Lehtosen haastattelussa Erkki-Sakari Harju Pistepilvillä kohti 3D-Suomea Maanmittausalan megatrendit Tontinvuokrauksesta Lahdessa ja vähän muuallakin

3/2015 2/2016 Lehtosen haastattelussa Erkki-Sakari Harju Pistepilvillä kohti 3D-Suomea Maanmittausalan megatrendit Tontinvuokrauksesta Lahdessa ja vähän muuallakin PORONHOIDON PAIKKATIEDOT KOLMANNEN VALTAKUNNAN KARTTAUNIONI KULTTUURIALAT HYÖTYMÄÄN 3D:STÄ MAANMITTAUSPÄIVÄT 2016 JYVÄSKYLÄSSÄ LAPIN MITTAUSPÄIVÄT

Anna Leican valloittaa Lue lisää ja pyydä esittely osoitteessa www.leica-geosystems.com/becaptivated Leica Viva GS16 Koe 3D-innovaatio Tutustu itseoppivaan GNSS-antenniin, jonka toiminnan takaavat RTKplus ja SmartLink ja joka on saumattomassa yhteydessä uuteen Leica Captivate -kosketustekniikkaohjelmistoon. RTKplus valitsee automaattisesti optimaaliset GNSS-signaalit vahvan 555-kanavaisen moottorinsa avulla, ja SmartLink ylläpitää yhteyksiä tarkkaa PPP-tekniikkaa hyödyntäen. Koe 3D-innovaatio ja erittäin tarkat sijaintitiedot, joiden avulla saat tehtyä työsi mistä tahansa. Leica Geosystems Oy www.leica-geosystems.fi

SISÄLTÖ 2/2016 5 Ari Laitala EI PELKÄSTÄÄN VIERESTÄ HUUDELLEN! 6 Pekka Lehtonen ERKKI-SAKARI HARJU SUUNTAA KARTTA-ALAN KOKEMUSTAAN HISTORIAKIRJOIHIN 10 Erkki-Sakari Harju HANKE SUOMEN LIITTÄMISEKSI KOLMANNEN VALTAKUNNAN KARTASTOJÄRJESTELMÄÄN 13 VETURIMIES 14 Hannu Hyyppä, Harri Kaartinen, Marika Ahlavuo, Juha Hyyppä ja Antero Kukko PISTEPILVILLÄ DIGITALISOITUA 3D-SUOMEA 18 Jamie Donovan MAANMITTAUSPÄIVÄT 2016 JYVÄSKYLÄSSÄ 20 Arvo Kokkonen MAANMITTAUSALAN TULEVAISUUTEEN VAIKUTTAVAT MEGATRENDIT 22 Matti Holopainen KUNTIEN YHTEISTYÖN MERKITYS KOROSTUU UUDESSA HALLINTORAKENTEESSA 23 Niina Syrjälä MAANMITTAUSALA HERÄTTI KIINNOSTUSTA ROVANIEMELLÄ 24 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA 25 MAANKÄYTTÖ 120 VUOTTA SITTEN 28 HÄRKÄÄ SARVISTA 30 Petri Solonen ja Jaakko Sirkjärvi TONTINVUOKRAUKSESTA ERÄISSÄ KAUPUNGEISSA JA ERITYISESTI LAHDESSA 35 Marika Ahlavuo ja Hannu Hyyppä KULTTUURIALOISTA 3D:N SUURKÄYTTÄJIÄ 38 UUSIA SÄÄDÖKSIÄ 40 Kaarina Vartiainen ja Salla Jäntti PORO-HARAVAN AVULLA YLLÄPIDETÄÄN PORONHOIDON PAIKKATIETOJA 43 YLEISÖLTÄ 45 UUTISIA 47 IN MEMORIAM 48 RÉSUMÉ 49 PALVELUHAKEMISTO PÄÄKIRJOITUS S. 5 Helppoa ei ole, mutta siitähän toiminnan mielekkyys varsin pitkälle myös kumpuaakin ainakin ajoittain. HAASTATTELUSSA ERKKI-SAKARI HARJU S. 6 Kirjoittaminen alkoi opetukseen ja tutkimukseen liittyvistä julkaisuista. EUROOPPALAINEN KARTTA- UNIONI -HANKE S. 10 Saksalla oli merkittävä rooli Suomen sotilaskarttalaitoksen perustamisessa. 3D-SUOMI S. 14 Pistepilviekosysteemi täydentää esineiden internetin ja anturiverkostojen tuottamaa tietoa ympäristöstä. MAANMITTAUSPÄIVÄT S. 18 Kokonaisuus oli kattava ja tarjosi varmasti jokaiselle jotain mielenkiintoista. ARVO KOKKONEN S. 20 Maahan kohdistuvan tiedon tarve kasvaa ja monipuolistuu. JÜRGEN GRÖNFORS S. 24 On standaareja ja erilaisia adresseja, laattoja ja mitaleita, mansetinnappeja, rintaneuloja ja kravatinsolkia. HÄRKÄÄ SARVISTA S. 28 Tielautakuntien olemassaolo edistää asiantuntemuksen säilymistä kunnissa. KULTTUURIALOISTA 3D:N SUURKÄYTTÄJIÄ S. 35 Tarinankerronnan yhdistäminen virtuaalisuuteen vaatii ammattitaitoa. PORO-HARAVA S. 40 Laadukas ja kattava aineisto helpottaa porotalouden huomioonottamista maankäytössä. KUSTANTAJAT: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkea koulu- ja opistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKY www.maankaytto.fi Päätoimittaja: Ari Laitala, sähköposti: ari.laitala maankaytto.fi, puh. 050 512 2745. KANSI: istock kalasek

Trimble R2 GNSS-vastaanotin on saatavana useissa eri kokoonpanoissa. Valitse tarvitsemasi GNSS-tarkkuus ja suorituskyky. Yhdistä se mobiililaitteesi ja Trimblen ohjelmiston kanssa. Saat maastoratkaisun, joka sopii työskentelytapoihisi. Lisätietoja: trimble.com/r2forgis tai trimble.com/r2forsurvey 2016. Trimble Navigation Limited. Kaikki oikeudet pidätetään. GEO-101 (04/16) Tarvitsemasi tarkkuus ja tehtäviisi mukautuva joustavuus TRANSFORMING THE WAY THE WORLD WORKS

PÄÄKIRJOITUS EI PELKÄSTÄÄN VIERESTÄ HUUDELLEN! TÄLLE PALSTALLE ON (PÄÄSÄÄNTÖISESTI ) mukava kirjoittaa. Saa ääneen ihmetellä kaikkea kummallista tapahtunutta ja sattunutta: alan toimijoiden edesottamuksia ja ottamatta jättämisiä. Muutama toimintaohjekin lienee tullut vuosien mittaan annettua kiusauksen käytyä ylivoimaiseksi. Vierestä on tietysti helppo huudella. Mutta mitenkä mahtavat olla Maankäytön omat asiat? Ollaanko oltu ajan tasalla? Ollaanko muistettu kehittyä? Mitenkä on laita vision ja mission vai joko ne poistuivat kehittämisen muotisanastosta? Analyysi on luontevaa aloittaa toimintaympäristön muutoksesta. Se on muuttunut paljon lehtimaailmassakin. Ketään ei ole enää pitkään aikaan yllättänyt tieto siitä, miten printtimedia on lasketellut alamäkeä koko 2000-luvun. Melkoista katoa ovat kohdanneet niin nimikkeet, volyymit kuin mainoseurotkin. Maankäyttö on järjestölehti ja ammattilehti, mutta myös aikakauslehti. Kutakuinkin luonteva vertauskohta löytyy siis aikakauslehdistöstä, jonka tilaamiseen ja irtonumeromyyntiin perustuvat faktat kertovat maailman muutoksesta varsin paljon. Aikakauslehtien Liitto tekee mainiota työtä paitsi vaikuttajana, myös alan kehittymisen seuraajana. Verkosta löytyvä julkaisu Aikakauslehtifaktat 2015 valottaa viime vuosien kehitystä. Monikanavaisuudesta on viimeinkin tullut totta. Vuodesta 2011 vuoteen 2014 ulottuva graafi kertoo, että aikakausmedian lukeminen printtilehtenä on kutakuinkin pitänyt pintansa. Edelleen noin 89 % aikakausmedian lukijoista lukee lehtensä printtiversiota. Tietokoneella aikakausmediaansa lukee 40 % ja tässäkin kohtaa on vain pientä laskua vuodesta 2011. Matkapuhelimella aikakausmedian lukeminen on sen sijaan kasvanut 8 prosentista 24 prosenttiin. Vuosittaiseksi kasvuprosentiksi ko. periodilla saadaan karkeasti ottaen 50. Sähköisen lukulaitteen (käytännössä tarkoittanee tablettia) käyttö aikakaus median lukemiseen on kasvanut kahdesta prosentista kahdeksaantoista. Kasvuprosentin suuruusluokaksi saadaan näin ollen sata. Tilasto ei kerro kuitenkaan sitä, kuinka paljon eri päätelaitteilla lehtiä luetaan, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei ole mahdollista tehdä. Mutta siis vain joka kymmenes on luopunut printtilehtensä lukemisesta kokonaan. Karkeasti ottaen joka toinen printtilehden lukija lukee aikakausmediaa myös tietokoneellaan ja noin joka neljännessä tapauksessa kännykällään ja joka viidennessä tabletillaan. Oma lukunsa on tietysti se, että sähköinen media mahdollistaa audion ja videon sisältöformaatteina. Vaikka em. tilasto käyttää termiä lukee, lienee niin, että sähköisten lukulaitteiden osalta on kysymys myös videomuotoisen sisällön katselemisesta. Tämmöistä sisältöä ei Maankäytössä ole vielä käytännössä ollut, mutta voisi kyllä olla. Maankäytön omalle YouTube-kanavalle on olemassa varaus, mutta kanava on vielä tyhjää täynnä. Maankäytön jutut syntyvät vapaaehtoispohjalta, joten sisältöformaatti on riippuvainen kirjoittajien (sisällöntarjoajien) ratkaisuista. Toimituksen omat voimavarat riittävät lähinnä lehden kokoamiseen saadun materiaalin pohjalta, joten innolla odottelemme ensimmäisiä juttuihin liitettyjä videoita. Ja mikäänhän ei estä (ei ainakaan toimitus), etteikö koko juttu voisi olla video. Lehden verkkoversiossa otettiin muutama uudistus lehden edellisen numeron myötä. Sisällysluettelosivuilla on nyt tarjolla kolmen sosiaalisen median painikkeet (Twitter, Facebook, Linked- In), joten esim. juttujen jakaminen on nyt helppoa. Uutta on myös palautteenantomahdollisuus uusimman lehden artikkeleista. Palautetta pääsee antamaan uusimman lehden sisällysluettelosivun kautta (menemällä sinne muuten kun Kannet-linkin kautta). Palautelinkin kautta ohjautuu Maankäytön forum-sivustolle, jossa voi palautteen lisäksi antaa esim. juttuehdotuksia. Tätä kirjoitet taessa nimimerkki bybihajof on jo postannut juttuehdotuksiin aivan kummallisen kirjoitelman ranskalaisista, kiinalaisista, japanilaisista, intialaisista ja thai-ravintoloista. Lehdelle elintärkeät mainostajat on myös yritetty huomioida jatkuvasti paremmin. Tätä nykyä artikkelilatauksia tehtäessä näytölle ilmestyy satunnaisesti valikoituva mainos lehden viimeisimmästä numerosta. Muutaman sekunnin jälkeen mainos on mahdollista ohittaa, mikäli sen sisältö on jo tuttua tai ei muuten tunnu tärkeältä. Tekniikka on ihmeellistä ja mieltä kiehtovaa. Pitkään lehtialallakin vallinnut technology push vie huomion kuitenkin helposti pois oleellisesta lukijasta. Mikäli sisältö ei ole kunnossa, on aivan sama, mistä kanavista sitä yritetään jakaa. Maankäyttö-lehden syvin olemus lienee ammatillisen yhteenkuuluvuuden, ammatillisen identiteetin ja ammatillisen kehittymisen lipunkantajana sekä käytännön toteuttajana toimiminen. Tämä tarve ei ihan äkkiä katoa minnekään. Tehtävässä onnistuminen vaatii kuitenkin ajantasaisia tietoja. Maankäytön edellinen lukijatutkimus on vuodelta 2008, joten näiden tietojen päivittämiselle on jo korkea aika. Pienelle medialle, joka käytännössä pyörii lähestulkoon vapaaehtoisvoimin, tällainen tutkimus ja kokonaisvaltainen kehitystyö ylipäänsä on kuitenkin jättimäinen haaste. Sen voittaminen on kuitenkin mahdollista, mikäli matkan varrella keksitään myös uusia ja parempia toimintatapoja. Helppoa ei ole, mutta siitähän toiminnan mielekkyys varsin pitkälle myös kumpuaakin ainakin ajoittain. ARI LAITALA ari.laitala maankaytto.fi MAANKÄYTTÖ 2 2016 5

Erkki-Sakari on kulkenut Mauno Kajamaan viitoittamaa tietä karto grafian moniosaajaksi. Haastattelu ja kuvat: Pekka Lehtonen Kirjat, esitelmät ja artikkelit ovat kaikki harrastusta, Erkki-Sakari Harju vakuuttaa. ERKKI-SAKARI HARJU suuntaa kartta-alan kokemustaan historiakirjoihin ERKKI-SAKARI HARJULLA on meneillään esitelmäboomi. Laadittuaan useita karttahistoriaan liittyviä teoksia, hänelle satelee esiintymiskutsuja: Suomen sotahistoriallinen seura, Sotamuseo, Karjalan Liiton karttaseminaari, Mittamies- ja topografikilta, MML:n senioritapaaminen jne. Lähiaikoina esitelmätilaisuuksia on ollut kymmenkunta. Samaan tahtiin tippuu myös artikkelipyyntöjä. Nämä ovat kaikki harrastusta, Erkki-Sakari vakuuttaa. Parhaillaan hän viimeistelee kirjaansa Suomen sotilaskartoitus 400 vuotta. Hämeenlinnassa koulunsa käynyt Erkki-Sakari nimeää suvustaan kaksikin toimitusinsinööri-maanmittaria, ja harjoittelijana tuli tartunta maanmittausalalle. MAUNO KAJAMAA TIENRAIVAAJANA Kartografian kiinnostuksen sytytti Mauno (Manu) Kajamaa, peruskartoituksen isä, joka otti Erkki-Sakarin töihin jo teek- karina ja huolehti isällisesti teekkarinplantun koulutuksesta. Kajamaan nimi toistuukin keskustelussamme ja Erkki Sakari on kirjoittanut Kajamaan elämäkerran. Haastateltava oli töissä TKK:n fotogrammetrian laboratoriossa opiskelujen loppuvaiheessa pari vuotta. Manu, joka oli kartografian opettajana, bongasi Erkki-Sakarin ja ilmoitti manumaisesti, että tulet töihin Maanmittaushallituksen Kivipainoon. Se tapahtui vuonna 1969. Kivipaino Karttapaino Karttakeskus-putkeen tuli myös katkoksia. Erkki-Sakari työskenteli Guyanassa YK:n hommissa ja myöhemmin myös Saudi-Arabiassa Finnmapin palveluksessa. Kehitysmaatöitä kartografian opetukseen ja kartastojen suunnitteluun liittyen kertyi FINNIDAn kautta myös Egyptissä, Nepalissa ja Bangladeshissa. Näistä ja muustakin pitäisi tehdä vielä monta haastattelua. 6 MAANKÄYTTÖ 2 2016

Uraan mahtuvat myös Geodata ja Genimap, jotka sittemmin yhdistyivät Karttakeskukseen ja jälleen Erkki-Sakari huomasi työskentelevänsä samassa tutussa ympäristössä. Kotipesä oli tässä mylläkässä muuttunut valtion liikelaitoksesta osaksi pörssiyhtiötä. KARTANTEON SUURET NIMET: NENONEN JA KAJAMAA Suurista nimistä ensimmäisenä Erkki-Sakari mainitsee tykistön tarkastajan ja marsalkan sisäpiiriläisen kenraali Vilho Petter Nenosen. Hän oli ideoija ja ideoiden toteuttajat löytyivät hänen esikunnastaan. Eräs näistä toteuttajista oli Karl Löfström, insinöörikenraalimajuri, jonka 60 70-luvuilla opiskelleet muistavat TKK:n fotogrammetrian laboratoriosta. Löfström oli yhteydessä Zeissin tehtaaseen Nenosen ideoiman horisonttimittauskameran valmistuksen ja jatkokehityksen osalta ja professori Vilho Väisälän laboratorioon tarkan ilmanpaineeseen perustuvan korkeusmittarin, statoskoopin valmistamiseksi. Kyseinen kamera oli sotaolosuhteissa kullanarvoinen mutta käänteentekevä myös rauhantöissä. Sotien aikana kehitettiin stereoskooppiseen kuvatulkintaan perustuva kartoitus, ja maanmittaushallitus valmisti kyseisellä menetelmällä 1:20 000-mittakaavaiset topografiset kartat aina Leningradiin saakka. Kartat laadittiin täysin ilman maastotyötä. Sodan jälkeen Topografikunta jatkoi samalla menetelmällä Lapissa. Maanmittaushallitus unohti tämän menetelmän ja topografit jalkautuivat maastoon. Nenosen tunnetuimmat ansiot liittyvät tykistötulen suuntaamiseen. Siitä Tali-Ihantala oli pelastava esimerkki. Kajamaa puolestaan näki maanmittaushallituksen kartanteon järjettömyyden: toinen toimisto teki topografista karttaa ja toinen pitäjänkarttaa samassa mittakaavassa ja jopa samalta alueelta samaan aikaan. Toinen teki työnsä kiinteistöaineistojen pohjalta, toinen uudiskartoituksena. Manu halusi yhdistää prosessit ja sai aikaan juuri ennen sotaa mahtavan riidan talon sisällä. Manu kehitti sodan aikana myös yleislehtijaon, josta ilmenivät mm. mittakaava ja karttalehden sijainti. Järki voitti 1:20 000-kartoituksessa ja peruskarttatyö alkoi 1947. KARTTA-ASIANTUNTEMUKSEN PORTAILLE Kajamaa koulutti Erkki-Sakaria systemaattisesti käytännön kartografian saloihin, lähetti Ruotsiin ja Saksaan oppimaan piirtämiseen, kopiointiin ja painatukseen liittyvää tekniikkaa. Kartografiaan syventyminen on vaatinut myös omatoimista kouluttautumista. Sitten Kajamaa sanoi, että rupeat hoitamaan luentoja Korkeakoululla. Erkki-Sakari oli ensin Kajamaan assistentti, sitten erikoisopettaja, minkä tehtävän hän lopetti vasta vuonna 2014. Kajamaa oli suoraviivainen johtaja ja organisaattori, jolla kuitenkin oli sydän mukana. Hän piti aina topografien puolta. Me emme Kajamaata rakastaneet mutta kunnioitimme häntä, on Taisto Saarentauksen lausuma ja nyt lainauksena Kajamaan elämänkerran etusivulla. Kivipaino oli fantastinen työympäristö: oli persoonallisuuksia ja töitä tehtiin tosissaan, ammattiylpeydellä. Asenne kumpusi oman työn arvostuksesta mutta myös esimiehet arvostivat. Olin pitkään mukana Kansainvälisen Kartografisen Seuran toiminnassa. Syntyi verkosto, jota saattoi hyödyntää useissa kartografian tekniikkaan liittyvissä tilanteissa. Vuonna 1974 olin puoli vuotta oppimassa sosialistista kartografiaa Unkarissa. Sain työvoimaministeriön stipendin kartografian jatko-opiskeluun Unkarin valtion karttalaitoksessa Cartographiassa. Siellä oli samanikäisiä nuoria koulutettavia monista itäblokin maista: unkarilaisten Kivipaino oli fantastinen työ ympäristö: oli persoonallisuuksia ja töitä tehtiin tosissaan, ammattiylpeydellä. lisäksi Neuvostoliitosta, Puolasta, Tšekkoslovakiasta ja DDR:stä. Jälkeenpäin saatoin hyödyntää näin syntyneitä verkostoja esimerkiksi kartta-aineistojen hankinnassa Venäjältä. Niitä tarvittiin muun muassa tiekarttojen ja Karjalan alueen karttojen laadinnassa. Myös Suomen Kartografisen Seuran puheenjohtajana Erkki- Sakari oli pitkään. Yritin aktivoida maakuntia, kuten yliopistokaupunkeja, jotta paikallisten osaajien ääni olisi myös kuulunut. Oli antoisaa saada mukaan paikallisia kartografian asiantuntijoita. KIRJOITTAMINEN AINA OSA ARKITYÖTÄ Kirjoittaminen alkoi opetukseen ja tutkimukseen liittyvistä julkaisuista. Niitä tein sekä maanmittaushallituksen että Teknillisen korkeakoulun käyttöön. Kun Manu pisti töihin Korkeakoululle, piti jo itseäänkin varten kirjoittaa papereita. Karttakirjojen teon Erkki-Sakari aloitti vuonna 2002, kun vanhoista kartoista tehtiin julkaisuja Genimapissa, ensin Autoilijan Tiekartta 1927 2002, jossa esiteltiin vanhaa ja uudempaa tiekarttaa lehdittäin rinnakkain. Se oli juhlakirja, kun Autoilijan tiekartta täytti 75 vuotta. Jussi Iltanen laati tekstin ja Erkki-Sakari suunnitteli kirjan ulkoasun. Vuonna 2004 valmistui näköispainos Maanmittaushallituksen vuonna 1920 julkaisemasta, 1:400 000 yleiskartan pohjalta tehdystä Suomen karttakirjasta. Vuonna 2005 Genimap julkaisi historiallisen kartaston Suomen Karttakirja 1799, joka oli ensimmäinen varsinainen historiallinen kartasto. Tekstin tein yhdessä Jan Strangin kanssa, ulkoasun ja taiton suunnittelu oli vastuullani. Aihe vei mennessään ja 2006 ilmestyi Suomenlahden Saaristokartasto 1880. Nyt kirjoittajina olivat Erkki-Sakari Markus Leikolan haastateltavana Kirjamessuilla 2015. MAANKÄYTTÖ 2 2016 7

Suomen sotilaskartoitus 400 vuotta -kirjan tekemiseen kului lähes neljä vuotta. Jan Strang ja Seppo Laurell.. Oma osuuteni oli olla päätoimittajana ja hoitaa kirjan ulkoasun suunnittelu ja taitto. Vuonna 2007 julkaistiin alun perin Osmo Niemelän ideoima Uudenmaan läänin pitäjänkartasto 1844. Tekstistä vastasivat itseni lisäksi Anna-Maija Pietilä ja Arvo Kokkonen. Mainitut kolme kirjaa muodostivat yhtenäisen sarjan kokonsa, tekotapansa ja ulkoasunsa suhteen. 1700-LUVUN KARTTOJA TUKHOLMASSA Kun Erkki-Sakari jäi eläkkeelle vuonna 2009, karttakirjojen rytke sen kun lisääntyi. Sitä vauhditti yhteistyö ArtAtlas-kustantamon perustaneen Risto Pekkasen kanssa. Merenkulkulaitoksen arkistonhoitaja oli löytänyt Suomenlahden rannikkoa esittävän suurikaavaisen merikartaston indeksikartan ja Lönnbergin painon työntekijä Teppo Tiittanen oli omatoimisesti Matkaa tietokirjailijaksi on kuljettu pitkät portaat. digitoittanut muutaman karttalehden kyseisestä 1:20 000-mittakaavaisesta kartastosta. Pekkanen sai vihiä asiasta ja Erkki-Sakari lähti Tukholmaan Ruotsin Sota-arkistoon. Ja sieltä löytyi todella hieno kokoelma 1:20 000 ja 1:40 000 -mittakaavaisia Suomenlahden rannikon karttoja Ahvenkosken ja Porkkalanniemen väliltä. Tästä aineistosta AtlasArt kustansi 2009 ilmestyneen kirjan Kuninkaallinen merikartasto 1791 1796. Hän penkoi Ruotsin Sota-arkistossa 1700-luvun karttoja ihmetellen, kuinka ne olivat jääneet aiemmin tutkimatta. Kartat löytyivät, kun hyllystä otti esille arkistoluettelon Finska rekognosceringsverket 411 A. Valtava aineisto ja Pekkanenkin kiinnostui. Seuraavaksi haettiin apurahaa pitempiaikaiseen arkistotutkimukseen ja tutkitun aineiston julkaisemiseen. Rahoittajiksi tulivat muun muassa Alfred A. Kordelinin säätiö sekä Maanmittausalan edistämissäätiö. Tukholmassa Erkki-Sakari kahlasi läpi valtaisat 1700-luvun kartta-aineistot. Löytyivät mm. suuret pellavapohjalle tehdyt 1:160 000-kartat Etelä-Suomesta. Risto Pekkanen oli käymässä Tukholmassa ja nähtyään tutkijansalin pöydillä Erkki-Sakarin levittämät suuret kartta-arkit hän ilmoitti, että tästä aineistosta tehdään historiallinen karttakirja: syntyi 2010 julkaistu Kuninkaan tiekartasto Suomesta 1790. Nyt oltiin jo niin syvällä 1700-luvun historiassa, että otin yhteyttä eläkkeellä olevaan sotahistorian tutkijaan, professori Jussi T. Lappalaiseen. Hän suostui opastajakseni Ruotsin Sota-arkiston karttoja etsiessäni ja näköispainoksen tekstejä kirjoittaessani. Jussilta saamani apu on ollut todella merkittävä kaikkia rekognosointikartoitukseen liittyviä kirjoja toimittaessani. Rekognosointi tarkoittaa siis olevien kartta-aineistojen täydentämistä sotilastarpeisiin tiedustelulla, hän täsmentää. Rekognosointikartoitusta tehtiin sotilastarkoituksiin 1700-luvulla. Kustaa III oli valistuksen ajan hallitsijoita ja hänellä oli tahto näyttää muille, kuinka valtakunta on ajan hermolla ja sitä hoidetaan karttojenkin avulla. Ruotsi oli yksi Euroopan parhaiten kartoitettuja maita, näin erityisesti kiinteistöpuolella ja sieltä saatiin aineistot rekognosointia varten. Sprengtportenin Savon kartat olivat jatkoa tälle. Niistä lähteistä syntyivät Sprengtportenin Savon kartasto sekä Kuninkaan kartasto Etelä-Suomesta 1776 1805. Tutkiessani 1700-luvun sotilaskartoituksen vaiheita ja aikaisempia kuvauksia jouduin toteamaan, että selostukset kartoista olivat useissa kohdin epätarkkoja ja sisälsivät jopa asiavirheitä. HISTORIALLISEN KARTTAKIRJAN LAATIMINEN ON MONIVAIHEINEN PROSESSI Erkki-Sakari sanoo, ettei hänellä ole tutkijakoulutusta. Perehtyminen aikanaan yleisiin kartastotöihin helpotti monien asioiden ymmärtämistä, kuten mittakaavajärjestelmää, lehtijakoja ja karttakuvauksia. Tutkimieni vanhojen karttojen tarkoitus oli sotilaallinen ja niinpä asutuksen ja maaston kulkukelpoisuuden kuvaaminen sekä tiestön teknillisten ominaisuuksien esittäminen ovat armeijoiden liikkumiselle tärkeitä tietoja. Miten kirjan tekeminen etenee? Kirjan alkuun on laadittava ajankohtaan liittyvä kuvaus sekä kerrottava, kuinka kyseisen kirjan kartat ovat syntyneet. Seuraavaksi on selvitettävä tulevan kirjan koko ja mietittävä, kuinka tutkimuksen kohteena olevat kartat julkaistaan ja taitetaan sivuiksi ja minkälaisia lisätietoja tarvitaan. Kirjan loppuun tehdään tavallisesti hakemistot kartoissa esiintyvistä paikannimistä. Kaikkiaan kirjan kimpussa työskentelee viiden asiantuntijan ryhmä, jonka 8 MAANKÄYTTÖ 2 2016

toimintaa kustannusjohtaja valvoo ja koordinoi. Eri osatyövaiheet on aikataulutettu viikon tarkkuudella viimeisen puolen vuoden ajanjaksolle. Tietokirjan teko on melkoinen urakka. Erkki-Sakari arvioi, että tekeillä olevaan, alkusyksystä valmistuvaan kirjaan Suomen sotilaskartoitus 400 vuotta on kulunut lähes neljä vuotta. RUOTSIN AJAN KARTOISTA ITSENÄISYYDEN AJAN SOTILASKARTOITUKSIIN Erkki-Sakari toteaa, että autonomian aikana Suomen karttalaitos kehittyi merkittävästi. Saatiin mm. ensimmäinen lähes koko valtakunnan kattava geodeettinen verkko ja kartoille jonkinmoiset korkeuskäyrät. Itsenäisyyden ajan sotilaskartoituksiin Erkki-Sakari sai kimmokkeen Jyri Paulaharjun kirjasta Sotilaat kartoittivat. Hän rupesi penkomaan Kansallisarkistossa Topografikunnan ja MML:n arkistoja. Kokee löytämisen iloa, kun törmää asioihin, joista ei ole aikaisemmin puhuttu. Ehkä se tässä tapauksessa johtui sodan jälkeisestä poliittisesta tilanteesta ja sotaväsymyksestä. Kansakunnalla jatkui selviämiskamppailu. Erkki-Sakari löysi arkistoista mm. kenraali Airon hyväksymiä lähetyslistoja, jotka liittyivät Saksalle talvisodan aikana luovutettuihin Raatteentien sotasaaliskarttoihin. Tämä siis aikana, jolloin Molotov Ribbentrop-sopimus oli voimassa! No, olihan Saksa auttanut Suomen karttalaitoksen perustamisessa pitkin matkaa. Erkki-Sakarin huomiota kiinnitti, kuinka kartat ovat joukoille kuin ruokahuolto. Kartanteossa päättäjät kuvittelivat selvittävän nopeasti ja vähäisin panostuksin. Epärealistisia päätöksiä karttaasioissa on tehty historian sivu. Kuningas sanoi: kartoita Suomi, ja Olof Gangius lähti. Erkki-Sakari oli havainnut eräästä väitöskirjasta, että Gangius teki kaupunkikartoitusta, mutta ilmeisesti ainoatakaan työtä ei ole jäljellä. Epärealistia määräyksiä karttojen tekemisestä löytyy myös myöhemmältä ajalta. 1920-luvun lopulla Topografikunta ja Maanmittaushallitus päättivät yhdessä, että koko maasta tehdään 1:200 000-mittakaavainen topografinen kartasto armeijan operatiiviseen käyttöön. Lehtijakokin laadittiin, mutta 1950-luvulle tultaessa vain kaksi koelehteä oli saatu aikaiseksi. Vasta Osmo Niemelän johdolla1970-luvulla valmistettu GT-tiekartasto oli ensimmäinen kyseisessä mittakaavassa valmistettu armeijan operatiivinen kartasto. 1960-luvulta eteenpäin sotilaskarttatuotanto olikin jo tuttua asiaa, sillä Erkki-Sakari toimi aina eläkkeelle siirtymiseensä asti läheisessä kartantuotantoyhteistyössä sekä Topografikunnan että Ilmavoimien esikunnan kanssa. Kiehtovalta historiaretkeltä palattaessa Erkki-Sakari toteaa, että digitaalisen teknologian tuoma murros muuttaa kartta-asioissakin kaiken. Se ei kuitenkaan muutu, kuinka karttakuva hahmottuu aivoissamme. Sillä ei ole väliä tuleeko informaatio paperilta vai mobiililaitteesta. Kokee löytämisen iloa, kun törmää asioihin, joista ei ole aikaisemmin puhuttu. TEKSTISSÄ MAINITTUJA HENKILÖITÄ Maisteri Jussi Iltanen, toiminut mainitussa yhteydessä Karttakeskuksen kustannustoimittajana ja kartografina. Jan Strang on vanhojen karttojen asiantuntija ja hänellä on karttoihin erikoistunut antikvariaatti. Eläkkeellä oleva merikapteeni Seppo Laurell on palvellut Merenkulkulaitoksen merikartoitus- ja väylätoiminnan tehtävissä. Hänen erikoisalaansa ovat Suomen vanhat majakat. Filosofian maisteri Anna-Maija Pietilä, toiminut mainitussa yhteydessä Kansalliskirjaston kirjastonhoitajana vastuualueenaan historialliset karttakokoelmat. Arvo Kokkonen, nykyinen Maanmittauslaitoksen pääjohtaja, toiminut mainitussa yhteydessä kiinteistötehtävien toimialajohtajana. Göran Magnus (Yrjö Maunu) Sprengtporten oli Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä sekä autonomisen Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri. Vielä Ruotsin palveluksessa ollessaan hän muun ohella kartoitti Itä- Suomea. Historiassa Sprengtporten muistetaan ehkä ennen kaikkea tavoitteestaan luoda itsenäinen Suomen valtio Venäjän tuella. ERKKI-SAKARI HARJUN KARTTAKIRJAJULKAISUJA Autoilijan Tiekartta, Suomi Finland 1927 2002. Historiallinen karttakirja, Päätoimittaja, Genimap Oy, 2002. Suomen karttakirja 1920. Historiallinen karttakirja, Päätoimittaja, Genimap Oy, 2004. Suomen karttakirja 1799. Historiallinen karttakirja, Toimitustyö yhdessä Jan Strangin kanssa, Genimap Oy, 2005. Suomenlahden saaristokartasto 1880. Historiallinen karttakirja, Päätoimittaja, Genimap Oy, 2006. Uudenmaan läänin Pitäjänkartasto 1844. Historiallinen karttakirja, Päätoimittaja, Karttakeskus, 2007. Mauno Kajamaa, Suomen kartoittaja, elämäkerta. Kirjoitustyö yhdessä Tapani Kajamaan ja Reijo Vestolan kanssa, AtlasArt 2008 Kivipainosta paikkatietoihin, Karttakeskus 90 vuotta. Kirjoitustyö yhdessä Reijo Vestolan kanssa, Karttakeskus 2009. Kuninkaallinen merikartasto 1791 1796, C. N. af Klerckerin johtama kartoitustyö Suomenlahdella. Kirjoitustyö yhdessä Heikki Tiilikaisen kanssa, AtlasArt 2009. Kuninkaan tiekartasto Suomesta 1790. Kirjoitustyö yhdessä Jussi T. Lappalaisen kanssa, SKS ja AtlasArt 2010. Sprengtportenin Savon kartasto, SKS ja AtlasArt 2011. Göran Magnus Sprengtporten ja Savon omapäinen kartoitus. Artikkeli Etelä-Savon kulttuurin vuosikirjassa Porrassalmi V, Mikkeli 2012. Kuninkaan kartasto Etelä-Suomesta, SKS 2012. Hankoniemen merikartat 1700-luvun alussa. Artikkeli kirjassa Riilahden taistelu 1714, AtlasArt 2014. Kielletyt kartat 4, suomalaisten sodan ajan kartoitukset, AtlasArt 2015. MAANKÄYTTÖ 2 2016 9

Kenraalit Erfurth ja Talvela. SA-kuva HANKE SUOMEN LIITTÄMISEKSI kolmannen valtakunnan kartastojärjestelmään Erkki-Sakari Harju SYYSKUUN 3. PÄIVÄNÄ 1942 jalkaväenkenraali Erik Heinrichs vastaanotti Saksan yhteysesikunta Nordin päällikön, kenraali Waldemar Erfurthin kirjeen, jossa Saksan sotilaskartoitus- ja mittausosaston johtaja esitti kutsun päämajan topografisen osaston komentajalle, maanmittaushallituksen pääjohtajalle sekä Geodeettisen laitoksen johtajalle saapua vierailulle Berliiniin keskustelemaan Saksan ja Suomen geodeettisen ja kartografisen yhteistyön syventämisestä. Heinrichs vastasi kirjeeseen 30. syyskuuta ja ilmoitti, että päämajan topografisen osaston päällikkö, eversti Jussi Laiti, maanmittaushallituksen pääjohtaja Väinö Ahla ja Geodeettisen laitoksen johtaja, professori Ilmari Bonsdorff, ottavat mielihyvin kutsun vastaan. Heinrichs liitti kirjeeseensä 45 suomalaista geodesiaa ja kartografiaa käsittelevää julkaisua, jotka pyydettiin toimittamaan Saksan sotilaskartoitus- ja mittausosastolle. Vastauksena Saksan sotilaskartoitus- ja mittausosasto lähetti puolestaan marraskuussa 1942 geodesiaa ja kartografiaa käsittelevää aineistoa tutustumista varten tulevaa tapaamista silmällä pitäen. Julkaisut käsittelivät Saksan maavoimien sotilaskarttajärjestelmää, Gauss-Krügerin projektiokaistamuunnoksia ja erityisesti muunnoksia 3 kaistasta 6 kaistaan. Julkaisut jaettiin päämajan topografisen osaston topografipataljoonalle, maanmittaushallitukselle ja Geodeettiselle laitokselle. Tapaamisen ohjelmaa viimeisteltiin ja 28. joulukuuta 1942 ilmoitettiin keskustelujen aiheiksi 1. Suomalaiset ja venäläiset geodeettiset mittaukset ja kartastotyöt, 2. Balttilaisen komission työt sekä 3. Yleiset geodeettiset ja kartografiset kysymykset, jotka tulevat esille Pohjoismaissa. Tapaaminen kestäisi 2 päivää ja tilaisuutta johtaisi insinöörieversti Eugen Grobler. Vierailun ajankohdaksi sovittiin 2. 5. helmikuuta 1943. Mutta mikä oli syy tähän yllättävään kutsuun saapua neuvottelemaan kartastoalan yhteistyöstä? Asiaa pitää tarkastella hieman pidemmällä aikajänteellä. Aloitetaan vuodesta 1918, Suomen itsenäistymisen jälkeisistä tapahtumista. ITSENÄISYYDEN ALKUAJAN SOTILASKARTTAYHTEISTYÖ Saksalla oli merkittävä rooli vuoden 1918 väkivaltaisuuksien lopettamisessa ja Suomen sotilaskarttalaitoksen perustamisessa. Kaksi saksalaista upseeria työskenteli puolen vuoden ajan neuvonantajina sotilaskarttalaitoksessa ja heiltä saatujen ohjeiden mukaisesti aloitettiin muun muassa Kaakkois-Suomessa 1:50 000-mittakaavaisen topografisen kartaston valmistaminen. Saksalaiset avustivat myös venäläisen 1:42 000-mittakaavaisen topografisen kartaston muokkaamisessa suomalaiseen käyttöön soveltuvaksi. Lisäksi merkittävä osa uudistettujen karttojen painatuksesta tehtiin Saksassa. Noin 10 vuotta myöhemmin tykistön tarkastajan, eversti Vilho Petter Nenosen esikunta kehitti uuden ilmakuvakameran, jonka ensimmäiset koekappaleet valmistettiin Suomessa, mutta vuodesta 1929 eteenpäin kameramallin valmistamisesta huolehti saksalainen Carl Zeiss Jenan optishienomekaaninen tehdas. Kamera kuvasi 10 MAANKÄYTTÖ 2 2016

pystysuoraan otettavan maastokuvan lisäksi horisonttiviivat toisiaan vastaan kohtisuorissa suunnissa. Näin kamera itse asiassa tallensi kuvanottohetken kallistusarvot, joita tarvittiin ilmakuvaa oikaistaessa. Nämä molemmat tehtäväkokonaisuudet sekä monet fotogrammetristen ja kartoitusteknisten menetelmien kehityshankkeet vaikuttivat siihen, että saksalaisten ja suomalaisten kartanvalmistuksen parissa työskentelevien ammattihenkilöiden välille kehittyi 1930-luvulla molemminpuolinen luottamus. Ja kun sodan uhka 1930-luvun lopulla kasvoi ja Suomi tarvitsi uutta kartanvalmistusvälineistöä, kaikki laite- ja tarvikehankinnat tehtiin Saksasta. TALVISODAN SOTASAALISKARTAT Talvisodan syttyessä maamme kartastotilanne oli heikko. Karjalan kannakselta ja Laatokan Karjalasta oli valmiina 230 lehteä uutta hyvälaatuista 1:20 000 topografista karttaa. Tilanne 1:100 000-karttojen kohdalla oli sekava. Laatokan Karjalasta oli polyedriprojektiossa olevia taloudellisen kartan pohjalta laadittuja puolisotilaallisia karttoja 15 lehteä, Gauss-Krügerin projektiossa olevaa, rekognosoimalla valmistettua karttaa oli Suojärvi Lieksa-alueelta 21 lehteä ja uuden 1:20 000 topografisen kartan pohjalta laadittua karttaa Laatokan pohjoispuolelta 12 lehteä. Kannakselta 1:100 000-kartat puuttuivat ja ne saatiin toimitettua joukoille vasta keväällä 1940. Muilta osin pitkältä Neuvostoliittoa vastassa olevalta rajalta oli käytettävissä vain vanhaa 1:400 000-mittakaavaista yleiskarttaa. Karttatilanne muuttui kuitenkin sodan ensimmäisen kuukauden aikana, sillä Suomussalmen taisteluissa saatiin merkittävä sotasaaliskartta-aineisto. Kartat olivat 1:100 000- ja 1:50 000-mittakaavaisia topografisia karttoja. Venäläinen 1:100 000-kartasto kattoi pientä Petsamon eteläosan aluetta lukuun ottamatta koko itärajan Jäämereltä Laatokalle, 1:50 000-kartasto Säämäjärven ympäristön Petroskoin länsipuolella. Päämajan topografikunnan topografikomppania ryhtyi välittömästi muokkaamaan sotasaaliskarttoja siihen kuntoon, että niistä voitiin tuottaa mustavalkoisia jatkopainoksia. Sotasaaliskarttojen yläreunaan lisättiin nimi Itä- Karjalan kartasto, karttakuvausta täydennettiin muokkaamalla osa karttojen nimistöstä suomenkieliseen asuun. Saksalaiset saivat jo tammikuussa 1940 tiedon kyseisestä sotasaaliskartta-aineistosta ja Helsingin lähetystö tilasi koko sarjan jatkopainosvedokset, kenraali Airon hyväksymä tilaus toimitettiin 28. tammikuuta 1940. Seuraavat Suomen ja Neuvostoliiton aluetta koskevat karttalähetykset toimitettiin saksalaisille vuoden 1941 tammi- ja helmikuussa. TUOTANTOYHTEISTYÖ 1941 Päämajan topografikunta sekä Saksan sotilaskartoitus- ja mittausosasto valmistivat jatkopainoksia Neuvostoliiton alueelta hankkimistaan sotasaaliskartoista. Suomalaisesta käytännöstä poiketen saksalaiset muokkasivat sotasaaliskarttansa maavoimien sotilaskartaston Heereskarten lehtijakoon ja lisäsivät kartan reunukseen saksankielisen merkkienselitteen ja muut karttalehtikohtaiset lisätiedot. Suomalaiset eivät muuttaneet sotasaaliskarttojen lehtijakoa ja kartografista kuvausta. Ainoastaan kartan nimistöä täydennettiin sekä karttasisältöä ajantasaistettiin liikenneverkon ja asutuksen osalta, jos uutta tietoa oli saatavissa. Kun Saksa aloitti hyökkäyksensä Neuvostoliittoon ja suomalaisten liittyessä siihen kesäkuussa 1941, molemmilla mailla oli käytettävissään ajantasainen 1:100 000-mittakaavainen kartasto Luoteis-Venäjän sotatoimialueelta. Saksan valmistaessa 1941 omaa sotasaaliskartastoaan Kuolan, Vienan, Itä-Karjalan ja Aunuksen alueilta suomalaiset auttoivat hankkeessa hoitamalla painatuksen osalle näistä lehdistä Oy Tilgmann Ab:n offsetpainossa Helsingissä. VENÄLÄISEEN KARTASTOJÄRJESTELMÄÄN SIIRTYMINEN TOUKOKUUSSA 1942 Jatkosodan etenemisvaiheen päätyttyä päämajan topografisen osaston topografipataljoona aloitti 1942 Itä-Karjalan suomalaisten topografisten karttojen valmistamisen. Tykistön tarkastajan esikunnan, Geodeettisen laitoksen, maanmittaushallituksen sekä päämajan topografisen osaston yhteisellä päätöksellä toukokuussa 1942 sovittiin, että tulevien 1:20 000 topografisten ja ilmakuvakarttojen sekä muiden alueelta valmistettavien karttojen geodeettisena runkona käytetään venäläistä järjestelmää. Se tarkoitti Besselin vertausellipsoidia ja Gauss-Krügerin projektiota, jossa oli 6 projektiokaistat. Samana vuonna myös Saksa siirtyi käyttämään venäläistä kartastojärjestelmää Neuvostoliiton alueelta tuottamissaan maavoimien sotilaskartoissa, jolloin Saksan ja Suomen sotasaaliskartoissa oli sama geodeettinen runko. BERLIININ NEUVOTTELUT Neuvottelut Berliinissä alkoivat sovittuna päivänä, tosin ilman maanmittaushallituksen pääjohtajaa Väinö Ahlaa, joka oli estynyt. Saksan sotilaskartta- ja mittausosaston päällikkö, kenraaliluutnantti Gerlach Hemmerich avasi tapaamisen toivottaen suomalaiset kartta-asiantuntijat tervetulleiksi. Keskustelujen pääaihe oli saksalaisen esikuvan mukaisen sotilaskartastojärjestelmän luominen koko Eurooppaan, niin sanotun Eurooppalaisen Unionin perustaminen, johon kuuluisivat Saksan ja Pohjoismaiden lisäksi muun muassa Alankomaat, Belgia, Ranska ja Itävalta. Eurooppalaisen Unionin mukainen kartasto noudattaisi Saksan maavoimien sotilaskarttajärjestelmää Heereskartea mittakaavojen ja lehtijakojen osalta. Myös kartografinen kuvaus ja kohdeluokitukset olisivat samat kaikille järjestelmään kuuluville maille. Keskusteluissa käsiteltiin myös Saksan esittämää ajatusta kansainvälisen nollameridiaanin muuttamiseksi kulkemaan jokin merkittävän Keski-Euroopassa sijaitsevan observatorion, esimerkiksi Potzdamin kautta. Pohjoismaiden kohdalla työ alkaisi balttilaisen komission 1936 mittaaman kolmioketjun liittämisellä Saksan ja kaikkien Pohjoismaiden ketjuihin, minkä jälkeen alkaisi kansallinen karttatuotanto. Sotatoimien yhtenäisen johtamisen takaamiseksi olisi uuteen järjestelmään siirryttävä mahdollisimman nopeasti ja ensisijaisesti sodankäynnin ehtoja noudattaen. Suomen neuvottelijat hyväksyivät periaatteessa ajatuksen Eurooppalaisesta Unionista, erimielisyyttä tuli kuitenkin siitä, millä tavalla järjestelmän geodeettinen runko tulisi luoda. Bonsdorff piti luontevana pohjana Balttilaisen komission 1936 mittaamaa kolmioketjua ja perusviivaa, tätä taasen saksalaiset eivät hyväksyneet. Saksan kannalta oli loogista pyrkiä saamaan Suomi mukaan Eurooppalaiseen Karttaunioniin. MAANKÄYTTÖ 2 2016 11

Saksan maavoimien sotilaskartaston lehtijako. Hanke Eurooppalaisen Unionin luomiseksi sai jatkoa lokakuussa 1943, kun Wienissä pidettiin insinöörieversti Groblerin kutsusta hankkeeseen liittyvä jatkokokous muiden osallistujamaiden kanssa. Heereskarte-hanke oli nyt laajentunut ja käsitti Keski-Euroopan valtioiden lisäksi Ison-Britannian, Italian, Vähän-Aasian sekä laajoja alueita Pohjois-Afrikasta. Suomalaisia ei tähän kokoukseen kutsuttu. JATKOTOIMET SUOMESSA Hankkeessa lähdettiin heti liikkeelle. Helmikuun 24. päivänä 1943 topografipataljoona aloitti kartoituskokeilun saksalaisen sotilaskarttajärjestelmän mukaisen 1:25 000-mittakaavaisen kartan valmistamiseksi Maaselän kannakselta Karhumäestä lähteen olevalla alueella. Tähän liittyen pataljoona sai kartoitusohjeet ja Heereskarten lehtijaon. Huhtikuussa saapui Saksasta Neuvostoliiton geodeettista järjestelmää koskevaa kirjallisuutta ja laskentataulukot siitä, kuinka suomalaiset 3 projektiokaistat muunnetaan 6 projektiokaistoiksi. Tämä tarkoitti sitä, että myös Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan alueen suomalaisessa järjestelmässä olevat karttalehdet olisi muutettu Eurooppalaisen Karttaunionin mukaisiksi. Suomeen lähetetty aineisto jaettiin välittömästi topografipataljoonalle, Geodeettiselle laitokselle sekä Maanmittaushallitukselle. Maaselän kannakselta valmistettavat saksalaisen mallin mukaiset 1:25 000-mittakaavaiset kartat tuli tehdä siten, että niistä voitaisiin suoraan valokuvauksellisesti pienentämällä valmistaa 1:50 000-mittakaavaiset kartat. Siis käyttöön olisi tullut sama menettely, jota noudatettiin, kun Karjalan kannakselta valmistettiin heti Kansallisarkisto, topografipataljoona, kansio T-11017/10 itsenäistymisen jälkeen ensimmäiset 1:50 000- ja 1:100 000-kartastot saksalaisten ohjeiden mukaisesti. Käskyn mukainen kartoitustyö 1:25 000-kaavassa suoritettiin annettujen ohjeiden mukaisesti, mutta itse kartastouudistukseen topografipataljoonan komentajan, everstiluutnantti Ahti Paulaharjun kanta oli jyrkän kielteinen. Toukokuussa 1943 antamassaan lausunnossaan päämajan topografiselle osastolle hän ei nähnyt mitään positiivista saksalaiseen kartastojärjestelmään siirtymisessä. Hanke tuli kuitenkin uudelleen esille keväällä 1944, kun topografipataljoonan komentaja oli esitellyt kesäkauden 1944 kartoitussuunnitelmansa päämajan topografisen osaston päällikölle. Suunnitelmaa ei hyväksytty, koska siinä ei käsitelty 1:25 000-mittakaavaista kartoitusta. Henkilökohtaisessa päiväkirjassaan Ahti Paulaharju pahoittelee ja ihmettelee tilannetta. Kaikesta päättäen kartoitusalueita ja mittakaavaa käsiteltiin vielä uudelleen, sillä topografipataljoonan kartoituskomppanian sotapäiväkirjassa keväältä 1944 ei mainita 1:25 000-mittakaavaisten karttojen valmistuksen aloittamista, ainoastaan 1:20 000-mittakaavainen kartoitus. MIKSI SUOMI HALUTTIIN MUKAAN KARTTAUNIONIIN? Saksan kannalta oli loogista pyrkiä saamaan Suomi mukaan Eurooppalaiseen Karttaunioniin. Maat olivat liittolaisia ja molemmat hyödynsivät Neuvostoliiton topografista kartta-aineistoa ja valmistivat sotatoimialueen karttoja venäläisessä geodeettisessa järjestelmässä. Geodeettinen laitos oli Saksalle tärkeä yhteistyökumppani, koska laitoksen asiantuntijat olivat ajankohdan huippuammattilaisia geodeettisissa mittauksissa ja laskuissa. Oli luonnollista, että tätä asiantuntemusta kannatti hyödyntää. Lisäksi suomalaiset olisivat pystyneet liittämään balttilaisen geodeettisen komission mittausten avulla samaan laajaan verkkoon Suomen lisäksi myös Ruotsin ja Norjan kansalliset kolmioverkot. Hyvin todennäköisesti Saksa halusi Suomesta myös kartta- ja mittausteknistä tuotannollista apua, mutta vain saksalaisten spesifikaatioiden mukaisesti toteutettuna. Eurooppalainen Karttaunioni olisi edellyttänyt sotasaaliskarttojen jatkopainosten tuottamisessa sekä sotatoimialueen uudiskartoituksessa uuteen järjestelmään siirtymistä. Käyttöön olisivat tulleet Saksan maavoimien sotilaskarttajärjestelmän Heereskarten mukainen lehtijako ja kartaston mittakaavasarjat. Suomi ei liittynyt Eurooppalaiseen Karttaunioniin. Erkki-Sakari Harju on tietokirjailija ja maanmittausneuvos. Kirjoittaja käsittelee aihetta yksityiskohtaisemmin syksyllä 2016 ilmestyvässä kirjassaan Suomen sotilaskartoitus 400 vuotta. Kirjan kustantaa AtlasArt Oy. LÄHTEET Suomen ja Saksan sotilaskarttalaitosten yhteistyötä koskevia asiakirjoja, kansio T-23820/6. Kansallisarkisto. Topografinen osasto, kansio T-11016/13. Kansallisarkisto. Topografinen osasto, kansio T-11017/10. Kansallisarkisto. Topografinen osasto, kansio T-11017/12. Kansallisarkisto. Kakkuri, Juhani: Jämpti mies, Tauno Johannes Kukkamäen elämä, Helsinki 2015. Oehrli, Markus 2014: Deutsche Kriegskarten der Schweitz 1939 1945, Ein Vademecum, Murten 2014. Paulaharju, Ahti: Henkilökohtaiset päiväkirjat N:o 49/26.4.1944. 12 MAANKÄYTTÖ 2 2016

VETURIMIES MUISTANETTE, TAI KUKA MUISTAA JA KUKA EI, kun O. J. Simpson pakeni Amerikoissa autolla poliiseja ja häntä epäiltiin ex-vaimonsa ja tämän miehen murhasta. Murhasyyte eteni oikeudenkäyntiin saakka ja sen lopputuloksena vuonna 1994 oikeus päätti, että Simpson ei ole syyllinen. Oli Simpsonilla tuossa ensimmäisessä oikeusistuimessa toden totta hyvä asianajaja, kun hän sen jälkeen siviilioikeudenkäynnissä, ehkä laveasti tulkiten meidän hallinto-oikeushaaraa vastaavassa, katsottiinkin syylliseksi ja tuomittiin maksamaan uhrien omaisille vahingonkorvauksia. Tästä johtuen tai siitä huolimatta hän sai vuonna 2008 vankeustuomion aseellisesta ryöstöstä. Vähän samantapaisia piirteitä, mutta yhden oikeushaaran, siis yleisen oikeusistuimen alueelta, on ollut paljon julkisuudessa olleessa Auerin jutussa ja sen eipäs-juupas-vaiheissa ja Auerkin sai tuomion lasten hyväksikäytöstä tuosta murhajutusta erillisessä asiassa. Suomessa ollaan useasti Maanmittausalan tapauksissa ihmetelty, kun KKO ja KHO ovat joissain tapauksissa voisiko sanoa eri linjoilla ja tämä oli yleisempää silloin, kun osittamisrajoitukset olivat vielä entisenlaisesti vallalla. Edelleenkin varpaille astumisia tapahtuu, mutta kylläkin yhä harvemmin. Asianlaita on kyllä hieman ymmärrettävämpää siitä syystä, että maanmittaustoimitukset ovat osittain asioita, joissa ei ole aina sopimusvapautta, mutta suurelta osin sopimusvapaus kyllä on. Jorma Pietilä kirjoitti aikanaan rasitteista, että ne ovat Suomen oikeusjärjestyksessä oikeuden subjektiteoriaa seuraten yksityisoikeudellisia ja intressiteoriaa seuraten julkisoikeudellisia. Kiinteistönmuodostamistoiminta oli Pietilän mukaan omalaatuista hallintotoimintaa. En ihan vieläkään ole tajunnut, mitä nämä juristin hienot termit merkitsevät, mutta varpaille astumiset eivät kylläkään minun ymmärykseni perusteella useimmiten ole johtuneet noista syistä. Noin kymmenen vuotta sitten esillä oli eräs halkomistoimitus Tammisaaressa, jos- O. J. SIMPSON, KKO VS. KHO JA MAANMITTAUS LAKI VÄYRYSEN ASIALLA sa KKO päätti, että saaritila voitiin halkoa. Toimitus- ja maaoikeuden ratkaisut olivat kylläkin sitä mieltä, että ei voitaisi, kun tilat muodostuisivat liian pieniksi, mutta KKO siis päätti toisin. Sitten yksi halkomisen osakas haki rakennuslupaa ja saikin ja sen jälkeen toinenkin haki ja hänkin sai, mutta viime kädessä KHO kumosi molemmat rakennusluvat ja päätti, että rakennusluvan voi saada vain, jos osakkaat niistä yhdessä sopivat. Hanke meni siten täysin juntturiin. Näin KHO käytännössä vesitti rakennuslupaan liittyneellä ratkaisullaan KKO:n halkomispäätöksen ja siten koko jutun, mistä kylläkin halkomistoimituksen toimitusinsinööri ja maaoikeus vahingoniloisesti ovat hihitelleet, että mehän tuo tiedettiin. Tuorein Veturimiehen tietoon tullut juttu on eräs rakennusrasitteisiin liittyvä asia, jossa KKO ensin antoi ratkaisunsa vuonna 2010 ja KHO vuonna 2011. Näitä ovat juristitkin ihmetelleet omassa Maankäyttölehteä vastaavassa, mutta ilmiasultaan huomattavasti värittömämmässä julkaisussa Lakimies vuonna 2012. KKO katsoi, että autopaikkarasitteet sitoivat kiinteistön omistajaa ja niiden katsottiin siis olleen jo olemassa. KHO taas katsoi, että kiinteistön omistajalla on oikeus saada rasitteen perustamisesta korvaus MRL:n 160.3 :n mukaisessa toimituksessa. Jos rasite oli KKO:n mukaan olemassa ja sitoi omistajaa, kuinka oli mahdollista saada KHO:n ratkaisun mukaan rasitteen perustamisesta korvaus, siinäpä uutta juridiikkaa jollekin pohdittavaksi. Samassa artikkelissa pohdittiin myös yleisemmällä tasolla KKO:n ja KHO:n asemaa ja siihen liittyviä ongelmia. Nyt, kun yksityistielakia ollaan muuttamassa ja samalla mietitään, mikä taho tulisi käsittelemään eräitä hallinnollistyylisiä asioi ta, jotka on saatettu nykyisen lain aikaan tielautakuntien käsiteltäväksi ja edelleen siitä maaoikeuteen ja KKO:een. Vaihtoehtoina on esitetty käräjäoikeus ja viimeisenä asteena olisi KKO tai sitten jokin hallintoasioita käsittelemään perustettava paikka, jonka viimeinen aste olisi ilmeisesti KHO. Siinäpä onkin mietittävää, ettei taas menisi jossain vaiheessa puurot ja vellit sekaisin. Voisiko tuohon epäkohtaan saada joskus jotain tolkkua. KKO on kyllä esittänyt, että KKO ja KHO pitäisi yhdistää, mutta KHO panee kovasti hanttiin. Menisihän siinä monta hyvää korkeapalkkaista juristin virkaa, joten vastustus on hyvin ymmärrettävää. Ai niin, miksi otsikossa on mainittu Väyrysen, siis tarkoitan Paavoa enkä Mikaa, nimi. No, kun Veturimiehellä pakinaan kuuluu aina loppukevennys, niin siitä syystä. Paavohan ajaa sitä, että Suomi luopuu eurosta ja jopa peräti EU:sta. Nyt on Maaseudun tulevaisuusleaks selvittänyt salaista tai ainakin salassa hyvin pysynyttä asiaa, että Puuta heinää ministeriö, joka vastaa mm. maanmittausalan lainsäädännöstä, on salassa jo pitkään ollut Väyrysen hankkeen takana. Tämä paljastui vihdoin, kun tutkivat journalistit saivat selville, että kiinteistönmuodostamisasetuksen 63 :ssä säädetään Käytettäessä kauppa-arvoon perustuvaa jyvitystä jyväluku määrätään kokonaisina markkoina. Kiinteistönmuodostamisasetuksen mukaan siis Suomi ei olekaan siirtynyt markoista euroon tai sitten lakiteksti sisältää Paavonkin hartaan toiveen, että kyllä ne markat palaavat lähitulevaisuudessa suomalaisten valuutaksi. Hartaudella tuota odottaa Veturimies MAANKÄYTTÖ 2 2016 13

Tuomas Turppa, Paikkatietokeskus Pistepilviä keräävät tulevaisuudessa yksittäiset kansalaiset, työkoneet ja autot, jolloin muodostuu pistepilvi ekosysteemi. Pointcloudhankkeessa eri alojen osaajat hakevat yhdessä ratkaisuja, joiden avulla julkishallinnon säästöt ja yritysten kasvu ovat mahdollisia. Hanke tuottaa tietoa kolmiulotteisen mittaustekniikan hyödyntämisestä. Laserkeilaimet ja kamerat mittaavat ympäristöä ja muodostavat siitä kolmiulotteisen pistepilven, jota voidaan hyödyntää ja jalostaa 3D-mallinnuksessa. Pilvipohjaista mallia voidaan hyödyntää rakennetun ympäristön päätöksenteossa. Toimiakseen turvallisesti itseohjautuvat autot tarvitsevat valtavasti tietoa ympäristöstään. Pistepilvillä digitalisoitua 3D-Suomea Hannu Hyyppä, Harri Kaartinen, Marika Ahlavuo, Juha Hyyppä ja Antero Kukko UUDENLAISTA TIETEELLISTÄ RAHOITUSTA PÄÄTÖKSENTEON TUEKSI Päätöksentekoa varten on aiemminkin tarvittu todennettua tietoa, mutta valtioneuvosto haluaa uusia työkaluja Suomen kilpailukyvyn ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion toimintojen säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Suomeen tarvitaan lisää osaamispohjaisia työpaikkoja ja valtiosektorin säästöjä. Nyt pyritään yhteistyöhön teollisuuden tuottamaan tieteellistä huippuosaamista. Vuoden 2015 Suomen Akatemian ensimmäiseen strategisen tutkimuksen hakuun jätettiin 130 konsortiohakemusta, joista valittiin 16 konsortiota ensimmäisenä käynnistyviin strategisen 14 MAANKÄYTTÖ 2 2016

Hanke tarjoaa avointa tietoa mallinnuksesta vuoro vaikutteisesti niin yksilöille ja yrityksille kuin kunnille ja valtionhallinnolle. tutkimuksen ohjelmiin. Kolmeksi vuodeksi jaettava rahoitus oli suuruudeltaan 52,5 miljoonaa euroa, mutta siinä on optio kolmeksi lisävuodeksi. Kaikki hankkeet arvioitiin ensin ohjelmakohtaisissa relevanssipaneeleissa ja jatkoon päässeet hankkeet myös tieteellisissä paneeleissa. Yksi rahoitetuista hankkeista oli COMBAT- eli Pointcloud-hanke. EDELLYTYKSIÄ 3D-TEOLLISUUDEN KASVULLE Google, Nokia, Apple, Samsung, Microsoft ja autonvalmistajista esim. Mercedes, Audi ja Toyota kehittävät tahoillaan sovelluksia 3D-mittaukseen ja mallinnukseen sekä paikkatietosovelluksiin. COMBAT-pistepilvihanke (@pointcloudfi, pointcloud.fi) työstää läpimurtoja 3D-mittaustekniikoiden, robotiikan ja laskentamenetelmien saroilla. Tavoitteena on luoda uutta tietoa, turvallisuutta ja edellytyksiä 3D-teollisuuden kasvulle kotimaassa. Hankkeessa työskentelee niin tietotekniikan kuin 3D-mallinnuksen osaajia, kaukokartoittajia, robotiikan taitajia ja maantieteilijöitä Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksessa, Aalto-yliopistossa, Oulun yliopistossa ja Turun yliopistossa. Vuonna 2015 alkanut hanke keskittyy erityisesti kaupunkien 3Ddigitalisaatioon, väylämittauksiin ja metsiin luoden uudenlaisen tavan käsitellä ja hyödyntää Suomen luonnonvaroja ja infrastruktuureja. Sidosryhmäverkostoomme kuuluu Suomen vientiteollisuutta, poliittisia päättäjiä, lukuisia yrityksiä ja kaupunkeja. Hanke tarjoaa avointa tietoa mallinnuksesta vuorovaikutteisesti niin yksilöille ja yrityksille kuin kunnille ja valtionhallinolle. ÄLYKKÄÄT KAUPUNKIMALLIT HUOMIOIVAT ELINKAARI- JA ESTEETTÖMYYSNÄKÖKULMAT Havainnollistavien 3D-kaupunkimallien avulla muutoksista voidaan viestiä erilaisten kaupunkitilaa käyttävien ryhmien kanssa asukkaista päättäjiin ja rakennusliikkeisiin. Eri käyttäjäryhmien on helpompi suhtautua muutoksiin ja hallita tapahtuvia muutoksia, kun he pääsevät tarkastelemaan ja arvioimaan niitä 3D-malleista. Tähän asti tekniikat, joita on perinteisesti käytetty kaupunki- ja väyläympäristön mallintamiseen, eivät ole mahdollistaneet yksityiskohtaista kolmiulotteista suunnittelua ja visualisointia. Juho-Pekka Virtanen, Aalto-yliopisto Lähes valokuvantarkoista sisätilapistepilvistä on nykyistä enemmän hyötyä navigoinnin lisäksi muutos- ja korjausrakentamisessa. MAANKÄYTTÖ 2 2016 15

Juho-Pekka Virtanen, Heikki Kauhanen, Matti Vaaja ja Matti Kurkela, Aalto-yliopisto Juho-Pekka Virtanen, Heikki Kauhanen, Matti Vaaja ja Matti Kurkela, Aalto-yliopisto Pistepilvisovellus on pääteknologia 3Dkarttojen, -mallien ja virtuaalisen todellisuuden tuottamiseen. Rakennus-, infra- ja yhdyskunta-alan yritykset tarvitsevat elinkaariteknologiassaan 3Dvirtuaalitekniikkaa, jota saadaan liikkuvalla kartoituksella. Pistepilvi ekosysteemi täydentää esineiden internetin ja anturiverkostojen tuottamaa tietoa ympäristöstä. Näiden lisäksi kaupunkimallien onnistuneeseen toteutukseen tarvitaan usein muitakin aineistoja, kuten paikkatietoaineistoja tai yksittäisten rakennusten BIM- ja rakennusmalleja. Älykkäässä kaupungissa kaikki infrastruktuuriin liittyvät tietojärjestelmät verkottuvat yhteen. Tulevaisuuden kaupungeissa kaupunkilaiset tuottavat pistepilvikarttaa rakennetusta ympäristöstään myös omilla älylaitteillaan. Yksilön rooli korostuu näin kaupunkiympäristön kehittämisessä. Päivittyvää 3D-karttaa voidaan käyttää älykkäisiin palveluihin, kuten työkaluna kaupunkisuunnitteluun ja itseajavien autojen navigointiin. Yhdistämällä ilmasta ja maasta mitattua UAV-aineistoa, laserkeilausta ja sisätilamittausta saadaan monikäyttöisiä hybridimalleja. Tieympäristöihin liittyvää dataa voidaan käyttää hyödyksi teiden kunnossapidossa ja turvallisuuden lisäämisessä. 3D-SISÄTILAMALLIT PARANTAVAT RAKENNUSTEN TURVALLISUUTTA JA PIDENTÄVÄT NIIDEN IKÄÄ Rakennusten sisätilojen 3D-mittaus on perinteisin menetelmin verrattuna työlästä ja kallista. Liikkuvilla järjestelmillä 3D-mittausdatan keruu tehostuu huomattavasti, mutta haasteena on tarkka paikannus, koska ulkotiloissa hyvin toimivien paikannussatelliittien signaalit heikkenevät tai häviävät kokonaan rakennusten sisällä. Uusia ratkaisuja tutkitaan, jotta sisätilamalleista on nykyistä enemmän hyötyä navigoinnin lisäksi muutos- ja korjausrakentamisessa. Juho-Pekka Virtanen, Matti Vaaja ja Matti Kurkela, Aalto-yliopisto 16 MAANKÄYTTÖ 2 2016