Kuva 2. Ote Helsingin kaupungin kiinteistökartasta. Keskellä kaupunginosa nro 14, Taka-Töölö. Kaupunkimittausosasto 1994. 16 TÖÖLÖLÄISFUNKTIONALISMIN NELJÄ VAIHETTA
2. LÄHTÖKOHDAT Tässä luvussa esittelen tutkimuksen lähtökohdat: ongelmanasettelun, menetelmät ja rajauksen sekä pohdin tutkimuksen tarkoitusta. Tutkimuksen tulosten arviointi on luvussa 7. Tutkimusongelma Kuten esipuheessa mainitsin ei tutkimuksellani aluksi ollut selkeästi määriteltyä ongelmaa, jota olisin lähtenyt suoraviivaisesti ratkaisemaan. Työ lähti liikkeelle Taka-Töölön inventoinnilla, jonka yhteydessä kerättiin materiaalia alueen historiasta ja ominaispiirteistä. Tutkimuksellinen kiinnostus kohdistui aluksi lähinnä suunnittelijatietojen selvittämiseen ja rakennustyyppien vertailuun. Hieman myöhemmin selvisi Taka-Töölön ainutlaatuisuus laajana urbaanin funktionalismin tyyssijana Helsingissä ja Suomessa. Lopulta kirkastui ajatus Taka-Töölön muutoksesta 193-luvun aikana niin kaavoituksen, arkkitehtuurin kuin asuntojenkin suhteen. Alkoi selvitä, että Taka- Töölö olisi mainio kiteytymä 193-luvulla tapahtuneesta kehityksestä asuinaluerakentamisessa yleensä. Töölöläisfunktionalismin neljä vaihetta on kysymys ja vastaus samanaikaisesti. Kysymykset ovat: mikä töölöläisfunktionalismi ja mitkä neljä vaihetta? Vastauksena tutkimuksen nimi toimii muodossa: töölöläisfunktionalismilla on neljä vaihetta. Tämä raportti kertoo mitkä ne neljä vaihetta ovat. 2. LÄHTÖKOHDAT 17
Tutkimusmenetelmä 1 TKK:n arkkitehtiosastolla arkkitehtuurin historiaan liittyneitä opinnäytteitä on tehty oman aineryhmämme lisäksi ainakin asuntosuunnittelun, yhdyskuntasuunnittelun ja maisemasuunnittelun aineryhmissä. 2 Tässä kohdassa tutkijan laaja tutkittavan aikakauden tuntemus on toki paikallaan, koska tulkintojen tekeminen edellyttää sitä, vaikkei suoria rinnakkaisilmiöitä löydettäisikään. Johdannossa esittelin lyhyesti aikaisemmat tutkimukset, jotka läheisimmin liittyvät omaan aiheeseeni. Arkkitehtuurin historian tutkimuskenttään kuuluvat siis taidehistorian alalla tehdyt arkkitehtuuritutkimukset siinä missä Teknillisten korkeakoulujen ja Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan arkkitehtiosastoilla eri aineryhmissä tehdyt arkkitehtuurin historiaa sivuavat työt. 1 Lähestymistapa on eri oppituoleissa ollut mielestäni erilainen. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksella tehdyt työt ovat usein perustuneet tieteen tekemisen tradition mukaisesti kirjallisiin lähteisiin eli siihen, mitä joku on sanonut tutkittavasta aiheesta (arkkitehtuurista) aikaisemmin. Tutkimusmetodit ovat monesti olleet kirjallisuustieteestä omaksuttuja. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla, esimerkiksi asuntosuunnittelun ja yhdyskuntasuunnittelun aineryhmissä, arkkitehtuurin historiaan on suhtauduttu näkökulmasta mitä annettavaa aikaisemmin tehdyillä asioilla on nykysuunnittelulle. Arkkitehtuurin historia on muodostanut oman tutkimusdisipliinin, koska sen ei välttämättä ole tarvinnut perustaa tietojaan pääasiassa aikaisemmin tehtyihin havaintoihin (tai argumentteihin), vaan lähdeaineistona on voinut hyvin toimia ympäristö (tutkimuskohde) itse tai piirustukset ja valokuvat ympäristöstä sinällään jopa ilman niistä aikaisemmin tehtyjä tulkintoja. Toisaalta esimerkiksi asuntosuunnittelun tutkimuksiin verrattuna ei arkkitehtuurin historian tutkimuksella ole tarvinnut olla suoranaista yhteyttä nykypäivän arkkitehdin työhön tai suunnittelukäytäntöihin. Miten fyysistä ympäristöä sitten voi käyttää lähdeaineistona? Aikaisemminkin on tutkimuksissa voitu käyttää inventointeja apuvälineinä (tarkistuslistoina) tai suoraan kirjallisuuslähteinä. Tutkimuksessani käytän kohdetta varten laadittua inventointijärjestelmää tutkimuksen ensimmäisen vaiheen metodisena osana. Asiat, jotka ympäristöstä kirjataan, valitaan etukäteen. Fyysisen ympäristön ominaisuuksia voi (mielestäni) arvioida vaikka kirjoitettua aineistoa ei löytyisi lainkaan tai vaikka mielekkäitä vertailukohtia ei edes voitaisi nimetä. 2 Rakennettua ympäristöä synnyttäneet ihmiset ovat jättäneet kädenjälkensä maastoon, josta se voidaan myöhemmin löytää 18 TÖÖLÖLÄISFUNKTIONALISMIN NELJÄ VAIHETTA
ja lukea. Piirustusmateriaalin suhteen tilanne on tutkimuksen kannalta jopa vielä selkeämpi. Mielestäni piirustus on kirjallinen lähde siinä missä tekstikin. Piirustusta voi tulkita toinen arkkitehtipiirustuksia työkseen tekevä/lukeva henkilö ilman, että asiakirjoissa välttämättä olisi tekstiä lainkaan. Piirustuksien suhteen soveltuu myös se, mikä valokuvien tutkimisessa on ollut aina itsestään selvää, nimittäin vertailu. Ei ainoastaan uuden ja vanhan keskinäinen vertailu, vaan myös saman aikakauden piirustusten ja valokuvien keskinäinen vertailu on olennaista piirtäjän kädenjäljen tunnistamisessa. Inventointi 1993 Työryhmä kehitti Taka-Töölön inventointia varten Helsingin kaupunginmuseon silloisen tutkijan Mikko Härön toivomuksesta uudenlaisen tietokantaa ja elektronista karttaa hyödyntävän inventointimenetelmän. Myös inventoinnin tietosisältöä täsmennettiin. Uutta inventoinnissa oli koko rakennuskannan läpikäyminen ja löydettyjen tietojen ajo tietokannasta CAD-kartalle jo työn tekovaiheessa. Maastotyöskentely täsmentyi informatiivisten karttojen sekä arkisto- ja rekisteritietojen osalta esitäytettyjen lomakkeiden avulla. Koko rakennuskanta käytiin läpi tulevaa arvottamista silmälläpitäen. Vain niin voitiin saada tekijästä riippumatonta tietoa rakennetusta ympäristöstä viranomaisia varten. Tutkimuksen rajaus Olen rajannut tutkittavan aiheen sijainnin, ajanjakson ja rakennustyypin perusteella. Tutkimusaiheen rajaus maantieteellisesti Ennen tutkittavan alueen lopullista määrittelyä, oli tarpeen tehdä joitakin tilastollisia selvityksiä. Perustelen Taka-Töölön valintaa tutkittavaksi alueeksi ensinnäkin vuosivälillä 192 1945 rakennettujen asuinkerrostalojen jakautumisella kaupunginosittain. Taka-Töölössä rakennustoiminta oli ylivoimaisesti Helsingin vilkkainta (ks. kuva 8). Toiseksi Taka-Töölön rakennuskanta kokonaisuutena on pääasiassa 193-luvulla rakennettua. Taka-Töölön nykyisestä kerrostalokannasta (425 kpl) rakennettiin vuosina 192 1929 kaikkiaan 61 rakennusta ja Kuva 3. Kartta Helsingin kantakaupungin vuosina 199 1997 inventoiduista kaupunginosista. Värit kuvaavat erilaisia tapoja hyödyntää tietotekniikkaa inventoinneissa. Kantakaupungin rakennuskulttuuri-inventoinneista on julkaistu Vallila ja Hermanni vuonna 1997 sekä Katajanokka vuonna 1998. TL 1998. 1. Kruununhaka 2. Kluuvi 3. Kaartinkaupunki 4. Kamppi 5. Punavuori 6. Eira 7. Ullanlinna 8. Katajanokka 9. Kaivopuisto 1. Sörnäinen 11. Kallio 12. Alppiharju 13. Etu-Töölö 14. Taka-Töölö 15. Meilahti 16. Ruskeasuo 17. Pasila 18. Laakso 2. Länsisatama 21. Hermanni 22. Vallila 23. Toukola 24. Kumpula 25. Käpylä 26. Koskela 27. Vanhakaupunki 2. LÄHTÖKOHDAT 19
Asuinkerrostalot Suomessa 14 13 12 11 1 9 kpl 8 7 6 Kerrostaloja yhteensä Vähintään 4 krs Alle 4 krs 5 4 3 2 1 192 1921 1939 194 1949 195 1959 196 1969 197 1979 198 1989 199 1999 Vuosikymmen Kuva 4. Kaavio asuinkerrostalojen lukumääristä Suomessa vuosikymmenittäin. Kolmekymmenluku on tilastotiedoissa valitettavasti niputettu yhteen kaksikymmenluvun kanssa. TL, lähde: Tilastokeskus 21. 193 1939 välisenä aikana 215. Neljäkymmenluvulla rakennettiin enää 3 rakennusta. Tämän jälkeen Taka-Töölön nykyisistä kerrostaloista rakennettiin yhteensä 119. Kaksikymmenluvun lopun yleinen suomalainen noususuhdanne rakentamisessa näkyy myös Taka-Töölössä, muttei läheskään niin huomattavana kuin 193-luvun lopun suhdanne (ks. kuva 1). Asuinkerrostaloja rakennettiin kerrosalassa mitattuna Taka-Töölöön 193-luvulla kaksi kertaa niin paljon kuin 192-luvulla. Kerrosalavertailussa 193-luvun asuinkerrostalojen suhteellinen osuus kaikista asuinkerrostaloista Taka-Töölössä on peräti 53,5%. Asuinkerrostalojen osalta viisikymmen- Kuva 5. Kaavio asuinkerrostaloista Suomessa 192-, 193- ja 194- luvuilla. Kerrosaloissa 193-luvun tuotanto ylittää 194-luvun vastaavan. Kappalemäärissä tilanne on päinvastainen. TL, lähde: Tilastokeskus 21. 3 25 2 15 Rakennuksia (kpl) Kerrosala (m²) / 1 1 5 192 1929 193 1939 194 1949 2 TÖÖLÖLÄISFUNKTIONALISMIN NELJÄ VAIHETTA
Asuinkerrostalot Suomessa 1921 1939 kpl 1 95 9 85 8 75 7 65 6 55 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 >= 4 kerrosta < 4 kerrosta Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Itä-Uusimaa Ahvenanmaa Maakunta luku oli alueen kolmanneksi vilkkainta rakentamisaikaa. Maantieteellisen rajauksen kannalta olennainen kysymys on 193-luvulla rakennettujen asuinkerrostalojen osuus nykyisestä rakennuskannasta koko silloisessa Helsingissä. Tällainen vertailu on ollut mahdollista tehdä käytettävissä olleiden rekisteritietojen avulla. Kuvan 9 kaaviossa on esitetty Helsingin 26 ensimmäisen kaupunginosan kerrostalokannat ja 193-luvulla rakennettujen osuudet niistä. Kuvan 11 kaaviossa on yhteenveto kerrostaloasuntojen huoneluvuista samoissa kaupunginosissa. Tilastotietojen avulla päästään näin käsiksi Helsingin 193-luvun asuntotyyppeihin. Kaaviosta voidaan lukea, että pienasun- Kuva 6. Kaavio vuosina 1921 1939 rakennetuista edelleen olemassa olevista asuinkerrostaloista Suomessa maakunnittain. Kaavio osoittaa, että neljä- tai yli neljäkerroksisia kerrostaloja rakennettiin oikeastaan ainoastaan Uudellamaalla (Helsingissä). Uudenmaan osuus koko maan vuosien 1921 1939 vähintään 4 kerroksisista asuinkerrostaloista on peräti 82% (945 kpl). Alle nelikerroksisia kerrostaloja rakennettiin runsaasti myös Pirkanmaalle (Tampere) ja Pohjanmaalle (Vaasa). Kaaviossa näkyvät vain Suomen nykyiset maakunnat, joten siitä puuttuvat Karjala ja Petsamo. Lähde: Tilastokeskus 21. Kuva 7. Mikko Tammisen väitöskirjan kaavio Valmistuneet asunnot kaupungeissa vuosina 1912 1943. Kaaviosta erottuu selkeästi paitsi asuntotuotannon nousu- ja laskukaudet 192- ja 193- luvuilla, myös Helsingin ja koko muun suomen lukujen samansuuruisuus. Tamminen 1945, kuvio 2. 2. LÄHTÖKOHDAT 21
Vuosaari Ulkosaaaret S uomenlinna Santahamina V illinki L aajasalo Vartiosaari M ellunkylä Pitäjänmäki V art iokylä Tammisalo Herttoniemi Kulosaari Suurmetsä S uut arila T apaninkylä Malmi Pukinmäki V iikki T uomarinkylä Pakila E telä-kaarela Konala Lauttasaari M unkkiniemi Haaga Oulunkylä Vanhakaupunki Koskela Käpylä Kumpula Toukola V allila Hermanni L änsisat ama M ust ikkamaa Laakso Pasila Ruskeasuo Meilahti Taka-Töölö Etu-Töölö Alppiharju Kallio Sörnäinen Kaivopuisto Katajanokka Ullanlinna Eira Punavuori Kamppi Kaart inkaupunki Kluuvi Kruununhaka 5 1 15 2 25 3 35 Kuva 8. Asuinhuoneistoalat (m²) kerrostaloissa kaupunginosittain Helsingissä vv. 1929 1945. Tarkasteluvälillä Taka-Töölöä rakennettiin ylivoimaisesti eniten. TL, lähde: Helsingin kaupungin rakennusrekisteri 21. 22 TÖÖLÖLÄISFUNKTIONALISMIN NELJÄ VAIHETTA
193-luvun asuinkerrostalojen osuus kaikista 7 65 6 55 Kaikki asuinkerrostalot Asuinkerrostalot 193 1945 5 45 4 kpl 35 3 25 2 15 1 5 Taka-Töölö Kallio Meilahti Alppiharju Etu-Töölö Munkkiniemi Käpylä Kamppi Kumpula Ullanlinna Lauttasaari Vallila Punavuori Kruununhaka Laakso Koskela Haaga Oulunkylä Sörnäinen kaupunginosa Kerrosalat vuosikymmenittäin Kaivopuisto Länsisatama Eira Malmi Pitäjänmäki Kaartinkaupunki Santahamina Tali Toukola Vartiokylä Ala-Tikkurila Hermanni Kluuvi Konala Kulosaari Pukinmäki Tapaninkylä Kuva 9. Helsinkiin 193-luvulla kuuluneiden kaupunginosien kerrostalomäärät ja 193-luvulla rakennettujen osuus niistä. TL, lähde: Helsingin kaupungin rakennusrekisteri 21. 5 45 4 35 kerrosala (m2) 3 25 2 K-ala (ak) K-ala (muut) 15 1 5 185 1899 19 199 191 1919 192 1929 193 1939 194 1949 vuosikymmen 195 1959 196 1969 197 1979 198 1989 Kuva 1. Asuinkerrostalojen ja muiden rakennusten kerrosalat Taka-Töölössä eri vuosikymmeninä. TL, lähde: Helsingin kaupungin rakennusrekisteri 21. 2. LÄHTÖKOHDAT 23
Asunnot vuosina 1929 1945 rakennetuissa kerrostaloissa kaupunginosittain Asuntojen lukumäärä (pylväät) 45 42 39 36 33 3 27 24 21 18 15 12 9 6 3 1h 2h 3h 4h 5h YHT. 1 2 3 4 5 6 7 9 1 11 12 13 14 15 18 2 22 23 24 25 26 Kaupunginosa 9 84 78 72 66 6 54 48 42 36 3 24 18 12 6 Yhteenlaskettu asuntojen lukumäärä (viiva) Kuva 11. Vuosina 1929 1945 rakennettujen asuntojen huonelukuvertailu kaupunginosittain kolmessa ryhmässä. Kaavio kertoo, että Kalliossa (11) on eniten pienasuntoja ja Taka-Töölössä eniten keskikokoisia ja suuria asuntoja. TL, lähde: Helsingin kaupungin rakennusrekisteri 21. 3 Arkkitehdit Gunnar Asplund ja Sigurd Lewerentz pääsuunnittelijoina. 4 Vuonna 1929 pidetyt messut, joiden ilmiasun Alvar Aalto ja Erik Bryggman suunnittelivat tuntien rakenteilla olleen Tukholman näyttelyn. toja Taka-Töölössä on lähes yhtä paljon kuin Kalliossa, mutta keskisuuria (3 4 huonetta) ja suuria (5 tai useampia huoneita) asuntoja Taka-Töölössä on enemmän kuin missään muualla 193-luvun Helsingissä. Tutkittava ajanjakso Tutkin rakentamista kolmena eri aikakautena siten, että pääpaino on 193-luvun materiaalissa. Mentaalisena vertailukohtana ovat sitä edeltänyt ja sitä seurannut vuosikymmen. Tutkittu ajanjakso on tarkemmin määriteltynä seuraava: Alkupiste on noin vuosi 193, jolloin uuden funktionalistisen arkkitehtuuriperiodin katsotaan Pohjoismaissa varsinaisesti alkaneen. Kyseisenä vuonna järjestettiin suuri arkkitehtuuri-, sisustus- ja esinenäyttely Tukholmassa (Stockholmsutställningen) 3 ja edellisenä vuonna pienempimuotoinen Turun messut 4 Suomessa. Molemmille näyttelyille oli ominaista paitsi uuden tyylin esiinmarssi suuren yleisön tietoisuuteen myös laajan asiantuntijapiirien ja merkkikansalaisten välisen keskustelun alkaminen asumisen terveydellisistä ja sosiaalisista seikoista. Tutkitun aikakauden takaraja on vuosi 1945, jolloin toinen maailmansota päättyi ja jälleenrakennuskausi Suomessa ja muualla 24 TÖÖLÖLÄISFUNKTIONALISMIN NELJÄ VAIHETTA
6 5 Koko kaupunki Taka-Töölö 4 3 2 1 1929 193 1931 1932 1933 1934 1935 1936 1937 1938 1939 194 1941 1942 1943 1944 1945 alkoi. Rakentamisen ennen näkemätön korkeasuhdanne Suomessa oli päättynyt vuonna 1939 alkaneeseen talvisotaan. Sodan ja välirauhan aikana jatkettiin välttämättömiä rakennustoimia ja jo aloitettuja hankkeita saatettiin loppuun ilman merkittäviä muutoksia rakennusten suunnittelussa. Taloudellisten nousu- ja laskusuhdanteiden suora vaikutus rakennettujen asuntojen määrään käy hyvin ilmi Mikko Tammisen vuonna 1945 tarkastetusta väitöskirjasta Suomen kaupunkien asuntotuotannon vaihtelut ja niiden syyt itsenäisyyden aikana. Kaksikymmenluvun lopun nousukausi ja sitä seurannut lama näkyivät Helsingin asuntotuotannossa jyrkkinä nousu- ja laskukausina. Tapahtumien kulku oli 193-luvulla lähes identtinen. Vuoden 1929 Wall Streetin pörssiromahduksesta alkanut lama jatkui 193-luvun alussa aina vuoden 1933 loppuun, jonka jälkeen rakentaminen elpyi ja ala saavutti jopa ylikuumenemisen merkkejä 193-luvun lopulla. Talvisota katkaisi suotuisan nousukauden hetkellä, jolloin mm. Taka-Töölön kerrostalot oli rakennettu likimain valmiiksi. Kuva 12. Asuinkerrostalojen kerrosalat vuosittain tarkasteluvälillä 1929 1945 Helsingissä (harmaat pylväät) ja Taka- Töölössä (mustat pylväät). Kaaviosta voidaan lukea Taka-Töölön keskeinen rakennusperiodi suhteessa koko Helsingin rakentamiseen samalla aikavälillä. TL, lähde: Helsingin kaupungin rakennusrekisteri 21. 2. LÄHTÖKOHDAT 25
Tutkimusaiheen rajaus asuinkerrostaloihin 5 Alvar Aallon juhlavuosi (1998) lisäsi vielä entisestään epäsuhtaa Aallon ja hänen aikalaistensa välillä. 6 Kaarlo Borg on mahdollisesti tulossa museon näyttelyohjelmistoon myöhemmin. Aivan viime aikoina ovat T. A. Elo ja Helge Lundström (Tennispalatsi) saaneet kohteistaan pari valokuvaa arkiston kokoelmiin. Lisäksi arkistosta löytyy Jalmari Peltosen työluettelo, jonka Peltonen on itse laatinut. Peltosen piirustusarkistoa tarjottiin museolle vuonna 1962, mutta sitä ei otettu vastaan ja piirustukset toimitettiin omistajille. Vastaava kohtalo oli myös Helge Lundströmin piirustuskokoelmalla. 7 Rakennettu kivikaupunki laajeni jonkin verran pohjoiseen, mutta ennen kaikkea 193-luvun arkkitehtuuri näkyy täydennysrakentamisessa. Rajauksen piiriin kuuluvat Taka-Töölön asuinkerrostalot pihoineen ja katutiloineen. Rakennusten sisätiloja ei porrashuoneita lukuun ottamatta ole katsottu voitavan tutkia nykyasussaan, koska ne ovat yksityisaluetta. Julkisten rakennusten ja joidenkin yksityistalojen osalta ovat suomalaiset rakennustutkijat kiitettävästi kartoittaneet arkkitehtuurin ilmiöitä 192- ja 193-luvuilla. Monet merkittävimmistä funkisnimistä ovat saaneet oman monografiansa ja näyttelyn Suomen rakennustaiteen museoon, mutta vain harva asuntosuunnitteluun erikoistunut suunnittelija tunnetaan siitäkin huolimatta, että arkkitehdit pitivät asuntokysymyksen ratkaisemista aikakauden tärkeimpänä kysymyksenä. Toisaalta esimerkiksi Alvar Aallon toiminta tiedetään niin tarkasti, ettei edes vertailu muihin ole objektiivisesti mahdollista ilman valtavaa selvitystyötä. 5 Modernin rakennuskannan suojelu on ollut tähän asti hyvin Aalto-keskeistä. Rakennustaiteen museon piirustuskokoelmassa on töitä ainoastaan muutamilta 193-luvulla asuntoja paljon suunnitelleilta arkkitehdeilta. Näistä merkittävimmät ovat Frosterus & Gripenberg -toimisto, Niilo Kokko, Rafael Blomstedt, Elsi Borg, Georg Jägerroos ja Martti Välikangas, jotka tunnetaan muutamista julkisemmista töistä. Sen sijaan Suomen ainoa arkkitehtuurin keskusmuseo ei tunne Jalmari Peltosta, Helge Lundströmiä, Taavetti Artturi Eloa tai Kaarlo Borgia 6 niin kuin ei myöskään kymmeniä muita yhä tuntemattomia, jotka Ole Gripenbergin ohella suunnittelivat merkittävimmän osan Helsingin 193-luvun rakennuskannasta. Heidän merkityksensä kaupunkikuvan muovaajina näkyy koko silloisen Helsingin kaupungin alueella. 7 Tämän suunnittelijajoukon työn tulokset suomalaisen arkkitehtuurin historiassa on mielestäni tuotava paremmin esille. Tutkimuksen tarkoitus Työssä pyritään antamaan kuva kerrostalorakentamisesta 193-luvun Helsingissä ja erityisesti Taka-Töölössä. Välittömänä tavoitteena on ollut selvittää aikakauden rakentamisen laajuus ja suunnittelijoiden henkilöllisyys sekä koulutus. Välillisenä tavoitteena tutkimuksessa on ollut luoda kriteereitä 26 TÖÖLÖLÄISFUNKTIONALISMIN NELJÄ VAIHETTA
aikakauden rakennusten arkkitehtuurin ja kaupunkimaiseman arvottamiselle rakennussuojelua ja korjausrakentamista ajatellen. Arkkitehtuurin historian valkoisten aukkojen täydentämisen lisäksi on mainittava systemaattisen tiedon keruun merkitys luotettavan aineiston kokoamisessa Taka-Töölöstä ja koko Helsingistä. Tutkimuksen yhteydessä tein joitakin ajoja inventointitietokannan numeerisista aineistoista ja vertailin tuloksia kirjalliseen aineistoon ja kuvamateriaaliin. Kokoon saatua tietoa järjestelin ja vertailin välillä rakennuksen tai jopa asunnon tarkkuudella. Kaikkia mahdollisia ajoja ei tässä tutkimuksessa ole luonnollisestikaan tehty, mutta aineisto on jäsenneltynä käytettävissä myöhempiä tutkimuksia varten. Tutkimuksessa tuon päivänvaloon aikaisemmin vähän tunnettuja piirteitä 193-luvun suomalaisesta kaupunkirakentamisesta, kuten joitakin seikkoja kaavoitusprosessista, rakennussuunnittelusta ja asumisen laadullisista tekijöistä. Rakennussuojelun näkökulmasta tutkimus antaa välineitä 193- luvulla rakennettujen kerrostalojen yksityiskohtien säilyttämisen puolesta käytävään viivytystaisteluun. Ikkunoiden ja rappausten uusiminen on jo hyvää vauhtia meneillään. Porrashuoneiden uudelleenkäsittely on myös ajankohtainen useissa kohteissa. Tutkimus kuuluu arkkitehtuurin historian perustutkimuksen piiriin. Tiedon keruun ja järjestelmällisen analysoinnin lisäksi tutkimuksen raportoinnilla on sinällään merkitystä historian kirjoituksen täydentäjänä. 2. LÄHTÖKOHDAT 27