Veropoliittinen asiakirja on hyväksytty Vasemmistonuoret ry:n hallituksen kokouksessa Helsingissä 21.-22.4.2007 Vasemmistonuorten veropoliittinen asiakirja Verotus jakaa mielipiteitä ja nostattaa tunteita. Kuitenkin jokainen yhteiskunta, oli sitten kyse pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta tai uusliberalistisesta "yövartijavaltiosta", tarvitsee veroja ja veroluonteisia maksuja. Verotuksen ensisijainen tavoite on julkisen vallan toimintojen rahoittaminen. Samalla kun yhteiskunta muuttuu yhä selkeämmin markkinavetoiseksi, verotuksen kulutusta ja kulutustottumuksia ohjaava vaikutus korostuu. Monien hyödykkeiden kohdalla tämä ei ole vain haluttavaa, vaan välttämätöntä. Verotuksen ohjausvaikutuksen avulla yhteiskunta voi vaikuttaa kansalaisten ja yritysten toimintaan rajoittavaa lainsäädäntöä pehmeämmin ja samalla jopa tehokkaammin. Vasemmistonuoret on punavihreä poliittinen nuorisojärjestö, joka osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun pyrkimyksenään tehdä maailmasta parempi paikka. Erityisesti on huomioitava yhteiskunnan heikoimpien ihmisten ja luonnon tarpeet. Tässä asiakirjassa tuomme esiin ne veropoliittiset linjaukset, jotka haluamme toteutettavan. Asiakirja jakautuu kahteen osaan, lyhyeen nykytilan kuvaukseen ja konkreettisiin ehdotuksiin. Asiakirja käsittelee neljää pääasiallista verotuksen osa-aluetta ja erittelee ne toimenpiteet ja muutokset, jotka Suomen, Euroopan Unionin ja joissain tapauksissa koko maailman tulisi toteuttaa. Tilannekatsaus Henkilöverotus Henkilöön kohdistuvaa verotusta on alennettu voimakkaasti viime vuosina. Henkilöverotuksen progressio on lieventynyt, kun veronalennusten vaikutus on kohdistunut ensisijaisesti hyvätuloisiin. Mikäli suunniteltu yhden tuloluokan poistaminen verotaulukosta toteutuu, progressio lievenee edelleen. Lisäksi 90-luvulla pääomatulo on erotettu verotettavaksi kiinteällä 28 %:n verokannalla ja varallisuusvero on poistettu. 1990- ja 2000-luvun muutokset verorakenteessa ovat suosineet hyvätuloisia ja omistajia niiden kustannuksella, jotka saavat ansionsa työnteosta. Tämä ilmenee konkreettisesti, kun verrataan verohelpotusten tasoa nettotuloihin ja kun tarkastellaan väestön keskimääräistä tulojakaumaa. Samalla kun Suomessa suoritetut henkilöveron kevennykset ovat rapauttaneet yhteiskunnan tulopohjaa kokonaisuudessaan, verokevennysten kohdistuminen erityisesti hyvätuloisiin on merkittävästi heikentänyt henkilöverotuksen tulojakovaikutusta. Ansiotuloista maksetaan veroa sekä valtiolle että kunnalle. Valtiolle maksettava vero on progressiivinen, eli suurituloiset maksavat palkastaan suuremman osan veroa kuin
pienituloiset. Tällä on merkittävä tuloeroja tasaava vaikutus. Sen sijaan tasaveroiseen kunnallisveroon sisältyvät verovähennysoikeudet vaikuttavat merkittävästi vain pieniä palkkatuloja saavien osalta. Valtion ja kuntien tavoitteet verotuksessa ovat siis usein ristiriitaisia. Kulutusverotus Kulutusverot ovat tuotteeseen tai palveluun lisättyjä veroja, kuten useimpiin tuotteisiin ja palveluihin lisätty arvonlisävero. Tällaisia ovat myös haitakkeille eli suoraan tai välillisesti haittaa tuottaville hyödykkeille määrätyt haittaverot. Koska kulutusverotus ei ota huomioon ostajan taloudellista asemaa, kulutusverot eivät ole progressiivisia. Heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa oleville kulutusverot muodostavat suurimman osan kaikista maksettavista veroista. Kulutusverojen yleinen taso vaikuttaakin hyvin konkreettisesti siihen, millainen on taloudellisesti ahtaalla olevien reaalinen ostovoima. Samalla kulutusverot vaikuttavat jossain määrin kulutusta laskevasti ja edistävät siten kestävää kehitystä. Arvonlisäveroa maksavat kaikki paitsi yritykset. Tyypillisesti yritykset ovat asemassa, jossa ne voivat vähentää verotuksessa jokaisen arvonlisäveroina maksamansa sentin. On ihmeellistä huomata, että yritykset saavat lähes kaikista tuotteista ja palveluista automaattisen alennuksen. Sen lisäksi, että järjestely johtaa epätasa-arvoon yksityishenkilöiden ja yritysten välillä, se myös vähentää verotuksen kulutusta hillitsevää vaikutusta. Lisäksi arvonlisäveron eri verokannat johtavat tilanteisiin, joissa eri tuoteluokkien erilaiset verokannat vaikuttavat yksityishenkilöiden ja yritysten kulutusvalintojen vääristymiin. Kun tuoteluokan arvonlisävero laskee, sen haluttavuus yksityisen kuluttajan näkökulmasta kasvaa, mutta yrityksen kannalta se laskee. Kaikilta osin kannatettavia kulutusveroja ovat kuitenkin niin sanotut haittaverot, eli haitakkeiden kulutuksen vähentämiseen tähtäävät verot. Haittaverot ovat usein suuruusluokaltaan merkittäviä. Ne nostavat kuluttajan haitakkeesta maksamaa hintaa huomattavasti. Haittaverotus ohjaa kuluttajaa vähemmän haitallisiin kulutuspäätöksiin. Haittaverotuksen tuloilla yhteiskunta voi myös pyrkiä korjaamaan kulutuksesta syntyviä haittoja. Haittaverotus antaa yhteiskunnalle hyvän välineen yksityishenkilöiden ja yhteisöjen kulutustottumusten ohjailuun. Haittaverotuksen käyttö on keskeinen väline yhteiskunnalle, joka pyrkii kehittämään itseään kestävämpään suuntaan. Yhteisöverotus Yritysten halu maksaa vähemmän veroja on lyhytnäköistä, sillä yritykset saavat verovaroin kustannetuista palveluista merkittävän hyödyn. Korkea koulutustaso, toimiva infrastruktuuri ja turvallinen yhteiskunta ovat kaikki verovaroin tuotettuja. On kohtuullista, että yritykset maksavat tästä yhteiskunnalle. Yhteiskunta pitäisikin nähdä yhtenä osakkaana yrityksessä siinä missä osakkeenomistajatkin. Samalla yrityksen maksamat verot tulisi ajatustasolla rinnastaa yrityksen osakkeenomistajilleen maksamiin osinkoihin. Yritys- ja yhteisöverotuksen kertymä Suomessa on suhteessa vähäisempi kuin koskaan.
Tämä johtuu pitkälti poliittisista päätöksistä, mutta myös yritysten harjoittamasta verosuunnittelusta, jolla pyritään minimoimaan maksettavien verojen määrä. Yritysverotuksen menetelmiin on vaikea tehdä merkittäviä muutoksia, sillä vaikutukset usein mitätöityvät esimerkiksi kansainvälisen verokilpailun myötä. Yritysverotuksen laajempi remontti on toteutettavissa vain integroidun talousalueen, kuten EU:n alueella. Pelkän veronkierronkin ehkäisemiseksi olisi EU:ssa harmonisoitava verotusta ja kirjanpitolainsäädäntöä. Kansainvälinen verotus Globalisaation aikakaudella yritysten, rahoituslaitosten ja rikkaiden yksityishenkilöiden pääomasta on tullut valtioiden rajojen yli liikkuvaa. Tämä on osittain teknologisen kehityksen syytä, mutta ennen kaikkea se johtuu pääoman liikkeiden vapauttamisesta. Verottajat taas ovat vieläkin sidottuja toimimaan oman maansa rajojen sisäpuolella. Näin kansallisen verotuksen kiertäminen ja valtioiden keskinäinen kilpailuttaminen on tullut mahdolliseksi. Veronkierto ja veroparatiisit Verotuksen kiertäminen perustuu usein niin sanottujen "veroparatiisien" käyttöön. Kansainvälisen veronkierron sekä veroparatiisien takia arvioidaan vuosittain menetettävän maailmanlaajuisesti noin 200 miljardia euroa henkilöverotuloja. Suomenkin osalta tämä määrä lienee yli miljardin. Menetettyjen yhteisöverojen suuruutta on vaikea arvioida, mutta puhutaan sadoista tai tuhansista miljardeista euroista. Veronkierron vaikutuksen näkyvät kaikkialla. Lailla säädettyjen tasavertaisuutta tavoittelevien verojen tuoton laskiessa joutuu yhteiskunta heikentämään palvelujen tarjontaansa tai nostamaan käyttömaksuja. On tärkeä tiedostaa, että Suomikin on lainsäädäntönsä puolesta eräänlainen veroparatiisi. Suomen laki muun muassa sallii arvopapereiden hallintarekisteröinnin ja etävälittäjien käytön. Näiden keinojen avulla rahansiirron tekijä ja hänen kotipaikkansa voidaan salata, joten hänen ei tarvitse maksaa veroja. Veroparatiiseja eivät käytä vain hämärät liikemiehet tai järjestäytynyt rikollisuus. Yli puolet maailmankaupasta tapahtuu suuryritysten sisällä. Suurimmat veronkiertäjät ovat usein ylikansallisia suuryhtiöitä, jotka kirjanpitoyritystensä avustuksella minimoivat verojaan, koska "osakkeenomistajien etu vaatii, että kustannukset minimoidaan". Verokilpailu Verokilpailuksi sanotaan tilannetta, jossa useampi valtio yrittää kilpailla verotettavista tahoista tarjoamalla matalampaa verotusta kuin joku toinen valtio. Riittävän suurituloisilla ihmisillä kiusaus muuttaa halvemman verotuksen maahan on kova. Toisin kuin palkkatyöntekijä, pääomatulon saaja ei ole sidottu pääomatulon lähteen sijaintiin ja hänen on helppo muuttaa muualle. Sama pätee vielä suuremmissa määrin monikansallisiin yrityksiin. Yrityksille on kannattavaa peluuttaa maita avoimesti keskenään.
Valtionkin on kannattavaa houkutella suuryrityksiä verohelpotuksilla esimerkiksi työllistämissyistä. Kun kilpaillaan liikkuvista verotettavista, voidaan ajautua tilanteeseen, jossa kilpaillaan kohti pohjaa. Valtioiden verokilpailussa yritykset voittavat. Kaikkien ongelma - ei kenenkään ongelma Valtiot voivat määrätä veroja rajojensa sisällä. Kansainvälisillä vesillä ja ilmatilassa verottaminen on kuitenkin mahdotonta. Tämä on akuutti ongelma ympäristön kannalta. Toimivan kansainvälisen ympäristöverotuksen puuttuminen muodostaa mittavan ongelman, sillä valtioiden rajat eivät pysäytä saasteita. Vasemmistonuorten toimenpide-ehdotukset Henkilöverotuksen tavoitteet Henkilöverotuksella tarkoitetaan tässä asiakirjassa luonnollisen henkilön tuloihin sekä varallisuuteen kohdistuvaa verotusta (ansio- ja pääomatulo). Vasemmistonuorten tavoite henkilöverotukselle on julkisen sektorin ja kuntien rahoituspohjan vahvistaminen ja sitä kautta myös uusien työpaikkojen luominen julkiselle sektorille, eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen sosiaalipoliittisia tulonsiirtoja lisäämällä sekä henkilökohtaisten tulojen verotuksen oikeudenmukaisuuden parantaminen. Toimenpiteet henkilöverotukseen Ansio- ja pääomatuloverotus Tulojen jaottelu ansio- ja pääomatuloihin on lopetettava ja pääomatulot verotettava ansiotuloverotusasteikon mukaisesti. Veroasteikon progressiivisuutta on lisättävä vähentämällä alimpien tuloluokkien tuloverotusta. Minimietuuksista ja köyhyysrajan alittavista tuloista ei saa periä tuloveroa. Eläkeläisten ja päätoimisten opiskelijoiden asemaa on helpotettava myöntämällä oikeus tulonhankkimisvähennystä vastaaviin vähennyksiin. Varallisuusverotus: Varallisuusverotuksella verotetaan luonnollisen henkilön tai yhteisön kiinteistö-, arvopaperi-, ajoneuvo- ym. omaisuutta, jonka yhteisarvo ylittää määrätyn rajan. Varallisuusverotuksella pystytään vaikuttamaan tulo- ja varallisuuseroja tasaavasti. Ennen varallisuusveron lakkauttamista, oli verotettavan varallisuuden alaraja 250000 euroa. Varallisuusvero on palautettava ja se on kohdistettava ennen kaikkea pääomatuloja tuottavan varallisuuden verotukseen. Perintö- ja lahjaverotus Perittävä ja lahjaksi saatu varallisuus on luonteeltaan ansiotonta tuloa, eikä sen verottamatta jättäminen edistä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan syntymistä.
Perintöveroa ei pidä poistaa. Sen sijaan sitä on kehitettävä niin, että vanhemmilta tai puolisolta perittävää kohtuullista perintöä verotettaisiin nykyistä alhaisemmin. Avopuolisolta perittävää omaisuutta pitää verottaa samoin perustein kuin aviopuolisolta perittävää omaisuutta. Maatilojen ja pienten perheyritysten sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi on tarjottava mahdollisuus jakaa perintöveron maksaminen kymmenelle vuodelle. Kulutusverotus Kulutusverotuksen tavoitteet Kulutusverotuksen painopistettä on siirrettävä pois neutraalista, arvonlisäveroihin painottuvasta kulutusverotuksesta. Suuntana on oltava verotus, joka ohjaa kohti parempaa maailmaa. Erityisesti verouudistuksen tarkoituksena on ympäristöverotuksen nostaminen sellaiselle tasolle, että se edistää kestävän kehityksen toteutumista. Tämä tarkoittaa myös tupakka- ja alkoholiverotuksen maltillista, mutta vakaata korottamista. Kulutusveroja uudistettaessa on hyvä toimia asteittain kohti radikaaleja tavoitteita, jotta ihmisillä ja yrityksillä on aikaa tottua muutokseen. Toimenpiteet kulutusverotukseen Arvonlisäverotus Suomi otti arvonlisäveron käyttöön liittyessään EU:hun. Yhtenäinen arvonlisäverotus on keskeinen väline EU:n jäsenmaiden suorittamien jäsenmaksujen määräytymisessä. Siksi yksittäinen jäsenmaa ei saa tehdä merkittäviä muutoksia arvonlisäverotuksen perusteissa. Suomen tulee osaltaan vaikuttaa siihen, että arvonlisäverotusta muutetaan koko EU:n laajuudessa. Uudistamisen on edistettävä EU:n ympäristöpoliittisia tavoitteita ja tuotteiden kulutuksen kokonaisvaltaista vähenemistä. Energiaverot Kaikki mineraalipohjaiset polttoaineet on siirrettävä polttoaineveron piiriin. Tämä tarkoittaa muun muassa lentopolttoaineiden ja ammattimaisten maantiekuljetusten siirtämistä veron piiriin. Veroon voitaisiin myöntää helpotuksia ammattikäytön osalta. Suomessa verotetaan kaikkea sähköntuotantoa samalla tavalla, riippumatta sähköntuotantotavasta. Tuuli- ja aurinkovoimalla tuotettu sähkö tulee vapauttaa sähköverosta. Ydinvoimalle on säädettävä erillinen ydinvoimavero, joka on jo käytössä Ruotsissa. Energiaverotuksen ongelma Suomessa on se, että suurteollisuus joutuu maksamaan veroa käytännössä vain tiettyyn rajaan asti. Tämä ei kannusta teollisuutta vähentämään energian kulutusta. Se aiheuttaa myös epäoikeudenmukaisen kilpailutilanteen pienemmille yrityksille. Tästä johtuen energiaverotusta on kiristettävä. Energiaa kuluttaville aloille koituvat kansainväliset kilpailuhaitat voidaan kompensoida takaisin siten, että kannustin ympäristöystävällisyyteen säilyy. Tuki voidaan esimerkiksi kanavoida verohelpotuksina uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetusta energiasta tai energian säästämisestä.
Hiilidioksidin, rikin ja typen käyttöä ja tuotantoa on vähennettävä säätämällä haittavero. Hehkulampuille on säädettävä erillinen haittavero, ohjaamaan kuluttajia valitsemaan ympäristöystävällisempiä ja energiatehokkaampia vaihtoehtoja. Ajoneuvoverot Ajoneuvoveroissa on siirryttävä ajoneuvon painoon sidotusta verotuksesta kulutukseen ja saastuttavuuteen perustuvaan verotukseen. Maakaasulla toimivista autoista kannettaisiin kuitenkin pienennettyä veroa. Moottorikelkat on sisällytettävä ajoneuvoveron piiriin. Maa-ainesten ja kaivannaisten vero Muiden Pohjoismaiden mallia seuraten on Suomen otettava käyttöön maa-ainesvero, joka maksetaan louhitusta kiviaineksesta. Tämä kannustaa säästämään ja kierrättämään kiviainespohjaisia rakennusmateriaaleja. Vesivero Vesiveron tarkoituksena on vähentää veden kerskakulutusta ja kannustaa ympäristöystävällisyyteen. Teollisuus käyttää vettä 10 20-kertaisen määrän kotitalouksiin verrattuna, muttei tällä hetkellä joudu kantamaan samanlaisia maksuja vedenotostaan kuin yleisiä vedenottamoita käyttävät. Vero pakkauksille ja kertakäyttöastioille Suomessa on jo käytössä pakkausvero virvoitusjuomille ja alkoholijuomille. Vero on laajennettava koskemaan kaikkia kertakäyttöisiä pakkausmateriaaleja ja muovikasseja. Verotuksessa olisi huomioitava pakkausmateriaalin paino ja vaikutus luontoon. Virvoitusjuomien tavoin veroa ei perittäisi pantillisista pakkauksista. Tuotteista, jotka ovat korvattavissa helposti "kestotuotteilla", perittäisiin veroa koko tuotteesta. Jätevero Jäteveroa on korotettava ja sitä on perittävä yleisten kaatopaikkojen lisäksi myös teollisuuden omilta kaatopaikoilta. Torjunta-aine- ja lannoiteverot Torjunta-aineista perittävää veroa on korotettava, ja puun homeenestoaineet otettava mukaan veron piiriin. Vuoden 1994 lannoiteveron kaltainen vero on otettava käyttöön uudelleen. Lain tarkoituksena on vähentää fosfori- ja typpipäästöjä perimällä veroa lannoitteista niiden sisältämien typpi- ja fosforimäärien mukaan. Veron tuotolla voidaan tukea ympäristöystävällistä viljelyä. Vero pesu- ja puhdistusaineille Pesu- ja puhdistusaineiden kohdalla on otettava käyttöön vero, joka porrastetaan niiden ympäristövaikutusten mukaisesti. Alkoholivero Alkoholiveroa on nostettava vastaamaan paremmin alkoholikulutuksen aiheuttamia haittoja. Tupakkavero Tupakan haitallisuus terveydelle on kiistämätön ja sen aiheuttamat kustannukset
kansantaloudelle merkittäviä. Siksi on aiheellista nostaa tupakan haittaveroa. Tupakkatuotteiden hintaa on nostettava maltillisesti ja asteittain inflaation ylittävällä vuosittaisella verokorotuksella. Yhteisöverotus Yhteisöverotuksen tavoitteet Yhteisöverotuksen ainoa tavoite on tähän asti ollut rahoittaa yhteiskunnan toimintaa kokonaisuudessaan, ja sen osana yhteiskunnan elinkeinoelämälle tarjoamia palveluksia. Tähän asti yhteisöverotus ei ole ottanut huomioon vaikutuksia, joita verotettavalla liiketoiminnalla on yhteiskuntaan pitkällä aikavälillä. Jotta yhteiskunta voisi taloudellisin keinoin vaikuttaa siihen, miten ja millaista liiketoimintaa harjoitetaan, pitäisi yhteisöverotuksella olla elinkeinoelämää kannustava vaikutus. Yhteisöverotuksen olisi kannustettava yrityksiä ja yhteisöjä kestävämpiin toimintatapoihin: kierrätykseen, energiansäästöön, ympäristöohjelmien käyttöönottoon ja eettiseen sekä luonnonmukaiseen kulutukseen. Samoin yhteisöverotuksella olisi voitava parantaa työntekijöiden asemaa yrityksissä, edistettävä yritysdemokratiaa, työterveyshoitoa sekä työkykyä ylläpitävää toimintaa. Yhteisöverotuksen pitää myös voida edistää parempaa hallintoa yrityksissä sekä ehkäistä verosuunnittelua. EU:n säännöt ja sopimukset eivät estä elinkeinoelämää koskevia kansallisia erityisveroja tai verotusperusteita niin kauan, kun ne eivät ole ristiriidassa vapaan kilpailun ja vapaan liikkuvuuden kanssa. Kuitenkin kansallisten verojen käyttämisen mielekkyys on hyvin kyseenalaista, sillä niiden vaikutukset olisivat kaikkein voimakkaimmat yksinomaan kansallisesti toimivilla pienillä ja keskisuurilla yrityksillä. Tästä aiheutuisi monikansallisille yritykselle kilpailuetu. Tämän välttämiseksi Suomen olisikin aktiivisesti ajettava kannustavamman yhteisöverotuksen käyttöön ottamista EU:ssa. Toimenpiteet yhteisöverotukseen Nykyinen yritysverotus perustuu yksinkertaistetusti pelkän voiton verottamiseen. Kuitenkaan nykyiselläänkään kaikki menot eivät ole verotettavan voiton laskennassa vähennettäviä. Yritysverotuksessa vähennettävien menojen listaa pitäisi uudistaa. Jatkossa verotuksessa vähennettäväksi hyväksyttäviä menoja olisivat esimerkiksi henkilöstökustannukset ja henkilösivu kulut, lahjoitukset julkiselle ja kolmannelle sektorille, investoinnit tuotannon tehostamiseen, laajentamiseen, tuotantolaitteisiin ja -tarvikkeisiin sekä ympäristöhankkeisiin ja panostukset henkilöstön terveyteen, työkykyyn, osaamiseen ja viihtyvyyteen. Edustuskulut tai investoinnit yrityksen toiminnan kannalta merkityksettömiin hyödykkeisiin eivät jatkossa vähentäisi yrityksen maksettavaksi tulevaa veroa. Tällainen yhteisöverotuksen muutos lisäisi väistämättä verotettavaa määrää, mutta vastaavasti veroastetta voitaisiin laskea. Vaikka yllä kuvatun kaltaisen uudistuksen tulovaikutus yhteiskunnalle olisi neutraali, muuttaisi se elinkeinoelämän rakenteita ja toimintatapoja nykyistä kestävämmiksi, oikeudenmukaisemmiksi ja terveemmiksi.
Kansainvälinen verotus Kansainvälisen verotuksen tavoitteet Kansainvälisiä veroja ei tarvitse heti ottaa käyttöön kaikissa maailman maissa, pienempikin yhtenäinen alue riittää. Esimerkiksi EU voisi ottaa käyttöön lentoveron, ja samalla asettaa korkeamman lentoveron Unionin ulkopuolelta tuleville lennoille. Veroalueeseen liittyisivät ennen pitkää muutkin. Tähän logiikkaan koko EU perustuu, mutta sitä ei ole vielä sovellettu verotukseen. Suomen on oltava mukana ja tarvittaessa toimittava kehityksen veturina, jotta EU:sta aloittaen saadaan aikaan kattava ylikansallinen verotusjärjestelmä. Järjestelmällä pystytään edesauttamaan veronkierron ja verokilpailun vähenemistä sekä muodostaa toimiva ylikansallinen ympäristöverotuselin. Toimenpiteet kansainväliseen verotukseen EU:n jäsenenä Suomen pitää luonnollisesti pyrkiä vaikuttamaan Euroopassa tapahtuvaan veronkiertoon ja verokilpailuun sekä maailmanlaajuisiin talousinstituutioihin, kuten maailman kauppajärjestöön ja maailmanpankkiin. EU:n pitää ryhtyä määrätietoisiin toimiin talousterroria, veronkiertoa ja verokilpailua vastaan. Suomen pitäisi muuttaa nykyistä lainsäädäntöään ja käytäntöjään estääkseen veronkiertoa hallintarekisteröinnin avulla. Kansainvälinen valuutanvaihtovero, eli Tobinin vero, on otettava käyttöön. Valuutanvaihtoveron idea on yksinkertaisuudessaan, että kaikista valuutansiirroista peritään pieni vero ja siten tehdään valuuttakeinottelu vähemmän kannattavaksi. Lentovero on otettava käyttöön. Vero on maksettava jokaisesta lennosta ja sen on oltava samansuuruinen lennon pituudesta riippumatta. Näin lentovero kohdistuisi erityisesti lyhyisiin, turhiin lentoihin.