KIRJALLINEN KYSYMYS 1324/2001 vp Perushoitajien virkojen väheneminen Eduskunnan puhemiehelle Terveydenhuoltoalalla työskennellään vaativissa olosuhteissa kaikkina vuorokauden aikoina. Perushoitajat ja sairaanhoitajat työskentelevät sairaaloissa, terveyskeskuksissa, vanhainkodeissa, kuntoutuslaitoksissa, kotisairaanhoidossa ja mielenterveysasemilla. Perushoitajia on noin 34 000 ja sairaanhoitajia noin 45 000. Perushoitajilla on omat työtehtävänsä ja sairaanhoitajilla omansa. Sairaanhoitajat saavat korkeampaa palkkaa kuin perushoitajat; sairaanhoitajien keskimääräinen kokonaisansio on 11 000 markkaa kuukaudessa ja perushoitajien 9 500 10 000 markkaa kuukaudessa. Kuntien ongelma erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla on sijaisten ja määräaikaisten työntekijöiden suuri määrä. Kuntien pitäisi vakinaistaa sijaiset ja muuttaa määräaikaiset työsuhteet jatkuviksi työsuhteiksi. Henkilökunnan riittävyys ja työssä jaksaminen tulevat olemaan lähivuosina suuria ongelmia kunnissa. Seuraavien kymmenen vuoden aikana sosiaali- ja terveysalalta on jäämässä noin 55 000 henkilöä eläkkeelle. Samaan aikaan väestön ikääntyminen kasvattaa hoitoa tarvitsevien määrää ja palvelujen kysyntää. Eräissä kunnissa ratkaisuksi on kokeiltu perushoitajien töiden teettämistä sairaanhoitajilla. Tämä ei voi olla kestävä ratkaisu, vaan olisi tuettava alalle valmistuvien pääsyä työmarkkinoille. Perushoitajat ovat kokeneet epäreiluna menettelynä sen, että heille avoimia työpaikkoja on täytetty ylikoulutetuilla ihmisillä, usein sairaanhoitajilla. Tämä on johtanut työntekijöiden määrän suhteelliseen vähenemiseen, koska sairaanhoitajille on jouduttu maksamaan korkeampaa palkkaa kuin perushoitajille ja näin ollen työnantajat ovat pystyneet palkkaamaan vähemmän työvoimaa. Tämä heikentää työssä jaksamista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen perushoitajien virkojen vähenemisestä samaan aikaan, kun terveydenhuollon palvelujen tarve kasvaa ja millaisiin toimepiteisiin hallitus aikoo ryhtyä perushoitajien työllistymisen lisäämiseksi? Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2001 Matti Kangas /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1324/2001 vp: Onko hallitus tietoinen perushoitajien virkojen vähentämisestä samaan aikaan, kun terveydenhuollon palvelujen tarve kasvaa ja millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä perushoitajien työllistymisen lisäämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Hallitus on seurannut sosiaali- ja terveydenhuollon työttömyystilannetta. Sosiaalipalveluissa työttömyys laski vuoden 2000 tammi syyskuun 12,5 %:sta 11,0 %:iin tämän vuoden vastaavana aikana. Terveyspalveluissa työttömyys on pysynyt alhaisena, 4,1 %:ssa. Tammi syyskuussa vuonna 2000 apu- ja perushoitajista oli työttöminä 6,7 % ja vastaavana ajanjaksona vuonna 2001 5,5 %. Kunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa oli vuonna 2000 noin 237 300 työntekijää, mikä on 2 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2000 kunnat vakinaistivat noin 4 400 määräaikaisena tai sijaisena toiminutta sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää ja palkkasivat noin 3 900 henkilöä suoraan vakinaisiksi työntekijöiksi. Myös lähihoitajien määräaikaisia työsuhteita on alettu vakinaistaa, ja kunnat ovat lisänneet lähihoitajatutkinnon toisen asteen koulutusta edellyttävien virkojen ja toimien kelpoisuusvaatimuksiin. Näin kunnat ovat alkaneet varautua lähivuosien eläkepoistuman korvaamiseen ja palvelutarpeen kasvuun. Kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitohenkilöstön rakenteessa tapahtui 1990-luvulla seuraavia muutoksia: Vuonna 1990 sosiaalipalveluissa sairaanhoitajan ja perushoitajan ammateissa toimivista 57 %:lla oli perushoitajan tai vastaava koulutus ja 18 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Vastaavasti vuonna 2000 sosiaalipalveluissa sairaanhoitajan ja perushoitajan/lähihoitajan ammateissa toimivista 77 %:lla oli perustai lähihoitajakoulutus ja 10 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Samaan aikaan kouluttamattoman työvoiman osuus sosiaalipalveluissa laski 25 %:sta 12 %:iin. Luvut osoittavat, että sosiaalipalveluissa perus- ja lähihoitajakoulutuksen suorittaneiden osuus on noussut voimakkaasti ja että kouluttamatonta työvoimaa on korvattu koulutetulla. Terveyspalveluissa muutokset olivat toisenlaisia. Vuonna 1990 perusterveydenhuollossa sairaanhoitajan ja perushoitajan ammateissa toimivista 54 %:lla oli perushoitajan tai vastaava koulutus ja 39 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Vastaavasti vuonna 2000 perusterveydenhuollossa sairaanhoitajan ja perushoitajan/lähihoitajan ammateissa toimivista 45 %:lla oli perus- tai lähihoitajakoulutus ja 51 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Erikoissairaanhoidossa vuonna 1990 sairaanhoitajan ja perushoitajan ammateissa toimivista 40 %:lla oli perushoitajan tai vastaava koulutus ja 53 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Vastaavasti vuonna 2000 erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajan ja perushoitajan/lähihoitajan ammateissa toimivista 29 %:lla oli perus- tai lähihoitajakoulutus ja 66 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Luvut osoittavat, että sekä perusterveydenhuol- 2
Ministerin vastaus KK 1324/2001 vp Matti Kangas /vas lossa että erikoissairaanhoidossa perus- ja lähihoitajakoulutuksen saaneiden osuus on laskenut ja sairaanhoitajakoulutuksen saaneiden osuus on noussut. Tämän kehityksen taustalla on sairaanhoidon kehitys kohti lyhyempiä hoitojaksoja. Sairaaloissa tehdään hoitopäivää kohden selvästi enemmän hoitotoimenpiteitä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointitoimikunta selvitti kesäkuussa 2001 julkaistussa mietinnössään alan työvoimassa ja ammatillisessa koulutuksessa 1990-luvulla tapahtuneita muutoksia sekä ennakoi tulevia työvoimaja koulutustarpeita. Ikääntyneen väestön kasvavat palvelutarpeet korostavat hoivan ja huolenpidon tehtäviä ja toisen asteen koulutuksen merkitystä. Toimikunta ehdotti, että lähihoitajakoulutuksen vuotuisten aloituspaikkojen määrä nostettaisiin 8 500 9 000:een, mikä on 640 1 140 enemmän kuin vuosien 1999 2000 aloituspaikkojen keskiarvo. Sairaanhoitajien, terveydenhoitajien, kätilöiden ja ensihoitajien vuotuisten aloituspaikkojen määrä ehdotettiin nostettavaksi yhteensä 3500 3 800:aan, mikä on noin 300 600 enemmän kuin vuosien 1999 2000 aloituspaikkojen keskiarvo. Vuonna 1992 toteutettu sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon uudistaminen tapahtui samaan aikaan, kun uudistettiin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta ja kehitettiin alueellista väestövastuuta. Vaikka lähihoitajakoulutus on vielä melko uusi, sitä on arvioitu muutamaan otteeseen 1990-luvulla. Arvioista uusimman toteutti Opetushallitus vuonna 2000. Alustavien tietojen mukaan arviointi osoitti, että toisen asteen oppilaitosten välillä on eroja, joiden poistamiseksi opetusministeriö tulee käynnistämään kehittämistoimenpiteitä. Vuonna 1999 lähihoitajakoulutus muutettiin kolmivuotiseksi osana toisen asteen koulutuksen uudistusta. Koulutuksen tavoitteet on tehty entistä sitovammiksi ja koulutuksen sisältöä on kehitetty vastaamaan aikaisempaa paremmin terveydenhuollon työelämän tarpeita. Koulutukseen sisältyy vähintään 29 opintoviikon työssä oppiminen. Lähihoitajaopiskelijoiden mahdollisuudet suorittaa työssä oppiminen erikoissairaanhoidon yksiköissä ovat parantuneet erityisesti kuluneen vuoden aikana. Tällä hetkellä lähihoitajaopiskelijoita on kaikissa keskussairaaloissa, ja he suorittavat erikoissairaanhoidon työssä oppimisen jakson opintojen loppuvaiheessa. Tämä parantaa heidän valmiuksiaan toimia valmistuttuaan erikoissairaanhoidossa ja lisää työnantajan kokemuksia lähihoitajien toimimisesta erikoissairaanhoidon tehtävissä. Hallitus on tietoinen 1990-luvulla tapahtuneesta kehityksestä, jonka myötä toisen asteen koulutuksen saaneen työvoiman osuus on vähentynyt terveyspalveluissa mutta lisääntynyt voimakkaasti sosiaalipalveluissa. Lähihoitajakoulutuksen eräänä tavoitteena oli tukea sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä ja palvelurakenteen uudistamista. Väestön ikärakenteen muutoksen myötä myös terveydenhuollossa tullaan lähivuosina tarvitsemaan nykyistä enemmän lähihoitajakoulutuksen saanutta työvoimaa. Tämä liittyy ikääntyneiden avoterveydenhuollon, kotihoidon sekä akuuttihoidon ja siihen liittyvän jatkohoidon tarpeisiin. Parhaillaan käynnissä olevassa, valtioneuvoston asettamassa kansallisessa projektissa terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi tehtäneen muiden ohella ehdotuksia toimenpiteiksi, kuinka alan ammatillista perus- ja täydennyskoulutusta tulisi kehittää vastaamaan nykyistä paremmin työelämän tulevia tarpeita. Hallitus seuraa sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman muutoksia ja henkilöstörakenteen kehitystä myös jatkossa, sillä työvoiman suuri eläköityminen sekä ikääntyneen väestön ja sen palvelutarpeen kasvu tulevat jatkumaan seuraavat 20 30 vuotta. Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 1324/2001 rd: Är regeringen medveten om att primärskötartjänster dragits in samtidigt som behovet av hälsovårdsservice ökar och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att öka sysselsättningen för primärskötare? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Regeringen har följt arbetslöshetssituationen inom social- och hälsovården. Arbetslösheten inom socialservicen minskade från 12,5 % under januari september år 2000 till 11,0 % under motsvarande period i år. Inom hälsovårdsservicen har arbetslösheten förblivit låg och är 4,1 %. Under januari september år 2000 var 6,7 % av hjälp- och primärskötarna arbetslösa och 5,5 % under motsvarande period år 2001. Inom den kommunala social- och hälsovården var ca 237 000 personer anställda år 2000, vilket är 2 % mer än året förut. År 2000 permanentade kommunerna ca 4 400 tjänster inom social- och hälsovården för personer som varit anställda på viss tid eller som ställföreträdare och de anställde ca 3 900 personer direkt i ordinarie tjänster. Även primärskötarnas visstidsanställningar har börjat ombildas till ordinarie tjänster och kommunerna har fogat närvårdarexamen till behörighetskraven för de tjänster och anställningar som förutsätter en utbildning på andra stadiet. Kommunerna har på det viset börjat bereda sig för att ersätta pensionsavgången och för det ökade behovet av service under de närmaste åren. Inom den kommunala social- och hälsovårdsservicen har vårdpersonalens struktur förändrats på följande sätt under 1990-talet. År 1990 hade 57 % av dem som arbetade som sjukskötare eller primärskötare inom socialservicen primärskötarutbildning eller motsvarande och 18 % sjukskötarutbildning. År 2000 hade 77 % av dem som arbetade som sjukskötare eller primärskötare/närvårdare primärskötar- eller närvårdarutbildning och 10 % sjukskötarutbildning. Samtidigt minskade andelen av icke utbildad arbetskraft inom socialservicen från 25 % till 12 %. Siffrorna visar att andelen av dem som genomgått primärskötar- eller närvårdarutbildning har ökat kraftigt och att icke utbildad arbetskraft har ersatts med utbildad. Inom hälsovårdsservicen var förändringarna annorlunda. År 1990 hade 54 % av dem som arbetade som sjuk- eller primärskötare inom primärvården primärskötarutbildning eller motsvarande och 39 % sjukskötarutbildning. År 2000 hade 45 % av dem som arbetade som sjukskötare eller primärskötare/närvårdare inom primärvården primärskötar- eller närvårdarutbildning och 51 % sjukskötarutbildning. År 1990 hade 40 % av dem som arbetade som sjukskötare eller primärskötare inom den specialiserade sjukvården primärskötarutbildning eller motsvarande utbildning och 53 % sjukskötarutbildning. År 2000 hade 29 % av dem som arbetade som sjukskötare eller primärskötare/närvårdare inom den specialiserade sjukvården primärskötar- eller närvårdarutbildning och 66 % sjukvårdarutbildning. Siffrorna visar att andelen av dem som har primärskötar- eller närvårdarutbildning minskat och andelen av dem som har sjukskötarutbildning 4
Ministerns svar KK 1324/2001 vp Matti Kangas /vas ökat såväl inom primärvården som inom den specialiserade sjukvården. Bakgrunden till denna utveckling är trenden i riktning mot kortare vårdperioder. Vid sjukhusen genomförs klart flera vårdåtgärder per vårddag. Den kommission för beräkning av social- och hälsovårdens arbetskraftsbehov som social- och hälsovårdsministeriet tillsatt redogjorde i sitt betänkande, som publicerades i juni år 2001, för förändringar i arbetskraften och den yrkesinriktade utbildningen inom branschen under 1990-talet samt beräknade framtida arbetskrafts- och utbildningsbehov. Den åldrande befolkningens ökade servicebehov betonar vikten av uppgifter inom vården och omsorgen samt av utbildning på andra stadiet. Kommissionen föreslår att antalet intagningsplatser till närvårdarutbildningen höjs till 8 500 9 000 per år, vilket är 640 1 140 flera än medeltalet av intagningsplatserna åren 1999 2000. Antalet intagningsplatser till utbildningen av sjukskötare, hälsovårdare, barnmorskor och primärskötare föreslogs bli höjt till sammanlagt 3 500 3 800, vilket är ca 300 600 flera än medeltalet av intagningsplatserna åren 1999 2000. Reformen av grundexamen inom social- och hälsovård år 1992 genomfördes samtidigt som servicestrukturen inom denna bransch reformerades och ett regionalt befolkningsansvar utvecklades. Fastän närvårdarutbildningen ännu är rätt ny har den utvärderats ett par gånger under 1990-talet. Den senaste utvärderingen gjordes av Utbildningsstyrelsen år 2000. Enligt preliminära uppgifter visade utvärderingen skillnader mellan läroanstalterna på andra stadiet och för att avhjälpa dem kommer undervisningsministeriet att inleda utvecklingsåtgärder. Som en del av andra stadiets utbildningsreform ändrades närvårdarutbildningen år 1999 så att den blev treårig. Utbildningens mål har blivit mer bindande och innehållet har utvecklats till att bättre motsvara arbetslivets behov inom hälsovården. En arbetspraktik som omfattar minst 29 studieveckor ingår i utbildningen. Närvårdarstuderandenas möjligheter att utföra arbetspraktik inom den specialiserade sjukvårdens enheter har förbättrats i synnerhet i år. För tillfället finns det närvårdarstuderande vid alla centralsjukhus och de utför arbetspraktikdelen i slutskedet av studierna. Detta förbättrar färdigheterna att arbeta inom den specialiserade sjukvården efter slutförda studier och ökar arbetsgivarens erfarenheter av hur närvårdare sköter uppgifter inom den specialiserade sjukvården. Regeringen är medveten om att utvecklingen på 1990-talet har inneburit att andelen arbetskraft som har en andra stadiets utbildning minskat inom hälsovårdsservicen men ökat kraftigt inom socialservicen. Ett av närvårdarutbildningens mål var att stöda samarbetet mellan socialoch hälsovårdssektorn och att reformera servicestrukturen. I och med att befolkningens åldersstruktur förändras kommer det även inom hälsovården att behövas mer arbetskraft med närvårdarutbildning under de närmaste åren. Detta hänför sig till de äldres behov av öppen hälsovård, hemvård samt akutvård och fortsatt vård i anslutning därtill. I det pågående nationella projekt som statsrådet inlett för att trygga hälsovårdens framtid torde, utöver annat, läggas fram förslag till åtgärder hur den yrkesinriktade grundutbildningen och fortbildningen inom branschen bör utvecklas för att bättre motsvara arbetslivets framtida behov. Regeringen följer fortsättningsvis förändringarna i arbetskraften och personalstrukturens utveckling inom social- och hälsovården, ty den stora mängden arbetskraft som pensioneras och ökningen när det gäller den äldre befolkningen och dess servicebehov kommer att fortgå under följande 20 30 år. Helsingfors den 20 december 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5