Yleinen velvoiteoikeus 11.5.1012 / vakuutustehtävä / Norio-Timonen Yksin asunut A (s. 1940) löydettiin kuolleena kotoaan lattialta. Hän oli yön aikana, mahdollisesti wc-käynnin yhteydessä, kaatunut selälleen. Tehdyn ruumiinavauksen perusteella kuolema oli todennäköisesti aiheutunut nimenomaan A:n kaatumisesta, ja se luokiteltiin tapaturmaiseksi. A oli kuollessaan ollut alkoholin, unilääkkeen ja rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alainen. A:lla oli vuonna 2008 otettu, vuonna 2015 päättyvä yksityistapaturmavakuutus, jonka mukaan kuolemantapauskorvaus on 60.000 euroa ja edunsaajana on A:n poika B. Vakuutusyhtiö ilmoitti kuitenkin korvaavansa vain 15.000 euroa, koska 1) vakuutusehtojen kohdan 5.3 mukaan korvaus tapaturmaisesta kuolemasta puolitetaan, jos vakuutettu on tapaturman sattuessa 65 75-vuotias 2) vakuutusehtojen kohdan 6.2 mukaan korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, esimerkiksi ollessaan vahinkotapahtuman sattuessa alkoholin tai muun huumaavassa tarkoituksessa käytetyn aineen vaikutuksen alainen. B:n mielestä vakuutusyhtiö ei voi kieltäytyä maksamasta korvausta mainitsemillaan perusteilla ylipäänsä eikä etenkään sen vuoksi, että A:n vakuutuspaperien joukosta löytyneessä vakuutusesitteessä ei ollut mitään mainintaa ehdosta 5.3. Esitä juridisesti perusteltu näkemyksesi B:n oikeudesta vakuutuskorvaukseen.
Mallivastaus Tapauksessa on kyse vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta, vakuutussopimuslain pakottavuudesta ja lainvastaisesta ehdosta sekä vakuutustapahtuman aiheuttamisesta. Vakuutuskorvauksen puolittamista koskeva ehto 5.3 ei ole vakuutussopimuslain vastainen. Ongelmana on kuitenkin se, että ottaessaan vakuutuksen vuonna 2008 A on ollut jo yli 65- vuotias. Se, että vakuutusmäärä ei A:n tapauksessa olekaan "luvattu" 60.000 euroa vaan puolet vähemmän, on sellainen vakuutusturvan olennainen rajoitus, josta vakuutusyhtiön on VakSL 5 :n nojalla tullut kertoa A:lle ennen vakuutussopimuksen solmimista. Koska vakuutusyhtiö voi täyttää tiedonantovelvollisuutensa suullisesta ja/tai kirjallisesti, vakuutusesite ei yksin ole ratkaiseva. Vakuutusyhtiön tehtävänä on näyttää, että se on jollakin tavoin ennen vakuutussopimuksen solmimista informoinut A:ta tästä ehdosta. Ellei vakuutusyhtiö pysty esittämään tällaista näyttöä, vakuutussopimus sitoo VakSL 9 :n mukaan sellaisena kuin A:lla on ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää eli ilman puolittamisehtoa. Ns. alkoholiehto on sallittu vahinkovakuutuksissa (VakSL 30 ), mutta ei henkilövakuutuksissa, esimerkiksi tapaturmavakuutuksissa. Koska vakuutussopimuslaki on kuluttaja-vakuutuksenottajan suojaksi pakottava (3 ), ehto 6.2 on lainvastaisilta osiltaan mitätön, joten ehto tulee sovellettavaksi vakuutustapahtuman aiheuttamista koskevan VakSL 28.3 :n mukaisena: törkeän huolimattomuuden perusteella vakuutuksenantajan vastuuta voidaan alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Pelkkä päihtymys ja lääkkeidenvaikutuksenalaisuus ei siis ehdosta 6.3 huolimatta ole automaattisesti törkeää huolimattomuutta, vaan on arvioitava, onko A:n toiminta kokonaisuutena ollut törkeän huolimatonta. Törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. A:n toimintaa voitaisiin pitää törkeän tuottamuksellisena lähinnä, jos hän olisi lääkkeiden ja alkoholin vaikutuksen alaisena ryhtynyt toimiin, jotka normaalitilassakin edellyttävät suurta huolellisuutta. Tapauksesta ei ilmene, kuinka paljon ja miksi alkoholia ja lääkkeitä on nautittu. Kun tapaturma on sattunut vakuutetun kaaduttua normaaleissa kotioloissa, A:n menettelyä ei ilman erityistä näyttöä voida pitää törkeän huolimattomana, joten vakuutustapahtuman aiheuttamisen perusteella vakuutusyhtiö ei voi alentaa B:lle tulevaa korvausta.
Yleinen velvoiteoikeus, 11.5.2012 2. Aurejärvi - Hemmo, Luotto-oikeuden perusteet, s. 95-100. Tehtävässä tuli selvittää velkakirjan tunnusmerkkejä. Velkakirjan tunnusmerkkeihin ei kuulu velkakirjojen jako tavallisiin ja juokseviin, vaan se, mitä velkakirjan tunnusmerkkeihin luetaan riippumatta velkakirjan lajista. Tässä voidaan tiivistää se, mitä oppikirjassa on asiasa mainittu. Velkakirja on velallisen kirjallisessa muodossa antama rahamääräinen velkasitoumus. Velkakirjan käsitetunnusmerkkejä ovat yksipuolisuus, ehdottomuus ja abstraktisuus. Velkakirjassa on yleensä myös velallisen omakätinen allekirjoitus. Jos vastaus sisälsi edellä neljällä rivillä mainitut elementit, pistemäärä nousi korkealle. Pistehajonta oli varsin suuri. Pisteitä ei annettu eri velkakirjatyyppien selostuksesta, koska sitä ei tässä kysytty.
Mallivastaus, kysymys 3, 11.5.2012 KKO 1999:102... Vahingonkorvausvelvollisuus B:llä, C:llä, D:llä, E:llä ja F:llä on tapahtuman jälkeen todettu käräjäoikeuden tuomiossa kerrotut vammat. Vammoista on aiheutunut heille kipua ja särkyä sekä valtiokonttorin maksamia sairaanhoitokustannuksia, jotka A on velvollinen korvaamaan. Kohtuullisena korvauksena näistä Korkein oikeus pitää käräjäoikeuden tuomitsemia määriä. B:stä, C:stä, E:stä ja F:stä on vammojen tutkimisen yhteydessä otettu verinäytteet ja heille on mahdollisen tartunnan varalta annettu varo- ja suojautumisohjeet. Kukaan heistä ei ole saanut HIV-tartuntaa. A:n rikos ei ole kohdistunut B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan eikä se ole näihin verrattava. Heillä ei siten ole oikeutta saada vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n mukaan. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 :n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus kivusta ja särystä. Hallituksen esityksen mukaan (HE 187/1973 vp. s. 24) muuksi henkilövahingoksi katsotaan muun muassa psyykkisen tilan häiriintyminen. B:lle, C:lle, E:lle ja F:lle on A:n oman HIV-tartunnan vuoksi aiheutunut pitkäaikaista pelkoa ja levottomuutta sen suhteen, oliko heille A:n syyksi käräjäoikeudessa luetun menettelyn seurauksena syntynyt HIV-tartunta. Ilmoituksensa mukaan he ovat yhdessä käyneet työterveyspsykologin vastaanotolla pitääkseen tartunnan pelon hallittavissaan. Lisäksi he ovat joutuneet rajoittamaan henkilökohtaista elämäänsä. Ensimmäisen luotettavan tiedon HIV-tartunnan poissuljennasta he ovat voineet saada vasta kuuden kuukauden kuluttua tapahtumasta otettujen verinäytteiden perusteella. Heidän pelkonsa on tapahtumahetkellä HIV:stä yleisesti tiedettyyn ja lääkärinlausunnoista ilmenneeseen nähden ollut perusteltu. Tartunnanpelosta aiheutunut psyykkinen paine on yleisen elämänkokemuksen mukaan ollut laadultaan sellainen, että se oikeuttaa korvaukseen kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä. Korvauksen kohtuulliseksi määräksi Korkein oikeus katsoo käräjäoikeuden tuomitsemat 25 000 markkaa. Koska D:stä ei lääkärintodistuksen mukaan ole otettu edes verinäytettä mahdollisen tartunnan selvittämiseksi, on jäänyt näyttämättä, että hänelle olisi aiheutunut tapahtuman johdosta henkisenä kärsimyksenä korvattavaa vahinkoa. Tämän vuoksi D:n vaatimus kärsimyksen korvaamisesta hylätään. Ks. myös Hemmo s. 157-158, 175-177, 181-188.
KYSYMYS 4 / Mallivastaus / toukokuu 2012 / Havu (Aurejärvi Hemmo 2007, erit. s. 75 81. Mallivastauksessa käsittely on jonkin verran laajempaa kuin hyviin pisteisiin edellytettiin) Kysymyksessä pyydettiin arviota siitä, millä edellytyksillä velallisosapuoli voisi vapautua viivästyskoron maksuvelvollisuudesta joko kokonaan tai osittain. Relevantteja ovat tällä perusteella siis toisaalta vapautumisperusteet ja toisaalta sovittelun edellytykset. Tosiseikaston mukaan kyseessä oli päävelka, jonka eräpäivä oli ennalta sovittu. Eräpäivän jälkeistä aikaa koskee korollisuusolettama. Viivästyskorosta voidaan sopia KorkoL:sta poikkeavasti. Huomionarvoista on, että lähtökohtaisesti viivästyskoron maksuvelvollisuus ei riipu viivästyksen syystä. Viivästyskorkoon liittyvistä poikkeuksellisista vapautumisperusteista säädetään KorkoL (633/1982) 10 :ssä ja sovittelusta KorkoL 11 :ssä. Vapautumisperusteiden (10 ) käsittelyn osalta pisteitä on annettu erityisesti seuraavien asioiden käsittelystä: - Tosiseikaston mukaan maksun viivästyminen ei johtunut yksin P Oy:stä. Tosiseikastosta ei kuitenkaan ilmene, mitä tällä tarkemmin ottaen tarkoitetaan. KorkoL 10 :n mukaiset perusteet saattaisivat olla käsillä. Viivästyskoron maksuvelvollisuudesta voi vapautua (osittain), mikäli maksun viivästyminen on johtunut velkojasta. Viivästyskorkoa tulee maksaa vain siitä lähtien, kun velkojasta johtuva este on velallisen tieten lakannut. Jos viivästyminen on johtunut X Oy:stä, P Oy voisi vapautua maksuvelvollisuudesta siltä ajalta, jolloin maksua ei voitu suorittaa X Oy:stä johtuen. Tosiseikastosta ei ilmene, miten X Oy on saattanut aiheuttaa velkojasta johtuvan esteen, mutta mahdollisuuksia on useita. Velkojan velvoitteet riippuvat velkasuhteen laadusta ja sovitusta. - KorkoL 10 :n mukaan maksuvelvollisuudesta voi vapautua myös siltä osin, kun viivästyminen on johtunut ylivoimaisesta, ulkopuolisesta tekijästä: Jos maksu viivästyy lain säännöksen johdosta tai yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, velallinen on tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta velvollinen maksamaan ainoastaan sellaista korkoa, jota hänen tuli suorittaa maksun erääntymistä edeltäneeltä ajalta. Jos säännöksen tarkoittamat seikat olivat viivästyksen syynä, P Oy:llä on mahdollisuus vapautua seikan vaikutusaikana kertyneestä viivästyskorosta. P Oy saattaa joutua maksamaan tuolta ajalta korkoa, jota hän oli (sopimuksen mukaan) mahdollisesti velvollinen suorittamaan ennen kuin maksu erääntyi. Jos säännöksen tarkoittama ylivoimainen este alkoi vaikuttaa vasta, kun P Oy:n maksu oli jo muutenkin viivästynyt, on mahdollista, että P Oy joutuu maksamaan viivästyskorkoa myös esteen ajalta. Sovittelun ja muun (osittaisen) vapautumisen mahdollisuuden osalta pisteitä on annettu erityisesti seuraavien asioiden käsittelystä: - Sovittelu olisi myös teoreettinen mahdollisuus vapautua viivästyskoron maksuvelvollisuudesta osittain. Huomionarvoista kuitenkin on, että KorkoL 11 :n mukainen
sovittelu tulee kyseeseen vain velallisen ollessa luonnollinen henkilö. P Oy ei ole. (Jotkut viittasivat P Oy:n mahdolliseen työttömyyteen tai sairauteen.) - Mikäli P Oy olisi joutunut yrityssaneeraukseen, huomionarvoista olisi, että menettelyn aloittaminen katkaisisi viivästyskoron kertymisen menettelyn piiriin kuuluvien velkojen osalta. Tosiseikastosta ei selviä, onko tämä relevanttia P Oy:n kannalta. (Huomionarvoista on myös, että menettelyn mahdollisen alkamisen olisi tullut johtaa myös perintäkiellon astumiseen voimaan.) Jos mahdollinen menettely raukeaisi myöhemmin, P Oy olisi kuitenkin velvollinen maksamaan viivästyskorkoa koko viivästysajalta. - Viivästyskorko voidaan poistaa osittain tai kokonaan myös oikeustoimen kohtuullistamisella (esim. OikTL 36 ). Ei mitenkään välttämätön, mutta joissain vastauksissa viitattu havainto on myös se, että kun päävelka on suoritettu, velalle ei tietystikään tule enää kertyä viivästyskorkoa eikä viivästyskorkoa tule maksaa muulta kuin viivästymisajalta. Itse viivästyskorolle ei kerry viivästyskorkoa. Joissain vastauksissa pohdittiin, onko jäljellä oleva velka oikeastaan alkuperäisen päävelan pääomaa, sillä maksu olisi saatettu kohdistaa ensin korkoon. Tarkimmat huomasivat kuitenkin, että tapauksessa oli selvää, että vaatimus koski juuri ja vain viivästyskorkoa.