Puhdasta ydinvoimaa? uraanin louhinnan ympäristö- ja terveysvaikutukset Suomen ydinvoimaloiden hankinta-alueilla

Puhdasta ydinvoimaa? uraanin louhinnan ympäristö- ja terveysvaikutukset Suomen ydinvoimaloiden hankinta-alueilla

Väite ydinvoiman puhtaudesta ei kestä lähempää tarkastelua Matka uraanikaivoksesta puhtaaksi ydinsähköksi seinän pistorasiaan on pitkä. Useissa sen käänteissä syntyy vakavia ympäristövaikutuksia, jotka romuttavat illuusion ydinsähkön puhtaudesta. Ydinvoima tuottaa radioaktiivista jätettä koko polttoaineketjunsa pituudelta, uraaninlouhinnasta ydinjätteisiin. Uraaninlouhinnan ongelmat ovat radioaktiivisten aineiden leviämisen ja pitkä-ikäisyyden takia ainutlaatuisia, eikä ongelmia poisteta väittämällä niiden olevan samanlaisia kuin muussakin kaivostoiminnassa. Uraaninlouhinnan ongelmat eivät juuri ole päässeet nousemaan suomalaiseen ydinvoimakeskusteluun; merkittävä osa Suomessa käytetyn uraanin elinkaaren haitoista kohdistuu ulkomaille kuten Venäjälle, Australiaan, Nigeriin, Uzbekistaniin ja Kanadaan. Suuri osa ydinvoiman riskeistä jää ydinjätteen muodossa tuleville sukupolville. Vastuu on silti välipanosten ostajalla ja lopullisen tuotteen käyttäjällä, suomalaisilla ydinvoimayhtiöillä. Nykyiset Suomen ydinvoimalat tuottavat 40 vuoden käyttöikänsä aikana lähes 4 miljoonaa kiloa korkea-aktiivista ydinjätettä, joka säilyy vaarallisena vähintään 200 000 vuotta, yli 10 000 tulevan sukupolven eliniän ajan. Tämän lisäksi uraaninlouhinta-alueille jää Suomen ydinvoimaloiden polttoaineen hankinnan seurauksena 15 miljoonaa tonnia radioaktiivista jätettä, hiekkaa ja liejua, joka on syntynyt uraaninlouhinnan sivutuotteena. Nekin pitää pystyä eristämään ympäristöstä sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Valitettavasti ydinvoimateollisuuden suojarakennelmat vuotavat jo nyt, muutaman vuosikymmenen jälkeen. Uraanin louhinnan jätteiden radioaktiivisuus ja sen tuottamat pitkä-aikaiset riskit erottavatkin sen muusta kaivostoiminnasta. Uraanin louhinta taustalla ympäristörikoksia ja ihmisoikeusloukkauksia Uraani Suomen ydinvoimaloihin louhittiin vuonna 2000 Australian Olympic Damin kaivoksesta, Kanadan Saskatchewanin Rabbit Lakella ja McArthur Lakella, Uzbekistanin Navoista, Nigerin Arlitista sekä Venäjän Krasnokamenskista. Uraaninlouhinta tuottaa erittäin suuret määrät radioaktiivista jätettä. 0,5 kiloa uraania tuottaa tuhat kiloa radioaktiivista jäteainesta: hiekkaa, joka varastoidaan usein satoja metrejä korkeiksi kasoiksi sekä radioaktiivista lietettä, joka syntyy kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla. 85 % uraanin radioaktiivisuudesta säilyy näissä jätteissä. Jäte sisältää myös raskasmetalleja ja on kemiallisesti hyvin myrkyllistä. (Wise 2001), (EPA 1983) Laajoista jätekummuista ja liejusta leviää ympäristöön radioaktiivista pölyä ja radon-kaasua, joka aiheuttaa keuhkosyöpää. Hiekka ja lieju sisältävät erittäin pitkäikäisiä aineita, muun muassa torium-230:ttä ja radium-226:tta, joiden puoliintumisajat ovat 75 000 vuotta ja 1650 vuotta. Nämä aineet puolestaan tuottavat hajotessaan radon-222:ta eli radon-kaasua. Näin uraaninlouhinta-alueet pysyvät radioaktiivisina satoja tuhansia vuosia. (EPA 1983) Jo nyt pato- ja suojausjärjestelmät ovat pettäneet ja nestemäiset radioaktiiviset jätteet ovat saastuttaneet vesistöjä ja pohjavesiä kaivosalueilla, josta Suomen ydinvoimaloiden uraani louhitaan Venäjällä, Kanadassa ja Australiassa. (Anawa 2001), (Greenpeace 1996), (Wise 1998c) Viimeksi 2001 joulukuussa 420 000 litraa radioaktiivista jätettä vuosi ympäristöön WMC yhtiön kaivoksella Olympic Damissa Australiassa. Elokuussa 2001 Kanadan Cameco ydinvoimayhtiön kaivosalueilta havaittiin radioaktiivisen jätteen vuotaneen suoraan Ontario-järveen. Molemmat yhtiöt tuottavat uraania myös Suomeen TVO:lle.

Kilo uraania tuottaa 2 000 kiloa radioaktiivista jätettä Yhden 1000 MW ydinvoimalan polttoaineen tuotanto vuodessa: - 146 000 tonnia uraanimalmia (0,11% uraania) - 876 000 tonnia rikkihappoa - 145 850 tonnia louhintajätettä (radioaktiivista sivukiveä ja liejua) - 150 tonnia uraanirikastetta (yellowcake) (U3O8) jos 93% uraanista talteen Konversio - 33 tonniksi rikastettua uraaniheksafluoridia (UF6) - 117 tonniksi köyhdytettyä uraania, pääosin U238 (käytetään mm. ammuksissa) Väkevöinti - 33 tonnia ydinpolttoainetta - uraanioksidia (UO2) Josta ydinvoimalassa syntyy - 33 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä, yli 100 ainetta mm. - Jodi-129 - Cesium-135 - Strontium-90 - Plutonium-238

Oktjabrskin uraanikaivoskylä Krasnokamenskissa Venäjällä sijaitsee suoraan kaivoksen päällä. Etualalla näkyy kaivoksen poistoilman torni, josta ilmaa raskaampi radonkaasu valuu kylään. Krasnokamensk, Venäjä (Fortum) radioaktiivisia vuotoja ja päästöjä vakavia terveysvaikutuksia Fortumin ydinvoimalaitokset käyttävät myös Venäjän Krasnokamenskin kaivosalueelta peräisin olevaa uraania. Krasnokamenskin kaivokset ovat eräitä maailman suurimpia ja ovat tuottaneet jopa 32% Siperian ja Venäjän kauko-idän alueen viennistä. Aseteollisen merkityksensä vuoksi alue kuului pitkään Neuvostoliiton ja Venäjän suljetuimpiin. Alueen asukkaiden terveys- ja ympäristövaikutuksiin on kiinnitetty vain vähän huomiota. Venäjän lääketieteellisen akatemian mukaan pölyn, radon-kaasun ja radioaktiivisen lietteen aiheuttama ympäristötuho on niin suurta, että alue tulisi luokitella ympäristökatastrofialueeksi. (Venäjän tiedeakatemia 1993) Krasnokamenskin kaivoksilla louhittavan malmin uraanipitoisuus on noin 0,18%. Näin ollen jokaista uraanikiloa kohti saadaan lähes 1 000 kiloa radioaktiivista jätettä. Vuosien saatossa on syntynyt satoja miljoonia tonneja radioaktiivista jätettä; vapaasti ympäristöön pölyävät, käsittelemättömät jätekivivuoret ovat kooltaan massiivisia. Lisäksi tuotantoprosessissa syntynyt rikkihapposeos päästetään neutraloimattomana liejuna laajoihin altaisiin. (Robinson 1999) Krasnokamenskin aiheuttamista ongelmista vakavin on seudun asukkaiden altistuminen radioaktiiviselle pölylle ja radonkaasulle. Oktjabrskin kaivoskylä sijaitsee suoraan kaivoksen päällä, niin, että kaivoksen poisto-ilmassa pumpattu radon painuu ilmaa raskaampana suoraan laaksossa sijaitsevaan kylään. Oktjabrskin asunnoissa on mitattu 190 kertaisia radon-pitoisuuksia (28 000 Bq/m 3 ) standardien maksimipitoisuuteen nähden. Jopa kaivoksen johdon omien tiedonantojen mukaan satoja kotitalouksia altistuu jatkuvasti kaikki suositukset ylittävälle säteilyannokselle. Uraanimalmin pöly nousee kaivosalueelta rekkojen lastauksen ja purkamisen yhteydessä, kulkeutuen laajalle alueelle ja laskeutuen kerrokseksi teiden, peltojen ja asuntojen päälle. (Robinson 1999, Greenpeace 1996) Lisäksi tutkimuksissa on havaittu että radioaktiivinen liete on päässyt vuotamaan alueen pohjavesiin. (Venäjän tiedeakatemia 1993) Venäjän lääketieteellisen akatemian tutkimuksen mukaan pitkään jatkunut altistuminen radioaktiiviselle pölylle ja radonille on johtanut syöpätapausten, keskenmenojen ja sikiöiden epämuodostumien moninkertaistumiseen. Aseteollisen merkityksensä vuoksi alueen terveystilastot olivat pitkään salaisia. Vuonna 1991 tehdyn tutkimuksen mukaan Priargunskin uraanilouhoksen lähellä asuvista miehistä 65% kuoli ennen 60 vuoden ikää. Miesten syöpätapaukset olivat lisääntyneet 3,2 kertaisiksi vuodesta 1971. Krasnokamenskin tuotteiden pääasiallinen ostaja, länsi-eurooppalainen ydinvoimateollisuus, pyrkii välttämään mielleyhtymiä ympäristötuhoihin, syöpätilastoihin. Fortum vähättelee koko kysymystä, ja on suhtautunut esimerkiksi Ruotsissa kiivaaksi yltyneeseen keskusteluun ylimielisesti. Fortum jopa kehuu Krasnokamenskia: Krasnokamenskista voidaan todeta että ympäristönsuojelu on hoidettu esimerkillisellä tavalla. Mitenkään väitettään perustelematta yhtiö on esittänyt varmistaneensa, ettei uraanin louhinnasta aiheudu ympäristöhaittoja paikallisille asukkaille (Yle 1997).

(yllä) Malminlouhintaa Krasnokamenskin kaivoksilla, Venäjällä. Radioaktiivinen uraanipöly ja radonkaasu leviävät Oktjabrskin kylään, jonka asukkaiden syöpätapaukset ovat moninkertaistuneet (alla). (yllä) Työntekijöiden vaatteiden pesua. Vaikka vaatteet ovat täynnä radioaktiivista pölyä, työntekijät eivät käytä suojanaamareita. Uraanioksiditynnyrien puhdistamista ennen niiden kuljetusta länsimaihin. (alla) Uraanikaivosten louhintajätteiden myrkkyjä Arsenikki Arsenikki on suurina pitoisuuksina nautittuna tappavaa, jo arsenikkipitoisen ilman hengittäminen aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä. Maailman terveysjärjestö on luokitellut arsenikin syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Kadmium Kadmium pysyy ihmiskehossa pitkään ja voi keräytyä vuosien matalan altistumisen aikana. Pitkäaikainen kadmiumille altistuminen johtaa kadmiumin keräytymisen munuaisiin ja mahdollisesti munuaissairauksiin tai keuhkovaurioihin. Uraani Uraanin puoliintumisaika, eli aika jossa puolet uraanierästä on muuttunut radioaktiivisiksi hajoamistuotteiksi on erittäin pitkä. Yleisimpien uraani-isotooppien uraani-235 ja uraani- 238 puoliintumisajat ovat miljoonia vuosia. Uraanin on todettu aiheuttavan munuaisvaurioita. Uraanin nauttimisen ravinnossa on eläinkokeissa todettu aiheuttavan sikiövaurioita ja lisääntymishäiriöitä. Lyijy Lyijy vaikuttaa useisiin elimiin ja varsinkin keskushermostoon. Lyijy aiheuttaa myös munuaisvaurioita, lisääntymishäiriöitä ja muistihäiriöitä. Radium Radiumia muodostuu luonnollisesti kun uraani ja torium hajoavat luonnossa. Radium itse hajoaa hajoamistuotteiksi tuottaen alfa-, beta- ja gammasäteilyä. Radium on syöpää aiheuttava aine ja tuottaa Radon-222 kaasua, joka aiheuttaa keuhkosyöpää.

Olympic damin radioaktiivisten kaivosjätteiden allas kattaa 500 hehtaarin alueen. Kaivosalueelta on ollut jatkuvia radioaktiivisia vuotoja ympäristöön. Olympic Dam, Australia (TVO) radioaktiivisia jätevuotoja ja niiden salailua ekosysteemit vaarassa veden kulutuksen takia kiista alueen alkuperäiskansojen kanssa. Teollisuuden Voima Oy ostaa Olkiluodon ydinvoimalaitokselleen uraania Australiasta Kanadasta, Uzbekistanista sekä Nigeristä (Rissanen ja Tarjanne 2001). TVO:n uraanista 15,6 % louhitaan Australiassa, aboriginaalien alueilla, Olympic Dam -kaivoksella. (Rissanen ja Tarjanne 2001) WMC -yhtiö (entinen Western Mining Company) hakee malmin 500 metrin syvyydestä ns. liuoskaivosmenetelmällä (ISL). Happoa pumpataan uraanipitoiseen kallioperään, ja uraani liukenee nesteeseen, joka pumpataan ylös. Vaikka menetelmä on erittäin halpa se on ympäristölle erittäin haitallinen, koska se pilaa pohjavedet ja uraaniliuosta voi jäädä kallioperään hyvin pitkiksi ajoiksi. Olympic Damin kupari- ja uraanikaivos tuottaa vuosittain 5000 tonnia uraanioksidia ja 10 miljoonaa tonnia radioaktiivista jätettä. Radioaktiivinen hiekka ja lieju kattaa nyt 500 hehtaarin alueen. Nestemäistä, raskasmetalleja sisältävää radioaktiivista jätettä varastoidaan avoimessa altaassa, joka sijaitsee lähellä Roxby Downsin kaivoskaupunkia. Kaupunkiin leviää kaivosalueelta radioaktiivista pölyä. (Anawa 2001) Olympic Damilla, kuten muillakin Australian uraanikaivoksilla on ollut jatkuvasti radioaktiivisia jätevuotoja. Viimeisen vuoden aikana Olympic Damissa on ollut seitsemän jätevuotoa. Viimeksi 2001 joulukuussa 420 000 litraa radioaktiivista lietettä vuoti altaasta ympäristöön. Vuonna 2002 Etelä-Australian hallitus vaati tiukempaa raportointia vuodoista. (Reuters 2002) Vuonna 1994 kaivosyhtiö joutui vuosien salailun jälkeen myöntämään, että altaasta oli kahden edellisen vuoden aikana vuotanut ainakin 5 miljoona kuutiometriä nestemäistä radioaktiivista jätettä ympäristöön. Hallituksen komission raportti totesi, että yhtiö oli salaillut vuotoa niin pitkään kuin mahdollista. (Parliament...1996) (Anawa 2001) Olympic Dam käyttää malmin erottamiseen 30 miljoonaa litraa vettä päivässä alueella, jossa on maailman kuivimpia ekosysteemejä. Kaivos saa veden ilmaiseksi. Varsinkin uraanin tuotannossa käytetään paljon vettä, jolla radioaktiivisen pölyn leviämistä estetään. Useat vedenottoalueen lähialueen harvinaiset luonnonlähteet ovat veden pumppauksen takia kuivuneet. (Mudd 2000)(Keane 1997) Yli kymmentä Etelä-Australian lähderyhmää uhkaa tutkimusten mukaan kuivuminen Olympic Dam kaivoksen takia kun kaivoksen vedenpumppaaminen lisääntyy. Kaivoksen veden käyttö uhkaakin tutkimusten mukaan kosteikkojen harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja, joista osaa on tavattu vain tältä alueelta. (Mudd 2000)(Keane 1997) Ympäristöjärjestöt vaativat kaivoksen sulkemista yhdessä alueen alkuperäisasukkaiden Kokathojen ja Arabunnien kanssa. (SEA-US 2002) Lähteet ovat arkeologisista jäänteistä päätelleen olleet jo tuhansia vuosia alkuperäisasukkaiden pyhiä paikkoja.

Lake Eyren harvinaiset luonnonlähteet ovat kuivumassa Olympic Dam kaivoksen voimakkaan vedenkäytön takia. Yllä Aboriginaalien pyhänä pitämä bubbler ja alla Beatricen kuivunut lähde sekä Olympic Damiin vettä alueelta pumppaava kaivo. (Keane 1997) Nyt lähteiden ja kosteikkojen tuhoutuminen on johtanut alkuperäisväestö Arabunnien protesteihin ja oikeusjuttuun kaivosyhtiötä vastaan. (Anawa 2001) (Keepers of Lake Eyre 2000) Alueen alkuperäiskansa Kokathat siirrettiin alueelta reservaattiin 50-luvulla pois ydinkokeiden tieltä. Tällöin Australian hallitus myös pakkohuostaanotti monet Kokatha-lapsista vanhemmiltaan. Olympic Damin kaivos rakennettiin vuonna 1986 Kokathojen pyhinä pitämille alueille ilman heidän lupaansa. (Wingfield 1992) Hallituksen ja kaivosyhtiön sopimuksessa mitätöitiin alkuperäisasukkaiden oikeus alueisiinsa. Kaivoksen alueet on suljettu alkuperäisasukkailta ja he voivat käydä pyhillä paikoillaan vain kaivoshenkilökunnan valvonnassa. (Wise 1993) Myös eräät Arabunnat ovat yrittäneet muuttaa takaisin perinteisille alueille Olympic Damin vedenottoalueen Lake Eyren rannoille, mutta kaivosyhtiö WMC on hajottanut heidän leirinsä. He ovat nyt nostaneet oikeusjutun WMC-yhtiötä vastaan. (Keepers of Lake Eyre 2000) WMC on myös kieltäytynyt tunnustamasta Arabunnien neuvostoa, ja tukee omaa kaivosmyönteistä alkuperäisasukas-neuvostoaan. (Keane 1997)

Uraanin louhimisesta syntyvää radioaktiivista lietettä valuu putkesta jätealtaaseen Kanadan uraanikaivoksilla. McArthur river, Rabbit lake, Saskatchewan, Kanada (TVO) radioaktiivisen jätteen vuotoja ympäristöön Kanada on maailman suurin uraanin tuottaja ja viejä. Tärkein kaivosalue on Saskatchewan territorion pohjoisosassa, jossa on peräti kuusi toiminnassa olevaa uraanilouhosta. Ei ole sattumaa, että kaivokset jälleen kerran sijaitsevat syrjäseuduilla ja alkuperäisväestön (Dene ja Cree -heimot) perinteisillä mailla. Tiheämmin asutuilla ja järjestäytyneemmillä seuduilla kaivoshankkeet ovat järjestelmällisesti kaatuneet paikalliseen vastustukseen. (Penna 1997) Teollisuuden Voima Oy tuo vuosittain 80 tonnia, 25% uraanin tarpeestaan Pohjois-Saskatchewan McArhur River ja Rabbit Lake kaivoksilta. McArthur River tunnetaan poikkeuksellisen rikkaana malmiesiintymänä, jonka jätteet ovat hyvin radioaktiivisia. (Rissanen ja Tarjanne 2001) Pohjavesi virtaa kaivokseen, josta sitä on jatkuvasti pumpattava pois. Kaivosvettä syntyy vuosittain 1,7 miljoonaa kuutiometriä, eli 37 miljoonaa kuutiometriä kaivoksen arvioituna 20 vuoden elinaikana. Tämä vesi lasketaan laskutusaltaiden jälkeen Boomerang Lake -järveen, josta se virtaa eteenpäin vaikuttaen laajalti herkkään vesistöekosysteemiin aina Beaufortin merelle asti. (Resnikov et al 1996) Myös jätekasojen ympäristön pohjavesi on käsiteltävä. Yhteensä McArthur River:n ja viereisen Key Lake:n kaivoksien toiminnassa päästetään vuosittain 12 miljoonaa kuutiometriä eri asteisesti käsiteltyjä jätevesiä paikallisiin pintavesiin. (Resnikov et al 1996) Kaivosten omistajan, maailman suurimman uraanintoimittajan Cameco Corporationin jätteenkäsittelylaitoksesta on vuotanut radioaktiivista jätettä ja raskasmetalleja suoraan Ontario-järveen. (Reuters 2001) Radioaktiiviset louhintajätteet tuhansien sukupolvien ongelma Suureksi ongelmaksi on myös muodostunut kiinteiden kaivosjätteiden suuri volyymi ja niiden läjittäminen. Alueen kuusi kaivosta tuottavat valtavan määrän sivutuotteita, jotka on mahdollisimman tehokkaasti eristettävä ympäristöstään tuhansiksi vuosiksi. Jo nyt turvajärjestelmät ovat alkaneet pettää ja ympäristövaikutukset ovat nähtävissä. Jätekasat päästävät ympäristöönsä radonkaasua, arsenikkia, nikkeliä sekä muita raskasmetalleja. Radioaktiivinen pöly leijailee tuulen mukana laajoille alueille. Kumulatiiviset vaikutukset järvissä läjitysalueiden ympäristössä tarjoavat synkkiä näkymiä tulevasta. Muun muassa Wolf Laken arsenikkipitoisuus on noin 200-kertainen ja uraanipitoisuus noin 60- kertainen järven normaalitilaan verrattuna. (Resnikov et al 1996) Uraaninlouhinnan vaikutuksista tehdään ympäristövaikutusten arviointi, mutta ne ovat olleet voimakkaan kritiikin kohteena. Kaivosten ympäristövaikutusten arvioinnin ja lupien myönnön suorittaa valtakunnallinen AECB (Atomic Energy Control Board), joka tulkitsee Kanadan YVA-lakia hyvin kapeasta näkökulmasta. Ympäristövaikutusten arviointiin perustettiin asiantuntijapaneeli, jonka piti tehdä arvio kaivosten laajentamishankkeiden vaikutuksista. Elliot Laken uraaninkaivoksen jäteallas.

Beaver Lodge -kaivoksen alajuoksulta, Saskatchewanista, pyydetty longnose sucker -kala (Catostomus catostomus). Kala on sokea, koska sen silmissä ei ole pupilleja. Radioaktiiviset aineet keräytyvät vesistön pohjasedimentteihin, joista mutaa tonkivat kalalajit etsivät ravintoaan ja saavat enemmän säteilyä kuin muut lajit. Ainoa alkuperäisasukkaiden edustaja päällikkö John Dantouze sekä Manitoban yliopiston ympäristöterveyden professori Dr. Annalee Yassi erosivat ympäristövaikutuksia arvioivasta paneelista vuonna 1996, protestina paneelin työssä esiintyneille puutteille. Kuulemisen käynnistettiin ilman tarvittavaa tutkimustietoa ympäristövaikutuksista sekä välinpitämättömyydestä ilmaistuun huoleen kaivosjätteiden terveys- ja ympäristövaikutuksista. Lisäksi paneelin edelliset suositukset vuodelta 1993 olivat edelleen toteuttamatta. Alueen asukkaiden kuuleminen legitimoi vaihtoehdot, joiden valmisteluun sidosryhmät eivät pääse vaikuttamaan. (Wise 1998) Neljän Saskachewanin yhteisön pormestarit ilmoittivatkin kuulemisiin pettyneenä vuonna 1996, että näillä alueella ei kuulemisia saa pitää. (WISE 1998) Pohjois-Kanadan uraanin louhinnan epäkohdat ovat saaneet myös kirkot huolestumaan. Voimattomien syrjäseutujen yhteisöjen asiaa ajaa eri uskontokuntien yhteistyöelin Inter-Church Uranium Committee. Komitea monitoroi kaivostoimintaa ja nostaa esiin kysymyksiä kaivosyhtiöiden ja AECB:n vastuusta niin oikeudessa kuin julkisuudessakin. (Penna, P. 1999) Myös Inter- Church Uranium Committee ilmoitti kuulemisia kritisoiden, että se ei osallistu kuulemismenettelyyn vuonna 1996. Samana vuonna alueen piispat vetosivat yhteiskirjeessään Saskatchewan hallituksen puheenjohtajaan Roy Romanow:iin uskottavamman ja luotettavamman ympäristövaikutusten arviointiprosessin puolesta. (Wise 1998) Hankkeet kuitenkin saivat ympäristöluvan protesteista huolimatta. Uraanikaivoksien tuottamat jätteet pitää eristää sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Onkin suunniteltu esimerkiksi jätealtaiden peittämistä maalla. On kuitenkin epäselvää tunkeutuuko pohjavesi altaisiin ja kestävätkö rakenteet eroosiota. Koska maalla peittäminen on myös melko kallista, uudemmassa suunnitelmassa altaat peitetään matalalla vesikerroksella. Tämä vähentäisi säteilyaltistusta ja olisi myös halvin vaihtoehto. Pitkällä tähtäimellä menetelmän toimivuus riippuu kuitenkin ihmisen tekemien patorakenteiden toimivuudesta, esimerkiksi siitä pystyvätkö padot pitämään vesitason samana. (Leight et al 1996) On erittäin epätodennäköistä, että nämä rakenteet säilyisivät ne sadat tuhannet vuodet, jonka ajan kaivuujätteet ovat vaarallisia. Vuotoja tapahtuu jo nyt. Kanadan Key Lakella tapahtui 100 miljoonan litran radioaktiivisen jätteen vuoto vuonna 1984. (Wise 1999) Rio Algom yhtiön kaivoksen jätealtaasta Elliot lakelta vuoti vuonna 1993 kaksi miljoonaa litraa saastunutta vettä McCabe järveen. (Wise 1996) Viimeksi elokuussa 2001, Kanadan Cameco ydinvoimayhtiön uraanintuotantoalueelta havaittiin radioaktiivisen jätteen vuotaneen suoraan Ontario-järveen. (Reuters 2001) Cameco tuottaa uraania myös Suomeen TVO:lle. Eroosion vaikutus jätealtaisiin pitää siis pystyä estämään erittäin pitkiksi ajoiksi tai muuten säteilyaltistus kasvaa. Elliot laken kaivosjätteiden arvioidaan aiheuttavan paikallisesti 170-2000 syöpätapausta seuraavan 500 vuoden aikana. (Leight et al 1996) Tämä riippuu merkittävästi juuri siitä kuinka paljon kaivosjätteet vapauttavat radioaktiivisia aineita vesistöihin ja ilmaan. Yritykset radioaktiivisten kaivosjätteiden eristämiseksi luonnosta Rabbit laken avokaivos, Saskatchewan, Kanada.

Arlit, Niger, (TVO) Ihmisoikeuksien ja työläisten oikeuksien loukkauksia Suuria patojärjestelmien vuotoja 2002 Olympic Dam, Australia, 420 000 litraa radioaktiivista jätettä valuu ympäristöön. 2001 Ontario järveen valui uraanintuotannon jätteitä Cameco yhtiön tuotantoalueelta. 1994 Olympic Dam, Australia, Jätepato vuosi yli kaksi vuotta. Vähintään 5 miljoonaa kuutiota saastunutta vettä pääsi ympäristöön. 1993 Kanada RioAlgom yhtiön kaivosjätteitä vuotaa McCabe järveen. 1984 Key Lake, Saskatchewan, Kanada, Cameco, Prosessiveden varastointialtaan vuosi ympäristöön puutteellisen valvonnan takia. 1979 Church Rock, New Mexico, USA, United Nuclear. Padon seinä petti, 370 000 m 3 radioaktiivista vettä, 1 000 tonnia saastuneita sedimenttejä vuosi ympäristöön. Rio Puerco -joen sedimentit saastuivat yli 110 kilometrin matkalta. 1979 Union Carbide, Uravan, Colorado, USA, Union Carbide. Padon seinä petti sulavan lumen vaikutuksesta 1977 Homestake, Milan, New Mexico, USA. Homestake Mining Company. Padon vuoto jäteputken halkeaman takia 30 000 m 3 vuosi kaivosalueelle. 1977 Western Nuclear, Jeffrey City, Wyoming, USA. Western Nuclear padon pettäminen, 40 kuutiota jätemaata valuu ympäristöön. 1976 Kerr-McGee, Churchrock, New Mexico, USA. Patomateriaalien toimimattomuudesta johtuva patovuoto. 1971 Western Nuclear, Jeffrey City, Wyoming, USA. Patoaltaan vuoto rikkoontuneen jäteputken takia. Teollisuuden Voima Oy tuo Suomeen uraania Arlitin avolouhokselta Pohjois-Nigeristä. Vuonna 2001 tämä tuonti kattoi TVO:n uraanintarpeesta n. 9,4%. (Rissanen ja Tarjanne 2001) Niger kuuluu maailman köyhimpiin maihin, jossa ihmisoikeusrikkomukset ovat arkipäivää ja ympäristötietoa on vain vähän saatavilla. Nigerin kahta uraanikaivosta operoivat valtionyhtiöt SOMAIR (Société des Mines de l Air) ja COMINAK (Compagnie Miniere d Akokan) yhdessä ranskalaisen suuryhtiö COGEMA:n kanssa. Arlitin malmin keskimääräinen uraanipitoisuus on alhainen, vain 0,29%. Kaivostoiminta on silti kannattavaa työvoimakustannuksien ja standardien ollessa alhaisia. Yhtiöiden otteet ovat olleet kovia. Vuoden 1996 tammikuussa hallitus päätti yksipuolisesti alentaa palkkoja 30% ja pidentää palkanmaksuväliä 30 päivästä 42 päivään. Tämä perusteltiin työntekijöiden vapaaehtoisena lahjoituksena maan kriisirahastoon. Kaivostyöläiset yrittivät lakkoa, heikoin tuloksin. (Charlick 1996). Vuonna 1998 YK raportoi levottomuuksista, jotka saivat alkunsa tammikuussa 18 kaivostyöläisen saatua potkut yritettyään organisoida ammattiliiton kokousta. Levottomuuksien rauhoittamiseksi jouduttiin turvautumaan Nigerin armeijan väliintuloon. (UN 1998) Kaivostyöläisiä tukeneiden opiskelijoiden mielenilmaukset pääkaupunki Niameyssä tukahdutettiin puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Kansainvälinen vapaiden ammattiyhdistysten liitto raportoi vuoden 2000 kertomuksessaan neljäntoista työntekijän joutuneen ammattiyhdistystoiminnan vuoksi 12 kuukaudeksi arestiin Niamey:n. Koko tämän ajan he joutuivat olemaan palkatta ja erossa perheistään. YK:n työjärjestö ILO kritisoi Nigerin vuoden 1996 lakia, jonka mukaan valtion työntekijöiden lakko voidaan murtaa yleisen edun niin vaatiessa. (ICFTU 2000) Vuoden 2000 huhtikuussa 667 SOMAIR:n työntekijää lakkoili (Ux Weekly 2000). Navoi, Uzbekistan (TVO) Vakavia ympäristö ja terveysongelmia Uzbekistan on maailman kuudenneksi suurin uraanin tuottaja. TVO tuottaa Navoin kaivoskombinaatista 18.8 % uraanistaan. Maan ihmisoikeustilanne on heikko ja tiedonvälityksen vapautta on rajoitettu. Olemassa olevan tiedon perusteella uraaninlouhinnan vaikutukset ovat kuitenkin hälyttäviä. YK:n ympäristöraportti kutsuu kaivosten louhintajätteiden hallintaa maan keskeiseksi ympäristöhaasteeksi. (UN 2001) Uraaninlouhinnan jätteitä on kasautunut nyt 3,7 miljoonaa kuutiometriä. Navoin kaivoskombinaatin ympärille kaivosjätteitä on kasautunut 60 miljoonaa tonnia ja ne kattavat nyt 620 hehtaarin alueen. Radioaktiivinen jätekivi pölyää ympäristöön ja nestemäiset jätteet vuotavat pinta- ja pohjavesiin kuljettaen mukanaan raskasmetalleja ja radioaktiivista jätettä. Pohjavesien ja juomavesien pilaantuminen on eräs maan vakavimmista ongelmista. (UN 2001) Uzbekistanin uraanikaivoksissa käytetään liuoskaivosmenetelmää (in-situ-leaching). Rikkihappoa pumpataan suoraan kallioperään ja syntynyttä liuosta pumpataan maanpinnalle, jossa uraani erotellaan. Rikkihappo pilaa pohjavesiä tehokkaasti ja on nostanut Navoin pohjavesien rautapitoisuudet 5000 kertaa ja rikkipitoisuudet 37 kertaa sallittua korkeammalle tasolle. Savimaista uraanilouhintajätettä on käytetty myös talojen rakennus-

aineena ja näistä taloista on mitattu suuria gammasäteilypitoisuuksia. (UN 2001) Myös radioaktiivisia louhintajätteitä sisältävien patoaltaiden murtuminen on suuri riski maassa, jossa on voimakkaita maanjäristyksiä. Esimerkiksi Tashkentin lähistön vuorialueella sijaitsevat uraanijätteiden patoaltaat ovat sen mukaan riskialttiita. Suurin yksittäinen riski on kuitenkin Uzbekistanin rajan tuntumassa Kirgisian puolella sijaitseva Mailii-Suun uraanikaivosjätteitä sisältävä pato. Alueen pahin onnettomuus sattui vuonna 1958 kun jätepadon reunat murtuivat ja padosta vuosi 6000 kuutiometriä radioaktiivista kaivosjätettä Mailii-Suu jokeen 25 kilometrin matkalle. Joki on pääasiallinen juomaveden lähde 14 miljoonalle ihmiselle Ferganan laaksossa Uzbekistanissa. Vastaavalla onnettomuudella olisikin YK:n mukaan erittäin vakavat ympäristö- ja terveysvaikutukset, koska raskasmetallit ja radioaktiiviset jätteet pilaisivat vesistöt alavirtaan mennessä. Vuosien 1992 ja 1996 aikana alueella on tapahtunut useita maanjäristyksistä johtuvia maanvyörymiä, joissa jätepatoihin on tullut vuotoja. (UN 2001) haitallinen, koska se pilaa pohjavedet ja uraaniliuosta voi jäädä kallioperään hyvin pitkiksi ajoiksi. Menetelmää käytetään kuitenkin yhä yleisemmin. (Wise 2002) Saksan Königsteinissä 100 000 tonnia rikkihappoa pumpattiin uraanikerrostumaan. Vieläkin kallioperän halkeamissa on miljoonia kuutiometriä liuosta, joka sisältää korkeita ympäristömyrkkypitoisuuksia: sallittuihin juomaveden pitoisuuksiin nähden 400 kertaa kadmiumia, 280 kertaa arsenikkia, 130 kertaa nikkeliä ja 83 kertaa uraania. Liuoksen leviäminen uhkaa alueen pohjavesiä. Tshekin Straz pod Ralskemissa 28,7 miljoonaa litraa liuosta on levinnyt kaivosalueelta saastuttaen 28 neliökilometrin pohjavesialueet, Mimonin kaupungin juomavedet. Liuos uhkaa levitä useiden kylien juomavesialueille. (Wise 2002) Liuoskaivosmenetelmän toimintaperiaate Liuoskaivosmenetelmä eli In-situ-leaching Liuoskaivosmenetelmässä happoa pumpataan uraanipitoiseen kallioperään, ja uraani liukenee nesteeseen, joka pumpataan ylös. Vaikka menetelmä on erittäin halpa se on ympäristölle erittäin Uraani ja ydinasemateriaalit (UF6) Uraanioksidin sisältämä uraani-235 pitää väkevöidä, ennen kuin se kelpaa kevytvesireaktorien, eli vaikkapa suomalaisten reaktorien polttoaineeksi. Väkevöintiprosessia varten uraani muutetaan uraaniheksafluoridiksi (UF6), joka on sekä siviilireaktorien polttoaineen että ydinaseiden raaka-ainetta. (Goldstick 1991) Uraanin väkevöintivaiheessa on tapahtunut vakavia, ihmishenkiä vaativia onnettomuuksia. Uraaniheksaflouridi on vaikeasti hallittavaa, koska se on huoneen lämmössä kidemäistä ja muuttuu 56,4 C lämpötilassa suoraan kaasuksi laajentuen samalla erittäin voimakkaasti. Tämä asettaa paineistetuille kuljetussäiliöille erittäin suuret vaatimukset ja kaasuuntuvan aine on aiheuttanut onnettomuuksia kuljetussäiliöiden rikkoontuessa. Aine on myös kemiallisesti hyvin reaktiivista. Veden, vaikkapa ilman kosteuden kanssa tekemisiin joutuessaan se muodostaa erittäin syövyttävää fluorihappoa ja myrkyllistä uraanyylifluoridia (UO2F2), jotka ovat onnettomuuksissa aiheuttaneet kuolemaan johtaneita iho- ja keuhkovammoja. Onnettomuustilanteessa myös uraanin myrkyllisyys on aiheuttanut munuaisvammoja. (Goldstick 1991) Uraaniheksafluoridista voi valmistaa ydinaseen ja siksi kuljetukset rikastamolle pyritään pitämään salassa, jotta vältettäisiin ydinasemateriaalin joutuminen vääriin käsiin. Täysi 2,3 tonninen uraaniheksafluoridi-säiliö sisältää tarpeeksi uraani- 235 isotooppia kahden ydinaseen valmistamiseen. Kuljetuksissa on kuitenkin ollut väärinkäytöksiä ja onnettomuuksia. Vuonna 1984 Le Havresta Riikaan matkalla ollut laiva upposi Belgian rannikon edessä uraaniheksafluoridi-säiliöt mukanaan. Lastin sisältö ei selvinnyt laivayhtiön rahtiasiakirjoista, ja laivayhtiö peitteli asiaa useita päiviä. Täysinäiset uraaniheksaflouridi-säiliöt saatiin pelastettua, mutta useita tyhjiä säiliötä hävisi ja huuhtoutui vuotta myöhemmin rannalle. (Goldstick 1991) Västeråsissa Ruotsissa vuonna 1990 uraaniheksafluoridi-säiliöitä kuljettanut kuorma-auto pudotti kääntyessä kolme painesäiliöstä keskelle vilkasta risteystä, koska säiliöitä ei ollut kiinnitetty kunnolla. Myöskään tällä kertaa rahtiasiakirjat eivät kuvailleet lastia oikein. (Goldstick 1991)

Lähteet Anawa 2001, The Anti-Nuclear Alliance of West Australia http://www.anawa.org.au/sa/o-dam.htm Chambers, C. & Penna, P. 1999,The Environmental Assessment of McClean Lake. Saatavana: http://www.edcanada.org/map/mcclean.html Charlick, R. 1996, Labor Unions As an Element in Democratic Forces in African Civil Society. Cleveland State University. Saatavana: http://www.csuohio.edu/polisci/bob/niglabor.htm. Farrar, A. 2000, Uranium mining and indigenous peoples. Saatavana http://www.thecircleonline.org/6.99/uranium.html. EPA 1983, U.S. Environmental Protection Agency, Final Environmental Impact Statement for Standards for the Control of Byproduct Materials from Uranium Ore Processing, Washington,D.C., 1983, v. 1, pp. D-12, D-13. Goldstick, M. 1991, The Hex connection, some problems and hazards associated with the transportation of uranium hexafluoride. Swedish University of Agricultural Sciences. Greenpeace 1996, Report on the Greenpeace Visit to the Priargunskiy Mountain Chemical combine, Dima Litvinov, Greenpeace Sweden 1996 ICFTU 2000, Annual Survey of Violations of Trade Union Rights 2000. Saatavana: http://www.icftu.org/www/pdf/survey2000en.pdf Keane D. 1997, The sustainability of use of groundwater from the south-western edge of the Great Artesian Basin, with particular reference to the impact on the mound springs of the borefields of Western Mining Corporation. Department of Civil and Geological Engineering Investigation Project 1997, RMIT University, Saatavana: http://www.sea-us.org.au/pdfs/spr/keane97.pdf Keepers of Lake Eyre 2000, WCM court bluff fails, lehdistötiedote. http://www.lakeeyre.green.net.au/ wmc-court-bluff-fails.html Leigh, R., Resnikoff M., Vanrenterghem, A. 1996, Environmental Impacts of Elliot Lake Mill Tailings, Radioactive Waste Management Associates. Mudd, G. 2000, Mound springs of the Great Artesian Basin in South Australia: a case study from Olympic Dam Environmental Geology, volume 39 Issue 5 (2000) pp 463-476 Parliament of South Australia 1996, The Environment, Resources and Development Committee Roxby Downs Water Leakage. Penna, P. 1999, An Atomic Energy Control Board handling of screenings. Saatavana: http://www.edcanada.org/map/aecb.html Robinson 1998, Impacts of Uranium Mining in Krasnokamensk, Environmental Damage and Policy Issues in the Uranium and Gold Mining Districts of Chita Oblast in the Russian Far East: A Report on Existing Problems at Baley and Krasnokamensk and Policy Needs in the Region, Southwest Research and Information Center, saatavana: http://www.antenna.nl/wise/uranium/umkkr.html Resnikov, M., Knowlton, K, Island, K. 1996, Comments on Environmental Impact Statement for the McArthur River Proposal, Radioactive waste management associates. Saatavana: http://www.antenna.nl/wise/uranium/uprma.html#intro Reuters 2002, Australia uranium mine reports more leaks. (8.5.2002.) Reuters 2001, Radioactive Leaks in Lake Ontario Raise Concerns. (28.08.2001) Saatavana http://www.planetark.org/dailynewsstory.cfm/newsid/12174/ newsdate/28-aug-2001/story.htm. SEA-US 2002, The sustainable energy and anti-uranium service. http://www.sea-us.org.au UN 2001, Environmental performance review Uzbekistan, Economic Commission for Europe. Committee on Environmental policy, United Nations 2001. Saatavana: http://www.grida.no/enrin/htmls/uzbek/env2001/content/epr/ uzbekepr.pdf UN Department of Humanitarian Affairs 1998, West Africa Update 132. Saatavana: http://www.sas.upenn.edu/african_ Studies/Newsletters/irinw132.html. Ux Weekly Magazine (3/2000). Saatavana: http://www.uxc.com/products/uxw14-14.pdf Venäjän tiedeakatemia 1993, Preliminary Medical and Ecological Expertise of Certain Population Centers of the Chita Region, (Report for 1st quater of 1993), East Siberian section of the Siberian Division of Russian Academy of Medical Sciences. Prepared by M. F. Savchenko et al. Wingfield 1992, Testimony: Joan Wingfield, Kokotha Nation, Australia. Vice-President of the Kokotha Peoples' Committee, co-author of the brochure Weapons in the Wilderness. Poison Fire, Sacred Earth, Testimonies, lectures, conclusions, the world uranium hearing, Salzburg 1992. Wise 2002, Impacts of Uranium In-Situ Leaching. Saatavana: http://www.antenna.nl/wise/uranium/uisl.html Wise 2001, Uranium Mining and Milling Wastes: An Introduction by Peter Diehl http://www.antenna.nl/wise/uranium/uwai.html Wise 1998, Protest campaign: Stop U-mining in N-Saskatchewan 485.4810 Wise news communique 485, 1998. http://www.antenna.nl/wise Wise 1996, Decommissioning of Elliot Lake Tailings. Saatavana: http://www.antenna.nl/wise/uranium/udel.html Wise 1993, A national legacy of unutterable shame, Wise news communique 28.3.1993. Saatavana: http://www.antenna.nl/wise/387-8/national.html YLE 1997, Kansalaisjärjestöt kampanjoivat uraanin louhinnan haitoista. http://www.yle.fi/ympuut/la971102.htm#2.juttu 2002 TOIMITTANUT: HARRI LAMMI GRAAFINEN SUUNNITTELU: OLLI TUOMOLA