Kilpailunrikkomismaksun määräämistä koskeva esitys; määrähinnoittelu

MARKKINAOIKEUS PÄÄTÖS Nro 58/2010 29.1.2010 Dnro 92/06/KR ESITYKSEN TEKIJÄ Kilpailuvirasto VASTAPUOLI A-Tec Service Oy ASIA Kilpailunrikkomismaksun määräämistä koskeva esitys; määrähinnoittelu ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA KILPAIL V VIRASTON ESITYS Vaatimus Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus määrää A-Tee Service Oy:llc kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) 7 :ssä tarkoitetun 120.000 euron suuruisen seuraamusmaksun (kilpailunrikkomismaksu). Perusteet Oy Tecalemit Ab on rikkonut 26.1.-30.4.2004 kilpailunrajoituslain (480/1992) 4 :ssä ja 1.5.-23.8.2004 kilpailunrajoituslain 4 :ssä (318/2004) säädettyä määrähintakicltoa. Oy Tecalemit Ab:n lakattua 31.12.2008 vastuu sille esitetystä seuraamusmaksusta on seuraannan myötä siitiynyt A-Tec Service Oy:lle (jäljempänä myös A-Tec Service), jolle lakanneen oikeushenkilön taloudellinen toiminta, johon kilpailurikkomus liittyy, on siirtynytjajoka on jatkanut sitä. Markkinatoimijoista Oy Tecalemit Ab Oy Tecalemit Ab (jäljempänä myös Tecalemit) oli Indutrade Oy:n tytäryhtiö, joka kuuluu ruotsalaiseen Indutrade AB -konsemiin. lndutrade AB:n emoyhtiö on ruotsalainen sijoitusyhtiö Industrivärden AB. Konsernilla on toimintaa Suomen lisäksi Baltian maissa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Benelux-maissa, Saksassa ja Venäjällä. Koko

2 konsernin liikevaihto on noin 350 miljoonaa euroa Ja konsernin palveluksessa on noin 1.400 työntekijää. Tecalemit on ollut teknisen kaupan maahantuontiyhtiö. Yhtiö on tuonut maahan, varastoinut, markkinoinut ja huoltanut teknisiä laitteita ja komponentteja. Tuotteet ovat tulleet eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta valmistajilta. Tuotteita on käytetty muun muassa teollisuudessa sekä autonhuolto-ja kuljetusalalla. Tecalemitin liikevaihto Suomessa vuonna 2005 on ollut 42,8 miljoonaa euroa. Yhtiöllä on ollut Suomessa 130 työntekijää. Tecalemitin korjaamolaitteita koskeva liikevaihto vuonna 2005 on ollut Suomessa noin 12 miljoonaa euroa. Tecalemitin arvonlisäveroton laskutus Pohjolan Laitehuoliolle vuonna 2004 on ollut 124.200 euroa, josta varaosalaskutuksen arvo on ollut 56.100 euroa. Tecalemitin markkinoimat tuotteet voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: prosessiautomaation kenttälaitteet, ajoneuvojen huoltoon tarvittavat korjaamolaitteet, teollisiin kohteisiin tarkoitetut työympäristölaitteet, puhdistuslaitteet, hydrauliikka ja paineilma, metallin työstöön tarvittavat teollisuustarvikkeet sekä venttiilit ja instrumentointi. Tecalemitin maahantuomiin ja asiakkaille myymiin korjaamolaitteisiin, työympäristölaitteisiin, puhdistuslaitteisiin sekä hydrauliikka- ja paineilmalaitteisiin on liittynyt Tecalemitin tarjoamaa huoltotoimintaa. Tecalemit on huoltanut vähäisessä määtin myös kilpailijoidensa myymiä laitteita. Suomen markkinoilla on noin 50-60 huoltoliikettä, jotka ovat pystyneet tarvittaessa huoltamaan Tecalemitin edustamia koneita ja laitteita. Tecalemit on huoltanut myymänsä koneet ja laitteet pääasiassa itse. Oman huoltotoimintansa lisäksi Tecalcmitilla on ollut huoltovaltuutussopimuksia myös itsenäisten niin sanottujen A-valtuutettujen huoltoyhtiöiden kanssa. A-valtuutetut huoltoliikkeet on nimetty alueille, joilla Tecalemitilla ei ole ollut omaa huoltotoimintaa tai joissa omaa organisaatiota ei ole ollut riittävästi. Tecalemitin mukaan sen valtuuttamille huoltoyhtiöille ei ole jaettu yksinoikeuteen perustuvia alueita. A-valtuutetut huoltoliikkeet ovat voineet huoltaa Tecalemitin koneita ja laitteita kahdenlaisessa tilanteessa. A-valtuutetut ovat ensinnäkin voineet suorittaa huolto- ja asennustyön Tecalemitin toimeksiannosta. Tällöin huolto-, korjaus- ja asennuspalvelua tarvitseva asiakas on tilannut huollon Tecalemitiltä, ja Tecalemit on käyttänyt A-valtuutettuja huoltoliikkeitä huolto-, korjaus- ja asennustöiden varsinaisina tekijöinä. Huolto-, korjaus- tai asennustyötä koskeva sopimussuhde on tällöin kuitenkin ollut Tecalemitin ja asiakkaan välinen, vaikka Tecalemit on sii1iänyt tilatun työn alihankintana A-valtuutetulle huoltoliikkeelle. Kilpailuviraston selvitys ei ole koskenut näitä Tecalemitin toimeksiantoon perustuvia huolto- ja asennustilanteita.

3 Kilpailuviraston selvitys on koskenut tilanteita, joissa A-valtuutettu huoltoliike on tehnyt huolto-, korjaus- tai asennustyön omaan lukuunsa itsenäisessä suhteessa asiakkaaseen. Huolto-, korjaus- tai asennustyötä koskeva sopimussuhde on tällöin ollut huoltoliikkeen ja asiakkaan välinen. Asiassa on kyse siitä, onko Tecalemit määrännyt hintatason, jolla nämä huollot tehdään. Tecalemit on arvwmut markkinaosuudekseen korjaamolaitteissa 29 prosenttia, työympäristölaitteissa 9 prosenttia, puhdistuslaitteissa 1 0 prosenttia, hydrauliikassa ja paineilmassa 3 prosenttia, teollisuustarvikkeissa 3 prosenttia sekä venttiileissä ja instrumentoinnissa 3 prosenttia. Tecalemitin mukaan laite- ja varaosamarkkinat ovat kansallisia markkinoita laajemmat. Asiakkaat eivät ole ostoissaan sidottuja Suomen rajoihin, vaan voivat helposti tehdä ostoja esimerkiksi Ruotsista tai Virosta. Kuljetuskustannukset eivät ole este. Näin ollen markkinoita ei ole syytä tarkastella laitetoimitusten tai varaosien osalta kansallisina, vaan laajempina. Pohjolan Laitehuolto Oy:n mukaan Tecalemitin markkinaosuus korjaamolaitteiden, työympäristölaitteiden, puhdistuslaitteiden, hydrauliikan ja paineihnan, teollisuustarvikkeiden sekä venttiileiden ja instrumentoinnin tuoteryhmissä on ollut Suomessa 35-55 prosenttia. Paikallisesti Tecalemitin markkinaosuus on voinut olla jopa 80-90 prosenttia. Atoy Oy:n, Arpre Oy:n, Kärcher Oy:n, Ourex Oy:n, Suomen Työkalu Groupin ja Wihuri Oy Autolan antamien lausuntojen mukaan markkinat rajoittuvat Suomeen. Lausunnonantajat ovat arvioineet, että Tecalemitin markkinaosuus laitekaupassa on ollut 30-40 prosenttia. Pohjolan Laitehuolto Oy Pohjolan Laitehuolto Oy Gäljempänä myös Pohjolan Laitehuolto) toimii autok01jaamolaitteiden huolto- Ja myyntiliikkeenä. Yrityksen erikoisosaamista ovat pakokaasu-analysaattoreiden määräaikaiskalibroinnit ja niihin liittyvät huolto- ja korjaustoimenpiteet, korjaamolaitteiden asennukset, huollot, korjaukset ja tarkastukset sekä sammutinlaitteiden myynti ja huolto. Pohjolan Laitehuollon toimipaikat sijaitsevat Kempeleellä, Tuusulassa, Kuopiossa, Kemissä ja Rovaniemellä. Vuonna 2004 Pohjolan Laitehuollon liikevaihto on ollut noin 1,3 miljoonaa euroaja yrityksellä on ollut keskimäärin 17 työntekijää. Pohjolan Laitehuolto on toiminut Tecalemitin A-valtuutettuna huoltoyrityksenä 23.8.2004 saakka, jolloin Pohjolan Laitehuolto on irtisanonut sopimuksen ja yhteistyö on päättynyt välittömästi. Tecalemitin mukaan Pohjolan Laitehuollon syynä sopimuksen

4 irtisanomiseen on ollut Tecalemitin oman huoltoverkoston perustaminen Oulun seudulle. Huoltoverkoston perustaminen on puolestaan johtunut siitä, ettei Tecalemit ole ollut tyytyväinen Pohjolan Laitehuollon työn laatuun. Pohjolan Laitehuoliolla on ollut kaksi A-valtuutukseen perustuvaa sopimusta Tecalemitin kanssa. Aikaisempi sopimus on tullut voimaan 1.5. 1994. Jälkimmäinen sopimus on tullut voimaan 26.1.2004 ja päättynyt sopimuksen irtisanomiseen 23.8.2004. Sopimusehto määrähinnoittelusta Tecalemitin ja Pohjolan Laitehuollon 26.1.2004 allekirjoittaman huoltovaltuutussopimuksen (Kilpailuviraston esityksen liitteenä 7) kohdan 15 mukaan "valtuutettu ei kilpaile Tecalemitin kanssa vuosittain sovittujen tuotteiden asennus-, huolto- tai kmjaustöiden hinnoissa eikä varaosahinnoissa. Yhteistyössä noudatetaan vuosittain sovittuja hinnasto ja." Tecalemit on A-valtuutettujen kokouksissa vaatinut myös suullisesti, että varaosahinnoittelussa on noudatettava Tecalemitin antamia ohjehintoja. Pohjolan Laitehuoltoa on kielletty myös antamasta omasta katteestaan alennusta. Tecalemit on edellyttänyt Pohjolan Laitehuonolta huolto- ja varaosahinnastojen noudattamista usean vuoden ajan. Pohjolan Laitehuollon Kilpailuvirastolie toimittamissa, vuosina 2004-2005 voimassa olleissa nostinasenousten perushintoja koskevissa hinnoittelutaulukoissa (Kilpailuviraston esityksen liitteenä 8) on määrätty erikseen nostinasennusten perushinnat töille, jotka Pohjolan Laitehuolto on tehnyt Tecalemitin toimeksiannosta asiakkaille, ja hinnat, joita Pohjolan Laitehuollon on tullut noudattaa myös huoltovaltuutussopimuksen ulkopuolisissa töissä. Lisäksi Pohjolan Laitehuollon Kilpailuvirastolie toimittamista Tecalemitin varaosatoimituslaskuista (Kilpailu viraston esityksen liitteenä 1 0) ilmenevät varaosien vähittäismyyntihinnat. Annettujen huolto-/ asennushinto j en noudattamisvel voi tetta osoittavat myös Pohjolan Laitehuollon Kilpailuvirastolie toimittamat asiakaslaskut (Kilpailuviraston esityksen liitteenä 9). Kilpailuoikeudellinen an,iointi Markkinat Merkityksellisiin tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi. Merkitykselliset maantieteelliset markkinat muodostuvat alueesta, jolla asianomaiset yritykset ovat sitoutuneet tmjoamaan kyseisiä tavaroita ja palveluja, jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhtenäiset ja joka

5 voidaan erottaa vierekkäisistä maantieteellisistä alueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella. Kilpailuvirasto on arvioinut alan yritysten ilmoittamien tietojen perusteella Tecalemitin markkinaosuudeksi 30-40 prosenttia huoltotoiminnassa ja Tecalemitin markkinaosuuden noudattelevan varaosien kaupassa huoltotoiminnan markkinaosuutta. Kilpailuvirasto on katsonut, että huolto-, korjaus- ja asennustoiminta voi olla luonteeltaan paikallista tai alueellista. Asiakkaan näkökulmasta huolto tulee ensinnäkin kalliimmaksi matka-ajan ja matkakustannusten vuoksi, jos se joudutaan tilaamaan maantieteellisesti kaukaa. Koneita ja laitteita ei toisaalta voida yleensä siirtää huollettavaksi tiloista, joissa ne sij aitsevat ja ovat käytössä. Korjaamolaitteiden käytössä keskeinen vaatimus on laitteiden korkea käyttöaste, mikä puolestaan edellyttää huoltopalveluita nopeutta. Kilpailuvirasto on kiinnittänyt asian yhteydessä huomiota lisäksi siihen, että Tecalemitin koneille ja laitteille voivat tarjota huolto- ja asennuspalveluita lähinnä Tecalemit itse tai sen nimeämät A-valtuutetut huoltoliikkeet Kilpailuvirasto on katsonut, että markkinoiden yksityiskohtaisempi määrittely, tuotekohtaisesti tai maantieteellisesti, ei kilpailunrajoituslain soveltumisen suhteen ole kuitenkaan tässä tapauksessa tarpeen jäljempänä todettavan kilpailunrajoituksen vakavan luonteen vuoksi. Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan Kilpailunrajoituslain 1 a :n mukaan Euroopan yhteisön (jäljempänä myös EY) perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan säännöksiä on sovellettava aina, mikäli kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Lisäksi perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. 12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 3 artiklan mukaan, jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on myös sovellettava perustamissopimuksen 81 artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin. Euroopan komission kauppavaikutusta koskevan tiedonannon (komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista, EUVL 2004, C 101, s. 81) mukaan luonteeltaan

6 paikalliset sopimukset eivät ole sinällään omwan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kilpailuvirasto on katsonut, ettei Tecalemitin ja Pohjolan Laitehuollon välinen sopimus ole täyttänyt edellä mainittua niin sanottua kauppavaikutuskriteeriä. Kilpailuviraston saamien selvitysten perusteella on voitu todeta, että huolto-, korjaus- ja asennustoiminta, jota varaosamarkkinat täydentävät, on luonteeltaan paikallista tai korkeintaan alueellista. Asiassa tulee siten soveltaa kansallista kilpailunrajoituslakia. Kilpailunrajoituslain säännösten rikkominen Kilpailunrajoituslakia on muutettu 1.5.2004 lukien. Ennen lainmuutosta määrähinnoittelu on ollut kielletty kilpailunrajoituslain 4 :n ( 48011992) ja lainmuutoksen jälkeen kilpailunrajoituslain 4 :n (318/2004) nojalla. Tecalemitin määrähinnoittelulauseke on ollut voimassa sekä kilpailunrajoituslain muutosta edeltäneellä että sen jälkeisellä ajalla. Tämän johdosta menettelyä on arvioitava erikseen ennen kilpailunrajoituslain muutosta ja sen jälkeen. Ennen lainmuutosta voimassa olleen kilpailunrajoituslain 4 :n ( 480/1992) mukaan elinkeinotoiminnassa ei ole saanut vaatia seuraavalta myyntiportaalta, että kotimaassa tarjottavien hyödykkeiden myynnissä tai vuokrauksessa ei ylitetä tai aliteta tiettyä hintaa, vastiketta tai sen määräytymisperustetta. Kilpailuvirasto on katsonut, että Tecalemit on asettamaliaan sopimusehdolla estänyt Pohjolan Laitehuoltohuollolta itsenäisen hinnanasetannan. Sopimusehdon mukaan Pohjolan Laitehuolto ei ole saanut kilpailla Tecalemitin kanssa koneiden ja laitteiden asennus-, huolto- tai korjaustöiden hinnoilla eikä varaosahinnoilla. Tämä on tarkoittanut sitä, ettei Pohjolan Laitehuolto ole saanut hinnoitella varaosia tai huolto-, korjaus- ja asennuspalveluita alle Tecalemitin hintatason ja että kyseessä on ollut kielletty määrähinnoittelu. Sopimusehto on sanamuotonsa mukaisesti rajoittanut Pohjolan Laitehuollon huolto- ja varaosahinnoittelua ja sopimusehto on koskenut myös niitä tilanteita, joissa Pohjolan Laitehuolto on huoltanut Tecalemitin myymiä koneita ja laitteita omaan lukuunsa Tecalemitin toimeksiantojen ulkopuolella. Tecalemitillä ei ole ollut menettelylleen poikkeuslupaa. Kilpailuvirasto on katsonut, että Tecalemit on ajalla 26.1.-30.4.2004 rikkonut kilpailunrajoituslain 4 :n (480/1992) määrähintakieltoa. Kilpailunrajoituslain muutosten jälkeen kilpailunrajoituslain 4 :ssä (318/2004) on kielletty sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy.

7 Kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset Ja menettelytavat: 1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja; 2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja; 3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä; 4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan; tai 5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen. Säännöksessä sallitaan enimmäishinnoittelu, kunhan elinkeinonharjoittajalla on oikeus hinnan alittamiseen eikä annetuista hinnoista muodostu pysyviä markkinoita jäykistäviä hintoja. Kilpailunrajohuslain 4 (318/2004) perustuu Euroopan yhteisön perustaruissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti. Euroopan komission antamassa vertikaalisia sopimuksia koskevassa tiedonannossa (Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista, EYVL 2000, C 291, s. 1) on todettu, että ryhmäpoikkeusasetuksen (EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22.12.1999 annettu komission asetus (EY) N :o 2790/1999, EYVL 1999, L 336, s. 21) 4 artiklan a alakohdassa mainittu vakava rajoitus koskee jälleenmyyntihinnan määräämistä eli sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joiden suorana tai epäsuorana tarkoituksena on määrätä kiinteä jälleenmyyntihinta tai vähimmäisjälleenmyyntihinta taikka kiinteä hinta tai vähimmäistaso, jota ostajan on noudatettava. Jos kyseessä ovat sopimusmääräykset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, joissa selkeästi määrätään jälleenmyyntihinta, rajoitus on selvä. Koska kilpailunrajoituslain 4 :ää (318/2004) sovelletaan yhdenmukaisesti 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti, komission tiedonannossa lausuttu pätee myös kilpailunrajoituslain 4 :ää (318/2004) sovellettaessa. Kilpailuvirasto on katsonut, että Tecalemit on asettamaliaan sopimusehdolla estänyt Pohjolan Laitehuolialta itsenäisen hinnanasetannan myös kilpailunrajoituslain 4 :n (318/2004) vastaisesti. Sopimusehdon mukaan Pohjolan Laitehuolto ei ole saanut kilpailla Tecalemitin kanssa koneiden ja laitteiden asennus-, huolto- tai kmjaustöiden hinnoissa eikä varaosahinnoissa. Tämä on tarkoittanut sitä, ettei Pohjolan Laitehuolto ole saanut hinnoitella varaosia tai huolto- ja asennuspalveluita alle Tecalemitin hintatason ja että kyseessä on ollut kielletty määrähinnoittelu. Sopimusehto on sanamuotonsa

8 mukaisesti rajoittanut Pohjolan Laitehuollon huolto- Ja varaosahinnoittelua. Sopimusehto on koskenut myös niitä tilanteita, joissa Pohjolan Laitehuolto on huoltanut Tecalemitin myymiä koneita ja laitteita omaan lukuunsa Tecalemitin toimeksiantojen ulkopuolella. Tecalemit ei ole esittänyt menettelylleen kilpailunrajoituslain 5 :ssä (3 1 8/2004) tarkoitettuja perusteita. Kilpailuvirasto on katsonut, että Te calemit on aj alla 1.5.-23.8.2004 rikkonut kilpailunrajoituslain 4 :n (318/2004) määrähintakieltoa. Kilpailunrajoituksen merkittävyys Kilpailunrajoituslain 4 :ssä (318/2004) on kielletty sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, jotka merkittävästi estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua. Sopimusten lisäksi kielto koskee elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätöksiä ja elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettuja menettelytapoja. Ennen lainmuutosta voimassa olleessa määrähinnoittelua koskeneessa 4 :ssä ( 480/1992) määrähintojen asettaminen on ollut kiellettyä ilman merkittävyyskriteeriä. Kilpailunrajoituslain 4 (318/2004) vastaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa. Kilpailuvirasto on antanut suuntaviivat kilpailunrajoituslain 4 :n merkittävyyskriteerin ja 12 :n tulkinnasta. Kilpailuvirasto tulkitsee kilpailunrajoituslain 4 :n (318/2004) merkittävyyskriteeriä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja Euroopan komission ratkaisukäytännön mukaisesti ja käyttää tulkinta-apuna komission vähämerkityksisistä sopimuksista antamaa tiedonantaa (komission tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustaruissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla raj oita tuntuvasti kilpailua ( de minimis -sopimukset), EY VL 2001, C 368, s. 13). Kilpailunrajoituslain 4 :ssä (318/2004) samoin kuin EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kilpailunrajoituksella voidaan katsoa olevan vain vähämerkityksellinen vaikutus kilpailuun, jos kilpailevat yritykset ovat tehneet sopimuksen ja sopijapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 10 prosenttia millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla. Kilpailevien yritysten väliset sopimukset viittaavat sopimuksiin, joiden sopijapuolet ovat tosiasiallisia tai mahdollisia kilpailijoita joillakin sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla markkinoilla. Jos sopimusta on vaikea luokitella joko kilpailevien yritysten väliseksi tai muiden kuin keskenään kilpailevien yritysten väliseksi, sovelletaan 1 0 prosentin markkinaosuusrajaa. Vaikka yhteenlaskettu markkinaosuus olisi 10 prosenttia tai vähemmän, kilpailijoiden väliset vakavimmat raj oitukset, kuten myyntihintojen sopiminen, tuotannon ja myynnin rajoittaminen sekä markkinoiden ja asiakkaiden jakaminen, ovat yleensä aina kiellettyjä.

9 Kilpailunrajoituksen vaikutukset markkinoilla Määrähinnoittelu on yksi vakavimmiksi katsotuista vertikaalisista rajoituksista. Määrähinnoittelua ei nam ollen voida pitää vähämerkityksisenä siten, että se jäisi kilpailunrajoituslain kieltojen ulkopuolelle. Näin ollen kilpailunrajoituslain 4 (31 8/2004) soveltuu Tecalemitin toimeenpanemaan määrähinnoitteluun. Määrähinnoittelun kaltaisilla vakavilla kilpailunrajoituksilla oletetaan olevan kielteisiä vaikutuksia markkinoihin. Tämän vuoksi niiden todellisia vaikutuksia kilpailuun ja markkinoihin ei tarvitse analysoida sen toteamiseksi, että ne kuuluvat EY :n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Edellä sanottu on erikseen vahvistettu myös komission antamassa vertikaalisia sopimuksia koskevassa tiedonannossa "Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista" (EYVL 2000, C 291, s. 1), jossa on todettu, että ryhmäpoikkeusasetuksen (komission asetus (EY) N :o 279011999) 4 artiklassa lueteltujen sopimusten osalta, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, esimerkiksi komission ei kuitenkaan edellytetä arvioivan niiden todellisia vaikutuksia markkinoilla. Kilpailuvirasto on katsonut kilpailunrajoituksella kuitenkin olleen seuraavanlaisia vaikutuksia. Tecalemitin markkinoimille koneille ja laitteille ovat voineet tarjota huolto- ja asennuspalveluita lähinnä Tecalemit itse tai sen nimeämät A-valtuutetut huoltoliikkeet Tecalemit ja sen nimeämät A-valtuutetut huoltoliikkeet ovat siis keskenään kilpailevia elinkeinonharjoittajia Tecalemitin edustamien koneiden ja laitteiden asennus-, korjaus- ja huoltotöissä silloin, kun huoltoliikkeet tekevät niitä omaan lukuunsa. Tecalemitin määrähinnoittelulausekkeella on käytännössä estetty Tecalemitin ja Pohjolan Laitehuollon välinen hintakilpailu Pohjolan Laitehuollon toiminta-alueella. Samalla on tosiasiallisesti rajoitettu Tecalemitin laitteita ja koneita omistavien tahojen mahdollisuutta kilpailuttaa Pohjolan Laitehuollon ja Tecalemitin huolto-, korjaus- ja asennuspalveluita keskenään. Kilpailun rajoittuminen on koskenut huolto-, korjaus- ja asennustöiden ohella myös Tecalemitin koneiden ja laitteiden varaosia. Pohjolan Laitehuollon toimipaikat ovat sijainneet Kempeleellä, Tuusulassa, Kuopiossa, Kemissä ja Rovaniemellä. Sopimusehto on estänyt Pohjolan Laitehuollon ja Tecalemitin välisen kilpailun ainakin näillä paikkakunnilla. Pohjolan Laitehuolto olisi ilman Tecalemitin painostusta voinut kaikilla näillä paikkakunnilla ryhtyä kilpailemaan Tecalemitin kanssa huoltopalveluiden ja varaosien hinnoittelussa, mikä oli kuitenkin Teacelemitin asettamalla sopimusehdolla estetty. Pohjolan Laitehuollon toiminta-alue on ollut varsin laaja eikä myöskään se puolla kilpailunrajoituksen vähämerkityksellisyyttä. Kilpailuvirasto on katsonut, että sopimukseen kirjattua määrähinnoittelulauseketta ei voida myöskään markkinavaikutuksiltaan pitää vähämerkityksellisenä.

10 Seuraamusmaksu Tecalemit on rikkonut 26.1. 30.4.2004 kilpailunrajoituslain ( 48011992) 4 :ssä ja 1.5.-23.8.2004 kilpailunrajoituslain 4 :ssä (318/2004) säädettyä määrähintakieltoa. Vakavana rajoituksena pidettävään määrähinnoitteluun syyllistymistä ei voida pitää vähäisenä menettelynä eikä seuraamusmaksun esittämistä voida pitää perusteettomana. Kilpailunrajoituslain 7 :n 1 momentin (318/2004) mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo 4 tai 6 :n tai EY:n perustaruissopimuksen 81 tai 82 artiklan säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Seuraamusmaksun maaraa Kilpailuviraston esityksestä markkinaoikeus. Siltä osin kuin rikkomus koskee 1.5.2004 edeltävää ajanjaksoa, seuraamusmaksun suuruus määräytyy kilpailunrajoituslain 8 :n ( 480/1992) perusteella. Markkinaoikeus on päätöksessään 19.12.2007 nro 441/2007 katsonut, että kilpailunrajoituslain 8 :n 1 momenttia (48011992) sovellettaessa on lähtökohtana pidettävä seuraamusmaksun määräämistä lain säännöksiä rikkoneelle oikeushenkilölle, mikäli tämä on seuraamusmaksua määrättäessä olemassa. Lain 8 :n 1 momentin ( 48011992) sanamuodon mukaan seuraamusmaksun määräämistä ei ole kuitenkaan rajoitettu siihen oikeushenkilöön, joka tosiasiallisesti on rikkonut lainkohdassa mainittuja säännöksiä. Kilpailurikkomuksista määrättävän seuraamusmaksun tehokas soveltaminen edellyttää, etteivät niihin osallistuneet voi esimerkiksi yhtiöoikeudenisin järjestelyin vapautua vastuusta. Tecalemit on jakautumissuunnitelman mukaisesti siirtänyt asennus-, huolto-, varaosa- ja kunnossapitopalveluliiketoimintansa A-Tec Service Oy:lle. lndutrade Oy, joka on omistanut 100 prosenttia Tecalemitin osakekannasta, omistaa kokonaan myös A-Tee Service Oy:n osakekannan. Tecalemitin lakattua 31.12.2008 on vastuu sille esitetystä seuraamusmaksusta siirtynyt seuraannon myötä A-Tee Service Oy:lle, jolle lakanneen oikeushenkilön taloudellinen toiminta, johon kilpailurikkomus liittyy, on siirtynyt ja joka on jatkanut sitä. Seuraamusmaksun määrääminen kielletyistä kilpailunrajoituksista on laissa omaksuttu pääsääntö. Tästä syystä Kilpailuvirasto voi jättää seuraamusmaksuesityksen tekemättä lähinnä tapauksissa, joissa on lain aikaisemman soveltamiskäytännön perusteella ilmeisen selvää, ettei seuraamusmaksua tultaisi määräämään. Seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Kilpailuvirasto on katsonut, että määrähinnoittelussa on jo luonteeltaan kyse sellaisesta pitkään laissa kiellettynä olleesta kil pail unraj oituksesta, ettei seuraamusmaksuesityksestä 1 uopumisell e ole perusteita.

II Rikkomuksen kestäessä seuraamusmaksusäännöksen sisältö on muuttunut. Seuraamusmaksusäännöksen, joka on ollut voimassa 30.4.2004 asti, mukaan maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta neljään miljoonaan markkaan. Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta. Seuraamusmaksun suuruus 1.5.2004 alkaen saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta. Kilpailunrajoituslain 8 :n (318/2004) mukaan, jos elinkeinonharjoittaja avustaa Kilpailuvirastoa kielletyn kilpailunrajoituksen selvittämisessä, sille määrättävää seuraamusmaksua voidaan alentaa tai seuraamusmaksu voidaan jättää määräämättä. Seuraamusmaksun alentaminen tai määräämättä jättäminen on mahdollista vain, jos elinkeinonharjoittaja on avustanut merkittävästi kilpailunrajoituksen selvittämisessä. Yrityksen on oma-aloitteisesti toimitettava Kilpailuvirastolie tietoja, joita Kilpailuvirastolla ei ole tai joita sen voi olla vaikea hankkia. Tecalemit on toimittanut Kilpailuvirastolie vastineita ja suullisesti antanut asiasta selvitystä siinä määrin, kuin Kilpailuvirasto on yhtiöltä vastineita tai selvitystä pyytänyt. Määrähinnoittelulauseke on ollut Kilpailuviraston tiedossa jo ennen Tecalemitin Kilpailuvirastolie toimittamia vastineita ja selvityksiä. Kilpailuvirasto kiinnittää tältä osin huomiota myös siihen, että Tecalemit on ilmoittanut aluksi sopimusehdon kitjatun sopimukseen epähuomiossa. Sittemmin yhtiö on kuitenkin myöntänyt, että sopimusehto on liitetty sopimukseen tarkoituksellisesti, koska sopimusehdolla oli pyritty estämään ylihinnoittelu. Kilpailuvirasto on katsonut, että Tecalemit ei ole avustanut Kilpailuvirastoa kilpailunrajoituslain 8 :ssä (318/2004) tarkoitetulla tavalla. Esittämänsä seuraamusmaksun suuruutta arvioidessaan Kilpailuvirasto on ottanut yhtäältä huomioon kilpailunrajoituksen suhteellisen lyhytaikaisen keston ja Tecalemitin kilpailunrajoituslain 7 :ssä (3 1 8/2004) tarkoitetun liikevaihdon. Toisaalta Kilpailuvirasto on ottanut huomioon rajoituksen vakavan luonteen ja sen, että sopimusehdolla on estetty Pohjolan Laitehuoltoa kilpailemasta Tecalemitin kanssa useilla paikkakunnilla ympan Suomea. Määrähintakiellon rikkomista on pidettävä myös periaatteellisesti erityisen kielteisenä, koska kysymyksessä on kilpailunrajoitus, joka on jo pitkään ollut kielletty ja jonka oikeudenvastaisuudesta Tecalemitin olisi pitänyt olla tietoinen. Kilpailuvirasto on esittänyt seuraamusmaksun suuruudeksi 120.000 euroa.

12 VASTINE Vaatimukset AwTec Service Oy (aiemmin Oy Tecalemit Ab) on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää Kilpailuviraston esityksen ja jättää seuraamusmaksun määräämättä tai toissijaisesti määrää seuraamusmaksun olennaisesti Kilpailuviraston esittämää pienempänä. Perusteet Oy Tecalemit Ab Oy Tecalemit Ab:n varat ja velat ovat siirtyneet selvitysmenettelyttä 26.5.2008 allekirjoitetun jakautumissuunnitelman mukaisesti viidelle eri osakeyhtiölle, mistä syystä Oy Tecalemit Ab on lakannut 31.12.2008 ja poistettu kaupparekisteristä kyseisenä päivänä. Indutrade Oy omistaa 100 prosenttia kunkin uuden yhtiön osakekannasta. Kilpailuviraston esityksessä käsitelty Oy Tecalemit Ab:n asennus-, huolto-, varaosaw ja kunnossapitopalveluliiketoiminta on siirtynyt jakautumisen yhteydessä A-Tec Service Oy:lle, joka on merkitty kaupparekisteriin 31.12.2008. Tecalemitin liikevaihto vuonna 2008 on ollut 56,7 miljoonaa euroa ja laitehuoltow ja varaosaosaston (nykyinen AWTec Service) liikevaihto alle 4 miljoonaa euroa. Kilpailuviraston esityksessä matmtmsta Tecalemitin tuoteryhmistä tämän tapauksen kannalta relevantti tuoteryhmä on korjaamolaitteet Korjaamolaitteet on tuotekonsepti, johon on sisältynyt ajoneuvojen huoltoon tarvittavia varusteita kuten autonostimet, voitelulaitteet, testausw ja pyöränhuoltolaitteet, ilmastoinnin huoltolaitteet, maalauskammiot ja wlaitteet, moottorin puhdistustuotteet, nestevuotojen tarkastustuotteet ja käyttöturvallisuustuotteet Lisäksi yksikkö on tarjonnut käyttöturvallisuustieto-, kenttämyynti- ja projektipalveluja. Myynti on tapahtunut pääsääntöisesti suoraan käyttäjille. Tecalemitin markkinaosuus korjaamolaitesektorilla Suomessa on ollut noin 29 prosenttia. Tecalemitin toimintaan korjaamolaitteiden osalta on liittynyt huoltotoimintaa, jota yritys on hoitanut pääsääntöisesti itse. Tecalemit on kuitenkin nimittänyt joitakin niin sanottuja A-valtuutettuja huoltajia, jotka ovat toimineet sekä Tecalemitin alihankkijoina että huoltopalveluiden "jälleenmyyjinä". Awvaltuutetut ovat tehneet Tecalcmitin puolesta muun muassa takuukorjauksia. A-valtuutetuilla on ollut oikeus käyttää toiminnassaan Tecalemitin tavaramerkkejä. Tecalemit ja osin myös Tecalemitin edustamat laitevalmistajat ovat jätjestäneet huoltoliikkeille koulutusta.

13 Sopimusehto määrähinnoittelusta Tecalemitin Pohjolan Laitehuollon kanssa 26.1.2004 solmima huoltovaltuutussopimus on ollut ainoa sopimus, joka on sisältänyt Kilpailuviraston esityksessä mainitun kilpailua rajoittavan ehdon. Tätä ehtoa tai vastaavaa ehtoa ei ole ollut Tecalemitin aiemmassa, 1.5.1994 päivätyssä sopimuksessa eikä myöskään muiden huoltovaltuutettujen sopimuksissa. Kyseisellä ehdolla on pyritty estämään ylihinnoitteluun ryhtyminen silloin, kun Pohjolan Laitehuolto toimi Tecalemitin asennus-, huoltotai kmjauspalveluiden tai varaosien jälleenmyyjänä. Ehto on kuitenkin epähuomiossa tullut kirjoitettua siihen muotoon, että sanamuotonsa mukaisesti se vaikuttaa laajemmalta, kuin mikä ehdon tarkoitus tosiasiassa on ollut. Kilpailuviraston näyttö ei osoita, että ehtoa olisi sovellettu käytännössä tai että ehdolla olisi ollut käytännön vaikutuksia kilpailuun Tecalemitin ja Pohjolan Laitehuollon välisessä suhteessa. Tecalemit ei ole missään vaiheessa ohjeistanut Pohjolan Laitehuoltoa, ettei esimerkiksi omasta kattecsta saisi antaa alennusta. Kilpailuviraston esityksen liitteenä 8 olevat nostinasenousten perushintoja koskevat hinnoittelutaulukoi ovat sisältäneet ne hinnat, joita on sovellettu Tecalemitin ja Pohjolan Laitehuollon välisessä alihankintasuhteessa, eikä taulukeiden osalta ole lainkaan kyse Pohjolan Laitehuollon toiminnasta jälleenmyyjänä. Kyse on siis Tecalemitin ostohinnoista huoltovaltuutetuilta, ei huoltovaltuutettujen myyntihinnoista. Yhteenvetodokumentista ilmenee, millä hinnalla Tecalemit on ostanut alihankintapalveluita kultakin huoltovaltuutetulta yritykseltä ja millä hinnalla Tecalemit on itse myynyt palvelua asiakkaalle. Huoltovaltuutettujen omia jälleenmyyntihintoja asiakkaille Tecalemit ei ole kontrolloinut. Tecalemit on laatinut kullekin huoltovaltuutetulle erikseen kyseistä yritystä koskevan hinnoittelulistan. Alihankkijan ja päämiehen välillä on välttämätöntä sopia palvelusta ja varaosien hinnoista. Pohjolan Laitehuolto on hinnoitellut huoltopalvelunsa alle Tecalemitin loppuasiakashintatason ja siten toiminut hintakilpailussa Tecalemitin kanssa. Tämän osoittaa myös Kilpailuviraston esityksen liitteenä oleva aineisto. Esimerkiksi Kilpailuviraston esityksen liitteessä 9 oleva lasku 20041039 osoittaa, että Pohjolan Laitehuolto on hinnoitellut itsenäisen myyntinsä asiakkaalle samalle tasolle, kuin millä se on myynyt Tccalemi tille alihankintapal vei u ja huoltovaltuutussopimuksen nojalla. Laskulla 20041032 puolestaan ei ole mitään tekemistä Tecalemitin kanssa. Käytännössä Tecalemitin loppuasiakashinta ei ole ohjannut huoltovaltuutettujen kuten Pohjolan Laitehuollon hinnoittelua.

14 Kilpailuviraston esityksen liitteessä 8 oleva "Nostinasennusten pcrusasennushinnasto 1.5.2004-1.5.2005 Pohjolan Laitehuolto" -taulukko on laadittu vuoden 2004 alkukuukausina ensisijaisesti Tecalemitin sisäiseen käyttöön Pohjolan Laitehuollon kanssa käytäviä hintaneuvotteluja varten. Ostohintaneuvottelut on käyty vuosittain alkuvuonna siten, että uudet ostohinnat olisivat voimassa 1.5.2004 alkaen. Edellä mainitun taulukon loppukäyttäjähinta-sarakkeeseen Tecalemit on kerännyt ostohintaneuvottelujen tueksi tiedot Pohjolan Laitehuollon käyttämistä vähittäismyyntihinnoista, jotka ovat olleet vapaasti saatavilla Pohjolan Laitehuollon hinnastoista. Taulukko on ylipäänsäkin laadittu ensisijaisesti Tecalemitin omaa käyttöä vatien valmistauduttaessa neuvotteluun ja sen avulla on pyritty helpottamaan laskujen tarkistusta. Mainitusta taulukosta ilmenee, että Tecalemitin ja Pohjolan Laitehuollon välillä on ollut hintakilpailua, eikä Tecalemit ole käytännössä ohjeistanut Pohjolan Laitehuollon vähittäishintoja. Edellä mainitut hintaneuvottelut ovat liittyneet vain tilanteeseen, jossa huoltoliikkeet ovat toimineet Tecalemitin alihankkijoina. A-huoltovaltuutettujen omia, julkisesti saatavilla olleita, historiallisia hinnastoja on kuitenkin käytetty yhtenä taustatietona neuvoteltaessa A-huoltovaltuutcttujen alihankintahinnoista eli Tecalemitin ostohinnoista. Alihankintahinnoista on pyritty sopimaan seuraavalle kaudelle, mutta merkittävimmistä alihankintana toteutettavista asennuskokonaisuuksista on sovittu kulloinkin erikseen. Edellä mainitussa "Nostinasennusten perusasennushinnasto 1.5.2004-1.5.2005 Pohjolan Laitehuolto" -taulukossa olevaan asennusaikasarakkeeseen merkitty aika on ollut arvio ajasta, joka kuhunkin työhön kuluu, eikä ole tarkoittanut aikaa, joka kyseisestä työstä tulisi veloittaa. Kilpailuviraston esityksen liitteessä 8 ensimmäisenä oleva "Nostinasennusten perusasennushinnasto 30.3-31.12.2004 A-Huoltoliikkeet" -taulukko on ensisijaisesti Tecalemitin sisäiseen käyttöön laadittu asiakirja, johon on koottu julkisista lähteistä Tecalemitin ja muiden A-huoltovaltuutettujen voimassa olleet loppukäyttäjähinnat Asiakirjalla ei ole millään tavalla pyritty ohjeistamaan A-huoltovaltuutettujen hinnoittelua, eikä asiakirja ole näyttöä kilpailua rajoittavasta toiminnasta. Kilpailuviraston esityksen liitteessä 3 oleva A-Huoltajakokouksen pöytäkitja 12.12.2000 ei ole näyttöä siitä, että Tecalemit olisi pyrkinyt määräämään A-huoltajien käyttämiä vähittäishintoja itsenäisessä huolto liiketoiminnassa. Pöytäkirja koskee eri liiketoimintaa ja ajallisesti eri aikaa, kuin mistä Kilpailuviraston esityksessä on kyse. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että Tecalemit olisi käytännössä edellyttänyt varaosien osalta Pohjolan Laitehuollon käyttävän loppuasiakasmyynnissään Tecalemitin loppuasiakashintoja.

15 Kilpailuviraston esityksen liitteenä 10 olevat laskut ovat Tecalemitin Pohjolan Laitehuollolle myymistä varaosista lähettämiä laskuja eivätkä ne ole osoitus minkään kilpailunrajoituksen olemassaolosta. Tecalemit ei ole millään tavoin valvonut sopimusehdon käytännön toteutumista eikä hyötynyt sopimusehdosta. Kilpailuoikeudellinen arviointi Kilpailunrajoituslain säännösten rikkominen Kysymyksessä olevan sopimusehdon tarkoituksena tai vaikutuksena ei ole ollut määrähinnasta sopiminen. Sopimusehtoa tarkasteltaessa tulisi ottaa huomioon sen kaupallinen tarkoitus eli ylihinnoittelun estäminen. Ehtoa tulisi käsitellä sen ration mukaan ensisijaisesti enimmäishinnoittelua koskevana ehtona. Enimmäishinnan asettaminen on Suomessa ollut mahdollista 1.5.2004 alkaen, jolloin Suomen kilpailulainsäädännön uudistus on tullut voimaan. Samalla ovat tulleet kansallisesti sovellettaviksi muun muassa vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen (EY) N:o 2790/1999 periaatteet. Kyseinen ryhmäpoikkeusasetus sallii enimmäishinnan asettamisen. Asetuksen mukaan määrähintakielto ei estä toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihintaa tai suositella myyntihintaa edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi. EY:n kilpailuoikeudessa kyseinen ryhmäpoikkeusasetus on ollut voimassa jo 1.1.2000 alkaen ja sen periaatteet olisi tullut ottaa huomioon jo Suomessa ennen 1.5.2004 sovelletun kilpailunrajoituslain tulkinnassa. Sopimusta, joka on ollut voimassa sekä ennen 1.5.2004 että tämän jälkeen, tulee arvioida niin sanotun lievemmän lain periaatteen mukaisesti. Suomen kilpailunrajoituslain uudistuksen yhteydessä 1.5.2004 enimmäishinnoittelukielto on poistettu laista. Nykyisin enimmäishinnoittelu on automaattisesti sallittua, kun tavarantoimittajan markkinaosuus ei ylitä 30 prosenttia. Jos tavarantoimittajan markkinaosuus ylittää 30 prosenttia, kukin tapaus tulee tutkia erikseen. Silloin, kun edellä mainittu markkinaosuus ylittyy, komissio pitää vertikaalisista rajoituksista antamiensa suuntaviivojen (EYVL 2000, C 291, s. 1) mukaan enimmäishinnoitteluun liittyvänä riskinä lähinnä sitä, että enimmäishinnoista saattaa muodostua kiinteä hinta tai että ohjevähittäishinnat voivat helpottaa yritysten välistä kilpailunvastaista yhteistyötä. Kummastakaan mainitusta tilanteesta ei ole kysymys nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Tecalemit ei ole antanut kiinteää vähittäishintaa, jota Pohjolan Laitehuollon olisi tullut noudattaa.

16 Kilpailunrajoituslain esitöissä (KM 1991: 15) on edellytetty, että rikosoikeudellisia periaatteita noudatetaan kilpailunrajoitusasioissa. Rikosoikeudellisen niin sanotun lievemmän lain periaatteen mukaan rikoksesta ei voida syyttää, mikäli teko ei enää syyttämishetkellä voimassaolevan lainsäädännön nojalla ole rikos. Myös kilpailuoikeudessa sanktiot voivat olla merkittäviä, joten tältä osin analogia on perusteltu. Kilpailunrajoituksen vaikutukset markkinoilla Kilpailuviraston arv10 Tecalemitin markkinaosuudesta huoltotoiminnassa ja varaosien kaupassa on liian korkea. Tilastojen puuttuessa on henkilöstömäärien perusteella laskettu oikeampi taso Tecalemitin markkinaosuudelle puheena olevien laitteiden huollossa noin 15 prosenttia. Huoltotoiminnan markkinat muodostuvat valtaosin työstä. Varaosien liikevaihto on noin 10 prosenttia huoltotoiminnan liikevaihdosta. Lisäksi valtaosan Tecalemit-laitteiden huollosta ovat tehneet muut huoltoliikkeet kuin A-valtuutetut tai Tecalemit itse. Alalla toimii noin 50-60 huoltoliikettä, joilta huoltoa voidaan hankkia ja joille Tecalemit on myös myynyt varaosia. Tecalemitin laitteet eivät ole olleet kilpailijoiden laitteisiin ven-attuna monimutkaisempia vaan samat huoltoliikkeet ovat voineet huoltaa useiden eri toimittajien laitteita. Asiakas tilaa asennukset, korjaukset ja huollot oman valintansa mukaan. Tecalemitin markkinaosuus laitekaupassa on ollut suhteessa suurempi kuin huollossa. Pohjolan Laitehuollon t01mmta on tosiasiassa ollut sopimusaikana olennaisesti suppeampaa kuin mitä Kilpailuviraston esityksessä on väitetty. Pohjolan Laitehuoliolla on sopimusaikana ollut toimintaa kolmella paikkakunnalla: Kempele, Kuopio ja Rovaniemi. Kuopion toimipisteen toiminta on ollut varsin pientä, koska siellä on toiminut vain yksi huoltomies. Yrityksen koko henkilöstömäärä vuonna 2004 on ollut 16 henkilöä. Pohjolan Laitehuollon toiminta Tuusulassa ja Kemissä on alkanut vasta Pohjolan Laitehuollon jo irtisanottua Tecalemitin kanssa tehdyn sopimuksen. Pohjois-Suomessa on Tecalemitin ja Pohjolan Laitehuollon lisäksi toiminut ainakin viisi muuta huoltoliikettä. Seuraamusmaksu Kilpailunrajoituslain 7 :n (318/2004) mukaan seuraamusmaksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta. Kilpailunrajoituslaki e1 mahdollista sitä, että seuraamusmaksu suhteutettaisiin koko konsernin liikevaihtoon. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan yhtä yritystä. Kilpailunrajoituslaissa ei myöskään ole

17 pemstetta suhteuttaa seuraamusmaksua muuhun kuin nimenomaan kyseisen yhtiön omaan liikevaihtoon. A-Tee Service Oy on uusi yhtiö, jolla ei ole ennen vuotta 2009 ollut lainkaan liikevaihtoa ja jolla ei ole vahvistettua tilinpäätöstä. A-Tee Servicen arvion mukaan sen liikevaihdon suumusluokka vuonna 2009 on ollut 3-4 miljoonaa euroa. Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu on joka tapauksessa kohtuuttoman suun suhteutettuna kilpailunrajoituksen soveltamisaikaan, laajuuteen ja markkinavaikutuksiin sekä aikaisempaan oikeuskäytäntöön vertikaalisissa kilpailunrajoituksissa. Kilpailuviraston esitys seuraamusmaksun määräämiseksi on myös hallintolain 6 :ssä säädetyn yhdenvertaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen vastainen. Kilpailuvirasto ei nimittäin ole 6.6.2008 asiassa Dnro 139/61/2006 antamassaan ratkaisussa esittänyt seuraamusmaksua, vaikka Kilpailuvirasto on katsonut tutkimuksen kohteena olleen yrityksen syyllistyneen olennaisesti vakavampaan rikkomukseen, kuin millaiseen Kilpailuvirasto on katsonut Tecalemitin syyllistyneen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Tässä tapauksessa on kysymyksessä väärään sanamuotoon laadittu ehto, joka on sisältynyt vain yhteen, hyvin lyhyen ajan voimassa olleeseen sopimukseen. Seuraamusmaksuesitys on pemstunut Kilpailuviraston virheelliseen käsitykseen Pohjolan Laitehuollon tmmmnan maantieteellisestä laajuudesta. Kilpailu markkinoilla ei ole ehdon johdosta vääristynyt tai uhannut vääristyä. Tecalemit ei ole valvonut ehdon noudattamista eikä ole taloudellisesti hyötynyt kyseisestä ehdosta. Tecalemit on pyrkinyt myötävaikuttamaan asian selvittämistä Kilpailuvirastossa ja toimittanut Kilpailuvirastolie mittavia selvityksiä kilpailunrajoituslain 8 :ssä (318/2004) tarkoitetulla tavalla. Tecalemit ei ole väittänyt, että kysymyksessä oleva sopimusehto sinänsä olisi ollut sopimuksessa epähuomiossa. Epähuomio on kohdistunut siihen, ettei ehdon kilpailunrajoituslain vastaisuutta ollut tunnistettu. Asian ollessa vireillä Kilpailuvirastossa on Kauppalehdessä julkaistu artikkeli, josta syntyneestä osittain virheellisestä negatiivisesta julkisuudesta on aiheutunut Tecalemitille vahinkoa menetettynä voittona nom 200.000 euroa, mikä tulee ottaa huomioon seuraamusmaksun määräämistä ja suumutta harkittaessa. POHJOLAN LAITEHUOLTO OY:N LAUSUNTO Pohjolan Laitehuolto Oy on lausunut) että Tecalemitin käyttämä sopimusehto on rajoittanut kilpailua. Sopimusehto on vaikeuttanut

18 Pohjolan Laitehuollon liiketoimintaa ja aiheuttanut taloudellista vahinkoa Pohjolan Laitehuollon toiminnalle ja asiakkaille. Pohj olan Laitehuolto on pitänyt Kilpailuviraston esittämää seuraamusmaksua liian pienenä, kun otetaan huomioon kilpailunrajoituksen vakavuus ja maantieteellinen laajuus. KILPAILUVIRASTON VASTASELITYS Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää A-Tec Service Oy:n vaatimukset, ja lausunut muun ohella seuraavan. Kilpailuoikeudellinen arviointi Kilpailunrajoituslain säännösten rikkominen Sopimuksen sanamuoto "valtuutettu ei kilpaile Tecalemitin kanssa" on tarkoittanut yksiselitteisesti sitä, ettei Pohjolan Laitehuolto ole saanut poiketa Tecalemitin antamista hinnoista ylös- eikä alaspäin. Näin ollen kyse on ollut määrähinnoittelusta. Lisäksi sopimuksen kohdassa 18 on todettu, että "Sopimus voidaan purkaa päättyväksi heti, jos sopimusehtoja on rikottu." Tecalemit on myöntänyt edellä mainitun sopimusehdon olemassaolon ja todennut, että sopimusehto on rajoittanut Pohjolan Laitehuollon huoltoja varaosahinnoittelua. Tecalemit on todennut 8. 11.2004 päivätyssä selvityksessään muun ohella, että "Pohjolan Laitehuolto on toimenpidepyynnössään todennut, että Tecalemit on vaatinut noudattamaan Tecalemitin antamia varaosien hintoj a silloinkin, kun kysymyksessä on huoltotoiminta tai muuten ulosmyynti ilman, että kysymyksessä olisi Tecalemitin toimeksianto. Pitää paikkansa, että sopimukseen on valitettavasti jäänyt tätä tarkoittava ehto. Ehdolla on sopimustasolla pyritty estämään hintakilpailuun ryhtyminen silloin, kun Pohjolan Laitehuolto toimi Tecalemitin huoltopalveluiden j älleenm yyj änä." Käytännössä aitoa kilpailua syntyy vain silloin, kun yritys voi poiketa ylemmän jakeluportaan antamista hinnoista ja ennen kaikkea alittaa annetut hinnat. Mikäli yritys asettaa hintansa kilpailijoidensa hintojen yläpuolelle, on selvää, että asiakas valitsee tuolloin sellaisen yrityksen, joka tarjoaa samaa tai vastaavaa hyödykettä edullisempaan hintaan. Tecalemitin hinnoittelua koskeva ehto on näin ollen estänyt yritysten välisen hintakilpailun. Ehdon hintakilpailua rajoittavaa tarkoitusta todentaa myös se, ettei vastaavaa ehtoa ole ollut aikaisemmassa osapuolten välisessä huoltosopimuksessa. Kyse ei ole ollut vain enimmäishinnan asettamisesta vaan määrähinnoittelusta. Määrähinnoittelua koskeva kielto on ollut voimassa Suomen kilpailunrajoituslaissa sekä kilpailunrajoituslain

19 muutosta edeltäneellä että sen jälkeisellä aj alla. Määrähinnoittelu on ollut kiellettyä myös EY -oikeudessa koko rajoituksen voimassaolon aj an. Lisäksi on huomattava, että vaikka enimrnäishinnoittelusta on tullut lähtökohtaisesti sallittua kilpailunrajoituslain muutoksen myötä, sopimuksen tekohetkellä enimmäishinnan asettaminen on ollut kiellettyä. Nostinasennusten pemsasennushintoja koskevissa hinnoittelutaulukoissa (Kilpailuviraston esityksen liitteenä 8) annettuj a loppukäyttäjähintoja on tullut soveltaa huoltovaltuutussopimuksen ulkopuolisissa töissä. Kilpailuviraston esityksen liitteenä 9 olevat asiakaslaskut ovat esimerkkejä tällaisista töistä, joissa on käytetty Teealemitin edellyttämiä hinnoittelutaulukaista ilmeneviä hintoja. Esimerkiksi asiakaslaskussa 2004103 9 laskun summa 935,00 muodostuu hinnoittelutaulukon mukaisista loppukäyttäjähinnoista. "Nostinasennusten pemsasennushinnasto 1.5.2004-1.5.2005 Teealemit Servicen teiltä tilaamien asennusten kiinteät ostohinnat" -taulukossa olevat hinnat vastaavat "Nostinasennusten perusasennushinnasto 1.5.2004-1.5.2005 Pohjolan Laitehuolto" -taulukossa sarakkeiden "Tee ostohinta Mobil" ja "Tee ostohinta Muut" hintoja. Viimeksi mainittuja hintoj a on käytetty Tecalemitin Pohjolan Laitehuolialta tilaamissa töissä. Esityksen liitteessä 8 ensimmäisenä olevaan "Nostinasennusten pemsasennushinnasto 30.3-3 1.12.2004 A-Huolto liikkeet" -taulukkoon on koottu Tecalemitin ja kaikkien muiden A-huoltovaltuutettujen loppukäyttäjähinnat Esityksen liitteenä 9 olleessa asiakaslaskussa 20041032 käytetty työveloituksen tuntihinta 45,20 euroa löytyy mainitun taulukon kohdasta "Pohjolan Laitehuolto 2004". Pohjolan Laitehuolto on käyttänyt sille määrättyjä hintoja, eikä Tecalemitin omista töistään laskuttamia hintoja (59,62 euroa). Pohjolan Laitehuollon tehdessä alihankintana huoltovaltuutussopimuksen puitteissa töitä Tecalemitin asiakkaille laskutus on tapahtunut Tecalemitin ja työn tilauneen asiakkaan välillä. Tecalemitin on täytynyt tietää laskuttamansa hinta tarkasti. Sen sijaan Pohjolan Laitehuollon toimiessa huoltovaltuutussopimuksen ulkopuolella Tecalemitilla on ollut entymen kiinnostus seurata Pohjolan Laitehuollon laskutusta, koska Tecalemit on määrä1myt kyseiset hinnat. Pohjolan Laitehuolto ei ole laskuttanut asiakasta silloin, kun kyse on ollut Tecalemitin toimeksiannosta, vaan on antanut asiakkaalle vain työraportin, jossa on ilmoitettu tehdyt työtunnit ja suoritetun työn kohde. Hintoja työraportissa ei ole ollut. Tämä osoittaa, että Tecalemitin toimeksiannosta tehdyissä töissä ei ole tarvittu hinnoi ttel utaul ukoissa annettuja loppukäyttäj ähintoj a. Hintakilpailun rajoittamista tulevaisuuteen nähden osoittaa myös Tccalemitin 12.12.2000 laatima A-huoltajakokouksen pöytäkitj assa (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 3) oleva toteamus "Pelisäännöistä

20 todettiin, että öljy-yhtiö sopimuksia tulee ehdottomasti kunnioittaa. Lisäksi sovittiin, että ei kilpailla keskenään, korjaamolaitemyyj ät, jälleenmyyjät ja A-huoltajat." Kilpailunrajoituksen vaikutukset markkinoilla Tecalemit on asettamailaan sopimusehdolla estänyt Pohjolan Laitehuollolta itsenäisen hinnoittelun silloin, kun Pohjolan Laitehuolto on huoltanut omaan lukuunsa Tecalemitin myymiä koneita ja laitteita. Tecalemit ei omalta osaltaan voi vedota kilpailunrajoituksen keston lyhytaikaisuuteen yhtiön vastuuta pienentävänä tekijänä, kun se ei itse ole myötävaikuttanut rajoituksen päättymiseen. Määrähinnoittelua koskeva sopimusehto lakkasi olemasta voimassa 23.8.2004 ainoastaan sen vuoksi, että Pohjolan Laitehuolto sanoi yksipuolisesti sopimuksensa irti. Kilpailuvirasto on myös jo ottanut huomioon rajoituksen suhteellisen lyhytaikaisen keston seuraamusmaksuesityksessään. Tecalemitin markkinoimat laitteet ovat teknisesti monimutkaisia ja niiden huollossa tarvitaan nimenomaan Tecalemitin laitteisiin liittyvää tietotaitoa. Tecalemit on yliarvioinut huoltoon kykenevien yritysten määrän sekä aliarvioinut oman markkinaosuutensa huoltotoiminnassa. Pohjolan Laitehuoliolla on ollut huoltotoimintaa Kempeleen, Kuopion ja Rovaniemen lisäksi myös muualla Pohjois-Suomessa, koska yritys on ollut ainoa A-valtuutettu kyseessä olevalla alueella. Seuraa usntaksu Esitetty seuraamusmaksu on Tecalemitin Suomen liikevaihdosta vain noin 0,3 prosenttia ja koko konsernin liikevaihdosta noin 0,03 prosenttia. Määrähintakiellon rikkominen on periaatteellisesti erityisen moitittavaa. Määrähinnoittelukielto on ollut voimassa jo vuodesta 1964 alkaen, ja Tecalemitin olisi merkittävänä yrityksenä pitänyt olla tietoinen toimintansa lainvastaisuudesta. Tecalemitin menettelyn moitittavuutta ei vähennä myöskään se, että yhtiö selittää asettaneensa vain enimmäishintaa koskevan ehdon. Ehdon asettamishetkellä voimassa olleen kilpailunrajoituslain 4 :n ( 480/1992) sanamuoto on yksiselitteisesti kieltänyt myös ylimmän hinnan asettamisen. Tecalemitin syyllisyyttä kilpailunrajoituslain 4 :ssä ( 48011992) Ja 4 :ssä (3 1 8/2004) tarkoitetun määrähintakiellon rikkomiseen ei vähennä se, että toisessa määrähinnoittelua koskevassa tapauksessa Kilpailuvirasto on kilpailunrajoituslain 12 :n mukaisen toimivaltansa nojalla päätynyt poistamaan tapauksen käsittelystään. Kilpailunrajoituslain 12 ei ole säännös, johon osapuolet voisivat tehokkaasti vedota halutessaan Kilpailuviraston poistavan tapauksen käsittelystä.