Etnisten suhteiden neuvottelukunta * Keitä me olemme? Valtakunnalllinen etno + 7 alueellista etnoa = 300 jäsentä - verkosto - jäsenten tuoma laaja asiantuntemus - jäsenten laajat verkostot - mukana keskeiset viranomaiset, puolueet, maahanmuuttajajärjestöt ja uskonnolliset yhteisöt
Etnisten suhteiden neuvottelukunta - vaikutetaan: osallistumis- ja vaikuttamiskanava järjestöille - levitetään tietoa ja opitaan toisiltamme: maahanmuuton asiantuntijoiden verkosto - neuvottelu-kunnan jäsenten tehtävänä on neuvotella: Miten ihmiset Suomessa tulevat paremmin toimeen keskenään?
- Etelä-Suomen ETNO (Uusimaa, Häme ja Kaakkois-Suomi) - Pirkanmaan ja Keski-Suomen ETNO - Länsi-Suomen ETNO (Varsinais-Suomi ja Satakunta) - Itä-Suomen ETNO (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo) - Pohjanmaan ETNO (Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa) - Pohjois-Suomen ETNO (Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu) - Lapin ETNO
ETNON TAVOITTEENA ON, ETTÄ IHMISET SUOMESSA TULEVAT TOIMEEN KESKENÄÄN TÄTÄ VARTEN TARVITSEMME TOIMIVIA VÄESTÖSUHTEITA
Neljä osa-aluetta Asenneilmapiiri Ennakkoluulot, vihapuhe kunnioitus ja luottamus Kokemus turvallisuudesta TOIMIVAT VÄESTÖSUHTEET Vuorovaikutuksen laatu ja määrä Osallisuus ja aidot vaikuttamismahdollisuudet
Toisin sanoen ihmisten välillä.. - on myönteisiä asenteita, luottamusta ja kunnioitusta. - pyritään ja halutaan yhteistyöhön ja myönteiseen vuorovaikutukseen. On kokemus yhteenkuuluvuudesta. - on kokemus omasta ja läheisten turvallisuudesta, - on kokemus ettei syrjitä sekä - on kokemus yhdenvertaisista mahdollisuuksista osallistua ja vaikuttaa asioihin
IHMISARVOINEN KESKUSTELUKULTTUURI ETNOn tavoite on edistää keskustelukulttuuria, jossa kannustetaan avointa keskustelua ihmisten oikeuksista sekä monimuotoisesta yhteiskunnasta ja samalla vastustaa vihapuhetta ja rasismia. Toiminnallamme edistetään ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria.
IHMISARVOINEN KESKUSTELUKULTTUURI - Miksi ETNO käyttää termiä ihmisarvoinen keskustelukulttuuri? = keskustelua, joka keskittyy ratkaisujen ja yhteisymmärryksen etsimiseen. keskustelu jota käydään toista kunnioittaen mutta omia mielipiteitä ei tarvitse muuttaa. keskustelu, joka lisää luottamusta
IHMISARVOINEN KESKUSTELUKULTTUURI työllistyminen ja asenneilmapiiri
Mitä puhetta? Rangaistava vihapuhe: kiihottaminen kansanryhmää vastaan, syyllistyminen kunnianloukkaukseen tai laittomaan uhkaukseen (rikoslaki 39/1889) Vihapuhe: (julkisuudessa, julkisesti esitettyä) puhetta, ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, ylläpidetään tai oikeutetaan vihaa ja jonka kohteena oleva henkilö kokee uhkaavana ja loukkaavana. Huono käytös - Kaikki vihapuhe ei ole rangaistavaa. Vaikka vihainen puhe ei täytä rikoslain rangaistussäädöksen tunnusmerkkejä, puheella voi olla negatiivisia vaikutuksia eri henkilöiden elämään ja turvallisuuden tunteeseen. Huolipuhe: Peloista ja turvattomuuden tunteesta johtuva puhe, jonka perimmäisenä motiivina ei ole viha. Kyse on puheesta, joka johtuu henkilön turvattomuuden kokemuksesta ja peloista. Ihmisen pelkoa ja huolta ei tule ylenkatsoa. Todellisia huolia ja pelkoja puretaan jakamalla tietoa ja keskustelemalla kokemuksista. Faktat ja fiktiot: Disinformaatio: tahallinen väärän tiedon, valheiden levittäminen Misinformaatio: oikean tiedon puute
Sananvapaus on taattu Suomen perustuslaissa. Sananvapauden nojalla on oikeus liioitella, provosoida ja esittää kovaakin kritiikkiä. Panettelu ja solvaaminen on kiellettyä. Käytännössä rangaistavan puheen vs. sananvapauden rajoissa pysyvän puheen välinen raja on häilyvä.
VIHAPUHE VS. SANANVAPAUS SITÄ, MINKÄ PERUS- JA IHMISOIKEUDET SALLIVAT, EI SAA RIKOSLAILLA KIELTÄÄ. SANANVAPAUS EI OLE OIKEUS LOUKATA TAI KAVENTAA MUIDEN PERUS- TAI IHMISOIKEUKSIA.
Mitä puhetta? Ihmisarvoinen keskustelukulttuuri: Keskustelu, johon kuuluvat kunnioitus ja hyvät käytöstavat. Keskusteluun otetaan mukaan kaikki ne, joita asia koskee (vihapuheen kohteet keskusteluun). Tunnustetaan ongelmalliset asiat, joita saa kritisoida hyvin voimakkaastikin Keskitytään ratkaisuihin, ei juupas-eipäs jankkaamiseen, keskustelun viemiseen sivuraiteille. Keskitytään asioihin, ei ihmisten ominaisuuksiin, keskustelun osapuolten syyttelyyn tai leimaamiseen. Kyky kuunnella ja keskustella hyvin erilaisista näkemyksistä ei edellytä luopumista omista mielipiteistä. Keskustelukumppaneiden keskinäinen kunnioitus, tunne turvallisuudesta ja luottamuksesta tulee säilyä. Tuodaan esiin asioita, joita jo tehdään asian ratkaisemiseksi (hyvät mallit, tilastot). Mitä pitäisi tehdä enemmän?