Yleiskaavallinen ohjelma

Yleiskaavallinen ohjelma Väestöraportti 2014 1

Johdanto Kaupunkisuunnittelussa on kesän 2014 aikana laadittu yleiskaavallisen ohjelman perustieto-osion väestöosan päivitys. Raportti sisältää Salon väestökehityksen perustietopaketin sekä koko kuntaa että osa-alueita ja taajamia koskien. Raportissa on jossain määrin tarkasteltu myös väestökehityksen ja erityisesti ikärakenteen haasteita tulevaisuudessa. Salon rakennemuutos on vaikuttanut ennen kaikkea kaupungin keskeisten osien työikäisten väkimäärän vähenemiseen, kun taas kehysalueella muutokset ovat olleet maltillisempia. Raportin tarkoituksena on toimia keskustelun pohjana tulevien vuosien väestötavoitteista ja niiden seurannaistoimenpiteistä päätettäessä. Raportissa on esitetty myös tilastokeskuksen viimeisin Saloa koskeva väestöennuste ja ns. omavaraislaskelma. Laajat tarkastelut ulottuvat vuoden 2013 loppuun, mutta osassa graafisia esityksiä on käytetty huhtikuun 2014 aineistoja. Todetaan lisäksi, että syyskuun 2014 alun Salon väestö on 54376, mikä merkitsee 92 henkilön laskua vuoden alusta. Tämä taas kertoo väestön vähenemisen olevan tasaantumassa kahden viime vuoden (2012 ja 2013) jälkeen, jolloin kumpanakin vuonna laskua oli n. 400 asukasta. Raportin on koonnut aluetieteen opiskelija Ilona Koitto. Salo 8.9.2014 Timo Alhoke Kaavoitusinsinööri 2

3.1 Väestö Väkiluvussa tapahtuneet muutokset 2010-luvun Salo on noin 55 000 asukkaan kaupunki (ks. kuvio 3.1.1). Salon väkiluku on kasvanut hallitusti koko tarkasteluajanjakson ajan vuosittaisen väestönkasvun ollessa noin 300 henkilöä. Vuodesta 1990 väkiluku on kasvanut yli 4 000 henkilöllä. Voimakkaimmin väkiluku on kasvanut taloudellisten noususuhdanteiden aikana 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun loppupuolella. Väkiluvun kehityksen trendi on ollut nouseva 1990-luvulta vuoteen 2011 saakka, jolloin Salon väkiluku kääntyi laskuun teollisuudessa tapahtuneen rakennemuutoksen takia. Vuosina 2012 2014 Salon väkiluku laski noin 750 asukkaalla. Kuvio 3.1.1 Salon väkiluvun kehitys vuosina 1990 2013. Tilastokeskus 2014a. Kuviossa 3.1.11 (s. 2) esitetty ikäryhmittäinen väestönmuutos vuosina 1990 2014 kertoo väestörakenteen muutoksesta: lähes 25 vuoden aikana nuori väestö on vähentynyt ja ikääntyneen väestön määrä kasvanut. Kehityksen suunta on huolestuttava, sillä väestödynamiikka on noussut kuntien kilpailukykytekijäksi talous- ja työllisyyskehityksen rinnalle. Vuonna 2013 ikäryhmien suhteellinen jakauma on erilainen eri suuralueilla. Pertteli-Kuusjoella on koko kaupungin keskiarvoon verrattuna suhteellisesti eniten 0 14-vuotiaita, Salon suuralueella 15 29-vuotiaita, Pertteli-Kuusjoella, Muurlassa ja Halikossa 30 44-vuotiaita, Suomusjärvellä, Kiskossa ja Kiikalassa 45 64-vuotiaita, Särkisalossa ja Kiskossa 65 74-vuotiaita. Yli 75-vuotiaita on koko kaupungin keskiarvoon verrattuna suhteellisesti eniten Kiskossa, Särkisalossa ja Perniössä. 3

Kuvio 3.1.11 Ikäryhmittäinen väestömuutos vuosina 1990 2014 Kuvion vuoden 2014 väestötieto otettu 1.4.2014. Tilastokeskus 2014b & Väestörekisterikeskus. Kuvio 3.1.2 Salon luonnollisen väestönkasvun kehitys vuosina 1990 2013. Tilastokeskus 2014d, Tilastokeskus 2014c. Kuviossa 3.1.2 on esitetty Salon luonnollisen väestönkasvun kehitys vuosina 1990 2013. Luonnollinen väestönkasvu muodostuu syntyneiden ja kuolleiden erotuksesta. Luonnollisen väestönkasvun suunta vaihtui positiiviseksi 1990-luvun lopussa. 550 syntyneen lapsen raja on rikkoutunut jokaisena vuonna lukuun ottamatta vuosia 2003 ja 2013. Tarkasteluajanjaksolla eniten lapsia syntyi vuonna 2010 (625) ja vähiten vuonna 2013 (489). Huomattavin muutos luonnollisessa 4

väestönkasvussa on vuonna 2010 alkanut syntyvyyden raju laskusuunta. Kaupungin luonnollinen väestönkasvu on keskittynyt Salon, Halikon, Pertteli-Kuusjoen ja Muurlan suuralueille. Kuntien välinen nettomuutto (tulo- ja lähtömuuton erotus) kuvaa kuntien ja alueiden elin- ja vetovoimaa sekä kehityspotentiaalia. 2000-luvulla Salo on ollut kuntien välisen muuttoliikkeen muuttotappioaluetta vain yksittäisinä vuosina (ks. kuvio 3.1.3). Aiempien vuosikymmenten muuttovoitto on kääntynyt muuttotappioksi 2010-luvulla. Salon nettomuuton vaihteluja selittää talouden nousu- ja laskusuhdanteet: kuntien välinen muuttoliike on vilkasta nousukauden aikana ja vähenee laskukaudella. Tarkasteluajanjaksolla suurin vaihtelu on ollut työikäikäisten 15 64-vuotiaiden muutossa. Ikääntyneiden yli 65-vuotiaiden muuttointo on ollut nousussa 2000-luvun alusta alkaen. Voimakas ikääntyneiden tulomuutto kaupunkiin vinouttaa alueellista huoltosuhdetta ja vaikuttaa alueelliseen palvelurakenteeseen. Kuvio 3.1.3 Ikäjaoteltu kuntien välinen nettomuutto vuosina 1990 2013. Tilastokeskus 2014d. Vuosien 2009 2013 muista kunnista Saloon muuttaneiden kohdealueet kaupungin sisällä olivat melko selvät. Varsinkin työikäisten lähtömuutto on ollut suurinta Salon ja Halikon suuralueilta, joten absoluuttisia nettomuuttolukuja tarkasteltaessa huomataan 30 44-vuotiaiden muualta muuttavien asettuneen itäisille suuralueille: Kiskoon, Suomusjärvelle ja Kiikalaan. Suuralueista vanhempia työikäisiä (45 64-vuotiaita) houkuttelivat Perniön, Pertteli-Kuusjoen, Suomusjärven ja Kiikalan suuralueet. Muualta muuttavien ikääntyneiden (yli 65-vuotiaiden) muuton suunta kohdistui Salon, Perniön ja Halikon suuralueille. 5

Salon väestön kokonaismuutos ja kaupungin siirtolaisuus vuosina 1990 2013 on esitetty kuviossa 3.1.4. Väestön kokonaismuutos lasketaan syntyneiden enemmyyden ja kokonaisnettomuuton (kuntien välinen nettomuutto ja nettosiirtolaisuus) summana. Siirtolaisuus kuvaa alueelle maahanmuuttaneiden ja alueelta maastamuuttaneiden erotusta. Lukuun ottamatta rakennemuutoksen pahimpia vuosia (vuodet 2012 ja 2013) väestön kokonaismuutos on ollut positiivinen. Voimakkaimmin väestö on kasvanut talouden nousukausina, vuosina 1995 ja 2005. Väestön kokonaismuutos on ollut negatiivisin vuonna 2012. Luonnollisen väestönkasvun merkitys väestön lisääjänä on vähäinen ja Salon väestönkasvu on maan sisäisen muuttoliikkeen ja siirtolaisuuden varassa. Kuvio 3.1.4 Salon väestön kokonaismuutos ja siirtolaisuus vuosina 1990 2013. Tilastokeskus 2014e. Siirtolaisuuden määrä on vaihdellut tarkasteluajanjaksolla. Enemmistö Salon maahanmuuttajista on tullut Venäjältä, Virosta ja albaniankielisiltä alueilta, kuten Kosovosta. Prosentuaalisesti tarkasteltuna vuosina 2009 2013 pääosa maahanmuuttajista on ollut lapsia tai nuoria (0 29-vuotiaita), kun taas maastamuuttajat ovat olleet iältään useimmiten 15 44-vuotiaita (ks. liite 1). Suomeen on kohdistunut maahanmuuttoa korkean syntyvyyden maista, mikä vaikuttaa maahanmuuttajien ikärakenteeseen. Tarkasteluajanjaksolla siirtolaisuus on ollut korkeimmillaan vuonna 2001 ja matalimmillaan vuonna 1990. Neuvostoliiton hajoaminen ja Euroopan unionin jäsenyys kasvattivat Suomeen kohdistunutta maahanmuuttoa 1990-luvulla. On oletettavaa, että informaatioteknologiateollisuuden kasvu 1990-luvun loppupuolella toi Saloon työn perässä maahanmuuttaneita, vaikka muihin eurooppalaisiin valtioihin verrattuna vähemmistö Suomen ulkomaalaisväestöstä muuttaa maahan työn tai opiskelun takia. 1990-luvun alusta asti pääosa 6

maahanmuuttajista on muodostunut paluumuuttajien sijaan ulkomaalaista alkuperää olevista muuttajista. Tilastokeskuksen laatima vuoden 2040 väestöennuste perustuu väestönkehitykseen vaikuttavien tekijöiden (syntyvyys, kuolleisuus ja muuttoliike) menneeseen kehitykseen. Tilastokeskuksen laatima omavaraislaskelma kuvaa väestönkehitystä ilman muuttoliikettä. Tilastokeskuksen laatimien ennusteiden lisäksi Salon kaupunki laatii omia väestöennusteitaan ja -tavoitteitaan. Kuvio 3.1.5 Väestöennuste ja omavaraislaskelma vuoteen 2040 ja toteutunut väestönkehitys vuosina 2011-2013. Tilastokeskus 2014b & Tilastokeskus 2014f. Tilastokeskuksen vuoden 2012 väestöennusteen mukaan Salon väkiluku kasvaisi tasaiseen tahtiin (ks. kuvio 3.1.5). 2020-luvun loppuun saakka väestön arvioidaan kasvavan noin 150 asukkaalla vuodessa. 2030-luvulla kasvu jatkuu mutta hidastuu. Vuoden 2007 väestöennusteessaan Tilastokeskus arvioi 60 000 asukkaan rajan rikkoutuvan 2020-luvulle tultaessa, mutta uusimman ennusteen mukaan Salon väkiluku pysyttelee noin 59 000 asukkaan tuntumassa ainakin 2040-luvulle asti. Talous- ja työllisyystilanteen muutokset ovat vaikuttaneet vuosien 2011 2013 todelliseen väestönkehitykseen. Vuoteen 2040 ulottuvasta Tilastokeskuksen omavaraislaskelmasta tulee ilmi muuttoliikkeen vaikutus kaupungin väestönkehitykseen. Ilman kuntien välistä muuttoliikettä ja maahanmuuttoa Salon väkiluku laskee alle 54 000 asukkaaseen 2040-luvulle tultaessa. Tilastokeskuksen omavaraislaskelman mukaan ilman muuttoliikettä väkiluku vähenee noin 10 40 asukkaalla vuosittain ja väkiluvun laskun arvioidaan kiihtyvän 2030-luvulle tultaessa. 2030-luvun puolivälistä alkaen väkiluvun arvioidaan vähenevän vuosittain jopa yli sadalla asukkaalla. 7

Salon kaupungin vuonna 2012 laatimat taajamakohtaiset väestöennusteet ovat edelleen käypiä. Väestönkasvun ennustettiin kohdistuvan Turku Helsinki-moottoritien läheisyydessä oleviin taajamiin ja suuralueisiin: Pertteliin (Hähkänä ja Inkere), Muurlaan, Suomusjärvelle ja Märyyn. Teijon ja Matildan alueiden kasvu näyttää jatkuneen 2010-luvulla (ks. liite 2). Yleiskaavallisen ohjelman tavoiteraportissa (2012) koko kaupungin väestötavoitteeksi asetettiin 350 asukkaan vuosittainen kasvu, mitä voidaan talous- ja työllisyystilanteiden muutosten takia pitää maksimaalisena tavoitearviona. Yksilöiden muuttopäätökseen vaikuttavat eniten työhön, asumiseen ja perhesyihin liittyvät tekijät. 2000-luvulla kuntarajojen yli suuntautuvissa muutoissa ovat korostuneet oman elämän parantamiseen liittyvät syyt. Kuntapolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla vaikutetaan muuttajien sijoittumispäätöksiin. Kuvio 3.1.6 Toteutunut ikäryhmittäinen väestönkehitys 2011 ja tilastokeskuksen ikäryhmittäinen Salon väestöennuste vuoteen 2040. Tilastokeskus 2014b Tilastokeskuksen laatiman ikäryhmittäisen väestöennusteen (kuvio 3.1.6) mukaan Salon väestörakenne muuttuu voimakkaasti vuoteen 2040 mennessä. Väestöennusteen mukaan yli 65- vuotiaiden määrää kasvaa voimakkaasti ja lasten ja nuorten määrä vähenee. Ikääntyneen väestön määrään vaikuttaa toisen maailmansodan päättymisen jälkeen (vuosina 1945 1950) syntyneet suuret ikäluokat ja eliniän piteneminen. Usein unohdetaan, että ikäluokat olivat tavallista suurempia aina 1950-luvun loppuun saakka, joten ikääntyneen väestön määrä jatkaa nousuaan myös suurten ikäluokkien jälkeen. Tilastokeskuksen väestönkehityksen ennusteen mukaan vuonna 2040 lähes 30 prosenttia Salon väestöstä on yli 65-vuotiaita. Työikäisen väestön määrän ennustettu tasainen laskusuunta vaikuttaa taloudelliseen ja väestölliseen huoltosuhteeseen. Lasten ja nuorten määrän arvioidaan jatkavan tasaista laskusuuntaa 2040-luvulle asti. Koko maan lailla myös Salossa suurimpia tulevaisuuden huolenaiheita ovat työikäisen väestön riittävyys, lasten määrän väheneminen 8

ja ikääntyneemmän väestön määrän kasvun aiheuttamat asunto- ja palvelutarpeiden muutokset. Palvelutarpeen muuttumisen lisäksi kunnat joutuvat pohtimaan palvelutuottamisen uusia tapoja. Kuviossa 3.1.7 on esitetty vieraskielisen väestön määrän kehitys vuosina 1990 2013. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien määrä on noussut tasaisesti vuodesta 1990 lähtien. Vuonna 1990 Salossa asui 133 vieraskielistä, kun vuonna 2013 vieraskielisiä oli 2 863. Salossa suurimmat vieraskieliset ryhmät ovat venäjää tai viroa äidinkielenään puhuvat. Suuralueen väkilukuun suhteuttuna eniten vieraskielisiä on Salon, Kiikalan, Kiskon ja Perniön suuralueilla. Kuvio 3.1.7 Vieraskielisen väestön määrän kehitys vuosina 1990 2013. Tilastokeskus 2014g. Väestön alueellinen jakautuminen Salon maantieteellisen laajuuden vuoksi aluerakenne on sirpaleinen ja muodostuu tiheästi asutusta keskustaajamasta, suuralueiden asemakaavoitetuista taajamista ja muista taajama-alueista, kylistä ja maaseutualueesta. Taajamista suurin on Salon ja Halikon suuralueille levittäytynyt keskustaajama, missä asui huhtikuussa 2014 likimain 54 prosenttia väestöstä (noin 29 500 asukasta). Muita suurempia taajamia ovat Perniön keskusta, Perttelin taajamat ja Märynummi. Yli 500 asukkaan taajamia ovat Muurlan, Kiskon ja Suomusjärven keskustat. Muita pienempiä taajamia ovat Kuusjoen ja Kiikalan taajamat, Teijo, Vaskio ja Särkisalon taajamat. Vuosina 1990 2014 taajamaväestön kasvu on keskittynyt Salon keskuksen läheisyydessä sijaitseviin taajamiin. Keskustaajaman lisäksi väkiluku on kasvanut erityisesti Hähkänällä ja Inkereellä sekä Muurlan taajamassa. Lounaiset rannikkoalueet, Matilda, Teijo ja Vartsala, ovat myös kasvaneet. 9

Vartsalan väkiluku on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Eniten väestö on vähentynyt Perniön kirkonkylässä ja asemalla sekä Märynummella. Kuviossa 3.1.8 on esitetty asemakaavoitetulla alueella ja maaseutualueella asuvan väestön määrä toukokuussa 2014, jolloin asemakaavoitetulla alueella asui noin 73 prosenttia väestöstä (39 200 asukasta) ja maaseutualueella noin 27 prosenttia väestöstä (14 650 asukasta). Rantakaavan alueella asui pysyvästi vain reilusti alle prosentti väestöstä (73 asukasta), joista suurin osa Matildan taajaman ranta-asemakaava-alueella. Asemakaavoitetulla alueella asuneen väestön määrä kasvoi nopeasti 1990-luvulla mutta kasvu hidastui 2000-luvulla. Maaseutualueen väestön on vähentynyt melko tasaisesti koko tarkasteluajanjakson ajan. Vuonna 1990 viiden kilometrin säteellä Salon keskuksesta asui 51 prosenttia väestöstä, kun huhtikuussa 2014 vastaava luku oli 55 prosenttia. Kehitys kertoo väestön keskittymisestä keskuksen läheisyyteen. Kuvio 3.1.8 Väestön jakaantuminen asemakaava- ja haja-asutusalueilla vuosina 1990 2014. Tilastokeskus 2014h. Taulukossa 3.1.1 (s. 9) on esitetty ikäryhmien suhteellinen osuus Salon ja koko maan väestöstä vuonna 2013. Verrattaessa Salon ja Suomen väestöpyramideja (kuviot 3.1.9 ja 3.1.10, s. 9) huomataan Salon väestöpyramidin levenevän voimakkaammin ylöspäin, mikä kuvastaa vanhemman väestön enemmyyttä. Yksittäisiä ikäryhmiä lukuun ottamatta nuoremmat ikäluokat ovat vanhempia ikäluokkia pienempiä. Ikäluokkien jatkuva pienentyminen aiheuttaa haasteita työvoiman riittävyydelle ja luonolliselle väestönkasvulle. Lasten ja nuorten (0 19-vuotiaat) sekä nuorten aikuisten (20 34-vuotiaat) määrä on Salossa alhaisempi kuin koko maassa. Vanhemmat 10

työikäiset (40 49-vuotiaat) ovat Salossa yliedustettuina. Koko maan väestöpyramidiin verrattuna ikääntyneen väestön määrä on Salossa jonkin verran maan tasoa korkeampi, sillä suuret ikäluokat (60 69-vuotiaat) näkyvät pullistumana niin Salon kuin koko maan väestössä. Suurten ikäluokkien jälkeen syntyneiden määrä on Salossa jonkin verran korkeammalla kuin koko maassa. Kuvio 3.1.9 Salon väestöpyramidi 2014, Kuvio 3.1.10 Suomen väestöpyramidi 2013, Tilastokeskus. Väestötieto otettu 1.4.2014. Tilastokeskus. Väestötieto otettu 31.12.2013. Taulukko 3.1.1 Ikäryhmien suhteellinen osuus Salon ja koko maan väestöstä vuonna 2013. Tilastokeskus 2014a. Ikä Salo Koko maa 0 4 5,1 % 5,6 % 5 9 5,7 % 5,5 % 10 14 5,7 % 5,3 % 15 19 5,8 % 5,8 % 20 24 4,4 % 6,3 % 25 29 4,7 % 6,2 % 30 34 5,4 % 6,4 % 35 39 6,2 % 6,2 % 40 44 6,2 % 5,8 % 45 49 7,3 % 6,8 % 50 54 6,7 % 6,9 % 55 59 7,1 % 6,9 % 60 64 7,5 % 7,0 % 65 69 7,3 % 6,5 % 70 74 4,8 % 4,3 % 75 79 4,1 % 3,5 % 80 84 3,0 % 2,6 % 85 89 2,0 % 1,6 % 90 + 0,9 % 0,8 % Yhteensä 100 % 100 % 11

Kuvio 3.1.11 Keskustaajaman väestö huhtikuussa 2014, Väestörekisterikeskus. Kuvio 3.1.14 Kehysaluetaajamien väestö Kuvio 3.1.15 Maaseutuväestö huhtikuussa 2014, huhtikussa 2014, Väestörekisterikeskus. Väestörekisterikeskus. Kuvioissa 3.1.13 3.1.15 on esitetty väestön ikärakenne kaupungin eri alueilla. Suuret ikäluokat näkyvät väestöpyramidin levenemisenä jokaisella alueella. Eniten lapsia ja nuoria on keskustaajamassa, vähiten maaseutualueella. Toisaalta kouluikäisten lasten yhteenlaskettu määrä maaseutualueella on suurehko, mikä vaikuttaa esimerkiksi koulukuljetusten järjestämiseen ja kustannuksiin. Keskustaajama kasvoi nopeasti 1990-luvun lopussa taloudellisen nousukauden 12

aikaan. Kokonaisuutena kehysaluetaajamat ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvun puolivälistä lähtien. Toisaalta kehysaluetaajamista Hähkänä, Inkere ja Muurla ovat kasvaneet, kun taas Perniön kirkonkylässä väkiluku on vähentynyt. Maaseutualueen väestö on tarkasteluajankohtana vähentynyt lähes 1 000 asukkaalla. Suuralueiden väestönkehitys vuosina 2010 2014 Vuonna 2009 kymmenen kunnan yhtenäisestä työ- ja talousalueesta muodostettiin uusi Salon kaupunki, jonka ensimmäiset vuodet ovat olleet suurien muutosten aikaa. Teollisuudessa tapahtunut rakennemuutos on vaikuttanut kaupungin väestönkehitykseen voimakkaasti. Nykyinen kaupunki muodostuu yhdeksästä suuralueesta: Salo, Halikko, Kiikala, Kisko, Suomusjärvi, Muurla, Perniö, Pertteli-Kuusjoki ja Särkisalo. Tilastokeskuksen yhdeksään suuralueeseen rajautuvan ryhmittelyn takia Perttelin ja Kuusjoen entiset kunnat muodostavat yhden suuralueen. Suuralueiden väestöpyramidit kertovat väestörakenteen erilaistuneen kaupungin eri suuralueilla (ks. liite 3). Kaikkien muiden suuralueiden paitsi Salon suuralueen väestöpyramideissa näkyy kaventuma nuorten 20 24-vuotiaden kohdalla, mikä selittyy kaupungin rajallisilla kolmannen asteen opiskelumahdollisuuksilla, nuorten sisäisen muuton kohdistumisella Salon suuralueelle ja maastamuutolla. Pertteli-Kuusjoen ja Halikon suuralueiden vetovoima lapsiperheiden alueina näkyy väestöpyramideissa selvästi. Matala syntyvyys vaikuttaa Särkisalon ja Perniön väestöpyramidien rakenteeseen. Itäisten suuralueiden, Kiikalan, Kiskon ja Suomusjärven, väestöpyramidit ovat kapeita nuoren väestön osalta mutta leveämpiä työikäisen väestön kohdalla. Vuosina 2010 2014 merkittävin muutos Salon suuralueen väestörakenteessa on työikäisen väestön määrän väheneminen (ks. liite 4). Väestö on kasvanut eniten 65 69- ja 45 49-vuotiaiden ikäluokissa. Pienten lasten (0 4-vuotiaat) määrä on hieman kasvanut vuodesta 2010. Vuosina 2010 2014 väkiluku on kasvanut eniten Viitannummen, Tupurin ja Armfeltin pienalueilla. Suuralueen luonnollinen väestönkasvu on keskittynyt Tupurin, Ollikkalan ja Viitannummen pienalueille. Salon suuralueen väkilukua kasvattavat luonnollinen väestönkasvu ja sisäinen muuttoliike. Salon suuralueen ulkoinen muuttoliike on negatiivista, eli suuralueen muutto muihin kuntiin on suurempaa kuin suuralueelle suuntautuva muutto. Alkuvuodesta 2014 suuralueella asui noin 47 % koko kaupungin väestöstä (25 550 asukasta). Halikossakin suurin kasvu on tapahtunut 65 69- ja 45 49-vuotiaiden ikäluokissa. Lasten (0 9- vuotiaat) määrä on hieman kasvanut vuodesta 2010. Halikon väkiluku on kasvanut eniten Asemanseudun ja Vartsalan pienalueilla. Suuralueen luonnollinen väestönkasvu on keskittynyt Keskustaajaman ja Asemanseudun pienalueille. Halikon suuralueella väkiluku kasvaa ensi sijassa 13

luonnollisen väestönkasvun myötä. Iilikkeen, Hajalan ja Salaisten pienalueiden ulkoinen muuttoliike on heikosti positiivista, mutta muuten ulkoinen muuttoliike ei kasvata suuralueen väkilukua. Sisäinen muuttoliike on positiivista vain Asemanseudun pienalueella. Suuralueella asuu noin 17 % koko kaupungin väestöstä (9 430 asukasta). Pertteli-Kuusjoella väestö on kasvanut eniten 0 4- ja 65 69-vuotiaiden ikäluokissa. Väkiluvun kasvu on keskittynyt Inkereen, Kaivolan ja Hähkänän taajamiin. Vähäistä kasvua on tapahtunut Kurkelan ja Romsilan pienalueilla. Luonnollinen väestönkasvu on suurinta Hähkänän ja Inkereen taajamissa. Pertteli-Kuusjoen väestönkasvu on vakaalla pohjalla, sillä luonnollisen väestönkasvun voimakkuuden lisäksi se on pääosin sekä ulkoisen että sisäisen muuttoliikkeen muuttovoittoaluetta. Suuralueella asuu noin 11 % koko kaupungin väestöstä (5 725 asukasta). Muurlassa kasvu on ollut suurinta 5 9- ja 35 39-vuotiaiden ikäluokissa. Väkiluku on kasvanut pääosin Pyölin ja Kaakkois-Muurlan pienalueilla. Suuralueen luonnollinen väestönkasvu on keskittynyt Pyöliin. Muurlan väkiluvun kasvu perustuu sisäiseen muuttoliikkeeseen ja luonnolliseen väestönkasvuun. Muurlan suuralueella määrältään vähäinen ulkoinen muuttoliike kohdistuu Pohjois-, Lounais- ja Kaakkois-Muurlan pienalueille. Suuralueella asuu noin 3 % koko kaupungin väestöstä (1 570 asukasta). Kiskossa pienten lasten määrä ja eläköityneiden 65 69-vuotiaiden määrä on kasvanut eniten, 15 24-vuotiaiden nuorten määrä on vähentynyt. Suuralueen väestönkasvu on Toijan, Aijalan ja Kaukurin pienalueille keskittyneen ulkoisen muuttoliikkeen varassa, sillä väestön ikärakenteen vuoksi luonnollinen väestönkasvu on negatiivista. Kuten muissakin väestörakenteeltaan ikääntyneissä kehysalueissa, Kiskon suuralueen väkiluku vähenee sisäisen muuttoliikkeen takia. Suuralueella asuu noin 3 % koko kaupungin väestöstä (1 740 asukasta). Kiikalassa lapsiperheiden määrä on kasvanut ja työikäisten 40 44-vuotiaiden määrä on vähentynyt. Väkiluku on kasvanut kirkonkylässä ja sen ympäristössä ulkoisen muuttoliikkeen vaikutuksesta. Vuosina 2010 2014 suuralueen luonnollinen väestönkasvu on ollut negatiivinen. Ulkoinen muuttoliike kasvattaa suuralueen väkilukua. Kiikalassa sisäinen muuttoliike on positiivista Kirkonkylän pienalueella. Muut pienalueet ovat sisäisen muuttoliikkeen muuttotappioaluetta. Suuralueella asuu noin 3 % koko kaupungin väestöstä (1715 asukasta). Suomusjärvellä väkiluvun kasvu näkyy 30 39- ja 75 79-vuotiaiden määrän kasvuna. Suuralueen väkiluvun kasvu on keskittynyt ulkoisen muuttoliikkeen muuttoalueille Kirkonkylän ja Kettulan pienalueille. Luonnollinen väestönkasvu on negatiivisinta Kettulan ja Kitulan pienalueilla. Suomusjärven väkiluku kasvaa vain ulkoisen muuttoliikkeen vaikutuksesta. Suomusjärvellä sisäinen muuttoliike on negatiivisinta Kirkonkylän pienalueelta, vaikka muutkin pienalueet menettävät asukkaita sisäisen muuttoliikkeen takia. Suuralueella asuu noin 2 % koko kaupungin väestöstä (1 290 asukasta). 14

Perniössä väkiluvun kasvu näkyy 65 69- ja 0 9-vuotiaiden määrän kasvulla. Suuralue on menettänyt eniten 60 64- ja 20 29-vuotiaita. Perniön Kirkonkylän väkiluku on kasvanut sisäisen muuttoliikkeen vaikutuksesta, mutta pienalueen luonnollisen väestönkasvun hiipuminen heikentää sen kasvua. Koko suuralueen luonnollinen väestönkasvu on kaupungin huonoimpia. Suuralueella asuu noin 10 % koko kaupungin väestöstä (5 650 asukasta). Särkisalossa väkiluvun kasvu näkyy 65 69- ja 0 4-vuotiaiden määrän kasvulla. Eniten suuralue on menettänyt 60 64- ja 5 9-vuotiaita. Särkisalossa kuolleisuus on syntyvyyttä korkeammalla. Särkisalon kirkonkylän väkiluku on kasvanut jonkin verran ulkoisen muuttoliikkeen vuoksi. Särkisalossa sisäinen muuttoliike on negatiivista. Suuralueella asuu noin prosentti koko kaupungin väestöstä (700 asukasta). Väestönkehityksen näkökulmasta Pertteli-Kuusjoen suuralue on elinvoimaisin, sillä alueen väestönkasvu ei perustu yksittäiseen väestönmuutostekijään (luonnollinen väestönkasvu, sisäinen muuttoliike, ulkoinen muuttoliike). Salon, Halikon ja Muurlan suuralueiden väestönkehitys on ollut melko positiivinen vuosina 2010 2014, vaikka varsinkin Salon suuralue näyttää erilaistuneen kasvaviin ja supistuviin pienalueisiin. Perniön ja Särkisalon suuralueiden tilanne on huolestuttavin, sillä alueen elinvoimasta kertova muuttoliike on määrältään heikkoa. Kiikalan, Kiskon ja Suomusjärven väestönkehitys on ulkoisen muuttoliikkeen vaikutuksen vuoksi positiivinen. Itäisillä suuralueilla väestörakenne on kuitenkin huono ja luonnollinen väestönkasvu vähäistä. Työikäisten alueille suuntautuva muuttoliike saattaa kuitenkin vaikuttaa tulevaisuudessa alueiden luonnolliseen väestönkasvuun positiivisesti. Väestönkehityksen haasteet tulevaisuudessa Yleiskaavallisen ohjelman väestötietojen perusraportissa on esitetty suuralueiden ja niiden pienalueiden väestönkehitys vuosina 1990 2014. Väestönkehityksen trendin voidaan sanoa olleen positiivinen aina 2010-luvun alkuun saakka, jolloin talous- ja työllisyystilanteen muutoksilla oli voimakas vaikutus suuralueiden väestönkehitykseen. Väestönkehityksen näkökulmasta katsottuna tulevaisuuden suurin haaste on suuralueiden välinen ja sisäinen erilaistumiskehitys. Erot muuttoliikkeen ja luonnollisen väestönkasvun määrissä ovat suuria suuralueiden kesken. Erityisesti muuttoliikkeellä on suuri vaikutus alueiden tulevaisuuden väestönkehitykseen, joten suuralueiden muuttovetovoimaa täytyy parantaa. Väestörakenteen ikääntyminen on valtakunnallinen ja alueellinen ongelma. Keskuksesta kauempana olevien kehysalueiden väestörakenteen muutos (lasten, nuorten ja työikäisten määrän väheneminen sekä ikääntyneiden määrän kasvu) on haaste alueen elinvoimalle ja palveluille. Suuralueiden välisten väestöllisten erojen lisäksi myös suuralueiden pienalueiden välillä on merkittäviä eroja. Erityisesti Salon suuralueen sisäiseen erilaistumiseen tulee tulevaisuudessa puuttua, jottei asuinalueiden erilaistuminen aiheuta negatiivisia seurauksia ja ilmiöitä. 15

Lähteet Tilastokeskus (2014a). Väestö iän (1-v) ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013. Tilastokeskus (2014b). Väestöennuste iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2012 2040. Tilastokeskus (2014c). Kuolleet iän ja sukupuolen mukaan alueittain. Tilastokeskus (2014d). Kuntien välinen muuttoliike iän, sukupuolen ja muuton suunnan mukaan alueittain 1987 2013. Tilastokeskus (2014e). Väestönmuutokset alueittain 1987 2013. Tilastokeskus (2014f). Omavaraislaskelma 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2012-2040. Tilastokeskus (2014g). Väestö kielen, iän (5-v) ja sukupuolen mukaan. Tilastokeskus (2014h). Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2012. LIITE 1. Taajamien kehitys 1990 2014. Huomaa kuvioiden erilaiset mittakaavat. 16

17

18

19

20

LIITE 2. Maahan- ja maastamuuttajien ikärakenteet vuonna 2013. 21

LIITE 3. Suuralueiden väestöpyramidit 2014. Huomaa kuvioiden eri mittakaavat. 22

23

LIITE 4. Suuralueiden ikäryhmittäinen väkiluvun muutos 2010 2014. Huomaa kuvioiden eri mittakaavat. Ikäluokittelu viiden vuoden välein. 24

25