LYPSYLEHMIEN JALOITTELU TALVELLA JALOITTELUTARHASSA Tilavierailu 03/2012 Anne-Mari Malvisto ja Mika Turunen 8.6.2012 Oikeudet muutoksiin pidätetään. Kilpailukykyä maidontuotantoon Hyvien käytänteiden dokumentointi Hankkeen rahoittaja: Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY -keskukset (Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007 2013)
JOHDANTO Parsinavetassa pidettäville lehmille tuli jaloitteluvaatimus lailla vuonna 2006, joka voidaan toteuttaa joko laitumella tai jaloittelualueella. Tilan tulee järjestää jaloittelu toukokuun ja syyskuun välisenä aikana vähintään 60 päivää vuodessa. Vuodelle 2012 nautatilojen hyvinvoinnin tuki uudistui ja lisäehtona on mahdollisuus valita nautojen jaloittelu ja laidunnus, jossa yksi vaihtoehto on laidunnus kasvukaudella ja jaloittelu kasvukauden ulkopuolella. Tuki tähän on 57 /ey (Mavi 2012, 2). Parsinavetassa lehmien jaloittelu päivittäin ympäri vuoden vaatii tilalta paljon ja harvalla tilalla lehmät ulkoilevat myös talvella säännöllisesti. Ympärivuotisella jaloittelulla ja mahdollisuus myös talvella jaloitella lumessa, lisää myönteisiä vaikutuksia eläinten terveyteen ja parantaa nautojen hyvinvointia, vaikka työmäärä vähän kasvaakin. Gustafsson (1993) havaitsi parsinavetassa olevien lypsylehmien päivittäisellä liikunnalla olevan merkittävä ja positiivinen vaikutus lehmien terveyteen sekä eläinlääkinnälliseen hoitotarpeeseen. Utaretulehdukset, poikimisen liittyvät sairaudet ja jalkaongelmat vähenivät. Lypsylehmät kävelivät toukokuun ja lokakuun välisenä aikana 2 3 km/päivä ja syyskuu-huhtikuussa 400 800 m/päivä. Vertailuryhmänä olivat lypsylehmät, jotka eivät liikkuneet koko aikana. Myös sorkkaterveydessä havaittiin eroja. Lehmillä, jotka eivät liikkuneet jalkainfektiot ja sorkkaongelmat olivat huomattavasti yleisempiä. Ympäristöministeriö jaottelee jaloittelualueen koon mukaan kahteen eri tyyppiin. Suppealla alueella pinta-ala on pienempi kuin 20 m 2 /täysikavuinen nautaeläin ja laajalla alueella 20 m 2 tai enemmän/täysikasvuinen nautaeläin. Suppean alueen vaatimuksia ovat tiivis pohja, likavesien kerääminen talteen tiiviiseen kaivoon tai lanta- tai virtsasäiliöön ja maksimikoko 300 m 2. Laajalla alueella vaaditaan tiivis pohja vain pysyvässä ruokintapaikassa. Jaloittelualueeksi suositellaan paikkaa, jossa maanpinta ei rikkoonnu ja lanta voidaan poistaa säännöllisesti. Tiiviiltä pohjalta valumavesi on kerättävä lietesäiliöön. (Ympäristöministeriö 2010, 69 71) 2
TILA Tilalla on parsinavetta, jonka ensimmäinen osa on rakennettu 1950 -luvulla ja jatkettu 70 -luvulla. 2000 -luvun alussa navettaa laajennettiin nykyiseen kokoonsa ja samalla peruskorjattiin. Tuolloin ajatuksissa oli uuden pihaton rakentaminen, mutta yhteispäätöksellä päätettiin jatkaa parsinavettaa ja lisäksi rakennettiin lypsylehmille jaloittelualue. Tällä hetkellä navetassa on lypsylehmille 52 parsipaikkaa. Parsirivistöt ovat päät vastakkain. Hiehojen kasvatus on tilalla ulkoistettu. TAVOITTEET - Lisätä lehmien hyvinvointia antamalla mahdollisuus ulkoilla ympäri vuoden. Lehmillä muutakin elämää kuin seisoa parressa. - Säästää työaikaa muista päivistä, kun mm. lantaritilöitä ei tarvitse puhdistaa niin perusteellisesti joka päivä, vaan pestään kunnolla kun lehmät ulkona. TOIMINTAPERIAATE Navetan yhteyteen rakennettiin betonipohjainen jaloittelualue, jonka mitat ovat noin 11,5 m x 16 m eli pinta-alaa on 185 m 2. Jaloittelualue on mitoitettu puolelle lypsylehmämäärästä, mutta käytännön kokemuksen mukaan silloin eläintä kohden liikkumistila jää liian pieneksi. Jaloitteluryhmät ovat tätä pienemmät, jotta eläimillä on enemmän tilaa. Talvella lehmät ulkoilevat heti aamulypsyn jälkeen muiden aamutöiden ajan noin 1 2,5 h/kerralla, sen mukaan miten työt saadaan tehtyä. Lyhyessä jaloittelussa lehmät eivät mene makaamaan maahan ja utareet pysyvät puhtaampana. Tämä vähentää utaretulehduksien riskiä. Kesällä lehmät pääsevät aamulypsyn jälkeen jaloittelemaan navetan vieressä olevalle laitumelle aamunavetan töiden ajaksi. 3
KUVIO 1. Parsinavetan yhteyteen rakennettu jaloittelutarha, jonka mitat ovat noin 11,5 m x 16 m eli pinta-alaa on 185 m 2. Pohjapiirrokseen merkitty lehmien kulkureitit jaloittelutarhaan (punaiset nuolet), kiinteät ja kääntyvät väliportit (sinisellä) ja kiinteä teleskooppiaita (vihreällä). Jaloittelualueelle ulko-ovi on parsinavetan parsirivistön toissa päässä. Lehmät kulkevat molempien parsirivistön päähän ja päädyssä olevaa käytävää pitkin ulos (Kuvio 1.). Lehmien kulkureitit ulos ja takaisin parsipaikalle muodostetaan kääntyvillä aidoilla. Aidat rajaavat selvästi lehmälle kulkureitin sekä estetään niiden menemisen vääriin paikkoihin ja karkaamisen pois. Ruokintapöydän molemmissa päädyissä on parsirakenteisiin kiinnitetty kääntyvät aidat kiinteiksi. Aidoilla estetään lehmien pääseminen ruokintapöydälle. Jaloittelualueelle menevän ulko-oven viereen on asennettu kiinteäksi saranoitu teleskooppiaita, joka on tehty tilalla tähän kohtaan mittatilaustyönä (Kuvio 2.). Normaalisti, kun lehmät ovat sisällä navetassa, ruokintapöydän päädyissä aidat on käännetty parsirivistön suuntaisesti ja ulko-oven vieressä oleva teleskooppiaita käännettynä seinän viereen. 4
KUVIO 2. Lehmien kulkureitit tehdään kääntyvillä aidoilla. Kuvassa ulko-oven viereen kiinteäksi asennettu saranoitu teleskooppiaita, joka on tehty tilalla tähän kohtaan mittatilaustyönä. Lehmäryhmä päästetään irti järjestyksessä ja lehmät kävelevät kulkureittä pitkin ulos. Sisälle otettaessa ulko-ovesta päästetään kerralla kaksi tai kolme lehmää, jotta ne saadaan kerralla ohjattua sujuvasti omalle parsipaikalle. Lehmillä on niskatukiparret, missä kytkyt on kiinni pikalukituksella. Lehmän irrottaminen ja kiinnittäminen käy nopeasti yhdeltä henkilöltä. (Kuvio 3.) KUVIO 3. Pikalukituksella kytkyet saa lehmän nopeasti irrotettua ja takaisin kiinni. 5
Navetassa ruokintarobotti jakaa samalla säilörehun ja väkirehut. Robotti on ohjelmoitu siten, että lehmille on omalla parsipaikalla jaettu rehu, kun ne otetaan sisälle. Tämä helpottaa lehmien menemistä parteen. Jaloittelualueella talvella on lehmille tarjolla katetussa ruokintavaunussa kuivaa heinää. Lypsylehmät ulkoilevat ryhmässä ympäri vuoden. Talvella yli -25 o C pakkasjaksolla rajoitetaan ulkoilupäivä. Lehmille pakkanen ei ole ongelma, mutta ulko-oven auki pitäminen lehmiä päästettäessä ulos ja takaisin sisälle, jäähdyttää navettaa liikaa. Ongelmallisia kelejä lehmille ovat pakkasen sijaan kova myrsky, räntäsade ja vinottain puhaltava tuuli. Parsipaikkojen pesurutiini lehmäryhmän ulkoillessa Lehmäryhmän ulkoilun aikana niiden eläinten makuuparsista kolataan ylimääräiset kuivikkeet ja rehut lantaritilän läpi lietekuiluun. Sen jälkeen parsimatot ja parsien takana oleva lantaritilä puhdistetaan painepesurilla. Puhdistuksessa käytetään pelkkää vettä. Heti pesun jälkeen pinnoilta kuivataan lastalla ylimääräiset vedet pois lantakouruun ja annetaan vähän aikaa kuivia vielä. Lopuksi parsipaikalle levitetään desinfiointiainetta, joka kuivattaa makuupartta sekä kuiviketta, joko pelkkää turvetta tai turpeen ja kutterin sekoitusta. Kuiviketta lisätään noin 3 litraa/parsipaikka. Painepesurilla tehtävä työ on fyysisesti vain vähin rasittavaa ja puhdistustyö sujuu nopeasti. TYÖMENEKKI Lypsylehmien ulkoiluttaminen on tilalla työ muiden töiden ohessa aamunavetassa, ei erillinen työvaihe. Aamunavetassa on pääsääntöisesti kaksi henkilöä, iltanavetan ja -lypsyn hoitaa yksi henkilö. Lehmäryhmän ulkoiluttamisen työmenekki on keskimäärin vähän yli 30 min/päivä/2 henkilöllä. (Taulukko 1.) Tarvittaessa yksikin henkilö pystyy laittamaan lehmäryhmän ulos ja ottamaan sisälle, mutta silloin aikaa kuluu enemmän kuin 30 min/kerta. 6
TAULUKKO 1. Työmenekki lypsylehmäryhmän ulkoilutuksesta ja parsien puhdistamisesta. Työmenekki/2 hlö/ lypsylehmäryhmä Lehmät ulos Parsipaikkojen ja lantaritilän pesu Parsipaikkojen kuivittaminen Lehmät sisälle Yhteensä min/kerta 5 min 15 min 2 min 10 min 32 min HAVAINNOT TOIMINNASTA Jaloittelualue valmistui navetan yhteyteen syksyllä 2003. Keväällä 2004 aurinkoisella ilmalla päätettiin kerran kokeilla yhden ryhmän jaloittelua ja sen huomattiin toimivan ilman suurempaa työmäärän lisäystä. Tästä lähtien tilan lypsylehmät ovat ulkoilleet ryhmissä ympäri vuoden. Jaloittelualue on mitoitettu puolelle lehmämäärälle, mutta käytännön kokemuksen myötä ulkoiluryhmä oli liian iso ja lehmät vain seisoivat paikoillaan. Lehmien aktiivisuutta on pyritty lisäämään laittamalla jaloittelualueelle karjaharja ja heinähäkki. Heti aamulypsyn jälkeen lehmällä on utare tyhjä ja sillä on helpompi liikkua ulkona kuin täydellä ja painavalla utareella. Tyhjällä utareella lehmällä on pienempi riski hyppiessään ja energiaa purkaessaan loukata itseään jaloittelualueella. Tyhjä utare vähentää myös utarekudokseen ja -rakenteen revähtämistä. Myös toisten lehmien mahdollinen puskeminen ei vahingoita utaretta, kun se ei ole täynnä maitoa. Lehmien nupuotus vähentää riskiä, että lehmät vahingoittavat toistensa utareita jaloitellessa. Sarvettomat lehmät ovat myös hoitajan kannalta työturvallisempia. Lehmät ovat ulkoilutuksen myötä rauhallisempia sekä tottuneet ihmisen käsittelyyn. Parressa tämä näkyy selvästi ja lehmien kanssa työskentely on miellyttävämpää, kun ne saavat purkaa energiaa jaloittelualueella. 7
Vierailuhetkellä jo pelkästään ruokintapöydän päässä olevia portteja kääntäminen herätti lehmät ja makuulla olevat lehmät nousivat heti ylös. Ulko-oven aukaisu jaloittelualueelle teki lehmät levottomiksi ja innostunut mölinä alkoi koko navetassa. Tilan lypsylehmät selvästi menevät mielellään ulos jaloittelemaan. Säännöllisen ulkoilutuksen myötä lypsylehmien lihaskunto on tullut paremmaksi verrattuna siihen, kun lehmät seisoisivat koko talven parressa kiinni. Jos lehmälle on tullut revähdys, parempi lihaskunto on havaittu nopeuttavan toipumista. Tilalla jaloittelun myötä myös poikimisvaikeudet ovat vähentyneet. Parsien makuualueiden ja lantaritilöiden peseminen painepesurilla, niiltä paikoilta mistä lehmät ovat ulkona, säästää puhdistukseen käytettävää työaikaa muilta työpäiviltä. Parsien makuualueen pesemisessä käytettävä vesi parantaa lietelannan juoksevuutta lantakuilussa myös parsirivistön päädyissä, jossa lanta on usein kuivaa ja kerääntyy kasalle. Parsimatossa ja parsikalusteissa ei ollut havaittavissa mitään kulumista painepesurilla pesemisestä. Lantaritilöiden peseminen painepesurilla parantaa pesujälkeä ja ritilät ovat todella puhtaat joka kohdasta. Tilalla lehmät lastataan teurasautoon jaloittelualueelta, jolloin kuljettajan ei tarvitse tulla navetan sisälle. Lehmä voidaan tuoda valmiiksi alueelle ulos odottamaan teurasauton tuloa, kun tiedetään mihin aikaan se tulee. Lehmien liikkumaan tottuminen on helpottanut lastausta ja se sujuu kerralla nopeasti. Lastaussujuvuus nopeuttaa myös teurasauton hakutyötä. Talvella jaloittelualuetta hiekoitetaan tarvittaessa hienolla hiekalla, jotta lehmät eivät liukastele ja kaadu. Pitävällä pinnalla lehmät myös liikkuvat enemmän, mikä on jaloittelualueen tarkoitus. SOVELTUVUUS - Vanhoihin ja uusiin parsinavetoihin, missä lähelle tai yhteyteen voi rakentaa jaloittelualueen. - Ruokinnan järjestäminen jaloittelutarhaan? Lyhyt jaloitteluaika vähentää ruokinnan tarvetta ulkona. - Navetan lannanpoistojärjestelmä ja jaloittelualueen lantavarastointi. 8
POHDINTA Parsinavetassa yksi keino lisätä lehmien hyvinvointia, on järjestää eläimille mm. kesällä laidunnus ja lisäksi talvikaudella jaloittelu ulkona. Lehmien säännöllinen jaloittelu ja lehmien lihaskunnon ylläpitäminen on helppo järjestää päivittäiseksi työrutiiniksi. Tilalla, jolta selvitys on tehty, lehmien ulkoilutuksesta saadut hyvät kokemukset säännöllisestä jaloittelusta ja sen hyödyistä vahvistavat tämän arkirutiinin jatkamisesta myös tulevaisuudessa. Lehmäryhmän päästäminen jaloittelemaan on tilalla aamunavetassa yksi työvaihe muiden töiden ohessa, eikä sitä koeta hankalaksi tai työlääksi. Uusi nautatilojen hyvinvoinnin tukeen ja lisäehtoon, missä lehmät laiduntavat kasvukaudella ja jaloittelevat kasvukauden ulkopuolella toivottavasti innostaa tiloja edes tähän. Esimerkiksi 30 lypsylehmän karjassa tuki on hieman yli 1 700 /v ja 40 lypsylehmällä lähes 2 300 /v. Rahallisen tuen lisäksi hyötynä on myös parempi eläinterveys - jaloittelu edistää utareterveyttä, sorkkaterveyttä sekä poikimiseen liittyvät sairaudet vähenevät. Utaretulehduksen kustannus vaihtelee 270 670 /tapaus. Kustannukseen vaikuttaa mm. mistä lypsykaudesta, millaisesta tulehduksesta sekä hoidosta on kyse (Heikkilä ym. 2009, 1). Myös sorkkaongelmat vaikuttavat maitomäärään ja Kujala (2008) kertoo Green ja muiden laskeneen, että lehmän ontumisen ajalta maitoa menetetään yleensä 160 560 kg, mikä euroina on noin 67 235 (maidon hintana laskettu 0,42 /kg). Jos lehmien ulkona jaloittelulla ja liikkumisella saadaan säästettyä karjassa esim. kaksi utaretulehdusta vuodessa, säästää tila kustannuksia pelkästään tällä keskimäärin noin 500 1 300. Myös neljän lehmän sorkkaongelmat ja ontuminen vähentävät maidon määrää ja tulonmenetykset ovat äkkiä useita satoja euroja vuodessa. LÄHTEET Gustafson, G. M. 1993. Effects of daily exercise on the health of tied dairy cows. Viitattu 17.4.2012. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/016758779390030w Kujala, M. 2008. Miksi sorkat on pidettävä kunnossa. Pihatto - päivät 12.2.2008 luentomateriaali. Viitattu 7.5.2012. http://portal.mtt.fi/portal/page/portal/artturi/artturikirjasto/artturikoulutus/valion_navettasemi naari_2008/46938b1891b9cf6ee040a8c0023c5336 9
Heikkilä, A-M, Nousiainen, J., Pyörälä, S. 2009. Kallis utaretulehdus. Viitattu 17.5.2012. http://www.smts.fi/jul2010/esite2010/089.pdf MAVI. 2012. Eläinten hyvinvoinnin tuki - uudistuu vuonna 2012. Viitattu 18.4.2012. http://www.mavi.fi/attachments/mavi/elaintenhyvinvointi/66wrwbfhi/elainten_hyvinvoinnintuki _2012_esite.pdf Ympäristöministeriö. Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje. 2010. Viitattu 18.4.2010. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=117243&lan=fi 10