RAPORTTI MAAILMAN VAPAAEHTOISTOIMINNAN TILANTEESTA VUONNA 2011 Esipuhe Vapaaehtoistyön muodot ja sen määrittelemiseen käytetyt termit saattavat vaihdella eri kulttuureissa, mutta vapaaehtoistyön taustalla on aina samanlaisia arvoja: halu yhteisen hyvän edistämiseen vapaasta tahdosta, solidaarisuus ja tahdo tehdä vastikkeetonta hyvää. Vapaaehtoisia motivoivat arvot, kuten oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja vapaus, löytyvät sellaisinaan YK:n perustuskirjasta. Yhteiskunta, joka edistää ja tukee vapaaehtoistoiminnan eri muotoja on todennäköisesti myös yhteiskunta, joka huolehtii omistaan. Yhteiskunnat, jotka eivät anna arvoa ja tukea vapaaehtoistoiminnalle, jäävät myös paitsi sen tarjoamista hyödyistä. Viettäessään vapaaehtoistyön teemavuotta kymmenen vuotta sitten kansainvälinen yhteisö tunnusti vapaaehtoistyön arvon maailman maiden ja yhteisön edistyksessä, yhteenkuuluvuudessa ja jälleenrakennuksessa. Silti kun nyt pyrimme täyttämään YK:n vuosituhattavoitteita vuoteen 2015 mennessä, ei vapaaehtoistyötä ole edelleenkään aina sisällytetty kehitysstrategioihin ja kehityskeskustelun ytimeen. YK:n vapaaehtoisjärjestö tuotti tämän maailmanjärjestön ensimmäisen vapaaehtoistyötä koskevan raportin juhlistamaan vapaaehtoistyön teemavuoden kymmenvuotispäivää. Kertomalla vapaaehtoistyössä piilevistä mahdollisuuksista raportti näyttää kuinka nykyiset kehitysajattelun käytännöt eivät ota vapaaehtoistyön merkitystä tarpeeksi huomioon. Kahden viime vuosikymmenen aikana YK:n kehitysohjelma (United Nations Development Program - UNDP) on edistänyt inhimillistä kehitystä vaatimalla ihmisille enemmän vapautta ja valinnanmahdollisuuksia, oikeutta kouluttautua ja saada riittävä elintaso ja elää pitkä ja terve elämä. Näinä vuosikymmeninä olemme saaneet lukea inhimillisen kehityksen raporteista, että kansallista kehitystä ei tule mitata ainoastaan kansantulon (BKT) pohjalta, vaan on myös kiinnitettävä huomiota yleiseen elämänlaadun paranemiseen. Inhimillisen kehityksen indeksi asettaa ihmisen kehitysajattelun keskiöön. Kehitysohjelman raportti korostaa myös muun kuin aineellisen kasvun merkitystä ihmisten ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Koulutuksen ja terveydenhuollon piiriin pääsy sekä työolojen parantaminen ovat tärkeitä, mutta niin ovat myös ihmisten aktivoituminen, voimaantuminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen. Vapaaehtoistyö on hyvä esimerkki aineettomasta kasvusta. Vuoden 2010 inhimillisen kehityksen raportti totesi: Ihmisen asettaminen kehitysajattelun keskiöön tekee prosessista tasa-arvoisemman ja laaja-alaisemman sekä tekee ihmisistä aktiivisia toimijoita muutoksessa. Raportin mukaan vapaaehtoistoiminta kehittää ihmisten kykyjä ja osaamista erittäin tehokkaasti kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. YK:n kehitysohjelmassa (UNDP) uskomme ajattelua koskevaan muutokseen. Yhteiskuntaa muuttavien käytäntöjen on lähdettävä ruohonjuuritasolta ja lähiyhteisöistä. 1
Tämän raportin tehtävänä on laajentaa lukijan käsitystä vapaaehtoistyöstä ja aloittaa keskustelu sen tarjoamista mahdollisuuksista rauhalle ja kehitykselle. Helen Clark Pääjohtaja, YK:n kehitysohjelma UNDP Esittely Tämä raportti keskittyy niihin yleismaailmallisiin arvoihin, jotka motivoivat ihmisiä kaikkialla maailmassa tekemään vapaaehtoistyötä yhteisen hyvän puolesta sekä vapaaehtoistyön vaikutuksiin yhteiskunnalle ja yksilöille. Vapaaehtoistyö edistää ihmisten vuorovaikutusta, yhteiskunnallista osallistumista ja yksilöiden ja koko yhteiskunnan hyvinvointia. Vapaaehtoistyön arvo yhteiskunnallisessa kehityksessä tunnustettiin vuonna 2001 YK:n sadankahdenkymmenenkuuden jäsenvaltion hyväksyessä yleiskokouksen päätöslauselman vapaaehtoistyön teemavuoden lopulla. Tämä päätöslauselma antoi lukuisia suosituksia vapaaehtoistyön edistämisestä ja tukemisesta muun muassa valtioille, YK:n elimille ja järjestöille Kymmenen vuoden aikana joidenkin suositusten täytäntöönpanossa on tapahtunut huomattavaa edistystä Silti juhliessamme nyt vapaaehtoistyön teemavuoden kymmenvuotisjuhlaa, ei vapaaehtoistoiminnan arvoa ja vaikutuksia ole vieläkään täysin tunnustettu. Tarvitsemme toimivan joukon toisiaan tukevia ohjelmia, jotka ovat suunniteltu edistämään ihmisten yhteiskunnallista osallistumista ja yhteiskunnan hyvinvointia. Vapaaehtoistyö on olennainen osa kansakuntien ja yhteisöjen kestävää ja tasa-arvoista kehitystä. Nopeasti muuttuvassa maailmassamme vapaaehtoistyö on pysyvää. Sen muodot ja keinot saattavat vaihdella, mutta tärkeimmät arvot, solidaarisuus ja sitoutuneisuus, ovat ja pysyvät. Nämä arvot löytyvät kaikista kulttuureista ja yhteiskunnista ja ne ovat merkkinä ihmiskunnan ykseydestä. Tarve muuttaa kestämättömiä kulutus- ja tuotantotapojamme on nykyään suuri ja se vaatii toteutuakseen taakseen poliittista tahtoa ja myös tavallisten ihmisten aktiivista osallistumista. Vapaaehtoistyö ei ole yleislääke kaikkiin maailman ongelmiin, mutta se on tärkeä osa jokaista strategiaa, joka ei pidä taloudellista hyötyä kaiken mittana, vaan tunnustaa myös sen, että ihmiset haluavat tehdä asioita pyyteettömästi ja omien arvojensa ohjaamina, eivät vain hyötyäkseen itse. Raportissa tarjoamme useita esimerkkejä niistä monista muutoksista, joita vapaaehtoiset kokevat ja tuottavat. Kerromme, miksi vapaaehtoistoiminta on tärkeää yksilön kehitykselle. Ennen kaikkea olemme sitä mieltä, että inhimillisen yhteiskunnan on perustuttava luottamukselle, solidaarisuudelle ja keskinäiselle kunnioitukselle eli niille arvoille, joille vapaaehtoistoiminta perustuu. Tässä ensimmäisessä YK:n vapaaehtoistyöhön keskittyvässä raportissa käsittelemme monia termeihin ja metodeihin liittyviä kysymyksiä. Olemme tietoisia siitä, että lisätutkimus vapaaehtoistyön luonteesta ja laajuudesta on tarpeen. Raportti on tästä käytävän keskustelun alku, ei loppu. Tulevaisuudessa pyrimme laajentamaan tietämystämme vapaaehtoistyön motiiveista, laajuudesta, arvosta ja vaikutuksista ympäri maailman. Flavia Pansieri Johtaja, YK:n vapaaehtoisohjelma UNV 2
Yleiskatsaus Ihmiset ovat kansakunnan todellinen varallisuus UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti vuonna 1990. Vapaaehtoisuus on yksi ihmissuhteiden peruselementeistä. Vapaaehtoisuudessa on kyse ihmisten tarpeesta osallistua oman yhteisönsä toimintaan ja tuntea olevansa tärkeä muille. Uskomme vahvasti, että vapaaehtoistoiminnalle luontaiset sosiaaliset suhteet ovat kriittisen tärkeitä ihmisen ja hänen yhteisönsä hyvinvoinnille. Vapaaehtoistoiminta perustuu sellaisiin arvoihin, kuten solidaarisuus, vastavuoroisuus, keskinäinen luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Kaikki nämä ovat merkittävästi elämänlaatua edistäviä arvoja. Ihmiset kaikkialla maailmassa osallistuvat vapaaehtoistyöhön useasta eri syystä: auttaakseen köyhyyden poistamisessa sekä terveydenhuollon ja koulutuksen parantamisessa, puhtaan veden ja asianmukaisen viemäröinnin mahdollistamiseksi, ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristön tilaa koskevien uhkien torjumiseksi, katastrofiriskien vähentämiseksi, sosiaalisen syrjäytymisen sekä väkivaltaisten konfliktien ehkäisemiseksi. Vapaaehtoistyö edistää rauhaa ja kehitystä tuottamalla hyvinvointia ihmisille ja heidän yhteisöilleen. Vapaaehtoistyö muodostaa myös selkärangan monille kansallisille ja kansainvälisille kansalaisjärjestöille, muille kansalaisyhteiskunnan (ts. kolmannen sektorin) järjestöille sekä sosiaalisille ja poliittisille liikkeille. Vapaaehtoistyö on näkyvä osa julkista sektoria ja jatkuvasti kasvava osa yksityistä sektoria. Yk:n kansainvälisen vapaaehtoistyön teemavuoden 2001 jälkeen vapaaehtoistyön merkitys on yhä useammin ymmärretty ja tunnustettu. Tästä huolimatta vapaaehtoistyö on edelleen väärinymmärrettyä ja aliarvostettua. Vapaaehtoistyön sekä rauhan ja inhimillisen kehityksen väliset vahvat siteet unohdetaan aivan liian usein. On aika ymmärtää vapaaehtoistyön merkitys elämänlaatua sekä yleistä hyvinvointia edistävänä puuttuvana lenkkinä yhteiskunnallisen kehityksen kaavassa, jossa talouskasvu on edelleen keskipisteenä. Joka tapauksessa, kuten UNDP:n ensimmäisessä Inhimillisen kehityksen raportissa mainitaan, ihmiset ovat kansakunnan todellinen varallisuus. Yhteiskunnallisessa kehityksessä on kyse siitä, että ihmisillä on yhä enemmän mahdollisuuksia elää omien arvojensa mukaista elämää. Talouskasvu on vain yksi tapa lisätä näitä mahdollisuuksia.(1) Inhimillisen kehityksen kriteereihin, joita ovat muun muassa pääsy terveydenhuoltoon ja koulutukseen, on lisätty yksi asia: vapaus käyttää tietoja ja taitoja oman elämän rakentamiseen. Tätä laajennettua kehityksen määritelmää on käytetty kahdenkymmenen vuoden ajan YK:n maailmanlaajuisissa Inhimillisen kehityksen raporteissa sekä yli kuudessasadassa kansallisessa inhimillisen kehityksen raportissa. Tämä ensimmäinen YK:n julkaisema Raportti maailman vapaaehtoistyön tilasta korostaa sitä, kuinka ihmiset voivat vapaaehtoistyötä tekemällä vaikuttaa omaan ja yhteisönsä elämään. Vapaaehtoistyö on osa inhimillistä kehitystä, mutta sen merkitystä ja mahdollisuuksia ei ole yhteiskunnallisessa kehityksessä käytävässä keskustelussa vielä täysin hahmotettu ja ymmärretty, varsinkaan YK:n vuosituhattavoitteiden yhteydessä. On kuitenkin muistettava, että huomattavaa kehitystä on tapahtunut Kansainvälisen vapaaehtoistyön teemavuoden 2001 jälkeen, erityisesti kehitysmaissa tuolloin tunnustetuissa neljässä pääteemassa eli vapaaehtoistyön laajemmassa tunnustamisessa, toiminnan helpottamisessa, verkostoitumisessa sekä vapaaehtoistoiminnan edistämisessä. Hallitukset ovat kehittäneet kattavan listan suosituksia toimista, joilla vapaaehtoistyötä voidaan tukea. Nämä suositukset sisältyvät YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan 56/38 joka hyväksyttiin vuonna 2001, ja jota on täydennetty myöhempien YK:n yleiskokousten päätöslauselmissa.(2) Näitä suosituksia on myös korostettu YK:n pääsihteerin 3
raporteissa.(3) Vapaaehtoistyö arvokkaana osana kehitysyhteistyösuunnitelmia Vapaaehtoistoiminta tulee sisällyttää keskeiseksi osaksi kehitysyhteistyöpolitiikan kansallista suunnittelua. Vapaaehtoisen oma-aputoiminnan sekä keskinäisen tuen arvokkaiden perinteiden tunnustaminen ja strateginen kehittäminen lisää kehitysyhteistyön onnistumisen mahdollisuuksia. Yhteyden luominen kehitysyhteistyötä tekevien maiden suuren yleisön, näissä maissa toteutetun vapaaehtoistoiminnan ja kehitysmaissa toteutetun vapaaehtoistoiminnan välille, voi myös auttaa julkisen tuen saamista kehitysyhteistyölle.(4) Lähde: YK:n yleiskokous (2002b). Tämän raportin ajankohta, vuosikymmen Kansainvälisen Vapaaehtoistyön teemavuoden 2001 jälkeen, on erityisen tärkeä, koska samaan aikaan käydään vilkasta keskustelua siitä, millaisen yhteiskuntamuodon haluamme itsellemme ja tuleville sukupolville. Globalisaatio on nopeasti muuttamassa kulttuurisia ja sosiaalisia normeja, tuoden samanaikaisesti etuja joillekin ja rajoituksia sekä syrjäytymistä toisille. Monet tuntevat menettäneensä oman elämänsä hallinnan.(5) Vapaaehtoistyö on yksi tapa kytkeytyä yhteisöön ja yhteiskuntaan. Tällä tavalla ihmiset saavuttavat yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta ja pystyvät vaikuttamaan elämänsä suuntaan. Vapaaehtoistoiminta ankkurina maailmanlaajuisten muutosten edessä Ihmiset tuntevat usein voimattomuutta globalisaation edessä; he ovat kuin aallokossa ajelehtivat laivat ilman ankkuria. Vapaaehtoistoiminta voi olla ankkurina kun ihmiset vaikuttavat omassa yhteisössään tapahtuvaan muutokseen. Lähde: Marian Harkin, Euroopan Parlamentin jäsen, UNV High-Level Advisory Board (2011)(6) Milloinkaan ennen maailmanhistoriassa ihmisellä ei ole ollut yhtä suurta mahdollisuutta vaikuttaa oman yhteisönsä kehitykseen ja luoda omaa kohtaloaan. Osallistavaa demokratiaa on vaadittu vapaaehtoisvoimin toteutetulla kampanjoinnilla ja nopeasti kehittyvä digitaalinen viestintä on mahdollistanut uudenlaisen aktivismin. Näin on tapahtunut Latinalaisessa Amerikassa 1980-luvulla, Itä-Euroopassa 1990-luvulla sekä viimeisimpänä arabimaailmassa 2010-luvulla. Vapaaehtoistyö on saatava kehitysyhteistyötä koskevan keskustelun eturintamaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti sekä kansallisesti. Mielenkiinto vapaaehtoistyön monimuotoisuuteen on kasvanut huomattavasti viime vuosina ja aiheesta on yhä enemmän akateemista tutkimusta olemassa. Kiinnostuksen kasvamisesta todistavat myös monet vapaaehtoistyötä käsittelevät keskustelufoorumit sekä vapaaehtoistyön saama medianäkyvyys, varsinkin luonnonkatastrofien ja suurten urheilutapahtumien, kuten olympialaisten ja jalkapallon MM-kisojen yhteydessä. On myös yhä enemmän merkkejä hallitusten vapaaehtoistyötä tukevista toimista osana kansalaistoimintaa, sekä palveluiden tuottamisen parantamiseksi että sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja harmoniaa tukevien arvojen edistämiseksi. Vaikka tällainen kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan ei alkanut vuoden 2001 kansainvälisestä vapaaehtoistoiminnan teemavuodesta, monet uudet vapaaehtoistoimintaan liittyvät aloitteet voidaan jäljittää sinne saakka. Tämä raportti ei aio kopioida olemassa olevaa vapaaehtoistoimintaa käsittelevää tieteellistä työtä. Sen sijaan esitämme vision vapaaehtoistyöstä ja tutkimme, miten se liittyy joihinkin aikamme tärkeimpiin rauhan- ja kehitystyön haasteisiin. Vaikka mainitut esimerkit ovat 4
pääasiassa kehitysmaista, tämä raportti on kuitenkin tarkoitettu sovellettavaksi maailmanlaajuisesti. YK:n yleiskokouksen uraauurtava päätöslauselma 56/38 sisältää selkeät suositukset keinoista, joilla hallitukset ja YK-järjestelmä voivat tukea vapaaehtoistyötä.(7) Tärkeimpien näkökulmien joukossa olivat: - Vapaaehtoistyön unohtaminen politiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa voi johtaa riskiin jättää arvokas voimavara ilman huomiota sekä heikentää yhteisöjä sitovia yhteistyön perinteitä.(8) - Ei ole olemassa yhtä maailmanlaajuisesti toimivaa mallia, sillä se mikä toimii yhdessä maassa, ei välttämättä toimi toisenlaisen kulttuurin ja perinteet omaavassa maassa.(9) - Vapaaehtoistyön tukeminen ei merkitse palkatun työvoiman vähentämistä.(10) MAAILMAN VAPAAEHTOISTOIMINTA TÄNÄÄN Vapaaehtoistyön idea on tunnistettavissa jokaisesta yhteiskunnasta, vaikkakin vapaaehtoistyön toteutusmuodot vaihtelevat. Vuodesta 2001 lähtien laaja-alainen tutkimus on lisännyt suuresti ilmiön ymmärtämistä. Maailmalla on silti säilynyt laajalle levinneitä väärinkäsityksiä vapaaehtoistyön luonteesta ja vaikutuksista. Ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa mitata vapaaehtoistyön laajuutta. Useimmat tutkimukset todistavat kuitenkin vapaaehtoistyön olevan maailmanlaajuinen, valtavan laajamittainen ja vaikutuksiltaan merkittävä ilmiö. VAPAAEHTOISTOIMINNAN UUDET KASVOT Mahdollisuudet osallistua vapaaehtoiseen toimintaan ovat kasvaneet viime vuosina globalisaation, uuden teknologian leviämisen sekä yksityisen sektorin yhteiskuntavastuuseen liittyvän kiinnostuksen tuloksena. Esimerkiksi matkapuhelinviestintä ja online-vapaaehtoisuus ovat mahdollistaneet yhä useamman ihmisen osallistumisen vapaaehtoistyöhön ensi kertaa. Massiivinen tekstiviestiviestintä on yksi mikrovapaaehtoisuuden muoto, joka edistää tiedon tuottamista ja jakamista. Sitä käytetään säännöllisesti tietoisuuden lisäämiseksi, vaihtoehdoista tiedottamiseksi sekä julkisten palvelujen seuraamiseksi ja arvioimiseksi. Online-vapaaehtoisuus eli internetissä suoritettava vapaaehtoistyö on poistanut tarpeen sitoutua toimintaan vain tiettyinä aikoina ja tietyissä paikoissa, se on toisin sanoen lisännyt vapaaehtoistyön vapautta ja joustavuutta. Sosiaalisen median (kuten Twitter, Facebook, Orkut) kautta jaettu tieto on auttanut ihmisiä järjestäytymään muun muassa ilmastoa sekä demokraattista muutosta koskevien kysymysten ympärille, viimeisimpänä eräissä arabimaissa. Internet tekee vapaaehtoistyöstä kiinnostuneiden ihmisten ja vapaaehtoistyötä tarjoavien järjestöjen kohtaamisen aiempaa helpommaksi. Hyvä esimerkki tästä on YK:n Vapaaehtoisten online-vapaaehtoispalvelu (UNV Online Volunteering Service). Virtuaalisten eli internetissä toimivien yhteisöjen jäsenyys voi myös lisätä yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinnin tunteita. Vaikka vapaaehtoistyö ei ole uusi asia, se on saanut uusia muotoja ja ulottuvuuksia globalisaation aikakaudella. Vapaaehtoistyötä sisältävä matkailu voluntourism tai opiskelijoiden tapa pitää välivuosia, jonka aikana tehdään vapaaehtoistyötä, ovat uusia ilmenemismuotoja ja niiden vaikutukset ovat vielä epäselvät. Yritykset, kansalaisjärjestöt, yliopistot sekä uskonnolliset järjestöt ovat kasvavassa määrin mukana tarjoamassa tehtäviä kansainvälisille vapaaehtoisille. On olemassa myös tiettyjen maahanmuuttajaryhmien 5
sisäistä vapaaehtoistyötä (diaspora volunteerism), jossa maahanmuuttajayhteisöjen asiantuntijat sitoutuvat lyhytaikaisiin tehtäviin siirtääkseen uudessa asuinmaassa kertynyttä tietotaitoa synnyinmaahansa. Toinen suhteellisen uusi ilmiö on yksityisen sektorin osallistuminen vapaaehtoistoimintaan. Tänä päivänä noin yksi kolmesta suuresta yrityksestä tarjoaa jonkinlaista työnantajan tukemaa vapaaehtoistyötä. Pitkäaikainen yhteistyö yksityisten yritysten ja paikallisten kansalaisjärjestöjen välillä on kasvava suuntaus. VAPAAEHTOISTOIMINTA JA KEHITYSPOLITIIKKA Vapaaehtoistoiminnan vaikutus on erityisen silmiinpistävää kestävän kehityksen sekä hyvinvoinnin edistämisen yhteydessä. Vastoin yleistä käsitystä pienituloiset tai jopa köyhät tekevät yhtä paljon vapaaehtoistyötä kuin paremmin ansaitsevat. Vapaaehtoistoiminnassa vähemmän ansaitsevat käyttävät vahvuuksiaan, kuten tietojaan, taitojaan ja sosiaalisia verkostojaan itsensä, perheidensä ja yhteisönsä hyväksi. Vapaaehtoistoiminta on erittäin tärkeää haluttaessa vahvistaa heikoimmassa asemassa olevia saavuttamaan turvatun toimeentulon ja haluttaessa edistää heidän fyysistä, taloudellista, henkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan. Vapaaehtoistoiminta voi myös vähentää sosiaalista syrjäytymistä, joka on usein seurausta köyhyydestä, marginalisoitumisesta ja muista epätasa-arvoisuuden muodoista. Vapaaehtoistoiminta on yksi tapa saada mukaan väestöryhmiä, jotka usein jätetään huomiotta, kuten naiset, nuoret ja vanhukset, vajaakuntoiset, maahanmuuttajat ja HIV/AIDS potilaat. On yhä enemmän todisteita siitä, että vapaaehtoistoiminta edistää sellaista arvomaailmaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka mahdollistaa konfliktien jälkeisen sovittelun ja jopa ehkäisee väkivaltaisia yhteenottoja. Edistämällä luottamuksen rakentamista vapaaehtoistoiminta vähentää konfliktiin johtavia jännitteitä ja voi myös edistää konfliktien ratkaisemista. Sodan jälkeen vapaaehtoistyön avulla voidaan löytää uusia, yhteisiä merkityksellisiä asioita. Ihmiset, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa paikallisen osallistumisen ja yhteistyön kautta voivat paremmin ratkoa erimielisyyksiä riidattomasti. Vapaaehtoistyö luonnonkatastrofien yhteydessä on pitkään ollut yksi näkyvimmistä vapaaehtoisuuden ilmentymistä. Se on myös yksi selkeimmistä osoituksista siitä arvomaailmasta, joka saa ihmiset pitämään huolta toisistaan. Huolimatta siitä, että tiedotusvälineillä on taipumus kiinnittää huomiota kansainvälisiin vapaaehtoisiin, naapurit ja paikalliset asukkaat ovat usein ensimmäisiä katastrofiuhrien auttajia. Koska ilmastonmuutoksen, kaupungistumisen ja monien muiden tekijöiden vuoksi luonnonkatastrofeja on aiempaa enemmän, myös vapaaehtoistoiminnan merkitys katastrofien tapahtuessa on entuudestaan kasvanut. Kansainvälinen tietoisuus siitä, että kansakunnat ja yhteisöt voivat ja niiden pitäisi rakentaa katastrofien sietokykyä hyödyntäen ruohonjuuritasolta ylöspäin rakentuvia vapaaehtoisten aloitteellisuuteen pohjautuvia prosesseja, on kasvanut. Vuoden 2005 Luonnononnettomuuksien Maailmankonferenssi julisti, että tehokkaimmat toimet haavoittuvuuden vähentämiseksi ovat paikallisen yhteisön oma toiminta, paikallisorganisaatiot ja verkostot. Ihmisten asettaminen kehityksen ytimeen on paljon muuta kuin älyllinen harjoitus. Se tarkoittaa, että edistys tapahtuu oikeudenmukaisesti ja laajapohjaisesti ja mahdollistaen ihmisten aktiivisen osallistumisen muutoksen. (HDR 2010.) Vapaaehtoistoiminta voi olla todella tehokas ja käytännönläheinen tapa rakentaa ihmisten kykyjä ja taitoja kaikissa yhteiskunnissa ja kaikilla tasoilla. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa myös kanavan, jonka kautta edistää yksilöiden, yhteisöjen ja kansakuntien hyvinvointia. 6
Kansainvälinen tietoisuus siitä, että kansakunnat ja yhteisöt voivat ja niiden pitäisi rakentaa katastrofien sietokykyä kansalaislähtöisesti, jo yhteisössä olemassa olevan vapaaehtoistoiminnan avulla, on kasvanut. Vuoden 2005 Luonnononnettomuuksien Maailmankonferenssi julisti, että tehokkaimmat toimet haavoittuvuuden vähentämiseksi ovat paikallisen yhteisön oma toiminta, paikallisorganisaatiot ja -verkostot. Ihmisten asettaminen kehityksen ytimeen on paljon muutakin kuin älyllinen harjoitus. Se tarkoittaa, että edistys tapahtuu oikeudenmukaisesti ja laajalta pohjalta ja se antaa ihmisille mahdollisuuden olla aktiivisesti mukana muutoksessa. Vapaaehtoistoiminta voi olla todella tehokas ja käytännönläheinen tapa rakentaa ihmisten kykyjä ja taitoja kaikissa yhteiskunnissa ja kaikilla tasoilla. Se tarjoaa myös kanavan, jonka kautta nämä taidot saattavat edistää yksilöiden, yhteisöjen ja kansakuntien hyvinvointia. Kansainvälisten kehitystavoitteiden, kuten esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan miljoonien tavallisten kansalaisten vapaaehtoisponnisteluja hallitusten ja kansainvälisten toimijoiden pyrkimysten vahvistamiseksi. Haluamme tuoda esille vapaaehtoistoiminnan erilaisia ja monipuolisia ilmenemismuotoja vahvana edistyksen moottorina. Uskomme, että vapaaehtoisuus on paljon enemmän kuin vain annetun tehtävän suorittaminen. Se luo ja ylläpitää luottamusta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja auttaa luomaan tunteen yhteisestä identiteetistä ja päämäärästä. Useimmista yhteiskunnista on löydettävissä sellaista vapaaehtoistoimintaa, jossa ihmiset ponnistelevat yhdessä yhteisen päämäärän puolesta. Sellaisenaan vapaaehtoistoiminta koskettaa suurta määrää ihmisiä ympäri maailmaa. Tämä raportti on kuvaus ja tunnustus vapaaehtoistoiminnan positiivisesta vaikutuksesta suureen määrään ihmisiä, jotka kokevat köyhyyttä, turvattomuutta ja syrjäytymistä. Haluamme lisätä kiinnostusta vapaaehtoistoimintaan myös niiden ihmisten silmissä, jotka eivät ole vielä siitä osallisia. Haluamme, että vapaaehtoistoiminta on osa rauhantyöstä, kehitysyhteistyöstä ja hyvinvoinnista käytäviä keskusteluja ja että poliittiset päättäjät muistaisivat ottaa huomioon tämän laajan, mutta vielä suureksi osaksi näkymättömän ja käyttämättömän voimavaran. Tämän raportin keskeinen teema on, että vapaaehtoistoiminnan arvopohja antaa kauaskantoisia mahdollisuuksia inhimilliseen kehitykseen. Tässä arvopohjassa on kyse muun muassa solidaarisuudesta, sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, elämänlaadusta sekä yksilön ja yhteisön hyvinvoinnista. Yksilön hyvinvointi liittyy olennaisesti hänen mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan yhteisöönsä. Nämä arvot ovat jo kauan näkyneet Yhdistyneiden kansakuntien toiminnassa. Tästä huolimatta vapaaehtoistoiminnan merkitystä ei edelleenkään usein oteta huomioon rauhantyössä ja kehitysyhteistyössä. Tähän täytyy tulla muutos. Vapaaehtoistoiminta tulisi tunnistaa vahvana ja universaalisena uudistuvana luonnonvarana ja elinvoimaisena osasena jokaisen kansakunnan sosiaalista pääomaa. Se avaa valtavia mahdollisuuksia vaikuttaa moniin ajankohtaisiin, maailmanlaajuisiin huolenaiheisiin. Uskomme tämän raportin edistävän vapaaehtoistoiminnan suurempaa arvostusta ja rohkaisevan laajempaa strategista ajattelua ja toimintaa vapaaehtoistoiminnan sisällyttämiseksi käynnissä oleviin rauhantyön ja kehitysyhteistyön ohjelmiin. 7
Lähdeviitteet 1 Human Development Reports, n.d. 2 UNGA, 2002b; UNGA, 2003; UNGA, 2006; UNGA, 2009 3 UNGA, 2002a; UNGA, 2005; UNGA, 2008 4 UNGA, 2002b, p. 6; Annex: Recommendations on ways in which Governments and the United Nations system could support volunteering. II. Government support, (g), point (i). 5 UNDP and EO, 2003 6 UNV, 2011c, p. 9 7 UNGA, 2002b 8 UNGA, 2002b, p. 3; Annex: Recommendations on ways in which Governments and the United Nations system could support volunteering. I. General considerations, point 6. 9 UNGA, 2002b, p. 3; Annex: Recommendations on ways in which Governments and the United Nations system could support volunteering. I. General considerations, point 3. 10 UNGA, 2002b, p. 3; Annex: Recommendations on ways in which Governments and the United Nations system could support volunteering. I. General considerations, point 4. 11 UNDP, 2010b, p. 9 12 The National Commission for Human Development, UNV, & UN Pakistan, 2004 Englanninkielinen raportti osoitteessa http://www.unvolunteers.org/swvr2011 Tämän raportin ovat kääntäneet englannista suomeksi Kansalaisareenan vapaaehtoiset Angervuo, Tuula Sorri, Eemeli Tiitu, Juha-Matti 8