KIRJALLINEN KYSYMYS 224/2002 vp Tuulivoimarakentamisen oikeudelliset edellytykset Eduskunnan puhemiehelle Kauppa- ja teollisuusministeriön uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelman mukaan Suomessa tulisi olla tuulivoimakapasiteettia vuonna 2010 noin 500 megawattia. Tämä tarkoittaa tuotannon kymmenkertaistamista suhteellisen lyhyessä ajassa. Merkittävä osa tuulivoimaloista on suunniteltu rakennettavaksi merialueille. Näin ollen on mahdollista ja toivottavaa, että lähitulevaisuudessa toteutetaan erittäin merkittäviä tuulivoiman rakennushankkeita. Näiden hankkeiden edellytyksenä on se, että kaavoitus- ja lupaprosessi on selkeä. On selvää, että tuulivoiman houkuttelevuus ja rakentamishalu heikkenevät, jos lupaprosessit ovat huomattavasti hankalampia, pitkäkestoisempia ja kalliimpia kuin muilla energiantuotantomuodoilla. Selkeät ja yksinkertaiset menettelyt ovat myös muiden asianosaisten etu. Myös direktiivi uusiutuvien energianlähteiden edistämisestä edellyttää hallinnollisten esteiden poistamista uusiutuvilta energialähteiltä. On arvioitu, että teollisen mittakaavan merituulivoimalaitoksia ei saada Suomeen nykylainsäädännöllä ainakaan kymmeneen vuoteen. Esteenä on se, että merituulilaitos on ainoa voimalaitostyyppi, jonka rakentamisesta ei ole olemassa selvää lainsäädäntöä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä hallinnollisten esteiden poistamiseksi tuulivoimaloiden rakentamisessa? Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2002 Sari Sarkomaa /kok Petri Salo /kok Pekka Ravi /kok Timo Seppälä /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 224/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä hallinnollisten esteiden poistamiseksi tuulivoimaloiden rakentamisessa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa: Tuulivoimaloiden tekninen kehitys on ollut nopeaa ja niiden koko on kasvanut voimakkaasti. Suurten tuulivoima-alueiden mahdollisia sijoituspaikkoja ovat rannikko ja merialueet, Lapin tunturit sekä sisämaassa ympäristöään selvästi korkeammat mäet, suurten järvien rannat tai laajat peltoalueet. Suurten tuulivoimalaitosten ja -alueiden rakentamisessa kiinnostus kohdistuu erityisesti merialueille, joilla onkin parhaat mahdollisuudet tuulivoiman laajamittaiseen hyödyntämiseen. Tuulivoimaloiden tai -alueiden rakentaminen edellyttää teknisten ja taloudellisten mahdollisuuksien sekä ympäristöarvojen yhteensovittamista. Tuulivoimarakentaminen muuttaa ja vaikuttaa ympäristöön kuten muukin rakentaminen, jota säätelevät ympäristölainsäädännön kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupia koskevat säännökset. Tuulivoimarakentamiseen vaikuttava lainsäädäntö on varsin uutta. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) tuli voimaan vuoden 2000 alusta ja ympäristönsuojelulaki (86/2000) 1.3.2000. Ympäristövaikutusten arviointia koskevaan lakiin (468/1994) tehdyt muutokset tulivat voimaan vuonna 1999. Uudistettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) on ollut voimassa vuodesta 1997. Tuulivoimarakentamisen kannalta keskeiset säädökset ovat siten hyvinkin ajantasaiset. Tuulivoiman rakentamiseen sovelletaan ympäristölainsäädännön samoja säännöksiä kuin muidenkin energiantuotantomuotojen edellyttämien rakenteiden toteuttamiseen. Tuulivoimarakentamiseen liittyy usein maisemallisia, maankäytöllisiä sekä luonnon- ja ympäristönsuojelullisia näkökohtia. Nämä näkökohdat selvitetään suunnittelun, arvioinnin ja lupamenettelyn yhteydessä, jolloin voidaan ottaa huomioon myös kansalaisten ja muiden osallisten näkemykset. Tuulivoimarakentamisen edellyttämä suunnittelu- ja lupaprosessi riippuu mm. rakennettavan tuulivoiman sijainnista ja laajuudesta, ympäröivästä maankäytöstä ja ympäristöarvoista sekä kaavoitustilanteesta. Pääperiaatteena voidaan pitää sitä, että yksittäinen tuulivoimala, joka rakennetaan jo muutoin rakennettuun ympäristöön, voidaan toteuttaa yksinkertaisella lupamenettelyllä. Sen sijaan laajamittaisen tuulivoima-alueen rakentaminen edellyttää perusteellisia suunnittelu-, arviointi- ja lupamenettelyjä. Useilla tahoilla on ilmennyt epätietoisuutta ympäristölainsäädännön soveltamisesta erilaisissa tuulivoimarakentamista koskevissa tilanteissa. Ympäristöministeriössä onkin katsottu, että tilanne vaatii selkeyttämistä. Tätä tarkoitusta varten ympäristöministeriö asetti 22.3.2001 työryhmän selvittämään tuulivoimarakentamisen edellytyksiä ympäristölainsäädännön kannalta. Työryhmän määräaika päättyy 28.6.2002. Työryhmä selvittää ja laatii ehdotuksen siitä, millaisia suunnitelmia, vaikutusten arviointeja ja lupia tulee edellyttää eri tyyppiseltä tuulivoimarakentamiselta. Ympäristölainsäädännön soveltamiselle luodaan työryhmän ensi kesäkuussa valmis- 2
Ministerin vastaus KK 224/2002 vp Sari Sarkomaa /kok ym. tuvan ehdotuksen pohjalta todennäköisesti nykyisen lainsäädännön puitteissa selkeät ja mahdollisimman hyvin toimivat pelisäännöt. Ympäristöministeriö edistää tuulivoimarakentamista myös muilla tavoin. Valtioneuvosto päätti 30.11.2000 valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista, joilla on osaltaan luotu edellytyksiä nimenomaan laajamittaiselle tuulivoimarakentamiselle. Päätöksen mukaan "Maakuntakaavoituksessa on rannikko- ja tunturialueilla osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin." Ympäristöministeriö on käynnistänyt tavoitteen toteuttamiseksi Perämeren ja Merenkurkun alueen maakuntaliittojen kanssa yhteistyöhankkeen, jossa selvitetään tuulivoimapuistojen rakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet ja arvioidaan ympäristövaikutukset siten, että maakuntakaavoihin voidaan tehdä mahdollisimman nopealla aikataululla tätä koskeva tarkennus. Saatuja kokemuksia on tarkoitus hyödyntää muidenkin merialueiden tuulivoimarakentamisen suunnittelun yhteydessä siten, että voidaan luoda perusedellytykset mittakaavaltaan suurten merituulivoimapuistojen rakentamiselle. Helsingissä 8 päivänä huhtikuuta 2002 Ympäristöministeri Satu Hassi 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Sari Sarkomaa /saml m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 224/2002 rd: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att avlägsna hindren i förvaltningen för byggandet av vindkraftverk? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Vindkraftverkens tekniska utveckling har varit snabb och deras storlek har vuxit kraftigt. Möjliga placeringsställen för stora vindkraftsområden är kusten och havsområden, Lapplands fjäll och i inlandet backar som är klart högre än omgivningen, stränderna vid stora insjöar eller vidsträckta åkerområden. Vid byggandet av stora vindkraftverk och -områden är särskilt havsområdena av intresse. Havsområdena har också de bästa förutsättningarna för en omfattande utbyggnad av vindkraft. Byggandet av vindkraftverk eller -områden förutsätter att tekniska och ekonomiska möjligheter sammanjämkas med miljövärden. Vindkraftsbyggande ändrar och påverkar miljön liksom annat byggande, som regleras av miljölagstiftningens bestämmelser om planläggning, konsekvensbedömning och tillstånd. Den lagstiftning som påverkar vindkraftsbyggande är rätt ny. Markanvändnings- och byggnadslagen (132/1999) trädde i kraft vid ingången av år 2000 och miljöskyddslagen (86/2000) 1.3.2000. Ändringarna i lagen om förfarandet vid miljökonsekvensbedömning (468/1994) trädde i kraft 1999. Den förnyade naturvårdslagen (1096/1996) har varit i kraft sedan 1997. De bestämmelser som är viktiga för vindkraftsbyggande är således mycket tidsenliga. Samma bestämmelser i miljölagstiftningen som tillämpas på byggandet av de strukturer, som av andra former av energiproduktion förutsätter, tillämpas även på byggandet av vindkraftanläggningar. Landskaps-, markanvändnings- samt naturoch miljöskyddssynpunkter anknyter ofta till vindkraftsbyggande. Dessa synpunkter utreds i samband med planeringen, bedömningen och tillståndsförfarandet, varvid man kan beakta även de uppfattningar som medborgare och andra delaktiga har. Planerings- och tillståndsprocessen i samband med vindkraftsbyggande beror bl.a. på den planerade vindkraftanläggningens placering och omfattning, den omgivande markanvändningen och omgivningens miljövärden samt planläggningssituationen. Huvudprincipen kan anses vara den, att ett enskilt vindkraftverk som byggs i en redan bebyggd miljö, kan genomföras med ett enkelt tillståndsförfarande. Däremot förutsätter byggandet av ett omfattande vindkraftsområde ett grundligt planerings-, bedömningsoch tillståndsförfarande. Det har visat sig att det på flera håll finns okunnighet om tillämpningen av miljölagstiftningen i situationer som gäller olika former av vindkraftsbyggande. Vid miljöministeriet har man också ansett att situationen behöver klarläggas. I detta syfte tillsatte miljöministeriet en arbetsgrupp 22.3.2001 med uppgift att klarlägga förutsättningarna för vindkraftsbyggande med hänsyn till miljölagstiftningen. Arbetsgruppens tidsfrist går ut 28.6.2002. Arbetsgruppen klarlägger och utarbetar ett förslag till vilka planer, konsekvensbedömningar och tillstånd som skall förutsättas för olika typer av vindkraftsbyggande. 4
Ministerns svar KK 224/2002 vp Sari Sarkomaa /kok ym. På basis av arbetsgruppens förslag, som färdigställs i juni, skall klara och möjligaste välfungerande spelregler för tillämpningen av miljölagstiftningen skapas, sannolikt inom ramen för den gällande lagstiftningen. Miljöministeriet främjar vindkraftsbyggandet även på andra sätt. Statsrådet beslöt om de riksomfattande målen för områdesanvändningen 30.11.2000. Med dessa mål har förutsättningar skapats uttryckligen för ett omfattande vindkraftsbyggande. I beslutet anges följande: "I landskapsplaneringen skall för kust- och fjällområdenas del anges vilka områden som bäst lämpar sig för utbyggnad av vindkraft. Vindkraftverken skall i första hand koncentreras till enheter som omfattar flera kraftverk." För att förverkliga denna målsättning har miljöministeriet igångsatt ett samarbetsprojekt med landskapsförbunden i området för Bottenhavet och Kvarken. I samarbetsprojektet klarläggs de områden som bäst lämpar sig för utbyggnad av vindkraftsparker och likaså bedöms miljökonsekvenserna så, att de preciseringar som behöver göras i landskapsplanerna för detta ändamål kan göras med en så snabb tidtabell som möjligt. Avsikten är att erfarenheterna av detta skall kunna tillgodogöras vid planeringen av annan utbyggnad av vindkraft vid havsområden, så att grundförutsättningar för byggandet av storskaliga havsvindkraftsparker kan skapas. Helsingfors den 8 april 2002 Miljöminister Satu Hassi 5