STRUVEN KETJU - STRUVE GEODETIC ARC Unescon maailmanperintökohde Suomen kohteiden hallinta ja hoito Marraskuu 2014
STRUVEN KETJU - STRUVE GEODETIC ARC Unescon maailmanperintökohde Suomen kohteiden hallinta ja hoito Maailmanperintösopimus YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco perustettiin vuonna 1945. Järjestön tavoitteena on myötävaikuttaa rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen edistämällä kansojen välistä yhteistyötä tieteen, kasvatuksen ja kulttuurin avulla. Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Maailmanperintösopimuksen tavoitteena on kansojen välisen yhteistyön avulla osoittaa ja turvata maailman keskeisten kulttuuri- ja luonnonperintökohteiden arvot ja säilyminen tuleville sukupolville. Sopimuksen tavoitteena on myös eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen. Maailmanperinnön katsotaan olevan koko ihmiskunnan henkistä omaisuutta ja pääomaa, ja siten sen suojelu on maailman kaikkien maiden yhteinen asia. Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta. Se voi myös liittyä tapahtumiin, eläviin perinteisiin, aatteisiin, uskontoihin ja uskomuksiin tai taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin. Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija. Maailmanperintöluettelossa on yhteensä 1007 kohdetta, joista 779 kulttuurikohdetta, 197 luontokohdetta ja 31 yhdistettyä kohdetta (tilanne 7/2014). Ne sijaitsevat 161 valtion alueella ja kaikkiaan 191 valtiota on allekirjoittanut maailmanperintösopimuksen. Suomen seitsemästä maailmanperintökohteesta kuusi on kulttuuriperintökohdetta ja yksi luonnonperintökohde.
Struven ketju on kolmioketju, joka kulkee lähellä itäistä 26 pituuspiiriä Hammerfestistä, Pohjoisen jäämeren rannalta, Mustallemerelle Ukrainan Izmailiaan. Ketjun pituus on noin 2820 kilometriä, ja se mitattiin vuosina 1816-55 F.G.W. Struven johdolla. Astemittauksen ketju muodostuu 258 kolmiosta, ja siinä on yhteensä 265 peruskolmiopistettä sekä 60 apupistettä. Ketju kulkee nykyään kymmenen maan alueella. Nämä valtiot ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Moldova ja Ukraina. Ketju tunnetaan myös nimellä Venäläisskandinaavinen astemittaus, koska se syntyaikanaan kulki vain Venäjän ja Ruotsin maaperällä. Struven ketjun suojelu Struven ketju - tieteen ja tekniikan maailmanperintökohde Astemittaus Astemittaus on maapallon koon ja muodon selvittämiseksi tehty mittaus. Mittausketjun päätepisteiden välinen etäisyys maastossa määritetään kolmiomittauksella ja samojen pisteiden leveysasteiden ero tähtitieteellisellä paikanmäärityksellä. Näiden määritysten tuloksista lasketaan meridiaaniasteen kaaren pituus. Teoreettisesti yhden leveysasteen suuruisen kaaren pitäisi olla yhtä pitkä niin päiväntasaajalla kuin lähellä napojakin. Kuitenkin jo Isaac Newton 1600-luvulla uskoi, että maapallo on hiukan navoiltaan litistynyt. Maapallon koko ja muoto askarrutti myös tähtitieteilijä Friedrich Georg Wilhelm Struvea ja sai hänet ryhtymään suurisuuntaiseen hankkeeseen, nykyään Struven ketju -nimellä tunnettuun astemittaukseen. Ketjun kymmenen maata ovat työskennelleet yhdessä ketjun pisteiden etsimiseksi, tarkastamiseksi ja merkitsemiseksi. Ketjun pisteistä on valittu ja suojeltu yhteensä 34 edustamaan koko mittausta. Suojeltuja pisteitä on kaikissa ketjun maissa, mutta pisteiden määrät vaihtelevat maittain sen mukaan, paljonko pisteitä alun perin oli ja miten ne ovat säilyneet. Kussakin maassa on valittu edustavimmat pisteet. Tarton tähtitorni Virossa ja Alatornion kirkko Suomessa ovat mittauspisteinä käytettyjä rakennuksia, ja ne ovat säilyneet lähes muuttumattomina. Myös ketjun päätepisteet, Fuglenaes Pohjoisen jäämeren rannalla ja Staro- Nekrassowka Mustanmeren tuntumassa, on otettu mukaan. Suomessa suojeltuja pisteitä on kuusi. Valitut 34 pistettä edustavat siis Struven ketjua virallisesti maailmanperintöluettelossa, mutta myös muut säilyneet pisteet on suojeltu kunkin maan kansallisten säännösten mukaisesti.
Maailmanperintökohde Struven ketjun maat laativat yhdessä esityksen ketjun ottamiseksi Unescon maailmanperintöluetteloon. Esitys toimitettiin Maailmanperintökeskukseen tammikuussa 2004, ja Maailmanperintökomitea päätti Struven ketjun maailmanperintöluetteloon liittämisestä heinäkuussa 2005. Struven ketju on eräs aikansa huomattavin teknis-tieteellinen saavutus. Sitä pidettiin malliesimerkkinä kolmiomittauksesta vielä 1900-luvun jälkipuoliskolla. Ketjulla on myös huomattavaa yleismaailmallista arvoa: se on yhdistänyt jo lähes 200 vuoden ajan kansoja Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle. Ja tämä työ jatkuu maailmanperintökohteen arvon myötä. Struven ketjun maailmanperintöarvot Maailmanperintöluetteloon kirjattavan kohteen tulee edustaa ainutlaatuisia yleismaailmallisia arvoja. Kansallinen merkittävyys ei siis yksin riitä. Kulttuurikohde voi esimerkiksi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi, tietyn kulttuurin perinteinen asutus, inhimillisen luovuuden mestariteos tai muuhun inhimillisen kulttuurin osa-alueeseen liittyvä kohde. Struven ketju liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 2005. Perusteena olivat tunnusmerkit (ii), (iv) ja (vi), joista maailmanperintökomitea totesi päätöksessään seuraavaa: käsittäen meridiaaninkaaren mittauksen kolmiopisteet, jotka ovat kiinteitä kohteita, mutta toisaalta aineeton osa mittaustekniikkaa. Tunnusmerkki (vi): Kaaren mittaus ja mittauksen tulokset ovat suoraan liitettävissä ihmisen paloon selvittää maapallon salat, sen muoto ja koko. Se linkittyy Sir Isaac Newtonin teoriaan maapallon litistyneisyydestä navoiltaan. Criterion (ii): The first accurate measuring of a long segment of a meridian, helping in the establishment of the exact size and shape of the world exhibits an important step in the development of earth sciences. It is also an extraordinary example for interchange of human values in the form of scientific collaboration among scientists from different countries. It is at the same time an example for collaboration between monarchs of different powers, for a scientific cause. Criterion (iv): The Struve Geodetic Arc is undoubtedly an outstanding example of technological ensemble presenting the triangulation points of the measuring of the meridian, being the non movable and non tangible part of the measuring technology. Criterion (vi): The measuring of the arc and its results are directly associated with men wondering about his world, its shape and size. It is linked with Sir Isaac Newton's theory that the world is not an exact sphere. Tunnusmerkki (ii): Ensimmäinen pitkän meridiaanikaaren tarkka mittaus, joka auttoi määrittämään maapallon tarkan muodon ja koon, ja jolla oli merkittävä osuus luonnontieteiden kehityksessä. Se on myös erityinen osoitus inhimillisten arvojen kohtaamisesta ja tieteellistä yhteistyötä eri maiden tutkijoiden kesken. Samalla se on esimerkki suurvaltojen hallitsijoiden yhteistyöstä tieteen saralla. Tunnusmerkki (iv): Struven geodeettinen ketju on kiistämättä erinomainen esimerkki teknisestä kokonaisuudesta -
Eheys ja alkuperäisyys Maailmanperintökohteen pitää olla kokonaisuudeltaan eheä (Integrity) sekä alkuperäinen ja aito (Authenticity). Eheydellä tarkoitetaan sitä, että kohde on riittävän laaja, yhtenäinen ja hyvin säilynyt kokonaisuus, johon on sisällytetty kaikki maailmanperintöarvojen vaatimat osa-alueet. Alkuperäisyys on kulttuurisidonnainen arvo, jota muoto, materiaalit, käyttömuodot, perinteet, tekniikat ja sijainti määrittelevät. Suomen alueella olevat kuusi Struven ketjun maailmanperintöluetteloon liitettyä pistettä ovat osa yhtenäistä mittausketjua ja moni niistä on edelleen osa kansallista kiintopisteiden verkkoa ja niillä suoritaan nykyisinkin geodeettisia mittauksia. Pisteiden alkuperäisyys ei ole myöskään mitenkään kyseenalaistettavissa. Kaikki pisteet ovat alkuperäisillä paikoillaan ja monet sijaitsevat syrjäisillä alueilla, joilla ei juuri ole tapahtunut muutoksia sitten ketjun mittausten aikojen. Suomen osakohteet Alueet Kullekin osakohteelle on määritetty Maailmanperintökomitean ohjeiden mukaisesti varsinainen kohdealue ja sen ulkopuolelle niin sanottu suojaalue. Nämä on alkujaan listattu vuoden 2004 esitysasiakirjassa. Koska itse kohteet ovat hyvin pieniä - käytännössä mittauspiste ja sen ympärillä havaitsijan tarvitsema alue - on myös kohdealueet rajattu suppeiksi. Yleensä ne ovat ympyränmuotoisia alueita, joiden halkaisija on joitakin kymmeniä metrejä. Suoja-alue käsittää yleensä vastaavasti hieman suuremman ympyräalueen varsinaisen alueen ulkopuolella. Näillä alueilla ei saa suorittaa kohteen säilymistä ja alkuperäisyyttä uhkaavia toimia. Toisaalta normaalit luonnon kiertoon liittyvät toimet kuten metsän käsittely näilla alueilla ja laajemminkin kohteiden ympäristössä on sallittua. Kohteiden varsinaisten alueiden ja suojaalueiden koot ja pinta-alat ovat seuraavassa luettelossa. Alueita havainnollistavat kartat ovat Liitteessä 1. Stuorrahanoaivi Maailmanperintökohde - halkaisija 20 m - pinta-ala 314 m² Suoja-alue - halkaisija 50 m - pinta-ala 1964 m² Aavasaksa Maailmanperintökohde - halkaisija 10 m - pinta-ala 79 m² Suoja-alue - halkaisija 100 m - pinta-ala 7854 m² Alatornion kirkko Maailmanperintökohde - kirkkorakennuksen alue - pinta-ala 1600 m² Suoja-alue - pinta-ala 19300 m² Oravivuori Maailmanperintökohde - halkaisija 10 m - pinta-ala 79 m² Suoja-alue - 36 m * 25 m - pinta-ala 900 m² Porlammi (Tornikallio) Maailmanperintökohde - halkaisija 10 m - pinta-ala 79 m² Suoja-alue - halkaisija 40 m - pinta-ala 1257 m² Mustaviiri Maailmanperintökohde - halkaisija 10 m - pinta-ala 79 m² Suoja-alue - halkaisija 80 m - pinta-ala 5027 m²
Pisteiden kuvaukset Mustaviiri SVARTVIRA 60 16 35 pohjoista leveyttä ja 26 36 12 itäistä pituutta Mustaviirin piste, alkuperäiseltä nimeltään Svartvira mitattiin vuonna 1833 ja merkittiin poranreiällä kallioon. Mustaviiri on kallioinen saari Suomenlahdella noin 30 kilometrin päässä Loviisasta. Struven ketjun mittauksista lähtien Mustaviiri, ruotsiksi Svartviran, on ollut yksi Suomen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalle kalliolle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1930, ketjun pisteestä noin 9,3 m lounaaseen. Mustaviirin saari kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Yleisöllä on vapaa pääsy saarelle. Satamasta vie polku mittauspisteelle. Porlammi PORLOM II 60 42 17 pohjoista leveyttä ja 26 00 12 itäistä pituutta Lapinjärven Tornikalliolla sijaitsee yksi Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun mittauspisteestä, alkuperäiseltä nimeltään Porlom II. Tämä piste mitattiin vuonna 1833 ja merkittiin poranreiällä kallioon. Struven ketjun mittauksista lähtien Tornikallio on ollut eräs Suomen kartoituksen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalle kalliolle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1922. Se on noin 64,5 metrin päässä Struven pisteestä. Myöhemmin Tornikalliolla sijaitsi Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin asti, jolloin satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Ketjun mittauksen aikaan pisteeltä oli näköyhteys naapuripisteisiin, mutta näkymät ovat nyt osittain metsän peittämiä. Tornikallio on nykyään suosittu näköalapaikka. Oravivuori PUOLAKKA 61 55 36 pohjoista leveyttä ja 25 32 01 itäistä pituutta Oravivuoren huipulla sijaitseva piste, alkuperäiseltä nimeltään Puolakka mitattiin vuonna 1834 ja merkittiin poranreiällä kallioon. Struven ketjun mittauksista lähtien Oravivuori on ollut eräs Suomen geodeettisista peruspisteistä. Geodeettinen laitos mittasi samalle kalliolle ensimmäisen luokan kolmiopisteen vuonna 1930, vain 43 senttimetrin päähän Struven ketjun pisteestä. Paikalla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin, jolloin GPS -satelliittimittaukset syrjäyttivät kolmiomittaukset. Vuosina 1969 1987 Oravivuorella oli myös Geodeettisen laitoksen tähtimittausasema. Paikalla on nyt Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen yhdessä rakennuttama kolmiomittaustorni muistuttamassa alueen merkityksestä Suomen kartoitukselle. Oravivuori sijaitsee Puolakan kylässä, 10 km Korpilahden kirkonkylästä etelään. Pisteelle on merkitty reitti Vanhanpääntieltä mantereen puolelta ja Oravisalmen kummelin kohdalta Päijänteeltä. Alatornio TORNEA 65 49 48 pohjoista leveyttä ja 24 09 26 itäistä pituutta Alatornion kirkon kellotornissa sijaitseva piste, alkuperäiseltä nimeltään Tornea mitattiin vuonna 1842. Mittauksen aikoihin tehtyjä kaiverruksia on edelleen nähtävissä kirkon tornin kellohuoneen seinissä. Jaakko Rijfin suunnittelema ristikirkko rakennettiin Kustaa IV Aadolfin aikana vuonna 1797. Nykyinen Alatornion kirkko on kolmas kirkkorakennus samalla mäellä. Ensimmäinen sijaitsi paikalla vuoteen 1316 asti. Vanhin osa nykyisestä kirkosta on rakennettu joidenkin tietojen mukaan 1400-luvulla, joidenkin 1551. Kellotornin huippu on noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella ja siis luonnollinen paikka kolmiomittaukselle. Tornista oli hyvät näköyhteydet seuraaville mittauspisteille Haaparannan Perävaaralle ja Torni-
on Kaakamavaaralle. Kellotornia on Struven ajoista lähtien käytetty kolmiomittaukseen ja se on edelleen osa Tornion kaupungin mittauspisteisteiden verkkoa. 1730-luvulla Tornionlaaksossa oli liikkunut myös maapallon muotoa mitannut Pierre Louis Moreau de Maupertuis retkikuntineen. Hän käytti mittauspisteenä Suensaarella sijaitsevan 1600- luvulla rakennetun kirkon tornia. Aavasaksa AVASAKSA 66 23 52 pohjoista leveyttä ja 23 43 31 itäistä pituutta Aavasaksan piste mittaajien käyttämältä nimeltään Avasaksa mitattiin vuonna 1845 vaaran korkeimmalle kohdalle. Pisteen merkiksi kallioon kaiverretut ristit sijaitsevat nyt vuonna 1969 rakennetun näköalatornin alla. Struven ketjun mittaajat laativat töistään tarkat selostukset. Tehdyistä risteistä yksi on varsinainen keskusmerkki. Toinen piste mitattiin 2,4 silloista ranskalaista jalkaa (0,77 metriä) keskusmerkistä länteen ja kolmas merkki 3,2 ranskalaista jalkaa (1,04 metriä) keskusmerkistä itään. merkitty kiveen kaiverretuilla risteillä. Stuorrahanoaivi on Mustaviirin saaren ohella ainoa Suomen pisteistä, joka ei sijaitse turistireitillä, vaan vaatii noin päivän patikoinnin lähimmältä autotieltä: pisteelle on kävelymatkaa reilu 25 kilometriä niin Enontekiö-Kautokeino tieltä kuin Kaaresuvannon suunnaltakin. Lumipeitteisenä aikana moottorikelkkaura Hetta-Palojärvi- Kilpisjärvi kulkee Stuorrahanoaivin eteläpuolelta parin kilometrin etäisyydellä. Mittauspisteen ympäristö on edelleen yhtä avoin ja havainnointiin soveltuva kuin Struvenkin aikoina. Struven ketjun mittauksista lähtien Stuorrahanoaivin piste on ollut yksi Suomen geodeettisista peruspisteistä. Ensimmäisen luokan kolmiopiste mitattiin lähes samalle paikalle vuonna 1970. Se on 7,6 metriä pohjoiseen Struven pisteestä. Ennen Struven retkikuntaa Aavasaksa oli tullut tunnetuksi ranskalaisen Pierre Louis Moreau de Maupertuis n mittauksista 1730-luvulla. Mittauksillaan Maupertuis todisti maapallon olevan navoiltaan litistynyt. Maupertuis ylisti Aavasaksaa Tornionlaakson hienoimmaksi paikaksi. Aavasaksa on ollut siitä lähtien tunnettu kauneudestaan ja keskiyön auringostaan. Geodeetit eivät kuitenkaan valinneet Aavasaksaa mittauspisteeksi luonnonkauden tähden, vaan siitä käytännön syystä, että vaaran laelta oli hyvät näköyhteydet seuraaville pisteille. Stuorrahanoaivi STUOR-OIVI 68 40 57 pohjoista leveyttä ja 22 44 45 itäistä pituutta Enontekiöllä Stuorrahanoaivin huipulla (alkuperäinen pisteen nimi Stuor-oivi) sijaitsee yksi Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun pisteestä. Tälle vaaralle mitattiin ensimmäinen piste vuonna 1850 ja toinen 1852. Molemmat pisteet on
Suojelu ja hoito Maailmanperintösopimus edellyttää, että jokainen luetteloon liitetty kohde on suojeltu kansallisella lainsäädännöllä. Unesco ei siis osallistu kohteen suojeluun tai ylläpitoon, vaan kaikki käytännön toimet ovat jäsenmaan vastuulla. Lainsäädäntö, johon suojelu perustuu Struven ketjun pisteet ovat muinaismuistolain tarkoittamia muinaisjäännöksiä ja siten sen mukaan suojeltuja. Tämä koskee kaikkia ketjun pisteitä - siis myös niitä, jotka eivät ole luettelossa. Lisäksi monen kohdalla on voimassa muita suojelun takaavia tai suojelua vahvistavia lakeja tai säädöksiä. Maailmanperintöluetteloon liitetyt Struven ketjun kuusi Suomen osakohdetta - kuten myös muut Suomen alueella olevat ketjun pisteet - on merkitty Museoviraston ylläpitämään Muinaisjäännösrekisteriin. Stuorrahanoaivi Kohde on suojeltu muinaismuistolain 295/1963, 17.6.1963, perusteella. Kohdetta ympäröivä alue kuuluu 67000 ha suuruiseen Tarvantovaaran erämaa-alueeseen, josta on säädetty erämaalaissa, 62/1991, 17.1.1991. Erämaa-alueita on perustettu alueiden erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseksi. Lisäksi tämä erämaa kuuluu Euroopan unionin Natura 2000 -suojelualueverkoston alpiiniseen vyöhykkeeseen, johon EU:n komissio sen hyväksyi luontodirektiivin (92/43/ETY) perusteella 22.12.2003. Aavasaksa Kohde on suojeltu muinaismuistolain 295/1963, 17.6.1963, perusteella. Kohdetta ympäröivää Aavasaksan lakialuetta on suojeltu 1870 luvulta alkaen Aavasaksan kruununpuistona. Aavasaksa on nimetty myös Suomen yhdeksi kansallismaisemaksi. Alatornion kirkko Koska kohde sijaitsee kirkossa, se on suojeltu kirkkolain 1054/1993, 26.11.1993 perusteella. Oravivuori Kohde on suojeltu muinaismuistolain 295/1963, 17.6.1963, perusteella. Maanomistajan, Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen sekä Jyväskylän kaupungin (tehty 1998 silloisen Korpilahden kunnan kanssa) on olemassa sopimus Oravivuoren laen käyttämisestä kolmiomittauksen ja kartoituksen historiaan vaalimiseen ja kaupunki on sitoutunut pitämään kunnossa mäelle rakennetun kolmimittaustornin. Porlammi Kohde on suojeltu muinaismuistolain 295/1963, 17.6.1963, perusteella Mustaviiri Kohde on suojeltu muinaismuistolain 295/1963, 17.6.1963, perusteella. Mustaviirin saari sijaitsen Itäisen Suomenlahden kansallispuiston alueella. Puistosta on säädetty lailla 674/1981 ja asetuksella 932/1981, 18.12.1981. Maanomistus Suomen pisteillä Stuorrahanoaivi Kohde sijaitsee Enontekiöllä rekisteriyksiköllä 47-893-10-1, Enontekiön valtionmaa I. Valtion omistuksessa, Metsähallituksen hallinnoima. Aavasaksa Kohde sijaitsee Ylitorniossa rekisteriyksiköllä 976-412-8-154, Aavasaksa. Valtion omistuksessa, Metsähallituksen hallinnoima. Alatornion kirkko Kohde sijaitsee Torniossa rekisteriyksiköllä 851-420-17-77, Parasniemen hautausmaa. Tornion seurakunnan omistuksessa. Oravivuori Kohde sijaitsee Jyväskylässä rekisteriyksiköllä 179-432-2-156, Korpinkolo. Yksityisessä omistuksessa.
Porlammi Kohde sijaitsee Lapinjärvellä rekisteriyksiköllä 407-409-32-302, Korkeumus. Yksityisessä omistuksessa. Mustaviiri Kohde sijaitsee Pyhtäällä rekisteriyksiköllä 624-891-1-1, Itäisen Suomenlahden kansallispuisto. Valtion omistuksessa, Metsähallituksen hallinnoima. Mustaviiri Kymenlaakson maakuntakaava/maaseutu ja luonto Ympäristöministeriön 14.12.2010 vahvistama Alatornion kirkon alueella on myös voimassa Tornion yleiskaava, joka on hyväksytty 14.12.2009. Jyväskylässä on lausunnolla yleiskaavahanke, joka ulottuu Oravivuorelle. Liitteeseen 5 on koottu tarkemmat tiedot kohteiden käsittelystä maakunta- ja yleiskaavoissa. Osakohteet kaavoituksessa Kaikki Suomen kuusi osakohdetta on esitetty maakuntakaavoissa merkinnällä Unescon maailmanperintökohde. Kaavaselostuksissa on tarkempi suunnittelumääräys tyyliin: Aluetta ja sen lähiympäristöä on suunniteltava siten, että maailmanperintökohteen rakennushistorialliset, kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot säilyvät ja vahvistuvat. (Itä-Uudenmaan maakuntakaava). Maakuntakaavat on vahvistettu eri osakohteille seuraavasti: Stuorrahanoaivi Tunturilapin maakuntakaava Ympäristöministeriön 23.6.2010 vahvistama Aavasaksa Länsi-Lapin maakuntakaava Ympäristöministeriön 19.2.2014 vahvistama Alatornion kirkko Länsi-Lapin maakuntakaava Ympäristöministeriön 19.2.2014 vahvistama Oravivuori Keski-Suomen maakuntakaava Ympäristöministeriön 14.4.2009 vahvistama Porlammi (Tornikallio) Itä-Uudenmaan maakuntakaava Ympäristöministeriön 15.2.2010 vahvistama Ketjun kymmenen maan yhteistyö Struven ketju - Struve Geodetic Arc - on kymmenen maan yhteinen maailmanperintökohde. Näissä maissa on valittu yhteensä 34 parhaiten säilynyttä pistettä ja liitetty ne edustamaan ketjua maailmanperintöluetteloon. Muut ketjun lähes 250 pistettä kuuluvat edelleen ketjuun, ja myös niitä suojellaan kunkin maan kansallisin toimin, mutta yksittäisinä kohteina niillä ei ole maailmanperintöstatusta. Jotta ketju säilyy ketjuna myös tulevaisuudessa ja yhdistää kansoja Mustaltamereltä Jäämerelle, maiden välinen jatkuva yhteistyö on tärkeä. Jokainen maa hoitaa omia ketjun pisteitä Unescon sääntöjen ja kansallisten säädöstensä mukaisesti. Yhteistyön perustaksi maat ovat luoneet yhteisen säännöstön Management Mechanism, jolla on sovittu toimintatavoista ja menettelyistä ketjun hoidossa. Se perusteella on myös luotu kahden vuoden välein tapahtuva kokousjärjestely. Siinä jokin maa vuorollaan toimii kokousten välisen kaksi vuotta puheenjohtajana ja järjestää sitten yhteisen kokouksen. Siinä raportoidaan tapahtuneista asioista, keskustellaan yhteisistä tavoitteista ja suunnitellaan tulevaa toimintaa ja yhteistyötä. Management Mechanism -paperi on liitteenä 4. Hallinto ja resurssit Suomessa Suomessa maailmanperintösopimuksen toimeenpanosta ja yhteyksistä Unescoon vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö sekä käytännön maailmanperintöasioiden hallinnosta ja toi-
meenpanosta kulttuurikohteiden osalta Museovirasto. Itse kohteissa hallinnointi, ylläpito ja suojelu on järjestetty kunkin kohteen erikoispiireteiden mukaisesti erilaisilla järjestelyillä. Struven ketjun erikoispiirre on, että kohde jakaantuu kuuteen eri pisteeseen Suomessa ja toisaalta Suomi on vain yksi toimija kymmenen maan yhteisessä maailmanperinnössä. Maanmittauslaitos on ollut päätoimija Struven ketjun maailmanperintöluetteloon viennissä sekä hoidossa ja hallinnossa. Laitos koordinoi hanketta valmisteluvaiheessa kymmenen Struven ketjun maan puolesta sekä vastasi erityksen laatimisesta ja toimittamisesta Unescolle. Se myös toimi luetteloon ottamisen jälkeen maiden yhteisen toimielimen - Coordinating Committee - puheenjohtajana ensimmäiset viisi vuotta. Suomen pisteiden osalta myös paikalliset viranomaiset ja yhteistyötahot ovat olleet laajasti mukana kohteiden hoidossa ja tunnetuksi tekemisessä. Kohteille on näin laitettu kuntoon perusasiat kuten tehty esitteet ja opasteet sekä pystytetty maanteiden varsille viitoitus. Myös kahdelle kohteelle on ollut tarpeen järjestää paikoitusalueet. Näihin töihin on saatu osin rahoitusta valtion talousarviossa ositetusta maailmanperintöavustuksesta. Kohteiden hoidon ja kunnossapidon vuosittaiset kustannukset ovat hyvin pienet - lähinnä valvonnasta johtuvia. Aika-ajoin tarvitaan opastuksen ja liikennemerkkien uusimista tai polkujen ja paikoitusalueiden kunnostusta. Nämä projektiluontoisten hankkeiden kustannukset ovat valtion kustannettavia, mutta käytännön toteutuksessa kunnilla on tärkeä rooli, johon ne ovat jo suorittamillaan toimilla osoittaneet olevansa sitoutuneita. Mustaviiri ja Stuorrahanoaivi - sijaitsevat suojelualueilla ja syrjäisillä alueilla - suojelualueiden hoitosuunnitelmat ohjaavat - vene- tai patikkamatkan päässä - eivät vaadi erityisiä säännöllisiä hoitotöitä Porlammi ja Oravivuori - yksityisomistuksessa olevilla mailla - kummallekin johtaa polku autotieltä - osin polulla rakenteita - pitkospuita ja rappusia - pääosin normaalia polkua - paikoitusmahdollisuuksista huolehdittava - itse pisteet sellaisinaan eivät vaadi hoitotyötä - polut ja paikoitus kunnnossapidettäviä Alatornion kirkko ja Aavasaksa - kohteet suoraan yleisten teiden varsilla ja paikoitus asianmukaisesti järjestetty - kohteissa on rakennuksia, jotka niiden omistajat pitävät kunnossa Kaikilla pisteillä tarvitaan Unescon sääntöjen mukaisen maailmanperintökilven kunnon seuranta ja mahdollinen kunnostaminen. Heti luetteloon merkitsemisen jälkeen pisteille asetettiin ohessa olevan kuvan mukainen alumiinilaatta paalun kiinnitettynä. Teksti on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Stuorrahanoaivilla myös saameksi. Lisäksi kaikilla pisteillä on opastaulu, joka kertoo lyhyesti Struven ketjun historiasta ja merkityksestä sekä sen maailmanperintöarvoista. Taulut on asetettu autolla saavutettavilla pisteillä pysäköintialueen vierelle tai pisteelle vievän polun alkuun. Mustaviirillä taulu on lähellä laituripaikkaa pisteelle vievän polun varressa ja Stuorrahanoaivin osalta se on Tunturi-Lapin luontokeskuksessa Enontekiön Hetassa. Pisteiden hoito Suomen kuusi pistettä tarvitsevat käytännössä vähän hoitoa ja kunnossapitoa. Pisteet voidaan pareittain luokitella hoidon tarpeen mukaan seuraavasti:
Paikalliset toimijat Pisteiden sijainnista, maanomistusoloista ja muista paikallisista seikoista johtuen Suomen Struven ketjun pisteillä on omat paikalliset toimijansa ja sidosryhmänsä. Stuorrahanoaivi - Enontekiön kunta - Enontekiön Kehitys Oy - Lapin luontopalvelut, Metsähallitus Aavasaksa - Ylitornion kunta - Aavasaksan vaaran yritykset - Lapin luontopalvelut, Metsähallitus Alatornion kirkko - Tornion kaupunki - Tornion seurakunta - Tornionlaakson maakuntamuseo - Tornion-Haaparannan matkailutoimisto Oravivuori - Jyväskylän kaupunki - Jyväskylän Seudun Matkailu - Maanomistaja Porlammi - Lapinjärven kunta - Porlammin kyläyhdistys - Maanomistajat Mustaviiri - Pyhtään kunta - Kaakko135/Seudullinen matkailumarkkinointi - Etelä-Suomen Luontopalvelut, Metsähallitus yhteistyö muiden Struven ketjun maiden kansallisten toimijoiden kanssa on Maanmittauslaitoksen vastuulla. Tällä yhteistyöllä taataan, että ketju pysyy yhtenäisenä maailmanperintökohteena, eikä pirstoudu erillisiin kansallisiin osiin. Toiminta tapahtuu Management Mechanismsopimuksen kirjaimen ja hengen mukaisesti. Paikallisesti yksittäisillä Suomen kohteilla tarvittavista töistä huolehtiminen sopii asianomaiselle kunnalle. Vuosittain tarvittavat työt ovat vähäisiä, mutta jatkuva seuranta ja tilanteen mukainen reagointi on tarpeen, jotta kohde säilyy arvoisessaan kunnossa. Liitteessä 1 on luetteloitu kohteittain seurattavia asioita ja mahdollisesti tarvittavia toimia. Toinen osa paikallista toimintaa on Struven ketjun - ja maailmanperinnön laajemminkin - tunnetuksi tekeminen paikkakunnalla ja maailmanperinnön hyödyntäminen esimerkiksi kouluopetuksessa. maailmanperintöstatus tarjoaa omat etunsa - joka kunnassa ei ole maailmanperintökohdetta. Maailmanperintöaatteen tunnetuksi tekemisessä ja hyödyntämisessä kunnilla on päävastuu, mutta myös matkailumarkkinoinnissa ja palveluissa toimivat paikalliset yhteisöt, yritykset ja muut toimijat saavat maailmanperinnöstä vetoapua. Myös kohteiden maanomistajien entisellään jatkuva, erittäin myötämielinen suhtautuminen ja varaukseton sitoutuminen maailmanperinnön vaalimiseen on ensiarvoisen tärkeää. Näin voidaan taata alkuperäiset puitteet maailmanperintökohteiden säilymiselle ja kulttuuriperinnön tunnetuksi tekemiselle. Työnjako toimijoiden kesken Unescon maailmanperintösopimukseen osapuolena valtiolla on päävastuu Suomen maailmanperinnöstä. Käytännössä vastuuta kantaa opetusja kulttuuriministeriö ja sen alaisena Museovirasto. Maanmittauslaitos mittaus- ja kartoitusalan kansallisena viranomaisena on sitoutunut koordinoimaan käytännössä tarvittavia töitä kohteiden kunnossapitämiseksi. Myös yhteydenpito ja Kansalliset arvot Struven ketjun maailmanperintöluetteloon otetuilla Suomen pisteillä on myös kansallisia ja paikallisia arvoja. Kaikki kuusi kohdetta ovat toimineet keskeytyksettä kansallisina geodeettisten mittausten peruspisteinä. Nykyään Alatornion kirkko kuulu Tornion kaupungin kiintopisteverkkoon, Aavasaksalla on Maanmittauslaitoksen kolmiopiste
ja muilla neljällä kohteella on Geodeettisen laitoksen valtakunnallinen kiintopiste. Alatornion kirkolla on tietysti myös historiallisena ja toimivana kirkkorakennuksena omat ikiaikaiset arvonsa. Maanmittauslaitos ja Geodeettinen laitos rakennuttivat 1990-luvun lopulla Oravivuorelle kolmiomittaustornin. Se muistuttaa maamme kolmiomittauksen ja kartoituksen pitkästä historiasta ja ansiokkaista perinteistä. Stuorrahanoaivilla on myös pystyssä kolmiomittaustorni. Se on rakennettu 1960-luvulla, kun koko maan kattanut ensimmäisen luokan kolmiomittaus saavutti käsivarren maisemat. Se on ehkä viimeisin pystyssä oleva, ei muistomerkiksi rakennettu kolmiomittaustorni. Ainutlaatuisuutensa takia sen kunnosta on huolehdittava jatkossakin. Kaikilla kohteilla on myös kulttuurilliset ja maisemalliset arvonsa. Ne edustavat Suomen vaihtelevia luontotyyppejä eteläisiltä merialueilta tunturilappiin. Aavasaksa on nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi maisema-alueeksi valtioneuvoston vuonna 1995 tekemällä periaatepäätöksellä. Aavasaksa ja Tornionjokilaakso on myös yksi Suomen kansallismaisemista, jotka ympäristöministeriön kansallismaisematyöryhmä nimesi vuonna 1992 Suomen itsenäisyyden 75-juhlavuoteen liittyen. Uhat Struven ketjun maailmanperintöluetteloon otetuilla Suomen pisteillä ei ole nähtävissä merkittäviä uhkia. Monet kohteista ovat syrjäisillä ja taloudellisen toiminnan ulkopuolella olevilla alueilla. Myöskään metsätalouskäytössä olevien kohteiden, Porlammi ja Oravivuori, lähistöllä tapahtuvat mahdolliset hakkuut ja hoitotyöt eivät vaikuta suoraan itse kohteisiin. Niillä ei ole kasvullista metsää, vaan pisteet ovat avokallioilla. Mahdollisena uhkana voidaan nähdä kävijöiden aiheuttama luonnon kuluminen kohteella ja niiden ympäristössä. Toisaalta kävijämäärät ovat suhteellisen pieniä ja kulku kohteille on kanavoitu pääasiassa vakiintuneita polkuja pitkin. Vaarana on myös metsäpalo, mutta sekään ei tuhoaisi itse kalliota, johon kohde on merkitty. Metsäisille pisteille on kuitenkin syytä laittaa tulentekokiellosta muistuttavat kyltit. Kohteilla kävijät Kohteiden sijainnista johtuen niillä on hyvin erisuuruiset kävijämäärät. Kaikkein syrjäisimmillä pisteillä kävijämäärän on arvioitu olevan joissakin kymmenissä tai korkeintaan sadoissa ja autoteiden varsilla olevilla pisteillä taas tuhansissa. Syrjäisten pisteiden kävijät ovat lähes kaikki liikkeellä maailmanperinnön innoittamina. Tarkin arvio vuosittaisista kävijämääristä on Oravivuorelta, jossa kävijävihkoon tehtyjen merkintöjen perusteella arvioidaan käyvän vuosittain noin 2000 vierailijaa. Tavoitteet Kohteiden hoito ja suojelu Tavoitteena on pitää kohteet nykyisessä kunnossa. Kohteissa ei ole juuri maailmanperintöön liittyviä rakenteita, jos ei oteta huomioon Alatornion kirkkoa. Sen ylläpito on järjestetty seurakunnan toimin. Muilla kohteilla maailmanperintöön liittyvä rakennelma on hyvin yksinkertainen. Tarkan mittauspaikan merkkinä on poranreikä kalliossa tai kiveen kaiverrettu risti. Ne säilyvät, jos koko pisteen alueesta huolehditaan. Myös mittauspisteisiin liittyvät myöhemmät rakenteet kuten kolmiomittaustornit sekä rappuset ja pitkospuut vaativat säännöllistä huoltoa ja kunnostusta. Maailmanperintöarvojen säilyttäminen Merkittävän osan ketjun maailmanperintöarvoista muodostaa kohteisiin ja koko ketjuun liittyvät havaintotulokset sekä niiden laskennat ja dokumentoinnit. Niiden säilymisen turvaavat vuosina 1857 ja 1860 julkaistut kaksi teosta: Struve W. 1856-57, 2nd ed. 1860. Arc du méridien de 25º
20' entre le Danube et la Mer Glaciale mésure depuis 1816 jusqu en 1855. Vol. I 334 pp, Vol. II 483 pp and diagrams. St Petersburg. Myöskään itse astemittauksen ideaa ei uhkaa mikään. Vastaavin menetelmin voitaisiin toteuttaa uusintamittauksia. Kuitenkin käytännössä kolmiomittauksen on korvannut satelliittipaikannus. Kohteen muodostaa siis keskusmerkki ja sen alustana oleva mäki, tunturi tai kirkko. Keskusmerkkeinä ovat Alatornion kirkontornin huippu sekä pisteillä olevat merkit - kiveen hakatut poranreiät tai ristit. Kaikki nämä yhdessä astemittauksen idean, havaintojen ja tulosten dokumentoinnin muodostavat kokonaisuuden joka on säilynyt jo 200 vuotta ja tulee säilymään kohtuullisin ponnistuksin tulevaisuudessakin. on vienyt tieteellistä ja teknistä kehitystä eteenpäin. Maailmankuvan vähittäinen laajeneminen ja tarkentuminen johtivat vuosisatojen saatossa uusiin haasteisiin selvitettäessä maapallomme kokoa ja muotoa. Ja jo 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla toteutettiin suurisuuntaineen hankken, lähes 3000 kilometriä pitkän Maapallon mittanauhan määrittäminen. Nykyään se tunnetaan maailmanperintökohteena nimellä Struven ketju - Struve Geodetic Arc. Maailmanperinnöstä sekä tieteen ja tekniikan historiasta kertominen Kohteiden ylläpidon ohella tärkeimmäksi tehtäväksi nousee koko tarinan kertominen: Ihmisen tiedonjano ja uteliaisuus omasta ympäristöstään
KOHTEIDEN MERKINTÄ JA RAKENTEET Liite 1 Merkintä Rakenteet MP-viitoitukset Polku maanteillä Mustaviiri Poranreikä Mp-kilpi, opastaulu x Porlammi Poranreikä Mp-kilpi, opastaulu x x Oravivuori Poranreikä Mp-kilpi, opastaulu; x x Kolmiomittaustorni; Polulla rappuja, pitkoksia Alatornion kirkko Tornin huippu Mp-kilpi, opastaulut x (Kirkolla ja Torniossa) Aavasaksa 3 ristiä Mp-kilpi, opastaulu x kalliossa Stuorrahanoaivi 2 ristiä Mp-kilpi pisteellä, kivissä opastaulu Hetassa; Kolmiomittaustorni ja - kivilatomus x Kohteiden tarkastus vuosittain ja ylläpitotehtävät tarpeen mukaan Esite: Uusintapainos tai uusiminen tarpeen mukaan
LIITE 2 OSAKOHTEIDEN ALUEET JA NIIDEN SUOJA-ALUEET STUORRAHANOAIVI STUOR-OIVI Maailmanperintökohde - halkaisija 20 m - pinta-ala 314 m² - kartalla vihreä ympyrä Suoja-alue - halkaisija 50 m - pinta-ala 1964 m² - kartalla punainen ympyrä
AAVASAKSA AVASAKSA Maailmanperintökohde - halkaisija 10 m - pinta-ala 79 m² - kartalla vihreä ympyrä Suoja-alue - halkaisija 100 m - pinta-ala 7854 m² - kartalla punainen ympyrä
ALATORNION KIRKKO TORNEA Maailmanperintökohde - kirkkorakennuksen alue - kartalla violetti; (40 m * 40 m) - pinta-ala 1600 m² Suoja-alue - pinta-ala 19300 m² - kartalla punainen katkoviiva
ORAVIVUORI PUOLAKKA Maailmanperintökohde - halkaisija 10 m - pinta-ala 79 m² - kartalla vihreä ympyrä Suoja-alue - 36 m * 25 m - pinta-ala 900 m² - kartalla punainen suorakaide
TORNIKALLIO eli PORLAMMI PORLOM II Maailmanperintökohde - halkaisija 10 m - pinta-ala 79 m² - kartalla vihreä ympyrä Suoja-alue - halkaisija 40 m - pinta-ala 1257 m² - kartalla punainen ympyrä
MUSTAVIIRI SVARTVIRA Maailmanperintökohde - halkaisija 10 m - pinta-ala 79 m² - kartalla vihreä ympyrä Suoja-alue - halkaisija 80 m - pinta-ala 5027 m² - kartalla punainen ympyrä
LIITE 3 INTERNATIONAL MANAGEMENT MECHNISM FOR THE TRANSBOUNDARY PROPERTY STRUVE GEODETIC ARC OPERATIONAL GUIDELINES and RULES OF PROCEDURE Adopted by the Members of Coordinating Committee of the Struve Geodetic Arc at the Committee Meeting in Oshmyany, Belarus, 4th July 2012 Background The Struve Geodetic Arc is a chain of triangulation survey stretching more or less down the 25th E line of longitude from Hammerfest in North Norway on the Arctic Ocean over 3000 km south to Izmail at the Danube delta in Ukraine. The Arc was set up and measured from 1816 to 1855. The goal was to most precisely determine the geometric dimensions of the Earth, its shape and size. To approach the goal, F.G.W. Struve and other leaders of the arc measurement have set a high level of international co-operation in various directions, from political and administrative to scientific and technical. The arc measurement had unprecedented stretch and accuracy; therefore it made substantial and long-term impact regarding science and practise. In today s geography the Struve Geodetic Arc passes through ten European countries, i.e. Norway, Sweden, Finland, Russia, Estonia, Latvia, Lithuania, Belarus, Moldova and Ukraine. Each of the ten countries possesses some sites with reliable signs, which mark on the ground the positions of the geographical points where the measurements were performed. The state representatives (further State Parties) of the ten countries of the Struve Geodetic Arc have together submitted the Nomination of the Struve Geodetic Arc for Inscription on the World Heritage List in January 2004 and the World Heritage Committee inscribed the Struve Geodetic Arc into the World Heritage List in July 2005. The Struve Arc is a trans-boundary serial property with the selection of 34 objects, i.e. original, preserved Arc stations. According to the common procedures and guidelines based on the World Heritage Convention, each State Party is responsible to take care of the preservation and other management of the sites within its territory. In the section (4) of the Nomination Document the status and procedures of the national legislation, preservation, management, etc. have been described. This kind of activities are solely ruled and guided by each State Party itself, but there is a need for an additional common Management Mechanism agreed and implemented by all the ten State Parties jointly. Establishment of common management mechanism acting in liaison with the national managements would best meet the criteria of the UNES- CO World Heritage Committee. Operational Guidelines for the Implementation of the World Heritage Convention requires adequate protective management over a inscribed property, for this particular case, a mechanism, which combines national and joint international responsibility of the countries possessing the Struve Geodetic Arc sites.
Statement of Objectives The main objectives of the State Parties are, by stages through co-operation in the Coordinating Committee, to create and develop the common rules and good practice in order to protect, preserve, present and promote the World Heritage property Struve Geodetic Arc as an entire trans-boundary object. This requires active collaboration with the national instruments of management over the separate stations parts of the monument, as well as effective coordination in making the monument more substantial and more known to the public. Particular tasks that result from the main objectives will be realized through common management practice agreed by the State Parties. Through the established Coordinating Committee necessary coordination of the ten Arc State Parties is ensured, as well as joint responsibility over the trans-boundary World Heritage property Struve Geodetic Arc. The basic responsibility for all kind of management and actions of individual properties must be taken by the individual State Parties and be carried out by each of them in accordance with their legislative and management systems. The role of the Coordinating Committee is to work out common guidelines for management, to monitor the progress of preservation of the sites. Activities of the Coordinating Committee The main activities of the Coordinating Committee are carried out according to the following main topics: to maintain preservation of the Struve Geodetic Arc (SGA) as an entire World Heritage property, providing professional assistance and support implementing decisions and recommendations of the World Heritage Committee, to follow up the state of conservation of the SGA stations and achievements in protection, conservation, presentation and promotion of the SGA in various countries, organise Committee meetings, in which each representatives of the State Parties provide national reports, suggestions for common activities, make decisions and actions, and produce the meeting resolutions, to give recommendations and instructions to the management bodies of the ten SGA State Parties in order to improve the practice and apply coordinated achievements in protection, conservation, presentation and promotion of the SGA objects, to uniform particular designation of the SGA sites and to promote international use of the SGA sites for educational and tourist purpose, to promote improvements in national information about the SGA, to promote the national exploration and preservation of other than originally selected 34 SGA sites, to promote research work and make available for wider public both historical and new records of the SGA as well as related historical geodetic activities, to promote geodetic use of the SGA stations, plan and guide transboundary measurements with satellite and astronomical techniques.
Structure of the Coordinating Committee Representatives of the ten Struve Geodetic Arc State Parties form the Coordinating Committee. Each State party nominates its primary representative to the Committee. Based on the practice gained within the nomination process, the main actors are the National mapping and cadastral agencies (NMCAs) of the ten states as described in Section 4 Management of the Nomination Document. They have professional staff and other means for management purposes. Participation in the SGA Coordinating Committee meetings are open to national and international experts, representatives of governmental and non-governmental organisations and individuals, whom deal with activities related to SGA or protection of antiquities in field of geodesy in the territories of the State Parties. SGA Coordinating Committee encourages both public and private initiatives that promote further restoration of the material and cultural content of the SGA and may establish technical or advisory groups involving external experts for some particular tasks to be completed. Ordinary Coordinating Committee meetings shall be organised in frequency of two years, but in case of any need or under special circumstances Committee Chair could call an extraordinary meeting or organise consultation and decisions taken processes by electronic means of communication (email, webinar, etc). The decisions of the meetings are reflected in the Resolutions. The decisions of the Coordinating Committee are taken unanimously and are valid if adopted in presence of not less than majority of members. One of the State Parties will be elected by turn as Chair of the Committee for a two years term. The Chair represents the Committee officially concerning the objectives and tasks defined above. Chair is in presidency of the Committee meetings, and will take care of other duties defined in the Committee s decisions. Expenditures All participants take care of their own costs within the work of the Coordinating Committee, and in their other management activities described above in this document.
LIITE 4 Retrospective Statement of Outstanding Universal Value Struve Geodetic Arc (Belarus, Estonia, Finland, Latvia, Lithuania, Republic of Moldova, Norway, Russian Federation, Sweden, Ukraine) (1187, 2005) Brief Synthesis The determination of the size and shape of the world was one of the most important problems of natural philosophy since at least the 4th century BC. The development in the 16th century of a measurement system called triangulation improved the ability to determine the size and shape of the world. By this system, long chains of triangles, creating arcs, were measured, stretching along hundreds and thousands of kilometres. The Struve Geodetic Arc is a chain of survey triangulations stretching from Hammerfest in Norway to the Black Sea, through ten countries and over 2,820 km. These are points of a survey, carried out between 1816 and 1855 by several scientists (surveyors) under leadership of the astronomer Friedrich Georg Wilhelm Struve, which represented the first accurate measuring of a long segment of a meridian. This helped to establish the exact size and shape of our planet and marked an important step in the development of earth sciences and topographic mapping. It is an extraordinary example of the development of sciences and of collaboration among scientists from different countries, and between monarchs, for a scientific cause. Prior to the Struve Geodetic Arc an arc of about 2400 km had been measured in India by Lambton and Everest (completed in 1845), and a shorter arc in Lithuania by Carl Tenner. Struve, who was working at the Dorpat University (currently University of Tartu in Estonia), decided that the arc he would establish would follow a line of longitude (meridian) passing through the observatory of the university. The new long arc, later to be known as the Struve Geodetic Arc, was finally created by connecting earlier, shorter arcs to the southern one measured by Tenner, and their extension to the north and south. The arc covered thus a line connecting Fuglenæs near Hammerfest at the Arctic Ocean, along 2,800 km, with Staro-Nekrassowka, near Ismail, on the Black Sea shores. The original arc consisted of 258 main triangles with 265 main station points. The inscribed property includes 34 of the original station points established by Struve and his colleagues between 1816 and 1851 - four points in Norway, four in Sweden, six in Finland, two in Russia, three in Estonia, two in Latvia, three in Lithuania, five in Belarus, one in Moldova and four in Ukraine. Other preserved sites of the Arc are protected nationally. These marks take different forms: small holes drilled in rock surfaces, and so-
metimes filled with lead; cross-shaped engraved marks on rock surfaces; solid stone or brick with a marker inset; rock structures (cairns), with a central stone or brick, marked by a drilled hole; single bricks; and specially constructed 'monuments' to commemorate the point and the arc. The Struve Geodetic Arc is an extraordinary example of interchange of human values in the form of international scientific collaboration, as well as an outstanding example of a technological ensemble. Criterion (ii): The first accurate measuring of a long segment of a meridian, helping in the establishment of the exact size and shape of the world exhibits an important step in the development of earth sciences. It is also an extraordinary example for interchange of human values in the form of scientific collaboration among scientists from different countries. It is at the same time an example for collaboration between monarchs of different powers, for scientific cause. Criterion (iv): The Struve Geodetic Arc is undoubtedly an outstanding example of technological ensemble - presenting the triangulation points of the measuring of the meridian, being the non movable and non tangible part of the measuring technology. Criterion (vi): The measuring of the arc and its results are directly associated with men wondering about his world, its shape and size. It is linked with Sir Isaac Newton s theory that the world is not exact sphere. Integrity The inscribed property consists of 34 components, which in total comprise an area of 0.6 ha, with an 11 ha buffer zone. All components of the Struve Geodetic Arc are linked to one chain and a number of the Arc sites belong to national state geodetic reference networks that confer integrity even with the geodetic measurements processed today. Authenticity The inscribed components of the property have special characteristics and significance on a technological and scientific level. All points are maintained in their original location and changes are limited to some later constructions marking the locations. Protection and Management requirements For the inscription of the Stuve Geodetic Arc, the ten countries involved collaborated in locating and investigating the sites of historical measurements by using available geodetic observation data and by means of the recent measurement methods as well as satellite geodesy. Upon identification of the component parts, each State Party provided legal protection in accordance with its national frameworks, which in practice entails that some points are covered by laws protecting geodetic points and also by laws for the protection of cultural heritage. At the national level, each State Authority, usually the National Mapping Authority with involvement of local administrative authorities, is responsible for the conservation and management of the Struve Geodetic Arc. At the international level, management is the responsibility of the Coordinating Committee, which meets each second year and runs under terms of Management Mechanisms, agreed upon by all ten countries.
Based on the resolutions of the Coordinating Committee, national representative organizations actively promote the Struve Geodetic Arc via different tasks, for example an initiation of production of post stamps and envelops (completed by Lithuania, Belarus, Moldova, Estonia, Finland, Latvia, Sweden, Ukraine); making promotional movies and educational leaflets, books and articles; preparing exhibitions; translating documentation, restoring geodetic instruments and other materials, even coins commemorating Struve Geodetic Arc were minted (Belarus, Moldova).
Liite 5 Maailmanperintökohteet / Struven ketju kaavoituksessa STUORRAHANOAIVI Tunturilapin maakuntakaava Ympäristöministeriön 23.6.2010 vahvistama
Maakuntakaavaselostuksessa: 2.4.2. Kulttuuriympäristö Selostus 5.3.22. Kulttuurin tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeät alueet Aluekuvaukset:
AAVASAKSA Länsi_Lapin maakuntakaava Ympäristöministerion 19.2.2014 vahvistama
Selostus 6.11 Suojelu, maisema ja kulttuuriperintö
ALATORNION KIRKKO Länsi_Lapin maakuntakaava Ympäristöministerion 19.2.2014 vahvistama +++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Tornion yleiskaava, hyväksytty KV 14.12.2009 103 Yleiskaavamerkinnät ja määräykset:
ORAVIVUORI Keski-Suomen maakuntakaava Alueluettelo Ympäristöministeriön 14.4.2009 vahvistama Maakuntavaltuuston 16.5.2007 hyväksymä +++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++