LEHTIMÄEN OPISTON JOULUNASTA 2013 NRO 111
Kansanopistojouluja Kansanopistourani 42 joulujuhlaa ovat takanapäin ja on aika siirtyä nauttimaan toisten järjestämistä juhlista tarvitsematta jännittää, miten juhla onnistuu. Juhlat, niin kevät- kuin joulujuhlatkin ovat aina lukukauden huippuhetkiä, joihin valmistaudutaan monin tavoin, jännitetään, saadaan mieliinpainuvia elämyksiä ja kokemuksia evääksi elämään. Jokainen juhla on erilainen ja jää mieleen ainutkertaisena. Niinhän se on, että tässä joulujuhlassa olemme vain me kaikki läsnä, ensi joulu on erilainen, emme ole enää sama joukko jakamassa yhteistä hetkeä. Kokemiini 42 joulujuhlaan on sisältynyt monenlaista. Yhtä joulujuhlaamme sävytti opiskelijamme äkillinen kuolema päivää ennen joulujuhlaa, toisena jouluna iloitsimme ensimmäisen opistovauvan syntymästä. Koko elämänkaari on sisältynyt opistoelämään suruineen ja iloineen. Joulujuhlassa 1993 mietimme kovasti, pystyykö opisto jatkamaan toimintaansa, kun normaali valtionapu ei riittänyt, korotuksia ei ollut. Toki opetusministeriöön, kansanedustajiin ja muihin vaikuttajiin oli oltu yhteydessä lähes koko opiston toiminta-ajan. Uusi kansanopistojen valtionosuuslaki oli valmisteilla ja oltiin siirtymässä menoperusteisesta valtionavusta suoriteperusteiseen valtionosuuteen, mutta auttaisiko se meitä. Opiston koko henkilökunta oli vuoden aikana tehnyt 10 talkoopäivää eli lahjoittanut 10 työpäivän palkan opiston hyväksi. Jouluviikolla sitten tapahtui ihme: hyväksyttiin uusi valtionosuuslaki ja asetus, johon sisältyi 75 %:n korotus yksikköhintaan erityiskansanopistoille. Se oli ruhtinaallinen päätös ja joulua saattoi viettää rauhallisin, onnellisin mielin ja opiskelijoille ilmoittaa, että opiston toiminta jatkuu. Päätös auttoikin muutaman vuoden, mutta sitten alkoi kansanopistojen mieletön kilpailu tuottaa opiskelijaviikkoja mahdollisimman paljon mahdollisimman edulliseen hintaan. Yksikköhinnan kehitys pysähtyi ja ainakin opistomme osalta jäi kauaksi todellisista kustannuksista. Saavutettu 75%:n korotus valui hiekkaan ongelma, joka on jatkunut näihin päiviin asti ja nyt ollaan samassa tilanteessa kuin 20 vuotta sitten. Tarvitaan jälleen ihmettä! Opistoa kehitetään ja uusia suunnitelmia tehdään. Olen vuosien varrella usein miettinyt, mitä opistossa pitäisi opettaa, mikä on todella tärkeää. Usein olen pysähtynyt opiston perustamisajan kouluhallituksen pitkäaikaisen osastopäällikkö Kosti Huuhkan - suuresti kunnioittamani, mutta myös pelkäämäni henkilön kirjoitukseen Kansanopisto-lehdessä. Kokenut kansansivistäjä totesi, että kansanopistossa pitäisi oppia kolme asiaa: rakkaus, mielihyvä ja suru. Rakkaus, voima, joka luo yhteyden yli kaikkien minuuden rajojen. Mielihyvä, kokemus, että olen saanut jotakin aikaan. Ei suurta ja ihmeellistä, pienikin aikaansaannos saa elämän tuntumaan elämisenarvoiselta, Suru, kokemus, joka syventää elämää ja puhdistaa sen pinnallisuuden turhasta rihkamasta. Vain kolme tärkeää asiaa, jotka kuitenkin vaikuttavat huomattavasti siihen, kuinka koemme elämämme. Jokaiseen joulujuhlaamme on kuulunut jouluevankeliumi, niin myös joulujuhlaan v. 1971. Jouluun kuuluu aina ihme: rakkauden, rauhan ja tasavertaisuuden sanoma. Meille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Kiitokseni koko opiston 42 vuoden aikaisille opiskelijoille, heidän lähi-ihmisilleen, opiston hallinnolle ja työntekijöille, kaikille työtämme tukeneille ja yhteistyökumppaneille kokemistani kansanopistojouluista. Tehkäämme yhdessä työtä, että opistojoulut jatkuvat ja Hyvän elämän akatemia tarjoaa nuorilleen mahdollisuuden rakkauden, mielenhyvän ja surun kokemiseen elämän tärkeimpinä rakennusaineina. Onnellisen joulun toivotuksin kiitollisena kokemastani Sisko Halonen - opiston rehtori 1.8.1971 31.12.2013
Lehtimäen opistonrehtorit Sisko Halonen ja Eija Saarimaa. Kuva:Elina Suosalo, Uutisnuotta Tervehdin lämpimästi kaikkia Nasta-lehden lukijoita! Olen opiston uusi rehtori ja kuten kuvasta näkyy työni aloitin opistolla loppu kesästä. Kotoisin olen Keski-Pohjanmaalta Kannuksesta. Sairaanhoitajaksi olen valmistunut Kokkolasta ja myöhemmin olen jatkanut opintoja Tampereen yliopistossa hoitotiede pääaineena opettajan koulutusohjelmassa. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa olen työskennellyt tutkijana, kouluttajana ja viimeiset viisi vuotta ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vastaavana koulutussuunnittelijana. Kaikki opinnäytetyöt olen tehnyt vammaistyöhön liittyen. Vammaisten lasten ja nuorten tukisisäätiössä Helsingissä olen viimeksi opiskellut vauvaperhetyön kouluttajaksi. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän hankkeissa olen ollut mukana varhaiskasvatuksen asiantuntijaryhmässä. Järjestötyössä olen ollut aktiivisesti mukana toimien mm. Järvi-Pohjanmaan vammaisneuvoston puheenjohtajana. Elokuussa opistolle tullessani huomasin heti, että henkilökunta on ammattitaitoista ja että opistolla on hyvä henki sekä tekemisen meininki. Opistolla tehtävä työ vaatii henkilöstöltä paljon. Onneksi opisto on saanut motivoituneita ja innokkaita opiskelijoita, jotka omalla esimerkillään kannustavat henkilökuntaakin huippusuorituksiin. Jouluiset somisteet pihamailla ja sieltä täältä kajahtavat joululaulut virittävät meidät taas joulun suureen juhlaan. Jouluna unohdetaan arjen kiireet ja annetaan aikaa läheisille. Lahjoja ei välttämättä tarvita, mutta toisaalta onhan niitäkin ihan mukava saada Tärkeintä on, että huomioidaan lähimmäinen ja annetaan hänen ymmärtää, miten arvokas ja rakastettu hän on. Kaikilla ei ole mahdollisuutta viettää aikaa läheistensä kanssa. Rakkaat ihmiset asuvat pitkien matkojen päässä tai sairaus voi estää jouluisen yhdessäolon. Itse kuulun tänä jouluna niihin, jotka ovat vasta menettäneet läheisen ystävän. Menetysten kautta voi kuitenkin oppia arvostamaan elämää ja ihmisiä lahjana, josta on pidettävä huolta silloin, kun se vielä on mahdollista. Rauhaisaa Joulua sinulle ja läheisillesi, toivottaa Eija Saarimaa
Sisko Halonen Opiston juurilla Kuka oli perustamassa opistoa? - Tampereen Saukonpuiston opiskelija, kehitysvammainen Pentti Partala lausui ääneen toiveen, että voi kunpa meillä olisi oma koulu. Saukonpuistossa kehiteltiin ideaa Heimo Lipsasen ja Aarno Kartilan toimesta. Opistoa suunniteltiin Tampereelle. Piirrustukset ja tontti olivat valmiina, vain rahat puuttuivat, kertoo Sisko. Sisko Halonen työskenteli naistoimikunnassa keräten rahaa Opistoa varten. Kesäkursseja järjestettiin Hoikassa, Jyväskylässä ja Etelä-Pohjanmaalla. Sisko Halonen työskenteli näillä kursseilla. Koska Tampereelle Opistoa ei saatu, 1969 Eino Uusitalo ehdotti, että Opisto aloittaisi toimintansa Lehtimäellä, valtion keskikoulun tilojen vapautuessa. Monta opiskelijaa Opistossa oli? - Ensimmäisenä vuonna oli 32 opiskelijaa ja silloin asuttiin luokkahuoneissa. 1972 valmistui solut ja silloin oli 64 opiskelijaa. Oliko alkuaikoina muualta opiskelijoita? - Kaikki opiskelijat tulivat ympäri Suomea, laajemmalta alueelta kuin nykyään. Hakemuksia tuli kolmenkertainen määrä kuin opiskelijoita voitiin ottaa.
Mikä on ollut suurin määrä opiskelijoita Opiston historiassa? Eniten opiskelijoita on ollut - 80 luvun lopulla eli noin 90 opiskelijaa lukuvuonna. 1990 luvulta eteenpäin kurssien ja opiskelijoiden määrä on ollut noin 2000-2500 henkilöä vuosittain. Mitä silloin Opistolla opiskeltiin? - Äidinkieltä, laskentoa, konekirjoitusta, kotitaloutta, kudontaa, liikuntaa ja puutöitä. Liikunta tunneilla hiihdettiin ja käveltiin paljon. Puutyö pidettiin Taimelan tiloissa, muistelee Sisko. Sisko Halonen oli alusta asti Lehtimäen Opiston rehtorina. 1971 on toimittu nykyisissä tiloissa. Oliko musiikkia enemmän vai vähemmän kuin nykyisin? - Musiikkia oli vähän vähemmän kuin nykyään. Silloin soitettiin pianoa, laulettiin enemmän ja opiskeltiin rytmiikkaa. Opiston vihkijäisissä 1972 esiintyi opiskelijoiden kuoro. Ketkä olivat ensimmäiset työntekijät? - Sisko Halonen oli rehtorina ja opettajana. Esko Halonen oli erityisopettajana. Marja Vappula opetti kotitaloutta. Erkki Tavast oli puutyön ja laskennon opettaja ja Liisa Tavast opetti kudontaa. Emäntänä työskenteli Arja Kujala, Eila Roponen työskenteli siivoojana ja Matti Roponen talonmiehenä. Airi Laasjärvi oli sairaanhoitajana ja Leena Ylivinkka toimistossa. Kuinka kauan olet ollut Opistolla töissä? - 42 vuotta ja 4 kuukautta. Teitkö muita töitä ennen rehtoriksi tuloa? Kouluaikana olin kotiapulaisena, ylioppilaaksi tulon jälkeen olin vuoden töissä Sveitsissä alppisairaalassa. Tampereella opiskeluaikoina työskentelin kehitysvammaisten avohuollon työntekijänä ja silloin mm. ulkoilin kehitysvammaisten kanssa. 1960-luvulla olin kesäkursseilla opettajana. Mitä sinulla on jäänyt parhaiten mieleen menneestä ajasta täällä Opistolla? - Mieleen on jäänyt useita tapahtumia. Yksi mieleenpainuva tapahtuma on ollut Pentti Partalan toimiminen opiston apupoikana ja hänen kauniit hautajaiset vuonna 1998. Lisäksi Mertsi Palmrothin euroviisuvoitto, uusien tilojen sekä rakennusten valmistuminen ovat olleet mieleenpainuvia hetkiä. Myös eräs, aikoinaan huolta aiheuttanut, nykyään jo hauska muisto on, kun opiskelijoilla alkoi loma ja he olivat menneet väärään junaan. Silloin ei ollut kännyköitä ja asioiden selvittäminen sekä opiskelijoiden löytäminen oli suuremman työn takana. Mikä on ollut muistoihin jäänyt hauska tapahtuma? Niitäkin on useita, mutta näin yhtäkkiä mieleen tulevat esimerkiksi joulujuhlien kommellukset näyttämöltä tippumisineen ja vuorosanojen unohtamisineen sekä Kuortaneen uimahallissa vieraillessamme kaksi henkilökunnan jäsentä piti opiskelijasta kiinni ja kuljettiin kattosuihkun alla edestakaisin, jotta saatiin opiskelija joka suunnalta suihkutettua. Myös opiskelijat ovat tehneet jekkuja esimerkiksi piiloon menemällä ja säikyttelemällä.
Mikä on Opiston lempiruokasi? Kaalilaatikko ja hernekeitto. Onko kesäkursseja ollut alusta asti vai milloin ne ovat alkaneet? Kesäkursseja on ollut aivan opiston historian alusta asti. Silloin niitä oli vain muutama, mutta ne kestivät nykyistä pidempään. 5-6 viikon kursseina oli mm. kotiapulaiskurssi, jolloin harjoiteltiin käytäntöä Lehtimäkeläisissä perheissä ja CP-vammaisten kesäkurssi. Perhekurssit alkoivat -70 luvun loppupuolella ja yhteistyötä tehtiin Mannerheiminlastensuojeluliiton sekä Seinäjoen keskussairaalan kanssa. Kelan kanssa perhekursseja on järjestetty -80 luvulta alkaen. Millaisena näet Opiston tulevaisuuden? Haastavana. Ajat ja erityisesti yhteiskunta ovat muuttuneet. Talous huolestuttaa. Ideana kansanopistossa opiskelu on aivan erinomainen. Silloin voi kehittää itseään, kasvaa aikuisuuteen ja oppia löytämään oikea kanava omaan tulevaisuuteen esimerkiksi jatko-opiskelun tai mielenkiintoisen työn merkeissä. Opiston toimittajakurssi kiittää Siskoa miellyttävästä haastatteluhetkestä. Kuva: Mikko Lehtonen Peppi ja Matti Leinonen Tampereelta esiintyivät Siskon eläkejuhlassa laulaen Opiston marssin. Peppi ja Matti opiskelivat 1971-72 Opiston ensimmäisellä vuosikurssilla. He menivät naimisiin 28.12.1980
Mun sydämeni tänne jää - rehtori Sisko Halosen eläkejuhla Sisko Halonen, Lehtimäen opiston rehtori 1.8.1971 31.12.2013 Vuoden 2013 merkittävin tapahtuma on ollut pitkäaikaisen rehtorimme Sisko Halosen eläkkeelle jääminen. Tieto eläkkeelle jäämisestä tuli kevättalvella ja syksyllä ajatuksena oli pitää juhlatilaisuus opiston väelle; opiskelijoille ja henkilökunnalle, opiston ystäville vuosien takaa sekä yhteistyökumppaneille. Juhlan ajankohtaa mietittiin hallituksessa ja päätettiin, että se olisi ihan tämän vuoden loppupuolella. Juhlapuhujaksi pyydettäisiin opiston rinnalla kulkijaa ja opiston ystävää, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko. Ministerin oma aikataulu vaikutti paljolti juhlapäivään, ja syyskuun lopussa varmistui, että se olisi maanantai 25.11.2013. Minulla on ollut kunnia toimia juhlajärjestelyissä vastaavana. Ohjelmarunkoa suunnittelin lokakuun aikana ja varsinaiset kutsut lähetettiin lokakuun puolivälissä. Vieraiksi kutsuttiin opiston nykyisten opiskelijoiden ja henkilökunnan lisäksi opistolta eläkkeelle jääneet työntekijät, pitkäaikaisia työntekijöitä neljän eri vuosikymmen ajalta, opiston naistoimikunta, opiston nykyisen ja entisten hallituksen jäsenet, alueen kansanedustajat, opetus- ja kulttuuriministeriön, opetushallituksen, Rahaautomaattiyhdistyksen ja Kelan edustajia sekä lähimpiä yhteistyötahoja eri puolilta Suomea. Eritysvieraiksi kutsuttiin ensimmäinen vuosikurssi 1971 1972. Sisko-rehtorin kanssa katsoimme ohjelmaa läpi pari viikkoa ennen juhlapäivää ja hän valitsi esitettävät musiikkikappaleet. Ruokalistaa tarkastelimme myös yhdessä. Juhlapäivä valkeni kauniin talvisena. Siniristiliput liehuivat saloissa, kun vieraat alkoivat saapua. Rehtori Eija Saarimaa ja minä vastaanotimme juhlavieraat, jonka jälkeen he tervehtivät Siskorehtoria ja hänen perhettään. Tervehdyksiin varasimme aikaa kaksi tuntia ja hyvin se aika riitti yhteisiin muistoihin. Lisäksi vieraat ehtivät lounastaa opistomme ruokasalissa. Tervehdyssanat, hallituksen puheenjohtaja Jorma Kauppila Puheenjohtaja Jorma Kauppila toivotti juhlavieraamme tervetulleeksi. Hän korosti puheessaan tilanteen olevan opistolla ainutlaatuinen, koska opiston ensimmäinen rehtori on vaihtumassa. Pitkä työura on ollut vertaansa vailla. Tervehdyksensä lopuksi Jorma kiitti Siskoa näistä neljästä vuosikymmenestä. Tervehdys opiston isältä, Ministeri Eino Uusitalo Ministeri Eino Uusitalon tervehdys tuli nauhoitettuna ministerin kotoa. Hän kertoi olevansa kiitollinen opistolla tehtävästä työstä, joka palvelee koko valtakuntaa. Ministerin toivomus päättäjille oli, että opiston työtä on jatkettava ja toimintaedellytykset työn jatkumiselle on turvattava. Hän kiitti puheessaan rehtoria, joka ollut valmis käyttämään kaiken voimansa ja taitonsa vammaisten hyväksi. Kiitos kaikesta. Mieleltäni valmis Harri Granlund esitti Erkki Valkeuden kitarasäestyksellä laulun Mieleltäni valmis. Kappale on Erkin käsialaa ja hänen esipuheensa mukaan se kertoo suuresta sydämestä, joka rehtori-siskolla on. Muistoja opiston Nasta-lehdistä Opiskelijat esittivät katkelmia opiston Nasta-lehdistä vuosien varrelta. Krista Luokkanen luki Seija Toivosen jutun Syksystä kevääseen vuodelta 1975. Ben Dollowski kertoi Johannes Varjosen ajatuksista Talvinen opiskelupäivä vuodelta 2011. Asko Hietala luki Osmo Vartiaisen jutun vuodelta 1997 aiheena Työttömyys. Harri Granlund esitti Henna Ryöpyn kirjoituksen Leirikoulumatka Rodokselle vuodelta 1989 sekä Minna Randelin luki Sari Suomisen Joulurunon vuodelta 1997. Nasta-lehtien juttuja juhlaan olivat koonneet Terhi Hintsa ja Helena Lehto.
Kansanopistoyhdistyksen tervehdys, pääsihteeri Jyrki Ijäs Kansanopistoyhdistyksen pääsihteeri toi oman puheenvuoronsa alkuun tervehdyksen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä johtaja Kirsi Kangaspunnalta ja opetusneuvos Kirsi Lähteeltä sekä Opetushallituksesta opetusneuvos Pirjo Koivulalta. Omassa tervehdyksessään hän totesi, että Sisko juhlii tänään läheisten ja opistoperheen kanssa. Kansanopistot ovat oma perheensä, ja sieltä on lähtenyt myös opinnollisen kuntoutuksen ajatus. Jyrki päätti tervehdyksensä ajatuksiin: Valoa kaikille. Maailma on kaunis Jutta Tahvanainen esitti laulun, kitaralla häntä säesti Erkki Valkeus. Juhlapuhe, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko Paula Risikko esitti puheessaan ajankohtaisen katsauksen Vammaispoliittisesta ohjelmasta. Hän korosti vammaisten tasa-arvoista elämää yhteiskunnan kansalaisina. Ministeri esitti toteamuksen siitä, että vammaisen äänen on kuultava, mutta kuuluuko se ja jos kuuluu, kuulemmeko sen? Rehtorille suunnatuissa sanoissaan, ministeri sanoi, että rehtorilla on ollut elämässään tarkoitus ja se tarkoitus on ollut Lehtimäen opisto. Hän kertoi myös, että on oppinut rehtorilta paljon asioita, mm. periksiantamattomuutta, pitkäjänteisyyttä, ahkeruutta, rohkeutta, työhön ja asiaan sitoutumista sekä toivoa. Kiitos sinulle, Sisko. Mun sydämeni tänne jää Jutta Tahvanainen lauloi toisena kappaleena koskettavan esityksen, pianosäestys Virpi Kataja. Sanoja vuosien varrelta, rehtori Sisko Halonen Puheensa aluksi Sisko totesi, että sydän jää opistolle, mutta osa siitä on lähtenyt jo perheiden ja opiskelijoiden mukaan, mutta jotakin jää myös hänelle itselleen ja omille läheisilleen. Siskon lämminhenkinen puhe oli tiivistelmä neljänkymmen vuoden rehtorinurasta iloineen ja myös suruineen. Näiden vuosikymmenen aikana on rakennettu ja luotu opistoa, ja aina on oltu taloudellisesti tiukoilla. Siskon puheen aikana taustalla pyöri kuvakooste opistolla eletystä ajasta. Sisko pyysi omaan puheenvuoroonsa myös ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat, Peppi ja Matti Leinosen, jotka esittivät Opiston marssin. Sisko totesi myös, että nyt on opittava olemaan armollinen itselleen ja nyt on tullut aika antaa aikaa itsellekin. Lopuksi hän kiitti meitä kaikkia ja toivotti onnea uudelle rehtorille tehtävään. Ajatuksia, kehitysvammaistyön pastori Pekka Keltto Oman puheenvuoron aluksi Pekka Keltto lauloi Siskolle koskettavasti. Hän korosti puheessaan että Siskolla on ollut työssään tarkoitus, suunta ja kasvaminen. Ajatuksiensa lopuksi hän tulkitsi Jaakko Löytyn ajatuksia: Anna sydän avara Kohti tulevaa, rehtori Eija Saarimaa Loppupuheenvuorossaan opiston uusi rehtori Eija Saarimaa kertoi, että tulevaisuuteen näkeminen on mahdollista vasta, kun tuntee juuret. Hän sanoi, että opisto on monelle nuorelle ainoa paikka, kun muut ovet ovat sulkeutuneet, ja toivoi myös vakautta rahoitukseen. Puheenvuoro päättyi uuden ja vanhan rehtorin lämpimään halaukseen. Yhteinen päätösvirsi Yhteisesti laulettuna virtenä tilaisuuden päätteeksi oli Jumalan kämmenellä, sen säesti Virpi Kataja. Juhlamme juonsi opiskelija Tero Venhe. Kiitos kuluneista vuosista ja kauniita eläkepäiviä! Eveliina Nokua-Keisanen, talouspäällikkö
Satu Halonen toimittajakurssin haastattelussa Kun olit lapsi miksi halusit isona? - Halusin joulukuuseksi tai lääkäripossuksi. Onko sinulla sisaruksia? - Minulla on yksi pikkuveli, joka on minua kuusi vuotta nuorempi. Mitä teet mieluiten vapaa ajalla? - Minä kuntoilen, luen kirjoja ja vietän aikaa lasteni kanssa. Seuraatko urheilua? - En paljon ja, jos seuraan niin enemmän yksilölajeja. Omistatko lemmikkieläimiä? - Minulla on Hippula kissa, Töppö-koira, Sissi hevonen. Mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi? - Hyviä puoliani ovat rehellisyys ja luotettavuus. Huonoja puoliani ovat suorasanaisuus sekä temperamenttisuus. Oletko sukua presidentti Tarja Haloselle? - En tietääkseni. Ketä ihmistä ihailet eniten ja miksi? - Ihailen äitiäni pitkän työuran vuoksi, sekä vanhinta tytärtäni Inaa, koska hän on uskaltanut lähteä nuorena ulkomaille opiskelemaan. Mikä on ollut paras lukemasi kirja? - Märtha Tikkasen Punahilkka. Kuinka kauan työskentelit opistolla? - Vuonna 1982 sain opistolta ensimmäisen palkan kesätyöntekijänä. Työskentelin silloin tallilla. Vuodesta 1993 olen työskennellyt psykologina ja ratsastusterapeuttina. Mitä työtehtäviisi on kuulunut näiden vuosien aikana? - Työtehtäviini on kuulunut kaikkea mahdollista. Olen kouluttanut ja ohjannut henkilökuntaa, toiminut esimiehenä, käynyt tukikeskusteluja opiskelijoiden kanssa, opettanut opiskelijoita, tehnyt hallinnollisia töitä ja työskennellyt Kelan kurssityössä. Mikä on rakkain muistosi opistolta? - Yhtä yksittäistä muistoa on vaikea nimetä, mutta eniten sydäntä lämmittävät entisten opiskelijoiden yhteydenotot. On hienoa kuulla kuinka heidän elämänsä on jatkunut opiston vuosien jälkeen. Mitä sinulle on jäänyt erityisesti mieleen pitkän urasi aikana? - Se kuinka paljon uutta voi oppia joka päivä, varsinkin opiskelijoilta. Erilaisuus on rikkautta. Mikä oli lempi ruokasi opistolla? - Maksapihvit ja puolukkahillo. Mitä teet tulevaisuudessa? - Menen töihin Ähtärin psykiatrian poliklinikalle. Millaisia toivomuksia sinulla on opiston tulevaisuudesta? - Toivon opiston työn jatkuvan ja säilyttävän hyvän elämän akatemian idean. Satu Halonen saa talouspäällikkö Eveliina Nokua-Keisasen ojentamana henkilökunnan läksiäislahjan.
Opiston uusi rehtori Eija Saarimaa vastasi opiskelijoiden laatimiin kysymyksiin Mikä on sinun nimesi ja ikäsi? -Eija Saarimaa, 43 vuotta Keitä kuuluu perheeseesi? - Aviomies ja kolme lasta kaksi vanhinta on jo kotoa lähtemässä pois ja sitten meillä on ihan pikkuinen 2,5 vuotias Topias poika. Mikä on kotipaikkakuntasi? -Soini, Laasalan kylä Onko sinulla eläimiä kotona? - Iivari metsästyskoira (vanhimman pojan, mutta äiti hoitaa) Harrastatko jotakin vapaa-aikanasi? - Lukemista ja kävelyä Mikä on sinun lempiruokasi? - Makaronilaatikko Mikä on lempivuodenaikasi? - Kevät, olen syntynyt keväällä. Kuka on lempikirjailijasi/laulajasi? - Kirjoja luen laidasta laitaan, lapsuuden kodissa sain lempinimen nuokkuva novelli, koska luin yötä myöten kirjoja. Lauluja kuuntelen laidasta laitaan ehkä hevimetalli ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini. Mikä on lempiviikonpäiväsi, ja miksi? - Perjantai silloin on viikonloppu lähellä. Oletko ollut aikaisemmin rehtorina? - En Millaiset ovat ensi vaikutelmasi uudesta työstäsi? - Mukavat työkaverit ja innokkaat opiskelijat ja tietysti paljon työtä Miten aiot kehittää opetus-toimintaa? - Opetuksen kehittäminen on aina yhteistyötä. Opetussuunnitelman ja opiskelija-arvioinnin kehittämistä jatketaan tulevana vuonna. Opiskelijahuoltosuunnitelma on tarkoitus saada valmiiksi lähiaikoina. Kuuluuko työhösi opetusta? - Kyllä kuuluu, tosin tässä alkuvaiheessa olen saanut vapautuksen opetustyöstä. Perhekursseilla olen pitänyt pari luentoa vanhemmille. Onko uusia rahoitussuunnitelmia? - On toki Yritetään pitää entiset rahoittajat ja saada heiltä enemmän apuja ja tietysti koko opiston toimintaa pitää arvioida ja miettiä talouden näkökulmasta, että voisimmeko tehdä jotain toisin. Nämä on niitä asioita, joita jokainen taho joutuu tänä päivänä pohtimaan. Tuleeko opistolle remonttia? - Jos ei remonttia, niin toivottavasti uudempia tiloja! Pientä korjattavaa löytyy aina ja tilat yritetään pitää kunnossa eli pientä pintaremonttia riittää.
ALEKSIN MUUTTO OMAAN KOTIIN Aleksin muuttovalmennus alkoi n. kaksi vuotta sitten. Mänttä-Vilppulaan oli suunnitteilla kehitysvammaisten hoitokoti ja asukkaiden määrää kartoitettiin. Aleksi osallistui haastatteluihin ja alkutapaamisiin yhdessä vanhempien ja opintojenohjaajien kanssa ja eikä mennyt aikaakaan, kun saimme kuulla Aleksin olevan yksi tulevan Kaarikatu-asuntolan asukkaista. Rakentaminen Vilppulassa alkoi joutuisasti ja mekin osallistuimme muuttovalmennustapaamisiin. Syksyn 2013 aikana Aleksi on vähitellen totutellut uuteen, omaan kotiin viemällä sinne omia tavaroita ja olemalla öitä siellä. Toivomme, että Aleksi saa hyvän elämän Kaarikadun kodissaan ja hänen lauluistaan saavat siellä niin asukkaat, kuin henkilökuntakin nauttia. Kiitokset lämpimästä, huomioonottavasta ja aktiivisesta yhteistyöstä Aleksin vanhemmille! On Aleksi valmiina muuttoon, se Vilppulaan nyt vie mistä oman kodin nyt saatkin, siellä toivomme viihtyvän niin. On laukut pakattuna sulla ja Lehtimäki taakse nyt jää tänne ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan. Toivomme sä luoksemme tulla, voisit milloinka vain uudestaan, ja kuitenkin sydämissämme, sua vain aina muistellaan. Me kanssasi riemuita saimme ja kuunnella lauluasi. Monta ihmettä näytit sä meille, jotka yhdessä jaoimme. Me tiedämme, että sä lähdet vain, koska muuta et voi. Ja me toivomme, että nyt sulle aina laulu onnesta soi." -Sävel: Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu- MUUTTOVALMENNUS Muuttovalmennus on pääasiassa kehitysvammaisille henkilöille ja heidän läheisilleen suunnattua tukea ja toimintaa tulevassa elämänmuutoksessa. Muuttovalmennuksen tavoitteena on muuttavan henkilön sekä hänen läheistensä valmistautuminen ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen ja henkilön saattaen vaihto uuteen kotiin. Kehitysvammaisen henkilön itsenäistyessä ja muuttaessa omaan kotiin, voi muutos tuntua isolta myös läheisistä, joiden positiivinen asenne muuttoa kohtaan auttaa muutostilanteessa. Kehitysvammaisen henkilön muuttaessa hänen lähiympäristönsä ja myös ihmissuhteensa muuttuvat, jolloin kotiutumiseen tarvitaan erityistä tukea. Opintojenohjaajat Hanna ja Riitta
Kuvasatoa Sisupäiviltä Vähästäkyröstä Päivä oli hauska ja saimme tavata muita partiolaisia. Konnavartiolaiset Antti, Minna, Laura, Karoliina, Janne, Meri ja Vili
MIKKO LEHTONEN TAVOITTAA HERKÄSTI SUOMEN VALON Lehtimäen opistolla saimme ihailla kymmenen kuvan otannan Mikko Lehtosen luontokuvia. Mikko on harrastanut valokuvaussta vuodesta 2004 alkaen. Hän innostui ympäristöstä, luonnosta ja kaikista eläimistä kaikkina vuodenaikoina. Alkukipinän kuvaamiseen Mikko sai tutkimalla valokuvaajien kansioita. Hannu Hautalan kuvat herättävät suurta kunnioitusta luontoa kohtaan. Kun kysyn Mikolta, että onko sinulla aina kamera mukana vai tuleeko tilanteita, jolloin kameraa ei ole mutta valo olisi hieno, hän vastaa, että kamera on aina mukana ja kameran lisäksi pieni äänityslaite on taskussa. Kysymykseeni, että mitä täytyy olla hyvässä valokuvassa, hän vastaa, että kaikki; maisemat, eläimet, valo! Mykistyneen kiitollisina saimme katsella hienoja kuvia Mikon tuhansien kuvien kansioista. Näyttelyn oli sponsoroinut Mikon oma työpaikka ja näyttely siirtyi opistolta sinne. Kiitos Mikko! Parasta jatkoa sinulle hienovireiseen luonnon havainnointiin ja sen taltiointiin! Leena Valkeus Lehtimäen opistolla Minulla on mukava olla. Pitkästä aikaa olen opiskellut ja on paljon hyviä hetkiä. Olen käynyt uimahallilla, sen jälkeenulkona kävellyllä ja kuvailemassa lähiluontoa. Täällä on muutama vanha kaveri ja on uusia ystäviä pikkusen. Minä tunnen tämän Lehtimäen opiston kuin minun taskuni. Täällä on hyvää ruokaa ja tvt -tunnilla käyn pari kertaa viikossa ja on jotain muutakin. Käsityö tekeminen on mukavaa tekemistä. Minä asun asvassa huone 1. On hyvä henkilönkunta, naiset ovat kaunis ja herttainen. Minä sanon: Mukava olla täällä! Terveiset kaikille! Mikko Lehtonen 22.11.2013
Mikko Lehtosen luontokuvia
Syksyn teemapäivät Syksyn aikana vietimme kaksi teemapäivää. Ensimmäisenä teemapäivänä tutustuimme 70- ja 80-lukujen elämään opistolla. Toisena teemapäivänä oli vuorossa opiston elämää 1990-luvulta tähän päivään. Teemapäivien tarkoituksena oli tehdä opiskelijoille tutuksi Sisko rehtorin vuosikymmenet opistolla. Idea tähän tuli Eija rehtorilta. 70- ja 80-luku opistolla Päivä alkoi työpaja työskentelynä. Opiskelijat kiersivät opintoryhmittäin neljässä työpisteessä. Lounaalla söimme 70-luvulla suosittua ruokaa. Iltapäivällä oli vuorossa tietokilpailu ryhmittäin, kysymykset olivat 70- ja 80-lukujen henkilöistä ja tapahtumista kotona ja koulussa. Päiväkahvilla herkuttelimme pitkopullalla. Hyvää oli. Teemapäivän päätteeksi oli discotanssit, tietenkin teeman mukaisen musiikin tahdissa. Disco rantautui Suomeen 70-luvun alussa ja edelleen suosittu viikonlopun ohjelma opistolla. Kutomossa leikattiin matonkuteita 70-luvun tyyliin ja jokainen sai kutoa kangaspuilla poppanaan oman raidan.
Juhlasalissa laulettiin karaokessa 70- ja 80- luvun hittejä. Ben ja Tomi innostuivat laulamaan duona. Olisikohan meneillään Krokotiili rock vai Paratiisi. Karaokepaja oli kaikkein suosituin, osa osallistujista innostui jopa tanssimaan. Lintupajassa askarreltiin paperisilpusta ja tapettiliisteristä lintuja. Lintujen valmistaminen vaati paljon aikaa, joten siitä riitti työtä molempiin teemapäiviin. Näyttää siltä, että Merin lintua vasta aloitellaan tekemään.
kuva 1 kuva 2 kuva 4 kuva 3 Janne poseeraa 70-luvun tyyliin kalustetun olohuoneessa. (kuva 1) Opiskelijat tutustuvat 70-luvun nuorten maailmaan, äänilevyihin, c-kasetteihin ja koulukirjoihin. Etualalla 70-luvun kattausta. (kuva 2) Opistolta eläkkeelle jääneet Terttu ja Kaija esittelivät elämää opistolla vuosikymmenten aikana. (kuva 3) Harri esittelee Lea Lavenin uusinta älppäriä. Tunnistatko Harrin olkapään takaa kurkkivan 70-luvun nuorison idolin? (kuva 4)
Discossa soi mm. Frederik, Tapani Kansa, Badding, Juice ja Vicky Rosti sekä ulkomaiset discohitit. Näyttelyluokkaan kävivät myöhemmin tutustumassa, veteraanikurssilaiset sekä Hyvän olon kurssilaiset. Myös Lehtimäen yhtenäiskoulun oppilaat kutsuttiin vierailemaan näyttelyssä. 90- ja 2000 luku opistolla Toisena teemapäivänä työpajoja oli kuusi. Aerobik, boccian pelaaminen ja smoothien valmistus olivat uusia teemoja. Lintujen työstämistä jatkettiin käsityöluokassa, myös karaokea laulettiin, tietenkin 90- ja 2000-luvun lauluin. Näyttelyluokassa tutustuttiin tietotekniikan kehitykseen. Esillä oli erilaisia lankapuhelimia, kännyköitä ja kameroita. Lounaaksi nautittiin lasagnea, jonka jälkeen siirryttiin pelaamaan Ruutu Ässää opintojen ohjaajien johdolla. Teemapäivä päättyi sählyotteluun opiskelijat vastaan henkilökunta. Opiskelijat olivat tällä kertaa voittaja joukkue!
Teemapäivän aluksi kokoonnuttiin juhlasaliin kuuntelemaan päivän ohjelmaa. Bocciaa pelattiin aulakahviossa ja airobictunti juhlasalissa. Bocciaa pelattiin aulakahviossa ja airobictunti juhlasalissa Lauluvuorossa Aleksi, Erkki säätää tehoja.
Antti on saanut lintunsa valmiiksi. Emman lintu kaipaa vielä viimeistelyä. Teemapäivänä kuunneltiin musiikkia levysoittimella.
Opiskelijoiden ajatuksia teemapäivästä 1970-1980 lukujen teemapäivä oli opiston ensimmäinen. Jokainen opiskelija sai kutoa Pirkon ja Terhin ohjauksessa oman väriraitansa poppanaan. Kudonta oli Opiston yksi tärkeimmistä oppiaineista 1970- luvulla. Minun mielestä kutominen oli ihan ok hommaa. Terhi ja Helena kokosivat upean näyttelyn teemapäivän vuosikymmenistä. Näyttelyssä oli esillä leluja, vaateita, astioita, kirjoja, huonekaluja, tekniikkaa, esineitä ja musiikkia Toinen Lehtimäen opiston teemapäivä oli 1990 luvulta 2000 -luvulle. Näyttelyssä oli lisätty tietotekniikan aikakautta, joka käsitti 1990 -luvun mallin tietokoneista ja kännyköistä ym. tietotekniikasta, jotka ovat muuttuneet tähän päivään asti. Työpajoissa oli mukava olla ja se oli sopivaa vaihtelua arkisiin koulupäiviin. Harri Eilen 20.11.2013 klo 14.45 oli Lehtimäen opistolla sählykisa opiskelijat vastaan henkilökunta. Peli ratkesi jo pelin alkuvaiheessa opiskelijoille, sillä opiskelijoiden ensimmäinen ketjupelaaja Jouni Seppälä teki ensimmäisen maalin maalivahdin syötöstä. Se kävi niin nopeasti, että henkilökunta ei ehtinyt sanoa edes kissa, kun pallo oli maalissa. Niin se peli alkoi, ja niin se peli jatkui. Pakko sanoa, että Jouni Seppälä oli opiskelijoitten tähtipelaaja, sillä pienen hetken sen ensimmäisen maalin jälkeen Jouni teki toisen maalin syötöstä. Opiskelijat johti 4-0 henkilökuntaa ennen kuin he tekivät ensimmäisen maalin. Opiskelijoitten 1-ketju oli Jouni Seppälä, Jussi Puttonen ja Michael Veranen. 2- ketju Tapani Kannisto, Tatu Salin ja Tommi Ahola. 3-ketju oli Benjamin Dollowski, Toni Aulu ja Mikko Lehtonen. Maalissa oli Mikko Lahtinen. Ennen taukoa tulos oli 6-3 opiskelijoille. Ja sen jälkeen alkoi toinen puolierä. Silloin opiskelijoilla ei mennyt hyvin. silloin henkilökunta alkoi ottaa kiinni maalinteoissa, mutta opiskelijat voittivat silti ylivoimaisesti. Lopputulokseksi jäi 12-6 opiskelijoille. Se oli rehti peli ja pakko sanoa, että olin itsekin ihmeissäni, kun henkilökunta hävisi noin pahasti. Terveisin Ben