Jyväskyliin Lounaispuistossa pidetty Juhlapuhe. Työn Voiman selostus 2/5 1930. Arvoisa JuhlayleiaÖ, hyvät puoluetoverit] Meidän tämänkeväiseen vappujuhlaamme liittyy kaksi erikoista piirrettä, jotka antavat sille tavallisuudesta poikkeavan leiman. Toinen on se, johon avauspuheen pitäjä jo viittasi, nimittäin, että meidän vappujuhlamme nykyään kokoontuu 40:nnen kerran, toinen se, että Suomen sosialidemokraattinen puolue on yhdistänyt tähän juhlaan myös oman virallisen lipun vihkiäistilaisuuden. Näiden kahden tapauksen merkeissä Suomen työväki tällä kertaa kokoon-uu yhteisiin juhliinsa. Kun 40 'vuotta# takaperin ensimmäistä kertaa vappujuhlaa vietettiin, oli se melkoisen uskallettu teko, ja se tapaus, jolloin "parisen seikkailijaa", niinkuin porvarillinen silloinen sanomalehdistö nimitti, kokoontui Pariisiin v. 1889 perustamaan toista internationaalea, meidän nyky änkin vielä toimivaa kansainvälistä yhdyssidettämme, - jo tämäkin tapaus oli melkoisen rohkea silloisissa oloissa. Ja kun tämä joukko vielä vahvisti jokavuotisiksi työväen katselmustilaisuuksiksi vappujuhlat, tulivat nämä alussa hyvinkin vaikeiksi ristiriitatllaisuuksiksi tyh väestön ja vallitsevan porvariston kesken. Näitä tilaisuuksia todellisuudessa pelättiin ja puolittain vapistiinkln niiden edessä. Olen sattu nut nimittäin saamaan käsiini erään porvarillisen sanomalehden Itävallas ta vuodelta 1890, vähää ennen vappua Ja siinä kuvatason, minkälaiselta tämä päivä silloin porvariston silmissä kuvastui. Selitettiin, että sotaväki pidetään silloin valmiina, talojen portit Ja myymälät ovat kaikki silloin suljettuina. Naiset Ja lapset pysyttelevät kotona, koska kadulle ei ole terveellistä mennä. Ja kaikkien mielessä oli Jonkinlainen pelon ja kauhun tunne. Tuommoisilla odotuksilla silloin katsittiin mits tuleman piti, kun työväestö kerääntyi kaduille Ja koloue"aikoille esittämään vaatimuksiaan, Mitä nuo vaatimukset olivat? Ne olivat osittain
valtiollista laatua. Vaadittiin yleistä äänioikeutta ja eduskunnalle suurempaa valtaa silloin hallitseviin yksinvaltiaisiin nähden. Toisel» ta puolan ne olivat yhteiskunnallista laatua. Vaadittiin kaikennäköi«4 siä yhteiskunnallisia parannuksia ja tärkeimpänä niiden joukossa oli ennen mainittu 8-tunnin työ^päivälaki. Olot ovat sen jälkeen melko lailla muuttuneet. Täällä ei tietenkään ole meidän joukossamme vallan monta, jotka hyvin selvästi perso- nallisesta kokemuksesta muistavat, millaisissa oloissa Suomen työväki 40 vaotta takaperin eli, mutta me olemme kaikki kuitenkin voineet joko kuulla tai lukea, että työväenluokan asema ei silloin suinkaan ollut kehuttava. Valtiollisella alalla meiltä puuttuivat miltei kaikki oikeudet, Äänioikeus oli silloin kytketty varallisuuteen ja tuloihin ja harvalla työläisellä oli tätä m a a l l i s t a hyvää niin paljon, että hän olisi voinut tulla osalliseksi sen siunauksista. Kunnallisessa elämässä ei m y ö s k ä ä n mitäänaf ollut tehtävissä. Ammatillista liikettä ei tunnettu» kaan. Osuustoimintaliike oli myös vielä tuntematon. Ja kaiken tämän seurauksena oli tietenkin, että kunkin yksityisen elämä oli hyvinkin huonoa. Lohdutonta ja kurjaa* Työpäivät olivat pitkiä, palkat élivat alhaisia, asunto-olot olivat, jos mahdollista, vieläkin kurjempia. Elä. mä oli toisin sanoen hyvinkin toivotonta. Tämän ajanjakson aikana, joka on kulunut siitä, kun näitä meidän yhteisiä katselmustilaisuuksiamme on ryhdytty pitämään, on tapahtunut harvinaisen suuri ja monipuolinen muutos meidän valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässämme. Jo yleinen äänioikeus avasi kaikki tiet valtiollisen elämän aloilla. Nythän työväki on tasa-arvoinen toisten yhteiskuntaluokkien kanssa sikäli kuin osanotosta valtiolliseen elämään on kysymys. Yhteiskunnallisen elämän alalla on saatu ajetuksi päätökseen sangen laaja ja komea sarja suuria uudistuksia, reformeja, jotka kukin osaltaan ovat tehneet elämän helpommaksi. Peitsi lyhennettyä työaikaa on näitä uudis-
tujcsia monella mollakin alalla toimeenpantu. Me voimmekin huoleti sanoa, että se työ^/väenluokka, joka nykyään kokoontuu vappuna mieltään osoittamaa^/», on aivan toinen Ja elämme toisenlaisissa, oloissa kuin sanékaamme 40 vuotta takaperin,jo]loin tämä uusi mielenosoitusten laji luotiin Ja pantiin alulle. Mutta siitä huolimatta työläiset yhä vieläkin kokoontuvat vappuna kaikkialla maailmassa. Yhä vieläkin näillä samoilla tunneilla ovat tuhannet Ja kymmenettuhannet työläiset kullakin paikkakunnalla yhteisissä kokouksissaan ja yhä edelleenkin heille selitetään, mitä työväenluokalla on vielä vaadittavana ja mitä se toivoo. Meillä täällä kylmässä pohjolassa, jossa vap pu oikeastaan ei ole sovelias tavallisisssa oloissa ulkoilmajuhlia varten, kokoonnutaan yhä edelleen näihin tilaisuuksiin. Tänä vuonna tosin kohtalo on ollut meille erikoisen suopea. Aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin. Toivottavasti työväenluokka voittaan katsoa näiden hyvien joukkoon kuuluvaksi. Ikävä kyllä el tämmöiseräkään aikana vielä kaikki, jotka voidaan katsoa kuuluvaksi työväenluokkaan, ole huomanneet etunsa vaativan liittyä mukaan. Me näimme äsken kaupungin lävitse kul- kiessamme, että meidän riveissämme tosin oli sankasti väkeä, mutta ainakin yhtä sankasti oli rivien ulkopuolellakin. Suurin osa näistäkin kuu luu kuitenkin samaan työväenluokkaan kuin te kaikki täällä olijat. He ovat kaikki saaneet nauttia niitä etuja, joita työväenluokan yhteisellä toiminnalla on hankittu, mutta siitä huolimatta heiltä puuttuu tuo yhteenkuuluvaisuuden, solidariteetin tunne, joka ajaisi heidät näihin meidän yhteisiin riveihimme, meidän yhteisiin kokouksiimme. Olisi paljon voitettu, jos vielä nämäkin toistaiseksi välinpitämättömät Joukot tulisivat mukaan ja kasvattaisivat sitä taisteleväin joukkojen voimaa, jonka avulla lamauttavana ilmiönä näiden meidän vappu/ Juhliemme yhteydessä on tuo välinpitämättömien Joukko, niin toiselta puolen voimme kaikki myös todeta, mitenkä työväl i painaa tähän päivään aivan täydellisesti leimansa.
jtaxipun^ibsa ei ^uuri raitaan muuta huomaa tapahtuvan- kaan vapunpäivänä. Työväen marssi kaupankin lävitse Ja kaikki sitä katselevat Ja töllistelevät ihmisjoukot, ne ovat kaikki kokoontuneet kiinnittämään huomiota Juuri järjestyneen työväenluokan toimintaan, sen toivomuksiin Ja sen vaatimuksiin. Se, että yhä edelleen kehityksestä huolimatta näihin vappujuhliin kokoonnutaan, osoittaa, että yhä edelleen on toivomuksia työväen sydämessä, Joita halutaan Julkituoda Ja Joita vaaditaan toteutéttavsksi. Tosin näistä on Jonkinlainen slvuviehätys poistunut sen vuoksi, että nämä ovat tulleet niin vaarattomiksi. Ei ole enää samanlaista uhmaa Ja uhkaa ilmassa kuin sanokaamme 40 vuotta takaperin, Jolloin niitä todella pelättiin Ja oltiin epätietoisia, mitä niie tä seuraa. Ifcitta siitä huolimatta, vaikka tämä slvuviehätys dn poissa, on meillä syytät asiallisesti tuoda esiin toivomuksia Ja vaatimuksiamme, Ja näitähän on vielä tavaton liuta, V ikka työväelle valtiollisesti ovatkin Jokseenkin portit auki, vaikka yleisen äänioikeuden avulla sille on tarjottu samanlaiset mahdollisuudet vaikuttaa valtakunnan koktaloihin kuin muillekin kansalaisryhmille, on taloudellisesti vielä hyvinkin paljon toteutettavana. Vaikka me emme odo täisikään heti voivamme hypätä lopullisesti sosialistiseen yhteiskuntaan, on alkuperäisestä ohjeestamme silti vielä hyvin paljon Jälellä Ja vaikka me emme odot+aieikaan lähitulevaisuudessa voivamme täydellisesti poistaa sitä Juopaa mikä on varakkaan ja varattoman välillä, vaikka emme voisi toivoa saavamme aikaan tuetannon synnyttämien rikkauksien tasaisempaa Jakautumista, on silti monia yksityiskohtia, Jotka kipeästi kaipaavat korjausta. Onhan yléisesti tunnettua Ja kaikki teistä ovat voineet sen omasta kokemuksestaan havaita, että köyhällstölälsten elämä el vielä nykyäänkääi edee niiden lukuisien uudistusten Jälkeen, joita on toteutettu, ole mitään ruusuilla tanssimista. Jo hänen lapsuutensa kuluu tavallisesti paljon epäedullisemmissa oloissa kuin varakkaampien luokkien lapsien. Opintielle astuminen on paljon vaikeampaa kuin toisille, koska tavallisesti varattomuus estää Ja koska useimmiten Jo nuoruudesta alkaen on
ryhdyttävä itse hankkimaan elatusta. Jos myöhemmin tahtoo päästä kiinni maahan tyydyttääkseen intohimoaan saada viljellä omaa maata huomaa, ettei ole niinkään helppoa saada sitä minkä kuitenkin luulisi olevan alkeellisimpia oikeuksia Jokaiselle työtä haluavalle, saada oma maapala viljeltäväksi. Jos syntyy taloudellisia pulia Ja työttömyys uhkaa, on työväenluokan asema hyvinkin vaikea, eikä suinkaan kadehdittava. Jos sairaus sattuu, on harvoin tilaisuutta saada sitä täysin huolellisesti hoidetuksi Ja tavallisesti perheen asiat silloin Joutuvat rappiolle. Ja vanhuuden saapuessa on myöjs hyvin harvoin tilaisuutta rauhassa Ja levossa viettää vanhuutta, koska siihen tarvittava varallisuus on Jäänyt tahallisesti keräämättä sihä aikana, Jolloin työkyky on ollut täydellinen. Me huomaamme näinollen Jo ylimalkaisesta läpileikkauksesta Mi meidän nykyisistä yhteiskuntakerroksistamme, että samaan aikaa^n kuin melkoinen osa kansaamme elää päivänpaisteen puolella, samaan aikaan laajat työläisjoukot Joutuvat vielä suureksi osaksi elämään pimennossa Ja varjossa Ja saamaan osakseen usein hyvinkin raskaan kohtalon elämästä. Tämän epätasaisuuden poistaminen se on oleva yhä edelleen sosialidemokraattisen puolueen tehtävänä - sydämen- tehtävänä, Jos niin saan sanoa» lähimmässä tulevaisuudessa. Sitä varten me yhä édelleen vielä kokoonnumme näihin tilaisuuksiin tuodaksemme mahdollisimman voimakkaaasta Ja sivullistenkin huomattavaksi nämä vaatimuksemme. Mutta toiselta puolen näillä tilaisuuksilla on tarkoituksena m y ö ^ innostaa omia joukkoja, osoittaa heille, etteivät he ole niin yksinäisiä Ja pienilukuisia, kuir mitä Jokapäiväisessä työnhyörinässä luulee, vaan että he kuuluvat suureen, vankkaan Joukkoon, Joka Jokaisella paikkakunnalla edusta? huomattavaa väkimäärää Ja yhteenlaskettuna eri paikkakunnilla koto maailmassa tietenkin miljoona-armeijaa. Kun tämmöisenä päivänä olisi käytävä esittelemään lähemmin niitä kohtia, Joita sosialidemokraattinen puolue pitää lähinnä
esillä ohjelmassaan, olisi suuri houkutus selvitellä muutamia verrattain päiväntärkeltä kysymyksiä, Joista lähiaikojen kehitys melkoisessa määrässä riippuu, Olisi mielenkiintoista tarkastella, miten meillä esim. V e r o t u s yhä edelleen on hyvin epätasainen Ja rasittaa ainakin kantokykyyn nähden hyvin epätasaisesti eri kansalaispiirejämme. Ja varsinkin kavalin kaikista verotuksista, tulliverotus, Joka ottaa meidän taskuistamme verot ilman että itse huomaammekaan, on tavattoman epätasainen, koska se Jakaantuu Jokaisen veronmaksajan osalle sen mukaan kuin se syö Ja kuluttaa, Ja tavllisesti Juuri työläinen on se, Joka enimmän ainakin syö, Jollei Juuri vaatteita kuluta. Olisi mielenkiintoists tarkastella meidän p u o l u s t u s l a i t o s t a m m e Ja sen aikaansaamia rasituksia valtiontaloudellemme, Puolustuslaitoksemme on varsinkin itsenäisyytemme aikana vuosi vuodelta yhä kasvanut Ja tullut rasittsvammaksi. Meillä on ollut aikaisemmin toiveita saada tähän hieman huojennuksia, mutta varsinkin sen Jälkeen kun maalaisliittolaiset ovat perääntyneet aikaisemmalta kannaltaan, eivätkä enää kannata edes 9 kuukauden palvelusaikaa, näyttää siltä kuin ei lähitulevaisuudessa edes tällä alalla olisi saatavissa parannuksia. Meillä on ollut hyvinkin tärkeänä vaatimuksena ohjelmassamme s a i r a u s v a k u u t u k s e n a i k a a n s a a m i n e n Siitä antoi sos.-dem. hallitus n. 3 vuotta takaperin eduskunnalle esityksensäkin Ja elleivät kommunistit aivan käsittämättömässä viisaudessaan loppuhetkellä olisi ryhtyneet äänestämään tätä vastaan, olisi meillä tämmöinen sairausvakuutus nyt Jo olemassa ja sen kautta työväestön oloja ainakin siinä suhteessa helpoitettu Ja tehty varmemmaksi. Olisi edelleen lukuisia muita tällaisia yhteiskunnallisia reformikysymyksiä, Jotka tämmöisenä päiväni kaipaisivat selvit-
telyä, mutta nähtävästi meidän vastustajamme eivät halua antaa
: meille tilaisuutta näiden eteenpäin tähtäävien pyrintöjen lähempään pohtimiseen. Nämä kaikki asiat ovat ikäänkuin joutuneet varjoon, pimentoon erään toisen asian takia, joka nykyään hallitsee mieliä ja on tärkeimpänä kysymyksenä ainakin meidän yhteiskunnassamme tällä hetkellä. Tämä on kysymys siitä, onko tässä maassa vallitseva kansanvalta, vai sailitaanko^täällä siirtymistä johonkin toiseen valtiolliseen järjestelmään. Kysymys on siis kansanvallan suojelemisesta ja taantumuksen vastustamisesta. Tehän tiedätte kaikki hyvin, millä tavalla tämä kysymys on tullut meillä päivänvaloon ja mitkä sen ilmenemismuodot viime aikoina ovat olleet. Te tiedätte hyvinkin, että alkusysäyksen tälle kohtalokkaalle liikkeelle on antanut meillä oikeastaan kommunistinen liike. Meillä on ollut sangen monta rauhaisaa vuotta. Valtiollinen elämä on näyttänyt päässeen tasaiseen uomaansa, jossa se ilman häiriöitä on tasaisesti eteenpäin virrannut. Mutta kommunistipuolueen järjettömän ja toisin ajattelevia ärsyttävän esii i tymisen kautta olemme havainneet, että toisen sivustan äärimmäiset nuo oikeistokommunistit, fasclstit, kuten heitä tavallisesti kutsutaan, ovat myöskin osaltaan ryhtyneet osoittamaan elonmerkkejä. Tämän uuden liikkeen esiin astuminen tapahtui oikeastaan jo viime vuoden loppupuolella tunnettujen Lapuan tapahtumien yhteydessä, ja se tapahtui semmoisella yhtäkkisen räjähdyksen voimalla, että useat poliittisen toiminnan eturiveissäkin toimivat henkilöt näyttivät menettäneen malttinsa ja harkintakykynsä. Semmoisen paniik- kimielialan vallitessa ajettiin esim. eduskunnassa läpi yhdistyslakia huonontava hallituksen esitys, jota asiallisilla syillä kuitenkin suurin osa eduskuntaa olisi muissa oloissa vastustanut. Ja myöhemmin ovat nämä fasoistiliikkeen ilmaukset saaneet yhä iiriäi uusia muotoja. Huomattavin tapahtuma senjälkeen oli se väkivallan teko, joka eräässä naapurikaupungissa suoritettiin kommunistikir- JapainoÄ koneistolle. Sitä tuskin enää voi kutsua valtiolliseksi
- 8 - väkivallanteoksi, sillä sen tekijät ovat osoittautuneet siksi
pelkureiksi, Julkisuutta karttamiksi henkilöiksi, että he ovat tähän saakka tekonsa kieltäneet, piileskelleet, Jopa hankkineet v&8tatodi8tuksla syyllisyyttään vastaan. Nämä oireet, Joita me olemme nähneet esiintyvän tuosta salassa piilevästä oikeistodiktatuuriin pyrkivästä liikkeestä, ovai olleet viime kuukausina vilkkaan keskustelun alaisina kaikissakin puolueissa Ja tietysti erikoisesti meidän puolueemme taholla. Meidän tahollamme on ollut Jonkun verran eri mieltä, mikä arvo Ja merkitys tuommoiselle liikkeelle on annettava. On ollut tovereita, Jotka ovat sangen huolestuneina seuranneet tuon liikkeen kehitystä Ja pelänneet siitä voivan koitua vakavampiakin seurauksia, On ollut Jälleen toisia, Ja pyytäisin lukeutua niiden Joukkoon, Jotka eivät tahtoisi antaa näille tavallaan tunnepurkauksille sen suurempaa merkitystä kuin Joidenkuiden muidenkaan hur- Japäiden harkitsemattomille teoille. Varsinkaan senjälkeen kun olemme saaneet nähdä, että myös eräät porvarilliset puolueet, ensimmäisenä edistysmielinen puolue?täysin selvästi Ja nyt v iimeksi myö^s maalaisliitto, Jopa puoluekokouksensa päätöksellä, on Julistautunut selvästi kansanvallan kannattajaksi, on meillä jfäysi aihe hyvinkin rauhallisesti suhtautua näihin oikeistodiktatuuripyrkimyks iin. Ne supistuvat siksi, mitä ne alkujaan ovat oikeastaan olleel kokoomuspuolueen yrityksiksi heittää ulos suurnuotta Ja sen avul* la parantaa huonoksi käyneitä osakkeitaan. Tämän suurnuotan ulos- potkemisen yhteydessä koettivat sittemmin oikeistodiktatuurin miehet myös kalastaa sameassa vedessä, mutta voinee ainakin täl^ lä hetkellä sanoa, että se on ollut eräs välikohtaus meidän poliittisessa elämässämme, mutta että tämä välikohtaus on Jo nyttemmin sivuutettu. Sain Juuri tänä aamuna lukea tämän ryhmäkunn sanomalehden, Joka ilmestyy naktivisti,,-nimisenä Lapualla painettuna, Ja tässä on Julkaistuna se kauan toitotettu julkilausuma
lapualaisten todellisista tarkoituksista ja pyrkimyksistä. Ja täytyy sanoa, että täydellisempää köyhyyden todistusta 6n harvoin saatu nähdä meidän Julkisessa elämässämme kuin tuo Julkilausuma. Se ei sisällä mitään uutta, Joka voisi innostaa joukkoja Ja se on melkein kuin anteeksipyyntö siitä, että mainittu ryhmäkunta on rohjennut esiintyä. Luulisi tämänkin olevan yhtenä lisätodistuk- sena siitä, että voinemme jälleen siirtyä päiväjärjestykseen ja antaa tuollaisille lapualaisten ja niihin yhtyneiden oikeistodiktatuurimiesten pyrkimyksille niiden todellisiin mittasuhteisiin supistetun arvon, mikä niille tulee. Mitä meidän valtiolliseen elämäämme tällä hetkellä muuten tulee, niin on Jonkunverran kaihoten todettava, että valtiollinen elämämme tällä hetkellä on koko lailla nukkunutta Ja paikallaan polkemista. Jos vertaamme sitä sikaa esim. kolme vuotta takaperin, jolloi^ maalla oli ensi kerran varsinainen sosialidemokraattinen hallitus, niin huomaamme, miten suuri ero valtiollisiin asioihin suhtautumisella on. Silloinhan kaikissa piireissä vilkkaasti pohdittiin valtiollisia kysymyksiä ja varsinkin hyökkäykset sos.dem. hallitusta vastaan olivat eri tahoilla saneen kiivaat, Käyttää siltä ikäänkuin maa olisi Jonkunverran väsähtänyt politiikkaan Ja kokoaisi voimia tulevia ratkaisevampia taisteluja varten. Maalaisliitto, jonka osaksi nyt on Jäänyt Jo useamman vuoden aikana Johtaa maan kohtaloita, tekee sen mahdollisuuksiensa mukaan siksi varovasti, Jotta se ei loukkaisi toisten puolueiden Ja toisiin kansalaisryhmiin kuuluvain mielipiteitä Ja tunteita. Valitettavasti tämä maalaisliitto, jolla nyt paraikaa on hallitus käsissään, ei ole enää sama, mikä se oli vielä ensimmäisinä vuosina itsenäisen Suomen aikana. Tästä alkujaan verrattain radikaalisesta pienvil- jelijäpuolueesta on tullut nyt kutakuinkin vanhoillinen, keskisuurten Ja suurvil jeliijäin puolue, Jonka valtiollinen toiminta
myöskin on sen mukaista. Niinpä me saammekin olla varustettuja sen varalle, että niin kauan kuin tätä va^iollista suuntaa kestää, on turha odottaa, että alotteita mihinkään yhteiskuntaparan- nuksiin olisi odotettavissa ainakaan hallitusvallan taholta. Me saamme olla tyytyväisiä, jos siltä taholta ei tule alotteita meitä vastaan ja meidän tähänastisten saavutustamme hävittämiseksi ja tukahduttamiseksi. Mutta kuten sanottu, nykyinen maalaisliittolainen hallitus koettaa vähemmistöha1lituksen heikon aseman vuoksi tietenkin purjehtia melkoisen varovaisesti, jotta se ei herättäisi vastustusta niissä piireissä, jotka eivät ilman muuta pyrkisi sitä kaatamaan. Mutta aina silloin tällöin pilkistää kuitenkin tämän hallituksen todellinen mieliala näkyviin. Tämmöisinä ilmauksina sen todellisista aikeista ovat olleet s(eji)m, ne yritykset meidän valtiollisten kansalaisoikeuksiemme supistamiseksi, joista jo tähän mennessä on eduskunnalle annettu esityksiä. Isket mainitsemani yhdistyslain huononnus oli yksi tällainen esitys ja se valitettavasti tuli, joskin paljon lievemmässä muodossa kuin hallitus oli suunnitellut, lopullisesti eduskunnassa hyväksytyksi. Myös painovapauslakiin on yritetty hälla isiä huononnuksia aikaansaada» mutta tämä aikomus on torjuttu. Tuorein tämän hallituksen mielialaa kuvaava päätös on ollut se, jonka valtakunnan sisäministeri on pari päivää takaperin tehnyt kieltämällä aivan vaaratto- \ maksi käyneen kommunistipuolueen mielenosoitukset ja sen kautta antamalla tälle kuolevalle liikkeelle jonkunverran marttyyrikehää pään ympärille. Millä tavalla meidän tästä nykyisestä kuolevasta pisteestä valtiollisessa elämässä olisi päästävä, se on eri juttu, jonka pohtimihen tällaisessa tilaisuudessa on tietenkin verrattain vaikea. Luuloni on kuitenkin, että meidän valtiollinen elämämme tuskin tulee tervehtymään täydellisesti ja että täällä uusi refor- miliike tuskin tulee ennen uudelleen alkuunpääsemään, ennenkuin.,...
voidaan muodostaa enemmistöhallitus, Joka voi nojautua kansanvaltaisiin piireihin yhteiskunnassamme ja piireihin, jotka harrastavat yhteiskunnallisia uudistuksia. Tätä tarkoittavat koeilmapallot, joita sosialidemokraattisen puolueen taholta on pistetty liikkeelle, ovat kuitenkin kantaneet huonon tuloksen. Ne ovat osoittaneet, että harrastus tämmöistä ajatusta kohtaan ei ainakaan toistaiseksi ole millään tavalla vilkas, eikä toteutettavissa Näin ollen ei ole muuta neuvoa kuin jäädä odottamaan vielä siksi kunnes nykyinen hailitussuunta kuluttaa kannatuksensa loppuun, Jonka jälkeen tulee kysytoys uusien toimimuotojen etsimisestä, uusien kombinatsionien muodostamisesta maamme hallitusjärjestelmään. Mutta vaikka nyttemmin onkin vähemmän toivehikas suunta valtiollisessa elämässämme, ei sen saa antaa lamauttaa meidän intoamme ja meidän pyrkimyksiämme päästä eteenpäin, Suomalaisella kansalla ja myö^s sen työväenluokalla on valitettavasti eräs Jjuono ominaisuus, Joka olisi saatava siitä pois kitketyksi, M ldänkin työväenluokkamme on tavallisesti myötätuulessa ja suotuisien olosuhteiden vallitessa liikaakin valveilla, Joka mies ja nainen Jalkeilla Ja valveilla esittämään vaatimuksia Ja niitä myös toteuttamaan. Tullaan melkein menestyksestä humalaisiksi, eikä osata pysyttäytyä kohtuullisissa rajoissa. Ja taaasen, kun joku vastatuul li kohtaa, elleivät asiat menekään kuten on odotettu, pyritään lamautumaan, vetäydytään syrjään Ja odotetaan, että toiset tekevät jotain valmista Ja saavat ajankohdan paremmaksi, jolloin taasen ollaan valmiita seuraamaan mukana. Se osa meidän joukkoomme kuuluvaa työväkeä, Joka näin menettelee, on jokseenkin samanlaista Ja ajattelee samalla lailla kuin nuo katuvierille Jääneet kohtalotoverit, Joilla ei ole halua eikä Innostusta tulla riveihin ja osoittaa koko maailmalle, että he
Kuuluvat samaan j oukko on. isuna asia onsi myös xammoxsena aitana muistettava Ja pidettävä mielessä, että innostusta yhteiseen asiaan tarvitaan myös vastatuulen Ja tyvenen aikana, eikä ainoastaan myötätuulessa. Yhtäkaikki elämähän käy yleensä laineissa. Milloin ollaan aallon harjalla Ja kaikki näyttää avaralta Ja valéisalta edessä, milloin taasen aallon pohjalla, missä näköalat ovat verrattain suppeat Ja synkät. Mutta aina seuraa myös aallonpohjat aallonharja, Ja Jos tällä hetkellä onkin hieman pimeämpää työväen luokan silmillä katsottuna meidän valtiollisessa elämässämme, niit saamme olla varmat, että ennenpitkää avautuvat Jälleen uudet toimintamahdollisuudet. Mainitsin alussa, että tämä päivä on myös toisestakin syystä meille merkkipäivä Ja että puolueen virallisen lipun ensi esiinty minen tapahtuu tänä päivänä. Vaikka meillä puolue onkin ollut toiminnassa Jo lähes 30 vuotta, ei meillä ole ollut vielä yhteistä virallista lippua, Eri ammattiosastoilla Ja työväenyhdistyksillä Ja paikallisjärjestöillä on kylläkin ollut kullakin omat lippunsa Ja omat tunnusmerkkinsä, mutta puolueelta on tällainen yhteinen tunnusmerkki tähän saakka puuttunut. Myt sellainen on meille hankittu, puoluekokous on sen meille vahvistanut Ja samalla määrännyt, että tänä vapunpäivänä se on ensi kerran Julkisuuteen asetettava Ja siten vastaista toimintaansa varten vihittävä. Lippu on aina esitetty Jonkunlaiseksi symbooliksi, tunnusmerkiksi, Jonka ympärille Joukot kokoontuvat, Jonka perässä ne marssivat ratkaisevia taisteluita kohti. Usein käytetään lippua väärin. Sitä käytetään sotilaallisen innon lietsomiseen. Armeijat ovat aina marssineet lippunsa perässä Ja viimeiseen saakka on kukin Joukko-osasto tappionkin tullessa aina lippua kuitenkin suojellut Ja sen pelastanut. Täyttäkäämme me tätä meidän omaa lippuamme rauhallisiin tarkoituksiin, mutta olkoon sen symhooli kuitenkin sama kuin militarististen taistelevain armeijain, sen
ollessa tunnusmerkkinä, symboolina, Jonka ympärille keräännytään Ja Jota myös seurataan. Meidän lippumme on punainen. Sitä on monasti sanottu veren väriksi, Ja on totta, että epätoivoisiésa tilaisuuksissa työväenluokka myös vallankumouksen tietä voi olla pakoltettn astumaan eteenpäin, mutta tämä meidän lippumme väri ei Johdu tästä. Punainen on toivon väri, tulevaisuuden väri Ja se kuvastaa niitä pyrkimyksiä, Joita sosialidemokraattinen puolue kautta maailman on päämääräkseen asettanut. Kun me tänään vietämme tätä lippujuhlaa, teemme sen osana kansainvälisestä sos.dem. liikkeestä Ja hyvin tietäen, että me tahdomme turvautua ei ainoastaan pieniin omiin voimiimme, vaan myös koko kansainväliseen työväen armeijaan. Me teemme tämän vuoksi mielestäni oikein, Jos me tässä tilaisuudessa muistamme tätä yhteenkuuluvaisuuttamme kansainvälisen työväenliikkeen kanssa Ja sekä lippumme että tämän yhteenkuuluvaisuuden kunniaksi nousemme kaikki seisomaan Ja kohotamme kolminkertaisen eläköönhuudon kansainväliselle työväenliikkeelle. Eläköön! Eläköön! Eläköön!