Mun Vuoro! -hanke 2009-2011 Loppuarviointi Tiina Tuomisto 2011
Sisältö Arvioinnin tarkoitus... 3 Lapsille suunnattu kysely... 3 Järjestöjen ohjaajien, paikallistason toimijoiden ja liittotason toimijoiden kysely... 4 1. Internet-pohjaiset vaikuttamiskanavat... 5 Hankkeen tavoite... 5 Mun vuoro osallistua-sivut lapsille ja lapsiryhmien ohjaajille... 5 Lapsille suunnattu peli Turtiainen ja metsänväki... 6 Majanrakennuspeli hankkeen nettisivuilla... 6 Tavoitteen toteutuminen... 6 2. Koulutukset ja rakenteet... 7 Hankkeen tavoite... 7 Koulutuksiin osallistuminen... 7 Osallisuuden rakenteet järjestöissä... 8 Lasten osallisuus toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa... 8 Lasten osallisuus toiminnan arvioimisessa... 9 Hyvät käytännöt...10 Majanrakennuskilpailu...11 Tavoitteen toteutuminen...12 3. Viestintä...13 Hankkeen tavoite...13 Lapsen oikeuksien sopimus...13 Mun vuoro!-hankkeesta tiedottaminen...14 Lasten osallisuuden esille tuominen järjestöissä...15 Tavoitteen toteutuminen...15 Johtopäätökset...16 2
Arvioinnin tarkoitus Hankkeen aikana on tehty aikaisemmin kaksi raporttia: alkukartoitus joulukuussa 2009 ja väliarviointi syksyllä 2010. Mun Vuoro! -hanke on toiminut syksystä 2009 alkaen eli loppuarviointia kirjoitettaessa n. kaksi vuotta. Arvioinnin tavoitteena on selvittää, miten hankkeen avulla on edistetty 6-12-vuotiaiden lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia mukana olevissa järjestöissä. Hankkeen toteuttavat kahdeksan lasten ja nuorten järjestöä, joiden tavoitteena on saada lasten osallisuus luontevaksi osaksi järjestöjen jokapäiväistä toimintaa ja toiminnan suunnittelua. Lisäksi tavoitteena on kehittää uusia Internet-pohjaisia vaikuttamisen kanavia ja jakaa lasten osallisuutta vahvistavaa tietoa. Mun Vuoro! -hankkeen toiminnot jakautuvat kolmeen päätoimintoon: Internet-pohjaisten vaikuttamiskanavien kehittämiseen, kouluttamiseen ja viestintään. Arvioinnin pohjana käytetään lapsille suunnattua kyselyä sekä ohjaajille, paikallistason toimijoille ja liittotason toimijoille tehtyä kyselyä keväällä 2011. Lapsille suunnattu kysely Kysely toteutettiin Webropol -kyselynä ajalla 2.5.-20.5.2011 hankkeessa mukana olevien järjestöjen kautta. Kyselyyn vastasi 56 lasta, joista oli 70 % tyttöjä. Suurin osa vastaajista oli Etelä-Suomesta ja pohjoisin vastaaja Oulusta. Muutama vastaaja oli myös Varsinais-Suomesta ja Itä- Suomesta. Vastaajista yksi oli päiväkoti-ikäinen ja loput koululaisia. Ennen kyselyn julkistamista kyselyä testattiin muutamalla koevastaajalla, jotka olivat iältään 9-11-vuotiaita. Koevastaajien kommenttien perusteella kyselyyn tehtiin pieniä muutoksia. Kyselyn mukana lähti vastausohje järjestöille ja kyselyn alussa oli ohjeet lapsille. Tämän raportin kirjoittajalla ei ole tietoa, ovatko lapset vastanneet kysymyksiin yksin vai yhdessä aikuisten kanssa. Tulkinnan varaan jää myös se, ovatko lapset ymmärtäneet kysymykset oikein. Järjestöt olivat edustettuina kyselyssä seuraavasti: Kalevan Nuoret 17.9% (10) Kansallinen Lastenliitto 1.8% (1) Nuoret Kotkat 37.5% (21) Setlementti 8.9% (5) Pioneerit 21.4% (12) Partio 8.9%( 5) Poikien ja Tyttöjen keskus 1.8% (1) Vesaiset 1.8% (1) 3
Järjestöjen ohjaajien, paikallistason toimijoiden ja liittotason toimijoiden kysely Kyselyyn vastasi yhteensä 83 henkilöä, kaikista kahdeksasta mukana olevasta järjestöstä oli vähintään yksi vastaaja. Alla kaikki vastanneet järjestöittäin: Kalevan Nuoret 33.7 % (31) Kansallinen lastenliitto 4.8 % (4) Nuoret Kotkat 12 % (10) Setlementti 8.4 % (8) Suomen Demokratiain Pioneerien Liitto, SDPL ry 13.3 % (11) Partio 16.9 % (14) PTK - tyttöjen ja poikien keskus 1.2 % (2) Vesaiset 3. 6 % (3) 35 30 25 20 15 10 5 0 KNL Lastenliitto Nuoret Kot Setlement. SDPL Partio PTK Vesaiset Alla kaikki vastanneet toimijoittain: ohjaajia 35 % (28), heistä ohjajana tällä hetkellä toimii 23 vastaajaa paikallisjärjestön työntekijöitä / puheenjohtajia 36,3 % (29) liittotason toimijoita 28,8 % (23) 4
1. Internet-pohjaiset vaikuttamiskanavat Hankkeen tavoite Kehittää Internet-pohjaiset lasten osallisuussivustot yhdessä yhteistyökumppanien kanssa. Mun Vuoro Osallistua! -sivut lapsille ja lapsiryhmien ohjaajille Mun Vuoro! -hanke on tuottanut Mun Vuoro Osallistua! -sivut, joilta löytyy chat-mahdollisuus lapsiryhmille ja ohjaajalle sekä mahdollisuus laittaa kerhon/leirin/ryhmän ehdotus, päätös tai kannanotto sivuille muiden luettavaksi. Näiltä sivuilta eri järjestöjen ohjaajat voivat lukea muiden lapsiryhmien ideoita ja ehdotuksia ja poimia niistä ideoita oman kerhontoiminnan suunnitteluun. Mun Vuoro Osallistua! -sivujen toimivuus oli pitkälti kiinni kerhon tai leirin ohjaajan omasta aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta. Sivujen käyttö pyrittiin tekemään mahdollisimman helpoksi, mutta ohjaajat eivät ottaneet kovin hyvin välinettä käyttöönsä. Lapsiryhmien pöytäkirjoja tai ohjaajien kertomuksia lasten osallisuudesta sivuille on tullut 14 eri lapsiryhmästä, jotka edustavat 6 hankkeessa mukana olevaa järjestöä. Yhteensä ehdotuksia/päätöksiä on tullut sivuille 39 erilaista. Lisäksi yksi keskusjärjestö on laittanut sivuille tiedotteen lapsille suunnatusta Minun maailmani -kilpailusta. Ehdotusten/päätösten lopussa lukee aina kuinka monta osallistujaa päätöstä on ollut tekemässä. Ehdotusten vähäistä määrää voitaneen selittää sillä, että useimmissa järjestöjen kerhoissa ei ole tietokoneita ohjaajien käytettävissä, joten vaatisi ohjaajan omaa aktiivisuutta ja aikaa laittaa lapsiryhmän ehdotus nettiin. Lisäksi ohjaajien voi olla vaikeaa nähdä se hyöty, mikä päätöksen tai ehdotuksen nettiin laittamisesta koituu. Lapset eivät aina edes välttämättä tiedä, että heidän ehdotuksensa/päätöksenä on laitettu nettiin. Chat-toiminto vaati käyttäjätunnuksen. Chat-toiminnon ideana oli, että kerholaiset voivat ohjaajan johdolla osallistua virtuaalikokoukseeen päättämään kerhoa koskevia ehdotuksia ja chattiin voidaan kutsua myös kerhon ulkopuolisia aikuisia kertomaan oma mielipiteensä asioista. Chattia ei yksikään ryhmä käyttänyt. Tämä saattaa johtua siitä, että ohjaajat eivät näe chatin tuomaa lisäarvoa eli miksi käyttää chattia kun voi jutella lasten kanssa kerhossa. Lisäksi ohjaajat joutuisivat organisoimaan chat-keskustelun kerhoajan ulkopuolella, kun koneita ei ole kerhon toiminta-aikana käytettävissä. Lisäksi sivuilla oli osallisuustesti, joka oli suunnattu 9-12-vuotiaille ja sen avulla lapsi pystyi leikkimielisesti selvittämään millainen osallistuja hän itse on. Testi oli avattu sivujen aukioloaikana vain 21 kertaa, eli sitä ei ole juurikaan käytetty. Sivuilta löytyi myös lapsille suunnattu kuukauden kysymys, ohjaajille osallisuusmenetelmiä ja kuvaus päätöksentekoprosesista. Kyselyyn vastanneista ohjaajista lapsille ja ohjaajille suunnattuun nettisivustoon oli tutustunut 8 vastaajaa ja 9 vastaajaa oli joskus käynyt sivustolla, 14 ohjaajaa ei ollut tutustunut lainkaan sivustoon. 5
Lapsille suunnattu peli Turtiainen ja metsänväki Interaktiivinen peli Turriainen ja metsänväki oli suunnattu 6 ikävuodesta ylöspäin. Peli luotiin visuaalisesti lapsia ajatellen ja siinä korostui yhdessä toimimisen merkitys. Lapsi pääsi omilla valinnoillaan vaikuttamaan tarinan kulkuun ja osallistumaan oman kerhotalon rakentamiseen. Peli tehtiin pienellä budjetilla ja se ostettiin Deimos Oy:ltä. Mun Vuoro! -hanke testasi ennen pelin nettiin laittamista pelin toimivuutta kolmessa eri 7-8-vuotiaiden lasten kerhossa ja sai silloin lapsilta positiivista palautetta. Lasten mielestä pelin hahmot olivat hauskoja ja äänimaailma on mielenkiintoinen. Pelin käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi. Pelikertoja ei voida varmuudella sanoa. Pelin lopussa olevaan kivoimman kerhotalon äänestykseen saatiin 21 vastausta, mutta kaikki peliä pelanneet eivät varmastikaan ole vastanneet tähän kysymykseen. Majanrakennuspeli hankkeen nettisivuilla Majanrakennuskilpailuun liittyen laitettiin hankkeen nettisivuille myös Majanrakennuspeli. Pelin tarkoituksena oli antaa lapsille mahdollisuus virittäytyä majanrakennustunnelmaan. Samalla oli mahdollisuus suunnitella oman majan rakentamista luontoon. Pelin avulla majanrakentamiseen saattoivat osallistua myös sellaiset lapset jotka eivät voi tai halua rakentaa oikeaa majaa. Pelin käyttökertoja teknisistä syistä pystytty seuraamaan. Tavoitteen toteutuminen Internet-pohjaiset vaikuttamiskanavat eivät istuneet hankkeeseen suunnitellusti. Mukana olevien järjestöjen kerho-, leiri- ja tapahtumatoiminta on luonteeltaan sellaista, että verkon kautta tapahtuva vaikuttaminen tuntuu ohjaajista ja ehkä lapsistakin vieraalta. Toiminta perustuu perinteiseen vuorovaikutukseen ohjaajien ja lasten välillä, ja Internetin mahdollisuuksia ei halutakaan käyttää. Lisäksi kerhoissa ei ole käytettävissä tietokoneita eikä niitä halutakaan tuoda siihen ympäristöön. Internet-pohjaisille vaikuttamiskanaville ei ainakaan tämän tyylisinä ollut käyttöä järjestöissä tai sitä ei haluttu tai ei ollut mahdollista käyttää. Järjestöissä myös hieman vastustettiin sitä, että lapset täytyy saada käyttämään netissä olevia toimintoja, kun he muutenkin ovat niin paljon netissä. Lapset eivät myöskään ole itsenäisesti löytäneet sivustoille eikä niistä ole rahan puutteen vuoksi voitu tehdä lapsille tarpeeksi kiinnostavia. Internet-pohjaisten sovellusten tuottaminen on kallista ja hankkeella ei ollut mahdollista käyttää suuria summia sovellusten kehittämiseen. Järkevintä olisi päästä mukaan jo valmiiseen ympäristöön, jossa lapset muutenkin jo ovat. Siinäkin tapauksessa on kuitenkin mietittävä tarkkaan, mitä lisäarvoa se tuo järjestöjen toimintaan. 6
2. Koulutukset ja rakenteet Hankkeen tavoite 1. Vakiinnuttaa ja vahvistaa lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia hankkeessa mukana olevissa järjestöissä. 2. Kehittää malleja lasten äänen kuulemiseen erilaisten järjestöjen hallinnossa ja toiminnassa. Koulutuksiin osallistuminen Mun Vuoro!-hanke on vuosien 2009 2011 aikana järjestänyt useita koulutuksia eri paikkakunnilla. Lisäksi on ollut erikseen järjestöjen ohjaajakoulutuksista vastaaville henkilöille kaksi omaa koulutuspäivää. Alueellisia eri järjestöjen toimijoille tarkoitettuja yhden päivän työpajoja pidettiin kevään 2010 aikana neljässä eri kaupungissa (Jyväskylä, Oulu, Kuopio ja Helsinki.) Niihin osallistui yhteensä 40 henkilöä. Syksyllä 2010 järjestöjen omissa tilaisuuksissa Mun vuoro!-hankkeen pitämiä 1-2 tunnin mittaisia alustuksia/koulutuksia oli yhteensä 8. Syksyllä 2011 järjestettiin verkkokoulutus ohjaajille. Kolutukseen osallistui 10 henkilöä. Koulutuksessa käsiteltiin osallisuuden perusteita, käytännön menetelmiä ja osallisuuden lisäarvoa ohjaajille. Kyselyyn vastanneista ohjaajista oli hankkeen järjestämiin koulutuksiin osallistunut 5 vastaajaa ainakin joskus. 26 vastaajaa ei ollut osallistunut lainkaan hankkeen järjestämiin koulutuksiin. Paikallistason toimijoista koulutuksiin on osallistunut 11 henkilöä ja 16 ei lainkaan. Paikallistason toimijat (puheenjohtaja tai työntekijä) ovat osallistuneet koulutuksiin siis ohjaajia paremmin. Koulutuksiin osallistuneet ohjaajat (3 hlöä) olivat sitä mieltä, että koulutuksesta oli ollut ehkä heille hyötyä, täysin vakuuttuneita koulutuksen hyödyistä itselleen he eivät siis olleet. Yksi vastaajista ei ollut ottanut lasten mielipiteitä yhtään sen paremmin huomioon koulutuksen jälkeen kuin ennenkään. Yksi vastaajista oli ottanut koulutuksen jälkeen lasten mielipiteet paremmin huomioon ja yksi joskus. Paikallistason toimijoista yli 72 prosenttia oli kokenut koulutukset hyödyllisiksi. 71 % ohjaajista ilmoitti, että järjestön omissa koulutuksissa käsitellään lasten osallisuuden edistämistä ja 25 % mielestä ainakin joskus. Yhden vastaajan mielestä ei käsitellä lainkaan. Paikallistason toimijoiden vastausprosentit tähän kysymykseen olivat lähes samat eli yli 70 % mukaan lasten osallisuus on esillä järjestön omissa koulutuksissa. 7
Osallisuuden rakenteet järjestöissä Liittotasoa edustaneista 78 % (18 hlöä) oli vastannut, että lasten osallisuuden edistäminen oli kirjattu järjestön strategiaan tai toimintasuunnitelmaan. Yksi oli vastannut, että sitä ei ole kirjattu ja 4 vastaajaa oli epävarma siitä. Liittotasoa edustaneilta vastaajilta kysyttiin, oliko järjestössä kehitetty omia rakenteita ja käytäntöjä lasten osallisuuden edistämiseksi. 60 % vastaajista oli sitä mieltä, että hankkeen aikana oli kehitetty osallisuutta tukevia ja edistäviä käytäntöjä ja rakenteita. 20 % vastaajista oli sitä mieltä, että ehkä joitakin ja 13 % (3 hlöä) mielestä ei ollenkaan. Lasten osallisuus toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa Kyselyssä tiedusteltiin vastaajien mielipiteitä siitä, kuinka tärkeänä omassa järjestössä pidetään lasten mielipiteiden kuulemista. Ohjaajista 87 % oli sitä mieltä, että se on tärkeä asia omassa järjestössä. Paikallistason toimijoiden mielestä lähes kaikki (93 %) olivat sitä mieltä, että sitä pidetään tärkeänä järjestössä. Ohjaajille lasten kuuleminen oli henkilökohtaisesti tärkeä asia kahta vastaajaa lukuun ottamatta. Yli puolet ohjaajista kysyy etukäteen lasten mielipiteitä kerhon toimintaa suunnitellessa ja 39 % kysyy joskus. Vain yksi kyselyyn vastannut ohjaaja ilmoitti, ettei koskaan kysy lasten mielipidettä suunnitteluvaiheessa. Paikallistason toimijoiden mielestä lapsilla on mahdollisuus toivoa tulevaa toimintaa ja 19 vastaajan mielestä jopa mahdollisuus päättää siitä. Suurin osa ohjaajista oli vastannut, että lapset saavat päättää joskus, mitä kerhossa tehdään. 7 vastaajan mukaan lapset saavat itse täysin päättää, mitä kerhossa milloinkin tehdään ja yhden vastaajan mukaan ei koskaan. Lasten kyselyyn vastanneista lapsista kaikki olivat jonkun hankkeessa mukana olevan järjestön toiminnassa mukana. Kartoitimme, miten lapset itse kokevat vaikutusmahdollisuutensa kerhotoiminnassa. Lapsista 12 prosenttia (n= 56) oli sitä mieltä, että he saavat päättää, mitä kerhossa tehdään. Enemmän kuitenkin oli sitä mieltä, että he eivät saa päättää ollenkaan kerhossa tehtäviä asioita (22 %). Suurin osa vastaajista (65,3 %) saa mielestään päättää joskus, mitä kerhossa tehdään. Eli tässä kohdassa lasten ja ohjaajien vastaukset ovat samansuuntaisia. Lapsilta kysyttiin, onko heiltä koskaan kerhossa kysytty, miten he viihtyisivät siellä paremmin. Vähän alle puolet vastaajista (45 %) vastasi, että joskus on kysytty. 30 % mielestä ei ole kysytty koskaan ja 24 % vastasi, että kyllä on kysytty. Kerhoissa siis on jo jonkun verran tiedusteltu lasten mielipiteitä siellä viihtymiseen, mutta ei vielä kaikissa. Vähän yli puolet lasten kyselyyn vastanneista (51,8 %) oli ollut viime kesänä leirillä tai jossain muussa lasten tapahtumassa. Heistä 41 % (12 hlöä) oli saanut sanoa mielipiteensä siitä, mitä siellä tehdään ja 55 % oli saanut sanoa joskus (16 hlöä). Vain yksi vastasi, että ei ole saanut sanoa ollenkaan. Tämän kysymyksen perusteella leireillä ja lasten tapahtumissa otetaan paremmin lasten mielipiteet huomioon kuin kerhoissa. 8
Lapsille suunnatussa kyselyssä lapsilta kysyttiin Mistä lasten pitäisi saada päättää? Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että omista harrastuksista täytyisi saada päättää itse. Tämä on lapsille se tärkein asia, oma juttu, joka halutaan päättää itse. Lapset haluaisivat myös saada päättää harrastusten ja kerhojen sisältöjä ja leikkejä sekä esim. mitä retkellä syödään. Kyselyn kysymykset ovat myös saattaneet ohjata lapsia vastaamaan kysymykseen tällä tavalla. Toiseksi eniten lapset haluaisivat päättää omista kavereistaan, siitä kenen kanssa liikkuu sekä kotiintuloajoistaan. Kotiintuloajat ovat aikuisten päätettävissä olevia asioita, mutta niistä täytyisi keskustella lasten kanssa ja selittää, miksi sellaiset ovat olemassa ja miksi lapsi ei voi itse päättää niistä. Lasten täytyisi saada itse päättää oma harrastus. Vanhemmat ei saa pakottaa! Leikeissä, harrasteryhmien ym. sisällä kaverista/kavereista, kun on muodostettava kimppa. Suoritusvuoroista pelit/kilpailut. Harrastuksissa tai kerhoissa voitaisiin tehdä ehdotuksia, mitä tänään tehtäisiin ja niistä voisi jokainen sanoa mielipiteensä. Lasten osallisuus toiminnan arvioimisessa Ohjaajien vastausten perusteella lapset saavat antaa hyvin palautetta toiminnasta. Eli lapsilta pyydetään palautetta joko suullisesti tai kirjallisesti. Yhdessä lasten kanssa toimintaa arvioi 48 % (15 hlöä) ohjaajista. 3 ohjaajaa ilmoitti, ettei tee toiminnan arviointia lasten kanssa. Avovastauksista käy selville mahdollisia syitä sille, miksi lapsia ei oteta mukaan toiminnan arviointiin: En juurikaan ota, lapset ovat 0-3-vuotiaita. Ohjaamani lapset ovat hyvin nuoria (3-6v), mikä paljolti rajoittaa heidän suunnitteluun mukaan ottamista. Lasten ikää pidetään siis esteenä arvioinnille. Ohjaajien yleisimmin käyttämiä arviointitapoja keskustelu ja jutustelu (Yhteisillä jutustelutuokioilla arvioimme kerhoiltoja.) kirjallinen kyselylomake käsiäänestys, peukkurinki Avovastauksista käy esille, että arviointi on joidenkin ohjaajien mielestä toimintaa, jossa kaikilta osallistujilta kerätään mielipidepalautteet, joista tehdään yhteenveto ja jaetaan se tapahtuman järjestäjille, sekä osaston/aluejärjestön/ piirin hallituksen jäsenille tiedoksi. Arviointi nähdään siis palautteen keräämisenä lapsilta ja tiedon jakamisena päättäville aikuisille. Osa ohjaajista oli sisäistänyt koko prosessin merkityksen arvioinnissa ja lasten osallisuuden siinä: Valmistelemme yhdessä tulevan kerho-ohjelman puolivuosittain. Puhumme samalla myös edellisestä puolivuotiskaudesta ja käymme läpi mikä oli hyvää/kivaa/tylsää/vaikeaa. 9
Hyvät käytännöt Tähän on koottu kyselyyn vastanneiden (liittotason toimijoiden, ohjaajien ja paikallistason toimijoiden) esimerkkejä hankkeen aikana kehitetyistä hyvistä käytännöistä ja rakenteista eri järjestöissä. 1. Lasten osallisuutta on vahvistettu mm. tehostamalla lapsen kuulemista järjestön eri tasoilla. Erilaisten toimintatapahtumien valmisteluihin ovat lapset myös vahvasti mukana. Lapset ovat suunnitelleet mm. erilaisten tapahtumien tunnuksia ja logoja. Myös kerhoiltojen suunnittelut hoituvat lasten kanssa yhteistyössä 2. Kerho- ja leirikokoukset, nuorten kongressi. 3. Lapsilta kysytään jatkuvasti ja säännöllisesti mielipiteitä toiminnasta, ja tulevaisuustyöstä, palautteet kerätään kaikista tapahtumista ja kootaan ja käydään läpi jatkokehittelyä varten. 4. Kannustamme nuoria ja innokkaita partiolaisia osallistumaan piiritason päätöksen tekoon. Oman piirihallituksemme keski-ikä on useita vuosia ollut n. 23 25 vuotta. 5. Lapset ovat saaneet vaikuttaa valtakunnallisten tapahtumiemme sisältöihin ja aikatauluihin. Lapset ovat ideoineet/ideoivat järjestökäyttöön uuden tai uudistetun koko perheen yhteisen leikin/pelin. 6. Mun vuoro hanke on tehostanut järjestössämme lapsen kuulemiseen liittyvien asioiden eteenpäin viemistä. Hankkeen kautta olemme saaneet myös paljon uutta ja tarpeellista tietoa lapsen kuulemiseen liittyvistä asioista. Pidän myös erittäin hyvänä asiana sitä, että Mun vuoro hanke on toteuttu järjestöjen yhteistyönä. 7. Lasten mukaan ottaminen toiminnan suunnitteluun jo ideointivaiheessa. 8. Turun Tyttöjen Talolla toimii kävijöistä koostuva Taloparlamentti, jossa keskustellaan pääasiassa Tyttöjen Talon toimintaan, sääntöihin yms. liittyvistä asioista. Taloparlamentti kokoontuu noin kerran kuukaudessa ja tärkeintä siinä on, että nuoret saavat omat ideansa ja ajatuksensa esitettyä työntekijöille sekä voidaan keskustella kehittämiskohteista Tyttöjen Talolla tai laajemmalti yhteiskunnassamme ja miettiä, miten voimme porukalla vaikuttaa. Taloparlamentti-toiminta sopisi myös muihin lasten tai nuorten tiloihin, esim. nuorisotiloihin, miksei myös esim. lastenkoteihin. 9. Kerhopostilaatikko, koska kaikki eivät halua kertoa ääneen niin voivat myös kirjoittaa tai piirtää toiveensa. 10. Antaa lasten osallistua päätösten tekoon ja kysymällä heidän mielipiteitään asioista, joissa he ovat itse mukana. Mielipidettä voi kysyä esim. hymynaama-mutrusuu kuvien avulla. Erilaisiin käsiteltäviin asioihin voi perehtyä ja lämmitellä ajatuksia esim. musiikin, kuvien tai elokuvan avulla. Näin saadaan keskustelua aikaan erilaisista asioista ja haastaviakin asioita päästään käsittelemään. Lasten kanssa voi keskustella positiivisista asioista - ONNELLISUUT- TA voi oppia! 10
11. Ohjaajia kouluttaessamme korostamme ryhmätoiminnan alkamista yhteisten pelisääntöjen luomisella. Jokainen kerholainen voi tällöin vaikuttaa, miten kerhossa toimitaan, mitä siellä tehdään ja samalla kirkastuu, mikä on kerhon tarkoitus ja tavoitteet. Yhdessä lasten ja nuorten kanssa päättäen kaikki sitoutuu asiaan paljon paremmin. Joistakin vastauksista käy ilmi, että lasten osallisuuden edistäminen on palautteen keräämistä lapsilta, jonka perusteella aikuiset päättävät, mitä palautteelle tehdään: 1. Lasten mielipiteitä kysellään kerhoissa, leireillä ja tapahtumissa. Mielipiteet otetaan mahdollisuuksien mukaan toimintaa toteutettaessa. 2. Lapset voivat vaikuttaa leirien ja kerhojen sisältöihin. Kyselyt, palautteiden huomioiminen. Lapset ovat osallistuneet leikkeihin ja rastiratoihin, joissa on tietoa mm. lasten oikeuksista. Lapsilta on kerätty toiveita omien asuinympäristöjensä kehittämistoiveista. 3. Toimintasuunnitelmaa laadittaessa teemme osastomme lapsille kyselyn (toivelistan) siitä, mitä he seuraavana vuonna haluaisivat tehtävän. Valtaosa toiveista on pystytty toteuttamaan! Osaston hallitus päättää asioista ja hallituksessa ei (valitettavasti) voi olla päättämässä 6-12-vuotiaat. Mutta tosiaan, toiveet on asian vaatimalla vakavuudella otettu hallituksessa vastaan. Yksi vastaaja oli pettynyt hankkeesta saamaansa antiin lasten osallisuuden rakenteisiin ja käytäntöihin: Ei vielä (olla kehitetty rakenteita ja käytäntöjä). Odotin hankkeelta tähän vinkkejä, mutta niitä ei ole kovin paljoa tullut. Majanrakennuskilpailu Konkreettisin lasten osallisuuden edistämiseksi tehty tempaus oli hankkeen aikana käynnistetty Majanrakennuskilpailu. Kilpailu lähti kolmen Nurmijärveläisen tytön aloitteesta. Tytöt rakensivat majaa viime syksynä Nurmijärven Lepsämässä. Majan rakentaminen oli tyttöjen mielestä kivaa yhdessä tekemistä. Lisäksi he olivat erittäin tyytyväisiä rakentamaansa majaan. Omaa majaansa arvioidessaan he huomasivat, että heidän majansa varmaan menestyisi hyvin majanrakennuskilpailussa. Majaa viimeistellessään tytöt miettivät, että lapsille tulisi järjestää majanrakennuskilpailu joka syksy. Sen jälkeen he pohtivat, kuka olisi sopiva henkilö, jolle he voisivat esittää idean kilpailusta. Entinen pääministeri Matti Vanhanen asui sopivasti naapurissa ja hän oli tyttöjen mielestä oikea henkilö, joten tytöt laativat Vanhaselle kirjeen: Arvostettu Matti Vanhanen, Haluamme järjestää jokavuotisen majanrakennuskilpailun. Maja pitäisi rakentaa luonnonmateriaaleista. Haluaisimme, että antaisit asian ilmi, sillä monet lapset Nurmijärven ja Helsingin alueilla toivovat tätä. Lapset järjestäisivät tiimejä, jotka kilpailisivat keskenään. Olisimme iloisia koko Suomen lasten puolesta jos voisit tehdä asialle jotain. Kiitos kuitenkin! 11
Matti Vanhanen otti ehdotuksen tosissaan ja toi sen eteenpäin Mun Vuoro!-hankkeen johtoryhmän kautta hankkeen toteutettavaksi. Majanrakennuskilpailun lähtölaukaus oli 24.5. Lepsämän koululla, jossa oppilaat rakensivat omat majansa ja kilpailu oli käynnissä syyskuun loppuun asti. Rakentamastaan majasta lapset pystyivät laittamaan kuvan ja tarinan hankkeen nettisivuille ja muut pystyivät äänestämään sitä. Majoja tuli nettisivuille yhteensä 122. Tuomaristo valitsi ja palkitsi voittajat äänestystulosten ohjaamana. Majanrakennuskilpailu sai paljon medianäkyvyyttä ja se kiinnosti useita tahoja. Tavoitteen toteutuminen Hankkeen tavoitteena oli vakiinnuttaa ja vahvistaa lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia hankkeessa mukana olevissa järjestöissä. Tässä tavoitteessa hankkeen aikana onnistuttiin parhaiten. Voidaan sanoa, että lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen on saatu osaksi jokaista järjestöä ja se on jo kirjattuna strategioihin / toimintaperiaatteisiin. Osallisuus on otettu vakavasti jokaisessa keskusjärjestössä ja sitä on alettu valuttaa alaspäin. Jokainen järjestö on tahollaan aloittanut omien rakenteiden ja mallien kehittämisen. Haastetta riittää vielä siinä, että lasten osallisuus saataisiin osaksi jokaisen järjestössä toimivan ohjaajan toimintatapaa. Lasten osallisuuden huomioiminen pitäisi olla osa järjestön toimintakulttuuria, ilman että sitä erikseen korostetaan. Hyviä ja toimivia toimintamalleja on jo alettu kehittää, haasteena on saada niistä pysyviä ja ohjaajista riippumattomia. Toimivin koulutusmalli hankkeen aikana on varmaan järjestöjen koulutuksista vastaavien koulutus. Tätä hankkeessa ehdittiin vasta aloittaa, mutta tämä toimintamalli voisi olla hedelmällinen jatkossakin. Tällä voidaan paremmin taata se, että osallisuuden edistäminen jää rakenteisiin. Majanrakennuskilpailu oli konkreettisin käytäntö ja malli osallisuuden edistämisestä, joka hankkeen aikana saatiin käynnistettyä. Kilpailun saama suosio todisti 3 asiaa: 1. Kun aloite ja idea tulevat suoraan lapsilta, siihen on helppo saada muutkin lapset mukaan. 2. Lasten ideoiden toteuttaminen ja eteenpäin vieminen vaatii aikuisilta paljon työtä ja kärsivällisyyttä, jotta toteuttaminen on mahdollista. 3. Ohjaajat on helppo saada mukaan konkreettisen idean toteuttamiseen. 12
3. Viestintä Hankkeen tavoite 1. Lisätä Lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta. 2. Lisätä tietämystä lasten osallisuuden merkityksestä ja eri ikäkausille sopivista menetelmistä. Lapsen oikeuksien sopimus Ohjaajista Lapsen oikeuksien sopimuksen sisällön tietää 68 % vastaajista, 19,5 % ehkä ja 13 % vastaajista ei tiedä lainkaan. Kerhossa LOS:ta oli käsitellyt 39 prosenttia ohjaajista ja 35,5 % ei lainkaan. Paikallistason toimijoista 76 % tiesi sopimuksen sisällön ja 4 vastaajaa ei tiennyt lainkaan. 80 70 60 50 40 30 20 10 0 kyllä ehkä ei Ohjaajat Paikallistaso Paikallistason toimijoista 45 % oli tiedottanut ohjaajille Lapsen oikeuksien sopimuksesta. Joskus LOS:n olemassaolosta ohjaajille oli tiedottanut 31 % vastaajista ja 24 % ei koskaan. Yhtenä asiana lapsille suunnatussa kyselyssä haluttiin selvittää kuinka hyvin lapset tietävät, että on olemassa Lasten Oikeuksien Sopimus. Tämä kysymys on epäsuorasti yhteydessä siihen, kuinka hyvin lapsille on tiedotettu (koulun tai järjestöjen kautta) Lapsen Oikeuksien Sopimuksen olemassaolosta. Kyselyyn vastanneista lapsista (n= 56) lähes 60 % tiesi LOS:n olemassaolosta. Kysymyksessä ei käy selville vastaajien ikä eli oliko vanhemmilla lapsilla paremmin tiedossa kuin nuoremmilla. Kaikkia lapsia tiedotus siis ei ole vielä kohdannut tai ei ainakaan ole jäänyt mieleen. Huomiona tähän, että Lapsen oikeuksien sopimus on kyllä sisällytetty Suomen perus- ja lukiopetuksen opetussuunnitelmiin. 13
Mun vuoro!-hankkeesta tiedottaminen Mun vuoro!-hankkeen omilla nettisivuilla on aikuisille suunnattua tietoa lasten osallisuudesta ja lapsen oikeuksien sopimuksesta. Siviulta löytyy myös tasavallan presidentin, pääministerin, oikeusministerin ja lapsiasianvaltuutetun tervehdys. Lisäksi siellä on tietoa hankkeen koulutuksista ja materiaaleja järjestöjen ohjaajille ja luottamushenkilöille. Hanke on lähettänyt säännöllisesti kuukausitiedotteen n. sadalle eri järjestöjen toimijalle. Sitä, miten paljon järjestöt ovat lähettäneet kirjettä eteenpäin, ei tiedetä. Mun vuoro!-hanke on näkyvillä kaikkien 8 järjestön kotisivuilla. Mun vuoro!-hankkeesta ja lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisestä on ollut artikkeleita kuuden hankkeessa mukana olevan järjestön omassa lehdessä. Majanrakennuskilpailu sai runsaasti julkisuutta. Avajaistapahtumassa oli paikalla MTV3 ja Nelosen uutiset sekä Helsingin Sanomat. Kilpailun aikana mediassa (tv 2, radio 5, lehdet 10, Internet 23) oli tiettävästi 40 juttua Majanrakennuskilpailusta. Mun Vuoro!-hankkeen tavoitteet eivät olleet kovin hyvin ohjaajien tiedossa. Vastaajista 35,5 % ilmoitti tietävänsä ne ja 45 % ei lainkaan tiennyt hankkeen tavoitteita. Paikallistason toimijoista taas 62 % ilmoitti tietävänsä ne ja 10 prosenttia ehkä tietävänsä hankkeen tavoitteet. Mun Vuoro!- hankkeesta oli tiedottanut omille ohjaajilleen 45 % paikallistason toimijoista ja vastaavasti 41 % vastaajista ei ollut koskaan tiedottanut hankkeesta eteenpäin ohjaajille. Tällä selittynee ohjaajien vähäinen tietämys hankkeen tavoitteista sekä vähäinen osallistuminen koulutuksiin. Yksi vastaajista selitti sitä, miksi ei ole tiedottanut hankkeesta ohjaajilleen: Syy, minkä takia emme ole osallistuneet hankkeeseen ja minkä takia en ole tiedottanut ohjaajillemme siitä, on se, että kohderyhmämme on vanhempi kuin mun vuoro -hankkeen kohderyhmä. Muuten hienon oloinen hanke. Liittotason toimijoista 6 oli sitä mieltä, että Mun Vuoro!-hanke on tuttu heidän paikallistason toimijoilleen ja 15 vastaajan mielestä se ehkä saattaa olla tuttu. 2 vastaajista oli sitä mieltä, että paikallistason toimijat eivät tunne hanketta. Tässä yhden paikallistason toimijan kommentti hankkeen läpiviemiseen paikallistasolla: MunVuoro hankkeen tavoitteet eivät mielestäni jalkautuneet riittävän hyvin paikallistason toimintaan (läpi liittotason ja piiritason). Mielestäni hankkeen toimintasuunnitelma ja tapahtumien/koulutusten päivämäärät olisi pitänyt julkaista ja normaalin toimintasuunnitelma-aikataulun yhteydessä, jolloin tieto olisi ehkä kulkenut riittävän ajoissa myös paikallistason toimijoille. 14
Lasten osallisuuden esille tuominen järjestöissä Liittotason toimijoiden mielestä hankkeen kautta on nostettu lasten osallisuutta enemmän esille omassa järjestössä (kyllä 47,8 % ja joskus 43,5 %). Asia on ollut esillä järjestön eri tilaisuuksissa, kuten hallintoelimissä, ohjaajatapaamisissa, ohjaajakoulutuksessa. Lasten osallisuus asiaa on käsitelty myös lähes jokaisessa Punos-lehden numerossa. Lehti on pioneerityössä mukana olevien lehti. Myös kotisivuilla on ollut Mun-vuoro hankkeen infoa jatkuvasti esillä. Osallisuus on ollut aina esillä Kotkien toiminnassa. Nyt se on kirjattu sanoilla "lasten osallisuus" lähes kaikkiin asiakirjoihin, mm. toimintasuunnitelmaan, ohjaajien koulutusohjelmiin jne. On aina huomioitu lasten osallisuus aika hyvin, mutta nyt siitä on puhuttu enemmän ja hankittu palautetta entistä aktiivisemmin. Mun vuoro -hanke on näkynyt partion viestinnässä ja samaan aikaan partiossa lasten ja nuorten osallisuutta on mietitty ja nostettu esiin laajemminkin. Tavoitteen toteutuminen Tiedotusta lasten osallisuuden merkityksestä ja tärkeydestä on lisätty huomattavasti hankkeen aikana. Järjestöissä on herätty siihen, että jotta lasten osallisuus juurtuu käytäntöön, se vaatii isoja viestinnällisiä panoksia ja asian näkyväksi tekemistä. Lasten oikeuksien sopimus ei vielä ole kaikkien tahojen tiedossa niin hyvin kuin pitäisi. Sitä pidetään joko itsestään selvyytenä tai sitten toisaalta liian vaikeana ja monimutkaisena varsinkin lasten ymmärtää. Ohjaajat eivät välttämättä tiedosta, miksi sitä tulisi käsitellä lasten kanssa tai eivät tiedä miten. 15
Johtopäätökset Lasten osallisuus alkaa olla käsitteenä tuttu ja sen merkitys ymmärretään liittotasolla ja paikallistasolla. Nyt olisi aika siirtyä seuraavalle tasolle eli osallisuuden käsitteen syventämiseen ja toimintakulttuurin muutokseen. Rummutusta on nyt järjestöissä tehty ja nyt on käyttöönoton aika. Ohjaajat kaikissa järjestöissä eivät ole vielä ottaneet asiaa täysin omakseen eivätkä käytänteet vielä vakiintuneet. Osallisuus täytyisi vankemmin saada osaksi järjestöjen ohjaajakoulutuksia tyyliin meillä kuuluu toimia näin. Lasten osallisuus ei ole erillinen juttu vaan tapa toimia toisella tavalla. Osallisuuden periaatteen pitäisi olla järjestöissä ohjaajista riippumatonta. Toimivin koulutusmalli hankkeen aikana on varmaan järjestöjen koulutuksista vastaavien koulutus. Tätä hankkeessa ehdittiin vasta aloittaa, mutta tämä toimintamalli voisi olla hedelmällinen jatkossakin. Tällä voidaan paremmin taata se, että osallisuuden edistäminen jää rakenteisiin. Myös verkkokoulutus oli siihen osallistuneiden mielestä onnistunut. Verkkokoulutus on hyvä tapa tutustuttaa osallistuja osallisuuden perusteisiin ja saada heidät pohtimaan omaa toimintaansa. Verkkokoulutuksen kautta myös erilaiset nettisivut ja menetelmäpankit tulivat tutuksi osallistujille, eli tietoa kyllä löytyy, jos vaan tietää mistä hakea! Verkkokoulutus alusta on nyt luotu ja testattu, joten järjestöjen kannattaisi hyödyntää sitä jatkossa. Internetpohjaisten vaikuttamiskanavien kehittäminen ei hankkeen aikana onnistunut suunnitellulla tavalla. Verkossa tapahtuva vaikuttaminen ja osallistuminen eivät oikein sovi mukana olevien järjestöjen kerho-, leiri- ja tapahtumatoiminnan luonteeseen. Kerhoissa ei myöskään ole käytettävissä tietokoneita, joka mahdollistaisi kanavien käytön. Lapset eivät myöskään ole itsenäisesti löytäneet sivustoille eikä niistä ole rahan puutteen vuoksi voitu tehdä lapsille tarpeeksi kiinnostavia. Tai sitten aika ei ollut vielä kypsä verkkopohjaisten sovellusten käyttöönotolle. Internet-pohjaisten sovellusten tuottaminen on kallista ja hankkeella ei ollut mahdollista käyttää suuria summia sovellusten kehittämiseen. Järkevintä olisi päästä mukaan jo valmiiseen ympäristöön, jossa lapset muutenkin jo ovat. Siinäkin tapauksessa on kuitenkin mietittävä tarkkaan, mitä lisäarvoa se tuo järjestöjen toimintaan. Lasten kyselyn perusteella, kerhoissa on jo alettu huomioimaan lasten mielipiteitä, ainakin lasten omasta mielestä. Se, miten paljon lapset pääsevät vaikuttamaan sisältöön, riippuu pitkälti toiminnan luonteesta ja ohjaajasta. Ohjaajien vastaukset tukevat tätä päätelmää. Lasten mukaan ottaminen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin ei vielä ole täysin automaattista eikä johdonmukaista (joskus saa ja joskus ei), mutta sitä on alettu ottaa paremmin huomioon. Monessa tapauksessa lapsilta kysytään palautetta, mutta aikuiset päättävät mitä palautteelle tehdään. Osa ohjaajista oli jo sisäistänyt koko prosessin merkityksen arvioinnissa ja lasten osallisuuden siinä: Valmistelemme yhdessä tulevan kerho-ohjelman puolivuosittain. Puhumme samalla myös edellisestä puolivuotiskaudesta ja käymme läpi mikä oli hyvää/kivaa/tylsää/vaikeaa. Majanrakennuskilpailu osoitti sen, että lasten aloitteet ja ideat on mahdollista toteuttaa, kun ne otetaan tosissaan. Silloin, kun aloite ja idea tulevat suoraan lapsilta, siihen on helppo saada muutkin lapset mukaan. Lasten ideoiden toteuttaminen ja eteenpäin vieminen vaatii aikuisilta paljon työtä ja kärsivällisyyttä. Majanrakennuskilpailuun ovat lähteneet mukaan koululuokat, päiväkotiryhmät ja järjestöjen leireillä olleet ryhmät. Ohjaajat on helppo saada mukaan konkreettisen idean toteuttamiseen ja tekeminen on lapsille mie- 16
luista. Tämä toivottavasti kannustaa ohjaajia laajemminkin toteuttamaan lapsilta tulevia sisältöehdotuksia yhdessä lasten kanssa. Jatkossa pitäisi enemmän tähdentää eri-ikäisten lasten mahdollisuuksia osallistua ja olla osallisena eri tavalla. Pienten lasten kanssa osallisuus lähtee vaikka oman tarinan kertomisesta, tärkeintä on tulla kuulluksi! Mitä enemmän lapsi saa kokemuksia kuulluksi tulemisesta, sitä helpompi on isompana ilmaista omaa mielipidettään. Lopuksi viesti vanhemmille: lapset haluavat itse päättää harrastuksestaan, heitä ei saisi pakottaa. 17