VIHAPUHEIDEN JA -RIKOSTEN TORJUNTAAN LIITTYVÄN TOIMINTASUUNNITELMAN VALMISTELUA KOSKEVAN TYÖRYHMÄN LOPPURAPORTTI

VIHAPUHEIDEN JA -RIKOSTEN TORJUNTAAN LIITTYVÄN TOIMINTASUUNNITELMAN VALMISTELUA KOSKEVAN TYÖRYHMÄN LOPPURAPORTTI 14.11.2016

SISÄLLYS 1 YLEISTÄ...5 Vihapuheeseen puuttuminen...6 Rasististen motiivien selvittäminen viharikosten esitutkinnassa...6 2 TOIMEKSIANTO...6 3 MÄÄRITELMÄT...7 Viharikokset...7 Vihapuhe...7 Vihapuhe vai viharikos...8 Taustaa...8 4 NYKYTILANNE...8 Taustaa...8 Internet ja sosiaalisen median vihapuheet...9 Internetissä tapahtuvan vihapuheen torjunnan erityiset haasteet... 10 5 POLIISIN TOIMINTA SOSIAALISESSA MEDIASSA...12 Yleistä... 12 Näkyvä poliisitoiminta eli ns. nettipoliisitoiminta... 12 Internettiedustelu ja nettivinkki... 14 6 VIHARIKOKSIIN LIITTYVIÄ VERKOSTOJA JA TOIMINTAA...14 Sisä- ja oikeusministeriön hallinnonala...14 Kansainvälinen yhteistyö (EU, FRA, ETYJ ja Euroopan neuvosto)... 15 Järjestöt... 16 7 KOULUTUS...16 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPITEET...17 8.1 Vihapuheen tehostetun torjuntamallin organisointi - uusi ryhmä Helsingin poliisilaitokselle... 17 8.1.1 Ennalta estävä toiminta... 17 8.1.2 Paljastava toiminta... 18 8.1.3 Esitutkinta... 18 8.1.4 Keskittämisen edut nykytilanteeseen verrattuna... 19 8.2 Verkkorikostutkinnan tehostaminen - Keskusrikospoliisin toimintojen vahvistaminen... 20 8.3 Poliisin näkyvän toiminnan lisääminen sosiaalisessa mediassa... 20 8.3.1 Nettipoliisitoiminnan tavoitteet... 20 8.3.2 Periaatteet... 21 8.3.3 Organisointi ja vastuut... 21 8.3.4 Poliisin ennalta estävä toiminta ja sosiaalinen media... 21 8.3.5 Nettipoliisiverkosto ja sosiaalinen media... 21 8.3.6 Näkyvän poliisitoiminnan lisääminen sosiaalisessa mediassa... 22 8.4 Viestinnän tehostaminen vihapuheiden ja -rikosten torjunnassa... 22 8.5 Viharikoksiin ja niiden torjuntaan liittyvän koulutuksen lisääminen... 23 8.6 Viharikoksiin liittyvän tutkimuksen lisääminen... 24 8.7 Vihapuheiden torjuntaan liittyvä kansalaisten, viranomaisten ja muiden toimijoiden valistaminen... 24

8.8 Moniviranomais- eli Ankkuritoiminnan lisääminen viharikoksiin liittyen... 24 8.9 Vihapuheiden ja -rikosten torjunta - väkivaltaisten ääriliikkeiden valvonnan lisääminen... 25 9 AIKATAULU...26 10 TYÖRYHMÄ...26 11 TAUSTA-AINEISTO...26

1 YLEISTÄ Sekä varsinaisten järjestäytyneiden ääriliikkeiden toiminta että hyvinkin väkivaltainen vihapuhe ovat lisääntyneet Suomessa. Molempien kohteena on laajasti yksittäisiä henkilöitä ja ryhmiä. Vihapuheella ja viharikoksilla on yhteys väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin. Toisaalta vihapuhe voi kannustaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä viharikoksiin tai liittymään väkivaltaiseen ekstremistiseen toimintaan. Toisaalta vihapuheen ja viharikosten kohteena olevien yksilöiden ja ryhmien riski radikalisoitua lisääntyy erityisesti silloin, kun he kokevat, että yhteiskunta ja viranomaiset eivät riittävällä tavalla puutu asiaan ja turvaa heidän oikeuksiaan. Kaikki ääriliikkeet käyttävät vihapuhetta näissä tarkoituksissa omien tavoitteidensa edistämiseen. Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma 2016 hyväksyttiin 29.4.2016 sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon ministeriryhmässä. Ohjelman kohderyhmänä ovat ryhmät ja yksilöt, jotka ovat vaarassa radikalisoitua. Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan sitä, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla tai ideologialla perustellen. Väkivaltainen radikalisoituminen voi johtaa siihen, että henkilö liittyy väkivaltaisiin ekstremistisiin ryhmiin tai toimintaan. Äärimmillään väkivaltainen radikalisoituminen voi johtaa terroristisiin tekoihin. Rikokset, joiden motiivina on viha tai rasismi, voivat olla myös ekstremistisiä rikoksia. Väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä voidaan parhaiten torjua ennalta estävällä toiminnalla. Ennalta estäminen on aina tehokkaampaa kuin seurausten korjaaminen. Ohjelman tavoitteena on muun muassa varmistaa, että joka puolella Suomea on valmiudet ja pysyvät rakenteet ennalta estää väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä sekä viharikosten uhrien ja niiden kohteeksi joutuvien yhteisöjen tukeminen. Lisäksi edellytetään, että poliisi ja muut lainvalvontaviranomaiset tehostavat toimintaansa viharikosten paljastamisessa ja tutkinnassa tavoitteena vähentää väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin taustalla vaikuttavia syitä. Erityisesti ohjelmassa halutaan vahvistaa lasten ja nuorten kykyä tunnistaa ja suojautua väkivaltaan yllyttäviltä viesteiltä ja vaikuttamiselta. Hallitus antoi 19. toukokuuta 2016 ensimmäisen sisäisen turvallisuuden selonteon eduskunnalle. Selonteossa hallitus sitoutuu turvaamaan sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon palvelut sekä viranomaisten toimintakyvyn koko maassa. Selonteossa todetaan, että rasismi, viharikokset ja ääriliikkeiden toiminta on tullut näkyvämmäksi. Tilastollisesti tarkasteltuna Suomi on edelleen hyvin turvallinen maa. Esimerkiksi rikostaso on kansainvälisesti vertaillen alhainen, ja rikosten määrä on laskenut 1990-luvulta lähtien. Terrorismin uhka on kuitenkin kohonnut Suomessakin. Konfliktialueilla taisteluihin osallistuneiden saapuminen ja paluu Suomeen sekä ääriliikkeistä kiinnostuneiden määrän kasvu ja heidän värväyksensä radikaaliin toimintaan kohottavat uhkaa. Suomeen on muotoutunut järjestäytyneitä terrorismin ja ääriliikkeiden tukirakenteita ja yhteydet Suomesta terroristisiin ja ääriliike toimijoihin ulkomailla ovat lisääntyneet. Selonteossa linjataan poliisitoiminnan osalta, että jatkossa keskitytään toimintaan, joka parhaiten ylläpitää ihmisten turvallisuutta. Rikostutkinnan osalta tavoitteena on jatkossa esimerkiksi tutkia erityisesti rikoksia, joiden selviämisellä on myönteisiä turvallisuusvaikutuksia. Vaikutukset turvallisuudelle vaihtelevat paljon eri rikoslajien välillä. Rikostorjunnan vaikuttavuutta pyritään lisäämään poliisin tutkintavelvollisuuden uudelleentarkastelulla. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkossa panostusta aiempaa enemmän turvallisuuden kannalta tärkeisiin mutta rangaistusarvoltaan lieviin rikoksiin, kuten haavoittuviin uhreihin (lapset, iäkkäät, lähisuhdeväkivalta, jne.) kohdistettuihin rikoksiin, rangaistusarvoltaan lieviin viharikoksiin sekä lapsiin ja nuoriin rikosten tekijöinä ja uhreina. Nykyään tutkinnan priorisoinnit tehdään usein paikallistasolla ja rikosten rangaistusarvon mukaan, kun jatkossa tavoitteena on rangaistusarvon ohella arvioida myös rikoksen yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusta turvallisuudelle enemmän. Selonteon julkaisun jälkeen elokuussa 2016 on käynnistetty sisäisen turvallisuuden strategian valmistelu. Konkreettisia toimenpiteitä sisältävä strategia on tiekartta, jonka avulla Suomesta tulee hallitusohjelman mukaisesti maailman turvallisin maa. Strategian on tarkoitus ohjata koko suoma- Vihapuheiden tehostettu torjunta 5

laisen yhteiskunnan toimintaa turvallisemmaksi. Strategia toimenpiteineen korvaa sisäasiainhallinnon konsernistrategian ja aiemman sisäisen turvallisuuden poikkihallinnollisen ohjelman. Strategia ja siihen liittyvät toimenpiteet valmistuvat huhtikuun 2017 loppuun mennessä. Hallitus sopi 26.9.2016 strategiaistunnossaan, että väkivaltaisten ääriliikkeiden toimintaan puututaan lainsäädäntötoimilla ja muilla toimilla sekä vahvistamalla viranomaisten resursseja. Hallitus linjasi, että viranomaisille osoitetaan lisää voimavaroja puuttua väkivaltaisten ääriliikkeiden toimintaan. Voimavaroja lisätään myös vihapuhetta estävään nettipoliisitoimintaan sekä vihapuherikosten tutkintaan. Tavoitteena on tehostaa väkiväkivaltaisiin ääriliikkeisiin liittyvien rikosten ennalta estämistä, paljastamista ja selvittämistä sekä luoda toimintamalleja esitutkintaan ja syyttäjäyhteistyöhön. Näkyvällä poliisitoiminnalla myös sosiaalisessa mediassa lisätään kansalaisten turvallisuutta. Sisäministeriön ja oikeusministeriön Väkivaltaisiin ääriliikkeisiin puuttuminen -muistiossa esitetään seuraavat toimenpide-ehdotukset havaittuihin ongelmiin puuttumiseksi. Vihapuheeseen puuttuminen Valtioneuvosto ja poliisihallinto viestivät väkivaltaisten ääriliikkeiden torjunnasta yhtenäisesti ja ajantasaisesti. Viestinnällä tuodaan ilmi nollatoleranssi rasistiseen ja muuhun vihapuheeseen sekä väkivaltaisiin ääriliikkeisiin. Valtioneuvosto on sitoutunut tähän myös 2014 antamassaan ihmisoikeusselonteossa. Osoitetaan voimavaroja Keskusrikospoliisille vihapuheeseen keskittyvään verkkorikosyksikköön ja Helsingin poliisilaitokselle vihapuhetta paljastavaan, tutkivaan ja ennalta estävään yksikköön ja poliisilaitosten nettipoliisitoiminnan vahvistamiselle. Tavoitteina ovat tehostaa väkivaltaisiin ääriliikkeisiin liittyvien rikosten aktiivista ennalta estämistä, paljastamista ja selvittämistä, luoda toimintamalleja esitutkintaan ja syyttäjäyhteistyöhön, parantaa tiedonvaihdon sujuvuutta ja lisätä sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla näkyvällä poliisitoiminnalla luottamusta valtion nollatoleranssiin ja poliisin objektiivisuuteen. Rasististen motiivien selvittäminen viharikosten esitutkinnassa Poliisi varmistaa, että rasistiset motiivit selvitetään riittävässä määrin ja kirjataan esitutkintapöytäkirjaan viharikosten esitutkinnassa, jotta ne voidaan ottaa huomioon syyteharkinnassa, rangaistusvaatimusta ja seuraamuskannanottoa laadittaessa sekä rangaistusta määrättäessä. 2 TOIMEKSIANTO Poliisihallitus asetti 29.9.2016 vihapuheiden tehostettuun torjuntaan liittyvän toimintasuunnitelman valmistelua koskevan poliisin työryhmän. Suomessa väkivaltaisen ekstremismin ja ääriliikkeiden torjunnan päätavoitteena on panostaminen ennalta estämiseen. Huolimatta panostuksesta ennalta estämiseen, tarvitaan toimintojen kehittämistä edelleen myös toiminnan paljastamiseen, estämiseen ja varautumiseen sekä seurausten hallintaan. Vakavampien seurausten ennalta estämiseksi vihapuheeseen tulee puuttua uudella, selvästi johdonmukaisemmalla ja tehokkaammalla tavalla. Vihapuheeseen tulee puuttua ennalta estävin keinoin, ja niiden lisäksi ottaa käyttöön tehostettu rikostutkinta, jossa painopiste tulee olla poliisin aktiivisessa vihapuheen paljastamisessa ja puuttumisessa rikostutkinnan keinoin. Esimerkiksi keskittämällä osaamista vihapuheen paljastamiseen ja tutkimiseen voidaan saada tehostettua rikosvastuun toteutumista ja pidemmällä aikavälillä toiminnalla on myös yhteiskunnan keskusteluilmapiiriin tervehdyttäviä ja ennalta estäviä vaikutuksia. Työryhmä on kartoittanut vihapuheen ja -rikosten torjunnan nykytilannetta sekä laatinut raportin lopussa ilmenevät toimenpide-ehdotukset toiminnan kehittämiseksi. 6 Vihapuheiden tehostettu torjunta

3 MÄÄRITELMÄT Viharikokset Suomen lainsäädäntö ei määrittele erikseen viharikoksen käsitettä. Tässä raportissa viharikoksella tarkoitetaan henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehtyä rikosta, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan. Viharikoksen määritelmä täyttyy jo silloin, jos tekijä olettaa uhrin kuuluvan johonkin yllämainituista viiteryhmistä. Täten uhrin todellisella viiteryhmällä ei ole merkitystä. Viharikoksen määrittely saa myös tukea rikoslaissa olevasta rangaistuksen koventamisperusteesta. Rangaistuksen koventamisperuste on rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta (Rikoslaki 6 luku 5 kohta 4). Teko voi siis kohdistua myös valtaväestöön. Rasistinen vaikutin säädettiin rangaistuksen koventamisperusteeksi rikoslain yleistä osaa uudistettaessa vuonna 2002. Tuolloin hallituksen esityksessä nostettiin myös perusteeksi se, että rikokset, jotka kohdistuvat suojaa kaipaaviin vähemmistöryhmiin, ovat keskimääräistä moitittavampia, sillä ne vaarantavat näihin ryhmiin kuuluvien asemaa, oikeuksia ja turvallisuutta tavalla, joka usein ylittää vastaavantyyppisen keskimääräisrikoksen edustaman haitan. Rasistisista motiiveista tehty rikos saattaa herättää uhrissaan vakavia pelkotiloja, koska hän ei ole joutunut rikoksen uhriksi sattumalta, vaan sellaisen yleensä näkyvän ominaisuutensa vuoksi, joka altistaa hänet mahdollisesti jatkossakin rikoksen kohteeksi. Uhrin ei välttämättä tarvitse kuulua kyseiseen ryhmään, vaan riittää, että tekijä olettaa tämän kuuluvan siihen. Uhri voi olla läheisessä suhteessa kyseiseen ryhmään kuuluvan kanssa ja tätä kautta valikoitua uhriksi. Uhrilla voi olla myös jonkinlainen yhteys kyseiseen ryhmään. Teko voi esimerkiksi kohdistua vastaanottokeskuksen työntekijään tämän työn takia. Yksittäinen viharikos voidaan nähdä myös ns. signaalirikoksena, jolloin rikoksen uhrin kautta hänen edustamansa vähemmistö voi kokea kollektiivisesti joutuneensa rikoksen kohteeksi - rikos nähdään uhkauksena uhrin edustamaa ryhmää kohtaan. Esimerkiksi perheen- ja suvun jäsenet voivat kokea myös omakohtaista turvattomuutta, jos heidän sukulaisensa on joutunut viharikoksen uhriksi. Tällainen kollektiivinen reaktio saattaa myös vaikuttaa negatiivisesti koko vähemmistöryhmän suhtautumiseen ympäröivään enemmistökulttuuriin ja sen edustajiin, ja jopa heikentää kyseisen ryhmän luottamusta yhteiskuntaa ja sen rakenteita kohtaan. Mikä tahansa rikoslainsäädännössämme rikokseksi määritelty teko voi periaatteessa olla viharikos. Teon motiivi ratkaisee sen, onko kyseessä viharikos. Esimerkiksi yleisimpiä rasistisesta motiivista tehtyjä rikoksia ovat pahoinpitely, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosta voidaan itsessään pitää jo vihamotiivin sisältävänä, jolloin em. koventamisperustetta ei sovelleta. Tuomioistuin voi myös ottaa vihamotiivin huomioon rangaistusta koventavana seikkana myös ns. normaalissa rangaistusasteikossa. Poliisiammattikorkeakoulussa on vuodesta 1998 tehty vuosittainen selvitys poliisin tietoon tulleista epäillyistä viharikoksista. Tilastointimenetelmän uusimisesta johtuen vain vuosien 2008 2015 viharikosselvitysten tulokset ovat vertailukelpoisia toistensa kanssa. Vihapuhe Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa (R 97 20) vihapuhe on määritelty seuraavasti: Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä Vihapuheiden tehostettu torjunta 7

vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansallismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että sananvapaus koskee ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan mukaisin varauksin paitsi myönteisinä, vaarattomina tai yhdentekevinä pidettyjä, myös loukkaavia, järkyttäviä sekä huolestuttavia tietoja ja ajatuksia. Lauseen loukkaavuus ei siten yksistään merkitse sen tunnusmerkistönmukaisuutta, eli rangaistavuutta. Yleiskielessä ja julkisessa keskustelussa käytetty termi vihapuhe on muodostunut käsitteenä tulkinnanvaraiseksi. Valtakunnansyyttäjäviraston johtama työryhmä on ottanut kantaa rajanvetoon 21.12.2012 annetussa raportissaan: Rangaistavan vihapuheen levittäminen Internetissä - Rangaistavan vihapuheen määrittäminen ja rikosoikeudellisen vastuun kohdentuminen erilaisiin Internetissä toimiviin toimijoihin. Internetissä kuten muualla tapahtuva vihapuhe voi täyttää usean rikoksen tunnusmerkistön, joista tavallisin on kiihottaminen kansanryhmää vastaan (Rikoslaki 11 luku10 ) tai sen kvalifioitu tekomuoto (Rikoslaki 11 luku 10a ). Lausumien kohdistuessa yhteen tai useampaan yksilöitävissä olevaan henkilöön kysymykseen voivat tulla kunnianloukkausrikokset (Rikoslaki 24 luku 9 ja 10 ) tai laiton uhkaus (Rikoslaki 25 luku 8 ). Lausumien kohdistuessa joko ryhmään tai yksilöön, kysymykseen voi myös julkinen kehottaminen rikokseen (Rikoslaki 17 luku 1 ). Vihapuheen yhteydessä saattaa joskus kysymykseen tulla myös uskonrauhan rikkominen (Rikoslaki 17 luku10 ). Myös sotaan yllyttäminen -rikos (Rikoslaki 12 luku 2 ) voi joskus tulla kysymykseen. Vihapuhe vai viharikos Taustaa Vihapuhe, silloin kun se täyttää jonkun rikoksen tunnusmerkistön, katsotaan edellä mainitun määritelmän mukaan viharikokseksi. Tämän takia on hyvin vaikea käsitellä näitä erikseen ainakaan silloin kun puhutaan poliisin syytteeseen saattavasta toiminnasta. Poliisin ennalta estävällä toiminnalla voidaan toki puuttua yleisemminkin vihapuheisiin vaikka pääpainopiste on rangaistavan vihapuheen torjunnassa, esimerkiksi tehokkaalla nettipoliisitoiminnalla. 4 NYKYTILANNE Taustaa Viharikoksiin ja yleisemminkin vihapuheisiin katsotaan liittyvän korostettua vahingollisuutta ja vaarallisuutta niiden luonteen vuoksi. Viharikoksissa uhri ei joudu teon kohteeksi sattumalta, vaan valikoituu uhriksi oman henkilökohtaisen, yleensä jonkin näkyvän ominaisuutensa vuoksi. Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on lähtenyt jyrkkään nousuun vuonna 2015. Määrien oltua monta vuotta vakio on rikosten määrä noussut yli 50 %:lla edellisvuoteen nähden (822 vuonna 2014 ja 1250 vuonna 2015). Rangaistavat vihapuheet (kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan) ovat niin ikään lisääntyneet (341 vuonna 2014 ja 462 vuonna 2015). On odotettavissa että trendi on jatkunut myös tänä vuonna. Kokonaisrikollisuuden määrä on suurempi, sillä viharikoksissa katsotaan piilorikollisuuden määrän olevan huomattava. Oikeusministeriö teetti alkuvuodesta selvityksen vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin (OM: selvityksiä ja ohjeita 7/2016). Selvityksen mukaan vihapuhe ja häirintä vaikuttavat kohteeksi joutuneiden henkilöiden turvallisuuden tunteeseen. Vihapuheella oli myös vaikutusta psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen. Selvityksen kohderyhmänä olivat 8 Vihapuheiden tehostettu torjunta

vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt: maahanmuuttajat, romanit, saamelaiset, vammaiset henkilöt, uskonnollisiin vähemmistöihin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat. Selvityksen mukaan kyselyyn vastanneista ja viimeisen 12 kuukauden aikana häirinnän tai vihapuheen kohteeksi joutuneista vain 21 % oli ilmoittanut siitä jollekin taholle. Niiltä vastaajilta, jotka eivät olleet ilmoittaneet kokemastaan vihapuheesta tai häirinnästä kenellekään, kysyttiin ilmoittamatta jättämisen syytä. Yleisimpiä syitä olivat, etteivät vastaajat uskoneet, että asialle olisi tehty mitään (65 % vastaajista) tai että asialle ei olisi voitu tehdä mitään (48 % vastaajista). Ilmoittamatta jättämisen syyt liittyvät luonnollisesti myös teon ja tapahtuman luonteeseen, mutta lisäksi myös toistuvuuteen tai yllättävyyteen. Useampi henkilö kertoi, että jos jokaisesta kokemastaan häirintätapauksesta tekisi ilmoituksen, niitä pitäisi olla tekemässä jatkuvasti. Nämä liittyvät usein henkilöön kohdistuvaan vihamieliseen huuteluun tai yleisempään verkkokirjoitteluun. Poliisibarometrin mukaan 96 suomalaisista luottaa poliisiin paljon tai melko paljon ja 89 % on sitä mieltä, että poliisi kykenee kantamaan vastuun tehtävistään joko kokonaan tai pääosin. OM:n tuottama selvitys antaa aihetta huoleen. Selvityksen mukaan monet vähemmistöryhmät eivät luota poliisin kykyyn torjua ja selvittää viharikoksia ja -puheita, mikä on syynä siihen, ettei tapauksia ilmoiteta poliisille. Huolestuttavaa on myös se, että selvityksen perusteella osa ilmoituksen tehneistä on myös kohdannut asenteellista tai vähättelevää kohtelua poliisin puolelta. Lisäksi on nostettu esiin havainto, ettei rasistisia ja muita viharikoksia aina tunnisteta ja kirjata. Sillä, miten uhri otetaan vastaan ja uhrille viestitään prosessin etenemisestä, voi olla suuri vaikutus uhrin kokemukseen ja tilanteesta toipumiseen. Poliisihallitus on 17.12.2015 muistuttanut poliisiyksiköitä siitä, että poliisin tulee puuttua matalalla kynnyksellä tekoihin, joissa epäillään olevan vihamotiivi. Vaikka ei olisi syytä epäillä rikosta, on poliisin puututtava tekoihin, jotka vaarantavat yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Epäiltäessä rikoksen tehdyn vihamotiivista on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kaikki näyttö vihamotiivin puolesta ja vastaan huomioidaan esitutkinnassa. Vihamotiiviin voi viitata tekijän tekoa edeltänyt toiminta, iskulauseet ja loukkaavat nimittelyt. Vihamotiiviin voi viitata myös tekijän aikaisempi viharikoksiin liittyvä toiminta tai viitteet kuulumisesta tiettyihin ryhmiin, joiden toiminta-ajatus perustuu esimerkiksi rasismiin. Poliisihallitus on antanut 2013 ohjeen: Epäillyn viharikoksen tai sellaisia piirteitä sisältävän rikoksen luokitteleminen poliisiasiain tietojärjestelmään. Ohjeessa korostetaan poliisin velvollisuutta huolehtia siitä, että luokittelumerkintä tehdään asianmukaisesti. Luokittelun tarkoituksena on pystyä poimimaan poliisiasiain tietojärjestelmästä tapaukset, joissa on mahdollisesti viharikoksen piirteitä. Koska ilmiöstä on vaikea saada kuvaa vain tarkastelemalla epäiltyjen viharikosten lukumäärää, luokittelun avulla on saatavissa pohja-aineistoa tarkemmalle selvitykselle. Ohje korostaa myös sitä, että uhrin subjektiivinen käsitys teon vihamotiivista riittää luokitteluun. Poliisiammattikorkeakoulun viharikosselvityksessä on käynyt ilmi, että luokittelua on käytetty heikosti poliisissa. Tuoreimman selvityksen mukaan selvityksessä viharikoksiksi todetuista rikoksista vain noin 20 % on sellaiseksi luokiteltu. Luku ei kuitenkaan kerro sitä, onko vihamotiivi otettu huomioon esitutkinnassa, niin että syyttäjä voisi vaatia rangaistuksen koventamista. Luokitteluprosentti on kuitenkin noussut huomattavasti edellisvuoden 14:stä %. Lisäksi Poliisihallitus on antanut ohjeen Syyttäjälle ilmoitettavat rikosasiat, ilmoitusmenettely ja syyttäjän toimenpiteet, jossa listataan mm. Esitutkintalain 5 luvun 1 :n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden asiat. Sisäministeriön poliisiosasto on ehdottanut Valtakunnansyyttäjävirastolle ilmoitettavien asioiden laajentamista niin, että ne kokisivat kaikkia viharikoksia. Poliisihallitus onkin esittänyt, että sisäministeriön ehdottamaa ilmoitusvelvollisuuden laajentamista käsiteltäisiin yhdessä muiden viharikosten tunnistamiseen ja uhrien asemaa parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden kanssa. Internet ja sosiaalisen median vihapuheet Internetissä ja erityisesti sosiaalisessa mediassa ilmenevän rikosoikeudellisesti rangaistavan vihapuheen määrä pysyi suhteellisen pienenä vuoteen 2012 asti, koska esimerkiksi vuosina 2010-2012 Poliisiammattikorkeakoulun laatimien tutkimuksen viharikosepäilyistä vain 3-4 % koski internetissä Vihapuheiden tehostettu torjunta 9

tapahtuneita viharikoksia. Tuolloin yksittäisiä tapauksia oli laajasti esillä mediassa, joka vääristi kuvaa internetistä viharikosten yleisimpänä tapahtumapaikkana. Internetissä tapahtuneiden viharikosepäilyjen määrä lähti nousuun 2012, ollen 2014 jo 12,5 % kaikista viharikosepäilyistä. Viimeisin muutos internetin viharikoksissa tapahtui syksyllä 2015. Vaikka poliisille kirjattujen internetin viharikoksiin liittyvien rikosilmoitusten määrä laski suhteessa viharikosten kokonaismäärään, kirjattiin niitä lukumääräisesti aiempaa enemmän. Turvapaikanhakijatilanne vaikutti myös internetissä ja sosiaalisessa mediassa siten, että poliisilla oli vaikeuksia vastata lisääntyneeseen vihapuheeseen. Tämän seurauksena poliisilla ei ollut enää mahdollisuuksia puuttua kaikkiin tapauksiin - keskustelijoissa tämä oli omiaan hämärtämään entisestään laillisen ja laittoman keskustelun rajaa. Keskusteluilmapiirin polarisoituminen on ollut omiaan kaventamaan niiden sananvapautta, jotka haluaisivat käydä asiallista keskustelua esimerkiksi turvapaikanhakijatilanteeseen liittyen. Poliisin rooli sosiaalisessa mediassa onkin yhtäältä puuttua rangaistavaan vihapuheeseen, mutta taata puuttumisellaan sananvapaus myös heille, jotka haluavat sitä sosiaalisessa mediassa toteuttaa. Toinen oleellinen muutos toimintaympäristössä on ollut se, että sosiaalisen median avulla on saatu ihmiset aktivoitumaan myös reaalimaailmassa. Tämä on näkynyt muun muassa mielenosoituksina ja katupartiotoimintana. Internetin vihapuheilla voidaankin todeta olevan nykyään yhä oleellisempi vaikutus yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen myös kaduilla. Vastakkainasettelu ääriliikkeiden välillä on lisääntynyt. Mielenosoitukset ovat lisänneet poliisin työmäärää ennen mielenosoituksia, niiden aikana sekä niiden jälkeen. Vihapuheiden ja ekstremismin torjuntaan on satsattu jo aikaisemmin voimavaroja, mikä on näkynyt esimerkiksi ennalta estävänä toimintana ja nettipoliisitoimintana. Kadulla ja netissä tapahtuvat asiat ja tilanteet liittyvät yhä selvemmin toisiinsa, jolloin tilanteiden hoitaminen vaatii kokonaisvaltaista puuttumista sitoen poliisien resursseja merkittävästi. Internetin vihapuheiden tutkinta ohjautuu poliisilaitokselle, jossa viestin lähettäjän oletetaan asuvan. Jos epäilty on alustavasti tiedossa, voidaan hänestä tehdä viestin sisällöstä ja muista olosuhteista riippuen myös uhka-arvio. Jos tekijän henkilöllisyys tai asuinpaikka ei ole tiedossa, ohjautuu tutkinta poliisilaitokselle, joka havaitsee viestin sosiaalisessa mediassa ja kirjaa siitä rikosilmoituksen. Vaihtoehtoisesti rikosilmoitus voidaan kirjata kansalaisen tekemän ilmoituksen perusteella, jolloin kyseessä voi olla mikä poliisilaitos tahansa. Internetissä tapahtuvan vihapuheen torjunnan erityiset haasteet Sosiaalisessa mediassa esiintyvä vihapuhe tapahtuu suurimmalta osin yhdysvaltalaisten ja kanadalaisten palveluntuottajien julkaisualustoilla kuten Facebookin, Googlen, Microsoftin ja Kikin palveluissa. Ulkomaisten palveluntuottajien tarjoamat suorat viranomaispalvelut perustuvat yhtiöiden kansalliseen lainsäädäntöön ja osittain vapaaehtoisuuteen. Suomen viranomaisilla ei ole käytössään erityistä lainsäädäntöä tietojen saamiseksi vaan yhteistyö tapahtuu normaalien virka- ja oikeusapumenettelyjen mukaisesti. Käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvä rikosnimike itsessään ei vaikuta tietojen saantiin, mutta kylläkin käsittelyn priorisointiin. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvat rikokset ovat korkeasti priorisoituja ja yhtiöiden vasteaika siten lyhyempi kuin esimerkiksi petoksia koskevien pyyntöjen suhteen. Tietoja, joita käytännössä ovat rekisteröitymistiedot ja palveluun kirjautumistiedot, luovutetaan vain sellaisista asiakkaista, jotka toimivat EU:n, EFTA:n ja ETA:n alueella. Vuoden 2015 helmikuussa Microsoft kiristi tietojen luovutustaan siten, että he edellyttävät kohteena olevan henkilön käyttävän tiliä pyytävän valtion alueella. Tästä voidaan poiketa hyvin perustelluista syistä. Lisäksi Microsoft edellyttää, että tutkittavasta teon maksimirangaistus tulee olla vähintään kaksi vuotta vankeutta. Siten esimerkiksi kunnianloukkaus -rikosnimike ei tietojen saamisen osalta tule kysymykseen Microsoftin kanssa. Suomen poliisin palveluntuottajille lähettämät pyynnöt koskevat lähes poikkeuksetta tilanteita, joissa teko on esitutkinnassa. Keskusrikospoliisi on lähettänyt joitakin pyyntöjä rikostiedusteluvaiheessa 10 Vihapuheiden tehostettu torjunta

olevissa tilanteissa, mutta tarkoitus ja tavoite tulee olla tällöin selvä ja usein kyse on paljastavasta toiminnasta. Suomen poliisilla tai muillakaan viranomaisilla ei ole toimivaltaa määrätä ulkomaisia palveluntarjoajia poistamaan aineistoa internetistä. Kansallisissa tilanteissa sovellettavaksi tulee sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 18. Tällöin viestin pitäminen yleisön saatavilla sisällön perusteella tulee olla säädetty rangaistavaksi. Tämän säännöksen soveltaminen kansainvälisesti ei käytännössä onnistu. Sitä vastoin asianomistaja voi pyytää loukkaavien tietojen poistamista suoraan palveluntuottajalta esimerkiksi yhtiön ilmoittaman sähköpostiosoitteen (ns. abuse-osoite) kautta. Tällöin palveluntuottaja soveltaa omia sopimusehtojaan ja yhteisösääntöjään, jonka pohjalta he arvioivat loukkaako ilmoitettu aineisto heidän käyttöehtojaan. Myös nettipoliisit ovat puuttuneet vihapuheisiin sosiaalisessa mediassa siten, että kirjoittelijoita on pyydetty poistamaan kommentteja tai materiaalia. Poliisilain 6 :n mukaan poliisin on toimittava asiallisesti ja puolueettomasti sekä yhdenvertaista kohtelua ja sovinnollisuutta edistäen. Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Nettipoliisitoimintaan liittyy keskeisesti se, että nettipoliisit puuttuvat epäasialliseen toimintaan, kuten vihapuheeseen neuvoin ja kehotuksin, esimerkiksi pyytämällä poistamaan epäasiallista aineistoa. Poliisi voi myös saamansa kansalaispalautteen perusteella pyytää ulkomaista palveluntuottajaa kiinnittämään huomiota paheksuttavaan tai lainvastaiseen viestiin (sisältö) ja pyytää palveluntuottajaa harkitsemaan viestin poistamista sopimusehtojensa ja yhteisösääntöjensä perusteella. Keskusrikospoliisi on lähettänyt tällaisia viestejä palveluoperaattoreille ja tuonut heti alussa selväksi, ettei Suomen poliisilla ole toimivaltaa määrätä mitään tietoja poistettavaksi. Tätä seikkaa halutaan korostaa ja pidetään tärkeänä, ettei synny väärinkäsitystä siitä, että poliisilla olisi jonkinlainen sensuurioikeus sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan viestien välitykseen. Kun tarkastelee ulkomaisten palveluntuottajien avoimuusraportteja, on niissä myös maakohtaisia tilastoja viranomaisten poistopyynnöistä. Tulee kuitenkin muistaa, että viranomaisten toimivalta tältä osin vaihtelee valtioittain. Yksittäisillä EU-valtioilla on kahdenvälisiä sopimuksia sosiaalisen median palveluntuottajien kanssa esimerkiksi vihamateriaalin levittämisen estämiseksi. Euroopan komissio sekä tietotekniikkayritykset Facebook, Twitter, YouTube ja Microsoft julkistivat toukokuussa 2016 käytännesäännöt, jotka sisälsivät joukon sitoumuksia verkossa esiintyvän laittoman vihapuheen torjumiseksi Euroopassa. Palvelut ovat sitoutuneet tutkimaan ilmoitukset 24 tunnin kuluessa ja poistamaan laittoman sisällön. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa vallitsee paljon vahvempi sananvapaus kuin Suomessa. Siksi he eivät esimerkiksi anna Suomelle virka- tai oikeusapua kunnianloukkausjutuissa olipa teko Suomen viranomaisten ja asianosaisten kannalta kuinka tärkeä tahansa. Kun esimerkiksi pyydetään tietoja kunnianloukkaus jutussa Facebookilta, he edellyttävät, että pyynnössä tuodaan esille yksityiskohtaisesti, missä loukkaava teksti esiintyy profiilissa ja millä tavalla se loukkaa asianomistajaa. Heidän tulee itse pystyä todentamaan kyseisen teon ja pyynnön asialliset perusteet ja itsenäisesti arvioimaan ovatko ne riittävät pyydettyjen tietojen luovuttamiselle. Tämä vaatimus perustuu sikäläiseen voimakkaampaan sanavapausperiaatteeseen. Koska on vaikeasti määriteltävissä onko kyse sananvapauden piiriin kuuluvasta vai rangaistavasta vihapuheesta, niin pitää myös tarkkaan harkita milloin kansalaispalautteen perusteella välitetään viestejä ulkomaisille palveluntuottajille. Poliisin tulee viranomaisena lähteä siitä, että rikoksen tunnusmerkistö selvästi täyttyy ja mikä lähinnä olisi kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11:10) tai törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11:10a). Näissäkin tapauksissa tulee ensin turvata rikostutkinnalliset tarpeet, sillä poistettuja tietoja ei voida palauttaa. Vihapuheiden tehostettu torjunta 11

5 POLIISIN TOIMINTA SOSIAALISESSA MEDIASSA Yleistä Poliisin toimintaa sosiaalisessa mediassa voidaan jaotella usealla eri tavalla. Poliisi organisaationa, poliisiyksiköt ja poliisimiehet sekä asiantuntijat osallistuvat viestintään ja vuoropuheluun sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. Toiminnassa huomioidaan viestintään ja tietohallintoon liittyvät ohjeet ja määräykset. Aikaisemmin käytössä oli määräys: Poliisin näkyvä toiminta sosiaalisessa mediassa. Viimeaikoina käytännön haasteet muun muassa laillisuusvalvontaan ja toiminnan ohjaamiseen liittyen, ovat johtaneet siihen, että uusi poliisin näkyvää toimintaa sosiaalisessa mediassa koskeva ohje on parhaillaan päivitettävänä ja se on tarkoitus julkaista vuoden 2017 alussa. Poliisi lähettää vuosittain noin 13 000 tiedotetta, Poliisi.fi verkkopalvelussa on lähes 10 miljoonaa vierailijaa, poliisista tehdään jopa sata jaksoa dokumentaarisia televisio-ohjelmia ja sosiaalisessa median profiileilla on yhteensä yli 650 000 seuraajaa. Esimerkiksi seuratuin Suomen poliisin facebook-profiili tavoittaa viikkotasolla jopa 1,5 miljoonaa käyttäjää. Näkyvä poliisitoiminta eli ns. nettipoliisitoiminta Tällä hetkellä Suomessa on kolme kokopäiväistä nettipoliisia Helsingin poliisilaitoksella. Heidän tehtävänä on suorittaa näkyvää poliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa. Yhtenä osa-alueena tähän tehtävään kuuluvat vihapuheiden torjunta internetissä. Lisäksi Suomesta on noin 30-40 sivutoimista netissä toimivaa poliisia, jotka käyttävät sosiaalisen median palveluja päätyönsä ohella. Heidän mahdollisuudet puuttua netin vihapuheeseen ovat rajallisemmat, koska työhön sosiaalisessa mediassa ei käytetä yleensä kuin pieni osa työajasta ja lähes jokaisella nettipoliisilla on oma lähestymistapansa netissä toimimiseen. Keskusrikospoliisin internettiedusteluyksikkö ottaa vastaan nettivinkkejä, jonka kautta on mahdollista ilmoittaa myös internetin vihapuheista (www.poliisi.fi/nettivinkki). Nettipoliisitoiminta kytkeytyy tiiviisti poliisin muuhun ennalta estävään toimintaan. Poliisin ennalta estävän toiminnan strategia julkaistiin 2014 ja sen myötä on kehitetty poliisin ennalta estävän toiminnan rakenteita, jotka huomioitiin poliisin tulossuunnittelussa 2016 seuraavasti: Poliisilaitos varmistaa ennalta estävän toiminnan osalta selkeät johdetut rakenteet ja prosessit. Ennalta estävän toiminnan johdetuilla rakenteilla ja prosesseilla tavoitellaan ennalta estävän toiminnan yhdenmukaisuutta ja vaikuttavuutta. Toiminta ja päätöksenteko perustuvat tietojohtoisuuteen ja strategisiin analyyseihin. Toiminnassa korostuu poliisin kaikkien toimintojen prosessien yhteisvaikuttavuus sekä strategiset kumppanuudet. Osana ennalta estävän toiminnan kokonaisuutta poliisilaitos toteuttaa johdettua nettipoliisitoimintaa, jonka vaikuttavuutta kehitetään koko poliisitoimintaa tukevista lähtökohdista. 12 Vihapuheiden tehostettu torjunta

Alla olevassa kuvassa on esitetty poliisin näkyvä toiminta mediassa - työryhmän loppuraportista kaavio siitä, miten näkyvä poliisitoiminta sosiaalisessa mediassa aloitetaan. Poliisin näkyvä toiminta sosiaalisessa mediassa - Työryhmän loppuraportti Ennaltaehkäisevä Paikalliset reaalimaailman tapahtumat, vaikuta sosiaalisessa mediassa ennen tapahtumaa ja tapahtuman aikana. Nuorisopoliisitoiminta, koulupoliisitoiminta; nuorille luonteva kanava olla yhteydessä poliisiin. Paikallinen turvallisuusyhteistyö erityisesti kansalaisten kanssa. Näkyvä valvonta, Internetin keskustelupalstoilla tms. tapahtuva näkyvä toiminta. Pelkkä läsnäolo tuottaa jo asianomistajien yhteydenottoja. Sosiaalisten verkostojen kautta karttuu tiedustelutietoa. Rikoksia paljastava Rikosten tutkinta Vihjetietojen pyytäminen. Asianosaisten tavoittaminen. Poliisilaitosprofiili Viestintäkanava, voi olla useita käyttäjiä profiilin takana (virka-aika) Poliisimies omalla nimellään Henkilökohtainen virkaprofiili, kasvokkain kohtaaminen, luottamuksen luonti ja ylläpito (työvuoro) POLIISITOIMINNALLINEN SISÄLTÖ - 1. 2. MITEN KONTAKTEJA HYÖDYNNETÄÄN? MITEN NÄKYVÄ POLIISITOIMINTA ALOITETAAN SOSIAALISESSA MEDIASSA? MEKANISMI - 3. 4. MITEN LUODAAN KONTAKTEJA? ORGANISOINTI - MITÄ PROFIILEJA JA MILLOIN? JOHTAMINEN - MITEN TÄTÄ JOHDETAAN? Hanki kavereita, seuraajia, verkostoidu, ole mielenkiintoinen Poliisimiehen tuottama sisältö Poliisilaitoksen tuottama sisältö - tiedotteet - operaatiot - kampanjat - tehostettu viestintä Keskustele, ohjaa, kehota, käske Neuvo tarvittaessa Pyydä vihjeitä, kiitä Muut tavat osallistua - gallupit, ideat Vuorovaikuta Poha / tulosohjaus Paikallinen toiminta Paikalliset johtamisjärjestelmät toimintalinjoittain - Toiminnan tavoitteet tulevat poliisitoiminnallisista strategioista, esim. lähipoliisistrategia, EETstrategia ym. Valtakunnallinen toiminta Valtakunnalliset yksiköt tietyissä tehtävissä - Nettivinkki / KRP Paikalliset yksiköt, joilla erikseen määriteltyjä valtakunnallisia tehtäviä Ohisessa kaaviossa on pyritty tiiviisti kertomaan mitä seikkoja tulee ottaa huomioon, kun poliisilaitoksen näkyvää toimintaa aloitetaan sosiaalisessa mediassa Vihapuheiden tehostettu torjunta 13

Internettiedustelu ja nettivinkki Internettiedustelun päätehtävänä on suorittaa ei-näkyvää poliisitoimintaa internetissä eli salaista tiedonhankintaa (tiedustelua pääsääntöisesti avoimista lähteistä) tietoverkoissa. Lisäksi internettiedustelu vastaa Nettivinkistä. Poliisin www-sivujen, ns. Nettivinkin kautta on voinut 11.3.2010 alkaen jättää vinkkejä internetissä havaituista epäillyistä rikoksista tai niiden valmistelusta. Kaikki palvelun kautta tulevien vinkkien esikäsittely tapahtuu Keskusrikospoliisissa. Internettiedustelu välittää toimenpiteitä vaativat ja tiedoksi saatettavat Nettivinkit viipymättä paikallispoliisille tai suojelupoliisille toimenpiteitä varten. Mikäli vinkin käsittely edellyttää virka-ajan ulkopuolella esimerkiksi välittömiä kyselyitä teleoperaattoreille, data-aineiston taltiointia tai tiedonhankintaa joko poliisin rekistereistä tai avoimista lähteistä, internettiedustelu suorittaa tällaiset välittömät ja välttämättömät toimenpiteet. Mikäli Nettivinkki johtaa operatiiviseen toimintaan tai esitutkintaan, internettiedustelu avustaa tarvittaessa tiedonhankinnan osalta koko poliisihallintoa. Kuka tahansa voi jättää vihjeitä Nettivinkin verkkolomakkeella. Vihjeitä voi jättää myös nimettömänä vaikka poliisi lähtökohtaisesti pyytää vihjeiden jättäjää ilmoittamaan henkilötietonsa. Kiiretilanteessa henkilöä neuvotaan ottamaan yhteys hälytyskeskukseen ja mikäli on joutunut rikoksen uhriksi jättämään rikosilmoituksen poliisille. Lisäksi sivuilla tarjotaan kuvake, jonka eri sivustojen ylläpitäjät voivat tallentaa sivuilleen ja linkittää sen johtamaan poliisin vihjelomakkeeseen. Lomake on myös tarjolla ruotsiksi ja englanniksi. Lomakkeessa valitaan mihin kategoriaan vinkki liittyy; liittyykö asia huumausaineisiin, petoksiin, rasistisiin rikoksiin ja syrjintään, ääriajatteluun perustuvaan väkivaltaan ja terrorismiin, väkivaltaan, muihin turvallisuusuhkiin tai korruptioon. Nettivinkkipalvelu ei korvaa muita poliisin käytössä olevia palveluita kuten vihjepuhelimia ja/tai vihjesähköposteja. Palveluun on tullut vuosittain runsaat 10 000 ilmoitusta, joista 1 500 2 000 ilmoituksessa lähettäjä on merkinnyt ilmoituksen koskevan rasistisia ja syrjintää koskevia sisältöjä. Vinkkien määrä moninkertaistui vuoden 2015 aikana, ilmoituksia oli yhteensä 19 658, joista noin 5 559 koski ilmoittajan mukaan rasistisia rikoksia tai syrjintää. Nettivinkkien ilmoitusten perusteella ei voi eritellä, onko kyseessä vihapuhe vai jokin muu teko eikä näin ollen pystytä erittelemään tarkkaa lukua eteenpäin välitetyistä viharikosvinkeistä. Lisäksi mukana on ns. trolleja, joilla on eriäviä tarkoitusperiä ilmoituksille. Mukana on huomattava määrä roskapostia, joten saapuneet luvut vinkeistä ovat paljon suuremmat kuin eteenpäin lähetettyjen vinkkien määrä. 6 VIHARIKOKSIIN LIITTYVIÄ VERKOSTOJA JA TOIMINTAA Sisä- ja oikeusministeriön hallinnonala Sisäministeriöön on perustettu oma sisäministeriön hallinnonalan perus- ja ihmisoikeusverkosto, johon on nimetty Poliisihallituksen edustaja. Verkoston tarkoituksena on kehittää perus- ja ihmisoikeusasioiden valmistelua, seurantaa ja raportointia, tehostaa tiedonkulkua osastojen ja erillisyksiköiden välillä sekä lisätä perus- ja ihmisoikeusosaamista sisäministeriön hallinnonalalla. Verkosto toimii tiiviissä yhteistyössä sisäministeriön työjärjestyksen (1078/2013) 10 :n mukaisen säädösvalmistelun kehittämistyöryhmän ja 11 :n mukaisen laillisuusvalvonnan kehittämistyöryhmän kanssa. Viharikokset ja -puheet ovat usein verkoston agendalla ja joitakin toimenpiteitä on esitetty sisällytettäväksi valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeusverkoston laatimaan toimenpideohjelmaan. Sisäministeriö on vuodesta 2014 ollut mukana Pohjois-Irlannin vetämässä EU-rahoitteisessa Good Practice Plus-hankkeessa. Hankkeessa on kehitetty menettelyjä rasistisiin ja uskontoperusteisiin viharikoksiin puuttumiseksi. Hankkeen päätavoite on ollut ylläpitää ja lisätä vähemmistöryhmien luottamusta viranomaisiin, erityisesti poliisiin. Hankkeessa on järjestetty koulutusta poliiseille ja syyttäjille ja on kehitetty toimintamalli, jolla tuetaan rasistisen rikoksen uhria. Poliisihallituksen edustaja on toiminut hankkeen suomalaisessa ohjausryhmässä. 14 Vihapuheiden tehostettu torjunta

Sisäministeriössä on myös muslimiasioiden verkosto johon Poliisihallituksen edustaja osallistuu. Verkostossa käsitellään mm. muslimiväestöön kohdistuvaa vihapuhetta ja syrjintää. Oikeusministeriön alaisuudessa toimivan syrjinnän seurantaryhmän tehtävänä on seurata ja arvioida syrjinnän ilmenemistä Suomessa. Syrjintäselvitysten lisäksi seurantaryhmä tarkastelee sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja muiden syrjintäperusteiden tilannetta tehtyjen selvitysten, tutkimusten, barometrien ja muiden seuranta-aineistojen pohjalta. Seurantaryhmän tehtävänä on myös määritellä vuosittain toteutettavien toimintasuunnitelman mukaisten syrjintäselvitysten tavoitteet ja yksityiskohtainen kohdentaminen, kerätä tietoa syrjintätilanteesta eri ikä- ja vähemmistöryhmien osalta ja ylläpitää syrjintätietoa yhteen kokoavaa verkkosivua. Seurantaryhmässä on kattava edustus sekä viranomaisista että kolmannen sektorin järjestöistä. Poliisihallituksella on oma edustaja ryhmässä. Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä -selvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin, johon on viitattu aikaisemmin tässä raportissa, on yksi esimerkki seurantaryhmän alkuun panemista selvityksistä. Oikeusministeriö on mukana Espanjan vetämässä EU-rahoitteissa hankkeessa Proximity Policing Against Racism and Xenophobia and other forms of intolerance. Suomessa hanke tullaan toteuttamaan yhteistyössä Poliisihallituksen kanssa ja se sisältää selvitystyötä liittyen viharikoksiin ja -puheisiin. Kansainvälinen yhteistyö (EU, FRA, ETYJ ja Euroopan neuvosto) Euroopan unioni perusti Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) tarjoamaan EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille riippumatonta tutkimustuloksiin perustuvaa neuvontaa ja asiantuntemusta perusoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. FRA on riippumaton EU:n elin, jonka toiminta rahoitetaan unionin talousarviosta. Viharikokset EU:ssa ovat FRA:n yksi aihealue ja siihen liittyen on suoritettu useita kyselytutkimuksia, mm. EU:n laajuinen kyselytutkimus maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen syrjinnän ja rikosten uhriksi joutumisen kokemuksista, homo- ja biseksuaaleihin sekä transihmisiin kohdistuvista viharikoksista ja heidän syrjinnästään, romanien elinoloista ja syrjintätilanteesta sekä antisemitismistä. FRA julkaisee vuosittain EU-tason tilastotietoa viharikoksista, josta OM vastaa, mutta jotka perustuvat pitkälti Poliisiammattikorkeakoulun tuottamaan viharikosselvitykseen. Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutti toimii FRA:n kansallisena yhteyskeskuksena, jonka tehtävänä on tuottaa perusoikeusvirastolle vertailukelpoista tietoa perusoikeustilanteesta Suomessa. Ihmisoikeusinstituutti toteuttaa marraskuusta 2016 lähtien heinäkuun loppuun 2017 saakka FRA:lle kuukausiraportointia pakolaisten ja siirtolaisten tilanteesta Suomessa. Osana kuukausiraporttia toteutetaan teemaraportointiosuus turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia vastaan tehdyistä viharikoksista syyskuun 2015 jälkeiseltä ajalta. Poliisihallitus toimittaa raportointia varten tietoa viharikostilanteesta. FRA:n alaisuudessa on toiminut kolme viharikoksiin liittyvää työryhmää. Poliisi on osallistunut kahteen, viharikoskoulutukseen ja viharikosten kirjaamiseen liittyvien työryhmien työskentelyyn. Euroopan komissio perusti kesällä 2016 korkea tason ryhmän torjuakseen rasismia, ksenofobiaa ja suvaitsemattomuutta. Sen alaisuuteen perustettiin kaksi alaryhmää, jotka keskittyvät netissä tapahtuvaan nettivihaan ja viharikosten kirjaamiseen sekä raportointiin. Poliisihallitus osallistuu jälkimmäisen alatyöryhmän toimintaan, joka on FRA:n vetämä ja on osallisena myös EU:n korkea tason ryhmän toiminnassa. Euroopan Turvallisuus ja Yhteistyö Järjestön (ETYJ) demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto (ODIHR) toimii aktiivisesti viharikosten torjunnassa ja Poliisihallituksen edustaja toimii kansallisena yhteyshenkilönä (National Point of Contact). Poliisihallitus raportoi vuosittain ODIHR:lle viharikostilanteesta Suomessa. Pohjana on Poliisiammattikoulun vuosittainen viharikosselvitys, mutta sen lisäksi kerätään tietoa myös oikeushallinnon sektorilta. Käytännössä tämä tapahtuu ODIHR:n sähköisen järjestelmän kautta. Vihapuheiden tehostettu torjunta 15

Poliisihallitus on tämän lisäksi solminut yhteisymmärryspöytäkirjan ODIHR:n kanssa koskien lainvalvontaviranomaisten viharikosten vastaisen koulutusohjelman (TAHCLE) täytäntöönpanosta. Poliisihallitus on myös nimennyt edustajansa Euroopan neuvoston rikoslain yhteistyöyksikköön. Yksiköllä on poliisiohjelma liittyen ihmisoikeuksiin, mutta yksikön toiminta on viime vuosina pitkälti keskittynyt Kaakkois-Euroopan. Järjestöt Poliisi toimii valtakunnallisesti aktiivisesti yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa sekä eri verkostojen (esim. syrjinnän seurantatyöryhmän) kautta, mutta myös suoraan järjestöjen kautta. Yhtenä yhteistyöesimerkkinä voidaan mainita poliisin ja etnisten yhteisöjen yhteistyöfoorumin, joka kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja jossa poliisiylijohtaja toimii puheenjohtajana. Viharikosten ja -puheiden torjumisen osalta voidaan korostaa muun muassa yhteistyötä Ihmisoikeusliiton, Punaisen ristin, Rikosuhripäivystyksen, Monika naiset -järjestön ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Punainen risti ylläpitää Ei rasismille -hankkeensa kautta nettilomaketta, jonka kautta voi ilmoittaa kohtaamastaan rasismista kun taas Rikosuhripäivystys ylläpitää auttamispalvelua viharikosten uhreille, jonne poliisi ohjaa asiakkaitaan. Kirkon Ulkomaanapu kehittää yhteistyössä uskonnollisten yhteisöjen kanssa toimintaa, jossa uskontokunnat tulevat toistensa tueksi silloin, kun niitä uhataan tai niihin kohdistuu konkreettinen uhka. Kehitetään ja toteutetaan tätä ns. Shoulder to Shoulder toimintaa. Poliisi tekee myös paljon yhteistyötä eri järjestöjen (mukaan lukien uskonnolliset yhteisöt) kanssa paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. 7 KOULUTUS Poliisi on jo pitkään käsitellyt viharikoksiin liittyviä aihealueita sekä peruskoulutuksessa että vuosittain järjestettävissä etiikka- ja ihmisoikeusseminaareissa. Poliisilla oli voimassa 2009 saakka ohje Suvaitsevaisuuden lisääminen ja rasismin ehkäiseminen poliisissa, mikä edellytti muun muassa sitä, että poliisihallinnossa kehitetään koulutusta niin, että entistä tehokkaammin kyettäisiin puuttumaan havaittuihin tapauksiin. Lisäksi edellytettiin, että etniset kysymykset ja etnisen syrjinnän ehkäisy oli otettava huomioon koulutussuunnitelmissa ja että poliisihallinnossa järjestytettäisiin koulutusta rasismin ehkäisemiseksi ja suvaitsevaisuuden edistämiseksi. Vaikka ohjetta ei katsottu tarpeelliseksi jatkaa 2010, niin kehitystyötä on jatkettu ja Poliisihallitus on poliisiammattikorkeakoululle 21.1.2016 osoittamalla kirjeellään pyytänyt koulua osallistumaan viharikoskoulutusten suunnitteluun ja varaamaan tarvittavat resurssit, jotta nämä koulutukset voitaisiin toteuttaa. Täydennyskoulutuksen viharikosten tunnistaminen ja kohtaaminen poliisin työssä on saatu valmiiksi ja ensimmäinen 81 tunnin pituinen kurssi, joka toteutetaan monimuoto-opiskeluna sisältäen ennakkotehtävän, luentoja, harjoituksia, oppimistehtäviä ja itse työskentelyä ja kehittämistehtävän toteutetaan joulukuussa 2016. Lisäksi Poliisihallitus on solminut yhteisymmärryspöytäkirjan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) kanssa koskien lainvalvontaviranomaisten viharikosten vastaisen koulutusohjelman (TAHCLE) täytäntöönpanosta. Ohjelman mukaan tullaan tammikuussa 2017 järjestämään poliisipäällystölle ja -päälliköille suunnattu puolen päivän työpaja viharikoksista sekä myöhemmin keväällä kaksi kahden päivän pituista kouluttajakoulutusta poliisilaitoksille. Koulutukselle on jo laadittu opetussuunnitelma. Kouluttajakoulutuksen saaneilta tullaan edellyttämään, että toimivat omilla alueillaan viharikoskouluttajina ja pystyvät työpaikkakoulutuksena kouluttamaan oman poliisiyksikkönsä henkilöstöä. 16 Vihapuheiden tehostettu torjunta

8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPITEET Poliisihallinnossa on jo aiemmin ollut nollatoleranssi rasistiseen ja muuhun vihapuheeseen, viharikoksiin sekä väkivaltaisiin ääriliikkeisiin. Poliisin osaamista vihapuheiden ja -rikosten torjunnassa on pyritty kehittämään vuosia. Haasteeksi on osoittautunut osittain toimintaan osoitettujen voimavarojen vähäisyys, mikä on johtanut siihen, että huolimatta vahvasta tahtotilasta, ei erityisesti internetissä ilmenneisiin vihapuheisiin ja -rikoksiin ole kyetty aiemmin vastaamaan riittävässä laajuudessa eikä viharikoksia tunnisteta ensivaiheessa riittävän hyvin. Tässä raportissa on käsitelty ilmiöön nykytilannetta, poliisin eri toimijoiden tehtäviä ja vihailmiöön liittyviä kansainvälisiä sekä kansallisia verkostoja. Viharikosten torjuntaa edellyttää määrätietoista työtä ja selkeitä kohdennuksia poliisin resursseihin, jotta toiminnan vaikuttavuus ja tulokset vastaavat yhteiskunnan poliisille asettamia odotuksia oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäjänä. Työryhmä esittää seuraavia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia vihapuheiden ja -rikosten torjunnan tehostamiseksi. Toimenpiteiden kustannusvaikutukset ja resurssien kohdentamisesitykset on kirjattu erillisiin, ei-julkisiin esityksiin, jotka on luovutettu Poliisihallituksen johdolle ja edelleen Sisäministeriöön. Yksittäisistä toimenpiteistä on vielä käytävä tarkentavat keskustelut Poliisihallituksen ja poliisiyksiköiden välillä. 8.1 Vihapuheen tehostetun torjuntamallin organisointi - uusi ryhmä Helsingin poliisilaitokselle Jotta internetin ja erityisesti sosiaalisen median rangaistavaan vihapuheeseen pystyttäisiin puuttumaan riittävän tehokkaasti, tulee netissä tapahtuvaa poliisin näkyvää toimintaa vahvistaa olennaisesti ja suunnata toimintaa viharikosten suuntaan. Tämän takia tulee perustaa uusi ryhmä, jossa yhdistellään näkyvää poliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa esitutkintaan. Lisäksi toiminta tulee keskittää siten, että internetin rangaistavia vihapuheita koskevat rikokset tutkitaan valtakunnallisesti samassa yksikössä. Ryhmän tehtävänä on ennalta estää, paljastaa ja tutkia internetiin liittyviä rangaistavia vihapuheita kokonaisvaltaisesti koko valtakunnan alueella. 8.1.1 Ennalta estävä toiminta Uuden perustettavan ryhmän tehtäviin kuuluu suorittaa näkyvää poliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa poliisiprofiileilla siten, että ryhmän jäsenet osallistuvat keskusteluun ja puuttuvat sosiaalisessa mediassa vihapuheeseen ennalta estävän toiminnan keinoin seuraavasti: Keskustelussa pyritään parantamaan kansalaisten tietoisuutta sananvapauden rajoista osallistumalla sosiaalisen median keskusteluihin poliisiprofiilien avulla ja levittämällä tietoja perinteisten tiedotuskanavien kautta. Ryhmä välittää faktatietoa erityisesti poliisitoimintaan liittyvistä tapahtumista, jotka voivat aiheuttaa vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Lisäksi ryhmän toimialaan kuuluvista rikoksista ja niihin liittyvistä esitutkinnoista tiedotetaan aktiivisesti ja avoimesti sosiaalisen median ja myös perinteisten tiedotuskanavien kautta. Keskustelun kärjistyessä poliisiprofiileja käytetään poliisilain yleisten periaatteiden mukaisesti rauhoittamaan tilannetta, joko keskusteluryhmiin ja erilaisille sivustoille kirjoittamalla, tai ottamalla suoraan yhteyttä häiriötä aiheuttavaan henkilöön tai tahoon. Kyseistä toimintaa voidaan verrata tilanteeseen, jossa poliisi hälytetään paikalle esimerkiksi torille, jossa on häiriöksi olevia henkilöitä. Tällöin poliisi pyrkii rauhoittamaan tilanteen neuvoin, ohjein, kehotuksin ja käskyin ennen kuin mitään rikoksen tunnusmerkistön mukaista toimintaa tapahtuu. Tällä toiminnalla myös vahvistetaan tietoisuutta siitä, että poliisi puuttuu internetin vihapuheisiin riittävällä vakavuudella. Ennalta estävällä poliisitoiminnalla internetissä ei ole tarkoitus rajoittaa kansalaisten sananvapautta vaan poliisi pyrkii turvaamaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden myös sosiaalisessa mediassa. Vihapuheiden tehostettu torjunta 17