SAK:N SYDÄN-SATAKUNNAN PAIKALLISJÄRJESTÖN TOIMINTAA VUOSILTA 1946 2001

SAK:N SYDÄN-SATAKUNNAN PAIKALLISJÄRJESTÖN TOIMINTAA VUOSILTA 1946 2001 Ihmisiä, tapahtumia ja aiheita kokouspöytäkirjojen kertomana Auvo Lampinen

Kirjoittaja ja toimittaja Auvo Lampinen Historiikki on toimitettu ilman historiikkitoimikuntaa. 2

SAK:N SYDÄN-SATAKUNNAN PAIKALLISJÄRJESTÖN TOIMINTAA VUOSILTA 1946 2001 Ihmisiä, tapahtumia ja aiheita kokouspöytäkirjojen kertomana Auvo Lampinen Työväen marssi Käy eespäin väki voimakas! äl` orjajoukko halpa, täst alkain ole, tarmollas sä särje tieltäs salpa! mink` kuntos keksii, kirves lyö se olkoon vapauden työ, jonk` eestä poistuu sorron yö, jonk` eestä poistuu sorron yö. Työ kättemme se hengenkin on ylevätä työtä, työ tehty kourin jäntevin voi poistaa hengen yötä. tok` kunnian ei halu vaan saa meitä työhön toimintaan, mut` myöskin onni synnyinmaan. mut` myöskin onni synnyinmaan. 3

Puheenjohtajan palsta SAK on työn liike. Hyvinvointi syntyy työstä. Ammattiyhdistysliikkeen toiminta rakentuu palkkatyöyhteiskunnan ajatukselle. Työelämä ei kuitenkaan enää perustu vain kokoaikaisten, toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden varaan, vaan työsuhteet ovat sirpaloituneet ja työsuhteen ja yrittäjyyden raja on hämärtynyt. Uusien ilmiöiden tunnistaminen ja hallinta on ammattiyhdistysliikkeelle elintärkeää, jotta liike voi toimia työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseksi. SAK:n periaate ohjelmassa sanotaan: SAK:n tehtävänä on palkansaajien ja heidän perheidensä henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin lisääminen kaikissa elämän vaiheissa parantamalla palkka- ja työehtoja sekä ammatillisia, taloudellisia, terveydellisiä, yhteiskunnallisia, sosiaalisia, ja sivistyksellisiä etuja, oikeuksia ja vapauksia. Edunvalvontapolitiikassa on kyettävä ottamaan huomioon työelämän moninaistuminen. Työelämän muutosten ennakointiin ja heikkojen signaalien tunnistamiseen pitää panostaa entistä enemmän. Osallistumisen mahdollisuuksia ammattiyhdistysliikkeen toimintoihin on kehitettävä myös siitä näkökulmasta, että väljempi suhde työhön saattaa tarkoittaa väljempää suhdetta ammattiyhdistysliikkeeseen. Ammattiyhdistysliikkeen toiminta on usein saavutettujen etujen puolustamista, ja niin tulee ollakin. Samanaikaisesti meillä on oltava valmis kuva siitä, mitä haluamme saavuttaa ja millaista työelämää haluamme rakentaa. Tulevaisuus ei ole kovinkaan ruusuista, jollemme me pysty vastaamaan tämän päivän muuttuvan työelämän tarpeisiin. Tällaisilla ajatuksilla ammattiyhdistysliike suuntaa tulevaisuuteen, mutta millaisia olivat ajatukset heti toisen maailman sodan jälkeen, kun ammatillinen herääminen alkoi uudestaan ja ammattiosastoja alettiin perustaa. Myös ammatillisia paikallisjärjestöjä perustettiin tuohon aikaan runsaasti, niin myös Harjavaltaan, jonka historiaa, aina kaksituhattaluvun alkuun asti voimme lukea seuraavilta sivuilta. Historian kirjoitus käsittelee siis HSAP:n eli Harjavallan Seudun Ammatillisen Paikallisjärjestön tapahtumia pöytäkirjoista poimittuna vuosilta 1946 vuoteen 2001, jolloin Sydän Satakunnan paikallisjärjestö on perustettu, yhdistämällä Harjavallan seudun ja Kokemäen ammatilliset paikallisjärjestöt. Haluan kiittää lämpimästi kirjoituksen tekijää Auvo Lampista, tästä mittavasta työstä jonka hän on suorittanut. Paikallisjärjestön täysin ulkopuolisen henkilön tekemänä tämä kirjoitus on vertaansa vailla oleva. Kirjoitus antaa myös hyvän näkökulman sen aikaiseen yhteiskuntaan. Toivottavasti kirjoitus antaa myös lukijoille ajattelemisen aihetta, kaikki tänäpäivänä saavutetut edut, eivät ole aina olleet itsestään selviä asioita. Reijo Nummikari Puheenjohtaja SAK:n Sydän Satakunnan paikallisjärjestö ry 4

ALKUSANAT M ikä saa ihmiset liikkeelle ja aktiivisiksi, aloitteellisiksi ja kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista, oman asuinyhteisön ja työolojen kehittämisestä, valistus- ja herätystyöstä, työyhteisön, työllisyyden, asumisen, ympäristön, sosiaalisten ja julkisten palvelujen ja kuluttajan asemaa koskevista kysymyksistä? Mikä on yhteiskunnallisen omantunnon käyttövoima ja motivaatio, ja miten sen virittämä aktiivisuus on toteutunut käytännössä lähes kuuden vuosikymmenen aikana nykyisessä SAK:n Sydän-Satakunnan Paikallisjärjestössä ja sen edeltäjissä. Millaisia asioita on pidetty eri vuosina ja vuosikymmeninä tärkeinä yhteiskunnallisina paikallistason keskustelunaiheina ja toiminnan kohteina, ja miten koko Suomalaista yhteiskuntaa koskettaneet ja ravistelleet laajemmat kehityslinjat ja ristiriidat ovat heijastuneet paikallistasolla järjestön toimintaan ja päätöksiin. Tämä historiikki kertoo paikallistason järjestöelämästä, yhteistyöstä, yhteistyön voimasta ja yhteiskunnallisen herätyksen saaneista naisista ja miehistä, jotka ovat toimineet omana aikanaan vakaumuksensa mukaisesti omaksi ja yhteisönsä parhaaksi, sillä tavoin kuin se näyttäytyy SAK:n Sydän-Satakunnan Paikallisjärjestön kokouspöytäkirjamerkinnöistä järjestön perustamisesta lähtien vuodesta 1946 vuoteen 2001. Se kertoo siitä millaisten vaiheiden ja päätösten kautta lähes kuudenkymmenen vuoden aikana paikallisjärjestö on kehittynyt ja rakentunut aktiiviseksi työväestön ja yleensä ihmisten elämänlaatua kehittäväksi paikallistason yhteiskunnalliseksi toimijaksi ja unilukkariksi. SAK:n Sydän-Satakunnan paikallisjärjestön toimialueena ovat Harjavallan ja Kokemäen kaupungit sekä Nakkilan kunta. Asukkaita alueella on noin 21 500. Sydän-Satakunnan paikallisjärjestö on muodostunut kahdesta eri järjestöstä 2000 luvun alussa Harjavallan seudun ja Kokemäen APJ:n yhdistyessä. Sen edeltäjä Harjavallan Ammatillinen Paikallisjärjestö perustettiin 1946. Paikallisjärjestö on tällä hetkellä 18 ammattiosaston muodostama yhdistys Kyttälän puu- ja erityisalojen osaston liityttyä vuonna 2007 Harjavallan osastoon. Jäsenosastoissa on työssä käyviä jäseniä vajaa viisi tuhatta ja eläkeläiset mukaan lukien reilusti enemmän. Paikallisjärjestön toimintaa johtaa edustajiston valitsema hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja ja 12 varsinaista jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Suurinta päätösvaltaa Paikallisjärjestössä käyttää 50-jäseninen edustajisto, joka kokoontuu keväisin ja syksyisin. SAK:n Sydän-Satakunnan Paikallisjärjestön tehtävänä on toimia jäsenosastojen yhdyssiteenä ja valvoa jäsenistön etua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon sekä ammattiyhdistysliikkeen järjestöllisen aseman ja toimintavalmiuksien edistämiseksi. Paikallisjärjestön tavoitteena on koota kaikki toimialueensa keskusjärjestön jäsenliittojen jäsenyhdistykset yhteistoimintaan palkansaajajäsenten ja keskusjärjestön asettamien tavoitteiden toteuttamiseksi. Olen kirjoittanut tämän historiikin kokouspöytäkirjojen perusteella ilman historiikkitoimikuntaa SAK:n Sydän- Satakunnan paikallisjärjestön pitkäaikaisen puheenjohtajan Reijo Nummikarin vuonna 2009 tekemästä aloitteesta. Kiitän puheenjohtaja Reijo Nummikaria kirjoituspyynnöstä, käsikirjoituksen kommentoinnista ja SAK:n Sydän-Satakunnan Paikallisjärjestöä mahdollisuudesta kirjoittaa tämä historiikki. Kiitos luottamuksesta. 5

Sisältö: 1. YHTEISKUNNALLINEN TILANNE SUOMESSA SODAN JÄLKEEN 1940-LUVULLA. 8 1.1. Harjavallan Ammatillinen Paikallisjärjestö perustetaan Työväentalolla vuonna 1946. 9 1.2. Ammatillisen Paikallisjärjestön toimintaa perustamisen jälkeisinä vuosina 1940-luvulla....... 11 2. YHTEISKUNNALLISEN VAKAUTTAMISEN AIKA, 1950-LUVUN ALKUVUODET.... 12 2.1. Työttömyys Harjavallan Ammatillisen Paikallisjärjestön huolenaiheena 1950-luvulla. 13 2.2. Yleislakon yhdeksäntoista päivää vuonna 1956... 23 2.2.1. Harjavallan Ammatillinen Paikallisjärjestö lakon organisaattorina 1.3. 19.3.1956... 25 2.2.2. Yleislakon voittajat ja häviäjät... 40 2.3. Yleislakon jälkeiset vuodet Paikallisjärjestössä 1950-luvulla...... 41 3. TEOLLISTUMINEN, AUTONOMIA, MUUTTOLIIKE - 1960-LUVUN TUNNUSPIIRTEITÄ...... 48 3.1. HAP:n järjestötyöskentelyä 1960-luvulla... 49 4. 1970-LUVUN SUOMI, HYVINVOINTIVALTIO VESIKATTO- VAIHEESSA 71 4.1. Harjavallan Ammatillinen Paikallisjärjestö 1970-luvulla hyvinvointivaltion rakentajana... 72 5. 1980-LUVUN NOUSUKAUSI JA TALOUDEN YLIKUUMENEMINEN... 94 5.1. Paikallisjärjestö kouluttajana ja tiedottajana 95 6. 1990-LUVUN TUNNUSPIIRTEET KASINOTALOUS, PÖRSSIKUPLA JA ERIARVOISTUMINEN... 106 6

6.1. Harjavallan seudun Paikallisjärjestön toimintaa laman ja nousukauden aikana. 107 7. 2000-LUVUN HAASTEET: GLOBAALITALOUS, VÄESTÖN IKÄÄNTYMINEN JA TYÖSTÄ SYRJÄYTYMINEN... 125 7.1. Sydän-Satakunnan Paikallisjärjestö uuden vuosituhannen kynnyksellä.. 127 EPILOGI 130 Lähteet 131 7

1. YHTEISKUNNALLINEN TILANNE SUOMESSA SODAN JÄLKEEN 1940-LUVULLA R auhan aika alkoi Suomessa mittavalla aineellisella ja henkisellä jälleenrakennuksella. Kaikesta oli pulaa ja rintamalta palaavien oli sopeuduttava siviilielämään. Työttömyys ei muodostunut sodanjälkeisinä vuosina ongelmaksi, koska sodan päättymistä seurasi taloudellinen noususuhdanne, joka jatkui vuosiin 1948 1949 asti. Siviilituotanto käynnistyi nopeasti ja armeijasta kotiutuneet miehet samoin kuin siirtoväkikin pystyttiin työllistämään melko hyvin jo talvella 1944 1945. Jälleenrakennuksen aikana yhteiskunta muuttui voimakkaasti, uudelleenarvioinnin kohteena oli ulkopolitiikka ja suhteet Neuvostoliittoon, mutta muutosvaatimukset koskivat myös sisäpolitiikkaa, vaadittiin demokraattisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Sodan jälkeen lakkautettiin monia yhdistyksiä fasistisina. Lakkautettujen joukossa olivat mm Suojeluskunnat ja Lotta Svärd. (Miettinen ym. 1987; Donner, J.) Etujärjestöt vahvistivat toisen maailmansodan jälkeen asemiaan ja SAK, STK ja MTK solmivat valtakunnallisia työehtosopimuksia. SAK:n jäsenmäärä kasvoi syksyn 1944 noin 80 000 jäsenestä yli 340 000 jäseneen vuoteen 1947 mennessä ja työväenliikkeen keskeinen asema hallituksessa lisäsi SAK:n vaikutusmahdollisuuksia harjoitettuun talouspolitiikkaan ja säännöstelypäätöksiin. Sotien jälkeinen aika oli myös työelämän sosiaalisten uudistusten aikaa. Vuonna 1946 eduskunta uudisti vuodelta 1924 peräisin olleen työehtosopimuslain ja sääti lait työriitojen sovittelusta, työtuomioistuimesta ja työneuvostosta. Nämä lait yhdessä samana vuonna uudistetun, luottamusmiesten asemaa työpaikoilla vahvistaneen, SAK:n ja STK:n yleissopimuksen kanssa loivat perustan työmarkkinoiden uudenlaiselle säätelylle. SAK:sta tuli nyt tasavertainen neuvottelu- ja sopimusosapuoli työnantajien kanssa, samalla työehtosopimustoiminnasta tuli käytäntö ja luottamusmiestoiminta alkoi rakentua. (Miettinen ym. 1987, 152 167; Harjavallan seudun Paikallisjärjestö ry 1946 1996, 3 9.) SAK määritteli sodan päättymistä seuranneen ajan kiireellisimmät tehtävät vuonna 1944 Ammattiyhdistysliikkeen ohjelma siirtymiskautena -asiakirjassa. Ohjelmassa korostettiin välirauhanehtojen täyttämisen tärkeyttä, armeijan kotiuttamisesta aiheutuvien ongelmien ratkaisemista ja sotatalouden säännöstelymekanismien purkamista. Toissijaisia olivat tässä vaiheessa palkkatyöläisten työhön ja toimeentuloon liittyvät vaatimukset. (Miettinen ym. 1987, 152.) Taloudellisen noususuhdanteen aikana hintojen ja palkkojen välistä kierrettä oli vaikea katkaista, ja hallitus pyrki talouden vakiinnuttamiseen jatkamalla sodanjälkeistä säännöstelyä. Hinta- ja palkkasäännöstelyn sisältö ja säännöstelyn purkaminen olivatkin sodanjälkeisten vuosien keskeisiä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Ammattiyhdistysliikkeen myönteinen kanta säännöstelyyn oli muodostunut jo sodan aikana, mutta vasta sodan päätyttyä vaatimukset oli mahdollista toteuttaa yhteistyössä hallituksen kanssa. Vasemmiston ja työväenliikkeen nousu suomalaisen politiikan keskiöön 1940-luvun puolivälissä merkitsi sitä, että ne joutuivat käsittelemään sodan jälkeisiä suuria yhteiskunnallisia ongelmia. (Miettinen ym. 1987.) 8

1.1. Harjavallan Ammatillinen Paikallisjärjestö perustetaan Työväentalolla vuonna 1946 H arjavallan teollistaminen alkoi kuparitehtaan ja siihen liittyvän tehdaskompleksin rakentamisesta. Harjavallan tehdasalueen teollisen toiminnan alkaessa keväällä 1945 alueen ainoa yritys oli Outokumpu, joka teki sähkösulatukseen perustuen anodikuparia. Samanaikaisesti sijoitettiin siirtoväkeä paikkakunnalle ja pitäjän asukasluku kaksinkertaistui nopeasti, työläiset alkoivat järjestäytyä ammatillisesti ja ammattiyhdistystoiminnan tarve kasvoi. Tarve johti keskusteluun ammattiosastojen välisen yhdyssiteen ja valistustyöelimen ja paikallisjärjestön perustamisesta. (Harjavallan Seudun Paikallisjärjestö ry 50v. 1946 1996, 20; Suomen Teollisen Ekologian Seuran Jäsenlehti 1/2006.) Harjavallan Ammatillisen Paikallisjärjestön (HAP) perustava kokous avattiin myöhäissyksyisenä aamupäivänä 24.11.1946 klo 10.00, kun Rakennustyöväen osaston jäsenet olivat kutsuneet paikkakunnan ammattiosastojen valtuutetut edustajat Työväentalolle. Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Lauri Ojanen ja sihteerinä Sulo Niemelä. SAK:ta edusti piiriasiamies N. Hellberg. (Harjavallan Metallityöväen Ammattiosasto ry 127, 50v. 1944 1994, 2 4). Edustajia eri osastoista oli saapunut paikalle seuraavasti: Harjavallan Metallityöväen ammattiosasto ry 6 edustajaa, Harjavallan Automiehet ry 1 edustaja, Suomen rakennustyöläisten Liiton Harjavallan osasto ry 3 edustajaa, Harjavallan Puutyöväen ammattiosasto ry 3 edustajaa ja Satakunnan Parantolan henkilökunnan yhdistys ry 1 edustaja. Pöytäkirjamerkinnän mukaan Kokouksen avasi kirvesmies Lauri Ojanen lyhyesti selostaen niitä toimenpiteitä, joiden johdosta kokous oli koolle kutsuttu, sekä lausui SAK:n edustajan ja ammattiosastojen edustajat tervetulleiksi. SAK:n piiriasiamies Hellberg käytti alustavan puheenvuoron, jonka jälkeen keskusteltiin. Keskustelun tuloksena päätettiin yksimielisesti perustaa paikkakunnalle ammatillinen paikallisjärjestö, jonka nimeksi hyväksyttiin Harjavallan Ammatillinen Paikallisjärjestö ry ja kotipaikaksi Harjavalta. Järjestön nimi on muutettu myöhemmin SAK:n Harjavallan seudun Paikallisjärjestö ry:ksi, ja sen jälkeen SAK:n Sydän-Satakunnan Paikallisjärjestö ry:ksi. (Harjavallan Ammatillinen Paikallisjärjestö ry:n (HAP) pöytäkirja nro 1.) Tämän jälkeen luettiin SAK:n paikallisjärjestölle laatimat mallisäännöt ja kirvesmies Lauri Ojanen valittiin kokouksen puheenjohtajaksi ja myöhemmin jatkokäsittelyssä myös HAP:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Kokouksen sihteerinä toimi Sulo Niemelä. Harjavallan Ammatillinen Paikallisjärjestö perustettiin ajamaan työtätekevien yhteisiä etuja paikkakunnalla ja kehittämään aikuiskoulutusta. (HAP:n pöytäkirja nro 1.) Paikallisjärjestön työvaliokunta kokoontui Työväentalossa heti perustavan kokouksen jälkeen kello 12.00. Varapuheenjohtajaksi valittiin Sulo Niemelä, sihteeriksi Väinö Mäkinen ja rahastonhoitajaksi Sulo Niemelä. Tapaamisessa hyväksyttiin HAP:n jäseniksi seuraavat ammattiosastot: Harjavallan Metallityöväen ammattiosasto nro 127 ry., Harjavallan Automie- 9

het ry, Suomen Rakennustyöläisten Liiton Harjavallan osasto nro 156 ry, Harjavallan Puutyöväen ammattiosasto nro 490 ry. ja Satakunnan Parantolan Henkilökunnan yhdistys nro 137 ry. Ensimmäisessä työvaliokunnassa olivat mukana (varamies suluissa): Sulo Niemelä (Kalle Rosenqvist) Metallityöväen ammattiosasto, Viljo Marjanen (Daniel Mikkola) Puutyöväen ammattiosasto, Pentti Pulkkinen (Valfrid Kärkkäinen) Metallityöväen ammattiosasto, Väinö Mäkinen (Pekka Pohja) Satakunnan Parantolan henkilökunnan yhdistys, Aarne Viljanen (Lauri Vaisto) automiehistä ja Altti Virta (Jalmari Tuuha) Rakennustyöväen ammattiosastosta. Tilintarkastajiksi valittiin Ensio Silventoinen ja Väinö Siik, varalle Niilo Vidqvist ja Toivo Virtanen. Kokouskutsut päätettiin julkaista Uudessa Ajassa, Hämeen-Satakunnan Yhteistyössä ja Palkkatyöläisessä. Kokouksen lopuksi keskusteltiin lähiajan toimista ja työmuodoista. Työtä päätettiin tehostaa jokaisessa paikkakunnalla toimivassa osastossa ja asiaa koskevat kiertokirjeet lähetettiin osastoille. Jäsenveroksi sovittiin 1 markka viikolta jokaiselle maksavalle jäsenelle 50 viikolta vuodessa. Paikallisjärjestön kokouksista päätettiin ilmoittaa molemmissa työväen piirilehdissä Uudessa Ajassa, Satakunnan Yhteistyössä sekä Palkkatyöläisessä. Yhdistysrekisteriin HAP merkittiin 25.11.1947, silloin henkilöjäsenten määrä oli 484. (HAP:n pöytäkirja nro 1.) Harjavallan Ammatillinen Paikallisjärjestö perustettiin, koska paikkakunnalle tarvittiin SAK:laisten ammattiosastojen välinen yhdysside. Tämän lisäksi Paikallisjärjestö otti tehtäväkseen työväestön valistus- ja herätystyön ja järjestöön perustettiin valistusjaosto, opintojaosto ja urheilujaosto. (Harjavallan Seudun Paikallisjärjestö ry 50v. 1946 1996, s. 2). HAP:n säännöissä järjestön tehtävistä sanottiin, että: Ammatillisen paikallisjärjestön tarkoituksena on toimia paikkakunnalla Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) ry jäsenliittojen alaisten ammatillisten perusjärjestöjen keskinäisenä yhdyssiteenä, näiden toimiessa ammatillisen valistus- ja herätystyön suorittamiseksi palkkatyöläisten keskuudessa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi ammatillinen paikallisjärjestö järjestää kokouksia, valistustilaisuuksia, juhlia ja opiskelutoimintaa sekä suorittaa muita sellaisia käytännöllisiä järjestötoiminnassa esille tulevia tehtäviä, joita SAK:n työvaliokunta ammatilliselle paikallisjärjestölle antaa. Aktiiveja ihmisiä on aina ollut mukana toiminnassa ja yhteisvoimin on ollut mahdollista vaikuttaa ammattiyhdistysliikkeen sisäisiin ja järjestön ulkoisiin intresseihin liittyviin asioihin. Pian perustamisensa jälkeen vuonna 1949 HAP oli jo aktiivisesti mukana kansalaiskokouksessa, jonka tavoitteena oli saada kunnanlääkäri Harjavaltaan. (Harjavallan Seudun Paikallisjärjestö ry 50v. 1946 1996, 5 6.) 10

1.2. Ammatillisen Paikallisjärjestön toimintaa perustamisen jälkeisinä vuosina 1940-luvulla V uoden 1947 ensimmäisessä kokouksessaan 6. tammikuuta ravintola Satavallassa Harjavallan Ammatillisen Paikallisjärjestön työvaliokunta keskusteli tuotantokomitean perustamisesta Oy Harjavaltaan, sekä Maa- ja sekatyöläisten ammattiosaston toiminnan uudelleen aloittamisesta paikkakunnalla. Tähän päätettiin pyrkiä voimaperäisen valistustyön avulla ko. ammattiosastojen keskuudessa. Satakunnan parantolan henkilökunnan yhdistyksen jäsen haluttiin mukaan HAP:n kokouksiin ja sovittiin siitä, että HAP:n työvaliokunnan edustaja lähetetään kaikkiin ammattiosastojen vuosikokouksiin. Keskusteltiin myös toimitsijakurssin järjestämisestä Harjavallassa Työväentalossa. Maaliskuun kokouksessa käsiteltiin tulevia SAK:n 40-vuotisjuhlia HTY:n talolla 19. päivä huhtikuuta 1947. Sulo Niemelä sai tehtäväkseen pitää tervehdyspuheen ja yhdeksi ohjelmanumeroksi päätettiin ottaa tuohon aikaan suosittuja taikuriesityksiä. Alkuvuosina paikallisjärjestön toiminnassa keskeisellä sijalla olivat monenlaisten juhlien järjestämiset, kuten valistusviikkojuhla, ammattiyhdistysviikko, vappujuhlat, kesäretkeilypäivät, 40-vuotisjuhlat, työnjuhlat, iltamat ja raittiusviikon juhlat. Ne olivat tärkeitä siksi, että huvitilaisuuksia ja arpojen ja ammattiyhdistysviikon merkkien myyntiä käytettiin varojen keräämiseen ammattiyhdistystoiminnan rahoittamiseksi. (HAP:n pöytäkirja nro 1.) Ammattijärjestöjen ja ammattiosastojen toiminnan elpyessä sodan jälkeen niiden toiminta keskittyi eri alojen yhteisten ja erityisten ongelmien ratkaisemiseen. Yksi tärkeimmistä toiminta-alueista oli kurssimuotoisena toteutettu koulutus, jonka tavoitteena oli valmistaa ammattiosastojen jäseniä osastojen ja paikallisjärjestön toimitsijatehtäviin, levittää ammattiyhdistystietoutta jäsenistöön ja lisätä jäsenten tietoisuutta oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Valistus, koulutus ja tiedotus ovat olleet paikallisjärjestön toiminnan tärkeimpiä alueita. Valistustoiminnasta saatiin myös tunnustusta, kun vuonna 1947 järjestetyistä valistustilaisuuksista SAK totesi, että Satakunnan parhaat tilaisuudet oli järjestetty Harjavallassa. Vuonna 1948 HAP sai ensimmäisen palkinnon SAK:n valistusviikon järjestelyistä. Alkuvuosina HAP:n järjestämiin koulutustilaisuuksiin osallistuttiin innokkaasti ja vuonna 1947 luottamusmiesten opintokerhossa oli mukana 20 opinhaluista, samoin 1948 järjestöväen peruskurssille ja taloudenhoitajan- ja kirjanpidon kursseille osallistuttiin ahkerasti. Koulutus- ja kurssitoiminta herätti nopeasti lukuharrastuksen ja loppuvuodesta 1948 perustettiin paikallisjärjestön kirjasto. Kirjastotoiminta alkoi vilkkaana, mutta muiden uusien vapaa-ajan harrasteiden myötä kiinnostus kirjaston käyttöön hiipui vähitellen. Kirjaston sijoituspaikka oli ongelmallinen ja 1965 HSAP harkitsi kirjaston lahjoittamista Harjavallan kunnalle. Kirjaston sidosmäärä oli silloin 669. Harjavallan Kemiantyöntekijäin ammattiosasto ry tarjoutui silloin ostamaan kirjaston ja myymään sen takaisin HSAP:lle myöhemmin. Kemiantyöntekijät lahjoittivat uusilla teoksilla laajennetun kirjaston edelleen Harjavallan Metallityöväen ammattiosasto ry:lle sen vuonna 1974 perustamaan kurssikeskus Ranta-Niittyyn. (HSP ry 50v. 1946 1996, 6, 19.) 11

2. YHTEISKUNNALLISEN VAKAUTTAMISEN AIKA, 1950-LUVUN ALKUVUODET V uosikymmenen vaihtuminen 1950-luvuksi merkitsi suomalaisessa politiikassa sisäpoliittisen suunnanmuutoksen vakiintumista. SKDL ja kommunistit työnnettiin syrjään vahvasta asemastaan ja poliittisen vaikuttamisen painopiste siirtyi maalaisliitolle. Kaiken kaikkiaan työmarkkinoilla tapahtui tuolloin suuria mullistuksia. Enää eivät työnantajajärjestöt olleet ainoa voima, joka päätti työehdoista, mukana olivat nyt myös työntekijät. Kiistat kärjistyivät toisinaan lakoiksi, joiden edessä sotakorvauksien suorittamiseen sitoutunut valtiovalta oli usein voimaton. Työntekijäjärjestöjen merkittävin vastavoima olikin Maataloustuottajien Keskusliitto MTK, jonka jäsenmäärä oli 1950-luvun alussa jo neljännesmiljoona. Maan elintason noustessa taistelu yhteiskunnan tulonjaosta tiukkeni eri etujärjestöjen kesken. (Miettinen ym. 1987, 204 229.) Poliittinen ilmasto ja sen myötä talouspoliittinen tilanne oli epävakaa ja aikaisemmasta suuresti muuttunut. Vasemmisto oli sodan jälkeisissä vaaleissa saanut entistä enemmän paikkoja eduskunnassa. Se oli kuitenkin jakaantunut kahteen lähes yhtä suureen osaan, joiden välinen kilpailu johti silloisissa oloissa mielipiteiden radikaalisuuteen ja jyrkkyyteen. Keväällä 1945 palkat nostettiinkin SAK:n painostuksesta kaksinkertaiseksi. Sama suunta jatkui seuraavinakin vuosina ja 1950-luvun alussa teollisuustyöntekijöiden palkkataso oli jo viisinkertainen viisi vuotta aikaisempaan verrattuna ja maataloustyöntekijöiden jopa kuusinkertainen. Tukkuhinnat nousivat samana ajanjaksona lähes nelinkertaisiksi ja sodan aikana tiukimmin säännöstellyt maataloustuotteiden hinnat viisinkertaisiksi. (Kokko Työmarkkinat 1940 1960). Pyrkiessään pitkäaikaisempaan taloudelliseen vakiinnuttamiseen hallitus nimitti Taloudellisen suunnitteluneuvoston, johon tuli mukaan työmarkkinajärjestöjen edustus. Suunnitteluneuvostossa valmisteltiin talouden vakauttamissuunnitelma, joka astui voimaan linnarauhan päättyessä. Vakauttamissopimuksen nojalla säädeltiin hinta- ja palkkakehitystä ja se rauhoitti työmarkkinat vuoteen 1956 asti. Vakauttamiseen liittyivät tärkeänä osana pitkäaikaiset sopimukset idänkaupasta ja länsikaupan vähittäinen vapauttaminen säännöstelystä. (Aho 2009.) SAK:n vaikutusvalta lisääntyi 1950-luvulla ja vakautus kohensi erityisesti SAK:n asemaa muihin etujärjestöihin nähden, mutta sitoutuessaan vakauttamiseen ammattiyhdistysliike rajoitti vapaaehtoisesti omia toimintamahdollisuuksiaan. SAK ei ollut vuonna 1951 tyytyväinen hallitusosapuolten johdolla syntyneeseen palkkasäännöstelypäätökseen, vaan ilmoitti tavoitteenaan olevan paluu luonnollisen palkanmuodostuksen aikaan. Näin SAK ilmaisi epäsuorasti, että se oli valmis ehkäisemään vakautuspolitiikan perusteita murentavat lakot, jotka uhkasivat nostaa hintoja ja häiritä palkkojen ja hintojen poliittisesti herkkää tasapainoa. SAK:lle oli alusta alkaen ollut kuluttavaa tukea hallitusta ja olla osallisena laman tullen vaikeasti hy- 12

väksyttävässä talouspolitiikassa. (Miettinen ym. 1987.) SAK:n jäsenmäärä putosikin 240 000:een vuonna 1954. Jäsenkato johtui osaltaan työvoimapulan loppumisesta ja taloudellisten suhdanteiden heikkenemisestä. Myös sosiaalidemokraattien ja kommunistien väliset kiistat karkottivat jäseniä. Työmarkkinaristiriidat kärjistyivät kun Korean sota muutti laskusuhdanteen nousukaudeksi ja Kekkosen johtama porvarillinen vähemmistöhallitus ja työmarkkinajärjestöt ajautuivat törmäyskurssille. Suomen epävakaassa taloudellisessa ilmapiirissä hallitukset vaihtuivat 1950-luvulla usein ja talouspolitiikan sisällöstä taisteltiin. SAK:n vaikutusvalta huipentui 1954 kun sen vaatimuksesta elinkustannusten alentaminen ja palkkasäännöstelyn uudistaminen tulivat Urho Kekkosen viidennen hallituksen ohjelmaan. (Bergholm 2007.) 2.1. Työttömyys Harjavallan Ammatillisen Paikallisjärjestön huolenaiheena 1950-luvulla P aikallisjärjestö kokoontui Työväenyhdistyksen talossa 2. päivä maaliskuuta1950 klo 18.30. Kokouksessa käsiteltiin SAK:n kiertokirjettä 4/50, joka koski uudistettua kenttätoimitsijain organisaatiota ja kiertokirjettä 7/50 työttömyystyökohteista ja tilastolomakkeista, sekä SAK:n lähettämää Työttömyysohjeet -tiedotetta, asiat merkittiin kuulluksi. Keskusteltiin myös kirjeestä, jossa järjestöjä ja yksityishenkilöitä kehotettiin liittymään Rauhanpuolustusliittoon. HAP päätti kuitenkin olla liittymättä tällä kertaa. Puheenaiheena oli myös hiihtokilpailujen järjestäminen HAP:n perusosastoille. Sarjoja olisi viisi: alle 21-vuotiaat, yleinen sarja ja ikämiehet yli 35-vuotiaat hiihtäisivät 10 km, yli-ikämiehille yli 45 v ja naisille kilpailumatka olisi 5 km. Työvaliokunta oli kunnostautunut Työnjuhlissa voittamalla 4 x 100 metrin viestijuoksun ja palkinnoksi saatu kunniakirja ripustettiin Työväentalon kirjastohuoneen seinälle. Maaliskuussa 25. pv Työväentalossa pidettyyn vuosikokoukseen otti osaa 11 edustajaa. Puheenjohtaja P. Lavén kertoi aluksi HAP:n toiminnasta ja saavutuksista vuonna 1949. Sen jälkeen kuultiin edellisen vuoden toimintakertomus ja tilikertomus ja tilintarkastajien lausunto. Puheenjohtajavaali oli tiukka, Pauli Lavén sai yhden äänen enemmän (5) kuin Hellman (4). Kansansivistys oli kokouksessa esillä kun neuvoteltiin kirjastotoimikunnan vuosikertomuksesta sekä opintojaoston ja valistusjaoston kokoonkutsujan valinnasta. Kokouksessa keskusteltiin myös SAK:n kirjelmän nro 12/50 johdosta vappujuhlista. Seuraavien Työnjuhlien järjestäminen annettiin toiselle paikkakunnalle, ja työvaliokunnan päätös Rauhanpuolustajain kirjelmään hyväksyttiin. Rahastonhoitajan palkkiota korotettiin. Kokous päättyi klo 12.00. Toukokuun puolivälissä työvaliokunta keskusteli laajaa kiinnostusta herättäneistä asioista; toripäivien lakkautuksesta ja hintojen ja palkkojen kehityksestä. Kokoukseen oli saapunut 65 osanottajaa, joiden yksimielisen kannan mukaan tällainen päätös piti kumota ja toripäivien 13

pito tulee sallia. Seuraavaksi SAK:n edustaja K. Kallio alusti hintojen ja palkkojen kehityksestä. Hän kertoi palkkatilanteen olevan hyvin vaikea ja vaativan korjausta mitä pikimmin. Yleiskeskustelussa toivottiin SAK:n tiedottavan jäsenistöä eli joukkoja mahdollisimman hyvin ja pitävän ne ajan tasalla ja hoitavan palkka-asioita ponnekkaasti. Kuultiin myös SAK:n edustajan K. Kasken tiedonanto palkkaneuvotteluista SAK:n ja TKL:n välillä, ja siitä miten tämä käytännössä toteutetaan. Asiasta keskusteltiin vilkkaasti, puheenvuoroja käytettiin 26. Toukokuun 29. pv HAP:n edustajiston kokouksessa työväentalolla puheenjohtaja esitti lahjoituksen tekemistä lakossa oleville metallimiehille. Keskustelun jälkeen hyväksyttiin yksimielisesti päätös, että HAP:n varoista myönnetään 10 000 mk metallimiesten lakkotoimikunnalle edelleen jaettavaksi. HAP:n edustajain kokous toivoi, että jako suoritetaan niin, että isoperheiset ja perheet joissa on sairaustapauksia ja puutetta tulevat huomioiduksi jaossa. (HAP:n pöytäkirja nro 1). Metallimiesten keskipalkka päivässä oli tuolloin noin 1 000 mk. Lakon syynä oli Valtioneuvoston tammikuussa 1950 tekemä päätös. Sen perusteella työmarkkinajärjestöt saivat helmikuun puolivälistä lähtien vapaasti sopia työntekijöiden palkoista. Tämä merkitsi sodan ajalta peräisin olleen palkkasäännöstelyn purkautumista ja yksi tästä seuranneista työtaisteluista oli elokuun 28. päivä 1950 alkanut Metallilakko. Se kesti melkein kaksi kuukautta ja loppui 21.10.1950. Lakossa oli 70 000 metallityöntekijää, ja jos muutkin alat otetaan huomioon, määrä nousi sataantuhanteen. Lakon loppumisen kannalta ratkaisevaa oli se, että SAK tuli metalliliiton tueksi uhkaamalla yleislakolla. Osapuolet saivat kuitenkin sovinnon aikaan ennen SAK:n asettamaa aikarajaa. (Kokko Lehdistö ja lakkoilu.) Syyskuussa sihteeri Hellman pyysi eroa tehtävästään, koska oli saanut ylennyksen työnjohtajaksi. Hänen tilalleen valittiin Vilho Juvonen. Lokakuussa kokous käsitteli puutyöväen ammattiosaston lakkotoimikunnan kirjelmää avustuksen myöntämiseksi lakossa oleville puutyöläisille. Lakkotoimikunnalle myönnettiin 3 000 mk jaettavaksi hädässä oleville lakkolaisille. Joulukuussa Opintojaoston sihteeri P. Pohja luovutti opintojaoston opintokirjelmät ja kerhon omaisuuden HAP:lle, koska toiminta oli hiljentynyt eikä kerhossa ollut enää opiskelijoita. (HAP:n pöytäkirja nro 1.) 1951 M aaliskuussa 1951 työvaliokunta ehdotti vuosikokoukselle, että HAP tukisi kuorotoimintaa vuosittain 5 000 markalla. Harjavallan Työväen mieskuorolle myönnettiinkin 4 000 mk avustus. Harjavallan Ammatillinen paikallisjärjestö oli sijoittunut alle 1 000 jäsenen ryhmässä kolmanneksi Työnjuhlajulkaisun levityskilpailussa ja palkintosumma 2 000 mk oli mahdollista käyttää SAK:n julkaisemien kirjojen hankkimiseen. Palkintosumma siirrettiinkin kirjastotoimikunnalle kirjojen tilaamista varten. (HAP:n pöytäkirja nro 1.) 14

Huhtikuussa kokous keskusteli SAK:n kirjelmästä, joka koski Työnjuhlien järjestämistä paikkakunnalla. Juhlat päätettiin pitää elokuussa 11. 12. pv ja asiaa ajamaan valittiin juhlatoimikunta. Heinäkuussa Työnjuhlatoimikunta oli saanut ohjelman valmiiksi elokuisiin juhliin ja kokous päätti, että iltamat alkavat lauantaina elokuun 11. pv klo 20.00 Työväentalossa, ja mikäli vieraita riittää, myös tanssilavalla. Soitosta huolehtii orkesteri Sointuveikot ja järjestyksenvalvonnasta metalli- ja rakennusmiehet. Lippujen hinta on 100 mk ja myynnin järjestävät puusepät. Kenttäpelimateriaalin juhlien ajaksi hankkii Toivonen. Kenttäpelien taksaksi päätettiin: kivääri 5 laukausta á 25 mk, renkaanheitto + nuolet myös 5 heittoa á 20 mk. Elokuun 12. pv päiväjuhla alkaa klo 13.00 Kummun kentällä torvisoitolla, sen jälkeen lausutaan tervehdyssanat, kuullaan runo ja mieskuorolaulua, juhlapuhe, kisällilaulua ym. Urheiluosuuteen kuuluu toimikuntien 5 x 100 m viesti sekä ruotsalaisviesti 100-200-300-400 m. Sarjoja ovat nuorten sarja alle 12-vuotiaat, yleinen sarja ja ikämiessarja, 3-ottelu sekä yli-ikämiehet 100 m, lopuksi juostaan maaotteluviesti. Liput maksavat päiväjuhliin 50 mk ja 20 mk ja SAK:n rintamerkki 10 mk. Kirjastotoimikunnalle myönnettiin 10 000 mk uusien kirjojen ostoon ja päätettiin, että kirjasto pidetään auki sunnuntaisin. Syyskuussa keskusteltiin Työnjuhlista, tansseista oli kertynyt voittoa 3 300 mk ja päiväjuhla tuotti 7 165 mk. Urheilukilpailuissa voitetut palkinnot sovittiin jaettavaksi HAP:n merkkipäivän yhteydessä. HAP:n perustamisen 5-vuotisjuhla lähestyi ja juhlat päätettiin pitää 25.11.1951 Työväentalossa. Historiikin laatijaksi HAP:n alkutaipaleen ajalta valittiin Sulo Niemelä. Lokakuun kokouksessa käsiteltiin HAP:n 5-vuotisjuhlaa ja päätettiin seuraavaa: juhla alkaa klo 19.00 Työväentalossa ja tervehdyssanat lausuu toveri Vilho Juvonen, sen jälkeen laulaa työväen mieskuoro, juhlapuheen pitää toveri Lauri Lindén. Kuullaan myös juhlapuhe SAK:lta ja 5-vuotistoimintakertomus Sulo Niemelältä L. Ojasen avustamana. Ohjelmassa on lisäksi Vapaa sana -osastojen ja kutsuvieraiden tervehdyksiä, kuplettilauluja ym. sekä palkintojen jako Työnjuhlakilpailujen voittajille. Lipunhinnaksi päätettiin 100 mk. Vapaalippuja annettiin Uuden Ajan ja Satakunnan Työn toimitukselle ja HAP:n perustavan kokouksen jäsenille, osastojen edustajille 1 kpl, työnjuhlien aikana juosseiden toimikuntien edustajille ja entiselle HAP:n puheenjohtajalle P. Lavénille. Lippujen ennakkomyynti järjestettiin osastojen kautta. Mainokset juhliin tekstasivat Nord ja Manninen. (HAP:n pöytäkirja nro 1.) 1952 M aaliskuussa puheenjohtajaksi valittiin Bruno Nord. Kokouksessa käsiteltiin Työväen Raittiuspäivän Keskustoimikunnan kirjelmää tunnuksella Raittius voittaa. Kirjelmän johdosta päätettiin kunnan alueella järjestää raittiuspäivätilaisuus. Työvaliokunta vastaisi järjestelyistä. Harjavallan Työväen mieskuorolle ei tällä kertaa myönnetty avustusta. Kysymys paikkakuntaluokan korottamisesta jäi Työvaliokunnan päätettäväksi. 15

Huhtikuussa huomattiin, että Raittiuspäivän juhlien järjestelyaika on liian lyhyt ja tilaisuus päätettiin pitää 17.4. jos tämä Raittiuslautakunnalle sopii. Kokous suostui Urheilujaoston esitykseen talviurheilupäivien järjestämisestä Pääsiäispyhinä. Jaostolle myönnettiin määrärahaa tähän tarkoitukseen 7 000 mk. S. Niemelä esitti kirjaston palovakuutuksen nostamista 200 000 markkaan ja ehdotus hyväksyttiin. Kirjastolle myönnettiin 5 000 mk kirjojen hankkimiseen. Vappujuhlat päätettiin järjestää vain jos molemmat työväenpuolueet osallistuvat siihen. Myöhemmin huhtikuussa Työvaliokunnan ja siihen yhdistetyn Harjavallan eri työväenjärjestöjen edustajien yhteisessä vappujuhlatoimikunnan kokouksessa todettiin, että kokouksen jatkaminen oli tarpeetonta, koska Sos. dem. -yhdistys ei halunnut järjestää yhteistä vappujuhlaa. Toukokuussa Satakunnan Rakennustyöläisten Liiton osasto 156 Harjavalta ehdotti HAP:lle kirjoituskoneen hankkimista, konetta saisivat käyttää myös ammattiosastot. Asia jätettiin edustajiston kokouksen päätettäväksi. Syyskuussa SAK:lle lähetettiin ilmoitus paikkakunnalla olevista työttömistä, samalla esitettiin toivomus, että SAK ryhtyisi toimenpiteisiin nykyisen työttömyyden vuoksi. Torstaina 18. pv syyskuuta työttömyyskokouksessa Harjavallan työväentalolla oli läsnä 16 osanottajaa. Puhetta johti Matti Leino ja sihteerinä toimi Lauri Ojanen. Työasiainlautakunnan puheenjohtaja A. Polvivaara selosti silloista ja tulevaa työllisyystilannetta paikkakunnalla. Hän mainitsi, että työasiainlautakunnalle ei ollut vielä ilmoittautunut ainoatakaan työtöntä, mutta työasiamiehelle viisi. Hän kertoi, että työttömyys tulee nousemaan lokakuussa 30:een, marraskuussa 60:een, joulukuussa 100:aan ja tammikuussa 150 työttömään, ja että kunnalla on varatyömaita kaikille työttömille. Rakennuslautakunnan puheenjohtaja Hannuniemi kertoi ajankohtaista työllisyyskysymyksestä. Hän sanoi, että Kumpu on jo ryhtynyt rakentamaan kerhorakennusta, ja hän uskoi, että pankkirakennustyömaakin aloitetaan vielä tänä syksynä. Työttömyystöiksi hän ehdotti kirkonkylän viemärityön korjausta ja keskuskoulun laajennuksen aloittamista. Hannuniemi kehotti kiirehtimään töiden järjestämistä ja arveli, että työttömiä on enemmän kuin kortisto näyttää. Seuraavaksi puhunut valtuuston puheenjohtaja Toivo Pessi selitti, että kunta ei voi järjestää varatöitä jos työttömät eivät edes ilmoittaudu työasiamiehelle. Hän korosti, että esimerkiksi Kumpu tilaa työläisiä työasiamieheltä, ja jos sinne ilmoittautuneita ei ole, niin silloin työkonttori ottaa miehet portilta katsomatta onko työtön Harjavaltalainen tai ei. Salmi huomautti puheenvuorossaan, että Keskuskoulua voitaisiin ryhtyä laajentamaan nopeastikin mutta siihen ei ole kiinnostusta, koska keskustan viemärityöt ovat paljon tärkeämmät kuin koulun rakentaminen. Hannuniemi syytti Salmea siitä, että tämä kunnanhallituksen jäsenenä haluaa rikkoa taas rauhallisuutta. Rakennusmies Röksä kiinnitti huomiota Hannuniemen aikaisempaan lausuntoon, jonka mukaan kunta maksaa vuodessa opettajaasuntojen vuokria 15 000 000 mk ja vielä korot ja oli sitä mieltä, että uusia opettajien asuntoja on saatava nopeasti, koska kunta siten säästäisi huomattavia summia. Rakennusmies V. Kalander kannatti terveystalon pikaista rakentamista, koska sekin toimii vuokrakasarmissa ja vie siksi liiaksi kunnan varoja. (HAP:n pöytäkirja nro 1.) 16

1953 T ammikuussa 1953 todettiin, että työttömyys Harjavallassa on lisääntynyt huolestuttavasti, ja sen vuoksi päätettiin kutsua koolle uusi työttömien kokous 19.1.1953 klo 18.00 Harjavallan Työväentalolle. Siitä ilmoitettiin Satakunnan Työssä ja Uudessa Ajassa. HAP:n järjestämässä työttömien kokouksessa oli läsnä 24 henkilöä. Puhetta johti Sulo Niemelä ja pöytäkirjaa piti Lauri Ojanen. Kokouksen avasi HAP:n rahastonhoitaja Sulo Niemelä esittäen HAP:n kannan työttömyystöihin. Kokous totesi, että kunta ei ole täyttänyt lupauksiaan järjestää työmahdollisuuksia työttömille, vaikka tätä on odotettu jo yli neljä kuukautta. Vilkkaan keskustelun jälkeen oltiin sitä mieltä, että kunnan on täytettävä annetut lupaukset niin, että kaikki työttömät voidaan nopeasti sijoittaa töihin. Kiireellisinä töinä mainittiin eri puolille kuntaa rakennettavat palokaivot ja Vaskelan talon rakennustyöt. Päätettiin yksimielisesti, että HAP lähettää kirjelmän kunnan rakennustyöasiainlautakunnalle, kunnanhallitukselle sekä kunnanvaltuustolle työttömien kokouksen ehdotuksista. Puheenjohtaja Bruno Nord lähetettiin työttömien kokouksen edustajana Helsinkiin ja hänelle myönnettiin matkarahaa 1 500 mk. Elokuussa kuultiin Harjavallan Rst. nro 59:n ja Rakennusliitto ry nro 156:n lähettämät kirjelmät, joissa kehotettiin HAP:tä järjestämään yleinen kokous Harjavallan ammatillisesti järjestäytyneiden kesken, koska oli tarvetta keskustella talouspoliittisesta tilanteesta ja myös työllisyyden parantamisesta. Kokous päätettiin yksimielisesti kutsua koolle elokuun 26. pv 1953 klo 19.00 KK työväentalolle. Keskusteluun ottivat osaa myös Harjavallan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Toivo Pessi, Rakennuslautakunnan puheenjohtaja Mauno Hannuniemi ja Työasiain lautakunnan puheenjohtaja Polvivaara. Kokouksessa kuultiin myös Suomen Rakennustyöväenliiton osasto 156 ry:n käsittelemä MAL:n vetoomus Wienissä lokakuussa 10. 21. pv 1953 pidettyyn ammattiyhdistysten kolmanteen maailmankonferenssiin. Asiasta keskusteltiin ja todettiin, ettei HAP:n ole taloudellisten syiden vuoksi mahdollisuutta osallistua tähän kongressiin. Päätettiin lähettää edustaja piirin valmistavaan kokoukseen asian johdosta, ja palata tämän jälkeen siihen uudelleen. (HAP:n pöytäkirja nro 1.) Työasiamies Polvivaara kertoi työasiainvaliokunnan laatimasta työllisyystyöohjelmasta. Hän mainitsi niin sanotut vapaat työt ja lääninhallituksen tiesuunnitelmat, Salonojanalueen ojanavauksen, Hakunin metsäojituksen, Pitkäpäälä-Merstola-viemärin ja Hiirijärventien viemärin loppuosan rakentamisen, Rikkihapon kerhotalon, Satakunnan parantolan henkilökunnan talon, Keskikoulun laajennuksen, Havingin koulun laajennuksen ja Piirisairaalan. Alustuksen johdosta käydyn keskustelun jälkeen käytettiin runsaasti puheenvuoroja, joissa kiinnitettiin huomiota siihen, että työttömyyttä on jo, työttömiä on 40 ehkä ylikin, ja työttömyys on edelleen lisääntymässä. Kokous vaati, että kunnan on aloitettava työllisyystöitä mahdollisimman nopeasti. Rakennuslautakunnan puheenjohtaja M. Hannuniemi esitteli rakennuslautakunnan esityksen työttömyystöiksi varatuista työkohteista. Hän mainitsi vapaitten markkinoiden työtilaisuuksista mm. Rikkihapon kerhotalon ja B-sairaalan, kunnan töistä keskuskoulun 17

laajennuksen, 10 000 kuutiometriä, ja Havingin koulun pohjatyöt, Urheilulautakunnan suunnitelmista uimalaitoksen rakentamisen ja valtuuston päätöksen mukaiset palokaivot. Erilaisia reservitöitäkin oli vielä kaiken varalta. Asiasta käytiin keskustelua ja A. Polvivaara ilmoitti, että työttömyyskortisto avataan syyskuun 1. pv ja hän kehotti työttömiä ilmoittautumaan sinne. Myöhemmin HAP:n koolle kutsuma yleinen kokous Harjavallan Työväentalossa vaati kunnanvaltuustoa hyväksymään ja päättämään erittäin kiireellisinä työasiainvaliokunnan tekemät ehdotukset, koska kunnassa on nelisenkymmentä työtöntä ja rakennustöitä valmistuu lähiaikoina. Tämän vuoksi työttömyys lisääntyy ja töitä on järjestettävä erittäin kiireellisesti. Lokakuussa kokous kuuli rakennustyöväen kirjelmän, joka koski paikkakunnalla kasvavaa työttömyyttä. Kirjelmän vuoksi otettiin yhteyttä Työasiainlautakuntaan sekä Rakennuslautakuntaan ja kehotettiin kuntaa varustautumaan työttömyyden varalta. Työttömien kokous päätettiin pitää Harjavallan Työväentalolla tiistaina 16. pv marraskuuta 1954 klo 18.00. Rakennuslautakunnan ja työasiainlautakunnan edustajia pyydettiin alustamaan keskustelua tulevista työttömyystöistä. Marraskuussa käsiteltiin Suomen Rakennustyöväen Liiton kirjelmää työttömyyskysymyksestä sekä työttömyysvakuutuslaista. Todettiin, että Harjavallassa on paljon rakentamista, ja että työttömyys täällä voidaan sen vuoksi torjua, myös työttömyyslakia selvitettiin kokoukselle. Päätettiin, että puheenjohtaja ja sihteeri laativat alaosastoille kirjelmät, joissa osastoja kehotetaan käsittelemään asiaa kiireellisenä. Samalla lähetettiin työttömyysvakuutusasioista kirjelmät molemmille työläisiä edustaville eduskuntaryhmille ja SAK:lle. (HAP:n pöytäkirja nro 1.) 1954 L okakuun 20. pv 1954 Harjavallan kunnan Rakennuslautakunnan kokouksessa luettiin HAP:n laatima kirje, jossa tiedusteltiin työttömyystöiden aloittamisesta ja kehotettiin Rakennuslautakuntaa toiminaan niin, että heti kun työttömyyttä ilmenee se voi aloittaa työt. Keskusteltuaan asiasta Rakennuslautakunta päätti ilmoittaa Ammatilliselle Paikallisjärjestölle seuraavaa: Työttömyystöinä aloitettavista töistä ovat kunnanhallitus ja rakennuslautakunta yhdessä päättäneet. Yksi tällainen työttömyystyöksi tarkoitettu työ, urheilukentän kastelulinjojen rakentaminen, aloitettiinkin 18/19 1954, mutta silloin ei työttömyyskortistossa ollut vielä yhtään miestä saatavissa. Työttömiä voidaan osoittaa myös Hakunin metsäojitustöihin. Seuraavana työkohteena on Hakunin omakotialueen tietyöt, tähän kunnanhallitus on jo myöntänyt varoja ja on asia Tielautakunnan valmisteltavana. Tietyöt voitaneen aloittaa ensi kuun 10. päivän maissa. Rakennuslautakunta voi tilanteen sitä vaatiessa aloittaa työttömyystöinä Torttilan Eteläpiirin ja Keskuskoulun pienempien viemärien jatkamistyöt. Vielä on päätetty tehdä työttömyystöinä opettajien asuintalojen perustustyöt, jotka ehtinevät aloitettavaksi seuraavan 18

vuoden alussa. Rakennuslautakunta lupasi tehdä kaikkensa saadakseen opettajien asuntotalojen perustustyöt käyntiin mahdollisimman pian. (HSAP:n pöytäkirjat 1948 1974.) Tampere-Satakunta-alueen Ammatillisten Paikallisjärjestöjen neuvottelukokouksessa Raumalla Soihtulassa 12. pv joulukuuta 1954 järjestäjä Kallio alusti paikallisjärjestöjen yhteistoiminnasta. Hän ehdotti, että paikallisjärjestöt vaihtaisivat mielipiteitä ja saisivat näin uusia ideoita ja lähtökohtia omaan toimintaansa. RAP:n sihteeri Salminen esitteli kurssi- ja luentotoimintaa ja mainitsi järjestöjen taloudenhoidosta pidetyt 2-viikkoiset kurssit. Luentotoimintaa on järjestetty yhteistoiminnassa Rauman Kansalaisopiston kanssa. Kevät- ja syyspuolella on pidetty yleisiä juhlatilaisuuksia ja niihin on saatu puhujiksi SAK:n edustajia. Huvitoiminnasta saaduilla tuloilla on vahvistettu järjestön taloutta. Kesätoimintaa varten on saatu kaupungilta vuokratuksi kesänviettopaikka ja urheilutoimintaa on järjestetty pitämällä hiihtokilpailuja ja lentopallo-otteluita. Niittymäki selosti neuvottelukokouksessa HAP:n toimintaa Harjavallassa. Täällä ovat taloudelliset kysymykset olleet etualalla ja paikkakuntakalleusluokkaa on pyritty nostamaan. Osastoja on paikkakunnalla kaikkiaan 9, joista paikallisjärjestöön kuuluu 7. Hän mainitsi paikallisjärjestöllä olevan 200 000 markan arvoinen kirjasto, ja että urheilutoiminta on keskittynyt ns. massaurheiluun eikä niinkään kilpaurheiluun. Yleensä järjestötoiminta on hiljaiseloa, jäsenmaksut maksetaan ja sillä selvä. Rantasen alustuksessa nro 7 aiheena oli Miksi opiskelen ammattiyhdistysliikkeessä? Hän kertoi, että Suomessa on noin 3 500 ammattiosastoa ja niissä keskimäärin 7 toimihenkilöä. Tämän koneiston ylläpitäminen vaatii ammattiyhdistysliikkeeltä jatkuvaa oman opintotoiminnan kehittämistä. Esimerkiksi puheenjohtajien, sihteerien ja rahastonhoitajien tehtävät vaativat koulutusta, jonka tavoitteena on kehittää tehtävistään tietoisia yksilöitä edistämään ammattiyhdistysliikkeen toimintaa. Mitä ammattiyhdistysliikkeessä sitten opiskellaan? Keskeisintä on juuri edellä mainittujen toimihenkilöiden kouluttaminen tehtäviinsä. Talouspoliittisten kysymysten jatkuva seuraaminen ja niiden tunteminen on myös tärkeää ammattiyhdistysliikkeen toiminnan kehittämiseksi. Ammatillisten paikallisjärjestöjen ja ammattiosastojen on kannustettava jäseniään kansantalouden opiskeluun. Opiskella voi monilla tavoilla, on olemassa mm. Työväen Sivistysliiton kirjeopisto. Ammattiyhdistysliikkeen opetus on keskitetty kurssitoimintaan Kiljavalle ja erityisesti kesäkurssit ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. Rantanen lisäsi, että paikallisjärjestöt voivat olla mukana opintojen järjestämisessä seuraavilla tavoilla. 1.) Opintokerhotoiminta; tällainen yhteistyöhön perustuvaa opintokerhotoiminta on joustava opiskelumuoto ja se on suhteellisen edullista. 2.) Kirjeopiskelu on tunnettu siitä, että ohjaajat ovat päteviä ja kirjeopiskelua suositellaan. Kirjeopistossa voi suorittaa mm. ay-liikkeen kesäkoulun ja pitkän kurssin valmistavan kurssin, ja 3.) Paikalliselle kurssitoiminnalle löytyy monia mahdollisuuksia. Kolmipäiväiset viikonloppukurssit ovat suositeltavia siksi, että tällöin ei tapahdu sellaista kyllästymistä kuin pitempien kurssien yhteydessä. Ne sitovat ihmisiä pitkäksi aikaa ja niihin täytyy käyttää myös lomia. (HSAP:n pöytäkirjat 1948 1974.) 19

Rantanen muistutti myös, että opintokerho- ja kirjeopiskelun yhteydessä voi esiintyä taloudellisia esteitä ja vaikeuksia, mutta järjestäytyminen auttaa tässäkin tilanteessa. Toinen vaikeus on osanottajien saaminen mukaan kurssitoimintaan ja muuhun opiskelutyöhön. Opiskelumahdollisuuksista onkin tiedotettava nykyistä tehokkaammin ja muullakin tavoin kuin pelkästään kirjeellisillä ilmoituksilla ammattiosastoille. Työpaikoille on saatava mainoksia ko. tilaisuuksista ja myös lehdistöä on käytettävä tiedottamiseen. Opintomuotoja on kehitettävä kysynnän suuntaan. Opiskelu on tärkeää siksi, että se antaa työväenliikkeelle ne tiedot ja taidot, joita se tarvitsee voidakseen toimia tuloksekkaasti. Tietoinen jäsenjoukko lyö pohjan pois työväenliikettä vastustavilta voimilta. (HSAP:n pöytäkirjat 1948 1974.) Kokous siirtyi seuraavaksi ruokailemaan Osuusliike Suojan ravintolaan ja ruokailun jälkeen tehtiin kiertomatka kaupungilla. Matkalla tutustuttiin maauimalaan, Rauma-Repolan tehdasalueeseen, satamaan, Holmingin telakkaan ja Osuusliike Suojan pikamyymälään. Kierroksen päätteeksi Suoja tarjosi retkeilijöille kahvit. Kokousta jatkettiin Ammattikoululla, jossa SAK:n pääsihteeri Lindblom antoi tilannekatsauksen osallistujille, joita oli 36 henkeä. Lindblom tarkasteli senhetkistä taloudellista tilannetta ammattiyhdistysliikkeen kannalta ja palautti mieliin vuonna 1953 vallinneen ns. kustannuskriisivaiheen ja eräitä eduskuntavaaleja edeltäneitä tapahtumia. Hän kertoi myös, että SAK:ssa oli tutkittu kustannustasoon vaikuttavia tekijöitä ja todettu kustannuspaineiden liittyvän lähinnä raaka-aineisiin. Tämän tutkimuksen mukaan palkat eivät voi vaikeuttaa viennin kannattavuutta, koska esimerkiksi Ruotsiin verrattuna Suomen palkkataso on pienempi. Lindblomin mukaan työantajien väitteet kustannuskriisistä ovat liioiteltuja ja työnantajien tavoitteena onkin ollut heikentää työntekijöin ansiotasoa ja aiheuttaa työttömyyttä vientihaluttomuudella. Ammattiyhdistysliike vaatii elintarvikkeiden hintojen alentamista ja indeksin palauttamista lähtökohtaansa 100. Lindblom selosti vielä yksityiskohtaisesti niitä ammattiyhdistysliikkeen näkökantoja, joiden läpiviemiseen jouduttiin esittämään yleislakkouhkakin. Työllisyystilanne on hänen mukaansa parempi kuin vastaavana aikana edellisenä vuonna ja odotettavissa on sen parantuminen edelleen. Työllisyyden kannalta herkin ala on metsätyöt, myös rakennustoiminnan vaihtelut vaikuttavat nopeasti työllisyystilanteeseen. Näillä aloilla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole ongelmia ja työllisyystilanteen voi odottaa säilyvän verrattain hyvänä. Lindblom mainitsi myös, että ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena ei ole yleisen palkkatason kohottaminen vaan tasokorotusten aikaansaaminen tietyillä aloilla. Hän torjui työnantajien väitteet inflaatiovaarasta ja esitteli valtalakia, sekä niitä seurauksia joita sen kumoaminen aiheuttaisi. Tämä olisi työnantajain etujen mukaista. Voimassa olevaan palkkasäännöstelyyn sisältyy vapauksia, joita voidaan käyttää työehtosopimusneuvotteluissa. Siinä on mukana myös indeksisidonnaisuus, jota ammattiyhdistysliike pitää tarpeellisena. (HSAP:n pöytäkirjat 1948 1974.) 20