KOLEHTI 2/14
-
Kesä loppui kuin seinään syksyn rankkasateiden ja pimeyden saavuttua. Auringonpaiste vaihtui litinään ja lotinaan, mutta samalla se toi tullessaan kahvilta tuoksuvan kiltahuoneen ja iloisesti solisevat pöytäkeskustelut. Vanhat sedät jututtavat fuksityttöjä, toiset jännittävät tulevaa juhlavuotta ja kolmannet kiistelevät päivän polttavista puheenaiheista. Ihmiset ovat tulleet takaisin! Vaikka kesä olikin mukavaa aikaa ylimääräisen rahan kilistessä taskussa, kaipasin ihmisiä. Niitä kaukana tai öissä töissä olevia ystäviä ja ihan vain tuntemattomia naamoja. Kesällä päivät täyttyivät työkavereista ja ehkä muutamasta leikkitoverista, mutta kukaan ei tuonut luoksesi massaluennoittain ihmisiä. Otaniemi oli hiljainen, mutta nyt se on herännyt taas eloon. Katsokaa ympärillenne. Ympärillenne on ihmisiä. Tuttuja ja tuntemattomia. Se on porukka johon kuulutte. Kilta on yhteisö, jonka muodostavat ihmiset ja fuksit ovat sen ytimessä. Kilta elää joka vuosi saapuvista fukseista. Fuksit pitävät killan virkeänä. Fuksien uuden kiiltävät vaaleanpunaiset haalarit ovat merkki tähän yhteisöön kuulumisesta. Vanhoilla ne ovat vain vähän enemmän elämää nähneet, mutta takana on sitäkin enemmän yhteisiä hetkiä. Nautitaan toisistamme, pidetään hauskaa ja nauretaan niin kuin ollaan kohta jo sadan vuoden ajan tehty! Yhdessä ja fuksinomaisella innolla siitä sateesta huolimatta! Anni Rahiala Puheenjohtaja
Kiltatoiminta on erikoista. Se perustuu vapaaehtoiseen työhön ja luottamukseen että seuraavanakin vuonna joku hoitaa homman kotiin. Fuksien jo kotiutuessa Otaniemeen, voi vain ajatella kiertoa sukupolvissa ja teekkarikulttuurissa. Vuosikurssia seuraa aina seuraava. Mitä eroa killoilla on loppupeleissä? Tietysti kaikilla on eri haalarit ja eri opiskeltavat aineet, mutta jos jokainen opiskelija olisi fuksivuonnaan päätynyt toiseen paikkaan kuin nykyiseen, olisi meno silti samanlaista kuin nyt. Yhteisöllisyys on asia joka muodostuu sopivissa olosuhteissa, ja nämä olosuhteet teekkarikylä kiltoineen tarjoaa. Otaniemi on lintukoto. Välillä katoilee hienoja pyöriä ja parkkipirkko saattaa olla kytiksellä, mutta muuten paikka on ihan mukiinmenevä. Kuten kiltojenkin toiminta, Teekkarikylänkin toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja eritoten luottamukseen muihin asukkeihin. Teekkarikylässä ei tarvitse ikinä pelätä, näin siskoni opetti minua kertoessaan kokemuksiaan teekkarikylästä ja fuksivuodestaan. Vähin mitä jokainen teekkari voi tehdä, on pitää huolta siitä, miten itse arvostaa teekkarikylää ja kuinka sen näyttää erityisesti uusille opiskelijoille. Käytöstavat degeneroituvat helpommin kuin generoituvat, siksi on hyvä lähteä huipulta. Kolehti toivottaa lukijoilleen menestystä tämän tekstin punaisen langan löytämisessä ja syksyn ahkeroinnissa! Antti Korhonen Päätoimittaja
Kauemmaksi et pääse, halusit tai et. Uusi-Seelanti on Suomesta katsottuna kaukaisin maa, minne voi matkustaa tai vaikkapa lähteä vaihtoon. Lue, mitkä ovat päällimmäisiä mietteitä vaihtokohteesta ja kokemuksista. Ryhtymällä saa aikaan Yli kolme vuotta kestänyt haaveilu vaihto-opinnoista Uudessa- Seelannissa päättyi, kun toimitin wapun alla Kilroylle free mover vaihtohakemukset kahteen Aucklandin yliopistoon. Viikkoa myöhemmin toinen yliopistoista näytti vihreää valoa, ja heinäkuussa alkava puolen vuoden vaihto oli lukukausimaksun suorittamista vaille totta. Koko hakuprosessi oli huomattavasti yksinkertaisempi kuin mitä mielessäni olin maalaillut. Kannatti ryhtyä! Vuonna 2000 perustettu Auckland University of Technology on nimestään huolimatta kaikkea muuta kuin pelkkä insinöörikoulu. Aallon tapaan saman katon alta löytyy insinöörit, kauppatieteilijät ja taiteilijat, mutta näiden lisäksi AUT:ssa voi opiskella esimerkiksi urheilua, turismia, lakia tai pedagogiikkaa. Jokaiselle jotakin. Ensihavaintoja Onko ruoho sitten vihreämpää pallon toisella puolella? Ensimmäisenä on mainittava AUT:n erittäin viihtyisä ja eloisa päärakennus, missä on vaivatonta viettää koko päivä kavereiden seurassa opiskellen. Inspiroivien opiskelutilojen merkityksen voi ymmärtää vasta, kun on päässyt kokemaan jotain parempaa. Vaihto-opiskelijana olen vaikuttunut AUT:n tavasta huolehtia kaikista sen vaihto-opiskelijoista. Yliopisto on perustanut oman yksikön, International Student Supportin, mistä saa apua silmänräpäyksessä ongelmaan kuin ongelmaan. Kolmen kurssin otoksella on hankalaa sanoa, onko opetus yleisesti ottaen laadukkaampaa kuin Aallossa. Ehkä kuitenkin yksi havaittavissa oleva ero on täällä on vallitseva ilmapiiri. Koulu tavoittelee opiskelijoiden hyvinvointia sekä etenemistä opinnoissa, välttäen samalla vastakkainasettelua opiskelijoiden ja yliopiston välillä. Toisin kuin Suomessa, harppaus kandidaattiopinnosta maisterivaiheeseen on iso. Suurin osa paikallisista ei edes harkitse maisterivaihetta, vaan siirtyvät suoraan työelämään kolmen vuoden jälkeen. Toisaalta kurssitarjonta on kolmen ensimmäisen vuoden
osalta käytännönläheisempi kuin Suomessa, mikä tukee mahdollisuutta jättää opinnot kandidaatin tasolle. Maisterivaihe on enemmän tai vähemmän vaihto- ja tutkinto-opiskelijoiden hallitsema. Totta puhuen ilman aasialaisia täällä saattaisi olla pula maisteriopiskelijoista. Olematon opiskelijaelämä Yliopiston nuori ikä näkyy muun muassa köyhän, liki olemattoman, opiskelijatoiminnan merkeissä. Paikallinen ylioppilaskunta AuSM etsii vielä raiteitaan, samalla, kun ainejärjestöt ja yhdistykset odottavat vielä perustajiansa. Otaniemestä tutut kiltahuoneet, kertavuokrattavat tilat, palvelut, juhlat ja esimerkiksi yritysyhteistyö puuttuvat täältä toistaiseksi tyystin. Voin vain kuvitella kuinka hankalaa verkostoituminen on, kun yliopisto tai opiskelijajärjestöt eivät tarjoa sille luontevaa alustaa. Ilmeisesti vaatimaton opiskelijaelämä on globaali ongelma - kuvaillessani Otaniemen opiskelijakulttuuria kavereilleni, voi heidän katseistaan aistia kateutta. Ihmetystä herättää myös, kun kerron, että emme läheskään aina valmistu määräajassa Suomessa. Kuten kaikki tiedämme, opiskelijaelämä ei synny tyhjästä, vaan tekijöitä kaivataan kysynnästä ei ole epäilystäkään. On mielipideasia, että onko parempi valmistua viidessä vuodessa huippuarvosanoin, vai an-
taa oma panos yhteisölle opintojen ohella ja kenties valmistua kokemuksia rikkaampana. Vanha koira oppii uutta Vaikka puolen vuoden mittaisesta vaihdosta on kulunut alle neljäsosa, on jo nyt vaivatonta todeta kuinka merkittävä elämänvaihe vaihto todella on. Koko prosessin valmistelutyö ja kohteeseen asettuminen on kuin jatko-osa fuksisyksynä koetulle aikuistumiselle. Uusi ympäristö, uudet kaverit sekä uusi vallitseva kulttuuri tarjoavat mahdollisuuden jättää vanhojen tapojen unohtamiselle. Jääkarhujen ja susien keskeltä ponnistava hiljainen suomalaismieli on helisemässä arkisissa tilanteissa tuon tuosta. Miten reagoida, kun tuntematon kassaneiti kysyy hymyillen How are you? Entä miksi joku tuntematon esittäytyy minulle hississä, valehdellen heti aluksi: Nice to meet you, I m Brian! Töksähtävän vastauksen jälkeen hissin ovet aukeaa ja kaveri huikkaa olan yli: See you again! Mikä ihmeen smal talk? Niin helppoa kuin olisikin rakentaa suomalainen kaveriporukka vaihdon aikana, on kuitenkin suositeltavampaa hakeutua kauas sinivalkoisista tavoista. Altistuminen useamman kuukauden mittaiselle kulttuurikoululle kansainvälisessä kaveriporukassa opettaa korvaamattomia taitoja, kuten avarakatseisuutta ja tilannetajua, kielitaidon kehittymisestä puhumattakaan. Riippumatta kohdeyliopistosta tai -maasta, on varmaa, että vaihto tarjoaa ainutkertaisia elämänoppeja sekä uusia kansainvälisiä ystäviä. Jos Matti Nykänen olisi opiskelija, saattaisi hän todeta, että vaihto on opiskelijan parasta aikaa. Kevättä kohti, Hannes Kallioinen aaltokiwi.com
Konetekniikka kuuluu maailman hienoimpiin asioihin. Konekiltalaisten seurassa aika lentää. Olen oppinut istumaan hiljaa kuunnellen ryhmää tai yhtä opiskelijaa. Ehkä sinulta, lukijani on joskus tiukattu kuinka sinä voit olla noin tylsä tyyppi? Ainakin minulle on noin sanottu eikä se tunnu mukavalta. Sanoja ei odotakaan vastausta eikä selittelyistä olisikaan apua. Tylsyyden astetta ei voi mitata, vaan kyse on lausujan tyytymättömyydestä. Hän hakee apua omaan kiipeliinsä. Tarkoitus oli tölväistä sinua eikä sitä voi sivuuttaa, jos lausuja on sinulle tärkeä ihminen. Ehkä alla oleva auttaa ihmetellessäsi, mitä hän oikein tarkoittaa: Suollat vain vitsejä ja välttelet vakavista asioista puhumista Olet täysi tosikko Puhut aina vaan tekniikkaa enkä ymmärrä siitä mitään Hyppelehdit asioista toiseen etkä koskaan vastaa esittämääni kysymykseen Junnaat yhtä ja samaa. Et huomaa vihjettä, että puhuttaisiin jostain muusta Puhut koko ajan itsestäsi ja omista tekemisistäsi Et halua katsoa kanssani joka ilta television reality-ohjelmia Et kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä sanoja haluan suustasi kuulla Mietit näköjään jotain, mitä et uskalla sitä minulle ääneen lausua Silti voisit päättää, että alkaneena syksynä teet viisi sellaista asiaa, joita et ole koskaan kokeillut. Voit vaikka kokeilla miltä tuntuu valmistautua diffiksen tai muun riesan tenttiin paremmin kuin mihinkään koskaan. Muuten: tylsässä kokouksessa pysyy paremmin hereillä, kun mietit variantteja osallistujien nimistä Eino Leinon tyyliin. Yli sata vuotta sitten Eikka kilpaili Leevi Madetojan kanssa runoilija L. Onervan suosiosta ja käytti säveltäjästä aliasta Lohipuro. Vastaavaan malliin kirjoitin Kolehtin edelliselle päätoimittajalle, että hänen sukunimensä Surma-Aho tarjoaa mahdollisuuden herkullisiin variantteihin, esimerkiksi Teppo Tappotanner. Antti kiitti vastausviestillä jonka allekirjoituksena Antti Murhanaukio. Oma sukunimeni ei ideoita ilmoille pursuile. Sentään isäni Kyyjärven rannalla Savossa sijaitseva kotitila Susikangas tarjoaa jotain mahiksia. Nimi on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Pitäkää väännökset sisällänne tai ottakaa ainakin huomioon, ettei tämä toisesta ehkä olekaan hauskaa. Tässä tapauksessa kysyin luvan Antilta. Hän vastasi nimi on Pohjanmaalta lähtöisin, ja tarkemmin siitä kun karhu oli tappanut karjaa pellolla. Ei siis valitettavasti mikään sarjamurhatarina. Toivotan Teille hyvää syksyä. Älkääkä unohtako Wirsun käyttöä. Pentti Häksä Häkkinen
Aaltonaut on uusi kandivaiheen sivuaine, joka keskittyy poikkitieteelliseen tuotekehitykseen. Aaltonaut-ohjelmassa taiteen, tekniikan ja talouden opiskelijat oppivat yhdessä tuotekehitystä sen eri näkökulmista. Kaikki oppivat vähän joka alalta, ja voivat keskittyä enemmän omiin spesialiteetteihinsa. Aaltonaut-opinnot ovat suunnattu ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille kaikista Aallon kouluista. Aaltonautkursseja on yhteensä seitsemän ja ne jakautuvat pääkursseihin, lisäosiin sekä satelliittikursseihin. Opiskelu tapahtuu englanniksi. Ensimmäiset 30 opiskelijaa pilotoivat Aaltonaut-ohjelmaa jo syksyllä 2013. Aaltonaut tarjoaa käytännön projekteja ja ongelmalähtöistä opiskelua poikkitieteellisessä ryhmässä. Aaltonaut-opiskelijat tarkastelevat tuotekehitystä eri näkökulmista. Opiskelu vahvistaa yrittäjyysasennetta ja tukee työelämätaitojen kehittymistä. Sivuainekurssien sisältöä voidaan soveltaa muissa opinnoissa ja työelämässä sekä suunnittelijan, insinöörin, että kauppatieteilijän näkökulmasta. Aaltonaut ei ole vain ohjelma opiskelijoille jotka etsivät omaa tietään, vaan myös lähtöalusta, josta heidän suurimmat unelmansa voidaan laukaista. Aaltonaut haku on auki 12.10.14 saakka. Lähetä motivaatio kirjeesi osoitteeseen aaltonaut@aalto.fi Lisätietoa: www.aaltonaut.fi www.facebook.com/aaltonaut Design factory Aaltonaut huone
Kuulin Aaltonautista ensimmäisen kerran,kun olin ollut koulussa vasta pari viikkoa. Koska olen ihminen, jota kiinnostaa ymmärtää laajemmin asioista/tuotteista/ palveluista/jne, Aaltonaut kuulosti erittäin mielenkiintoiselta. Teollisen muotoilun opiskelijana ensimmäinen ajatukseni oli, kuinka voin varmistaa, että minut valitaan? Ja siitä se sitten alkoi. Noh, siellä me olimme, 30 opiskelijaa kaikki eri taustoista, Aaltonaut Bootcampillä. Olin kuvitellut, että tunnelma olisi paljon jäykempi, mutta yllätykseni se oli kaikkea muuta. Aloitimme Pd6 harjoituksella, joka tulee sanoista Product Development in Six hours. Se oli täydellinen aloitus Aaltonautille. Brainstormasimme, opimme ja opetimme toisiamme ja kaikki olivat aivan innoissaan tehtävästä. Aika kului niin nopeasti, että unohdin että olin koulussa lauantaina. Pian sen jälkeen alkoivat Aaltonaut kurssit. Uusia mahdollisuuksia avautui ja ensimmäisen yliopistovuoteni jälkeen minulle tarjottiin kesätyötä Aaltonautin parissa. Nyt voin katsoa taaksepäin ja nähdä, että yksi suurimmista eduista, jonka sain Aaltonautista, on se kuinka hyvin se tukee Teollista muotoilua. Amanda Colliander, Aaltonaut 2013, Teollinen muotoilu Jo vuoden oltuani koulussa, rupesivat peruskurssit hieman painamaan päälle. Parhaimmillaan neljä erilaista fysiikka, jossa istuttiin luennoilla, tehtiin kotitehtäviä ja opittiin yksiulotteisista potentiaalikuopista... Jostain kuitenkin sattui käteeni Aaltonaut - flyeri. Silmääni pistivät erilainen opetus, hands-on projects ja poikkitieteellisyys. Olin myyty. Hakukirjeen jälkeinen jännitys unohtui Bootcampin Pd6 harjoituksen kiireissä ja viikonlopun jälkeen alkoi tuntua kuin olisin löytänyt itseni oikeaan paikkaan. Tämä tunne vain voimistui ensimmäisellä kurssilla. Product: From idea to the store oli yksi ensimmäisistä kursseista joka tuki luonnollista oppimista. Tässä teille tuote, kertokaa meille päivän päätteeksi miten se toimii. taisi olla ensimmäisen päivän tehtävä. Kurssin loppugaalassa oli hieno ihmetellä mitä muut ryhmät olivat saaneet aikaan. Aaltonaut sai nopeasti aikaan rennon ilmapiirin opettajien ja opiskelijoiden välille. Palautetta annettiin suoraan ja sitä arvostettiin. Jos jollakin kurssilla jonkin asia tuntui kummalliselta oli erittäin helppo mennä puhumaan asiasta, ja asialle tehtiin jotain! Sama ilmapiiri helpotti jutustelua ja tutustumista muihin opiskelijoihin sekä opettajiin. Tällä hetkellä Aaltonaut on melko hyvin antanut mitä on luvannut, vaikka pilotti kursseja vasta olivatkin. Uskon sen vain parantuvan tästä eteenpäin, samaa tahtia kuten mekin opiskelijat. Simo Lahdenne, Aaltonaut 2013, Konetekniikka
Askartelutila on vastavalmistunut projektitila joka sijaitsee Jämeräntaival 11 B rapun alakerrassa, HOAS:n tiloissa. Tilassa on poikkitieteellistä luettavaa, isot työtasot, pylväsporakone, 4-akselinen NC-jyrsin. Tila on vapaasti varattavissa kaikille Aalto-yliopiston opiskelijoille Koneinsinöörikillan toimihenkilön Askartelutilavastaavan kautta. Tilan parantaminen aloitettiin kevättalvella 2014. Huone oli päässyt erittäin huonoon jamaan, lattialla oli 5cm paksu pölykerros sekä erilaista romua useita satoja kiloja. Tilan parantaminen otettiin Koneinsinöörikillan Konepajajaoksen hankkeeksi (jolta puuttuu oma vakituinen työtila). Tilan raivaamisen ja siivouksen yhteydessä haettiin rahoitusta tilan hankintoja varten. Teekkaritoiminnan edistämisrahasto (TTER) rahoitti valtaosan tehdyistä hankinnoista, HOAS sekä Koneinsinöörikilta loppusumman. Tilasta saatin pian huomattavasti aikaisempaa siistimpi, turvallisempi sekä monipuolisempi tila työskennellä. Askartelutilassa tehtiin kesän aikana muutamia pienimuotoisia projekteja, joista pyydettiin palautetta tilan lisäparannuksia varten. Lopullisessa muodossaan Askartelutila valmistui syksyllä 2014 ja on parhaillaan siirtymässä yleiseen käyttöön. Tila on pääasiassa tarkoitettu pienimuotoisille projekteille. Tila varataan Askartelutilavastaavan kautta ja tilavaraus voidaan tehdä jopa viikoiksi kerrallaan (jos tilaa on). Tarkoituksena on edistää opiskelijoiden hankkeita tarjoamalla kohtuullisen (sekä ilmaisen) työtilan työkaluineen sekä työkoneineen. Askartelutilavastaava Atte Korhonen Etu.suku@aalto.fi
Konepajajaos eli lyhemmin KPJ on vuonna 2009 perustettu koneinsinöörikillan alainen jaos, joka palvelee kiltaa ja killan jäseniä erinäisten projektien kautta. Jaoksen toiminta perustuu usein opiskelijatapahtumien pohjalle: Otatarhan ajoissa, pikkulaskiaisissa ja laskiaisriehassa täytyy edustaa kiltaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Konepajajaos edustaakin kiltaa näissä tapahtumissa tuottamalla upeimmat ja teknisesti parhaat ajokit. Jaos toimi pitkään Aalto Design Factoryn tiloissa. Nykyisellään yhteistyö on epävarmaa, ainakin ajokkiprojektien kanssa. Tämän syksyn ajokit tullaankin rakentamaan sekä askartelutilassa että konelafkan takapihalla, riippuen siitä kuinka valtaviin mittoihin projektit tänä vuonna päätyvät. Ehkä lähitulevaisuudessa konepajajaos toimii taas Design Factoryn tiloissa, vaikkakin sitten innovaatiomaisimmissa projekteissa. Konepajajaosvastaavina toimivat syksyn ajan Aleksi Aalto ja Johannes huovinen. Yhteyden saat lähettämällä meiliä osoitteeseen aleksi.h.aalto@aalto.fi tai johannes.huovinen@aalto.fi
Vaikket esittelyjä juurikaan kaipaa, esittele itsesi. Moikka vaan kaikille Kolehden lukijoille! Olen Nicolas Saulny, 25- vuotias sälli Hyvinkään perukoilta. Miten kesä on sujunut? Löytyikö mielenkiintoista työtä? Oikein hyvin, kiitos kysymästä! Olin nyt toista kesää töissä Fortumin Suomenojalla voimalaitosasentajana. Hiilivoimalaitos 70- luvulta? Totta hemmetissä oli mielenkiintoista! Kerro vähän opinnoistasi. Aloitan nyt 5. vuoden energiatekniikan opinnoissa. Ja koska aavistan kristallipallostani, mitä haluat seuraavaksi kysyä, niin kandidaatin tutkinto olisi tarkoitus saada kasaan (jo) tänä syksynä. Mikä oli parasta ja mikä huonointa fuksikipparin vuodessa? Parasta kipparihommissa oli ehdottomasti fuksit. Oli aivan mahtavaa, kun pääsin tutustumaan heihin sekä vastaamaan heidän teekkarikasvatuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä; se oli suuri kunnia minulle. Kaiken kruunasi se, kun wappuna omat fuksit saivat hohtavan valkoiset tupsulakkinsa ja täten liittyivät teekkariyhteisöömme. Se oli tärkeä hetki, jota en unohda koskaan. Huonointa oli se, että homma vei todella paljon aikaa. Koulu ja harrastukset kärsivät runsaasti eikä paremman puoliskon kanssa pystynyt viettämään niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Hommasta kuitenkin selvittiin kunnialla enkä vaihtasi kokemusta mihinkään. Mikä oli haaveammattisi lapsena? Miten päädyit koneinsinöörikiltaan? Joskus todella pienenä halusin palomieheksi. Vanhemmiten minulle tuli palo matematiikkaa ja fysiikkaa kohtaan, jolloin oli selvä kuin vesi, että yliopistoon on matkaa jatkettava. Sammumaton kiinnostukseni yritysmaailmaa kohtaan johti vääjäämättömästi
silloiseen Teknilliseen Korkeakouluun ja lopulta Koneinsinöörikiltaan. Lempivärisi, -ruokasi ja -tekemisesi? Värinä vihreä, ruokana naudan sisäfilee ja (nörtteys kunniaan eli) tekemisenä pelaaminen! Millaisia terveisiä haluaisit lähettää uusille fukseille? KIK ja AYY järjestää teille mahtavaa toimintaa koko vuoden ympäri, mutta niistä ei ole mitään iloa, jos tapahtumiin ei osallistu. Kannustankin nyt Teitä kaikkia lähtemään ennakkoluulottomasti mukaan monimuotoisiin kissanristijäisiin ja etsimään sitä, mistä itse tykkää. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin uusien kavereiden kanssa on paljon mukavampi mennä luennolle sekä tehdä harjoitustehtäviä. Elätte elämänne parasta aikaa, joten nauttikaa siitä 100%:sti! Vapaa sana! Haluan haastaa ja nimetä Koneinsinöörikillan fuksikapteenin Aleksi Niskasen ALS Ice Bucket Challenge -kisaan seuraavana, mahdollisena wappuna!
Aalto Beer Pong on vuonna 2011 perustettu AYY:n alainen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää Beer Pong-harrastusta ja sen tunnettavuutta Aalto-yliopiston opiskelijoiden keskuudessa, sekä koota harrastajat yhteiseen toimintaan. Nuoresta iästään huolimatta Aalto Beer Pong on ehtinyt kerätä yli 500 jäsentä ja tapahtumat ovat olleet poikkeuksetta suosittuja. Toimintaa ohjaa hallitus ja tarvittaessa mukana ovat myös toimikunnat ja aktiivit. ABP:n pääasiallinen toiminta sisältää turnauksien järjestämistä, rasteja opiskelijatapahtumissa, lajiopastusta ja pelivälineiden lainaamista. Syksyn aloittaa perinteisesti vain uusille opiskelijoille suunnattu Freshman Tournament ja lukuvuosi huipentuu keväällä Opiskelijoiden Beer Pongin SM-kisoihin. Aalto Beer Pong järjestää loppusyksystä vuoden jännimmän reissun, jossa kierretään Suomen yliopistokaupunkeja ja tietenkin pelataan Beer Pongia. Jokaisessa kaupungissa järjestetään Beer Pong turnaus, jossa voi ottaa mittaa muista kaupungeista, mutta myös tutustua muiden kaupunkien opiskelijoihin. Viime vuonna mukaan tarttui opiskelijoita myös matkan varrelta. Reissuun ovat tervetulleita kaikki lajista innostuneet! ABP järjestää avoimien ovien päiviä Otaniemessä, jolloin kuka tahansa voi tulla pelaamaan Beer Pongia yhdistyksen pelivälineillä. Näissä tapahtumissa on loistava tilaisuus päästä hiomaan pelikuvioita oikeilla pelipöydillä ja tutustumaan lisää lajitoimintaan. Beer Pong keksittiin oletetusti 50-luvulla ja sitä pelattiinkin alunperin pingismailoilla. Nykyään pelistä on olemassa satoja eri sääntöversioita, joita kaikkia yhdistää pingismailan puuttuminen ja pingispallojen upottaminen vastustajan kuppeihin. Pelipöydän molemmin puolin asettuvat peliparit, jotka pyrkivät omalla vuorollaan osumaan vastustajan kuppeihin. Kupit ovat tyypillisesti täytetty alkoholipitoisella juomalla, jonka joutuu juomaan mikäli vastustaja osuu pallollaan kuppiin. Peli sisältää lukuisia erikoissääntöjä torjumisesta Death Cuppiin. Aalto Beer Pongin käyttämät säännöt löytyvät osoitteesta http://abp.ayy.fi/. Mikäli pelailu tai yhdistystoiminta kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä ABP:n nettisivujen tai tapahtumien kautta!
Työelämä on vehkeestä. Se ei taida oikein olla se mun juttu. Jos ollaan ihan rehellisiä, tänä vuonna kesätyöpaikkani oli todella hyvä osaamistasooni nähden. Kädiapinointia hyvällä palkalla, rennossa ilmapiirissä ja hyvässä porukassa - ei pitäisi olla varaa valittaa. Mikä parasta, opin kolmessa ja puolessa kuukaudessa konealasta enemmän kuin menneenä kahtena vuotena koulussa. Vaikka kaikki olikin periaatteessa kohdallaan ja vaikka olinkin vasta ensimmäistä kertaa elämässäni koko kesän pelkissä toimistotöissä, alkoi väkisinkin mieltä kalvaa. Otinhan ensimmäiset pelottavat askeleet urapolkua pitkin kohti sitä kuuluisaa putkea. Jos urapolkuni etenee työelämän viidakossa perinteisellä tavalla, voin helposti kuvitella itseni samalle penkille, jolla nyt istuivat DItyökaverini. Heissä on havaittavissa paljon piirteitä, jotka ova tyypillisiä valkokaulustyöntekijöille: vakituinen työ kahdeksasta neljään, vaimo ja kaksi kersaa, omakotitalon asuntolaina ja farmari- Avensis. Kesäisin käydään ystäväperheen ja heidän muksujensa kanssa Teneriffalla hankkimassa pakollinen elintasorusketus. Minä, kuten moni muukin yliopisto-opiskelija, on sellaisessa elämäntilassa, että on mahdollista ylläpitää varsin vapaata, täysin päinvastaista elämäntyyliä kuin edellä kuvailtu perinteinen perheunelma. Voimme mennä nukkumaan vasta kun huvittaa, voimme nousta sängystä vasta kun huvittaa, voimme juoda kaljaa aina kun huvittaa. Arvostakaa, hyvät ihmiset, pommiin nukkumista ja arki-iltaisin bilettämistä! On aivan ainutlaatuista, että voi aamukolmelta napata mäyräkoiran evääksi ja lähteä kaveriporukalla istumaan iltaa tai lähteä parin päivän varoitusajalla vaikka toiselle puolelle Suomea tai maailmaa, puhumattakaan kaikesta upeasta toiminnasta, mitä killat ja ainejärjestöt järjestävät opiskelijoilleen. Olen usein miettinyt, miten suuri osa täällä kirjoilla olevista opiskelijoista on suorittajia ja tullut tänne lähinnä opiskelemaan? Silloin tällöin luennoille eksyessä tai tenteissä käydessä sali on täynnä ventovieraita naamoja. Muutama tapahtumissa tai killassa pyörivä tuttu saattaa näkyä näiden "kurssikaverien" joukossa. Onko oikeasti niin, että suurin osa opiskelijoista yrittää työntää päätään uraputkeen jo tämän ikäisenä ja täyttää lukujärjestyksensä pelkällä koululla? Milloin nämä kaverit aikovat pitää hauskaa? Eläkkeellä? Ei Otaniemestä pitäisi olla mikään kiire pois. Kyllä töitä ehtii tehdä kyllästymiseen asti. Edessä on kymmeniä vuosia aikaa transformoitua huonekasviksi. Ei opiskelun tai elämän ylipäätään pitäisi olla niin vakavaa, että on pakko stressata ja pingottaa. Työpaikallani eräs jo viidenkymmenen ohittanut herrasmies kertoi risteilystään ja sen jälkeisestä halvaannuttavasta krapulastaan. Meille nuorille kesähessuille hän antoikin ohjeen: "Ei tässä iässä enää jaksa. Ryypätkää nyt niin paljon kuin suinkin, kun kroppa vielä kestää. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin." Ehkei se ihan suoranaisesti näin ole, mutta herran sanomisissa on perää. Puhutaan, että Otaniemessä viinalla on liian suuri merkitys kaikessa teekkaritoiminnassa. En kiellä tätä, mutta ymmärrän kyllä täysin: tämä on ainoa aika elämässä, jolloin näin liberaali eläminen on mahdollista. Alussa totesin, että työelämä on vehkeestä. Totta se on, mutta ajan mittaan elämän prioriteetit väkisinkin muuttuvat. Ehkä olen vielä sen verran lapsi, että mieluummin pidän hauskaa ja hoidan koulun silloin kuin ehtii sen sijaan, että kauhealla vauhdilla koittaisi rämpiä eteenpäin kohti kotimaista unelmaa; punaista tupaa ja perunamaata. En kuitenkaan näe sitä vikana, vaan ominaisuutena. Vaikka päättäjät potkivatkin persuksille jouduttaakseen valmistumista ja kukkahatut heristävät sormea, nautin suuresti vapaamielisestä teekkarielämästä. Kesätöistä jäi paljon käteen, ja eiköhän lukuvuoden loputtua taas kaikesta huolimatta ihan mielellään mene töihin. Oli miten oli, tällä hetkellä tuntuu todella hyvältä olla taas Otaniemessä. Ville Majuri
- - - - - -