PERINNEBIOTOOPIT, KOSTEIKOT, LUONNON JA MAISEMAN MONIMUOTOISUUS Ohjeita yhdistyksille ei-tuotannollisten investointien ja hoitosopimusten hakemiseen 1.3.2010 Suupohjan Kehittämisyhdistys ry
2 MITÄ OVAT PERINNEBIOTOOPIT?... 3 Perinnebiotoopin kunnostaminen ei-tuotannollisella investoinnilla... 3 Perinnebiotoopin hoito ja hoitosopimus... 4 MITÄ OVAT KOSTEIKOT?... 5 Kosteikon perustaminen ei-tuotannollisella investoinnilla... 5 Kosteikon hoitosopimus... 6 LUONNON JA MAISEMAN MONIMUOTOISUUDEN EDISTÄMINEN... 7 RAHOITUS... 8 Tuen hakuprosessi... 8 TARKAT SÄÄNNÖT JA NEUVONTA... 9
3 MITÄ OVAT PERINNEBIOTOOPIT? Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia luontotyyppejä, kuten niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Perinnebiotoopit syntyivät aikojen kuluessa kuin itsestään karjan laidunnuksen ja perinteisten niittomenetelmien tuloksena. Ne ovat lajistollisesti monimuotoisimpia luontotyyppejämme, ja niihin sisältyy myös runsaasti maaseutumme kulttuurihistoriaa ja maisemallisia arvoja. Nykyaikainen tehostunut maa- ja metsätalous on viime vuosikymmeninä yksipuolistanut perinteistä maatalousmaisemaa, ja perinnebiotoopit monine kasvi- ja eläinlajeineen ovat häviämässä. Perinnebiotoopeissa elää paljon uhanalaisia lajeja, jotka ovat sopeutuneet karuihin elinympäristöihin. Monimuotoisuus ei säily ilman hoitotoimia. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus I ELY-centralen i Södra Österbotten 26.2.2010 22 Haka Töysässä. Kuva: Hannele Kekäläinen, ELY. Perinnebiotoopin kunnostaminen ei-tuotannollisella investoinnilla Perinnebiotooppeja ei käytännössä voi perustaa, sillä ne ovat syntyneet perinteisen karjatalouden sivutuotteena. Olemassa olevat ja tehomaataloudelta säästyneet perinteiset maatalousympäristöt voidaan kuitenkin kunnostaa. Ensin perinnebiotooppi pitää löytää, mikä ei aina ole umpeen kasvamisen myötä helppoa. Useimmiten kylien läheiset metsät ja joenrannat ovat todennäköisimpiä perinnebiotooppipaikkoja. Usein kylän vanhimmat osaavat kertoa, missä eläimiä on heidän
4 nuoruudessaan laidunnettu tai mistä eläimille on kerätty ruokaa. Lisäksi apuna ovat erilaiset raportit perinnebiotooppien kartoitushankkeista. Asiantuntija voi lisäksi tunnistaa pitkälle umpeen kasvaneen perinnebiotoopin joistakin indikaattorilajeista, joita vielä kasvaa paikalla. Perinnebiotooppin kunnostaminen aloitetaan usein pensaikon ja puuston raivauksella, jossa avataan vanha maisema, ja raivausjätteet viedään alueen ulkopuolelle. Raivausjätteitä ei saa jättää paikalle, jotta ne eivät hajotessaan rehevöittäsi maata. Joidenkin perinnebiotooppien alueella sijaitsee vanhoja rakennelmia ja rakennuksia, kuten aittoja, joiden kunnostaminen voi sisältyä kunnostamistöihin. Alue voidaan myös aidata. Arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen voi saada tukea Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselta. Kyseessä ovat ei-tuotannolliset investoinnit. Tuen koko riippuu suoritettavista toimenpiteistä. Yhdistys esittää jo hakuvaiheessa kustannusarvion alueen kunnostamisesta. Enimmäistukitasot perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen ovat: alle 3 hehtaarin kohteet 1179 /ha 3 10 hehtaarin kohteet 910 /ha yli 10 hehtaarin kohteet 750 / ha Jotta yhdistys voi hakea tukea perinnebiotoopin kunnostukseen ja hoitoon, tulee sillä olla hallintaoikeus alueeseen. Kunnostamisen jälkeen alueelle tehdään hoitosopimus. Perinnebiotoopin hoito ja hoitosopimus Koska perinnebiotoopit ovat syntyneet pitkäaikaisen laidunnuksen ja niiton myötä, niiden säilyminen avoimena vaatii alueiden jatkuvaa käyttöä. Käyttämättömät perinnebiotoopit kasvavat nopeasti umpeen. Hoito on järjestettävä niin, ettei alueelle pääse tulemaan lisää ravinteita. Laidunnus on hyvä tapa hoitaa perinnebiotooppia. Laidunnushoidossa ravinteet poistuvat hiljalleen eläimien tuottaman massan mukana alueen ulkopuolelle. Hoidossa on käytettävä nykytavoista poikkeavia laidunnusjärjestelyitä, joissa lisärehu tai yölaidunnus ei ole mahdollista. Jos omia eläimiä ei ole, laidunnusta varten voi vuokrata joiltakin maatiloilta lampaita tai karjaa. Apuna on myös ns. laidunpankki osoitteessa www.laidunpankki.fi. Hoidon voi järjestää myös niittämällä. Niittojätteet on kuljetettava pois, jotta hajoava niittojäte ei rehevöitä perinnebiotooppia. Niittohoitoa varten voi vuokrata erityisen perinnebiotoopin niittämiseen soveltuvan, leikkaavateräisen sormipalkkikoneen. Tukea hoitoon voi saada ELY-keskukselta. Perinnebiotoopin hoidon tuki on 450 hehtaarilta. Pienissä, 5-30 aarin kohteissa tukitaso on kiinteä 200 vuodessa. Hoitosopimus tehdään kerrallaan viideksi vuodeksi.
5 MITÄ OVAT KOSTEIKOT? Kosteikko on monivaikutteinen puron, joen tai muun vesistön reuna-alueelle muodostunut tai tehty alue, joka on ainakin osan vuodesta veden vallassa. Kosteikossa on vesi- ja kosteikkokasvillisuutta sekä syvempi avoveden alue. Kosteikot ovat tärkeitä niin linnuille, matelijoille, sammakkoeläimille, selkärangattomille, kaloille kuin nisäkkäillekin. Euroopan kosteikoista on vuosisadan aikana hävinnyt 2/3. Yksi kosteikon tehtävistä on tasata tulvahuippuja. Kosteikko myös pidättää veden mukana tulevaa kiintoainetta ja vähentää maatalouden ravinnekuormitusta. Se toimii monimuotoisena eläinten ja kasvien elinpaikkana. Kosteikko on maisemallisesti mielenkiintoinen ja joissain tapauksissa se voi toimia myös kasteluveden varastona. Kosteikolla voidaan parantaa myös alueen virkistyskäyttöä. Kosteikkoja sanotaan joskus luonnon pesusieniksi. Kosteikko. Kuva: Minna Myllykoski, ELY. Kosteikon perustaminen ei-tuotannollisella investoinnilla Tukea voidaan myöntää sellaisen kosteikon perustamiseen, joka on katsottu yleissuunnitelmassa tarpeelliseksi. Kosteikon perustamisella on voitava merkittävästi pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta, lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta ja edistää riista-, kala- tai raputaloutta. Paikan on oltava luontainen, alava paikka, kuten herkästi tulviva pelto tai pengerretty kuivatusalue. Kosteikon koko tulee olla vähintään 0,5-1 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. Kosteikon yläpuolisesta valuma-alueesta on 20 % oltava peltoa. Kokonaisalaan lasketaan vesi- ja tulva-alueet sekä hoidon kannalta tarpeelliset penkereet.
6 Kosteikko perustetaan ensisijaisesti patoamalla joko entinen tulva-alue tai uusi alue. Uomaan voidaan rakentaa myös pohjakynnyksiä. Veden vaikutuksen alaisena olevasta osasta on poistettava ravinteikas peltomaa. Kosteikon reunoja voidaan suojata nurmettamalla, kivettämällä tai istuttamalla niille kasveja. Monivaikutteisen kosteikon perustamisen enimmäistuki on 11 500 hehtaarilta. Pienissä, 0,3-0,5 hehtaarin kohteissa tuki voi enimmillään olla 3226 / kohde. Kohteen perustamisen jälkeen haetaan kosteikon hoitosopimusta. Yhdistys voi perustaa kosteikon vain sellaiselle alueelle, johon sillä on hallintaoikeus esimerkiksi omistuksen tai vuokrasopimuksen kautta. Kosteikon hoitosopimus Kosteikkojen hoitotoimia ovat muun muassa pohjaan kasautuneen lietteen poistaminen ja kasvillisuuden niittäminen. Niittojäte voidaan hyödyntää. Kosteikon hoidon tuki on 450 hehtaarilta. Pienin ala, jolle tuke voi hakea, on 0,3 hehtaaria. Hoitosopimus on kerrallaan voimassa viisi tai kymmenen vuotta.
7 LUONNON JA MAISEMAN MONIMUOTOISUUDEN EDISTÄMINEN Yhdistykset voivat hakea tukea luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen. Tällöin on kyse kohteista, jotka eivät mene perinnebiotooppien ja kosteikkojen tukiin, mutta joiden hoidolla voidaan huolehtia maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuudesta, säilyttää uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja lisätä viljelymaisemien avoimuutta ja monipuolisuutta. Näitä kohteita ovat muun muassa pellon ja tien tai pellon ja vesistön väliset reunavyöhykkeet, pienet metsäsaarekkeet, savikaivot, lintujen pesintä-, ruokailu- ja levähdyspaikkoina toimivat pellot sekä viljelyn tai laidunnuksen ulkopuolelle jääneet/jäävät pellot. Arvokas metsäsaareke peltojen keskellä. Kuva: Hannele Kekäläinen, ELY. Hoitotoimet riippuvat kohteesta. Kysymykseen voivat tulla esimerkiksi puiden ja pensaiden raivaus, laiduntaminen ja sadonkorjuu. Tukea voi saada myös perinteisten rakennelmien, kuten latojen, kiviaitojen, polkujen, lintutornien ja aitojen kunnostaminen ja hoitoon. Tukea hoitotoimenpiteisiin voi saada 450 hehtaarilta. Hoitosopimuksen kesto on kerrallaan 5 tai 10 vuotta.
8 RAHOITUS Edellä luetellut tuet rahoitetaan maatalouden ympäristötuen erityistuesta. Erityisympäristötukia hallinnoi Etelä-Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viljelijöiden lisäksi tukea voivat hakea myös yhdistykset. Tuen saamisen ehtona ovat asianmukainen kunnostamis- ja hoitosuunnitelma ja lisäksi toimenpiteistä on pidettävä päiväkirjaa. ELY-keskus arvioi hakemuksessa esitetyt kustannukset ja vahvistaa päätöksellään hankekohtaisen enimmäismäärän. Huom. Ei-tuotannollisen investoinnin toteutus voi alkaa vasta päätöksenannon jälkeen, hoitosopimuksen toteutus määräytyy sopimuskauden mukaan lokakuun alusta syyskuun loppuun, esim. 1.10.2010 30.9.2015. Tuki maksetaan jälkikäteen toteutuneiden kustannusten mukaan, joko kerran vuodessa tai useammin. Näin ollen perustamis- ja hoitotoimien kustannukset on ensin hakijan pystyttävä maksamaan itse. Jos työtä tehdään itse, sitä korvataan yksikkökustannusten perusteella, jolloin maksatuksessa voidaan hakea tukea jopa pelkälle kökkätyölle. Näin perinnebiotoopin tai kosteikon hoito voi olla yhdistykselle myös tulon lähde. Lue lisää tuen hakemisesta, ehdoista sekä yleensä perinnebiotoopeista ja kosteikoista osoitteesta: www.mavi.fi Maaseudun rahoitus Ympäristötuet yhdistyksille. Samalta sivulta löydät myös linkit hakulomakkeisiin! Tuen hakuprosessi Hakemus jätetään ELY-keskukseen. Hoitosopimuksen haku päättyy 30.4.2010, ei-tuotannollisten investointien haku todennäköisesti kesäkuussa. Ely-keskus pyytää lausunnon Suupohjan Kehittämisyhdistykseltä. Ympäristönäkökohtia tarkastellaan ELY-keskuksen sisällä. Ely-keskus antaa päätöksen seuraavaan kevääseen mennessä!
9 TARKAT SÄÄNNÖT JA NEUVONTA Tämä tieto yhdistysten perinnebiotooppien ja kosteikkojen rahoittamisesta on lyhennettyä ja muutettu yleiskielelle. Näin ollen kaikkia yksityiskohtia ja vivahteita ei tähän ole pystytty sisällyttämään, ja tämän yleistiedon lisäksi on syytä perehtyä seuraaviin sääntöihin. Perinnebiotooppien ja kosteikkojen kunnostamiseen, perustamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät rahoitukset perustuvat seuraaviin sääntöihin: - Laki maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista 29.12.2006/1443: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061443 - Valtioneuvoston asetus ei-tuotannollisten investointien tuesta vuosina 2008-2013 (185/2008): http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080185 - Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007-2013 (366/2007): http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070366 Neuvoa hankehakemisessa Anu Immonen 040-7055801 tai anu.immonen@suupohja.fi Suupohjan Kehittämisyhdistys ry, Teknologiapuisto 1, 61800 Kauhajoki. Pekka Länsivierto 040-5592744 tai pekka.lansivierto@ely-keskus.fi Etelä-Pohjanmaan TE-keskus, Huhtalantie 2, 61220 Seinäjoki. Harri Väisänen 040-5179135 tai harri.vaisanen@ely-keskus.fi Etelä-Pohjanmaan TE-keskus, Huhtalantie 2, 61220 Seinäjoki. Neuvoa maksatusten hakemisessa Jaana Peltoniemi 020-7470206 tai jaana.peltoniemi@suupohja.fi Suupohjan Kehittämisyhdistys ry, Teknologiapuisto 1, 61800 Kauhajoki.
www.suupohjankehittamisyhdistys.fi