Sisältö. Pari sanaa päätoimittajalta. Ilon aiheita

1

Pari sanaa päätoimittajalta Ilon aiheita Olen iloinen siitä, että tämä lehti on saatu valmiiksi, vaikkakin hieman myöhässä aikataulusta. Ajattelin, että tästä lehdestä tulee lyhyempi, mutta asiaa kertyi edellisten lehtien tapaan. Onneksi kustannukset eivät nettilehdessä nouse. Olen iloinen siitä, että tätä lehteä on ollut tekemässä ennätysmäärä toimittajia ja peräti kuusi täysin uutta ensikertalaista kirjoittajaa! Hienoa! Toivon, että ainakin osa heistä jatkaa myös tulevissa lehdissä ja heidän esimerkkinsä innostaisi mukaan lisää uusia kirjoittajia. Olen iloinen siitä, että Hämeenhelmen naapurit ottivat suurella joukolla avoimina ja kiinnostuneina vastaan kutsun saapua vierailulle alueellemme. Lämminhenkinen tilaisuus antoi uskoa sille, että olemme tehneet oikeita valintoja ja voimme siltä osin katsoa luottavaisesti tulevaan. Olen iloinen siitä, että alueemme valmistuminen etenee ahkerien karavaanari ystävien toimesta. Olen iloinen, että saan olla mukana tässä työssä tekemässä omaa pientä osuuttani suuressa kokonaisuudessa. Edessä siintää jo alueen avaaminen vierailijoille, vaikkakin paljon on vielä pohdittavia ja tehtäviä asioita jäljellä. Olen iloinen siitä, että pääsen elämäni ensimmäiseen FICC Rallyyn Poriin heinäkuussa, vastaavaa suurtapahtumaa en ole ennen kokenut. Ja olen iloinen siitä, että saan olla pitkin vuotta mukana juhlimassa SF-Caravan ry:n 50-vuotis taivalta. Olen iloinen siitä, että olen päättänyt olla asettumatta uudelleen ehdolle hallitukseen kevään vuosikokouksessa ja että samalla luovutan sihteerin ja tiedottajan pestini tuleville toimijoille. Kahden ja puolen vuoden rupeama kolmessa roolissa on ollut antoisa mutta raskas, ja odotan tulevalta enemmän aikaa harrastuksille, perheelle ja ystäville. Olen iloinen siitä, että saan tehdä tätä lehteä yhdessä teidän kaikkien kanssa. Olen iloinen siitä palautteesta, jota tämän lehden ja siihen liittyvän sarjakuvan tiimoilta olen saanut. Se auttaa minua kehittämään lehteä siihen suuntaan, mitä te lukijat toivotte. Odotan innolla palautetta myös tämän lehden osalta. Mukavia lukuhetkiä! Arja Sisältö Pari sanaa päätoimittajalta 2 Sisällysluettelo 2 Painavia sanoja puheenjohtajalta 3 Yhteystiedot 4 Sadusta totta?! Osa 6 4 Hallitus 5 Kokouksia ja nimityksiä 6 Aluepäällikön ajatuksia 6 Tutustutaan Jariin 7 Tutustutaan Sauliin 8 Loppuvuosi Hämeenhelmessä 9-11 Tarinaa tiskin takaa 12 Olut happening 13 Vinyylien vetovoima 14 Halloween Helmen tapaan 15 Naapurit kylässä 16-17 Pikkujoulupäivä 18-19 Kunniamainintoja 20 Katsaus tulevaan 21-22 Porin FICC Rally kesä 2014 23 Kissaretki 24 Dani ja Pimpula 24 Vuosi vaihtui 25 Miten valmistan 25 Nuoret karavaanarit 26 Kasvavat karavaanarit 27 Kuka? Mitä? Häh? 28 Erillinen sarjakuvaliite Helmen synty osa 2 2

Painavia sanoja puheenjohtajalta Tervehdys jäsenet, ja muutkin jotka tätä lehteä lukevat! Ydin-Häme ry saavutti jokin aika sitten kahden vuoden iän. Voisiko sanoa niin, että vaippa-aika lähenee loppua ja taival kohti nuoruusvuosia on kohta alkamassa. Olemme siis hyvin nuori yhdistys verrattuna toisiin yhdistyksiin, joissa vietetään jo pyöreitä vuosijuhlia. Mutta eipä tuo nuori ikä ole ainakaan meille haitaksi, sillä kahdessa vuodessa olemme saaneet aikaan uuden yhdistyksen sekä toivottavasti tämän vuoden aikana myös oman alueen, Hämeenhelmen. Reilu puoli vuotta sitten aloitimme alueen rakentamisen. Silloin vielä hevoset asusteli omissa pilttuissaan tallirakennuksessa. Mutta mikä onkaan nyt tilanne; meillä on miltei valmiina päärakennuksessa vastaanotto, sauna osasto, muutama wc, keittiö, oleskelutila, pannuhuone ym. alueeseen kuluvaa. Lisäksi Torppa (pieni omakotitalo) on saneerattu miltei valmiiksi. Torpassa sijaitsee keittiö leivinuuneineen ja puuhelloineen, oleskelutila, wc ja suihkutilat. Samaiseen rakennukseen tulee yläkertaan nuorten omat oleskelutilat, joista he vastaavat itse. Voin kumota pienen väitteen, ettei enää olisi talkooajatusta ja yhteenkuuluvuutta caravaani hengessä. Päinvastoin, olen erittäin ylpeä voidessani kertoa, kuinka talkoohengellä voi saada aikaan paljon. Sen meidän jäsenet ovat todistaneet. Sillä ilman talkoohenkeä ei näitä tänä päivänä pystytä rakentamaan jo yksin kustannussyistä. Myös materiaalien hinnat tuntuvat karkaavan käsistä. Mutta kun syksyllä katselemme Hämeenhelmen maisemia, uskon asioiden olevan jo aikalailla kunnossa. Toukokuun loppupuolella onkin tarkoitus avata alue vierailijoille, joskin varaudutaan pieniin haasteisiin ja väliaikaisiin järjestelyihin. Toinen asia, josta olen hyvilläni, on liiton huomioiminen tällaiset pienetkin yhdistykset. Esimerkkinä voin kertoa syksyn järjestyksenvalvojakurssin, joka ehti täyttyä nopeasti, eivätkä halukkaat jäsenemme mahtuneet mukaan. Tämän johdosta valtuutimme sihteeri Arja Ojan tiedustelemaan liitosta mahdollisesta uudesta kurssista. Yhteistyö tuottikin tuloksen ja nyt keväällä tuleva kurssi saatiin aikaiseksi. Siis ei se pienuus aina ole haitaksi Liitto täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Toivommekin, että jäsenet osallistuisivat tapahtumiin, joita järjestetään koko vuoden. Jo 17.5.2014 on pääjuhla Hämeenlinnan verkatehtaalla ja FICC Rally Porin kirjurinluodossa 24.7.- 1.8.2014. Ja sokerina pohjalla loka-marraskuussa Caravan Gaala Silja Euroopalla. Ydin-Häme ry:n vuosikokous on maaliskuun puolivälissä, tässä lehdessä on toisaalla kutsu tilaisuuteen. Kokous varmaan herättää mielenkiintoa jälleen, koska on henkilövaalien aika. Erovuorossahan on hallitusjäseniä sekä puheenjohtaja. Haluan tässä yhteydessä yhtyä eräiden muiden yhdistyksien kehotuksiin henkilövaalien alla. Nykyään hallitukseen valittavien henkilöiden pitää olla motivoituneita, innostuneita ja ennen kaikkea työtä pelkäämättömiä. Joo, joo henkilöt eivät kuulu enää tämän päivän hallitukseen, koska vastuu kasvaa päivä päivältä. Jo senkin vuoksi olisi hyvä, että vaihtuvuutta ja uusia ideoita ja osaamista saataisiin hallituksiin. Sama koskee puheenjohtajan valintaa. Tuntuu, että vaatimustason nousua vaaditaan vuosi vuodelta aina vaan enemmän. Toisaalta sekin on totta, että yritystähän sitä johdetaan. Henkilökohtaisesti olen toiminut yhdistyksen puheenjohtajana nyt kolmisen vuotta. Tehtävän hoitaminen on ollut hyvinkin haastavaa ja kuluttavaa aikaa. Pitkän harkinnan jälkeen toivon, että saisimme uuden tuoreen pätevän puheenjohtajan yhdistykseen. Hannu Anttonen 3

Yhteystiedot SF-Caravan Ydin-Häme ry JÄSENLEHTI 1/2014 3.vuosikerta Sadusta totta!? Osa 6 Julkaisija SF-Caravan Ydin-Häme ry Kuusitie 5 D 13720 Parola pj Hannu Anttonen 040-5086498 Päätoimittaja Arja Oja 050-3508933 arjaoja2@gmail.com Taitto Taavi Oja 040-7467402 t.oja@luukku.com Lehden ilmestymisajat 2/2014 toukokuun loppu 2014 3/2014 syyskuun loppu 2014 1/2015 tammikuun loppu 2015 Aineistoaikataulu 2/2014 toukokuu 10.pv. mennessä 2/2014 syyskuu 10. pv. mennessä Aineistot sähköisesti arjaoja2@gmail.com Muu aineisto Arja Oja Marunantie 2 04300 Tuusula Onko sun mielestä olemassa parempaa ruokaa kuin pitsa? kysyy koppikansalaisen poikanen toiselta. On! vastaa toinen, meidän Torpan leivinuunissa paistettu pitsa! Eipä tuohon ole paljon vastaan sanomista aikuisella koppiväelläkään. Yksi heistä lisää kuitenkin: Torpan pitsa höystettynä tällä mahtavalla seuralla on täydellistä! Koppikansalaisten elo omalla alueella on asettunut uomiinsa. Paikka tuntuu jo täysin omalta ja tutulta; joka paikka, kolo ja kulma on tutkittu. Mutta kuinka käykään, jos ei vähään aikaan pääse käymään paikan päällä? Se on ehtinyt sillä välin muuttua! Jossain ei seinästä ole enää tietoakaan, toisaalla tulee uusi seinä vastaan, jopa tiilinen. Pihalle on kasvanut valtava puu- tai hiekkakasa. Tai tällainen vuori, johon on jo ehtinyt tottua, on tipotiessään ja tilalla on aava aukea. Harmaat seinät ja katto ovat yhtäkkiä kuin taikaiskusta valoisan valkoisia. Tyhjä huone onkin hokkuspokkus täynnä huonekaluja. Kahvia ei enää keitetäkään nurkassa pikkupöydällä vaan keittimen ympärille on saatu kokonainen talo. Ovatko koppikansalaiset löytäneet taikasauvan tai toivomuslampun, vai hyvä haltiako on alueella vieraillut? Niin kuin saduissa tapahtuu. Onko tämä siis oikea satu? Uutta ja yhtä ihmeellistä on myös oman paikan maisemat, jotka vuodenaikojen mukaan uudistuvat kerta toisensa jälkeen. Henki lähes salpautui pihasaunalta avautuvaa värikylläistä syysmaisemaa katsellessa. Ja nyt talvipukuun puettu ympäristö lumoaa jälleen uudella tavalla. Tottuukohan tähän? Onko tämä vain alkuhurmaa ja kohta koko maisemaa ei edes huomaa? Koppikansalaiset haluavat uskoa tulevaisuuteen, siihen että lumous pysyy. Arja Kannen kuva Arja Oja Hämeenhelmen pihasauna 4

Hallitus Lehden toimitus pyysi hallitusjäseniä hieman valottamaan taustaansa ja vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Caravan jäsennumero / karavaanarimistä lähtien? Kotipaikka? Perhe? Ikä? Kengän numero? Lempiruoka? 69857-0 Parola On lapsia, lapsenlapsia ja minä. Kokemusta on, ikä on vain numeroita. Aika pieni. Nakit kaikissa muodoissaan Hannu Anttonen puheenjohtaja 0405086498 hannu.anttonen@suomi24.fi 119047-0 Lammi Vaimo Niina ja lapset Miikka, Miili ja Tuuli ikinuori 43 Grilliruoka, liha Matti Vuorinen Varapuheenjohtaja 0400340660 Matti.vuorinen@armas.fi 111266-0 / vuodesta 1990 Tuusula Viisi aikuista lasta, neljä sijaislasta ja yksi lapsenlapsi Puoli vuosisataa juuri täyttänyt. 36 Medium kypsennetty Arja Oja naudanlihapihvi valkosipulivoilla. sihteeri 0503508933 arjaoja2@gmail.com 128252 / vuodesta 2008 lähtien Hollola Vaimo Satu, lapset Niko, Sara-Maarit ja Toni 45 sopiva maukas Harri Valkeinen 0445091267 valkeinen.harri@gmail.com 104401-1 / noin vuodesta 2000 alkaen Tyrväntö Mies Pepe, tytär Mira ja kaksi koiruutta; 8v topi chihuahua ja ½v tyyne kääpiösnautseri. Hyvässä iässä Siro 38 Merja Niemi Yleensä ottaen kaikkiruokainen, 0405042508 paitsi tillilihaa en suuhuni laita. mepaniemi45@ovi.com 143270 Hausjärvi Perhettä on Hyvä keski-ikä 46 kaikki 1104 / 1970 Hämeenlinna vaimo 67 42 kaikkiruokainen Pertti Toivonen 0400912982 toivonen.pertti@luukku.com Matti Neuvonen 0400811712 matti.neuvonen@pp.inet.fi 5

KOKOUKSIA JA NIMITYKSIÄ Kun mitä tahansa uutta synnytetään, tarvitaan aikaa asioiden muokkautumiseen. Hyvää uutta ei synny, jos ei uskalleta kokeilla ennakkoluulottomasti erilaisia vaihtoehtoja. Kokeilujen myötä asiat löytävät toimivat uomansa ja tekijät omat osaamisalueensa yhteisessä kokonaisuudessa. Myös Hämeenhelmen organisaatio on syksyn ja talven mittaan muokkautunut, ja varmasti tulee jatkossa vielä muokkautumaan, alkutaipaleellahan tässä vielä ollaan pitkään. Syksyllä meillä oli kaksi ylimääräistä yleistä kokousta; toinen kausipaikkalaisten kesken ja toinen kaikille yhdistyksen jäsenille. Näillä kokouksilla annoimme kaikille mahdollisuuden vaikuttaa ja olla kartalla asioiden kulusta. Yhdessä päätimme esimerkiksi, mitä asioita Hämeenhelmestä tulee ensimmäiseen Leirintäoppaaseen, jossa mekin olemme mukana. Asia oli tärkeä ja merkittävä, sillä yhdessä meidän on nuo kaikki asiat myös saatava kuntoon kevääseen mennessä. Toinen iso asia oli aluetoimikunnan, aluepäällikön ja hallituksen välinen vastuunjako. Molemmissa kokouksissa keskusteltiin siitä, miten saadaan vastuunjako sujuvaksi tässä alkutilanteessa, jossa alue ei vielä pyöri ns. omillaan. Hallitus sitoutuikin olemaan vahvana apuna ja tukena ylimenokauden ajan; tässä on tärkeässä roolissa avoin yhteistyö kaikkien kesken. Yksi organisaatiomuutos Hämeenhelmessä tehtiin lokakuun alkupuolella, jolloin aluepäällikön tehtäviä tuli jakamaan alueen projektivastaavaksi nimetty Sauli Erkkilä. Joulukuun alkupuolella ensimmäiseksi aluepäälliköksi valittu Pepe luopui tehtävästä ja tilalle valittiin Jari Leskinen. Yhdessä aiemmin valittujen rakennusvastaavien, Matti Vuorisen ja Jari Frimannin, kanssa he ohjastavat Hämeenhelmen valmistumista vieraiden vastaanottoon. Arja Aluepäällikön ajatuksia Terveisiä Hämeenhelmestä! Aloittaessani pestin olin aluksi kauhun sekaisin tuntein, koska vastuuta tuli kerralla enemmän kuin tarpeeksi näinkin pieniin hartioihin. Mutta jos peukalo menee suuhun, niin uskon että halulla oppia uutta ja apua pyytämällä päästään yhteiseen tavoitteeseen. Myös muiden avulla, tiedolla ja taidolla päästään todella pitkälle, koska yksinään kukaan ei tämmöiseen pysty; saamaan uusi uljas alue aikaiseksi! Alueella on jatkettu päärakennuksen, Päämajan, sisätilojen rakennustöitä. Melkein kaikki seinät on maalattu ja aloitettu kylpyhuoneen tasoitustyöt sekä keittiön ja wc-tilojen tekeminen valmiiksi. Seuraavaksi aloitetaan saunan, keittiön ja toimiston rakentaminen. Projekti- ja rakennusvastaavien tehtävänä on suunnitella, miten edetään ja millä aikataululla. Yhteistyössä heidän kanssaan viemme koko alueen rakennusprojektia eteenpäin. Itsellä riittää tarpeeksi hommaa siinä, että saan kaikki hommat pidettyä niin sanotusti hanskassa. Tarkkaa lyhyen/pitkän aikavälin suunnitelmaa ei ole, nyt on vaan tehtävä töitä paljon, koska aikaa ei ole hirveästi. Mutta meillä on niin paljon osaavia ammatti-ihmisiä, niin uskon että päästään yhteiseen tavoitteeseen eli alueen avaamiseen vieraille kesän 2014 alussa. Jari 6

Tutustutaan Jariin Vuoden 2013 lopulla Hämeenhelmen aluepäällikkö vaihtui ja pestin otti vastaan RTV-yhtymässä varastomyyjänä toimiva Jari Leskinen. Riihimäellä asuvaan uusioperheeseen kuuluu vaimo Katja ja lapset Janna, Aleksi ja Sonja. Leskisten karavaanarihistoria on vielä varsin tuore, mikä ehkä osaltaan johtaa siihen, että Jari on innokas osallistumaan kaikkeen ja oppimaan kaikkea uutta; tärkeitä ominaisuuksia aluepäällikölle. Karavaanarielämään he tutustuivat, kun Katja lainasi kaveriltaan asuntoautoa ja he menivät Tilkunpeltoon viikonlopuksi. He tykästyivät meininkiin ja siitä se sitten lähti; juhannuksena 2011 he saivat oman väliaikaisen caravankortin. He mielellään myös reissaavat vaunun kanssa, kun vain ehtivät, mutta korkeat bensan hinnat hillitsevät matkustusintoa. Miten päädyit tehtävään? kysymykseen Jari vastasi tyhjentävästi, että puheenjohtaja kysyi Tahdotko? ja hän vastasi, että Tahdon! - Pesti on varmasti todella haasteellinen, mutta kovalla tahdolla mennään läpi vaikka harmaan kiven. Tehtävä ei ole rasite vaan haaste tehdä jotain, mitä ei ole ennen tehnyt. Suurin haaste on varmasti saada kaikki tehtyä ajallaan, koska hommaa on niin paljon. Yhtä tyhjentävän ja ytimeen osuvan vastauksen sai myös kysymys Millaisia valmiuksia katsot aluepäällikön tehtävän suorittamisen vaativan? Tietokoneen ja maalaisjärjen käyttöä. - Ihan kaikki tehtävät eivät ole vielä selvinneet, mutta tällä hetkellä kaikki sääntöjen tekemiset ja tulevaisuuden suunnittelu tulevat mieleen ensimmäisenä. - Vaikeinta on ehkä saada yhteistyö toimimaan kaikkien tahojen kanssa, ettei mikään menisi vikaan, koska muistettavaa on ihan hirveästi. Jari toivookin kaikkien tahojen kanssa mahdollisimman jouheaa yhteistyötä, sillä rakennusprojekti on saatava valmiiksi, jotta voisimme ottaa vieraita vastaan mahdollisimman nopeasti. Jari katsoo olevansa omimmillaan silloin, kun saa toteuttaa itseään. Suuren haasteen edessä hän katsoo voimanlähteekseen perheen ja hyvät ystävät, joiden tuella jaksaa pitkälle. - Silloin koen onnistuneeni jossain, kun saa ihmiset hyvälle tuulelle ja yhdessä tekemisestä tulee hyvälle tuulelle. Haastattelu ja kuvat: Arja Oja Jari on paitsi ahkera talkoolainen myös ahkera karaokelaulaja 7

Tutustutaan Sauliin Aluepäällikön tehtäväkenttä on uudella perustettavalla alueella tavanomaista massiivisempi. Tuota töiden paljoutta helpottamaan luotiin loppusyksyllä 2013 uusi virka, alueen projektivastaava. Hallituksen puheenjohtaja kysyi tehtävään Sauli Erkkilää ja tämä Ryttylässä asuva, kiinteistöhuolto alalla töitä tekevä ja sivutoimisena yrittäjänä toimiva toiminnan mies suostui ottamaan mielenkiintoisena pitämänsä haasteen vastaan. Nykyajan mittakaavassa Sauli on myös suurperheen isä. Perheeseen kuuluu hänen ja emännän lisäksi neljä lasta, kaksi karvakuonoa ja kissa. Keväällä 2010 perhe lähti kokeilemaan karavaanari elämää ensimmäistä kertaa. - Ostimme auton, jolla kiersimme viikonloppuisin Etelä-Suomen leirintäalueita. Kesällä teimme ensimmäisen pitkän reissun, jolloin olimme noin kaksi viikkoa tien päällä. Ajoimme Suomen itäreunaa pohjoiseen päin, olimme Rovaniemellä neljä päivää ja sieltä lähdimme ajamaan länsireunaa etelän suuntaan pysähtyen eri leirintäalueilla. Jatkoimme vielä syksyllä lähi leirintäalueiden kierroilla. Tulimme siihen tulokseen, et kyl tämä on mukavaa ja tätähän voisi jatkaa. Ja siitä se lähti. Nykyisin olemme lähinnä paikallaan Hämeenhelmessä, joskus käymme jossain. Oman maalaisjärjen käytön tueksi Saulilla on työnsä kautta mahdollisuus kysyä eri ammattiryhmiltä tietoja ja vinkkejä asioihin, jotka liittyvät projektivastaavan tehtävän hoitamiseen. Hänen tehtäviinsä kuuluu esimerkiksi alueen rakentamisen valvonta, rakennusaikataulun suunnittelua ja olla ajan tasalla eri rakennusprojekteista. - Yhteistyö aluepäällikkö Jarin kanssa on erittäin sujuvaa; käymme yhdessä läpi kaikki asiat ja pyrimme pitämään toisemme ajan tasalla rakentamiseen ym. liittyvistä asioista. Koen, että olemme onnistuneet silloin, kun jokin työvaihe on sujunut alusta loppuun ilman suurempia komplikaatioita. - Voimanlähteeni on perheeni ja tietysti mukavat ystävät, joiden kanssa on ilo työskennellä. Omalla painolla, stressiä ottamatta olen hyvin saanut kodin, työni ja pestini tähän mennessä sovitettua. Sauli on mies, joka on omimmillaan silloin, kun hyppysissä on ison kaivinkoneen ohjauspuikot, sen sijaan pienemmät puikot - kuten kynä - ei kuulemma istu käteen. - Muutkin rakentamiseen liittyvät työt menee. Se mitä en osaa, en yleensä tee, sen saa joku muu tehdä. - Ilonlähteenä on, kun hyvällä karavaanari porukalla saadaan esim. viikonlopun aikana paljon tehtyä, se on taas suuri askel eteenpäin alueen saattamisessa valmiiksi. Haastattelu ja kuvat: Arja Oja 8

LOPPUVUOSI HÄMEENHELMESSÄ Hämeenhelmen kuulumisia syyskuusta tammikuun puolelle typistettynä kolmeen sivuun. Lisää tapahtumia liitteenä olevassa sarjakuvassa huumorin siivittämänä. Maisemat ovat edelleen silmiä hivelevän kauniit. Uusia vaunupaikkoja on tulossa ja kaasupullot löytyvät omasta kaapista. Pihasaunan pukuhuone sai villoituksen ja paneloinnin sekä uuden ulko-oven. Viikonloppu iltaisin kaikenikäiset ovat päässeet laulamaan, tanssimaan ja näyttämään muita taitojaan. 9

Saunan piipun muuraus oli yksi syksyn taidonnäytteistä. Ydin-Häme 2v juhlakahvitus. Keltainen talo, Torppa, siirtyi meille ja sen perusparannus on loppusuoralla. Torpan leivinuuni on ollut ahkerassa käytössä yhteisiin ruokailuhetkiin. Torpassa on tv ja pelikoneet nuorison viihdykkeeksi. 10

Päärakennuksessa odoteltiin ensin lattioiden kuivumista jonkin aikaa, sitten alkoivat seinät kohota. Kuvissa tulevat sauna, pesu- ja pukuhuone sekä vastaanotto. Myös pannuhuone on jo valmis ja jakaa lämpöä talven pakkasilla ja toimistotilaan on valmistunut juuri vastaanottotiski. Pikkujoulu ohjelmassa oli mm. joulupukki ja Ydin- Häme Misukka 2013 valinta. Kuvassa voittaja faniensa ympäröimänä. Seuraava valmiiksi saatettava tila on keittiö. Kuvissa lähtötilanne lattian valun jälkeen ja porukalla pohdintaa siitä, miten vintillä olevat keittiöpalaset kootaan suureksi yleiskeittiöksi. Niin elämä jatkuu Hämeenhelmessä näennäisen rauhallisena. Sisällä käy kuitenkin kuhina varsinkin viikonloppuisin, keväällä tohina siirtyy myös ulos. 11

Tarinaa tiskin takaa Kaikkihan sen tietää, että rakentaminen on rajua puuhaa, joten on selvää, että tarvitsimme paikan, missä rentoutua. Ensin vanha pihasauna kuntoon ja sen jälkeen alkoi karaokehuoneen remontti. Seinät ja lattia uusiksi, ja muutaman hylätyn suunnitelman jälkeen saatiin tosi hieno baaritiski nurkkaan. Juhannuksena kun ensimmäisen kerran karaokea Hämeenhelmessä pidettiin, niin alla oli vanha huojuva pöytä, joten kyllä nyt kelpaa. Ujoimmatkin ovat päässeet mikkikammosta eroon, joten laulajia on riittänyt välillä pikkutunneille asti. Kun joku erehtyy sanomaan, että laita mulle jotain, niin voi olla, että laulaja ei ole kuullutkaan kyseistä kappaletta. Yleensä joku kuitenkin tietää biisin, joten apuja saa. Jokusen kerran on kolahtanut itsellekin tämä nakki, mutta nämä on ihan hauskoja juttuja. Mikkikammosta pääsee laulamalla. Olutfestareille jokainen sai tuoda erilaisia oluita ja pikkupurtavaa, joita sitten porukalla nautittiin. Ohjelmaakin oli järjestetty, josta erityisesti jäi mieleen, kun joukkueet joutuivat määräajassa tekemään räppibiisin ja esittämään sen. Loistavia esityksiä nähtiin, joten varmasti otetaan uusiksi sopivassa tilaisuudessa. Olutfestareiden tunnelmissa. Vinyyliviikonloppuna vanhat vinyylilevyt soi laidasta laitaan mukavien tarinoiden siivittämänä. Pikkujouluissa valittiin nyt toisen kerran Ydin-Hämeen Misukka; kilpailu on kovaa arvostetun tittelin saavuttamiseksi. Ei sovi myöskään unohtaa ruokaa, hyvä ruoka parempi mieli. On järjestetty nyyttäri pohjalta yhteisruokailuja; loimutettu lohta tai paistettu pitsaa. Uusiakin ideoita on musiikin tiimoilta suunnitteilla. Jos jollain on ideoita, mitä voisimme porukalla tehdä, ilmoitelkaa, niin katsotaan, mitä saadaan aikaan. On myös puhuttu, että kun on talviolympialaisetkin tulossa, että laitetaan kisastudio pystyyn sopivilla virvokkeilla ja pikkusuolaisella varustettuna. Tästä on hyvä jatkaa, joten kevättä kohden. Pertsa Vinyyli-illassa tehtiin löytöjä. Se mitä DJ näkee, jää yksin DJ:n tietoon. 12

Oluthäppeninki Syksyllä alkoi muhia Niinan ja Irkan ajatuksissa järjestää väelle jotakin, mitä ei vielä tällä porukalla ole järjestetty. Päätettiin järjestää Olut-häppeninki-ilta. Tällaista ei kuitenkaan kumpikaan ollut ennen järjestänyt, joten siitä sitten ihan meidän näköinen ilta rustattiin kasaan. Yhteislauluja kitaran säestyksellä. Päivällä laitettiin Päämajaan aiheeseen sopivaa rekvisiittaa. Paula ja Satu-Sinikka järjestivät lapsille ohjelmaa, johon kuului kilpailuja ja retki läheiseen maataloon katsomaan kissoja. Illalla alkoi juhlat. Vieraat ja illan emännät olivat pukeutuneet illan teeman mukaan. Seppo soitteli kitaralla ja laulettiin yhdessä jos jonkinmoisia kappaleita. Pientä purtavaa oli tarjolla illan mittaan. Väkeä kertyi mukavasti 26 henkeä, joista vierailijoitakin oli 3 henkeä. Arpajaiset pidettiin ja palkinnot olivat tietenkin teeman mukaiset. Mepa: Mun joukkueessa oli Seppo, Miia ja miesvierailija. Miehille rap-tyylilaji oli niin outo, että Miian kanssa sitten pykättiin tämä... lukea tarvitsee siis räp tyyliin ja sopivissa väleissä heittää jou jou ja tsum tsum... Voittajabiisin sanat On perjantai ilta ja Siwaan, jou jou Kassiin muutaman Reino kaljan lastaan mukaan voin muutaman Karhunkin laittaa jotta fiilikseen perjantai illan tseni valjastan jou jou tsum tsum tsum Ohjelmassa oli olut- ja juoma-aiheisia kinkkisiä kysymyksiä joukkueittain, ja räp-biisikilpailu, jossa aiheena tietenkin olut ja sanat piti kirjoittaa itse ja esiintyä kaikille. Räp-biisikilpailun voitti Mepan joukkue. Karaokea laulettiin vielä seuraavan vuorokauden puolellekin. Ilta onnistui oikein loistavasti ja kaikilla oli oikein mukavaa yhdessä. Siitä se jatkuu perjantai ilta ehkä paikalliseenkin meen muutaman pitkän ottamaan, jou jou Siinä se jatkuu riemun aika ja taas muutaman shotinkin kippaan jou jou tsum tsum Kauhulla odotan lauantai aamua mikä jysäri silloin päässäni jyskyttää, jou jou Peilissä tuijottaa joku haamujen haamu, jou jou Tästä se alkaa lauantai aamu ja muutaman korjaavan kaljan jälkeen alkaa uusi riemun aika, jou jou Kovin on kaljalla kyllästetty perjantai, lauantai ja sunnuntai tuskin ees nimeeni muistan, jou jou Koittaa se vissiiin maanantai kauhu ja innolla odotan turneita tulevia jou jou putum putum Niina ja Irkka Irkka ja Niina laulamassa poikien kanssa. Kisailua ja yhdessäoloa. 13

Vinyylien vetovoima on ja pysyy Eräänä iltana, kun syksyn merkit oli jo ilmassa, tuuli ulvoi ja vettä satoi, kolme kaverusta istui iltaa nauttien hyvistä jutuista ja vielä paremmista virvokkeista. Jossain vaiheessa jutut kulki musiikkiin ja siihen, miten ennen osattiin tehdä parempaa musaa, kun soittimet oli oikeita eikä mitään dikitaalihärpäkkeitä. No siitä se idea sitten lähti; järjestetään vinyylilevy ilta. Hei, tääl on tääki! Ensin piti varovaisesti kysellä, että olisiko kiinnostusta tällaiselle jutulle. Ja kyllä oli! Ei kun hommaamaan soittimia ja levyjä, kalenterista sopivaa päivää katsomaan. H-hetken koittaessa DJ:tä jännitti kuin sulhasta hääyönä; miten homma pelaa? Alku oli rauhallista, mutta kun levylaatikoilla alkoi käydä kuhinaa ja kuulua iloisia huudahduksia et Hei, tääl on tääkin levy, alkoi myös tanssilattialla näkyä liikettä. Musiikki oli monipuolista kansanlauluista diskoon. Oli Dingoa ja Michael Jacksonia, niin Hurriganesta kuin paljon vanhaa hyvää rokkiakin. Ja ne tarinat tai muistot kappaleista tekivät illasta onnistuneen. Kuinka seinät oli tapetoitu artistin kuvilla, oli ollut sifonki huiveja sun muuta vaatetusta. Ja autot oli autoja, pojat komeita ja gimmat kauniita. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä vinyyli-ilta. Samalla kuitenkin päätettiin, että tätä täytyy saada lisää. Myös omasta mielestäni ilta oli varsin onnistunut, vaikka pieniä teknisiä ongelmia olikin. Mutta niin se on aina vanhojen laitteiden kanssa, toisaalta pienet rahinat ja kohinat kuuluu asiaan. Kun kevät aurinko alkaa paistamaan ja linnut visertämään, niin otetaan uusiksi, joten kaikki levyjä katsomaan ja tarinoita miettimään. Pertsa Nuoruusmuistoja tanssien. Kuvat Arja Oja Lopuksi kiitoksia sateli. 14

6 HALLOWEEN HELMEN TAPAAN Meillä pikkuneiti odotti Halloween päivää lähes yhtä innolla kuin jouluaattoa. Moneen kertaan oli vaihdettu ajatusta siitä, millaisen asun valitsisi. Mietitty mihin karkit kerätään, mikä on se kepponen ja pelottaakohan kummitukset. Lasten innostus tarttui myös aikuisiin, vaikka kummitusten jännittävyyttä ei tarvinnutkaan pohtia. Karkki vai Kepponen kierrokselle lähdössä. Minulle on vuosien varrella kertynyt paljon erilaista halloween rekvisiittaa, johtuen ehkä "oikeasta" ammatistani teatteripuvustajana, toin ne lainattavaksi, jollei itselle sattunut tulemaan asua mukaan. Kassilla kävikin kuhina kun ensin lapset ja illemmalla myös aikuiset tekivät löytöjä. Alueella kuljeskeli tuona iltana hyvin kummallisen näköistä väkeä Komeilla - mitkä lie - oli vientiä illan tansseissa. Alkuillasta lapset lähtivät karkki vai kepponen kierrokselle. Karkkisaalis kasvoi ja muutamat lauluesitykset kuultiin, sillä kepposena tuli esittää laulu. Lisäjännitystä toi vaunujen seassa kiertelevä kummitus, joka huhuilullaan sai lapset kirkumaan, mutta jännityksen lauettua myös nauramaan. Ja ei kun saaliin jakoon Aikuisten halloween ilta käynnistyi myöhemmin karaoketanssien merkeissä. Nyt paikan päällä oli tavalliseen karaokeiltaan verrattuna paljon oudomman näköistä porukkaa. Liekö näiden uusien osallistujien ansiota, mutta myös naurua oli tavanomaista enemmän. Jokaiselle tekee hyvää välillä hassutella ja valeasun turvin se on helpompaa. Että kyllä Amerikasta jotain hyvääkin on tullut, kuten tämä halloweenperinne. Teksti Arja Oja Kuvat Arja Oja, Paula Vainikainen 15

Naapurit kylässä Itsenäisyyspäivä on aina tärkeä juhlapäivä. Vuoden 2013 itsenäisyyspäivä oli meille tavallista merkittävämpi, sillä saimme vieraaksemme naapurit perheineen. Olimme lähettäneet 16 kutsua ja peräti 11 vastasi myöntävästi. Olimme iloisesti yllättyneitä, että alueemme ja toimintamme kiinnosti naapureita näin laajasti. Suuren juhlan valmistelut oli tietenkin aloitettu ajoissa, mutta viimeistelytyöt itsenäisyyspäivän tunnelmaan tehtiin vasta kyseisen päivän aamuna. Monen hengen voimalla asiat sujuivat joutuisasti; sinivalkoiset liinat ja kynttilät pöytiin, ulkotulet valmiiksi ja havuja ulko-ovien eteen. Keittiön puolella myös ahkeroitiin aamusta alkaen, sillä halusimme tarjota vain parasta eli vastaleivottuja joulutorttuja pannukahvin kera. Iltapäivällä H-hetken koittaessa kaikki oli valmista. Oli hienoa seurata, kuinka autot toisensa perään saapuivat soihduin valaistuun Hämeenhelmeen. Vieraat, kaikkiaan lähes 30, ohjattiin ensin parkkiin ja siitä edelleen sisätiloihin vastaanottajien käteltäviksi. Glögiä juoden ensikosketus toisiimme. Ulkona oli kylmä ja musta maa sai valkoista peitettä, joten lämmin glögi tervetulomaljana näytti olevan mieleinen. Puheenjohtaja Hanski toivotti kaikki tervetulleeksi ja aloitti esittelykierroksen, jossa pyysi nimen lisäksi kertomaan vähän enemmän itsestään ja perheestään. Kaikki naapuritkaan eivät tunteneet hyvin toisiaan, joten esittely toimi myös heille keskenään tutustumistienä. Harva nimistä jää mieleen tällaisen kierroksen aikana, paremmin muistaa joitain oheisasioita. Meille jäi lämpimänä erityisesti mieleen ne useat kommentit, kuinka on pelkästään positiivista, kun olemme tulleet ja tuoneet eloa kylään. Edes tien toisella puolella asuvat lähimmät naapurit eivät ole häiriintyneet, vaikka meistä on välillä tuntunut siltä, että joukkomme on liian äänekästä. Pojat taiteilivat kynttilät ja keittivät kahvin, tytöt leipoivat tortut. Kun myös oma väkemme oli esittäytynyt, oli kahvin, torttujen ja piparien vuoro. Tuoreet joulutortut ja poikien suurella nuotiopannulla keittämä pannukahvi houkuttelivat santsaamaan toisenkin kerran. Kielenkannat olivat myös saaneet voitelua ja keskusteluja virisi joka puolella, mikä tilaisuuden järjestävänä tahona kuulosti oikein hyvältä. Juttu luisti uusien ja vanhojen tuttavien kesken, samalla nuorin vieras otti päiväunet. 16

Santsikupin ääressä oli hyvä tilaisuus katsoa Ydin-Hämeen lyhyen historian esittelyä kuvin ja kuunnella tiedottaja Arjan selostusta. Yhdistyksen 2-vuotinen taival oli tiivistetty kahdenkymmenen minuutin esitykseen ja antoi vieraiden lisäksi myös omalle väelle läpileikkauksen menneestä. Historia selvästi kiinnosti vieraitamme, niin intensiivisesti esitystä seurattiin, jopa lapsetkin. Ja välillä naurettiin, sillä esimerkiksi kuvaa pikkujoulujen Ydin-Häme Misukka kandidaateista ei pysty katsomaan nauramatta. Arja kertoi yhdistyksen historiasta ja Jari viihdytti laululla. Vielä oli jäljellä yksi ohjelmanumero ennen vapaata keskustelua. Puheenjohtaja alusti ohjelmanumeron kertomalla, että meillä soi usein iltaisin karaoke. Esimerkkinä tästä Jari lauloi tilaisuuteen sopivan Sininen ja valkoinen. Tunnelma oli leppoisa, vieraat viihtyivät ja keskusteltavaa riitti, niin isäntäväen kanssa kuin vieraat keskenäänkin. Keskustelimme Hämeenhelmen tulevaisuuden suunnitelmista ja kaavailimme alustavia yhteistyökuvioita, ylipäätään tutustuimme toisiimme ja hälvensimme mahdollisia ennakkoluuluja. Useissa keskusteluissa oli tullut esille myös havainto siitä, että alueemme on hieno mahdollisuus kyläläisten tavata toisiaan. Joku sanoikin, että näki nyt kyläläisiä kerralla enemmän kuin vuosikausiin. Oma väki ja vieraat keskittyivät esitysten seuraamiseen kahvista ja tortuista nauttien. Vieraiden kotiinlähdön kynnyksellä esittelimme vielä aluettamme. Moni hämmästeli nopeutta, jolla olemme rakentaneet paikkaa eteenpäin. Muutama kertoi, kuinka ohi ajaessaan aina katsoo, mitä Helmessä nyt on tehty. Jotkut olivat käyneet tallirakennuksessa sen entisen elämän aikana, eivätkä tunnistaneet sitä enää samaksi. Toiset taas eivät olleet käyneet koko mäellä aikaisemmin ja tutustuivat siksikin mielenkiinnolla pihapiiriin. Vieraat kiittivät meitä moneen kertaan ja lupasivat tulla toistekin, itse asiassa sanoivat jo odottavansa uutta kutsua. Me puolestamme toivotimme heidät tervetulleeksi kylään milloin vain kun ohi kulkevat, tai varta vasten vaikka karaokeen. Toivottavasti kyläilykutsu tavoittaa myös ne kyläläiset, jotka eivät nyt päässeet mukaan. Tapahtuman jälkeen siivosimme juhlapaikkaa todella hyvillä mielin. Tavoite tutustua toisiimme onnistui erittäin hyvin. Jopa yli odotusten, sillä lopputuloksena syntyi ajatus siitä, että Hämeenhelmi voi yhdistää paitsi meitä ja kyläläisiä myös kyläläisiä keskenään. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa rinnakkaiseloa ja suunnitella tulevia tapahtumia. Lopuksi esittelimme aluetta. Teksti Arja Oja Kuvat Arja Oja, Hannu Anttonen 17

Hämeenhelmen pikkujoulut 2013 Pikkujoulut vietimme joulukuun 7.päivä, ja koko päivälle oli jotain pientä ohjelmaa suunniteltu. Aamupäivä alkoi sillä, että Mira oli järjestänyt lapsille talutusratsatusta, jonne he matkasivat auton kyydillä ja Katja toimi heidän hovikuskina. Kaikki lapset eivät lähteneet mukaan ratsastamaan, heidän kanssaan aloitimme tuvalla piparkakkujen leipomisen. Taikinoita oli tarpeeksi ja piparkakkuja syntyi vauhdilla. Kun muut lapset palasivat ratsastuksesta, he liittyivät mukaan pipareiden leipomiseen ja koristeluun. Noin klo 13 aikaan meillä oli Karaokehuoneella yhteinen glögitilaisuus, jossa oli glögiä ja pientä purtavaa, niin makeata kun suolaistakin. Tämän jälkeen oli vain rauhallista oleskelua ja seurustelua kunnes sauna oli kahden aikaan lämmin, jolloin naiset menivät ensin pikkujoulusaunaan ja miehet heidän jälkeen. Iltapäivä alkoi hämärtyä ja karavaanarit asettelivat kynttilöitä vaunujensa lähipiiriin. Roihuja laitettiin myös juhlatilan oville ja kulkureiteille. Juhlatilan koristelun viimeistely oli myös tarkistettu, että kaikki on niin kun pitää. Kello 16 aikaan lapsille oli järjestetty yllätys ; heille oli poniajelua kärryillä. Sanna Tervakoskelta tuli Stara tonttuponin kanssa ja heillä oli matkassa kärry, johon halukkaat pääsivät kyytiin. Lapsethan innostuivat ja olivat mukana valjastamassa Stara-ponia. Tämän jälkeen ajelu siirtyi pellolle, jossa Stara sai mennä kärry perässä kaksi lasta kerrallaan kyydissä. Kilke vain kuului Staran kulkusista. Aikuisista ei kukaan uskaltanut Staran kyytiin, vauhti oli vissiin liian luja. Stara jaksoi juoksuttaa lapsia noin tunnin verran, jonka jälkeen lähdimme kaikki valmistautumaan illan viettoa varten. Meidän ruokavastaava Matti aloitti lämpöisten ruokien lämmittämisen tuvalla n. 17 aikaan, että kaikki lämmitettävät herkut ehtisivät lämmetä ajoissa. Tämän jälkeen siirtelimme ne juhlatilaan, Karaokehuoneeseen. Ruokapöytä oli laitettu koreaksi kaikilla eri herkuilla, joita olimme kaikki tehneet. Virallinen osuus alkoi klo 18, ja ennen sitä alkoi hiljalleen vaunukuntaa vaunukunnan perään lipumaan paikalle. Puheenjohtaja toivotti kaikki tervetulleiksi, jonka jälkeen kävimme ihanien jouluruokien kimppuun. Ruokailu oli rauhallinen ja mukava tilaisuus; jokainen nautti hyvistä antimista ja juomista, ja osa santsasikin, kun ruoka oli niin hyvää. Ja sitä oli riittävästi. Näitä ruokia kannattaa jonottaa! Naapurimme, Linnan pariskunta, vieraili juhlassamme. Kun olimme nauttineet hyvistä antimista, oli puheenjohtajan vuoro olla äänessä. Hän jakoi kunniakirjoja, joihin jokaiseen liittyi kuva ja pieni tarina. Tästä tarkemmin jutussa Kunniamainintoja. Tulihan se Joulupukki lahjasäkin kanssa, kun lapset ensin lauloivat. 18

Tämän jälkeen aikuisille suotiin seurustelu hetki ja lapsille oli järjestetty lasten tietovisa. Lapset jaettiin kahteen ryhmään ja heidän piti vastata 10 kysymykseen, joissa oli kolme vastausvaihtoehtoa. Osa kysymyksistä oli helpompia osa vaikeampia, mutta saatiin voittaja joukkue selville, vaikka tiukille meni, ja kaikki saivat palkinnon osallistumisesta. Sitten oli aikuisten kisailuvuoro. Jälleen oli kaksi joukkuetta; NAISET vastaan MIEHET. Vuorossa oli Bumtsibum ja sen jouluinen versio. Naiset saivat aloittaa ja hyvin meni. Välillä meinasi tulla hieman nokka pokkaa, huumorimielessä, kun naisten joukkue oli voiton puolella, mutta loppukirissä miehet saivat naiset kiinni ja kilpailu päättyi tasapeliin, 11 pistettä kummallekin joukkueelle. Hauskaa oli ja melutaso oli katossa! Bumpsibum kisa miehet vastaan naiset. Taas oli hetken hengähdystauko ja ovetkin piti hetkeksi avata, että saadaan tupaan raitista ilmaa, kun tunnelma oli niin lämmin. Ovelta kuuluu koputus ja kukas se siellä ollakaan? Kukas muu kun meidän oma vanha valkoparta, Joulupukki! Ja kaikki olivat näköjään olleet kilttejä, kun jokainen sain pienen pikkujoululahjan. Lahjoja ihailimme kahvia ja glögiä juoden, joulutortuista ja vastaleivotuista pipareista nauttien. Nuoriso meni touhuamaan omiaan muualle ja aikuiset saivat seurustella ja kuunnella joululauluja. Osalle pienemmästä väestä nukkumatti teki kutsun ja heidät vietiin nukkumaan. Mitkä karvaiset sulosääret! Ilta jatkui karaoketanssien merkeissä. Joillekin iski vielä yöllä nälkä, joka taittui helposti menemällä jääkaapille popsimaan vähän kinkkua. Ei muuta kun pikkujoulua 2014 odotetellessa. Kun nuoremmat juhlijat oli saatu nukkumaan tai ainakin omiin looseihin, oli illan viimeisen virallisen ohjelmanumeron vuoro. Perinteinen, Ydin-Häme Misukka kilpailu. Vedet silmissä nauroimme ja hämmästelimme kisailijoiden kauneutta. Kisan juontajan Pertsan oli myös vaikeuksia pysyä toimenkuvassaan osan kilpailijoista yrittäessä tehdä lähempää tuttavuutta. Tänä vuonna Misukka-kilpailun voitti Oksasen Pena, jonka viime vuoden Misukka Pertti Niemi kruunasi. Kilpailija nro 1 yritti parhaansa, voiton vei kuitenkin oik. kuvassa oleva leidi. Ettei vaan olisi dopingia? Teksti Linda Erkkilä Kuvat Arja Oja, Linda Erkkilä, Matti vuorinen 19

Kunniamainintoja Pikkujoulun virallisessa osuudessa haluttiin muistaa vuoden 2013 aikana eri lailla yhdistyksen hyväksi toimineita kunniakirjoin. Samalla itse kunkin kaulaan ripustettiin leikkimielinen kyseistä kunniakirjaa kuvaava pieni symboli. Yhdistyksen hyväksi toimijoita on onneksemme kymmeniä, eikä valinta suinkaan ollut helppo. Vuoden ydinhämeläisen valitsi hallitus, muut kunniakirjan saajat valitsivat puheenjohtaja ja sihteeri oman harkintansa mukaan. Alla kunniakirjan saaneet, lyhyet perustelut ja symboli. Vuoden 2013 YDINHÄMELÄINEN: Jenni Laurell - Taloudenhoitajamme, joka tekee hiljaista koko yhdistystä koskevaa tärkeää työtä, johon hän on panostanut paljon toiminnan laajenemisen myötä. - Symbolina yhdistyksen logo. Vuoden 2013 UUSI JÄSEN: Sauli ja Linda Erkkilä - Saulin symbolina iskuporakone; isommallakin vehkeellä alueella häärivä työmyyrä. - Lindan symbolina pokasaha; perinteisillä keinoilla näyttää, että onnistuu näinkin. Vuoden 2013 IDEA ja TOTEUTUS: Jari Friman - Meni heti vesistövaatimuksesta luopumisen jälkeen etsimään netistä mahdollista paikkaa, ja paikan toteuduttua on ollut vahvasti mukana sen rakentamisessa. - Symbolina napista syttyvä idealamppu. Vuoden 2013 AHERTAJA: Pertti Toivonen - Tarttuu niin kaivurin puikkoihin kuin lapioonkin, on töissä aamuvarhaisesta iltamyöhään ja vielä karaokeisäntänä sen päälle. - Symbolina jakoavain; mukautuu työtilanteeseen kuin tilanteeseen. Lapset kerääntyivät antamaan Satu-Sinikalle hänen kunniakirjansa. Vuoden 2013 MUONITTAJA: Matti Vuorinen - Rakentamisen lisäksi ideoi ja toteuttaa yhteisiä ruokailutapahtumia, jotka kokoavat porukan yhteen. - Symbolina kiintoavain; toisella päällä muuraa, toisella leipoo. Vuoden 2013 LAPSIASIAHENKILÖ: Satu-Sinikka Toivonen - Järjestää lapsille kilpailuja ja leikkejä, näin vanhemmat voivat osallistua alueen rakentamiseen rauhassa. Lapset odottavat, mitä seuraavaksi ja mitä palkinnoksi - Symbolina lapsenmielinen pehmoeläin. Teksti ja kuvat Arja Oja Kaikki kunniakirjan saaneet yhteiskuvassa. 20