Ajankohtaista Duodecimista Jouko Lönnqvist Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin toimintaan on kuulunut lääketieteellisen tutkimuksen tukeminen seuran perustamisesta eli vuodesta 1881 alkaen. Vuonna 1906 perustetusta Matti Äyräpään muistorahastosta kyettiin jakamaan pientä tukea joillekin tutkijoille. Seurassa oli rahastoa perustettaessa 300 jäsentä. Seuran puheenjohtaja Yrjö Reenpää teki vuonna 1934 aloitteen rahaston kartuttamisesta nuorten kyvykkäiden tutkijoiden tukemiseksi. Seuran jäsenmäärä oli tuolloin jo ylittänyt tuhannen rajan. Uusi innostus lääketieteellisen tutkimuksen tukemiseen johtikin siihen, että vuodesta 1935 alkaen Duodecim-seura kykeni jakamaan tieteellisiä apurahoja vuosittain nuorille tutkijoille. Sota ja sodanjälkeinen talouskehitys vaikeuttivat kuitenkin tukimahdollisuuksia. Toiminnan laajeneminen 1950-luvun lopulla ja jäsenmäärän kasvu yli 3 000:n sai seuran silloisen johdon pohtimaan uusia keinoja taloudellisten edellytysten luomiseksi. Vuosikymmenen taitteessa syntyi ajatus seuran rahastojen tehokkaammasta hoidosta ja varainhankinnasta lääketieteellisen tutkimuksen tueksi. Säätiön perustaminen Alkuvuodesta 1960 tehtyjen selvitysten jälkeen Duodecimin johtokunta päätti 20.10.1960 perustaa Suomen Lääketieteen Säätiön ja luovuttaa sen peruspääomaksi viisi miljoonaa markkaa. Peruspääoma koostui osakkeista, joiden markkina-arvo oli nykyrahana noin 700 000 markkaa. Säätiön säännöt ja säädekirja hyväksyttiin seuran vuosikokouksessa 19.11.1960. Oikeusministeriö oli antanut luvan säätiön perustamiseen 17.11.1960. Säätiö rekisteröitiin 7.12.1960. Duodecim-seuran johtokunnassa säätiön perustamispäätöstä olivat tekemässä vuoden 1960 aikana Tauno Putkonen (pj.), Gunnar Soininen (vpj.), Anna-Liisa Haapanen, Pentti Järvinen, Esko Nikkilä, Aimo Ojala, Hannes Salmenkallio, Martti Turunen, Harri Nevanlinna (siht.), Ilmari Sallinen (varainhoitaja), Antti Louhija (Lääketieteenkandidaattiseuran pj.) ja Pentti Mahlamäki (seuran toimistopäällikkö). Seuran silloisella puheenjohtajalla professori Tauno Putkosella oli keskeinen asema säätiöhankkeen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Säätiön tueksi saatiin johtaja Matti Vaskion 1.11.1960 laatima kymmenen miljoonan markan lahjakirja sekä 31.12.1960 allekirjoitettu viidentoista miljoonan markan lahjoitus. Lahjoitukset olivat nykyarvoltaan noin 2.5 miljoonaa markkaa, ja ne muodostivat säätiön Maija ja Matti Vaskion rahastojen alkupääoman. Myöhemmin vuosina 1961 65 Vaskion pariskunta kartutti näitä rahastoja lisälahjoituksilla niin, että niiden kokonaisarvo nousi nykyrahana noin viiteen miljoonaan markkaa. Lahjoitus oli meidän oloissamme poikkeuksellisen suuri lääketieteeseen ja kansanterveyden edistämiseen suunnattu yksityinen panostus. Duodecim-seura valitsi vuosikokouksessaan 19.11.1960 säätiön ensimmäiseen hallitukseen vuodeksi 1961 professori Gunnar Soinisen puheenjohtajaksi, professori Niilo Hallmanin varapuheenjohtajaksi, lakitieteen tohtori Reino Erman, ylilääkäri Erkki Klemolan, toimitusjohtaja, lääketieteen lisensiaatti Olli Routin ja johtaja Tauno Väyrysen. Samassa kokouksessa valittiin säätiön hallintoneuvoston jäseniksi professori Pentti Halonen, kauppaneuvos Lauri Hietanen, professori Osmo Järvi, professori Lauri Kalaja, professori William Kerppola, professori Duodecim 2000; 116: 2157 61 2157
Juuso Kivimäki, pääkonsuli Aarne Koskelo, apteekkineuvos Veli Krogerus, professori Erkki Leikola, professori Frithiof Nevanlinna, professori Lauri Ollonqvist, professori Tauno Putkonen, professori Väinö Seiro, professori Eemil Tiitinen, professori Mauno Vannas, pääjohtaja Eero Viima, pääjohtaja Matti Virkkunen ja ylilääkäri Ilkka Väänänen. Erityisesti näitä henkilöitä meidän on syytä muistaa tänään, kun säätiö on yleensä olemassa ja voi lisäksi hyvin. Säätiön tarkoitus Säätiötoimintaa säätelee Suomessa säätiölaki. Käytännössä sitä ohjaavat oikeusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö ja sen alaisuudessa toimiva Patentti- ja rekisterihallitus sekä toisaalta valtiovarainministeriö ja sen alainen Verohallitus. Säätiöt ovat itsenäisiä juridisia toimijoita, joiden hallituksen jäsenet toimivat henkilökohtaisella vastuulla osakeyhtiöiden hallitusten jäsenten tapaan. Säätiön hallitukselle asioita esittelee ja säätiön juoksevia asioita hoitaa asiamies, jota voidaan verrata toimenkuvaltaan osakeyhtiön toimitusjohtajaan. Säätiöt joutuvat seuraamaan tarkoin lahjoittajien säädekirjoja sekä saamiensa testamenttien ehtoja. Usein säätiön tukijat haluavat kanavoida tukensa erillisiksi rahastoiksi säätiön sisällä. Säätiöillä ei siis ole varsinaista omistajaa eikä omistajan tahtoa, mutta niitä ohjaavat perustajiensa ja lahjoittajien arvopohja sekä heidän ilmaisemansa tahto tai toiveet. Suomen Lääketieteen Säätiön alkuperäisiin sääntöihin kirjattiin erityisesti maininta, että»tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö voi Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin tarkoitusperien hengessä jakaa apurahoja ja palkintoja, harjoittaa julkaisutoimintaa, perustaa ja ylläpitää tarpeelliseksi katsomiansa laitoksia sekä muillakin näihin verrattavilla tavoilla toteuttaa tarkoitustaan». Perustaessaan säätiön Duodecim-seura varmisti yhteyden siihen myös siten, että seuran vuosikokous nykyisin valtuuskunta valitsee säätiön toimintaa seuraavan ja valvovan hallintoneuvoston 18 jäsentä, joista 12:n on oltava seuran jäseniä. Hallintoneuvosto valitsee puolestaan säätiön asioita hoitavaan, sitä edustavaan ja sen päätösvaltaa käyttävään hallitukseen puheenjohtajan, varapuheenjohtajan sekä neljä muuta jäsentä. Hallituksen kuudesta jäsenestä vähintään kolmen on lisäksi oltava Duodecimin jäseniä. Sekä hallintoneuvoston että hallituksen jäsenet on valittu kolmivuotiskausiksi, joita sääntöjen mukaan voi olla kolme perättäin. Käytännössä useimmat säätiön luottamushenkilöt ovatkin palvelleet säätiötä yhdeksän vuoden ajan. Apurahojen ja palkintojen jaosta päättää säätiön hallitus, mutta sen on hankittava ennen päätöstään Duodecim-seuran hallituksen lausunto. Apurahapäätökset on valmistellut Duodecimin valtuuskunnan valitsema apurahavaliokunta. Säätiön yhteyttä seuraan korostaa myös sääntöjen lopettamispykälä (13 ): jos säätiö jostain syystä lopettaisi toimintansa, sen varat on luovutettava Duodecim-seuralle. Säätiön rakenne on kokonaisuudessaan monimutkainen, mutta sen on ajateltu olevan konservatiivisuudessaan myös turvaava. Nykyinen säätiölaki hyväksyisi kyllä yksinkertaisemmankin hallintomallin. Sääntöjen muuttamiseen tarvitaan aina säätiön hallituksen ehdotus, jota vähintään kolme neljäsosaa hallintoneuvoston jäsenistä on kannattanut ja jolle tarvitaan lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksen vahvistus. Tärkein säätiön toimintaa ohjaava tekijä on sen sääntöjen tarkoituspykälä (2 ), jonka alkuperäinen muoto oli:»säätiön tarkoituksena on tukea maassamme lääketieteellistä tutkimustyötä huomioon ottaen tällöin muun muassa myös kansanterveyden kohottamisen maassamme.» Kun sääntöjä uudistettiin ensimmäisen kerran oikeusministeriön päätöksellä 26.7.1967, tarkoituspykälä jäi alkuperäiseen muotoonsa. Nykyiset säätiön säännöt uudistettiin 16.12.1996, ja ne vahvistettiin Patentti- ja rekisterihallituksessa 24.3.1997. Tarkoituspykälä on nyt ilmaistu muodossa:»säätiön tarkoituksena on tukea maassamme lääketieteellistä tutkimustyötä ja koulutusta.» Käytännössä lähes koko tuki on kohdistunut apurahoina lääketieteelliseen tutkimustyöhön. Koulutusta on tuettu vain poikkeustapauksissa erityisellä tuella eräille Duodecimin tieteellisille symposiumeille. Apurahan saaneet ovat olleet pääosin väitöskirjatyötään valmistelevia lääketieteen opiskelijoita ja nuoria lääkä- 2158 J. Lönnqvist
reitä. Viime vuosina tukea on voitu ulottaa kannustusapurahoista myös 6 12 kuukautta kestävään kokopäiväiseen tutkimustyöhön. Neljän vuosikymmenen aikana apurahoja on myönnetty yhteensä noin 2 000 hakijalle. Suomen Lääketieteen Säätiön kehitys ja toiminta Suomen Lääketieteen Säätiö on vuosien kuluessa kehittynyt merkittäväksi lääketiedettä tukevaksi yksityiseksi säätiöksi. Se on selvästi suurin niistä säätiöistä, jotka kohdistavat tukensa nuoriin tutkijoihin kaikilta lääketieteen aloilta. Matti ja Maija Vaskion rahaston jälkeen säätiöön on perustettu yhteensä parikymmentä erillistä rahastoa. Niistä suurimpia ovat Orionin tieteellinen tutkimusrahasto (1966), Winthrop Lääkeyhtymän tutkimusrahasto (1966), Aino Eerolan rahasto (1973), Tauno Putkosen rahasto (1976), Paavo ja Veikko Pirilän rahasto (1978) sekä Aarno ja Jenny Piponiuksen rahasto (1987). Säätiön tukijoita on ollut runsaasti yhtiöistä yksityisiin henkilöihin. Erityisesti suomalaisella lääketeollisuudella ja terveydenhuoltoon liittyvillä yrityksillä on ollut merkittävä osuus säätiön varallisuuden karttumisessa. Lääketehdas Orion on tukenut säätiötä vuosittain aivan sen alusta lähtien, pääosin kartuttamalla nimeään kantavaa tutkimusrahastoa säätiön sisällä. Yksityiset henkilöt ovat antaneet tukensa joko verottomina lahjoituksina tai testamentteina. Säätiön toiminta, erityisesti sen hallituksen työskentely, voidaan jakaa kahteen päätehtävään. Säätiön varsinainen tarkoitus on tukea lääketieteellistä tutkimusta ja koulutusta. Tämän tuen suunnittelu ja suuntaaminen on säätiön perustehtävä. Tähän asti säätiön hallituksen ja hallintoneuvoston rooli tutkimuksen tukemisessa on ollut lähinnä strateginen. Yksittäiset hakemukset on arvioitu asiantuntijatyönä Duodecim-seuran valtuuskunnan kolmeksi vuodeksi valitsemassa apurahavaliokunnassa, jonka tekemät esitykset on yleensä hyväksytty sellaisenaan. Apurahavaliokunnan puheenjohtajat ovat vuosien kuluessa luoneet ne periaatteet, joilla Suomen Lääketieteen Säätiön kaltainen yleissäätiö kykenee oikeudenmukaisella tavalla valitsemaan apurahan saajat hakijoiden joukosta. Toinen säätiön päätehtävä, joka työllistää erityisesti hallitusta, on varainhankinta ja omaisuuden hoito. Vain tässä tehtävässä onnistuminen turvaa säätiön olemassaolon ja luo edellytykset lääketieteellisen tutkimuksen tukemiselle. Säätiölain ja Lääketieteen säätiön sääntöjen mukaan (4 )»säätiön omaisuutta on hoidettava huolellisesti ja se on sijoitettava turvallisesti ja tuloa tuottavasti». Vuosien kuluessa omaisuuden kasvettua merkittäväksi ja markkinoiden heilahtelun voimistuttua on omaisuuden hoidosta tullut erittäin vaativa osa säätiön hallituksen työskentelyä. Asiamiesten hyvä yhteistyö hallitusten kanssa on ollut tämän työskentelyn perusta. Tukena ovat olleet seuran toimisto sekä pankkeina KOP ja myöhemmin Merita. Nykyinen hallitus on tehnyt varainhoidosta konsultaatiosopimuksen pankkiiriliike Alfred Bergin kanssa mutta ei ole luovuttanut säätiön omaisuutta»täysihoitoon» vaan on tehnyt itse sijoituspäätökset oman sijoitusstrategiansa mukaisesti. Vuosittain saadun tuen merkitys oli ratkaisevan tärkeä säätiön toiminnalle sen alkutaipaleella, sillä jaetut apurahat eivät perustuneet merkittävässä määrin omaisuuden tuottoon vaan saatuihin lahjoituksiin. Jo ensimmäisenä toimintavuotenaan säätiö käytti apurahoihin nykyrahana yli miljoona markkaa, joka oli huomattava summa, kun huomioidaan, että lääkäreitä oli vain viidesosa nykyisestä määrästä ja tutkijoita suhteessa vieläkin vähemmän. Kun säätiö täytti v. 1970 kymmenen vuotta, se kykeni jakamaan 27 nuorelle tutkijalle apurahoina yhteensä nykyrahana noin 600 000 markkaa saatuaan samana vuonna ulkopuolista tukea noin 500 000 markkaa. 1970-luvun inflaatio ja muu talouskehitys johti siihen, että vuonna 1976 säätiö kykeni jakamaan apurahoja yhteensä vain 170 000 markkaa 14 nuorelle lääkärille. Kun säätiö täytti vuonna 1980 kaksi vuosikymmentä, jakosumma oli nykyrahana 280 000 markkaa ja tukea riitti 18 tutkijalle. Tällöin kuitenkin säätiön antama tuki perustui ensi kerran omaisuuden tuottoon eikä enää vuosittain saatuihin lahjoituksiin. Säätiön mahdollisuudet li- 2159
sääntyivät 1980-luvulla talouden myönteisen kehityksen myötä niin, että vuosikymmenen lopulla voitiin jakaa nykyrahana jo noin miljoona markkaa vuodessa puolelle sadalle tutkijalle. Säätiön täyttäessä 30 vuotta 56 tutkijaa sai yhteensä 850 000 markkaa tukea. 1990-luvun lamavuodet eivät aiheuttaneet säätiölle vaikeuksia, vaan tukea voitiin lisätä vuodesta 1993 alkaen. 1990-luvun jälkipuolisko oli säätiön kasvun kannalta erittäin hyvä jakso. Sijoitusomaisuuden hajauttamisella onnistuttiin vähentämään sijoitusriskejä ja vauhdittamaan säätiön vaurastumista. Vuonna 2000 säätiön omaisuuden markkina-arvo nousi yli 400 miljoonan markan. Vuonna 1999 apurahoja jaettiin 189 hakijalle yhteensä 5.4 miljoonaa markkaa. Merkittävä panos säätiön kehittämiseen on tullut kaikilta niiltä, jotka ovat osallistuneet säätiön toimintaan vapaaehtoisesti vuosikymmenten kuluessa. Hallituksen puheenjohtajina ovat kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana toimineet Gunnar Soininen (1960 63), Pentti Halonen (1964 66), Niilo Pesonen (1967 69), Martti Turunen (1970 75), Ahti Tarkkanen (1976 84), Arto Sivula (1985 86), Heikki Frick (1987 95) ja Jouko Lönnqvist vuodesta 1996 alkaen. Tätä nykyä säätiön hallituksen jäseniä ovat puheenjohtajan lisäksi KTM Pirkko Alitalo (varapuheenjohtaja), KTM Heikki Ala- Ilkka, Olli A. Jänne, Pertti Mustajoki ja KTM Juha Nurminen. Suomen Lääketieteen säätiöllä on ollut läpi vuosikymmenien erittäin edustava hallintoneuvosto, joka on kokoontunut kahdesti vuodessa ohjaamaan ja valvomaan säätiön toimintaa. Keväällä se kokoontuu tilinpäätöskokoukseensa ja vuoden lopulla hyväksymään seuraavan vuoden toimintasuunnitelman ja talousarvion sekä päättämään apurahapolitiikan suuntaviivoista. Lisäksi hallintoneuvosto valitsee uudet hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle. Duodecim-seuran valtuuskunta valitsee syyskokouksessaan hallintoneuvoston jäsenet yleensä seuran piirissä pitkään toimineiden ja ansioituneiden jäsentensä keskuudesta kolmivuotiskausiksi edustamaan seuran henkeä ja tarkoitusperiä. Kuusi hallintoneuvoston 18 jäsenestä valitaan edustamaan seuran toimintaympäristöä ja sidosryhmiä. Valitut ovat tulleet suomalaisen elinkeinoelämän huippupaikoilta. He ovat edustaneet hallintoneuvostossa itseään ja osaamistaan, eivät niinkään nykyistä tai entistä työnantajaansa. Keskeisessä asemassa ovat olleet hallintoneuvoston puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat. Säätiön isäksi kutsuttu Tauno Putkonen toimi puheenjohtajana vuodet 1960 69. Häntä ovat seuranneet Gunnar Soininen (1970 72), Niilo Hallman (1973 76), Martti Turunen (1977 80), Tatu Miettinen (1981 85), Ahti Tarkkanen (1986 94) sekä Veli Matti Huittinen 1995 alkaen. Nykyiset Duodecim-seuran ulkopuolelta valitut jäsenet ja heidän työnantajansa ovat varapuheenjohtajana toimiva vuorineuvos Jaakko Rauramo (Sanoma-WSOY), johtaja Juhani Kuusi (Nokia), yliasiamies Aatto Prihti (Sitra), toimitusjohtaja Kari Puro (Ilmarinen), pääjohtaja Markku Talonen (Orion/Sonera) ja pääjohtaja Vesa Vainio (MeritaNordbanken). Duodecimin jäseninä nykyiseen hallintoneuvostoon on valittu puheenjohtajan lisäksi Maija Horsmanheimo, Jussi Huttunen, Pekka Karma, Lauri Nuutinen, Amos Pasternack, Kari Raivio, Lauri Saxén, Vappu Taipale, Auli Toivanen, Matti Uusitupa ja Heikki Vapaatalo. Suomen Lääketieteen Säätiö on henkilöitynyt viime kädessä asiamiehiin, jotka ovat aivan viime aikoihin asti hoitaneet vaativaa ja usein työlästä tehtäväänsä harrastuspohjalta. Säätiön toiminnan alkaessa Duodecim-seuran toimistopäällikkö ekonomi Pentti Mahlamäki hoiti asiamiehen tehtäviä 31.8.1961 asti, jolloin ne siirrettiin tilapäisesti seuran silloisen sihteerin Lauri Aution hoitoon 15.2.1962 asti. Siitä lähtien säätiössä on ollut vakituinen asiamies, joka on ollut myös Duodecimin jäsen, ensimmäisenä Ilmari Kantero vuosina 1962 64. Asiamiehet on valittu yleensä säätiön hallituksen lähipiiristä, ja he ovat toimineet muutaman vuoden jaksoissa seuraavasti: Heikki Frick (1965 67), Paavo Mäkelä (1968 69), Kari Salmenkivi (1970 74), Ilkka Raivio (1975 80), Martti Liesmaa 1981 83 ja Kari Karjalainen 1983 86. Seuraava asiamies Jorma Sipponen työskenteli menestyksellisesti säätiön puolesta kymmenen vuoden ajan aina vuoteen 1996 asti. Vuodesta 1997 alkaen 2160 J. Lönnqvist
säätiön asiamiehenä on toiminut Duodecim-seuran entinen varainhoitaja ja nykyinen jäsen talousjohtaja, ekonomi Mikko Tulenheimo. Asiamiehen rooli on muuttunut sihteeristä säätiön johtajan roolin suuntaan tehtävien määrän ja vastuun lisääntyessä. Asiamiehen tukena ja säätiötoiminnan päivittäisenä hoitajana on lähes koko toiminnan ajan ollut Maija Kaverma Duodecimin toimistosta. Aikanaan tilapäiseksi aiottu tuki on kestänyt läpi vuosikymmenien. Tulevaisuuden haasteet Suomen Lääketieteen säätiön tarkoitus on ilmaistu selkeästi säännöissä. Tarkoitustaan säätiö voi toteuttaa tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä monipuolisemmin, etenkin jos taloudellinen kasvu jatkuu vakaana. Tähän asti vain nuoriin lääketieteen tutkijoihin kohdistunutta tukea on mahdollista monipuolistaa ja laajentaa myös muuhun lääketieteelliseen tutkimukseen. Säätiö voi myös halutessaan profiloitua nykyistä selvemmin ottamalla tuen kohteeksi aiheeltaan tai laadultaan strategisesti tärkeiksi katsottuja asioita. Säätiön varainhoito vaatii tulevaisuudessa nykyistä enemmän valmistelu- ja suunnittelutyötä ja niihin liittyvää asiantuntijakonsultaatiota. Samoin joudutaan vahvistamaan asiamiehen asemaa. Säätiölle perustettaneen lähivuosina myös oma toimisto. Säätiöllä on erittäin hyvät mahdollisuudet kehittyä merkittäväksi lääketieteen tukijaksi. Sen rakenteen uudistamista on pohdittava ajan tarpeista käsin. Nopea ja tehokas toiminta on välttämätöntä, samalla kun riskien hallinta ja turvaavuus on pidettävä mielessä. Oleellista on, että Duodecim-seura pitää omalta osaltaan huolta säätiön tulevaisuudesta vaikuttamalla säätiön arvopohjaan ja keskeisiin henkilövalintoihin tulevaisuudessakin. Säätiö tarvitsee tuekseen entistä enemmän myös Duodecim-seuran ulkopuolelta tulevaa kiinnostusta ja asiantuntijuutta. Myös taloudellinen tuki on edelleen tärkeätä. Säätiön toiminnan käynnistäneet ja sitä eri vaiheissa tukeneet ovat tehneet uskomattoman suuren palveluksen lääketieteelliselle tutkimukselle maassamme. Säätiö on kuitenkin vasta 40-vuotias. Mihin kaikkeen se voikaan vielä yltää! JOUKO LÖNNQVIST Suomen Lääketieteen Säätiö hallituksen puheenjohtaja 2161