Pohjois-Pohjanmaan metsäohjelma 2016 2020
Metsäkeskus ja maakunnalliset metsäneuvostot ovat laatineet metsäohjelmia vuodesta 1997 lähtien. Pohjois-Pohjanmaan alueellinen metsäohjelma on yksi neljästätoista alueellisesta metsäohjelmasta (AMO), jotka pohjautuvat maakuntajakoon. Ohjelmien tavoitteet nousevat maakuntien omista kehittämistarpeista ja kansallisen metsästrategian tavoitteista. Ohjelmassa sovitetaan yhteen taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset tavoitteet. Alueellinen metsäohjelma toimii alueen koko metsäsektorin kehittämissuunnitelmana ja työohjelmana. Pohjois-Pohjanmaan alueellisen metsäohjelman sisältö on hyväksytty maakunnallisessa metsäneuvostossa 10.12.2015. Julkaisija: Suomen metsäkeskus 2016, metsäohjelmavastaava Eeva-Liisa Repo Ulkoasu: Ilme Oy Kuvat: Suomen metsäkeskus ISBN 978-952-283-044-9 Alueelliset metsäohjelmat verkossa: www.metsakeskus.fi/alueelliset-metsaohjelmat
Sisällys YHTEENVETO. 4 1 JOHDANTO. 6 2 METSÄALAN NYKYTILA, TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA TULEVAISUUSKUVAT. 8 3 OHJELMAN VISIO JA STRATEGISET LINJAUKSET. 16 4 METSÄALAN KEHITTÄMISTAVOITTEET JA TOIMENPITEET. 18 5 LIITYNNÄT MUIHIN KEHITTÄMISOHJELMIIN. 30 6 OHJELMAN RAHOITUS JA RESURSSIEN KOHDENTAMINEN. 32 7 OHJELMAN VAIKUTUKSET. 34 8 OHJELMAN TOIMEENPANO JA SEURANTA. 36 9 LIITTEET. 38
Yhteenveto Pohjois-Pohjanmaan metsäohjelma 2016 2020 on koko metsäalan ja maakunnan yhteinen ohjelma, jonka visioksi on kirjattu: Pohjois-Pohjanmaan metsien lisääntyvät mahdollisuudet hyödynnetään biotaloudessa kattavasti ja kestävästi. Metsäohjelma on laadittu yhteistyössä maakunnan toimijoiden kanssa. Ohjelma on laadittu maa- ja metsätalousministeriön ohjeistuksen perusteella ja se toteuttaa Kansallista metsästrategiaa. Ohjelma ulottuu yli toimiala- ja hallinnonalarajojen. Sen tehtävänä on luoda mahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä sekä antaa suuntaviivat alueen metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle, puun käytölle ja jatkojalostukselle sekä metsien monikäytölle. Vuoteen 2020 tähdätään kolmen strategisen linjauksen mukaisesti: 1. Metsäbiotalous nostetaan seuraavalle tasolle 2. Toimintaympäristön rajoitteita haastetaan tahdolla ja uusilla ratkaisuilla 3. Metsäbiotalouden merkitys ja odotukset näkyvät alueella Puun käyttömahdollisuuksien kasvun myötä hakkuiden taso pyritään nostamaan uudelle, suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle vuoteen 2020 mennessä. Puun käytön lisäykseen johtavat valmisteilla olevat metsäbiotalouden investoinnit, puurakentamisen lisääntyminen sekä uusien puuta käyttävien energialaitosten perustamiseen. Metsien muiden käyttömuotojen matkailu, virkistyskäyttö ja luonnontuotteiden keruu ja jalostus sekä porotalous osalta tavoitellaan myös selkeitä askelia eteenpäin. Metsäluonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun painopiste on talousmetsien luonnonhoidosta huolehtimisessa. Niukkeneva luonnonhoidon tukirahoitus ohjataan METSO-ohjelman toteuttamiseen ja vesien tilan parantamiseen. Luonnonhoidon toteutustavoitteet ja toimenpiteet on kuvattu tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan Luonnonhoidon alueellisessa toteutusohjelmassa vuosille 2016-2020 (TOTELMA). Hakkuumahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää metsien hyvää hoitoa ja metsänhoidon rästien purkamista. Turvemaiden metsien käsittelyyn ja puunkorjuuseen sekä vesiensuojeluun haetaan ja otetaan käyttöön uusia ratkaisutapoja. Metsänomistajien aktiivisuus ja yrittäjämäinen toiminta, digitaaliset palvelut ja paikkatiedon hyödyntäminen, metsätilarakenteen parantaminen sekä sukupolvenvaihdosten toteuttaminen ovat tekijöitä, joilla toimintaympäristön rajoitteita haastetaan. Tiestön kunnon parantamisella ja puunkuljetuksen pullonkaulojen poistamisella mahdollistetaan sujuvat puunkuljetukset. Metsäbiotalouden odotetaan tuovan alueelle aktiivisuutta ja investointeja. Metsäbiotalouden tarpeet on otettava huomioon maankäytön suunnittelussa, koulutuksen kohdentumisessa ja tutkimuksessa. Luonnonvarakeskuksen, Oulun yliopiston ja ammattikorkeakoulun sekä alueen toimijoiden kehittämispanokset halutaan alueen metsäbiotalouden hyödyksi. Maakunnan mahdollisuuksia metsäbiotaloudessa tuodaan toimijoiden, asukkaiden, myös lasten ja nuorten, tietoon. Metsänomistajia, metsäammattilaisia, yrittäjiä ja muita kansalaisia kannustetaan ideoimaan, kokeilemaan ja levittämään kokemuksia metsässä tehtävistä toimenpiteistä ja vapaaehtoisesta metsien suojelusta sekä luonnonhoidosta. Metsäohjelman toteuttamisessa ja resurssien hankkimisessa tarvitaan kaikkien metsänomistajien ja toimijoiden yhteistyötä. 4
5 Pohjois-Pohjanmaan metsäohjelma 2016 2020
1 Johdanto Odotukset biotalouden ja digitalisaation kehittymiseen talouden ja hyvinvoinnin vetureiksi asettavat metsäalan monien uudistusten eteen. Puusta tuotettavien lopputuotteiden määrän kasvu ja monipuolistuminen rakentuu kestävälle ja kannattavalle puuntuotannolle ja -hankinnalle. Ainakin lähivuosien ajaksi yhteiskunnan mahdollisuudet osallistua taloudellisesti puuntuotannon, mutta myös metsien monimuotoisuuden turvaamiseen ovat alentuneet ja paine tehokkaampien ja vaikuttavasti kohdennettujen toimenpiteiden löytämiseen ja toteuttamiseen on kasvanut. Alueellinen metsäohjelma on työväline, jonka avulla maakunnan toimijat paneutuvat yhdessä suunnittelemaan ja toteuttamaan kunkin maankunnan tilanteessa keskeisiä kehittämistoimenpiteitä. Alueellisessa metsäohjelmassa tarkastellaan koko metsäalaa ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kansallinen metsästrategia 2025:n mukaisesti alueelliset metsäohjelmat luovat metsien kestävän hoidon ja käytön avulla kasvavaa hyvinvointia alueilleen. Ohjelma ulottuu yli toimiala- ja hallinnonalarajojen. Sen tehtävänä on luoda mahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä sekä antaa suuntaviivat alueen metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle, puun käytölle ja jatkojalostukselle sekä metsien monikäytölle. Kansallisen metsästrategian 2025 ja Metsäpoliittisen selonteon 2050 lisäksi alueellisen metsäohjelman taustalla on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toteutusohjelma 2008 2025 (METSO-ohjelma) sekä Kansallinen biodiversiteettistrategia 2012 2020 ja vesienhoidon tavoitteet. Metsäohjelman ohella on laadittu luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma (TOTELMA), joka on Suomen metsäkeskuksen ja sen alueiden luonnonhoidon edistämisen suunnitelma julkisilla varoilla tuetun luonnonhoidon kohdistamiseksi. Ohjelma suuntaa Metsäkeskuksen luonnonhoidon rahoitusta ja tekemistä ja tehostaa toimintaa. Ohjelma on laadittu jokaiseen maakuntaan yhtenäisten ohjeiden mukaisesti, jolloin siinä tulevat esille alueen luonnonhoidolliset painopistealueet, kuten alueiden erilaiset ekolo- 6
giset ja vesiensuojelulliset tarpeet ja tavoitteet sekä maisemalliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Tarpeiden perusteella on tehty johtopäätökset ja priorisoitu luonnonhoitohankkeiden hanketyypit ja määrät sekä ympäristötukihankkeiden elinympäristötyypit. Työ- ja elinkeinoministeriön perustaman määräaikaisen Metsäalan strategisen ohjelman keskeisenä tehtävänä on käynnistää ja toteuttaa metsäalan kilpailukykyä ja uudistumista edistäviä muutosprosesseja. Metsäsektorin merkittävimmät lähivuosien kasvumahdollisuudet arvioidaan olevan bioenergiassa ja biopohjaisissa polttoaineissa sekä puutuotteissa ja puurakentamisessa. Vuonna 2014 valmistuneen Suomen biotalousstrategian keskeiset päämäärät ovat kilpailukykyinen biotalouden toimintaympäristö, uutta liiketoimintaa biotaloudesta, vahva osaamisperusta biotaloudelle ja biomassojen käytettävyys ja kestävyys. Biotalous on hallituksen merkittävin kärkihanke. Siihen panostetaan yhteensä 300 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana. Alueellisen metsäohjelman valmistelu on tehty Pohjois-Pohjanmaan metsäneuvostossa ja siihen on osallistunut työryhmissä metsäalan intressiryhmien edustajia. Alan toimijoita on kuultu myös laajalla jakelulla tehdyn Internet-kyselyn kautta. Ohjelmaluonnos kävi laajalla lausuntokierroksella marraskuussa 2015, lausuntoja ja kommentteja saatiin 20 taholta. Pohjois-Pohjanmaan metsäneuvosto hyväksyi ohjelman koko metsäalan yhteiseksi toimintaohjelmaksi 10.12.2015. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri jätti eriävän mielipiteen. (Liite 3.) Metsäneuvosto kutsuu kaikki toimijat mukaan eturiviin toteuttamaan tätä ohjelmaa maakunnan parhaaksi. 7
2 Metsäalan nykytila, toimintaympäristö ja tulevaisuuskuvat 2.1 Metsäalan nykytila Metsävaroista on käytettävissä runsaasti ajan tasalla olevaa tietoa. Luonnonvarakeskus on tuottanut Valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11) tulokset maakunnittain ja yksityismetsien osalta on käytössä Suomen metsäkeskuksen metsävaratiedosta myös kuntakohtaista tietoa. Pohjois-Pohjanmaalla puuston kokonaistilavuus on 233 miljoonaa kuutiometriä, noin 10 prosenttia maan 2 356 miljoonan kuutiometrin kokonaispuuvarastosta. Puuston kasvu on 10,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, noin 10,1 prosenttia maan 105,5 miljoonan kuutiometrin kokonaiskasvusta. Koko maassa kasvu on lisääntynyt noin miljoonalla kuutiometrillä joka vuosi 40 vuoden mittaisella ajanjaksolla. Metsäalan toimintaa kuvaavat seuraavat tiedot ovat vuoden 2014 tuloksia, mikäli tekstissä ei muuta mainita. Toteutumatiedot eivät sisällä Vaalan kunnan aluetta. Tietolähteenä on käytetty pääosin Luonnonvarakeskuksen aineistoja. Puuston kokonaispoistuma oli Pohjois-Pohjanmaalla 7,36 miljoonaa kuutiometriä, noin 9,3 prosenttia maan 79,2 miljoonan kuutiometrin kokonaispoistumasta. Runkopuun hakkuukertymä oli noin 6,0 miljoonaa kuutiometriä, noin 9,2 prosenttia koko maan 65 miljoonasta kuutiometristä. Yksityismetsien osuus Pohjois-Pohjanmaan hakkuukertymästä oli noin 83 prosenttia Tämän lisäksi oksia, kantoja ja juurakoita käytettiin energiaksi noin 0,1 miljoonaa kuutiometriä eli vain noin kolme prosenttia koko maassa käytetystä 3,4 miljoonasta kiintokuutiometristä. Puun käyttö energian tuottamiseen on Pohjois-Pohjanmaalla tasaantunut 2010-luvun alkupuolella, vaikka valtakunnallisesti käyttö kasvaa edelleen vahvasti. Kiinteitä puupolttoaineita käytettiin Pohjois-Pohjanmaalla 1,34 miljoonaa kuutiometriä, noin 7 prosenttia maan kokonaiskäytöstä 18,7 miljoonasta kuutiometristä vuodessa. Metsähakkeen osuus tästä oli 517 000 kuutiometriä, noin 6,6 prosenttia koko maan metsähakkeen käytöstä, 7,55 miljoonasta kiintokuutiometristä vuodessa. Suomen metsäalan liikevaihto on vähintään 35 miljardia euroa vuodessa. Tästä on metsäteollisuuden osuus noin 26 miljardia euroa. Pohjois-Pohjanmaalla metsäteollisuuden liikevaihto vuonna 2013 oli 1,3 mrd euroa ja metsänhoidon ja puunkorjuun liikevaihto oli 138 miljoonaa euroa. Yksityismetsien liiketulos oli 1,4 miljardia euroa, josta Pohjois-Pohjanmaan osuus oli 6,6 prosenttia eli 92 miljoonaa euroa. Liiketulos on 51,1 euroa hehtaarilla, joka on 49 prosenttia maan keskiarvosta. Metsillä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä luonnon monimuotoisuuden 8
ylläpitäjänä. Metsien puuston ja maaperän vuotuinen hiilinielu on noin 30 miljoonaa tonnia CO 2 -ekvivalenttia. Eteläisen Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaa METSO toteutettiin vuonna 2013 yhteensä 57 000 hehtaarin alalla. Tämän rahoitus jakautui likimain tasan maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön kesken. Pohjois-Pohjanmaalla on vuoden 2013 tiedon perusteella suojelualueita vajaa 7 prosenttia maapinta-alasta. Mukana luvussa eivät ole uudet maakuntakaavan suojeluvaraukset eivätkä soidensuojeluohjelman valmistelussa suojeltavaksi päätetyt valtionmaat. Suojelualueet sijaitsevat valtaosin Koillismaalla. Erilaisessa rajoitetussa käytössä olevaa metsämaata on lisäksi noin viisi prosenttia. METSO-ohjelmaa on toteutettu vuodesta 2008 alkaen. Kemera-varoja on käytetty ympäristötukikorvauksiin noin 1 008 000 euroa vuodessa. Tämän lisäksi on tehty luonnonhoitohankkeita vuosittain keskimäärin 130 000 euron edestä. Yksityismetsien omistajat ovat talousmetsien hakkuiden yhteydessä vuosittain jättäneet säästöpuita noin 560 000 euron edestä ja säilyttäneet muita luontokohteita noin 1,9 miljoonan euron edestä. Valtaosa puuraaka-aineesta korjataan yksityismetsistä. Tilakoko on suhteellisen pieni; yli 50 hehtaarin kokoisia tiloja on kaikkien tilojen pinta-alasta 56 prosenttia. Pohjois-Pohjanmaalla yli 50 hehtaarin tiloja on noin 63 prosenttia mutta erityisesti rannikkoalueella on paljon pieniä ja kapeita nauhamaisia tiloja. Yhteismetsien osuus yksityismetsistä on Pohjois-Pohjanmaalla noin 11 prosenttia. Yhteismetsiä on huomattavasti enemmän muin eteläisemmässä Suomessa, 2,2 prosenttia. Metsällisiin tapahtumiin osallistui vuonna 2013 yhteensä 309 900 lasta ja nuorta, Pohjois-Pohjanmaalla osallistui 9500. He ovat jo lähitulevaisuuden metsien omistajia ja mielipiteen muodostajia. Metsänomistaja 2010 selvityksen mukaan Pohjois-Pohjanmaan metsänomistajien keski-ikä oli 60 vuotta. Omistajista runsas puolet asui maaseudulla, kaksi kolmasosaa oli miehiä ja kolmannes palkansaajia. Vain 13 prosenttia oli maa- ja metsätalousyrittäjiä. Metsänomistuksensa tavoitteita metsänomistajat määrittelivät: 29 prosenttia monitavoitteisia, 19 prosenttia virkistyskäyttäjiä, metsästä eläviä 26 prosenttia ja taloudellista turvaa korostavia 13 prosenttia. Tavoitteitaan ei määritellyt 13 prosenttia. Vuonna 2013 riistan, keruutuotteiden ja porotalouden tuotteiden yhteenlaskettu arvo oli 102 miljoonaa euroa koko maassa. Matkailun kokonaiskysyntä Suomessa oli vuonna 2012 noin 14,5 miljardia euroa. Luontomatkailun painoarvo tästä on noin neljännes. Pohjois-Pohjanmaa on yöpymismäärillä mitattuna maan kolmanneksi suurin matkailualue. Luonto on merkittävä matkailun vetovoimatekijä. Luontomatkailu, luonnonkeruutuotteet ja riista sekä niihin liittyvät aktiviteetit sekä porontalous painottuvat maakunnan eri osissa eri tavoin ja muodostavat paikallisesti merkittäviä tulonlähteitä. Pohjois-Pohjanmaalla poronhoitoaluetta on seitsemän pohjoisen kunnan alueella. Vuonna 2014 maakunnassa asui 623 poronomistajaa. Eloporojen määrä oli 19 333 ja teurasporojen 7675. Lihantuotanto oli noin 177 000 kg. Poronhoidon kokonaistulo oli 4,3 miljoonaa euroa, josta teurastulo 1,7 miljoonaa euroa. Poronhoitoalueella metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion metsäalueilla metsätalouden toimenpiteet ja poronhoito sovitetaan yhteen paikallisen yhteistyön avulla. 9
2.2 Toimintaympäristö Maailmantalous kasvaa noin kolmen prosentin vuosivauhdilla. Kasvu hidastuu vuoden 2030 jälkeen. Valtionvarainministeriön mukaan Suomen bruttokansantuote markkinahintaan on supistunut vuosina 2012 2014, mutta ennusteet vuosille 2015 2017 ovat lievästi nousevia. Metsäbiotaloudella arvioidaan olevan suuri merkitys suomalaiselle hyvinvoinnille jatkossa. Metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2013 koko maassa noin 19 miljardia euroa, josta Pohjois-Pohjanmaan osuus oli 1,4 miljardia euroa. Vuonna 2012 metsäteollisuuden viennin arvo oli noin 11 miljardia euroa. Se on noin viidesosa koko tavaraviennin arvosta. Vuonna 2014 yksityismetsänomistajien saamat bruttokantorahatulot olivat 1,9 miljardia euroa, Pohjois-Pohjanmaalla 135 miljoonaa euroa, noin 7 prosenttia maan bruttokantorahatulosta. Metsäsektori työllistää suoraan yhteensä 66 000 ihmistä ja epäsuorasti vielä enemmän. Pohjois- Pohjanmaalla metsäsektori työllistää suoraan 7 000 ihmistä. Kiinteitä puupolttoaineita käytettiin vuonna 2014 yhteensä 92 TWh. Tämä oli neljäsosa energian kokonaiskulutuksesta. Öljyn hinta on laskenut kymmenillä prosenteilla ja päästöoikeuksien matala maailmanmarkkinahinta on pitänyt kivihiilen hinnan hyvin alhaisena. Nämä tekijät ovat vähentäneet sekä puupolttoaineiden kysyntää että investointihalukkuutta puupohjaisiin energiaratkaisuihin. Metsät ovat laajuutensa johdosta merkittävä elinympäristö. Suomessa tunnetuista noin 45 000 eliölajista liki puolet elää metsissä. Luonnon monimuotoisuudesta ja lajistosta huolehditaan pääasiassa talousmetsissä, vaikka merkittävä osa metsistä onkin eri tavoin suojeltua. Suomen metsä- ja kitumaan pinta-alasta 13 prosenttia on suojeltua tai rajoitetussa metsätalouskäytössä, pääosa suojelualueista sijaitsee Pohjois-Suomessa. Tiukasti suojeltuja metsiä on yhdeksän prosenttia. Osuus on kansainvälisestikin vertaillen erittäin korkea. Metsät ovat merkittävä virkistyksen ja henkisen hyvinvoinnin lähde sekä omistajilleen itselleen että jokamiehen oikeuden ansiosta kenelle hyvänsä. Pohjoispohjalaiset matkailevat paljon luonnossa ja myös ulkoilevat metsissä enemmän kuin Etelä-Suomessa asuvat. Pohjois-Pohjanmaa on kosteikkomaakunta ja soita kuten myös tunturi- ja vaara-alueita hyödynnetään matkailussa. Suomalaisten luontosuhde on vielä läheinen, mutta jatkossa on tarve varmistaa, että lapsille ja nuorille kehittyy aktiivinen ja välitön suhde metsäluontoon, jotta tulevat sukupolvet pystyvät kulkemaan metsissä ja tuntevat niiden monipuoliset mahdollisuudet. Metsäpoliittisen selonteon 2050 mukaan tärkeimpiä maailmanlaajuisia muutosvoimia ovat muun muassa väestön kasvu, kaupungistuminen, elintason nousu, luonnonvarojen, mukaan lukien energian, kysynnän kasvu, uusien teknologioiden käyttöönotto, eräiden luonnonvarojen niukkeneminen, luonnon monimuotoisuuden taantuminen, ilmastonmuutos, globalisaatio, informaatioteknologian kehitys, sekä maailmantalouden rakennemuutos. Useat näistä megatrendeistä ovat sidoksissa toisiinsa ja saavat voimansa väestön kasvusta ja teknologian kehityksestä. Kansainväliset muutokset vaikuttavat Suomeen. Uusiutuvien raaka-aineiden, kuten puun merkitys kasvaa. Väestön kasvu lisää energian käyttöä. Ruoan ja veden tarve lisääntyvät. Suomen biotalousstrategiassa todetaan seuraavasti: Vuonna 2030 maailmassa tarvitaan 50 prosenttia nykyistä enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän vettä. Kasvava kysyntä aiheuttaa luonnonvarojen niukkuutta ja niiden hinnan nousua. Siksi raaka-aineiden saatavuudesta ja käytön tehokkuudesta muodostuu uusi kilpailuetu. Lisäksi voimistuva ympäristötietoisuus ja tiukkeneva lainsäädäntö ohjaavat vähemmän ympäristöä kuormittavien tuotteiden valmistukseen. Tulevaisuudessa pellot tarvitaan ruuan tuotantoon, mikä tuo metsäsektorille suuria mahdollisuuksia. Tietotekniikan mahdollisuudet ja sähköinen toiminta lisääntyvät sekä sähköisten palveluiden kehittäminen kiihtyy. Kaikki tämä mahdollistaa paremmat palvelut myös metsäalalle. Samalla paperin käyttö vähenee ainakin hyvinvointivaltioissa kuten Suomessa. Ihmisten osaamistarve ja koulutustarve lisääntyvät. Palveluiden tarve lisääntyy ja tuotteiden jalostusastetta nostetaan 10
11
2.3 Tulevaisuus Metsäohjelman valmistelussa tukeudutaan tulevaisuutta koskevissa oletuksissa 12.2.2015 hyväksyttyyn Kansalliseen metsästrategiaan. Strategiassa on monipuolisesti kuvattu metsäalan toimintaympäristön muutosta tulevaisuudessa. Suomen biotalousstrategian lähtökohtana on, että Suomi on matkalla kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Tuoreimmassa hallitusohjelmassa linjataan, että Suomi on biotalouden edelläkävijä. Biotalousstrategian mukaan biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen. Lisäksi biotalous pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista. Hallitusohjelman mukaan päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä lisätään niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosentin, ja omavaraisuus yli 55 prosenttiin. Tämä perustuu erityisesti bioenergian tarjonnan lisäämiseen. Euroopan unionin ilmastopolitiikan tavoite on 85 90 prosentin päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä ja Suomen kansallinen energiaja ilmastostrategia tähtää vähintään 80 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä. Suomessa energia- ja ilmastotiekartta 2050 asettaa tavoitteeksi nostaa metsähakkeen energiakäyttö 25 TWh vuoteen 2020 mennessä ja 33 48 TWh vuoteen 2050 mennessä. Ohjelmassa linjataan edelleen muun muassa, että metsätilakokoa kasvatetaan tavoitteena yrittäjämäinen metsätalous sekä metsien hyvä hoito. Lisäksi puretaan rakentamismääräyksiä, jotka estävät puun käyttöä. Metsävaratietoja ja digitaalisia palveluja hyödynnetään tehokkaammin ja julkisia investointeja suunnataan perustienpitoon. Hallitusohjelmassa edellytetään, että metsien suojelua jatketaan vapaaehtoisin keinoin. Hallitusohjelmaan liittyy myös valtiontalouden tasapainottaminen, jonka seurauksena valmistellaan tiukennuksia myös metsätaloutta koskeviin tukiin. Biotalousstrategiassa todetaan rohkaisevasti, että Suomella on runsaat metsävarat, joiden kasvu on vuosikymmenten ajan ylittänyt poistuman. Näin biotaloudelle on runsaita kasvumahdollisuuksia. Jo nykyisen tasoinen puustojen kasvattaminen ja käyttö kaikkineen on pitkään hiotun toimintakokonaisuuden ansiota. Puun käyttöä tullaan lisäämään uusia laitoksia perustamalla. Tämä tuo hyötyjä koko yhteiskuntaan, mutta tarvitaan myös tietoa ja sitoutumista. Avainasemassa ovat metsänomistajat sekä heitä palveleva ja neuvova kenttä, puuta jalostava teollisuus ja yritykset sekä puunkorjuusta huolehtiva toimijajoukko edellytyksineen. Metsäbiotalous nostetaan seuraavalle tasolle. 12
13
2.4 Pohjois-Pohjanmaan maakunnan metsätalouden tulevaisuuden kuvaus Puun kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Vuonna 2020 nykyiset alueen puuta hyödyntävät tehtaat toimivat täydellä teholla ja jo päätetyt uudet investoinnit lisäävät puun kysyntää. Tämän lisäksi on käynnissä selvityksiä uusien biotuotetehtaiden ja bioenergian tuotantolaitosten perustamisesta. Sahoilla on mahdollisuus lisätä puunkäyttöä käyttöastetta nostamalla. Tutkimus- ja kehitystyötä tehdään maakunnassa biotalouden uusista puupohjaisista tuotteista ja polttoaineista. Positiivisen kehityksen edellytyksenä on puu- ja muiden biotuotteiden sekä bioenergian kysynnän vahvistuminen. Puuvirrat ovat muuttumassa. Äänekosken biotuotetehtaan käynnistyttyä puuta ohjautuu Oulujoen eteläpuolelta kohti Keski-Suomea. Vastaavasti Itä-Suomen puunkäyttöä lisäävien investointien vuoksi maakunnan kaakkoisosan puuta suuntautunee näille tehtaille. Maakunnan itä- ja koillisosasta puuta virrannee aikaisempaa enemmän Perämeren rannikon tuotantolaitoksille. Kemijärven, Kainuun, Kuusamon ja Haapajärven osalta käynnissä olevat tehdasselvitykset ja niiden mahdollinen toteutuminen voivat edelleen muuttaa tilannetta lisäten puun kysyntää Pohjois-Pohjanmaalla. Puuntuotannon ja -hankinnan menetelmien voidaan odottaa tehostuvan uuden teknologian, erityisesti paikkatiedon, käytön lisääntyessä ja digitaalisten palvelujen tarjonnan kasvaessa. Tämä kehitys tarjoaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia palveluyritystoimintaan. Lainsäädännön uudistuminen on avannut mahdollisuuksia uusille metsätalouden harjoittamiseen kannustaville ja myös kannattavuutta parantaville toimintatavoille. Metsien muiden tuotteiden ja palvelujen hyödyntäminen kiinnostaa metsänomistajia ja kansalaisia. Tiheään asutuilla alueilla sekä matkailukeskittymien ympäristössä on mahdollista syntyä ristikkäisiä käyttöpaineita. Kiinnostus mahdollistaa uudenlaisen yritystoiminnan kehittämisen luonnontuotteiden hyödyntämiseen sekä palvelutoimintaan. Riistakannan ja siten metsästysmahdollisuuden kehitystä kuvaa riistakolmiolaskennan tuottama tieto sekä hirvitiheyden kehitys. Alueellinen riistaneuvosto on asettanut hirvikantatavoitteet hirvitalousalueittain vuosille 2015 2017. Tavoitekannat vaihtelevat alueittain kahdesta kolmeen hirveä tuhatta hehtaaria kohti. Tiheystavoitteen lisäksi on asetettu tavoite naaras/uros -suhteelle talvehtivassa hirvikannassa joka on 1,5 naarasta/uros. Metsänomistusta suunnataan aikaisempaa yrittäjämäiseen suuntaan verotuksen ja omaisuuden hallinnan ohjauksen avulla. Samaan aikaan metsänomistajien henkilökohtaiset arvot, tarpeet ja tavoitteet monipuolistuvat entisestään. Palvelujen tarjonnan on kehityttävä vastaamaan erilaistuvan asiakaskunnan tarpeita. Valtiontalouden tasapainottaminen jatkunee ohjelmakauden ajan. Valtion Kemera-tuki metsänhoitotöihin ja metsäluonnonhoitoon supistuu heti kauden alussa ja tukivaroja kohdennetaan entistä tarkemmin. Pohjois-Pohjanmaalla Kemera-tukien tarve on suurin taimikon varhaishoidossa, nuoren metsän hoidossa, suometsien hoidossa sekä metsäteiden perusparannuksessa. Tiestön kunnossapidon ja peruskorjauksen rahoituksen niukkuus tulee olemaan ongelma puun maantiekuljetusten edelleen lisääntyessä ja kuljetuskaluston kasvaessa. Pohjois-Pohjanmaalla seututieverkolla on merkittävä rooli metsätalouden kuljetuksissa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa liikennetoiminnan osalta sekä Pohjois-Pohjanmaan että Kainuun alueista. 14
Pohjois-Pohjanmaalla tarvitaan myös tulevaisuudessa osaavia metsäalan työntekijöitä, yrittäjiä ja aktiivisia metsänomistajia. Osaamisen korkea taso on edellytys tehokkaan ja kannattavan toiminnan kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Työvoimatarve suurilla toimialoilla vaikuttaa koulutusjärjestelmän resurssien suuntaamiseen ja siksi metsäalan on kannettava huolta koulutuspaikkojen riittävyydestä ja koulutuksen laadusta. Metso-ohjelman toteutus jatkuu vähenevin resurssein. Pohjois-Pohjanmaalla ohjelman tavoitteista osa on jo toteutunut. Tavoitteen mukaisia kohteita puuttuu vielä mm. lehdoista, rehevistä korvista, maankohoamisrannikon kohteista sekä runsaslahopuustoisista metsistä. Valtakunnallisena tavoitteena on metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen toteuttamista vaikeuttaa valtion METSO -määrärahojen ja luonnonhoidon rahoituksen leikkaaminen. Metsänomistajien mielenkiinto luontoarvojen huomiointiin ja suojeluun myös talousmetsissä jatkaa kuitenkin kasvuaan ja edesauttaa metsäluonnon monimuotoisuuden lisääntymistä Pohjois-Pohjanmaalla. Oulujoen ja Iijoen vesienhoidon toimenpideohjelmaesityksessä on todettu vesistökohteet, joissa veden laatua on tarve parantaa vesiensuojelutoimenpiteillä. Vesienhoidon ohjelman tavoitteena on, että metsätalouden aiheuttamat vesistöhaitat minimoidaan käyttämällä vaikuttavia ja kustannustehokkaita menetelmiä. Metsäsertifioinnin kriteerit ja Kemera-tuen ehdot ohjaavat ja tukevat vesiensuojelun toteuttamista. Metsäammattilaisten rooli ja osaaminen korostuu vesiensuojelun toteutuksessa. Talousmetsien luontoarvojen turvaamiseen on tukirahoituksen vähenemisen vuoksi tarve ottaa käyttöön muitakin keinoja. Uudistetun metsälain mahdollistamat hakkuutavat tarjoavat tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia erityiskohteiden luontoarvojen turvaamiseen. Metsien vapaaehtoista suojelua ja luonnonhoitotöitä voidaan tulevaisuudessa lisätä alueella myös edistämällä sektori- ja toimialarajat ylittävää yhteistyötä ja hanketoimintaa talousmetsien luontoarvojen turvaamisessa. Metsäalan toimintaympäristön muutokset lisäävät tarvetta pohjoispohjalaisten ja alueen puunjalostusteollisuuden asiakkaiden metsä- ja luontosuhteen vahvistamiseen, jotta turvataan Pohjois-Pohjanmaan metsäbiotalouden harjoittamisen hyväksyttävyys. Ouluun on sijoittunut Luonnonvarakeskuksen yksi päätoimipaikoista. Oulun yliopistolla ja ammattikorkeakoululla on vahvaa biotalousosaamista. Näiden organisaatioiden tutkimus- ja kehityspanosta ja verkostoja voidaan hyödyntää maakunnan metsäbiotalouden kehittämisessä. Pohjois-Pohjanmaan metsäalan tarkemmat kehittämistavoitteet ja -toimenpiteet kuvaillaan tämän ohjelman luvussa 4. 15
3 Ohjelman visio ja strategiset linjaukset Visio Pohjois-Pohjanmaan metsien lisääntyvät mahdollisuudet hyödynnetään biotaloudessa kattavasti ja kestävästi Lisääntyvät mahdollisuudet = ekosysteemipalvelut = puu, muut fyysiset luonnontuotteet (marjat, yrtit, sienet jne), luontoarvot Hyödynnetään = hoidetaan ja käytetään kestävästi niin, että niistä syntyy kasvua elinkeinoelämään (tuloja, työpaikkoja) sekä parempaa ympäristöä ja ihmisen hyvinvointia Strategiset linjaukset 1. Metsäbiotalous nostetaan seuraavalle tasolle 2. Toimintaympäristön rajoitteita haastetaan tahdolla ja uusilla ratkaisuilla 3. Metsäbiotalouden merkitys ja odotukset näkyvät alueella Biotaloudessa = metsien tarjonta kytkeytyy biotalouden monipuolisiin tuotantoketjuihin raaka-aineina, käyttöympäristöinä, itsenäisinä ja täydentävinä tuotteina sekä palveluina Kattavasti ja kestävästi = Maakunnan eri osissa löydetään hyödyntämisen menettelyt ja kanavat, mahdollisuuksia ei jätetä hyödyntämättä, mutta toimitaan metsäluonnon ja yhdessä asetettujen reunaehtojen puitteissa 16
17
4 Metsäalan kehittämistavoitteet ja toimenpiteet 4.1 Metsäbiotalous nostetaan seuraavalle tasolle 4.1.1 Hakkuumahdollisuuksien hyödyntäminen nostetaan suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle vuoteen 2020 mennessä Maakunnan metsistä on hakattu tilastojen mukaan vuosina 2011 14 ainespuuta keskimäärin 4,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, joten ainespuun osalta kestävä hakkuukertymäarvio ylittää 2,1 miljoonalla kuutiometrillä viime vuosien hakkuumäärän. Hakkuita ja hoitotoimenpiteitä toteutetaan tällöin nykyisten metsänhoitosuositusten mukaisesti, jolloin hakkuumahdollisuudet säilyvät vähintään samalla tasolla myös jatkossa. Puuston kasvu ja hakkuumahdollisuudet VMI11 (ei sisällä Vaalan kuntaa) Kasvu (Puuntuotannon maa, SKH) 9,1 Hakkuumahto (nettotulojen nykyarvon maksimointi) Suurin kestävä kertymäsuunnite (ainespuu, energiapuu) 2011 2014 hakkuukertymän mukainen (ainespuu, energiapuu) Milj. m 3 10,4 8,6 5,6 Muuhun kuin energiakäyttöön hakattavan puun määrä on ollut samalla tasolla pitkän aikaa, mutta tiedossa tai suunnitteilla olevat investoinnit lisäävät kuitupuun tarvetta. Sahauskapasiteettia ei tällä hetkellä käytetä täysimääräisesti, joten myös tukkipuuta voitaisiin jalostaa enemmän. Haasteena on löytää keinot, joilla noin 2,1 miljoonan kuutiometrin ainespuumäärä saadaan taloudellisesti ja teknisesti kannattavasti jalostukseen. Suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden hyödyntäminen voi toteutua seuraavan hakkuuohjelman sekä metsänhoitosuositusten mukaisen metsänhoidon toteutuksen myötä. Hakkuuohjelma ja hakkuista kertyvä puutavaralajijakauma on suuntaa antava. Pinta-alan ja kertymän suhde voi muuttua, mikäli hakkuut kohdistuvat keskimääräistä vähäpuustoisempiin tai puutavaralajijakaumaltaan laskelmasta poikkeaviin kohteisiin. Edellisen metsäohjelmakauden tavoite sisältää myös nuoren metsän hoidon kohteita, jotka puuttuvat toteutumatiedosta ja joista kertynyt puu on korjattu energiapuuksi. Hakkuuohjelman lopulliseen tavoitteeseen on lisätty Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan vuoden 2016 alussa liittyvän Vaalan osuus. Vaalan osuudeksi on arvioitu kunnan metsäpinta-alaosuuden (6,19 prosenttia) mukainen osuus Kainuun maakunnalle VMI11 liittyen lasketusta suurimmasta kestävästä hakkuumahdollisuusarviosta. 18
Hakkuutapa, ha/vuosi Tavoite 2010 2015 Toteutunut 2010 2014 Tavoite 2016 2020 Tavoite 2016 2020 sis. Vaala Ensiharvennus 40 000 22 205 35 000 37 200 Muu harvennus 22 000 27 422 25 000 25 800 Ylispuiden poisto 4 000 3 333 2000 2000 Uudistushakkuu keinollista uudistamista varten 18 000 15 699 21 000 21 900 Uudistushakkuu luontaista uudistamista varten 2 000 1 916 3 000 3 000 Erikoishakkuu, lähinnä tuhojen korjaushakkuita 2 000 2 837 Hakkuut yht. Ha 88 000 73 412 86 000 89 900 Teollisuuspuun hakkuumäärä, 1000 m 3 Tavoite Tavoite 2010 2015 Toteutunut 2010 2014 Tavoite 2016 2020 Tavoite 2016 2020 sis. Vaala Mäntytukki 1010 827 1440 1 520 Kuusitukki 520 356 590 630 Lehtipuutukki 15 7 30 30 Mäntykuitupuu 1940 1968 2960 3 065 Kuusikuitupuu 695 451 710 755 Lehtikuitupuu 1020 1080 940 980 Tukkipuu 1545 1191 2060 2 180 Kuitupuu 3655 3500 4610 4 800 Tavoite yhteensä 5200 4690 6670 6 980 4.1.1.1 Toimintamallit, joilla puun myyjät ja ostajat saavat tietoa hakkuumahdollisuuksista ja markkinoiden kehityksestä ja osaavat hyödyntää näitä tietoja Metsänomistajat voivat saada tietoa oman metsänsä hakkuumahdollisuuksista Metsäkeskuksen tuottamasta metsävaratiedosta. Pohjois-Pohjanmaan yksityismetsistä tuotetaan vuoteen 2020 mennessä kattava metsätietoaineisto, jota pidetään ajan tasalla metsänomistajilta ja toimijoilta saatavan toteutustiedon tiedon avulla. Metsänomistajat lisäävät tietojen hyödyntämistä ja käyttävät Metsään.fi-palvelua yhteydenpitoon puun ostajien kanssa sekä jakavat tietoa metsäalan toimijoille. Yksityiset ja yhteisömetsänomistajat sekä puunostajat kehittävät myös omia toimintatapojaan tehokkaamman vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Puunostajat tiedottavat aktiivisesti markkinatilanteessa tapahtuvista muutoksista ja toimijat toteuttavat yhteisiä sekä toimijakohtaisia kampanjoita hakkuumahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Metsänomistajien neuvontaa kohdennetaan niille metsänomistajille, joiden metsissä ei ole pitkään aikaan tehty toimenpiteitä. Puukaupan esteistä kerätään tietoa metsänomistajilta ja puunostajilta toiminnan kehittämistä varten. Metsäomaisuuden hyödyntäminen kytketään tiiviimmin omistajien muuhun omaisuuden ja talouden hoitoon. 19
4.1.1.2 Puun energiakäytön edistäminen erilaisissa energiantuotantoympäristöissä (suuret laitokset/lauhdesähkö, hajautettu energiantuotanto/chp, kotitaloudet) Pohjois-Pohjanmaalla suurimman kestävän kertymäarvion mukainen, metsähakkeeksi käytettävissä olevan puun vuotuinen kokonaismäärä, vuosina 2011 2020 on 1,9 miljoonaa kuutiometriä. Arviosta on runkopuuta 0,9, hakkuutähdettä 0,8 ja kantoja 0,20 miljoonaa kuutiometriä. Vuosina 2011 2014 hakatusta ainespuukokoisesta runkopuusta tilastoitiin lämpölaitoksilla ja kotitalouksissa käytettynä energiapuuna vuosittain 0,783 miljoonaa kuutiometriä. Pientalouksissa käytetty polttopuu, 0,49 miljoonaa kuutiometriä, tilastoitiin kokonaan runkopuuna. Tiedot kotitalouksien polttopuun käytöstä perustuvat kyselytutkimukseen 2007/2008. Metsähaketta käytettiin lämpölaitoksilla 0,52 miljoonaa kuutiometriä. Tavoitteena on nostaa metsähakkeen käyttö energiantuotantoon vuoteen 2020 mennessä 0,96 miljoonaan kuutiometriä vuodessa, Vaalan kunnan alue huomioon otettuna. Pääosa raaka-aineesta on pienpuuta ja jonkin verran hakkuutähdettä. Ainespuukokoinen puu käytetään ensisijaisesti jalostukseen kuitenkin korjuun teknistaloudellinen kannattavuus huomioon ottaen. Heikko kannattavuus ja kielteiset ympäristövaikutukset eivät puolla kantojen noston lisäämistä. Kuoren, purun ja kierrätyspuun käyttö energiantuotantoon on ollut noin 823 000 kuutiometriä. Tukin jalostusmäärän kasvutavoitteen toteutuminen lisää tämän raaka-aineen määrää, jota voidaan siten hyödyntää biojalosteiden ja energian tuotannossa. Sivutuotteen käyttö sähköntuotantoon edellyttää valtion tukea riittävän korkean syöttötariffin muodossa. Energiapuun hyödyntämisen lisäämiseksi tarvitaan uusia käyttökohteita. Maakunnassa on hyviä esimerkkejä pienistä lämpöä ja sähköä tuottavista CHP-laitoksista ja näiden määrää on mahdollista lisätä sopivia kohteita ja yrittäjiä kartoittamalla. Tuotannolla on erityisesti paikallista merkitystä. Metsähakevarat mahdollistaisivat merkittävän lisäyksen puupohjaisen energian tuotantoon. Tuotannon kannattavuuteen vaikuttaa tuki- ja veroratkaisut, joihin vaikutetaan maakunnallisella yhteistyöllä. Pohjois-Pohjanmaalla metsähakkeesta pääosa tuotetaan pieniläpimittaisesta runkopuusta. Raaka-aineen kannattava hankinta edellyttää samoja toimenpiteitä kuin edellä puukaupan sujuvoittaminen. Lisäksi tuotantoketjuja tehostetaan ja parannetaan kuljetusinfraa. Kotitalouksissa puun käyttö lämmitykseen on suosittua, mutta lämmityksen tehokkuutta parannetaan ja ympäristövaikutuksia vähennetään. Maakunnassa toimii kymmeniä yrittäjiä polttopuuntuotannossa ja toimialan kasvu- ja kehittämismahdollisuudet hyödynnetään. 4.1.1.3 Maakunnassa edistetään puunkäyttöä kattavasti ja kestävästi Pohjois-Pohjanmaalla on viime vuosina jalostettu tukki- ja kuitupuuta noin 4,3 miljoonaa kuutiometriä. Maakunnan puunjalostuksen perustan Toimintaympäristön rajoitteita haastetaan tahdolla ja uusilla ratkaisuilla. 20
muodostaa nykyinen teollisuus ja pk-sahat, joiden toimintaedellytykset turvataan. Maakunnassa ei ole tehty päätöksiä merkittävistä uusista puunkäyttöä lisäävistä investoinneista, mutta sahausmääriä voidaan kasvattaa nykyisen kapasiteetin käyttöastetta nostamalla. Hakkuumahdollisuuden lisääntymisen vaikutus ei kuitenkaan hyödytä maakunnan aluetaloutta siinä määrin kuin puumäärä mahdollistaisi. Sahauksen ja jatkojalostuksen kilpailukyvyn parantamiseksi jaetaan raaka-aineen tavoiteltavaa laatua ja hankintaa tukevaa informaatiota. Puunrakentamisen edistämiseksi tulee puurakenteiden käyttöä tukea kaavoituksessa, rakennusmääräyksissä, julkisessa rakentamisessa sekä kerrostalorakentamisessa. Maakunnan vahvan puu- ja hirsitalotuotannon kehittämistä jatketaan. Maakunnan tutkimus- ja tuotekehitysosaamista kohdistetaan uusien puupohjaisten materiaalien hyödyntämiseen ja tuotantojen käynnistämiseen. 4.1.2 Metsien muiden ekosysteemipalvelujen piiristä nousee liiketoimintaa ja palveluja yhteiskunnalle 4.1.2.1 Matkailu- ja hyvinvointituotteiden kehittäminen yhdessä asukkaiden, yritysten ja metsänomistajien kanssa Pohjois-Pohjanmaalla on vahvoja matkailukeskittymiä, joiden perustana on metsäluonto ja siihen liittyvät palvelut esimerkiksi Ruka, Syöte, Rokua, Kalajoki ja Hailuoto ja joissa on jo nyt monipuolista osaamista. Metsäalan ja matkailualan yhteistyölle rakennetaan toimintamalleja, joiden tavoitteena on sekä mahdollistaa metsiin ja soille suuntautuvaa matkailua että korvata metsänomistajien tuottamat palvelut. Suojelualueiden lisäksi tavoitellaan matkailukäyttöä talousmetsäalueille. Pohjois-Pohjanmaan metsäluonnon tarjoamia mahdollisuuksia wildlife-matkailuun, kytkentöjä erilaisiin harrastuksiin, kuten metsästys, suunnistus, koiraharrasteet, liikunta kuten polkujuoksu, metsätöihin sekä luomusertifiontiin ja luonnontuotteiden keruuseen hyödynnetään palvelujen suunnittelussa. Erityispiirteenä Pohjois-Pohjanmaa on kosteikkomaakunta, jonka soiden ja lintuvesien hyödyntämistä tunnettuudessa ja matkailukäytössä voidaan lisätä. Metsiin perustuvan hyvinvointi- ja terveyspalveluliiketoiminnan osalta rakennetaan erilaisille asiakasryhmille toimintamalleja ja tuotteita esim. metsäterapiaan, työhyvinvointiin, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon, nuorten syrjäytymisen estämiseen ja mielenterveyskuntoutukseen kunkin alan ammattilaisten ja tutkijoiden kanssa. 4.1.2.2 Luonnontuoteliiketoiminnan (marjat, yrtit, sienet, riista, poro jne.) kehittäminen metsästä kuluttajalle Luonnontuoteliiketoiminnan tueksi metsille haetaan mahdollisimman kattavasti luonnontuotteiden luomusertifikaatti. Metsäalue voidaan todeta luomukeruualueeksi, mikäli siellä ei ole käytetty luomussa kiellettyjä lannoitteita tai torjunta-aineita kolmena edellisvuonna. Luonnontuotteista saatavia hyötyaineita ja niistä jalostettavia tuotteita kehitetään ja haetaan markkinoita koti- tai ulkomailta. Porotalouden ja porotuotteiden kehittämistä jatketaan. Jokamiehen oikeuden ulkopuolella oleville hyödynnettävissä oleville luonnontuotteille kehitetään keruulupien hankintamenettelyjä, keruun organisointia ja tuotteiden välitystä. Luonnontuoteliiketoiminnan kehittämiseen yhdistetään metsänomistajan roolit mahdollistajasta ja omaan yrittäjyyteen. 4.1.2.3 Metsien hyödyntämisestä julkisessa palvelutarjonnassa haetaan ja edelleen kehitetään metsänomistajia, palvelun tuottajia ja käyttäjiä tyydyttäviä toimintamalleja Taajamien lähimetsille, joita hyödynnetään virkistysalueina ja joiden käytölle kaavoitus tai voimakas käyttäjäpalaute asettaa rajoituksia, kehitetään metsänomistajia ja käyttäjiä hyödyttäviä toiminta- ja korvausmalleja. Metsänomistaja voi lisätä metsän virkistysarvoa sopivissa kohteissa maisemaraivauksilla ja muilla toimenpiteillä, joille ei ole metsänhoidollista tarvetta. Toisaalta käytöstä voi aiheutua maaston kulumista ja puuston vaurioitumista. Korvausmenettelyn malli on luotu, mutta sen käyttö ei ole yleistynyt. 21
4.1.3 Metsäluonnon monimuotoisuutta edistävät toimenpiteet ja vesiensuojelu kohdistetaan ja toteutetaan vaikuttavasti Metsäluonnon hoidon toimintaohjelma, TOTEL- MA, on laadittu metsäohjelman kanssa samaan aikaan. TOTELMAssa on tarkemmin kuvattu metsänluonnon tilaa sekä hoidon tarpeita, tavoitteita ja resursseja. Metsäohjelmassa tavoitellaan puunkäytön tason nostamista ja saamaan aikaan metsien ekologisen tilan kohoamista. Talousmetsissä toiminta lisääntyy, mikä edellyttää aikaisempaa huolellisempaa ja asiantuntevampaa monimuotoisuuden huomioimista sekä vesiensuojelun suunnittelua ja toteutusta. Yhteiskunnan rahoituksen väheneminen MET- SO-ohjelman toteutuksesta edellyttää entistä tarkempaa ympäristötuen ja luonnonhoitohankkeiden kohdentamista. Rahoituksen kohdentamiseen vaikuttaa myös se, että kauden aikana tulee uusimisvaiheeseen vuosina 2006-2010 tehdyt ympäristötukisopimukset. Lisäksi aikaisemmin rahoitettuja luonnonhoitohankkeita on edelleen toteutuksessa noin 1 miljoonan euron edestä. 4.1.3.1 Talousmetsien käsittelyssä toteutetaan luonnonhoito- ja vesiensuojelutoimenpiteitä metsän- ja luonnonhoidon suositusten mukaisesti Talousmetsien luonnonhoitoon ja vesiensuojeluun on laadittu hyvät ohjeistukset ja suositukset. Varmistetaan neuvonnalla, että metsänomistajilla on käytettävissä entistä enemmän tietoa kullekin kohteelle sopivista luonnonhoitotoimista ja niiden vaikutuksista. Ammattilaisten koulutuksella ja neuvonnalla varmistetaan, että talousmetsien luonnonhoidon ja vesiensuojelun suunnittelussa ja toimenpiteissä osataan toimia kohteiden vaatimalla tavalla. metsänomistajan tarjouksen pohjalta joko Metsäkeskus tai alueellinen ELY-keskus. Ohjelmalle on asetettu maakunnalliset elinympäristöjen suojelutavoitteet. Jäljellä olevasta tavoitteesta pyritään toteuttamaan puolet vuoteen 2020 mennessä käytettävissä olevan rahoituksen ja kohteiden tarjonnan mukaan. Tiedotuksessa ja neuvonnassa tuodaan esille ne elinympäristöt, joiden osalta tavoite ei vielä ole toteutunut. Tällaisia elinympäristöjä ovat rehevät korvet, maankohoamisrannikon kohteet, harjujen paahdeympäristöt, runsaslahopuustoiset kangasmetsät sekä kallio-, jyrkänne- ja louhikkometsät. 4.1.3.3 Luonnonhoidon aktiivisten toimenpiteiden painopiste on vesiensuojelu ja lisäksi harvinaisten elinympäristöjen kunnostus Uusia luonnonhoitohankkeita toteutetaan vesiensuojelun painopistealueilla, joissa metsätalous on aiheuttanut vesistöjen veden laadun heikentymistä. Painopistealueet on osoitettu Oulujoen - Iijoen vesienhoidon toimenpideohjelmassa. Vesiensuojelutarpeita voi olla myös muissa pienissä luokittelemattomissa kohteissa. Näissä vesistöissä veden ekologinen tila on yleensä tyydyttävä tai välttävä. Elinympäristöjen hoitotöitä tehdään monimuotoisuusarvoiltaan potentiaalisimmissa kohteissa, esim. lehtojen hoito ja harvinaisten rehevien soiden, korpien ja lettojen ennallistaminen sekä valtakunnallisesti uhanalaisten tai direktiivilajien elinympäristöjen ennallistaminen. Purojen kunnostamisesta pyritään hankkimaan lisää kokemusta pilotoinnilla. Luonnonhoidon toimenpiteisiin ja piloitointiin haetaan aktiivisesti EU-rahoituslähteistä. 4.1.3.2 METSO-ohjelman toteutuksessa tuki kohdennetaan arvokkaimpiin luontotyyppeihin ohjelman tavoitteiden mukaisesti METSO-ohjelmaa toteutetaan vuoteen 2025 asti. METSO-kohteita voidaan suojella joko määräaikaisesti tai pysyvästi. Metsäkohteen voi myös myydä valtiolle suojelualueeksi. Päätöksen kohteen soveltuvuudesta METSO-ohjelmaan tekee 22
23
4.2 Toimintaympäristön rajoitteita haastetaan tahdolla ja uusilla ratkaisuilla 4.2.1 Logistiikka ja väyläverkko vastaa nykyisen ja tulevan puunkäytön tarpeita Pohjois-Pohjanmaalla on jatkossa kestävästi hyödynnettävissä vuosittain 2,1 miljoonaa kuutiometriä ainespuuta enemmän kuin viime vuosien toteutunut hakkuumäärä. Alueen puun korjuuseen ja kuljetusten suuntaan vaikuttavat keskisen Suomen alueella tehtävät puunjalostuksen investoinnit, jotka lisäävät tie- ja raideliikennettä etelään, mutta lisäävät myös puunkorjuu- ja kuljetusmääriä idästä ja Koillis-Suomesta rannikolle. Energiapuun hakkuut voivat kasvaa lähes nelinkertaiseksi viime vuosista. Energiapuun hankintaketjuihin sisältyy varastointivaiheita ja raskaan haketuskaluston liikkumista tiestöllä varsinaisen kaukokuljetuksen lisäksi. Energiapuun kuljetussuunnat myös poikkeavat jossain määrin ainespuun kuljetussuunnista. Tulevaisuudessa tarvitaan puuhuollon kokonaisuuden tarkastelua ja kilpailukyvyn parantamista eri toimenpitein. Metsätiestön tarveselvitys ulottuu vuoteen 2020. Sekä metsätieverkon perusparannusta että täydennystä uusilla teillä on tarve jatkaa nykyisellä tasolla. Maaseudun tieverkko palvelee myös muuta maaseutuliikennettä ja kehittämistä tehdään yhteistyössä muun käyttäjäkunnan kanssa. 4.2.1.1 Tieverkon pullonkaulat paikallistetaan ja haetaan ratkaisut niiden poistamiseen Tieverkon pullonkauloja ovat mm. kelirikosta kärsivät tieosuudet, huonokuntoiset sillat, liian suppeina toteutetut kääntöpaikat. Kohteet paikallistetaan tienkäyttäjien avulla ja haetaan käytännöt ja rahoitusratkaisut, joilla ongelmia voidaan poistaa. Tieverkon ja kuntotiedon viemisellä paikkatietoon ja käyttäjille parannetaan kuljetusten suunnittelun tietopohjaa ja tehostetaan kunnossapidon toteutusta. Tiestön huonosta kunnosta aiheutuvat kustannukset viedään päättäjien tietoon. 4.2.1.2 Terminaalitarpeet kartoitetaan ja käynnistetään toteutus Puunkäyttöpaikkaratkaisujen ja puunkuljetusten tueksi selvitetään puuterminaalien tarve, toimintamalleja ja rahoitusratkaisuja sekä käynnistetään toteutuksia. 4.2.1.3 Teiden hoidosta vastaavia tahoja aktivoidaan hoidon järjestämiseen Maaseudun yksityisteiden ja metsäteiden hoidosta vastaavien tiekuntien toimintakykyä parannetaan aktivoimalla tiekuntien järjestäytymistä ja opastamalla tienpidossa. Osaamisen parantamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi hoitokunnille järjestetään koulutusta tiestön hoidossa ja korjausten valmistelusta. 4.2.2 Metsänomistuksen yrittäjämäisyys ja aktiivisuus lisääntyy Pohjois-Pohjanmaalla on runsaat 38 000 metsätilakokonaisuutta. Aikaisempaan verrattuna tilakokoryhmä 50 200 ha on pienentynyt ja vastaavasti 5 50 ha ja yli 200 hehtaarin tilojen määrä on lisääntynyt. Pienten tilojen määrän kasvun voidaan arvioida osittain olevan seurausta sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tehdyistä kohtuullisen suurtenkin metsätilojen jakamisesta. Suurten tilojen määrän kasvua selittää yksityisten yrityksiltä ostamien tilojen määrä. Pohjois-Pohjanmaan länsiosalle on ominaista pirstoutunut nauhamainen tilarakenne. 24
Hallitusohjelman mukaan metsätilakokoa on tarkoitus kasvattaa tavoitteena yrittäjämäinen metsätalous sekä metsien hyvä hoito. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi hallitusohjelmassa edistetään sukupolvenvaihdoksia ja lisätään metsä- ja yrittäjävähennystä sekä nopeutetaan perikuntien elinkaarta. 4.2.2.1 Yrittäjämäisen ja aktiivisen metsäbiotalouden harjoittamisen toimintatapojen käyttöönottoa edistetään Yksityisiä metsänomistajia ja yhteisöjen metsien hoitajia opastetaan ottamaan käyttöön yritysmäisiä toimintatapoja metsäomaisuuden hallinnassa. Keskeisiä osa-alueita on koulutus ja neuvonta metsätoimenpiteiden suunnittelussa, kannattavuuteen vaikuttavissa tekijöissä, verotuksessa, investoinneissa, tiedonhankinnassa sekä metsänomistus/yritysmuodoissa. 4.2.2.2 Metsäbiotalouden harjoittamista tehostavien digitaalisten palvelujen määrää, sisältöjä ja käyttöä lisätään Metsänomistajien käyttöön ja tueksi rakennetaan digitaalisia työvälineitä ja asiointipalveluja. 4.2.2.3 Metsätilojen pirstoutumista ehkäistään sukupolvenvaihdosten ja kuolinpesien purkamisen paremmalla valmistelulla Metsätilan sukupolven vaihdoksen suunnittelusta ja hallitusta toteutuksesta tehdään osa yritysmäistä metsänbiotalouden harjoittamista. Metsänomistajia opastetaan sukupolvenvaihdoksen toteuttamisessa ja toimijoista kootaan asiantuntijaverkosta metsänomistajien tueksi. Toimijat opastavat kuolinpesien purkamisessa ja järjestelyissä niin että pirstoutumista toteutettaisiin mahdollisimman vähän. 4.2.2.4 Metsätilusjärjestelyillä parannetaan metsätilojen käytettävyyttä Pirstoutuneiden alueiden metsätilojen käytettävyyttä parannetaan tiedottamalla ja opastamalla metsänomistajia metsätilusjärjestelyjen toteuttamiseen, yhteismetsien perustamiseen sekä tilakokonaisuuksia suurentaviin tilakauppoihin. 4.2.3 Metsien monipuolisen käytön ratkaisuissa käytetään uusia menetelmiä Tutkimus ja käytännön kokeilut tuottavat jatkuvasti uutta tietoa ja menetelmiä metsänomistajien ja toimijoiden käyttöön. Teknologian kehitys tuottaa tehokkaampia työvälineitä ja mahdollisuuksia tehdä työtä ja ratkaista ongelmia nopeammin. Uusia mahdollisuuksia ja menetelmiä otetaan määrätietoisesti käyttöön sekä ideoidaan ratkaisuja vanhoihin ongelmiin. 4.2.3.1 Puuntuotannon rästien purkamiseen taimikon ja nuoren metsän hoidossa sekä ensiharvennuksissa haetaan ja otetaan käyttöön tehokkaita ratkaisutapoja Puuntuotannon rästit heikentävät tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia. Metsänhoidollisen tilan mukaan arvioituna taimikonhoitoja on myöhässä 70 000 hehtaaria ja ensiharvennuksia 130 000 hehtaaria. Metsänhoitosuositusten mukainen taimikonhoitotarve ovat tulevalla 5-vuotiskaudella yli kaksinkertainen viimeisen 5 vuoden aikana tehtyyn taimikonhoitoon verrattuna, ensiharvennuksissa tarve on lähes kolminkertainen. Rästien purkaminen ja uusien rästien syntymisen estäminen on kaikkien toimijoiden ja metsänomistajien yhteinen tehtävä. Opiskellaan, kokeillaan, arvioidaan tehtyä ja levitetään tietoa hyvistä käytännöistä. 4.2.3.2 Turvemaiden metsien käsittelyyn ja puunkorjuuseen sekä vesiensuojeluun haetaan ja otetaan käyttöön uusia ratkaisutapoja Pohjois-Pohjanmaan hakkuumahdollisuuksista sekä harvennushakkuiden että turvemaiden osuudet ovat kasvussa lähestyen molemmat 40 prosenttia. Tämä merkitsee tulevaisuudessa kasvavia haasteita puunkorjuukalustolle ja korjuun ajoitukselle. Suometsien tuotto on niukka, minkä vuoksi puuntuotannon menetelmissä haetaan kustannussäästöjä uudistamisessa ja hoitotoimenpiteissä. Heikkotuottoisten soiden osalta metsänkasvatuksen toimenpiteistä voidaan luopua. 25
Soiden ravinnetaloutta parannetaan tuhkalannoituksella. Kunnostusojitettavien turvemaiden puustoista merkittävä osa hyötyy pitkävaikutteisesta tuhkalannoituksesta. Tuhkalannoituksen lisääminen on mahdollista, kun energiantuotannossa syntyy entistä enemmän sopivaa tuhkaa. Suometsissä vesiensuojelu painottuu kangasmaita enemmän kaikissa uudistamisen ja vesitalouden hoidon toimenpiteissä. 4.2.3.3 Paikkatietoa tuottamalla ja sen analysointia hyödyntämällä parannetaan metsäbiotalouden toiminnan kannattavuutta, luonnon- ja vesienhoidon suunnittelua sekä metsien erilaisten käyttömuotojen, kuten esim. puuntuotannon, virkistyskäytön ja poronhoidon välillä tehtäviä valintoja ja yhteensovittamista. Paikkatietojärjestelmiin viedään metsäbiotalouden harjoittamisen kannalta merkityksellistä tietoa ja tietoa analysoimalla haetaan ratkaisuja erilaisiin metsäbiotalouden tarpeisiin. Käyttöä varten tarvitaan mahdollisimman avoimia ja monipuolisia tietokantoja sekä analysoinnin ja tulosten tulkinnan osaamista. Kehitettävien järjestelmien tulisi muodostaa eri tahojen käyttöön yhteinen kokonaisuus. Metsänomistajien ja toimijoiden käyttöön tuotetaan käytännön työvälineitä. 4.2.3.4 Tutkimuksella ja kokeiluilla haetaan monipuolista tietoa ja kokemuksia puun ja metsien muiden tuotteiden tuotannosta Maakunnassa on metsäbiotalouden tutkimuskeskittymä, kun Luonnonvarakeskuksen yksi päätoimipaikoista on sijoittunut yliopiston yhteyteen Ouluun. Maakunnan toimijat hyödyntävät toimintansa kehittämisessä tätä ja alueen muita kehittämisyksiköitä ja niiden verkostoja maakunnan ulkopuolelle. 4.3 Metsäbiotalous näkyy alueella 4.3.1 Metsäbiotalouden tarpeet ohjaavat maankäyttöä, koulutusta ja tutkimusta 4.3.1.1 Maankäytönsuunnittelusta vastaavien toimijoiden kanssa neuvotellaan metsäbiotalouden tarpeiden huomioon ottamisesta Metsäalan toimijat tiedottavat maankäytön suunnittelua ohjaaville ja toteuttaville toimijoille metsäbiotalouden tarpeista sekä metsäluonnon monimuotoisuuden edistämiseen liittyvistä näkökohdista. Kaavoittajien ja maankäytön intressitahojen kanssa ja neuvotellaan toimintamalleista, joilla voidaan yhteen sovittaa erilaisia maankäytön tarpeita. 4.3.1.2 Metsäbiotalouden koulutustarpeet tuodaan Pohjois-Pohjanmaan koulutuksen järjestäjien tietoon ja tehdään aktiivista yhteistyötä sisältöjen suunnittelussa ja toteutuksessa Metsäalan toimijat rakentavat yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa yhteistoiminnan tapoja, jolla koulutusmääriin ja koulutuksen sisältöihin ja toteutukseen tuodaan metsäbiotalouden näkemykset. 4.3.1.3 Metsäbiotalouden tutkimuksen ja kehittämistyön kohdentamista ja resursointia edistetään yhteistyöllä Luonnonvarakeskuksen johdolla rakennetaan yhteistoimintamalli, jolla tutkimus- ja kehittämishankkeisiin tuodaan alueen metsäbiotalouden näkemykset. 26