Tulvariskien alustava arviointi Petolahdenjoen vesistöalueella

Tulvariskien alustava arviointi Petolahdenjoen vesistöalueella Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 30.3.2011 Käännös

Sisällys 1 Taustaa... 2 2 Vesistön kuvaus... 3 2.1 Yleistä... 3 2.2 Hydrologia... 5 2.3 Maankäyttö... 6 2.4 Asutus ja kulttuuriperintö... 6 2.5 Kaavoitus... 7 2.6 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö... 7 2.7 Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella... 7 3 Historiallinen tulvatieto... 7 3.1 Toteutuneet tulvat... 7 3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksista nykytilanteessa... 8 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit... 8 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus... 8 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin... 8 5 Tulvariskin määrittäminen... 9 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen... 9 7 Yhteenveto... 12 8 Kirjallisuus ja lähteet... 14 Liite 1. Suunniteltu maankäyttö Petolahdenjoen vesistöalueella... 16 Tulvariskien alustavaan arviointiin liittyvä tulvasanasto ja maa- ja metsätalousministeriön muistio: Merkittävän tulvariskialueen kriteerit ja rajaaminen ovat saatavissa Internet-sivuilta: www.ely-keskus.fi/etela-pohjanmaa/tulvat Koonnut: Eva-Stina Bredgård (Kpl 1-6), Suvi Saarniaho, Liisa Maria Rautio & Merja Mäensivu (Kpl 7) Kartat: Eva-Stina Bredgård & Suvi Saarniaho Käännös: Jukka Lankinen Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 1

1 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Euroopan komissio 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELYkeskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. 2

2 Vesistön kuvaus 2.1 Yleistä Petolahdenjoen vesistöalue sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa ja kuuluu Kokemäenjoen- Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen (kuva 1). Petolahdenjoen vesistöalueen ympärillä sijaitsevat Maalahden-, Närpiön- ja Harrströminjoen vesistöalueet. Suurin osa Petolahdenjoen vesistöalueesta sijaitsee Maalahden kunnassa, mutta pieni osa myös Närpiön kaupungin ja Korsnäsin kunnan alueella. Joki laskee Pohjanlahteen noin 26 km Vaasan eteläpuolella. Kuvassa 2 on esitetty Petolahdenjoen vesistöalue ja sen läheiset paikkakunnat sekä tieverkosto. Kuvassa 3 on esitetty Petolahdenjoen vesistöalueen kuntarajat. Kuva 1. Petolahdenjoen vesistöalueen sijainti Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella. ( SYKE; hallinnolliset rajat Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) Petolahdenjoen valuma-alue on noin 92 km 2 ja järvisyysprosentti on noin 0,67 % (Vesihallitus 1978). Joen pituus on noin 15 km ja vesistöalueen suurin järvi on Nojärvträsk, joka on kooltaan noin 50 ha (Valtion ympäristöhallinto 2011). Petolahdenjoen suurin sivu-uoma saa alkunsa Nojärvträsketistä ja on noin 9 km pituinen. Sivu-uoma yhdistyy Petolahdenjokeen noin kolme kilometriä ennen joen laskemista mereen. 3

Kuva 2. Petolahdenjoen vesistöalue. ( SYKE; taustakartta Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659) Kuva 3. Petolahdenjoen vesistöalue ja alueen kunnat. ( SYKE; kuntarajat @ Genimap Oy Lupa L4659/02) 4

Petolahdenjoen vesistöalue edustaa nuorta, viimeksi merestä noussutta maisemaa. Alue on siis vanhaa merenpohjaa, joka on aikojen saatossa muuttunut maankohoamisen ja maatumisen seurauksena merenrannikosta kiinteäksi mantereeksi. Maankohoaminen alueella jatkuu nykykäsityksen mukaan noin 0,8 cm vuodessa ja tämän seurauksena rantaviiva alueella muuttuu jatkuvasti. (Arkkitehdit Paunila & Rautamäki Ky 1999). Petolahdenjoen vesistöalueella on happamia sulfaattimaita (Åström 1996). Happamat sulfaattimaat muodostuivat Litorina-vaiheessa yli 4000 vuotta sitten. Happamien sulfaattimaiden alemmissa kerroksissa on sulfideja, jotka joutuessaan tekemisiin ilman hapen kanssa hapettuvat rikkihapoksi. Näille maille on tyypillistä happamuus ja tavanomaista suurempi rikkipitoisuus. Happamissa oloissa myös metallit liukenevat maasta. Liuenneet metallit sekä veden ph-arvoa laskeva rikkihappo saattavat aiheuttaa merkittäviä ongelmia vesieliöstölle. Petolahdenjoen vesistöalueen maisema on alava ja korkeuserot ovat pieniä. Vesistöalueen korkeimmat kohdat sijaitsevat alueen kaakkoisosassa, jossa maanpinnan korkeus on +35- +50 metriä merenpinnan yläpuolella N60 korkeusjärjestelmässä. Kuvassa 4 on esitetty Petolahdenjoen vesistöalueen korkeussuhteet. Kuva 4. Korkeussuhteet Petolahdenjoen vesistöalueella. ( SYKE, Alueelliset ELY-keskukset; topografia Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) 2.2 Hydrologia Petolahdenjoella ei ole automaattista vedenkorkeuden ja virtaaman havaintoasemaa. Vesistöalueella ei suoriteta säännöllisiä lumen syvyysmittauksia tai lumen aluevesiarvojen määrittämisiä eikä myöskään pienten alueiden valunnan havainnointia. Suurin virtaama (HQ) Petolahdenjoessa on ollut 15 m 3 /s ja keskivirtaama (MQ) 0,8 m 3 /s (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2002). 5

2.3 Maankäyttö Noin 89 % vesistöalueesta on metsää ja maatalousmaata. Maatalousalueet sijaitsevat joen varrella. Rakennetut alueet keskittyvät Petolahden kylään. Taulukossa 1 ja kuvassa 5 on esitetty Corine 2000-aineiston mukainen maankäyttö Petolahdenjoen vesistöalueella. Taulukko 1. Maankäyttö Petolahdenjoen vesistöalueella (Corine 2000). Maankäyttöluokka Pinta-ala [ha] % Rakennetut alueet 455 4,7 Maatalousalueet 1759 18,3 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 6810 70,8 Kosteikot ja avoimet suot 565 5,9 Vesialueet 28 0,3 Kuva 5. Corine-aineiston mukainen maankäyttö Petolahdenjoen vesistöalueella. ( SYKE, ELYkeskukset; osittain MMM, MML, VRK). Petolahdenjoen suistossa on vesipuitedirektiivin mukainen Natura 2000 -alue, koska siellä on rikas linnusto. (Westberg 2009) Toinen vesistöalueella sijaitseva Natura-alue on Kackurmossen. 2.4 Asutus ja kulttuuriperintö Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöaluekohtaisesti vaan arvioissa käytetään suuntaaantavasti vesistöalueella olevien kuntien väestökehitystä. Koska suurin osa Petolahdenjoen vesistöalueen väestöstä asuu Maalahden kunnassa (noin 95 %), on väestönkehitystä arvioitu vain Maalahden kunnan mukaan. Tilastokeskuksen arvion perusteella väestön määrä kasvaa Maalahden kunnassa 8,3 % vuodesta 2009 (asukasmäärä n. 5570) vuoteen 2025 (ennustettu asukasmäärä n. 6030) mennessä. 6

Rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR 2009) mukaan Petolahdenjoen vesistöalueella asuu noin 960 asukasta, joista noin 78 % korkeintaan 500 metrin päässä joesta ja suurimmista sivu-uomista. Asutus keskittyy pääasiassa Petolahden kylään. Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Museoviraston vuonna 2010 laatiman valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventoinnin perusteella Petolahdenjoen vesistöalueella ei sijaitse valtakunnallisesti merkittäviksi luokiteltuja kulttuuriympäristöjä. Vesistöalueella olevat muinaisjäännökset sijaitsevat pääasiassa valuma-alueen etelä- ja itäosissa. 2.5 Kaavoitus Tulvariskien hallinnan kannalta kaavoituksen ja muun alueellisen maankäyttösuunnittelun vaikutukset koskevat asutusta, elinkeinoa ja muuta rakennettua ympäristöä, mutta lisäksi se koskee luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita. Petolahdenjoen vesistöalueella on voimassa Pohjanmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut joulukuussa 2010. Maakuntakaavassa on huomioitu tulvaherkät alueet siten, että kylämerkintöjä koskevissa suunnittelumääräyksissä on mainittuna, että rakentamista ei tule osoittaa tulvaherkille alueille. Pohjanmaan maakuntakaava on nähtävillä Pohjanmaan liiton kotisivuilla: www.obotnia.fi, lisäksi vesistöalueen suunniteltu maankäyttö on esitetty liitteessä 1. Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus. Petolahdenjoen vesistöalueen alaosalla sijaitsee yksi yleiskaava alue, Petolahden kylässä on asemakaava ja joen suistossa on rantakaava-alue. 2.6 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö Petolahdenjoki perattiin vuosien 1965 1968 välillä. Kunnossapitoperkaus tehtiin 2000 -luvun alussa, jolloin jokea levennettiin ja syvennettiin noin 9 km matkalta. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2002, Wik 2003.) 2.7 Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella Vesistöalueelta ei ole selvitetty mahdollisuutta pidättää tulvavesiä. 3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Petolahdenjoella oli tulva kesäkuussa 2001. Sateen aiheuttamaa tulvaa kuvattiin ilmasta, mutta vedenkorkeutta ja veden virtaamia ei mitattu. Tulvahuippu oli 12.6 ja tulva jatkui muutaman päivän. Lähistöllä sijaitsevassa Maalahdenjoessa on jatkuva vedenpinnan korkeuden mittausasema. Mittausaseman tulosten mukaan vuoden 2001 tulva vastasi keskimäärin kerran 42 vuodessa (1/42) toistuvaa tulvaa, mutta virtaamien mukaan aikaväli olisi voinut olla pidempikin. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2001.) Petolahdenjoella jääpatoja on esiintynyt Petolahden kirkonkylän ja suiston välisellä uoman osuudella. Vuonna 1971 alueella oli iso jääpato, joka nosti veden kellariin noin 10 talossa. Jääpatoja esiintyy yleensä keväisin. (Syvänen 1978.) 7

3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksista nykytilanteessa Petolahden vesistöalueen maankäytössä ei ole tapahtunut viime vuosikymmeninä sellaisia muutoksia, joiden seurauksena alueen tulvariskit olisivat kasvaneet merkittävästi. Alueella ei myöskään ole tehty vesistötoimenpiteitä, joiden seurauksena alueen vesiolosuhteet olisivat ratkaisevasti muuttuneet. Tämän lisäksi huomioidaan, että toteutuneet tulvat ovat olleet alueella muutenkin vähäisiä, niin voidaan arvioida, etteivät toteutuneita tulvia vastaavat tulvat nykytilanteessakaan todennäköisesti aiheuttaisi alueella tulvadirektiivin mukaisia merkittäviä vahinkoja. 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Suomen vesiolosuhteiden arvioidaan muuttuvan merkittävästi ilmastonmuutoksen seurauksesta. Yleisesti ottaen tulvariskien oletetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Suomen ympäristökeskuksessa on tutkittu ilmastonmuutoksen vaikutusta Suomen sääoloihin ja vesistöjen hydrologiaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskilämpötilan arvioidaan Suomessa nousevan 3-7 C vuoteen 2100 mennessä. Sadannan arvioidaan kasvavan 13-26 %. Suomen ilmasto on 1900-luvulla lämmennyt 0,7 astetta. Vesistöissä on jo havaittavissa monia ilmastonmuutokseen viittaavia muutoksia. Kevättulvat ovat aikaistuneet, talven virtaamat ovat kasvaneet ja uusia vedenkorkeusennätyksiä on syntynyt paikoin viime vuosina. (Veijalainen ja Vehviläinen 2008, Korhonen 2007) Ilmaston muuttuessa kasvava sadanta lisää virtaamaa ja valuntaa. Talven valunnan ennustetaan kasvavan merkittävästi lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen takia. Talven lisääntyvät virtaamat ovat merkityksellisiä etenkin suppo- ja jääpatojen muodostumisessa. Pohjanmaalla lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Kesäinen haihdunta lisääntyy keskilämpötilojen nousun seurauksena. Kesäaikainen valunta pienenee aiheuttaen vedenpintojen laskua monin paikoin. Myös pohjavedenpinnat laskevat. Kesän ja alkusyksyn kuivuuden ennustetaan lisääntyvän monin paikoin. Sadetulvien arvioidaan yleistyvän rankkasateiden kasvun myötä varsinkin vähäjärvisillä ja pienillä vesistöalueilla. Suurten sateiden on arvioitu kasvavan jopa 40-60 % lisäten merkittävästi kesä- ja syksytulvien sekä taajamatulvien riskiä monin paikoin (Korhonen 2007, Veijalainen ja Vehviläinen 2009a, Veijalainen 2009). Petolahdenjoelle suurimmat huippuvirtaamat tapahtuvat keväisin lumensulamisen seurauksesta. Yllä mainittujen tutkimustulosten pohjalta voidaan ennustaa, että ilmastonmuutoksen seurauksesta Petolahdenjoella kevättulvat aikaistuisivat, mutta pienentyisivät lumenmäärien pienentyessä. Sadannan lisääntyessä kuitenkin virtaamat kasvaisivat muina vuodenaikoina, mikä saattaisi lisätä kesä- ja syystulvia. 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Tulvariskit ovat suurimmillaan asutuksen keskuudessa, joten asutuksen lisääntyminen ja leviäminen tulvaherkille alueille kasvattaisi alueella mahdollisten tulvavahinkojen laajuutta. Tulvavahinkoja pystytään merkittävästi vähentämään maankäytön järkevällä suunnittelulla ja ohjaamalla rakentamista tulva-alueiden ulkopuolelle. Tämä on yleensä paras ja edullisin keino vähentää tulvavahinkoja. Turvetuotannon mahdollinen lisääntyminen ja metsätalouden tehostuminen voi äärevöittää jokien virtaamia ja siten lisätä tulvariskejä eri puolilla vesistöä. Lisäksi ojituksella voi olla haitallisia vaikutuksia veden laatuun sekä jokien ja järvien tilaan. 8

5 Tulvariskin määrittäminen Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan todennäköisyyden ja tulvasta aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää. Tulvariskien hallintalain mukaan tulvariskien merkittävyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset, kuitenkin alueelliset ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen (Laki 620/2010, 8 merkittävät tulvariskialueet): 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle; 2) välttämättömyyspalvelun kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle; tai 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Näiden lisäksi alustavissa arvioinnissa huomioidaan kokemusperäinen tieto eli tieto vesistöalueen aikaisemmista tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista, sekä ilmastonmuutoksen tai muun pitkäaikaisen kehityksen aiheuttama vaikutus tulvien esiintymiseen. Kun vesistöalueella ei ole kokemusperäisen tiedon mukaan ollut merkittäviä tulvia, niin voidaan tulvariskialueiden tarkastelu tehdä kevyemmin ilman tulvamallinnusta ns. tunnuslukujen pohjalta eli selvittämällä vesistöalueella sijaitsevat riskikohteet ja niiden määrä. Näin saadaan tehtyä karkea arvio vesistöalueen tulvavahinkopotentiaalista. Jos alueella ei sijaitse merkittäviä riskikohteita tai niiden lukumäärä on valtakunnallisesti vertailtuna vähäinen, voidaan tehdä olettamus, että alueella ei myöskään ole laissa tarkoitettuja merkittäviä tulvariskialueita. Merkittävällä tulvariskialueella tulva aiheuttaa merkittävän uhkan alueen väestölle, tärkeille toiminnoille, omaisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriperinnölle. 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen Tässä kappaleessa arvioidaan vesistöalueen tulvavahinkopotentiaalia kartoittamalla ne vesistöalueella sijaitsevat kohteet tai alueet, joille tulvat voivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa huomioiden kappaleessa 5 esitetyt kriteerit. Kartoituksessa tunnistettujen mahdollisten tulvariskien perusteella voidaan arvioida onko alueella mahdollisesti valtakunnan tai EU:n tasolla mitattuna merkittäviä tulvariskikohteita. Vesistöalueella sijaitsevien mahdollisten tulva haavoittuvien kohteiden lukumäärä kartoitetaan hyödyntäen erilaisia saatavilla olevia paikkatietoaineistoja, joiden tiedot ovat osittain kuitenkin puutteellisia ja niiden voidaankin katsoa olevan lähinnä suuntaa-antavia. Tiedot tulisi tarkistaa mahdollisen tarkemman tulvariskikartoituksen yhteydessä. 1) Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle Tarkasteltaessa tulvariskiä väestölle tarkastelussa otetaan huomioon väestön määrä ja sijainti vesistöalueella. Yleiseltä kannalta katsottuna suurempi tulvalle altistuva väestömäärä tarkoittaisi merkittävämpää tulvariskiä. Erityisiä riskikohteita suurtulvalla ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita riskialttiita kohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Ihmisten terveydelle vahingollinen seuraus voisi olla esimerkiksi vedenottamon veden laadun pilaantuminen tulvien seurauksena. Rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR2009) tietojen perusteella Petolahdenjoen vesistöalueella asuu vakituisia asukkaita noin 960. Asutus on keskittynyt vesistöalueen alaosalle Petolahden taajamaan (noin 400 asukasta). Suurin osa rakennuksista sijaitsee korkeuskäyrätarkastelun mukaan niin 9

korkealla, että tulvista ei ole niille vaaraa. Alueella sijaitsee kaksi päiväkotia, kolme hoitolaitosta, neljä yleissivistävää oppilaitosta ja yksi terveydenhuoltolaitos. Rakennusten sijainnin ja korkeuskäyrätarkastelun perusteella rakennukset sijaitsevat vähintään viisi metriä joen keskivedenkorkeuden yläpuolella, lukuun ottamatta yhtä hoitolaitosta, joka sijaitsee aika matalalla. 2) Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen Tarkasteltaessa tulvariskiä yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille tarkastelussa otetaan huomioon vesistöalueen infrastruktuuri kuten mm. vesihuolto eli talousveden toimittaminen ja jätevesien johtaminen ja käsittely, tie- ja rautatieverkostot, kaukolämmön tai sähkön tuotanto ja jakelu, tietoliikenneverkostot, väestönsuojat sekä pelastustoimen rakennukset. Petolahdenjoen vesistöalueella on viisi tietoliikennerakennusta, joista kaksi sijaitsee aika matalalla. Vesistöalueella on pohjavedenottamo, joka sijaitsee korkealla ja kaukana lähimmästä vesistöstä. Merkittävin vesistöalueen läpi kulkeva tieyhteys on rantatie (673). 3) Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen Tarkasteltaessa tulvariskiä taloudelliselle toiminnalle tarkastelussa otetaan huomioon vesistöalueella olevat liiketoiminnot esimerkiksi elintarviketeollisuus ja kemian teollisuus, joiden toimivuus olisi turvattava kaikissa olosuhteissa. Petolahdenjoen vesistöalueella ei ole sellaista merkittävää taloudellista toimintaa, jonka pitkäaikainen keskeytyminen aiheuttaisi yllä mainittua haittaa. 4) Pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle tarkastelussa otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa ympäristön äkillistä pilaantumista. Tarkastelussa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston IPPC-direktiivin (Integrated Pollution Preventation and Control = ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen) mukaiset teollisuuslaitokset sekä muut ympäristölupavelvolliset toimijat ja lisäksi vesistöalueella olevat valvonta- ja kuormitustietojärjestelmän (VAHTI) erityiskohteet (2003). Petolahdenjoen vesistöalueella sijaitsee kaksi VAHTI 2003-kohdetta; eläinsuoja sekä huoltoasema, joista huoltoasema on aika matalalla. Joen suistossa on yksi vesipuitedirektiivin mukainen Natura 2000-alue, mutta tulva ei aiheuta suojelualueelle merkittävää haittaa muuta kuin silloin, jos tulvaveden mukana ympäristöön kulkeutuu haitallisia aineita. 5) Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Tarkasteltaessa tulvariskiä kulttuuriympäristölle otetaan huomioon alueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriperintöalueet. Tulvista voi aiheutua vahinkoja kulttuuriympäristölle, jos tulvavesi kastelee esimerkiksi vanhoja rakennuksia. Museoviraston (2010) laatiman inventaarion mukaan valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriperintökohteita ei Petolahdenjoen vesistöalueella sijaitse. Alueella olevat muinaisjäännökset sijaitsevat korkealla suhteessa joen keskivedenpintaan. 10

6) Kokemusperäinen tieto Kokemusperäisellä tiedolla on suuri merkitys arvioitaessa tulvariskien merkittävyyttä. Jos alueella ei ole ollut merkittäviä tulvia tai tulvista aiheutuneita vahinkoja, voidaan olettaa että niitä ei ole odotettavissa tulevaisuudessakaan, olettaen että vesistön vesiolosuhteet tai maankäyttö eivät oleellisesti muutu. Aiemmin tulvia on esiintynyt Petolahdenjoen keski- ja alaosalla. Tulvissa on joitakin yksittäisiä rakennuksia saattanut kastua, mutta merkittäviä tulvia tai tulvista aiheutuneita vahinkoja ei ole raportoitu. 7) Vesistörakenteiden aiheuttama tulvanuhka Petolahdenjoen vesistöalueella ei sijaitse tulvauhkaa lisääviä vesistörakenteita. Kuva 6. Petolahdenjoen vesistöalueella sijaitsevat mahdolliset riskikohteet. ( SYKE, ELYkeskukset; Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659; VTJ/VRK 4/2008; Liikennevirasto/Digiroad 2010) 11

7 Yhteenveto Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Laissa ja asetuksessa on säädetty tulvariskien hallinnan suunnittelusta merkittäville tulvariskialueille. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Merkittävän tulvariskialueen nimeämisessä otetaan huomioon tulvan todennäköisyys ja siitä aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Seurausten merkittävyyttä arvioidaan yleiseltä kannalta. Yksittäiseen vahinkokohteeseen liittyvien omaisuusarvojen suuruus ei ole arvioinnissa ratkaisevaa, vaan merkittävälle tulvariskialueelle tunnusomaista on suuri yksittäisten vahinkokohteiden lukumäärä ja sen perusteella merkitys myös yleiseltä kannalta. Tulvariskien alustavissa arvioinnissa tarkastellaan seuraavia tulvan vahingollisia seurauksia: vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle; välttämättömyyspalvelun kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle; tai korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Tässä raportissa on arvioitu vesistöstä aiheutuvat tulvariskit Petolahdenjoen vesistöalueella. Arvioinnissa on mm. kuvattu vesistöalue, kerätty tiedot esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista tulvavahingoista sekä arvioitu mahdollisia tulvia ja tulvariskejä. Yhteenvetona Petolahdenjoen vesistöalueelle tehdystä alustavasta arvioinnista todetaan seuraavaa: - Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: Petolahdenjoen vesistöalueen asuinrakennukset sijaitsevat pääosin korkeusmalli-/korkeuskäyrätarkastelun perusteella vähintään 5 m keskivedenkorkeuden yläpuolella, joten niiden ei katsota sijaitsevan tulvavaaraalueella. Alueella on muutamia yksittäisiä vaikeasti evakuoitavia kohteita, jotka voidaan mahdollisesti suojata erikseen. - Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: Alueen tiet voivat suurtulvalla osin katketa. - Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen: Petolahdenjoen vesistöalueella ei ole tällaisia merkittäviä taloudellisen toiminnan kohteita. - Pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle: Petolahdenjoen vesistöalueella tulvariskit ympäristölle ovat pienialaisia ja paikallisia. - Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle: Petolahdenjoen vesistöalueella ei ole tiedossa tulvariskejä kulttuuriperinnölle. - Kokemusperäinen tieto: Petolahdenjoen vesistöalueella ei ole tiedossa aikaisempia huomattavia vahinkoja aiheuttaneita tulvia. 12

- Vesistörakenteiden aiheuttama tulvanuhka: Petolahdenjoen vesistöalueella ei ole merkittäviä tulvariskejä aiheuttavia vesistörakenteita. Petolahdenjoen vesistöalueelta ei ehdoteta tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Tarkasteltavalla vesistöalueella ei ole esiintynyt tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain 8 :n 1 momentissa tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Vesistöalueella ei ole myöskään arvioitu esiintyvän tulevaisuuden tulvia, joista aiheutuisi edellä tarkoitettuja vahingollisia seurauksia. 13

8 Kirjallisuus ja lähteet Arkkitehdit Paunila & Rautamäki Ky. 1999. Eteläisen Kaupunginselän ja sen valuma-alueidenn ympäristöyleissuunnitelma. Pohjanmaan liitto, Länsi-Suomen ympäristökeskus, Vaasan kaupunki, Mustasaaren kunta ja Laihian kunta. Korhonen J. 2007. Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 45/2007. Saatavissa: http://www.miljo.fi/download.asp?contentid=79918&lan=fi Länsi-Suomen ympäristökeskus. 2001. Utlåtande om ovanliga översvämningar i Malax och Petalax åar. Dnro: 0801V0042-331. Länsi-Suomen ympäristökeskus. 2002. Lausunto: Petolahdenjoen suuosan kunnossapitoruoppauksesta. Dnro: LSU-2002-Y-867. Museovirasto. 2010 [viitattu 7.2.2011]. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.rky.fi/ Tilastokeskus. 2009 [viitattu 1.12.2010]. Taulukko: Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040 [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://pxweb2.stat.fi/dialog/varval.asp?ma=020_vaenn_tau_102_fi&ti=v%e4est%f6ennuste+2009 +i%e4n+ja+sukupuolen+mukaan+alueittain+2009+%2d+2040&path=../database/statfin/vrm/vae nn/&lang=3&multilang=fi Valtion ympäristöhallinto 2011 [viitattu 7.2.2011]. Kartoituskohteet Suomessa [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.miljo.fi/default.asp?node=25122&lan=fi#a11 Veijalainen, N. 2009. Ilmastonmuutoksen vaikutus Lapuanjoen yläosan säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksiin ja virtaamiin: Alustavia tuloksia 6/2009. Suomen ympäristökeskus. Julkaisematon. Veijalainen, N. ja Vehviläinen, B. 2008. Ilmastonmuutos ja patoturvallisuus vaikutus mitoitustulviin. Suomen ympäristö 21/2008. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: http://www.ymparistokeskus.fi/download.asp?contentid=87137&lan=sv Veijalainen, N. ja Vehviläinen, B. 2009a. Vesistötulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Esitelmä Tulvakatoitukset ja tulvariskien alustava arviointi päivillä 21.-22.9.2009. Suomen ympäristökeskus. Vesihallitus, 1978. Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonaissuunnitelma. Tiedotus 140, osa 2. Westberg, V., Aaltonen, E-K., Axell, M-B. ja Storberg, K-E. 2009. Åtgärdsprogram för vattenvården för kustvattnen och de små vattendragen till och med år 2015. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=114579&lan=fi Wik, P. 2003. Program för yngelproduktionsutredningar i Petalax å i samband med iståndsättningrensningen år 2002. Petalax åbäckens dikningsbolag. Ympäristöministeriö. 2010 [viitattu 28.1.2011]. Tiedote: Pohjanmaan maakuntakaava mahdollistaa suuret tuulivoimapuistot Korsnäsin ja Siipyyn merialueilla [Internet-sivusto]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=370548&lan=fi 14

Åström, M. 1996. Geochemistry, Chemical Reactivity and Extent of Leaching of Sulphidebearing Fine-grained Sediments in Southern Ostrobothnia, Western Finland. Department of Geology and Mineralogy. Åbo Akademi University. 15

Liite 1. Suunniteltu maankäyttö Petolahdenjoen vesistöalueella 16