TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ Strategia- ja ennakointiyksikkö Tutkimus- ja ennakointiryhmä TYÖVOIMAN VUOKRAUS JA YKSITYINEN TYÖNVÄLITYS SUOMESSA VUONNA 2008 Lassi Kostamo
Tiivistelmä: Tässä selvityksessä tarkastellaan työvoiman vuokrauksen ja muiden yksityisten työvoimapalveluiden volyymeja vuonna 2008 sekä muiden rekrytointia tukevien palveluiden tarjontaa. Mukana on myös vertailutietoja aiempiin vuosiin, sekä ilmiötä koskeva suppea teoreettinen tarkastelu. Selvitys pohjautuu työ- ja elinkeinotoimistoilta ja alan työnantajajärjestöiltä saatuihin sekä järjestäytymättömille yrityksille suunnatulla kyselytutkimuksella kerättyihin tietoihin. Työvoiman vuokrauspalveluita käytti vuonna 2008 noin 18 100 yritystä tai julkisyhteisöä sekä noin 1 400 kotitaloutta. Vuoteen 2007 verrattuna vuokrauspalveluita käyttäneiden yritysten tai julkisyhteisöjen määrä on laskenut hieman, kun taas kotitalouksien tapauksessa käyttäjien määrä on lisääntynyt. Vuokrattuja henkilöitä vuonna 2008 oli noin 100 000, mikä on selvästi enemmän kuin vuonna 2007, jolloin heitä oli noin 86 000. Vuonna 2006 sen sijaan vuokrattuja henkilöitä oli lähes saman verran kuin vuonna 2008. Vuonna 2007 havaittu notkahdus johtuu todennäköisemmin ongelmista tiedonkeruussa kuin muutoksista työvoiman vuokrauspalveluiden käytössä. Ammatillisesta tarkastelusta havaitaan, että vuonna 2008 lukumääräisesti eniten vuokratyöntekijöitä työskenteli teollisessa työssä ja palvelualoilla. Vuokrattujen henkilöiden osuus työvoimasta oli 3,7 prosenttia ja osuus työllisistä 3,9 prosenttia vuonna 2008. Molemmat osuudet ovat viime vuosina vakiintuneet 3-4 prosentin tasolle. Vuokratyösuhteita solmittiin vuonna 2008 yhteensä noin 388 000. Vuokratut henkilöt olivat siten vuokratyösuhteessa keskimäärin 4 kertaa vuoden aikana. Vuokratyösuhteen keskikesto oli noin 32 vuorokautta, mikä on lyhin selvityksen historiassa havaittu arvo. Vuokratyötä tehtiin vuonna 2008 yhteensä noin 38 000 henkilötyövuotta, mikä on noin 1,5 prosenttia kaikista kansantaloudessa kyseisenä vuonna tehdyistä henkilötyövuosista. Vuonna 2008 yksityisiä rekrytointipalveluja käytti noin 2 700 yritystä tai julkisyhteisöä, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2007. Vuonna 2008 työhön suoraan rekrytoituja henkilöitä oli noin 4 400, kun heitä vuotta aiemmin oli noin 7 400. Vastaavasti vuokrauksen jälkeen rekrytoituja oli noin 4 900, kun heitä vuotta aiemmin oli noin 5 800. Rekrytointivolyymien laskua selittää vuoden 2008 loppupuolella yleisesti heikentynyt talous- ja työllisyystilanne. Ammatillisesta tarkastelusta havaitaan, että eniten suoria rekrytointeja vuonna 2008 tehtiin hallinto-, atk- ja toimistotyöhön. Vuokrauksen jälkeen rekrytointeja oli eniten puolestaan teollisessa työssä. Muiden rekrytointia tukevien palveluiden osalta yleisimmin tarjottuja olivat vuonna 2008 henkilöstövalmennus- ja kehittämispalvelut sekä ulkoistamis- ja alihankintapalvelut.
Abstract: This paper examines the volumes and extent of temporary agency work (TAW) and other privately provided personnel services in Finland in 2008. Data from previous years are included for comparison, as is a brief theoretical discussion concerning the phenomenon. The study is based on data received from relevant employer organizations and the public employment and economic development offices. Data from the unorganized employers was gathered with a survey questionnaire. The number of businesses or other public bodies utilizing TAW was 18 100 in 2008, indicating a slight decline compared to 2007. Meanwhile, the number of households utilizing TAW increased, measuring 1 400 in 2008 compared to 1 000 a year earlier. Approximately 100 000 workers engaged in TAW in 2008, a significantly higher figure than in the previous year (86 000). In the year 2006, however, the number of TAW workers was virtually the same as in 2008. The sudden drop observed 2007 is thus more probably explained by difficulties in data collection than actual changes in the utilization of TAW. A vocational analysis of the data reveals that TAW was numerically most common in industrial occupations and in services. The number of TAW workers amounted to 3,7 percent of total labor and 3,9 percent of total employment in 2008. Both shares have stabilised between three and four percent during the last few years. A total of 388 000 temporary work assignments were reported in 2008, with each worker being given an average of four different assignments during the year. The average length of an assignment was 32 days, which is the lowest observed value in the history of this annual report. The amount of work performed by TAW workers totalled 38 000 man-years in 2008. This is equivalent to circa 1,5 percent of the total man-years worked in the Finnish economy that year. Private recruitment services were utilized by 2 700 businesses or other public bodies in 2008. This figure is of the same scale as the one observed a year earlier. The number of direct recruits provided by private recruitment services fell from 7 400 in 2007 to 4 400 in 2008. The number of indirect recruits (persons recruited after a period of temporary work in the company) also fell, from 5 800 in 2007 to 4 900 in 2008. The decline in the volumes of recruitment is explainable by the economic downturn that started in the fall of 2008. A vocational analysis of the data reveals that direct recruits were numerically most common in the management-, IT- and office branch. Indirect recruits, meanwhile, were most common in industrial occupations. Of other private recruitment-supporting personnel services, staff training and improvement services together with outsourcing and subcontracting services were most widely provided.
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO...5 1.1 Yleistä...5 1.2 Käsitteistöä...5 2. TAUSTAA...6 2.1 Työnantajan näkökulma...6 2.2 Työntekijän näkökulma...7 2.3 Yksityiset työvoimapalvelut työmarkkinoiden toimivuuden edistäjinä...7 2.4 Eurooppalainen näkökulma...8 3. TYÖVOIMAN VUOKRAUS...10 3.1 Työvoiman vuokrauspalveluiden käyttö...10 3.2 Vuokratut henkilöt ja heidän osuutensa työvoimasta...10 3.3 Vuokrasuhteet ja niiden kesto...12 4. YKSITYINEN JA MAKSULLINEN TYÖNVÄLITYS...14 4.1 Yksityisten rekrytointipalveluiden käyttö...14 4.2 Työhön suoraan tai vuokrauksen jälkeen rekrytoidut työntekijät...14 5. TYÖVOIMAN VUOKRAUS JA YKSITYINEN REKRYTOINTI AMMATEITTAIN...15 6. MUIDEN YKSITYISTEN TYÖVOIMAPALVELUIDEN KÄYTTÖ...18 7. TIEDONKERUU JA AINEISTO...19 LÄHDELUETTELO...20
5 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ SET/TUTE Lassi Kostamo TYÖVOIMAN VUOKRAUS JA YKSITYINEN TYÖNVÄLITYS SUOMESSA VUONNA 2008 1. JOHDANTO 1.1 Yleistä Tietoja yksityisestä työvoiman vuokrauksesta ja välityksestä Suomessa on kerätty työministeriön toimesta vuodesta 1999 alkaen. Tiedonkeruu perustuu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1997 hyväksymään yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevaan yleissopimukseen (n:o 181), jonka velvoitteet on kirjattu myös Suomen lainsäädäntöön. 1 Tämä selvitys koskee vuotta 2008, mutta mukana on myös vertailutietoja aikaisempiin vuosiin. Aluksi esitellään lyhyesti yksityisten työvoimapalveluiden teoreettista taustaa. Sen jälkeen alkaa vuoden 2008 tietojen esittely ja ensimmäiseksi käsitellään työvoiman vuokrausta. Seuraavaksi siirrytään työvoiman yksityiseen ja maksulliseen rekrytointiin, jonka jälkeen kuvataan muiden yksityisten työnvälityspalveluiden käyttöä Suomessa vuonna 2008. Lopuksi esitetään kuvaus tiedonkeruusta ja tiedot käytetystä aineistosta. 1.2 Käsitteistöä Työvoiman vuokrauksella tarkoitetaan tässä sellaista yksityistä tai maksullista työvoiman välitystä, jossa työntekijä on työsuhteessa vuokraavaan yritykseen lopullisen käyttäjäyrityksen asemesta. Yksityisillä työnvälityspalveluilla tarkoitetaan kaikkia markkinoiden tarjoamia työnvälitykseen ja työnhakuun liittyviä palveluita työvoiman vuokrausta lukuunottamatta. Yksityisillä työvoimapalveluilla tarkoitetaan molempia yllämainittuja yhdessä. Vuokraajayrityksellä tarkoitetaan työvoiman vuokrausta harjoittavaa yksityistä yritystä. Käyttäjäyrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka ostaa yksityisiä työvoimapalveluita. 1 Yksityisillä työnvälitystoimistoilla tarkoitetaan sopimuksessa ketä tahansa viranomaisista riippumatonta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa työnvälitys- tai muita työnhakuun liittyviä palveluita taikka harjoittaa työvoiman vuokrausta. Sopimuksen velvoitteet on kirjattu myös vuoden 2002 lopussa annettuun lakiin julkisesta työvoimapalvelusta (1295/2002) ja siihen liittyvään asetukseen (1349/2002). Sopimuksen mukaan Suomi on velvollinen valvomaan yksityisiä työnvälitysmarkkinoita. Työvoiman vuokrausta ja välitystä harjoittavat yksityiset työvoimapalvelujen tarjoajat ovat velvollisia työvoimaviranomaisen pyynnöstä antamaan tietoja toiminnastaan. Työvoimaviranomaisen on määräajoin julkaistava tiedot.
6 2. TAUSTAA Yksityiset työvoiman vuokraus- ja välityspalvelut ovat muodostuneet vakiintuneeksi osaksi työmarkkinoita. Jotta ilmiötä voisi ymmärtää, on tarkasteltava taloudellisia perusteita sen olemassaololle. Syitä yksityisten työvoimapalveluiden olemassaoloon ja kasvuun esitellään tässä osiossa sekä käyttäjäyritysten että työntekijäin näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan lyhyesti yksityisten työnvoimapalveluiden merkitystä työmarkkinoille yleisellä tasolla, sekä tehdään suppea katsaus julkisen vallan suhtautumiseen ko. palveluihin Euroopan tasolla. 2.1 Työnantajan näkökulma Käyttäjäyrityksen näkökulmasta työvoiman vuokrauspalveluiden käytön helpoimmin havaittava etu on joustavuus. Koska vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen välillä ei tehdä lainkaan varsinaisia työsopimuksia, työvoiman määrä voidaan sopeuttaa kunkin hetkistä tarvetta vastaavaksi normaalia rekrytointi- tai irtisanomismenettelyä huomattavasti vaivattomammin ja pienemmin kuluin. Vaikka käyttäjä- ja vuokraajayritysten välinen työvoiman välityssopimus sisältäisikin joitakin rajoitteita, joiden johdosta joustavuus ei olisikaan täydellistä, ne tuskin ovat kovin merkittäviä. Käyttäjäyrityksen, jonka työvoiman tarve vaihtelee jatkuvasti, voi siten olla mahdollista saavuttaa merkittäviäkin tehokkuushyötyjä työvoiman vuokrauspalveluita hyödyntämällä. Vuokratyövoiman käyttö ei tietenkään ole täysin ongelmatonta: vuokratun henkilöstön ammattitaito sekä etenkin työhön sitoutuminen voivat olla heikompaa tasoa kuin vakinaisella henkilöstöllä. Lisäksi käyttäjäyrityksen sisäisten käytäntöjen ja työtapojen omaksuminen ottaa aikansa, mikä alentaa ei-vakinaisten vuokratyöntekijöiden tuottavuutta. Käyttäjäyrityksen oman henkilökunnan ja vuokratyöläisten mahdollisesti erilainen kohtelu työpaikalla voi myös luoda ristiriitatilanteita. Vuokratyövoiman lisäksi markkinoilla on tarjolla myös muita käyttäjäyritysten tarpeita palvelevia yksityisiä työvoimapalveluita, kuten henkilöstön rekrytointi-, soveltuvuusarviointi- ja suorahakupalveluita (headhunting). Rekrytoinnin ulkoistaminen kokonaan tai osittain voi olla yritykselle mielekästä, mikäli se kokee oman hakuprosessin järjestämisen kalliiksi ja/tai vaivalloiseksi. Lisäksi mahdolliset epäonnistumiset aiemmissa rekrytoinneissa saattavat heikentää uskoa yrityksen omaan osaamiseen kyseisellä alueella. Etenkin rekrytoitaessa henkilöstöä yritysten avaintehtäviin käytetään niihin parhaiten soveltuvien ehdokkaiden löytämiseksi usein ulkopuolista konsultaatiota. Houseman et al. (2003) tarkastelivat kahdessa tapaustutkimuksessaan (kohteina autonosien valmistusteollisuus ja sairaalatyö) yksityisten työvoimapalveluiden käyttöä kireiden työmarkkinatilanteiden aikana. Käytölle löytyi kolme erilaista motivaatiota. Ensiksi, työvoimapalveluyritysten tehokkaampia rekrytointimenetelmiä hyödyntämällä sopivia työntekijöitä oli helpompi ja nopeampi löytää, mikä saattoi tarkoittaa merkittäviäkin kustannussäästöjä. Toiseksi, ulkopuolisen työvoiman käyttö etenkin korkeaa ammattitaitoa vaativissa tehtävissä antoi mahdollisuuden palkkojen eriyttämiseen organisaation sisällä: pikainen suora rekrytointi olisi saattanut vaatia korkeamman palkan maksamista uusille tulokkaille, mikä olisi johtanut palkankorotuspaineisiin myös vanhan henkilökunnan osalta. Ulkopuoliselle työvoimalle oli mahdollista maksaa enemmän ilman kyseisenlaisia kustannuspaineita, ja samalla oli mahdollista etsiä kiireettä uutta vakinaista henkilöstöä vallitsevaa palkkatasoa vastaavilla tarjouksilla. Kolmanneksi, alhaista ammatillista osaamista vaativien tehtävien kohdalla löytyi mahdollisuus työmarkkinoiden laajentamiseen niin ikään palkkojen eriyttämisen avulla. Yksityisiä työvoimapalveluita käyttämällä oli mahdollista työllistää riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, ts. ei-
7 toivottuja ominaisuuksia omaavia työntekijöitä kompensoimalla ko. ominaisuuksia vakituista henkilöstöä matalammalla palkkauksella. Vuokratyösuhdetta käytettiin siten työnantajan toimesta eräänlaisena koeaikana, jonka avulla voitiin helpommin seuloa potentiaalisia uusia pysyviä työntekijöitä mainittujen riskiryhmien joukosta. Suorien säästöjen lisäksi työvoiman tarjonnan lisääntyminen odotetusti vähensi tässäkin tapauksessa palkankorotuspaineita vanhan henkilökunnan osalta. On huomautettava, että tutkimuksessa haastatellut työnantajat olivat päätyneet yksityisten työvoimapalveluiden käyttäjiksi kireän työmarkkinatilanteen aiheuttamien rekrytointivaikeuksien vuoksi. Varsinkin korkean ammattitaidon ammateissa ulkopuolista työvoimaa pidettiin osaamistasoltaan heikompana ja korkeamman palkkauksensa vuoksi kalliina ratkaisuna, ja sitä hankittiin vasta kun kaikki muut vallitsevalla palkkatasolla mahdolliset vaihtoehdot oli käytetty. Haastatelluista työnantajista ainoastaan yksi autonosien valmistaja ilmoitti käyttävänsä vuokratyövoimaa pysyvästi. Motivaationa oli vakinaisen työvoiman puskurointi talouden heilahteluiden varalta: mikäli työvoiman tarve yllättäen vähenisi, ei omia työntekijöitä tarvitsisi irtisanoa, sillä tarvittavat vähennykset voitaisiin hoitaa vuokratyövoiman käyttöä leikkaamalla. 2.2 Työntekijän näkökulma Vaikka suurin osa työntekijöistä haluaakin vakituisen työn, löytyy toki myös sellaisia, joille vuokratyö on ideaali vaihtoehto. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi opintojaan epäsäännöllisillä työsuhteilla rahoittavat opiskelijat, lisäansioita haluavat vakinaisessa työsuhteessa olevat työläiset sekä käytännön työkokemusta kaipaavat, uraansa vasta aloittelevat työntekijät. Suurin syy vuokratyön tekoon on kuitenkin yksinkertaisesti vakinaisen työn puute (ks. esim. Eurofound (2004)). On myös esitetty, että vuokra- ja muut epätyypilliset työsuhteet toimisivat astinlautana kohti normaalia, vakinaista työllistymistä. Empiiristen havaintojen mukaan ns. perinteisten pätkätöiden osalta tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa (ks. esim. Nunziata ja Staffolani (2007)), mutta vuokratyön kohdalla evidenssi on ristiriitaista. Astinlautahypoteesia tukevia tuloksia ovat esittäneet muun muassa Ichino et al. (2005) ja Zijl et al. (2004), vastakkaista näkemystä edustavat puolestaan esimerkiksi Kvasnicka (2008) ja Amuedo-Dorantes (2000). Kuitenkin astinlautahypoteesin torjuvissakin tutkimuksissa usein havaitaan vuokratyöllä olevan positiivisia vaikutuksia työllistymiseen: vuokratyösuhteet tarjoavat työskentelymahdollisuuksia henkilöille, jotka muutoin todennäköisesti jäisivät kokonaan työllistymättä. On ilmeistä, että vuokratyösuhteisiin voi liittyä työntekijän kannalta merkittäviä ongelmia, kuten käyttäjäyritysten vakinaista henkilökuntaa heikommat työehdot, mahdollinen eriarvoinen kohtelu ja sosiaaliset jännitteet työpaikalla sekä epävarmuus työn jatkumisesta. 2.3 Yksityiset työvoimapalvelut työmarkkinoiden toimivuuden edistäjinä Yleisesti työmarkkinoiden toimintaa voidaan kuvata tuotantoprosessina, jonka tuotantopanoksia ovat avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat. Näiden kohtaamisen tehokkuutta (kohtaamistodennäköisyyttä ja kohtaamiseen kuluvaa aikaa) voidaan pitää työmarkkinoiden tuotantoteknologiana. Prosessin lopputuotteena syntyy täytettyjä työpaikkoja.
8 Työmarkkinoiden heikko tehokkuus aiheuttaa yhteiskunnalle hyvinvointitappioita: täyttämätön vakanssi ei tuota lisäarvoa, vaan päinvastoin aiheuttaa kustannuksia markkinoiden kaikille osapuolille. Mitä pidempään työpaikka on täyttämättä, sitä suurempia nämä kustannukset ovat. Keskeinen perustelu yksityisten työvoimapalveluiden olemassaololle onkin näiden kyky parantaa mainittua työmarkkinoiden tuotantoteknologiaa. Neugart ja Storrie (2006) esittelevät ilmiötä kuvaavan virtausmallin. Mallissa työntekijöille on määritelty neljä mahdollista tilaa, joiden välillä he liikkuvat: he voivat olla työttömiä, normaalissa työsuhteessa, vuokratyösuhteessa tai yksityisen välitysyrityksen työvoimareservissä odottamassa työhönosoitusta. Realistisia parametriarvoja käyttämällä havaitaan työllisyyden olevan sitä korkeampi, mitä tehokkaammin työvoimaa vuokraavat yritykset pystyvät löytämään ja välittämään työntekijöitä käyttäjäyrityksille, eli mitä suurempi on vuokraajayritysten tuoma parannus työmarkkinoiden tuotantoteknologiaan. Tehokkaammat työmarkkinat kohottavat paitsi työllisyyttä, myös yleistä hyvinvointia mikäli vuokratyöntekijät etsivät normaaleja työsuhteita riittävän aktiivisesti. Mahdollisia selittäviä tekijöitä työvoiman vuokrauspalveluiden kyvylle tehostaa työmarkkinoita ovat Neugartin ja Storrien mukaan ko. sektoria koskevan säännöstelyn purkaminen, informaatioteknologian kehitys sekä (vakiintuneiden) työvoimavuokrausyritysten maineen parantuminen. Tutkimusten mukaan epätyypillisiin työsuhteisiin ollaan huomattavasti useammin tyytymättömiä kuin normaaleihin, vakituisiin työsuhteisiin (ks. esim. Eurofound (2004)). Eräs oleellinen kysymys onkin, miltä osin yksityiset työvoimapalvelut luovat aidosti uusia työpaikkoja ja miltä osin taas syrjäyttävät normaaleja työsuhteita (ns. crowding out -ilmiö). Teoreettisessa tarkastelussaan Neugart ja Storrie (2006) päätyvät toteamaan, että lopputulos riippuu vuokratyöntekijöiden tehokkuudesta normaalien työsuhteiden etsinnässä: mikäli vuokratyöläiset ovat yhtä hyviä tai parempia etsimään vakinaista työtä kuin työttömätkin, ei edellä mainitun kaltaista syrjäyttämistä tapahdu. Nunziata ja Staffolani (2007) sen sijaan havaitsivat negatiivisen korrelaation työvoiman vuokrauksen sääntelyn kireyden ja normaalien työsuhteiden välillä: kevyempi regulaatio johti normaalien työsuhteiden suhteellisen osuuden vähenemiseen. Korrelaatio oli sitä voimakkaampi, mitä jäykempää oli normaaleja työsuhteita koskeva lainsäädäntö. 2.4 Eurooppalainen näkökulma Eurooppalainen lainsäädäntö koskien yksityisiä työvoimapalveluita on eri maiden välillä hyvin vaihtelevaa. Kuvaavaa on, että EU:n 27:stä jäsenvaltiosta vain yksitoista on ratifioinut ko. palveluita käsittelevän Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen. Suhtautuminen on ollut historiallisestikin vaihtelevaa: siinä missä esimerkiksi Suomessa yksityisten työvoimapalveluiden sääntely on ollut perinteisesti hyvin keveää, joissakin jäsenmaissa (esim. Italia, Kreikka) ne olivat käytännössä laittomia viime vuosituhannen lopulle saakka. Sittemmin näkemykset ovat muuttuneet. Yksityisiä työvoimapalveluita koskevia säädöksiä on löysennetty kautta linjan koko Unionin alueella 1990-luvulta lähtien. Edelleen lainsäädäntö kuitenkin vaihtelee: joissakin maissa, kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa, on käytössä erityinen yksityisten työvoimapalveluyritysten lisensointijärjestelmä, toisissa taas alan yrityksen perustaminen on lähinnä ilmoitusasia. Jäsenvaltiosta riippuen säädöksiä on annettu koskien mm. vuokratyöläisten asemaa, oikeuksia ja palkkausta. Yhteisenä piirteenä voidaan pitää kieltoa veloittaa työnhakijaa yksityisten työnvälityspalveluiden käytöstä, jonka ainoastaan Saksa on kumonnut. Lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi EU:ssa on vuodesta 2002 asti keskusteltu
9 erityisen yksityisiä työvoimapalveluita koskevan direktiivin luomisesta, mutta ainakaan toistaiseksi sellaista ei ole saatettu voimaan. Nykyään julkinen ja yksityinen työnvälitys nähdään laajalti toisiaan täydentävinä. Uudenlainen suhtautuminen näkyy mm. erityisinä julkisen työnvälityksen ja yksityisten (pääasiassa järjestäytyneiden) yksityisiä työvoimapalveluita tarjoavien yritysten yhteistyöhankkeina. Eräs esimerkki tällaisesta hankkeesta on Suomessa käynnissä oleva Työ- ja elinkeinoministeriön ja Henkilöstöpalveluyritysten Liiton välinen Oiva väylä -yhteistyö, jossa etsitään vaikeasti työllistyville henkilöille astinlautaa työelämään vuokratyön kautta. Euroopan tasolla yhteistyön foorumina ovat julkisten työnvälityspalveluiden työnvälitysverkoston EURES:n ja järjestäytyneiden yksityisten työvoimapalveluiden kansainvälisen kattojärjestön CIETT:n väliset keskustelut. Yhteistyöhankkeiden lisäksi julkinen työnvälitys on Euroopassa yleisesti velvoitettu tiedonvaihtoon yksityisten työvoimapalveluyritysten kanssa sekä välittämään työttömiä työnhakijoita näiden ilmoittamiin avoimiin työpaikkoihin. Jotkin Unionin maat, kuten esim. Hollanti, ovat jopa osittain yksityistäneet julkisen työnvälityspalvelunsa. Yhteistyö julkisten ja yksityisten työvoimapalveluiden välillä toimii parhaiten, kun ne toimivat aidosti toisiaan täydentäen, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa jokin yksityinen yritys tuntee jonkin tietyn kapean, spesifin sektorin työmarkkinoista huomattavasti julkista toimijaa paremmin. Tällöin julkinen osapuoli voi jättää kyseisen alan vähemmälle huomiolle ja keskittyä omille osaamisalueilleen. Vastaavasti ristiriitoja voi helposti syntyä, mikäli julkisilla ja yksityisillä työvoimapalveluilla on paljon päällekkäisiä toimintoja. Voidaan kokea, että toinen osapuoli on haluton yhteistyöhön, tai että sen operointi joillakin aloilla on oman toiminnan kannalta suorastaan haitallista.
10 3. TYÖVOIMAN VUOKRAUS 3.1 Työvoiman vuokrauspalveluiden käyttö Työvoiman vuokrauspalveluita käytti vuonna 2008 noin 18 100 yritystä tai julkisyhteisöä. Vuokrauspalveluiden käyttäjien määrä on hieman vähentynyt vuodesta 2007, jolloin noin 18 600 yritystä tai julkisyhteisöä käytti työvoiman vuokrauspalveluita. Vuokrauspalveluiden käytön huippuvuosi oli 2005, jolloin noin 20 000 yritystä tai julkisyhteisöä oli käyttänyt työvoiman vuokrauspalveluita. Työvoimaa vuokranneita kotitalouksia oli vuonna 2008 noin 1 400. Kotitaloudet käyttivät työvoiman vuokrauspalveluita hieman useammin kuin vuosina 2006 ja 2007, toisaalta kuitenkin harvemmin kuin vuonna 2005. 2 Kuvio 1. Työvoimaa vuokranneet yritykset ja julkisyhteisöt sekä kotitaloudet vuosina 1999-2008. 3 25000 20000 Työvoimaa vuokranneet yritykset Työvoimaa vuokranneet kotitaloudet 20800 18300 18600 18100 15000 14200 12400 11600 13200 13900 10000 10000 5000 2000 1300 1000 1400 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 3.2 Vuokratut henkilöt ja heidän osuutensa työvoimasta Vuonna 2008 vuokrattuja henkilöitä oli noin 100 000, mikä on selvästi enemmän kuin vuonna 2007, jolloin heitä oli 86 000. Vuosina 2005 ja 2006 vuokrattujen henkilöiden määrä oli kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2008, mikä antaa syytä epäillä vuonna 2007 havaitun 2 Työvoimaa vuokranneiden kotitalouksien määrää on kysytty vuodesta 2005 alkaen. 3 Vuodet eivät ole täysin verrannollisia toisiinsa mm. tiedonkeruussa tapahtuneiden muutosten vuoksi.
11 notkahduksen johtuneen pikemminkin ongelmista tiedonkeruussa kuin varsinaisista muutoksista työvoiman vuokrauspalveluiden käytössä. Näkemystä tukee myös ammattialoittain tehdyssä tarkastelussa vuonna 2007 havaittu yli 90 prosentin tilapäinen pudotus sosiaali- ja terveysalan vuokrausvolyymeissa vuosiin 2006 ja 2008 verrattuna, mikä on todennäköisesti selitettävissä joidenkin alan merkittävien toimijoiden jäämisellä selvityksen ulkopuolelle. Kuvio 2. Vuokratut henkilöt vuosina 1999-2008. 4 120000 100000 102800 101000 99900 85900 80000 65000 60000 46800 47500 40000 31200 40900 40000 20000 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Vuonna 2008 vuokrattujen henkilöiden osuus työvoimasta oli 3,7 prosenttia ja osuus työllisistä 3,9 prosenttia. Vuokratyöntekijöiden osuudet työvoimasta ja työllisistä ovat viime vuosina vakiintuneet noin 3-4 prosentin tasolle. Kuten allaolevasta taulukosta voidaan havaita, molemmat osuudet ovat kasvaneet vuosituhannen alusta. Taulukko 1. Vuokratut työntekijät, työvoima ja työlliset Suomessa vuosina 1999-2008, lkm ja %. 4 Vuodet eivät ole täysin verrannollisia toisiinsa mm. tiedonkeruussa tapahtuneiden muutosten vuoksi.
12 3.3 Vuokrasuhteet ja niiden kesto Vuonna 2008 vuokrasuhteita solmittiin noin 388 000. Vuoteen 2007 verrattuna vuokrasuhteiden määrä on selvästi lisääntynyt, mutta on kuitenkin jonkin verran alhaisempi kuin huippuvuonna 2005, jolloin vuokrasuhteita raportoitiin noin 416 000. Kuvio 3. Vuokratyösuhteiden määrä, vuosina 1999-2008. 5 450000 415900 400000 388200 350000 300000 284700 260700 267400 281700 250000 200000 208500 150000 157000 140900 100000 100000 50000 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Vuonna 2008 vuokratut henkilöt olivat vuokrasuhteessa keskimäärin neljä kertaa vuoden aikana. Vuokrasuhteiden määrä yhdellä vuokratulla on siten kasvanut yhdellä kahteen edellisvuoteen verrattuna. Vuokrasuhteiden vuosittainen määrä vuokrattua henkilöä kohden on pysynyt vakaasti 3-4:n tasolla viimeisten viiden vuoden aikana. Vuokratyösuhteen kestot ovat vaihdelleet vuosittain suhteellisen paljon. Vuoden 2008 aineiston mukaan vuokratyösuhteen keskikesto on ollut kyseisenä vuonna noin 32 vuorokautta. Vuokratyön kesto on siis vähentynyt huomattavasti edellisvuosista. Näin lyhyitä vuokratyösuhteet eivät ole olleet yhtenäkään edeltävänä vuotena. Vuokratyösuhteiden kestot ovat lyhentyneet nyt kahtena vuotena peräkkäin. Tulevat vuodet näyttävät, jäävätkö työsuhteet pysyvästi aiempaa lyhyemmiksi, vai onko kyseessä jokin esim. kireistä työmarkkinoista tai epävarmasta taloustilanteesta johtuva tilapäinen ilmiö. 5 Vuodet eivät ole täysin verrannollisia toisiinsa mm. tiedonkeruussa tapahtuneiden muutosten vuoksi.
13 Vuokrattua työtä tehtiin yhteensä noin 38 000 henkilötyövuotta. Viime vuosiin vertailtaessa havaittava merkittävä ero on suurelta osin selitettävissä kyselylomakkeeseen kerätyn tiedon luotettavuuden parantamiseksi tehdyillä muutoksilla. 6 Kaikkiaan Suomessa tehtiin vuonna 2008 työtä yhteensä noin 2 462 000 henkilötyövuotta. Vuokratyön osuus kaikista kansantaloudessa tehdyistä henkilötyövuosista on siten varsin vaatimaton, noin 1,5 prosenttia. Taulukko 2. Vuokratyösuhteet, vuokratyösuhteen kesto ja henkilötyövuodet 1999-2008. 6 Tietoja tehdyistä henkilötyövuosista on vain vuoden 2006 osalta ja senkin osalta kaikki vastanneet eivät ole pystyneet antamaan tietoja. Henkilötyövuosia kysyttiin aikaisemmin vuoden 2000 alussa, mutta tiedon luotettavuus oli erityisen epävarmaa eikä tietoja voinut käyttää. Vuonna 2006 kysymys henkilötyövuosista lisättiin uudelleen lomakkeelle. Vuotta 2008 koskevassa selvityksessä henkilötyövuosia ei kysytty suoraan, vaan niiden määrä laskettiin muiden kysyttyjen muuttujien avulla. Muutos tehtiin, koska aiempina vuosina vastaajat olivat kokeneet henkilötyövuosien laskemisen kyselylomakkeen mukana toimitetun laskukaavan avulla hankalaksi, mistä johtuen saadut vastaukset olivat usein varsin epämääräisiä.
14 4. YKSITYINEN JA MAKSULLINEN TYÖNVÄLITYS 4.1 Yksityisten rekrytointipalveluiden käyttö Vuonna 2008 yksityisiä rekrytointipalveluja käytti noin 2 700 yritystä tai julkisyhteisöä, kun edellisvuonna niiden käyttäjiä oli ollut noin 2600. Palvelujen käyttäjien määrä on vuoden 2004 jälkeen vaihdellut noin 2 400-2 900 käyttäjän välillä. Ennen vuotta 2004 yksityisten rekrytointipalvelujen käyttö oli yleisempää, tuolloin käyttäjiä oli vuosittain runsaasti yli 3 000. 4.2 Työhön suoraan tai vuokrauksen jälkeen rekrytoidut työntekijät Työhön suoraan -rekrytoinnilla tarkoitetaan tässä sellaista yksityistä tai maksullista työnvälitystä, jossa työntekijä siirtyy välittömästi työsuhteeseen käyttäjäyritykseen. Vuokrauksen jälkeen työsuhteeseen -rekrytoinnilla tarkoitetaan tässä sellaista yksityistä tai maksullista työnvälitystä, jossa työntekijä on ensin vuokrattuna työntekijänä käyttäjäyrityksessä ja työsuhteessa vuokrausyritykseen, jonka jälkeen työntekijä siirtyy työsuhteisena työntekijänä käyttäjäyritykseen. Työhön suoraan rekrytoitujen henkilöiden määrä on vähentynyt edellisvuoteen verrattuna voimakkaasti. Vuonna 2008 työhön suoraan rekrytoituja henkilöitä oli noin 4 400, kun heitä vuotta aiemmin oli noin 7 400. Työhön suoraan rekrytoitujen henkilöiden määrä on ollut samalla tai alhaisemmalla tasolla viimeksi vuonna 2004, jolloin heitä oli noin 3 900. Vuokrauksen jälkeen työsuhteeseen rekrytoitujen henkilöiden määrä on niinikään laskenut edellisvuodesta. Vuonna 2008 vuokrauksen jälkeen rekrytoituja oli noin 4 900, kun heitä vuotta aiemmin oli noin 5 800. Rekrytointivolyymien laskua selittää vuoden 2008 loppupuolella yleisesti heikentynyt talous- ja työllisyystilanne. Taulukko 3. Vuokrauksen jälkeen rekrytoidut, työhön suoraan rekrytoidut ja yksityisiä rekrytointipalveluja käyttäneet yritykset 1999-2008, lkm.
15 5. TYÖVOIMAN VUOKRAUS JA YKSITYINEN REKRYTOINTI AMMATEITTAIN Työvoiman vuokraustoiminnassa volyymit ovat kasvaneet selvästi vuodesta 2007. Koska vuosien 2005 ja 2006 vuokrattujen henkilöiden kokonaismäärät ovat hyvin lähellä vuoden 2008 vastaavaa, on syytä epäillä kasvun olevan vuotta 2007 koskevan selvityksen tiedonkeruullisten ongelmien aiheuttamaa harhaa. Erityisesti terveydenhuolto- ja sosiaalialan vuokrausvolyymien rakettimaiselta näyttävä nousu selittyykin todennäköisesti joidenkin alan merkittävien toimijoiden jäämisellä vuoden 2007 selvityksen ulkopuolelle. Vuoden 2007 datan luotettavuuden ollessa kyseenalaista on syytä verrata vuoden 2008 tietoja myös vuoden 2006 vastaaviin. Vertailusta havaitaan, etteivät vuoden 2008 vuokrausvolyymit eroa merkittävästi kahden vuoden takaisista. Suurimmat prosentuaaliset muutokset ovat vahvasti kasvaneessa muu työ -luokassa sekä supistuneessa kuljetus- ja liikennetyössä. Sen sijaan vuoden 2007 lukuihin verrattuna erittäin voimakkaasti kasvaneella terveydenhuolto- ja sosiaalialalla ei havaita juuri minkäänlaista muutosta vuosien 2006 ja 2008 tietoja verrattaessa. Muutos-sarakkeissa on laskettu määrälliset ja prosentuaaliset muutokset vuosien 2006 ja 2008 tietoja vertaillen. Taulukko 4. Vuokratut henkilöt ammateittain vuosina 2006 2008
16 Vuokrauksen jälkeen rekrytoituja oli vuonna 2008 vähemmän kuin vuonna 2007. Vähennystä on ollut lähes kaikissa ammattiryhmissä. On kuitenkin joitakin aloja, joissa aiempaa useampi on vuokratyön kautta päässyt normaaliin työsuhteeseen. Näitä aloja ovat call- ja contact centereissä tehtävä myynti- ja markkinointityö sekä palvelualojen työt. Vuoden 2006 tietoihin verrattuna vuokrauksen jälkeen rekrytoitujen määrä on vähentynyt kolmanneksella. Palvelutyön sekä kaupallisen työn rekrytointivolyymit ovat laskeneet maltillisesti, muissa ammattiryhmissä laskua on kertynyt useita kymmeniä prosentteja. Poikkeuksen muodostaa terveydenhuolto- ja sosiaalialan työ, jonka rekrytointimäärät ovat kasvaneet 15-kertaisiksi vuoteen 2006 verrattuna. Muutos-sarakkeissa on laskettu määrälliset ja prosentuaaliset muutokset vuosien 2006 ja 2008 tietoja vertaillen. Taulukko 5. Vuokratyön jälkeen työsuhteeseen sijoittuneet ammateittain vuosina 2006-2008
17 Työhön suoraan rekrytoitujen henkilöiden määrä on vähentynyt selvästi vuoteen 2007 verrattuna. Rekrytointi on vähentynyt kaikissa ammattiryhmissä muu työ -luokkaa lukuunottamatta. Erityisen voimakasta lasku on ollut teollisen työn sekä hallinto-, atk- ja toimistotyön osalta. Vuoden 2006 tietoihin verrattuna työhön suoraan rekrytoitujen määrä on myös laskenut, joskaan ei yhtä voimakkaasti kuin vuoden 2007 tietoihin verrattuna. Palvelu- ja kaupallista työtä lukuun ottamatta rekrytointi on vähentynyt kaikissa ammattiryhmissä. Lukumääräisesti voimakkainta lasku on ollut teollisessa työssä, prosentuaalisesti muu työ -luokassa. Sekä vuokrauksen jälkeen että työhön suoraan rekrytoitujen volyymien laskua molempiin vertailuvuosiin nähden selittää vuoden 2008 loppupuolella yleisesti heikentynyt talous- ja työllisyystilanne. Muutos-sarakkeissa on laskettu määrälliset ja prosentuaaliset muutokset vuosien 2006 ja 2008 tietoja vertaillen. Taulukko 6. Työhön välitetyt henkilöt ammateittain vuosina 2006-2008
18 6. MUIDEN YKSITYISTEN TYÖVOIMAPALVELUIDEN KÄYTTÖ Yksityisiin ja maksullisiin työvoiman vuokraus- ja välityspalveluihin kuuluvat myös muut rekrytointia tukevat palvelut. 7 Yleisimpiä työvoiman vuokrausta ja välitystä tukevia palveluita olivat vuonna 2008 henkilöstön koulutus- ja valmennuspalvelut sekä ulkoistamis- ja alihankintapalvelut. Alla olevassa taulukossa on rekrytointia tukevat palvelut eritelty tarkemmin, sekä esitetty tietoja siitä kuinka suuri osuus ko. palveluita tuottavista yrityksestä kutakin yksittäistä palvelua tarjoaa. Osuuksien summa ei ole 100, koska yksittäinen yritys voi tarjota useampaa kuin yhtä palvelua, ja siten tulla laskennassa huomioiduksi useaan kertaan. Taulukko 7. Rekrytointia tukevia palveluita tarjonneiden yritysten osuudet vuosina 2002-2008, %. 8 7 Osa yksityisiä ja maksullisia työvoiman vuokraus- ja välityspalveluita tarjoavista yrityksistä ja osuuskunnista tarjosi pelkästään rekrytointia tukevia palveluita. 8 Vuoden 2008 selvityksessä rekrytointia tukevien palveluiden luokittelua muutettiin. Haastattelujen tarjontaa ei enää kysytty. Uudelleensijoittumispalvelut yhdistettiin samaan luokkaan työvoiman koulutuksen ja valmennuksen kanssa.
19 7. TIEDONKERUU JA AINEISTO Tietoja yksityisestä työvoiman vuokrauksesta ja välityksestä on kerätty Suomessa vuodesta 1999 alkaen. Tiedonkeruuta on kehitetty vuosittain ja otospohjaa on tarkennettu, mistä johtuen viimeisten vuosien vertailu erityisesti ensimmäisiin tiedonkeruuvuosiin on jossain määrin rajoitettua. Lisäksi yksityisen työvoiman vuokrauksen ja välitystoiminnan luonteen sekä alalla tapahtuneiden muutosten mm. fuusioitumisten, toiminnan lopettamisten, yrittäjyyden ja vuokraus- ja välitystoiminnan välisen määrittelyn ja rajanvedon hankaluuksien sekä vastausprosentin alhaisuuden vuoksi tuloksia on syytä tarkastella suuntaa-antavina. Tiedot tähän selvitykseen on kerätty kolmesta eri lähteestä: työnantajajärjestöihin rekisteröityneiltä yrityksiltä, järjestäytymättömiltä yrityksiltä ja työ- ja elinkeinohallinnon omilta maksullisten työnantajapalveluiden yksiköiltä. Tiedonkeruuta ei ole ulotettu ulkomaalaisiin työvoiman vuokraus- ja välitysyrityksiin, jotka toimivat Suomessa. Osa Suomessa suoritetusta vuokratyöstä ja työnvälityksestä jää siten selvityksen ulkopuolelle. Työmarkkinajärjestöihin kuuluvien yritysten tiedot on kerätty työnantajajärjestöjen kautta. Työnantajajärjestöihin kuulumattomien työvoiman vuokrausta ja välitystä tarjoavien yritysten ja osuuskuntien tiedot on kerätty lähettämällä kyselylomake työ- ja elinkeinoministeriöstä relevanteille tahoille työsuojelupiirien rekisteritietoihin perustuen. Rekisteri pohjautuu Tilastokeskuksen ylläpitämään yritys- ja julkisyhteisörekisteriin. Selvitykseen on otettu mukaan ne yritykset, jotka ovat ilmoittaneet päätoimialakseen työvoiman vuokrauksen ja/tai välityksen. Rekisteriä päivitetään puolivuosittain. Rekisterin ajantasaisuuteen liittyy kuitenkin ongelmia, koska tiedot perustuvat yritysten omiin ilmoituksiin ja osa alkuperäiseen otokseen kuuluneista yrityksistä oli kyselyä tehtäessä joko lopettanut tai vaihtanut toimialaa. Toisaalta ne yritykset, jotka ovat ilmoittaneet päätoimialakseen muun kuin työvoiman vuokrauksen ja/tai välityksen, eivät pääsääntöisesti ole mukana selvityksessä. Ne yritykset, jotka vastasivat toimivansa muulla toimialalla tai lopettaneensa yritystoiminnan, on jätetty otoksen ulkopuolelle. On myös todennäköistä, että osa vastaamatta jättäneistä yrityksistä on lopettanut toimintansa. Kyselyn vastausprosentti jäi alhaiseksi, mutta vastaamatta jättivät pääasiassa pienyritykset. Alan merkittävimmät toimijat ovat selvityksessä mukana. Työ- ja elinkeinohallinnon maksullisten erityispalvelujen, henkilöstövuokrauksen ja henkilöstöratkaisujen, tiedot on kerätty suoraan asianomaisista työ- ja elinkeinotoimistoista.
20 LÄHDELUETTELO Amuedo-Dorantes, C. (2000). Work transitions into and out of involuntary temporary employment in a segmented market: Evidence from Spain. Industrial and Labour Relations Review, 53, pp. 309 25. Eurofound (2004). Temporary agency work in the European Union. European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions Houseman, S., Kalleberg, A., and Erickcek, G. (2003). The role of temporary agency employment in tight labor markets. Industrial and Labor Relations Review, 57, no. 1, 105-127. Ichino, A., Mealli, F., and Nannicini, T. (2005). Temporary work agencies in Italy: A springboard toward permanent employment?. Giornale degli Economisti e Annali di Economia, 64, no. 1, pp. 1-27. Kvasnicka, M. (2008). Does temporary help work provide a stepping stone to regular employment?. NBER Working Paper No. 13843, NBER Working Paper Series. Laki julkisesta työvoimapalvelusta (1295/2002). Neugart, M., and Storrie, D. (2006). The emergence of temporary work agencies. Oxford Economic Papers, 58, no. 1, pp. 137-156. Nunziata, L. and Staffolani, S. (2007). Short-term contracts regulations and dynamic labour demand: Theory and evidence. Scottish Journal of Political Economy, 54, no. 1, pp. 72-104 Työ- ja elinkeinoministeriö (2008). Työvoiman vuokraus ja yksityinen työnvälitys Suomessa vuonna 2007. Työministeriö (2000-2007). Työvoiman vuokraus ja yksityinen työnvälitys Suomessa vuosina 1999-2006. Jokaisena vuonna on julkaistu erillinen selvitys. Valtioneuvoston asetus yksityisiä työvoimapalveluja koskevasta tietojenantovelvollisuudesta (1349/2002). Zijl, M., Heyma, A., and van den Berg, G. (2004). Stepping-stones for the unemployed: The effect of temporary jobs on the duration until regular work. IZA Discussion Paper No. 1241, IZA Discussion Paper Series.