Julkistalouden kurssi KEVÄT 2015

Julkistalouden kurssi KEVÄT 2015

KIRJALLISUUS STIGLITZ, ECONOMICS OF THE PUBLIC SECTOR, 3 RD ed. 2000

Muita julkisen talouden kirjoja: Tuomala, Julkistalous, 2009, Gaudeamus Atkinson Stiglitz, Lectures on Public Economics, 1980 Bailey, Public Sector Economics, Bailey, Local Government Economics: Principles and Practise, 1999 Barr, Economics of the Welfare State, Oxford, 2004 Boadway & Wildasin, Public Sector Economics, 2 nd ed. Boadway & Bruce, Welfare Economics, Basil Blackwell Cullis & Jones, Public Finance & Public Choice, Oxford, 3rd ed. 2009 Hindriks and Myles, Intermediate Public Economics, MIT Press, 2008 Mueller, Public Choice III, 2003 Musgrave & Peacock (Eds.), Classics in the Theory of Public Finance, 1994 Rosen, Public Finance, Irwin, 4 th ed. 1995 Sandmo, The Public Economics of the Environment, 2000, Oxford Lisää julkisen talouden kirjoja, ks. http://www.economicsnetwork.ac.uk/books/publicsectoreconomics.htm Käsiteltävien teemojen yhteydessä tulee esiin niihin liittyvää kirjallisuutta.

Julkistalouden kurssi KL 2015 16.3.2015 Johdanto, Heikki Loikkanen HY 18.3.2015 Markkinoiden Epäonnistuminen, Heikki Loikkanen HY 23.3.2015 Yhteiskunnallinen päätöksenteko, Heikki Loikkanen HY 25.3.2015 Verotuksen perusteet, Seppo Kari VATT 30.3.2015 Verotuksen erityiskysymykset ja sovellutukset, Seppo Kari VATT 01.4.2015 Työn verotus, Tuomas Matikka VATT 13.4.2015 Fiskaalinen federalismi, valtion, alueiden ja kuntien rooli, Heikki Loikkanen HY 15.4.2015 Kustannus-hyötyanalyysi, Heikki Loikkanen HY 20.4.2015 Julkinen valinta, Janne Tukiainen VATT 22.4.2015 Koulutus, Tuomo Suhonen VATT 27.4.2015 Julkisen sektorin tehokkuus, Mika Kortelainen VATT 29.4.2015 Taloudellinen eriarvoisuus, Marja Riihelä VATT Paikka: ma 14-16 HY päärakennus, sali 5, ke 14-16 Economicum (Arkadiankatu 7) luentosali

1. JOHDANTOA (HEIKKI LOIKKANEN) 1.1 ALUKSI Miksi kannattaa opiskella julkistaloutta? Käsitteitä ja kysymyksiä Mihin kansalaiset tarvitsevat julkista sektoria Fiskaalinen federalismi monitasoinen julkinen sektori 1.2 JULKISEN SEKTORIN KOOSTA JA RAKENTEESTA Historiallista dataa ja vähän tuoreempaakin 1.3 JULKISEN SEKTORIN KASVUN TEORIOISTA Wagnerin laki Baumolin laki tai tauti Politiikkamalli: uudelleenjaon kysyntä ja demokratian laajeneminen Säppivaikutus Etujärjestöjen rooli Poliittisen järjestelmän rooli Byrokratiamalli

1.1 ALUKSI Miksi kannattaa opiskella julkistaloutta? Julkinen talous (public economics) on kehittynyt Millin ja Ricardon poliittisesta taloustieteestä verotuksen analyysin julkisen rahoituksen (public finance) kautta julkiseksi taloudeksi ja palaa jälleen juurilleen kehittämällä uutta poliittista taloustiedettä.

Miksi opiskella Julkinen talous on julkisen sektorin päättäjien talousym. politiikan ja sen seuraamusten tutkimusta. Sen näkökulmina ovat vaikutukset talouden (tuotannon ja kulutuksen) tehokkuuteen, vakauteen ja hyvinvoinnin jakaumaan. Se käsittää kaikki hallituksen vuorovaikutukset talouden kanssa. Julkistalous yrittää A. ymmärtää hallituksen tekemiä päätöksiä (mitä, miksi, mitä niistä seuraa) ns. positiivisella analyysillä B. arvioida mitä päätöksiä sen tulisi tehdä vaihtoehtojen seuraamuksia arvioimalla eli ns. normatiivisella analyysillä - tämä edellyttää tavoitteen määrittelyä

Kansantaloustieteen ja sen opiskelun yksi tärkeä motiivi on politiikkakysymykset, joita käsitellään julkisen talouden yhteydessä. Suuret kysymykset koskevat talousjärjestelmää ja julkisen sektorin laajuutta. Työn, koulutuksen, ympäristön, liikenteen jne. talous sisältävät politiikkakysymysten arviointeja ja ovat julkisen talouden sektorikohtaisia sovellusalueita.

Julkistalous on täynnä arkielämää koskettavia aiheita Millaisia palveluja ja kuinka paljon julkinen sektori tarjoaa ja miksi se niitä tarjoaa on kuuma poliittinen keskusteluteema. Samoin tulonsiirrot (eläkkeet, työttömyysturva..) ja tuet (maatalous-, opinto, asumis- ym. tuet) sekä normipolitiikka (tuotevastuu, oppivelvollisuus, tupakointikielto..). Palveluiden ja muun julkisen toiminnan rahoitus tapahtuu suurelta osin veroilla. Ei ole yhdentekevää, kuinka verot kerätään. Mitä väliä on sillä päättääkö julkisen sektorin asioista EU, kansallisvaltio vai alue- tai kuntataso (ja miten organisoituna).

Käsitteitä ja kysymyksiä Mikä ero on julkisella ja kollektiivisella - mitä julkistalous koskee? Mikä erottaa julkisen sektorin päätöksenteon yksityisestä (yritysten ym.) - demokratioissa julkisen sektorin päättäjät ovat joko suoraan tai epäsuorasti vaaleilla valittuja - mahdollisuus säätää lakeja ja käyttää pakkovaltaa

Millainen on toimiva (kapitalistinen) markkinatalous 1. SANALLINEN SELITYS - markkinat tuotannon, kulutuksen ja investointien (yritysten lkm) ohjausjärjestelmänä - tarkastellaan yhden homogeenisen hyödykkeen markkinoita täydellisen kilpailun ideaalisissa oloissa 2. GRAAFINEN ESITYS (luennon 2. alussa) 3. ENTÄ MILLAINEN ON TOIMIVA TYÖLÄISITSE- HALLINTOON PERUSTUVA MARKKINATALOUS - työntekijät vuokraavat pääomaa (eikä pääoma työtä) - ent. Jugoslavian talousmalli

Miksi kansalaiset (kuluttajat) tarvitsevat julkista sektoria hyvinvointinsa edistämiseksi 1. MARKKINOIDEN EPÄTÄYDELLISYYKSIÄ (ALLOKAATIO) 1.1. Epätäydellinen kilpailu 1.2. Julkishyödykkeet 1.3. Ulkoisvaikutukset 1.4. Markkinoiden puuttuminen 1.5. Epätäydellinen informaatio 1.6. Yhteisomistus 2. MAKROVAIHTELUT (STABILITEETTI) - työttömyys, inflaatio, valuuttakurssin vaihtelut, finanssikriisit 3. HYVINVOINNIN JAKAUMA (DISTRIBUUTIO) - tulon- ja varallisuuden jakaumaa halutaan muuttaa - hyödykkeet vai raha uudelleenjaon välineenä - mahdollisuuksien vai toteutumien tasoittaminen

Fiskaalinen federalismi monitasoinen julkinen sektori FISKAALISEN FEDERALISMIN PERUSKYSYMYKSIÄ 1. Mitä julkisen sektorin tulisi tehdä (tehtävät) 2. Montako alueellista tasoa julkisella sektorilla tulisi olla - valtiolliset aluetasot - itsehallinnolliset aluetasot 3. Montako yksikköä ja minkä kokoista kullakin tasolla tulisi olla 4. Mikä taso hoitaa mitäkin tehtäviä - omat tehtävät - määrätyt tehtävät 5. Miten eri tasot rahoittavat toimintansa - oma rahoitus (verot, maksut) - siirrot muilta tasoilta (valtionavut yms.) 6. Miten tehtäviä hoidetaan - tilaten yksityiseltä sektorilta ja/tai VTY:ltä - tuottaen itse (vain itselle tai muillekin) - ohjaten normeilla tai taloudellisilla kannusteilla (verot, tuet)

HUOM! JULKISELLA SEKTORILLA HAJAUTUSTA ON KAHDENLAISTA Valtionhallinnon hajauttamista, jossa muodostuu alueellisia hierarkioita ja verkostoja (esim. läänit ja erilaiset piirit ) Poliittinen ja taloudellinen hajauttaminen, jossa päätöksentekovaltaa hajautetaan itsehallinnollisille yksiköille (kunnat ja alueyksiköt, osavaltiot valtuustoineen ), joilla on lisäksi omia rahoituksen muotoja (vero- ja maksutuloja fiskaalisten siirtojen lisäksi). Jatkossa sub-national government viittaa tällaisiin itsehallinnollisiin yksiköihin!! EU:n tasolla subsidiariteettiperiaate

Julkisen sektorin hierarkiat ö

EU Kansallisvaltio Yks. sektori Julkinen sektori Y KT VTY Kesk. hall. Itsehallinnolliset yksiköt

EU Kansallisvaltio Yks. sektori Julkinen sektori Y KT VTY Administratiivinen desentralisaatio eli hallinnon hajautus Kesk. hall. Itsehallinnolliset yksiköt - osavaltiot - alue- ja välitasot - Kunnat - kaupunginosat

Taulukko 1 Alue- ja paikallishallinto kansallisine nimityksineen eräissä Euroopan maissa vuonna 2009 (tai edeltävänä vuonna) Yhtenäivaltiot Tanska 5 counties 98 kommuner Suomi 348 kuntaa (336 Ranska 26 regions 100 departements 36 682 communes Irlanti 8 counties 114 munipalicities Italia 20 regions 103 provinces 8 102 comuni Kreikka 54 prefectures 1 034 munipalicities Luxemburg 116 communes Alankomaat 12 provinces 441 gemeenten Norja 19 fylkeskommuner 430 kommuner Portugali 2 auton.regions 308 municipalities Espanja 17 regions 50 provinces 8 115 municipalities Ruotsi 20 counties 290 kommuner Iso-Britannia 3 regions 28 counties 406 districts Liittovaltiot Itävalta 9 länder 2 357 gemeinde Belgia 6 regions 10 provinces 589 communes Saksa 16 länder 301 kreise 12 339 gemeinde Sveitsi* 26 cantons 2 740 munipalicities ¹ sisältää ne aluehallinnot, joilla vaaleilla valitut päätöksentekoelimet sekä omat verotulolähteet. Tanskan välitasolla (counties) ei kuitenkaan ole omia verotuloja. Päälähde: CEMR-Dexia

RICHARD MUSGRAVEN (1959) JAOTTELU JULKISEN SEKTORIN TEHTÄVISTÄ: 1. ALLOKAATIOTEHTÄVÄ (TUOTANNON JA KULUTUKSEN RAKENTEESEEN VAIKUTTAMINEN) - epätäydellinen kilpailu, julkishyödykkeet, ulkoisvaikutukset, markkinoiden puuttuminen, epätäydellinen informaatio 2. STABILISAATIOTEHTÄVÄ (TALOUDEN VAKAUS) 3. DISTRIBUUTIOTEHTÄVÄ (HYVINVOINNIN JAKAUMA; TULONJAKO)

FISKAALISEN FEDERALISMIN PERIAATTEET Liittyvät siihen - minkä tason tulisi hoitaa mitäkin tehtäviä - tai yleisemmin, tulisiko tehtävien hoito keskittää vai hajauttaa - miten tehtävien hoito tulisi rahoittaa Julkisen sektorin tasoista: - globaali (YK, MP) - ylikansallinen (EU) - kansallisvaltio - alueet, kunnat Seuraavassa on laajempi lista periaatteita, koskevat mm. sitä, tulisiko määrätyn tehtävän hoito keskittää (valtiolle tai muulle korkealle tasolle) vai hajauttaa (alueille, kunnille tms.). Ne sisältävät Musgraven kolme tehtävää, mutta niihin sisältyy lisäksi eräitä muita, jotka ovat allokaatiotehtävään liittyviä asioita Tehtävien hoidon rahoitusta katsotaan erikseen myöhemmin.

TEHTÄVIEN HOITOA KOSKEVIA PERIAATTEITA JA PERUSTELUJA 1 Keskitetyn stabilisaation ja keskitetyn tulonjaon periaatteiden mukaan talouden suhdannepolitiikka ja tulonjakokysymysten hoito tulee keskittää (valtiovallan vastuulle). Sama koskee sellaisten julkishyödykkeiden tarjontaa, joilla on valtakunnallisia vaikutuksia talouden kasvuun ja ihmisten hyvinvointiin. MITEN NÄITÄ VOIDAAN PERUSTELLA

TEHTÄVIEN HOITOA KOSKEVIA PERIAATTEITA JA PERUSTELUJA 2 (JATKUU) Alueellisen neutraalisuuden periaate. Aluepolitiikan tai muiden alueellisten toimenpiteiden ei tulisi vääristää kilpailua ja taloudellisen toiminnan edellytyksiä eri alueilla. Erilaisuuden hyväksymisen periaate. Tämän mukaan julkisen sektorin päätöksentekoa tulee hajauttaa, mikäli väestön paikallisia julkishyödykkeitä koskevissa preferensseissä ja tuotanto-olosuhteissa on alue-eroja. - alueellisen ja paikallisen itsehallinnon perusta

TEHTÄVIEN HOITOA KOSKEVIA PERIAATTEITA JA PERUSTELUJA 3 (JATKUU) Hyötyjä- ja maksajajoukon vastaavuuden periaate. Tämä merkitsee sitä, että vain määrätyn alueen asukkaille hyötyjä tuottavan julkisen sektorin toimenpiteen kustannukset tulisi maksattaa saman alueen asukkailla. Alueellisten ulkoisvaikutusten korjaaminen. Paikallisista julkishyödykkeistä tai hyvinvointipalveluista aiheutuvien ylikunnallisten ulkoisvaikutusten (esimerkiksi koulutetut muuttavat yli kuntarajojen) huomiotta jättäminen paikallistasolla johtaa palvelutarjonnan ali- tai ylimitoitukseen riippuen siitä, onko kyse positiivisista tai negatiivisista vaikutuksista. Tämä vääristymä voidaan korjata niin, että ylempi taso (valtio, EU) ohjaa tarjontaa valtionapujen, EU-tukien (tai -verojen) sekä normipolitiikan avulla, tai kasvattamalla kuntakokoa (ulkoisvaikutuksen sisäistäminen).

TEHTÄVIEN HOITOA KOSKEVIA PERIAATTEITA JA PERUSTELUJA 4 Minimipalvelutason turvaaminen. Eri alueilla asuville ihmisille pyritään turvaamaan hyvinvointipalvelujen (peruskoulutus, perusterveydenhuolto jne.) mininimitaso niiden fiskaalisesta kapasiteetista (veropohja per asukas) riippumatta. Tämä tapahtuu tyypillisesti kuntien valtionapujärjestelmän sekä normipolitiikan (subjektiiviset oikeudet) avulla. Alue-erojen tasaus (yksilöiden välisen tasauksen lisäksi). Alueellisten tulotaso-erojen tuloksena alue- ja paikallistason fiskaalisessa kapasiteetissa on eroja, joita tulisi tämän periaatteen mukaan tasata. Tällainen veropohjien tasaus voi olla joko puhtaasti alueyksiköiden välistä tai sitten osa tasauksen rahoituksesta tulee kansallisvaltion (tai EU:n) tasolta.

HUOM! FISKAALISEN FEDERALISMIN TEHTÄVIEN HOITOA KOSKEVAT PERIAATTEET OVAT OSIN RISTIRIITAISIA KESKENÄÄN ESIM 1. alueellisen neutraalisuuden periaate ja alueerojen tasaus ESIM 2. hyötyjä- ja maksajajoukon vastaavuus ja minimipalvelutason turvaaminen. - EIVÄT OLE KOVIN TÄSMÄLLISIÄ - MITÄ TASOJA PITÄISI OLLA, PALJONKO YKSIKÖITÄ - NE OVAT SUUNTAA ANTAVIA - MELKEIN KAIKKI OVAT OSIN KIISTANALAISIA - HISTORIA, KULTTUURI JA MUUT INSTITUUTIOT VAIKUTTAVAT KUNKIN MAAN JÄRJESTELMÄÄN

Valtavirtanäkemyksen mukaiset rahoituksen muodot Rahoituksen osalta musgravelainen perusnäkemys (ks. R. Musgrave ja P. Musgrave 1987, s. 469-471 ja Oates 1994 luku II) on se, että Valtion (tai liittovaltion) tasolle stabilisaatiopolitiikan välineeksi ja henkilöllisen tulonjako- ja alueellisen tulonsiirtopolitiikan rahoittamiseksi soveltuvat progressiivinen tuloverotus, yritysverotus sekä esimerkiksi luonnonresurssien (luonnollisten monopolien) tuottoverot. liikevaihtoverotyyppiset veromuodot sopivat paremmin valtion tai osavaltion tasolle kuin paikallistason veroiksi. Koska tuottoisimmat veromuodot sijoittuvat paikallistasoa korkeammalle, niille syntyy fiskaalista ylijäämää, jolla voi rahoittaa alempia fiskaalisessa vajeessa olevia hierarkiatasoja.

Valtavirtanäkemyksen mukaiset rahoituksen muodot, jatkuu Paikallistasolle sopivia rahoitus-muotoja ovat hyötyjä ja aiheuttaja maksaa perusteiset käyttäjämaksut liikkumattomiin verokohteisiin pohjautuvat verot, kuten kiinteistövero. Jos työvoima on kuntien kesken herkästi liikkuvaa, tulo- ja palkkaperusteiset verot eivät ole ideaalisia kuntatason veroja etenkään, jos niistä ajatellaan päätettäväksi kunnittain itsenäisesti. Ellei merkittävää liikkuvuuden asettamaa rajoitusta ole (empiirinen kysymys), ko. verot soveltuvat myös paikallistasolle. Valtionavut paikallis- ja aluetasolle sekä veropohjien tasaus (ellei se ole vain alueyksiköiden keskinäistä) edellyttävät valtio- tai liittovaltiotason fiskaalisen ylijäämän käyttöä alempien tasojen rahoituksen täydentämiseen.

1.2 JULKISEN SEKTORIN KOOSTA JA RAKENTEESTA Koska julkinen sektori verojen, menojen ja säätelyn kautta vaikuttaa yksityiseen sektoriin monella eri tavalla, ei yksi luku voi pitää sisällään kaikkia vaikutuksia, joita julkisella sektorilla on koko talouteen. Eri koon mittoja julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta (kaikkien hyödykkeiden arvo, joka taloudessa on tuotettu) Kaikkien tulojen tai pelkästään verojen osuus BKT:stä julkisen sektorin työntekijöiden osuus työvoimasta lakien ja säädösten määrä HUOM: Julkisen sektorin tuottamien hyödykkeiden arvoa mitataan yleensä niihin käytettyjen panosten arvolla eikä niillä aikaansaadun tuotoksen arvolla.

Julkiset menot/bkt eräissä OECD-maissa vuosina 1880-2004 1880 1913 1929 1938 1950 1960 1970 1980 1990 2004 Suomi 12 15 16 23 27 32 39 47 51 Ruotsi 10 15 18 24 31 43 62 61 57 Norja 7 18 20 35 30 41 48 55 46 Tanska 9 10 13 16 18 25 41 56 58 55 Ranska 11 10 12 22 28 34 38 46 50 53 Saksa 10 18 31 42 30 33 39 49 46 47 Hollanti 8 11 22 27 33 45 59 58 47 Iso-Britannia 10 13 24 29 34 32 39 45 42 44 Italia 14 17 20 29 30 29 33 42 54 49 Japani 9 14 19 30 20 21 19 33 32 38 USA 8 10 19 23 27 32 34 37 36 Keskihajonta 2,1 3,4 6,1 8,1 5,6 4,0 7,2 9,5 9,5 6,5 Keskiarvo 10,0 12,3 17,0 23,9 26,5 29,3 36,5 46,5 49,0 47,5 Lähteet: Taulukko 1 Mäki (1995), perustuu seuraaviin lähteisiin; Hjerppe (1988), Lybeck- Henrekson (1988), Offentliga sektorn (1990), Taimio (1986) ja 2004 perustuu OECD Economic Outlook 2005.

Julkiset menot/bkt OECD-maissa 1960-2007, % Maa 1960 1970 1980 1985 1990 1993 2007 Suomi 26,7 31,6 39,0 44,9 46,5 62,3 47,3 Ruotsi 31,4 43,2 61,0 64,4 61,5 74,5 52,5 Tanska 24,6 40,0 55,6 58,7 58,5 61,8 51,0 Norja 30,3 41,0 48,3 45,6 54,8 58,5 46,5 Islanti 24,6 26,2 29,5 31,6 35,6 36,9 43,2 Hollanti 31,0 43,4 57,0 59,0 56,6 58,2 46,6 Belgia 34,2 41,6 57,6 61,5 55,2 58,2 48,7 Ranska 36,2 37,7 45,4 51,9 49,1 54,2 53,0 Luxemburg 29,4 31,8 52,4 50,3 49,4 53,7 44,7 Itävalta 32,8 37,7 47,0 49,6 47,8 51,1 48,2 Saksa 31,1 36,9 46,5 46,1 44,8 50,5 45,0 Irlanti 24,9 35,2 46,8 51,7 42,3 47,4 35,2 Iso-Britannia 32,5 37,6 43,9 45,2 40,4 45,3 45,7 Sveitsi 19,9 26,3 33,1 34,2 34,2 36,9 36,1 Italia 29,3 32,7 41,2 49,0 51,7 54,2 49,0 Kreikka 21,2 26,9 33,1 48,2 53,4 53,6 46,9 Portugali 17,4 21,5 37,9 42,5 42,8 50,7 47,1 Espanja 16,6 21,7 31,7 40,3 42,0 47,2 38,7 Kanada 29,0 34,9 40,2 46,3 47,3 51,0 40,0 Australia 24,1 27,9 33,8 38,5 36,8 40,7 35,5 USA 27,4 32,0 34,0 36,5 36,7 38,8 36,6 Japani 16,6 18,5 31,0 31,3 31,3 33,8 37,8 Keskihajonta 5,7 7,3 9,6 9,3 8,4 9,8 4,6 OECD(Eur) 30,6 35,9 45,0 48,8 47,5 52,3 46,9 Lähteet: Mäki (1995); OECD economic outlook 2009

3.22 General government expenditures as a percentage of GDP (, 2009 and ), OECD: Gov. at a glance 2013

Yl. julkinen hallinto Puolustus Yl. järjestys ja turvallisuus Elinkeinoelämä Ympäristönsuojelu Asuminen ja yhd.palv. Terveyden huolto Virkistys, kulttuuri ym. Koulutus Sosiaaliturva Yhteensä Julkisen sektorin menot tehtävittäin v. 2004 (osuus BKT:stä, %) Suomi 6,6 1,6 1,5 4,8 0,3 0,3 6,7 1,2 6,0 21,9 51,1 Ruotsi 7,6 1,9 1,4 4,8 0,3 0,8 7,0 1,0 7,4 24,3 56,7 Norja 4,3 1,8 1,1 4,1 0,7 0,8 7,8 1,2 6,2 17,9 46,0 Tanska 7,4 1,6 1,0 3,7 0,5 0,7 7,1 1,8 8,3 23,0 55,1 Viro 3,2 1,5 2,4 4,4 0,7 0,5 4,1 2,2 6,6 11,0 36,4 Latvia 4,6 1,2 2,2 4,3 0,8 0,8 4,5 1,4 6,0 10,2 35,9 Liettua 4,7 1,4 1,9 3,6 0,5 0,4 4,1 0,7 5,9 10,1 33,2 Puola 5,6 1,0 1,6 3,2 0,6 1,4 4,3 0,9 6,0 17,6 42,2 Espanja 4,9 1,1 1,8 4,9 0,9 1,0 5,5 1,4 4,4 13,0 38,8 Saksa 6,0 1,1 1,6 3,6 0,5 1,1 6,1 0,7 4,0 22,1 46,9 Ranska 7,1 2,2 1,1 3,2 0,8 1,9 7,3 1,5 6,4 21,9 53,4 Iso-Britannia 4,8 2,6 2,6 2,9 0,7 0,7 7,0 0,5 5,8 16,2 43,7 Alankomaat 8,1 1,5 1,8 4,7 0,8 1,2 4,5 1,4 5,2 17,3 46,6 Tshekki 4,8 1,3 2,2 7,4 1,2 0,7 6,0 1,3 5,0 14,2 44,3 Unkari 9,3 1,3 2,1 5,8 0,8 0,8 5,4 1,8 5,8 16,5 49,7 Irlanti 3,5 0,6 1,4 5,0 2,0 7,1 0,5 4,5 9,1 33,7 Kreikka 9,8 2,8 1,3 6,9 0,7 0,5 4,9 0,4 3,5 19,2 49,8 Portugali 6,2 1,4 1,9 4,9 0,6 0,8 6,6 1,2 7,4 15,2 46,1 Itävalta 7,0 0,9 1,4 5,1 0,4 0,6 6,7 1,0 5,7 21,2 49,9 Lähde: T. Matikka (2006)/, Eurostat (2006).

3.25 Structure of general government expenditures by function (), OECD: Gov. at a glance 2013 General public services Defence Public Economic order and affairs safety Environm ental protection Housing and communit y amenities Health Recreatio n, culture and religion Social Education protection Australia Austria Belgium Czech Republic Denmark Estonia Finland France Germany Greece Hungary Iceland Ireland Israel Italy 12,5 4,1 4,8 11,4 2,6 1,8 19,2 2,1 14,5 27,1 13,1 1,4 2,9 10,5 1,0 1,2 15,3 2,0 11,0 41,6 15,0 1,8 3,4 12,3 1,4 0,7 14,8 2,4 11,6 36,6 10,7 2,1 4,3 13,9 3,1 1,9 18,1 2,9 11,4 31,7 13,7 2,4 2,0 6,1 0,7 0,6 14,5 2,8 13,5 43,8 8,4 4,1 5,6 12,0-0,9 1,6 13,3 5,0 16,9 34,2 13,3 2,6 2,7 8,8 0,5 1,0 14,2 2,2 11,6 43,1 11,5 3,2 3,1 6,3 1,9 3,4 14,7 2,5 10,8 42,6 13,6 2,4 3,5 7,8 1,5 1,2 15,5 1,8 9,4 43,3 24,6 4,6 3,3 6,2 1,0 0,4 11,6 1,2 7,9 39,3 17,5 2,3 3,9 14,4 1,5 1,6 10,4 3,5 10,5 34,5 17,8 0,1 3,1 12,4 1,3 0,7 16,1 7,0 17,1 24,6 11,4 0,9 3,7 16,4 2,1 1,3 15,6 1,8 10,9 35,9 14,7 14,7 3,8 5,8 1,5 1,0 12,3 3,9 16,5 25,9 17,3 3,0 4,0 7,1 1,8 1,4 14,7 1,1 8,5 41,0

3.25 Structure of general government expenditures by function (), jatkuu General public services Defence Public Economic order and affairs safety Environm ental protection Housing and communit y amenities Health Recreatio n, culture and religion Social Education protection Japan 11,0 2,2 3,1 9,8 2,9 1,8 17,3 0,8 8,4 42,7 Korea 15,2 8,6 4,2 20,1 2,4 3,3 15,2 2,2 15,8 13,1 Luxembourg 11,4 1,0 2,5 9,9 2,8 1,8 11,4 4,0 12,1 43,2 Netherlands 11,2 2,7 4,2 10,9 3,3 1,2 17,0 3,5 11,6 34,5 Norway 9,7 3,6 2,2 9,6 1,5 1,6 16,5 2,9 12,6 39,8 Poland 13,4 2,7 4,2 13,0 1,6 2,0 10,9 3,0 12,8 36,6 Portugal 17,1 2,7 4,0 8,2 1,1 1,3 13,8 2,2 12,9 36,7 Slovak 15,4 2,7 6,4 9,8 2,7 2,6 15,5 3,0 10,6 31,3 Republic Slovenia 12,4 2,3 3,3 11,4 1,6 1,3 13,5 3,7 13,2 37,3 Spain 12,5 2,3 4,8 11,6 2,1 1,3 14,1 3,3 10,5 37,4 Sweden 14,4 2,9 2,7 8,2 0,7 1,5 13,7 2,2 13,3 40,5 Switzerland 9,9 2,9 5,0 13,7 2,3 0,6 6,1 2,6 17,9 39,0 Turkey 16,4 4,1 5,2 11,9 1,1 3,5 12,1 2,3 11,4 31,9 United 11,6 5,1 5,3 5,3 2,0 1,8 16,5 2,1 13,4 36,8 Kingdom United States 12,4 11,7 5,5 9,4 0,0 2,1 21,4 0,7 15,5 21,3 OECD 13,6 3,6 3,9 10,5 1,6 1,6 14,5 2,7 12,5 35,6 Source: OECD National Accounts Statistics (database). Data for Australia are based on Government Finance Statistics provided by the Australian Bureau of Statistics. Data are not available for Canada, Chile, Mexico and New Zealand Information on data for Israel: http://dx.doi.org/10.1787/888932315602.

Julkiset menot kansantalouden tilinpidossa 1. kulutusmenot. - palkat, tavaroiden ja palvelujen ostot, vuokrat jne. 2. sosiaaliset tulonsiirrot. - eläkkeet, työttömyysturva, sairausturva, lapsilisät ja toimeentulotuki. 3. Julkiset investoinnit - kiinteän pääoman menot (rakennukset, koneet, laitteet jne.) vähennettynä pääoman myynneillä ja korjattuna (ylös tai alas) kirjanpitoarvojen muutoksilla. 4. elinkeinotuet 5. Korkomenot

Julkisyhteisöjen menot Suomessa Ks. VATTin rakenneraportti linkissä http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j59. pdf s. 14 on taulukko Kuvio 1.12. Julkisyhteisöjen menot Suomessa vuonna *, miljardia euroa

Julkisyhteisöjen menot vuonna, miljardia euroa Mrd. euroa 50 45 40 35 30 Kollektiiviset Muut Korkomenot Tukipalkkiot 25 20 15 Yksilölliset Tulonsiirrot kotitalouksille 10 5 0 Kulutusmenot Tulonsiirrot Investoinnit

Julkiset menot Suomessa vuonna 2007, prosenttia BKT:stä Koko julkinen sektori Valtio (keskushallinto) Sosiaaliturva rahastot Kunnat (paikallishallinto) Menot 46.6 25.3 4.6 16.7 kulutusmenot 21.5 6.2 1.5 13.8 sosiaaliset tulonsiirrot 20.0 15.9 3.0 1.1 investointimenot 2.4 0.7 0.2 1.5 yritys- ja elinkeinotuet 1.3 1.2-0.1 korkomenot 1.5 1.3-0.2 Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito

Julkisen sektorin koko Suomessa, 1920 2006 (1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) (8) (9) 1920.... 8 42.... 5 27 1950 23 29 12 49.... 8 42 1970 32 38 14 57.... 12 56 8,2 1975 38 39 17 62 4 55 14 62 10,3 1980 39 41 18 65 4 58 18 66 11,9 1985 45 41 20 66 4 61 20 59 14,8 1990 47 40 21 68 4 61 22 72 15,8 1995 59 33 24 65 3 46 26 72 25,8 2006 49 35 20 69 2 67 25 74 18,6 Selitykset: (1) Julkiset kokonaismenot/bkt (2) Kuntien menojen osuus julkisista menoista (3) Julkiset kulutusmenot/bkt (4) Kuntien kulutusmenojen osuus julkisista kulutusmenoista (5) Julkiset investoinnit/bkt (6) Kuntien investointien osuus julkisista investoinneista (7) Julkisen sektorin työllisten osuus kaikista työllisistä. (8) Kuntien työntekijöiden osuus julkisen sektorin työllisistä (9) Sosiaaliset tulonsiirrot/bkt Lähde: Mäki (1995), Parkkinen (1995), VATT/Talouden rakenteet 2007, Tilastokeskus/Kansantalouden tilinpidon historialliset sarjat

3.14 Structure of general government revenues (, ), OECD: Gov. at a glance 2013 Taxes other than social contributions Social contributions Grants + Other revenues 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 DNK AUS MEX ISL NZL SWE GBR CAN IRL ISR CHE KOR LUX ITA USA BEL NOR FIN TUR AUT ESP POL FRA PRT EST DEU NLD JPN GRC SVN SVK CZE HUN OECD RUS

Julkisen sektorin toiminnan rahoituksesta / verotus Ks. VATTin rakenneraportti linkissä http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j59.pdf Luku 5 Verotus, s. 79 alkaen, ks. S.81 Kuvio 5.2. Eri verojen osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2008, prosenttia

Eri verojen osuus bkt:sta vuonna 2009, % Tanska Ruotsi Italia Belgia Itävalta SUOMI Ranska Unkari Alankomaat Luxemburg Saksa Slovenia Viro Tšekki Iso-Britannia Puola Espanja Portugali Kreikka Slovakia Irlanti Luonn.hlöiden tulovero Sotu-maksut Välilliset verot Omaisuusverot Yhteisövero Muut verot EU21 0 10 20 30 40 50 %

3.16 Breakdown of tax revenues as a percentage of total taxation ( and ), OECD: Gov. at a glance 2013 percentage points 100 Income & Profits Social Security Payroll Property Goods & Services Other 85 70 55 40 25 10-5 DNK AUS NZL NOR CAN CHE ISL USA CHL GBR LUX IRL FIN SWE BEL ITA JPN ISR DEU ESP AUT KOR NLD MEX PRT GRC FRA TUR CZE HUN POL SVN EST SVK OECD

Julkisen sektorin toiminnan rahoituksesta / velkarahoitus Ks. VATTin rakenneraportti linkissä http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j59.pdf s. 10, Kuvio 1.8. Julkinen bruttovelka euroalueella ja Suomessa vuosina 1995, prosenttia bruttokansantuotteesta

Julkinen bruttovelka euroalueella ja Suomessa vuosina 1995, prosenttia BKT:sta % % 160 Euroalueen vaihteluväli 160 140 120 Euroalue (16 maata) Suomi 140 120 100 100 80 80 60 60 40 40 20 20 0 1995 1997 1999 2003 2005 2007 2009 0

3.3 General government debt as a percentage of GDP (, 2009 and ), OECD: Gov. at a glance 2013

Ireland United States Greece Spain Japan United Kingdom New Zealand Slovenia Iceland Canada France Slovak Republic Poland Netherlands Israel Portugal Australia Belgium Italy OECD Czech Republic Austria Denmark Finland Turkey Germany Chile Luxembourg Mexico Sweden Switzerland Estonia Korea Hungary Norway India South Africa Ukraine Brazil China Russian Federation Indonesia 3.1 General government fiscal balance as a percentage of GDP (, 2009 and ), OECD: Gov. at a glance 2013 % 2009 15 10 5 0-5 -10-15 -20

Kansainvälistä tilasto- ym. tietoa julkisesta sektorista OECD:n Government at a Glance 2013, linkissä http://www.oecd-ilibrary.org/governance/government-at-a-glance- 2013_gov_glance-2013-en Ja paljon muuta tietoja, mm. OECD revenue statistics IMF:n tietoja mm. Government finance statistics Eurostatin tietoja internetissä http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&langu age=en&pcode=tec00023&plugin=1 http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/government_financ e_statistics/data/main_tables http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&plugin=1&lan guage=en&pcode=tec00023

1.3. Julkisen sektorin kasvun teorioista Seuraavat julkisen sektorin menojen teoriat yrittävät selittää tapahtuneen julkisen sektorin kasvun. Ne eivät vastaa kysymykseen ovatko menot liian pienet tai liian suuret.

Wagnerin laki Adolf Wagner esitti jo 1880-luvulla Wagnerin lakina tunnetun teorian, jonka mukaan teollistuminen, kaupungistuminen ja demokratisoituminen yhdessä tulotason nousun kanssa johtavat sekä julkishyödykkeiden että hyvinvointipalvelujen kysynnän kasvuun (tulojousto yli yksi), ja kun julkinen sektori ottaa niistä vastatakseen, sen osuus kansantaloudessa kasvaa. Taustalla on seuraavia perusteluita: - Talouden kasvu lisää kompleksisuutta, se edellyttää uusia ja uusia lakeja ja laillisia rakenteita ja jo osin siksi julkiset menot kasvavat. - Kaupungistuminen synnyttää ulkoisvaikutuksia, joita julkinen sektori pyrkii korjaamaan - Julkisen sektorin tarjoamat meriittihyödykkeet (ns. hyvinvointipalvelut) ovat korkean tulojouston hyödykkeitä, joten tulojen kasvaessa niiden kysyntä kasvaa merkittävästi. Ongelma: johtuvatko menot tuloista vai tulot menoista (esim. koulutukseen)?

Baumolin (1967) laki tai tauti Taloudessa kaksi sektoria: teollisuus ja palvelut Teollisuus pääomaintensiivistä ja siellä on keskimääräistä korkeampi tuottavuuskehitys Palvelut työvaltaisia (opetus, terveydenhuolto, kulttuuri) ja siellä on keskimääräistä alhaisempi tuottavuuskehitys Solidaarinen palkkapolitiikka: kaikilla sektoreilla maksetaan palkkaa koko talouden keskimääräisen tuottavuuskehityksen mukaan. Tästä seuraa palvelujen yksikkökustannusten ja hintojen nousupaine Palvelujen kysyntä on tulojoustavaa ja toisaalta hintajoustamatonta Julkinen sektori ottaa palvelut rahoittaakseen (ja tuottaakseen) Nämä tekijät yhdessä tarjoavat selityksen, miksi julkisesti tarjottujen palvelujen (ns. meriittihyödykkeiden) osuus BKT:n arvosta kasvaa tulotason noustessa HUOM: - Palvelusektorin tuottavuuskehityksen ei tarvitse olla nolla, riittää että se on alhaisempi kuin teollisuudessa - jos palvelut rahoitetaan osana yksityistä kulutusta, sen BKT osuus kasvaa samassa määrin kuin julkiset menot ellei yksityinen tarjonta ole halvempaa

Tulojen uudelleenjaon kysyntämalli Korkeampi tulonjaon tavoite johtaa korkeampiin tulonsiirtoihin ja siten julkisten menojen kasvuun, esim. sosiaaliturva, köyhyyden vastaiset ohjelmat, julkiset työt. Tähän liittyy Meltzerin ja Richardin (1981, 1983) tulojen "uudelleenjaon kysynnän" kasvuun perustuva selitys julkisen sektorin kasvulle.

Tulojen uudelleenjaon malli (jatkuu 2) Jos sovelletaan enemmistöperiaatetta, niin yksinkertaisen enemmistön kannalta ratkaiseva mediaaniäänestäjä on tulonjakokysymyksissä mediaanituloinen. Mediaanitulon alapuolella olevat suosivat korkeampia veroja ja suurempaa tulojen uudelleenjakoa ja sen yläpuolella olevat taas haluavat pienempiä veroasteita ja vähäisempää uudelleenjakoa. Näin ollen mediaanituloinen äänestäjä on ratkaisevassa asemassa veroasteen ja tulonsiirtojen kannalta. Kun äänestäjien keskuudessa keskimääräinen tulo nousee mediaanituloon nähden (tuloerot kasvavat), verot nousevat ja päinvastainen kehitys taas laskee veroja. Näin ollen tulonjakauman vinous vaikuttaa tulojen uudelleenjaon kysyntään.

Tulojen uudelleenajon malli (jatkuu 3) Historiallisesti yleisen äänioikeuden laajeneminen ja äänestysaktiivisuuden kasvu ovat lisänneet nimenomaan pienituloisempien äänestäjien määrää, ja vieneet mediaaniäänestäjän asemaa alaspäin tulonjakaumassa. Tämä äänestäjäkunnan rakenteen muutos selittää osaltaan tulonsiirtojen ja niiden rahoittamiseksi tarvittavien verojen BKTosuuden kasvua 1900-luvulla.

Säppivaikutus (ratchet effect) Poliittisessa vuorovaikutuksessa hallituksen (poliitikot) preferenssit on kuluttaa rahaa, yleisö (äänestäjät) ei halua maksaa veroja. Menojen kasvuun tarvitaan verojen kasvua. Hallituksen on otettava huomioon yleisön preferenssejä tullakseen uudelleen valituksi. Menot asettuvat näiden kahden pyrkimyksen tasapainoon. Eksogeenisten muutosten puuttuessa ja preferenssien pysyessä samoina menot pysyvät vakaina. Kun nämä muuttuvat niin, että menot kasvavat, menot myös pyrkivät jäämään uudelle korkeammalle tasolle.

Muita teorioita Mm. Stigler (1981) korostaa eri eturyhmiä edustavien painostusryhmien merkitystä. Ne pyrkivät (vastavuoroisesti?) painostamaan poliitikkoja tarjoamaan etuja taustaryhmiensä eduksi jakaen subventioiden ym. etujen edellyttämän rahoituksen verotuksen kautta ainakin osittain painostusryhmän kannattajien ulkopuolelle. Pommerehne (1978) edustuksellisen demokratian ja budjettivallan etäisyys kansalaisista kasvattaa julkista sektoria. Sveitsissä suoran demokratian (kansanäänestys) tapauksessa julkiset menot / BKT paikallistasolla pienemmät kuin edustuksellisen demokratian tapauksessa. Edustuksellinen demokratia, jossa on suoran demokratian uhka, sijoittuu välitapaukseksi.

Muita teorioita (jatkuu 2) William Niskasen (1971, 1975) byrokratiamallit - äänestäjät ja luottamushenkilöt eivät tunne palvelutarjonnan todellisia kustannuksia - Virkamiehet voivat synnyttää luppoa käyttämällä agendakontrolliaan (mahdollisuus tehdä esityksiä) - virkamiesjohdon oletetaan pyrkivän maksimoimaan virastojensa menoja - näin saavutetaan mm. suuren viraston ja henkilökunnan arvonanto sekä erilaisia maksuttomia työsuhde-etuja