Etelä-Suomi Päätös Nro 3/2013/1 Dnro ESAVI/48/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen 4.1.2013 ASIA Vakka-Suomen Voima Oy:n ympäristölupahakemus, joka koskee Uudenkaupungin energiantuotantolaitoksen toimintaa, Uusikaupunki LUVAN HAKIJA Vakka-Suomen Voima Oy PL 11 23800 Laitila Yritystunnus: 0134492-1 LAITOS Vakka-Suomen Voima Oy/Uudenkaupungin energiantuotantolaitos Onkalokatu Uusikaupunki TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Vakka-Suomen Voima Oy (VSV) suunnittelee energiantuotantolaitoksen rakentamista sekä teollisuusprosessin että kaukolämmön tarpeisiin Uudessakaupungissa. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan polttoaineteholtaan yhteensä 36 MW öljykattilalaitoksen ja toisessa vaiheessa polttoaineteholtaan noin 72 MW kiinteän polttoaineen voimalaitosta. Energiantuotantolaitos sijaitsee Uudessakaupungissa kiinteistöllä 895-8- 41-1. HAKEMUKSEN VIREILLETULO LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Hakemus on tullut vireille 21.2.2012. Energiantuotantolaitos on luvanvarainen ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 3 b) mukaan. Energiantuotantolaitoksen öljysäiliöt ovat luvanvaraisia ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 5 a) mukaan. Energiantuotantolaitoksella ja sen viereiselle tontille rakennettavalla soijajalostamolla on sellainen ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin mukainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että toiminnoille on tarpeen hakea lupaa samanaikaisesti. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 029 501 6000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
2 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 3 b) mukaan. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET SEKÄ ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Alueen kaavoitustilanne Kyseessä on uusi toiminta, jolle ei ole aikaisempia lupia. Kiinteän polttoaineen kattilalle ja öljykattilalaitokselle on saatu maankäyttöja rakennuslain (132/99) mukainen rakennuslupa. Ilmailulain (1194/2009) mukainen lentoestelupa haetaan Liikenteen turvallisuusvirastolta. Energiantuotantolaitokselle haetaan päästölupa Energiamarkkinavirastolta. Toiminta tarvitsee teknisiä lupia, kuten jätevesien viemäriverkkoon johtamista koskevan luvan sekä kemikaalilain mukaiset luvat tai ilmoitukset. Kemikaalilupien osalta yhteysviranomainen on Varsinais-Suomen pelastuslaitos. Jätevesien johtamisesta kaupungin viemäriin tehdään sopimus Uudenkaupungin vesihuoltolaitoksen kanssa. Varsinais-Suomen vahvistetussa seutukaavassa alue on teollisuustoimintojen reservialuetta. Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuusto hyväksyi kokouksessaan 13.12.2010 ehdotukset Loimaan, Turunmaan ja Vakka- Suomen seutukuntien sekä Turun seudun kehyskuntien maakuntakaavoiksi. Maakuntakaavaehdotuksessa alue on työpaikka-aluetta ja palvelujen sekä aluerakenteen tai liikenteellisen sijainnin kannalta keskeisten, tilaa vievien toimitilakeskittymien ja ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuustoimintojen aluetta. Seutukaavassa ja uudessa maakuntakaavaehdotuksessa on esitetty ohjeellisena varauksena rautatieyhteys Uudestakaupungista maakuntarajalle ja siitä edelleen Raumalle ja Poriin. Ratavaraus on laitoksen alueen itäpuolella. Kaavakartat on toimitettu ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Alueella on voimassa Kalannin kunnanvaltuuston 14.12.1992 hyväksymä osayleiskaava (Kalanti, Kirkonseutu, Orivo), jossa energiantuotantolaitoksen alue on merkitty maa- ja metsätalousalueeksi sekä lentoliikenteen alueeksi. Betorantien ympäristöön, Kalannintien pohjois- sekä mahdollisesti myös eteläpuolelle ollaan laatimassa uutta osayleiskaavaa. Kaavan vaikutuksia ei ole toistaiseksi arvioitu.
Alueella on voimassa asemakaava (VIII kaupunginosan korttelit 40 43), jonka kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 16.12.2010. Energiantuotantolaitoksen alueella on merkintä ET-5, joka tarkoittaa yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten laitosten korttelialuetta. Alueelle saa rakentaa voimalaitoksen lämmön-, sähkön- ja höyryntuotantoon. Alueella voidaan esikäsitellä ja varastoida kiinteitä polttoaineita ja raskasta polttoöljyä. Tontti on aidattava. 3 LAITOKSEN SIJAINTI JA YMPÄRISTÖ Energiantuotantolaitoksen lähin asuinrakennus sijaitsee etelä- /kaakkoissuunnassa noin 600 metrin etäisyydellä laitostontin reunalta Suomelankujan pohjoispäässä. Kaakkoissuunnassa Siuttilantien tuntumassa on omakotitaloasutusta noin 800 metrin etäisyydellä. Lounaissuunnassa Onnenpolun varrella, noin 900 metrin etäisyydellä on myös asuintaloja. Noin 1 km etäisyydellä voimalaitoksen alueelta, pohjois- /luoteispuolella, Tuokilankujan varrella on kaksi loma-asuntoa. Laitoksen lähiympäristössä noin 3 kilometrin säteellä ei ole muita herkkiä kohteita. Lähin koulu on noin 3 kilometrin etäisyydellä lounaissuunnassa sijaitseva Hakametsän koulu. Kaupungin keskusta-alueella, noin 4 kilometrin etäisyydellä länsisuunnassa on useampia oppilaitoksia. Lähin päiväkoti sijaitsee Hakametsän alueella, noin 3 kilometrin etäisyydellä lounaissuunnassa. Uudenkaupungin keskustan tuntumassa sijaitsee nelisen päiväkotia. Lähimmät palvelutalot sijaitsevat sairaalan läheisyydessä sekä keskustan alueella, länsisuunnassa. Koillissuunnassa noin 4-5 kilometrin etäisyydellä on päiväkoti ja palvelutalo. Sairaala ja pääterveysasema sijaitsevat keskustan tuntumassa. Energiantuotantolaitoksen länsipuolella, reilun kilometrin etäisyydellä sijaitsee Valmet Automotive Oy:n tehdas. Laitosalueen etelä- ja lounaispuolella, Suomelankujan varrella on pienteollisuuden toimitiloja, Vakka-kaasu Oy ja Kaideasennus Kiveinen sekä kuljetusliikkeiden tiloja. Betorantien varrella on lämpö- ja painekattiloita ja konttirakenteisia valmiita kattilalaitoksia valmistava Calortech sekä Uudenkaupungin rautavalimo. Energiantuotantolaitoksen viereen rakennetaan Finnprotein Oy:n soijajalostamo. Vesistöt ja niiden kuormitus Laitos sijaitsee Sirppujoen valuma-alueella noin 7 kilometrin päässä jokisuusta. Joen pienen sivuhaaran pää on noin kilometrin päässä tontista. Sirppujoki on noin 26 km pitkä Se saa alkunsa Malvonjokena Laitilan koillispuolisilta soisilta metsäalueilta ja virtaa Laitilan ja Kalannin kautta Uuteenkaupunkiin laskien Velhoveden makeanvedenaltaaseen, josta Uusikaupunki ottaa juomavetensä. Joen valuma-alueen pinta-ala on 438 km 2. Tärkeimmät sivuhaarat ovat Härinänjoki ja Ketunjoki Laitilassa.
4 Pohjavesialueet Maaperän tila Toiminta ei sijoitu vedenhankintakäyttöön soveltuvalle tai muuten tärkeälle pohjavesialueelle. Lähin luokiteltu pohjavesialue on Kalannissa pohjavesialue nro 0289505 (Kirkonkylä), johon on matkaa runsas 5 km. Voimalaitoksen alue on kallioista mäntymetsäaluetta. Alueella ei ole maaperän tilan tietojärjestelmän perusteella ollut maaperän pilaantumisriskejä aiheuttavaa toimintaa Päästöt ilmaan ja ilmanlaatu Uudenkaupungin alueella ilman laatua ei seurata jatkuvatoimisin mittauksin. Uudenkaupungin alueen merkittävimmät teolliset päästölähteet ovat olleet Yaran lannoitetehdas sekä Valmet Automotive Oy:n autotehdas. Lisäksi päästöjä on aiheutunut öljykäyttöisistä kaukolämpölaitoksista, kiinteistöjen lämmityskattiloista ja alueen liikenteestä. Uudenkaupungin alueella vuonna 2006 ilmaan johdetut teollisuuden ja liikenteen päästömäärät ovat olleet 190 tonnia rikkidioksidia, 487 tonnia typenoksideja ja 26 tonnia hiukkasia. Energiantuotantolaitoksen sijaintipaikan läheisyydessä ilmanlaatuun vaikuttavat autotehtaan lisäksi myös rautavalimo ja rakennettava soijajalostamo. Bioindikaattorikartoitukset Ilmaan johdettujen päästöjen biologisia vaikutuksia on selvitetty vauriokartoituksin vuodesta 1986 lähtien. Vuosina 2006 2007 suoritettujen bioindikaattoritutkimusten (Jyväskylän yliopisto 2008) perusteella neulaskato oli vähentynyt huomattavasti edellisen, vuosina 1993 1994 suoritetun tutkimuksen tuloksiin verrattuna. Vuodesta 1994 ilman epäpuhtauksien päästöt ovat vähentyneet Vakka- Suomen alueella sekä rikkidioksidin, typenoksidien, että hiukkasten osalta. Neulasten rikkipitoisuudet olivat kohonneet selvästi verrattuna edelliseen tutkimukseen. Neulasten rikkipitoisuuksien alueellinen jakautuminen ei suoranaisesti ilmentänyt paikallisten päästölähteiden vaikutuksia. Jäkälälajiston perusteella ilman epäpuhtauksien kasvillisuusvaikutukset Vakka- Suomessa olivat lieviä, mutta lajisto oli kuitenkin taantunut verrattuna vuoden 1993 1994 tutkimukseen. Jäkälälajiston taantumaa voi selittää pitkän aikavälin kuormitus, jolloin rikkidioksidipäästöjen kasvu vuosina 1994 1998 saattaa yhä vaikuttaa Vakka- Suomen alueen jäkälälajistoon.
5 Luonnonsuojelukohteet Liikenne ja melu Lähin luonnonsuojelualue on noin 2,5 km etäisyydellä, itäsuunnassa, yksityisellä maalla sijaitseva Uusikartanon luonnonsuojelualue. Lähin Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue, Lautveden alue (FI0200044), sijaitsee noin 6 kilometrin etäisyydellä etelä-suunnassa laitoksen alueelta. Melua aiheuttavaa toimintaa alueella on muun muassa autotehdas, autotehtaan koeajorata, liikenne sekä jatkossa myös rakenteilla oleva soijajalostamo. Liikennemäärä Kalannintiellä on 8 400 ajoneuvoa vuorokaudessa. Raskaan liikenteen osuus on noin 6 %. Valtatiellä 8 Kalannintien eteläpuolella liikennettä on 6 300 ajoneuvoa vuorokaudessa, pohjoispuolella 7 300 ajoneuvoa vuorokaudessa. Betorantiellä rautavalimon liikenne on muutamia rekka-autoja (noin 6-8) päivässä ja lisäksi on noin 80 henkilön työmatkaliikennettä. Rakennettavan soijajalostamon liikennemääräksi on arvioitu 43 rekkaa päivässä ja lisäksi noin kaksi kertaa viikossa reilu 100 rekkaa vuorokaudessa. Soijajalostamon työmatkaliikennettä aiheutuu 50 henkilön liikenteestä. Calortechin kattilatehtaan kuljetukset ovat määrältään pieniä, mutta yksittäiset kuljetukset ovat tilaa vaativia erikoiskuljetuksia, raskaita 80 tonnin lavetteja. LAITOS JA SEN TOIMINTA Öljykattilat Energiantuotantolaitos tuottaisi prosessihöyryä sen viereiselle tontille suunniteltavalle soijatehtaalle. Laitokseen kuuluvat kiinteän polttoaineen kattila ja kolme raskasta polttoöljyä käyttävää lämpökattilaa. Öljykattiloiden poltintyyppi on painehajoitteinen öljypoltin. Kattilat ovat tyypiltään tulitorvi-tuliputkikattiloita. Öljykattiloilla tuotetaan höyryä soijajalostamon prosessihöyryn tarpeeseen. Öljykattilalaitokseen kuuluu kolme polttoaineteholtaan yhteensä 36 MW öljykattilaa, kattilarakennus, öljysäiliö ja savupiippu. Öljykattiloihin jätetään varaus savukaasupesureiden lisäämiseksi tarvittaessa. Kiinteän polttoaineen kattila Kattilan polttotekniikkana käytetään leijukerrospolttotekniikkaa (BFB), jossa polttoaine poltetaan ilmavirran avulla leijutettavassa hehkuvan hiekan ja tuhkan muodostamassa pedissä. Palamisen vaiheistamiseksi ilmaa syötetään tulipesän eri tasoilta. Palaminen tapahtuu noin 850 950 C:n lämpöti-
lassa. Leijukerrostekniikka soveltuu hyvin kosteutta sisältäville polttoaineille, kuten metsätähdehakkeelle. Tulistettu höyry (480 C, 80 bar (a) ) johdetaan höyryturbiinille. Soijatehtaalle tarvittavan prosessihöyryn paine on 11 bar (a) ja lämpötila 200 o C. Soijajalostamon prosessihöyry voidaan ottaa joko höyryturbiinin väliotosta tai reduktioventtiilillä tuorehöyryvirrasta. Soijatehtaalla vedeksi lauhtuneesta höyrystä palautuu takaisin voimalaitokselle noin 67 % lämpötilan ollessa noin 100 o C. Tarvittava lisävesi tehdään joko voimalaitoksen vesilaitoksella tai soijatehtaalla, jos sen tuottama lisäveden laatu on kattilalle sopivaa. Turbiiniin väliotosta, lauhdeperästä ja reduktioventtiilin kautta saatavan kuuman höyryn sisältämä lämpöenergia siirretään lämmönvaihtimilla kaupungin kaukolämpöverkkoon. Kattilan lämpöpinnat puhdistetaan höyrynuohouksella. Kattilan pohjatuhka puretaan kattilasta pohjatuhkakontteihin. Savukaasuista erotettu lentotuhka siirretään pneumaattisella järjestelmällä lentotuhkasiiloon. Voimalaitoksella varaudutaan apujäähdytykseen kaukolämmöntarpeen vaihtelun vuoksi. Apujäähdytys toteutetaan ilmajäähdytyksen avulla. Apujäähdytyksen tarvetta on lähinnä lämpiminä kuukausina, jolloin apujäähdytysteho on luokkaa 10 15 MW. Voimalaitokseen kuuluvat polttoaineteholtaan noin 72 MW leijupetikattila, kattilarakennus, höyryturbiini ja turbiinirakennus, biopolttoaineen ja turpeen vastaanotto- ja käsittelylaitteistot, biopolttoaineen varastointikenttä, polttoaineen varastosiiloja, kattilan päiväsiilot, savukaasujen puhdistuslaitteistot, savupiippu, lentotuhkasiilo ja kevyen polttoöljyn säiliö. 6 Tuotanto Vastapainevoimalaitos ja öljykattilat tuottavat prosessihöyryä läheisen soijajalostamon tarpeeseen sekä kaukolämpöä Uudenkaupungin kaukolämpöverkkoon ja kaukolämpöverkon välityksellä Valmet Automotive Oy:n tehtaan käyttöön. Soijajalostamon höyryntarve täydellä kapasiteetilla on 518 GWh/a. Höyryn tarve on ympärivuotista. Kaukolämmön ja Valmet Automotive Oy:n tehtaan yhteenlaskettu lämmöntarve on 140 GWh/a.
Energiantuotantolaitoksen kattiloiden arvioidut tuotantomäärät ja käyntiajat on esitetty seuraavassa taulukossa: 7 K1 K2 K3 K4 Polttoaineteho, MW 72 14,1 14,1 7,9 Nimellisteho, MW 65 12,5 12,5 7 Tuotanto, sähkö, 90,5 - - - GWh Tuotanto, höyry, GWh 300 85 85 48 Tuotanto, kaukolämpö, 114 - - - GWh Käyntiajat, tuntia/vuosi 7 900 7 900* 7 900* 7 900* *) Kiinteän polttoaineen kattilan käyttöönoton jälkeen 1 000 8 000 tuntia vuodessa. Kiinteän polttoaineen kattilaa käytetään täydellä teholla lukuun ottamatta soijajalostamon seisokkia ja seisokin ympärillä olevaa puolen kuorman ajoa. Soijajalostamon toimiessa täydellä teholla osa prosessihöyrystä tuotetaan öljyllä. Kiinteän polttoaineen kattilan käyttöönoton jälkeen öljykattiloiden käyttö riippuu soijajalostamon eri vaiheiden toteutumisesta sekä tehtaan höyryn tarpeesta. Öljylämpökeskuksella voidaan korvata myös kiinteän polttoaineen kattilan toiminta mahdollisissa vikaantumistilanteissa sekä tuottaa huipputehoja suurimpien kuormitustilanteiden aikana. Polttoaineet sekä niiden varastointi ja käsittely Kiinteän polttoaineen kattilan pääpolttoaineet ovat puuperäinen biopolttoaine ja turve. Biopolttoaineiden osuudeksi arvioidaan noin 70 % (vaihteluväli 60 80 %) ja turpeen noin 30 % (vaihteluväli 20 40 %). Osa käytettävästä polttoaineesta voi olla viereiseltä soijatehtaalta saatavaa soijapavun kuorta (jätenimike 02 03 01, pesu-, puhdistus-, kuorinta-, sentrifugointi- ja erotuslietteet). Soijapavun kuoren lämpöarvon arvioidaan olevan vähintään noin 15 MJ/kg. Kuoren osuus on suurimmillaan 10 20 % käytettävästä polttoaineesta. Kattilan suunnittelussa varaudutaan siihen, että polttoaineesta osa voi olla esimerkiksi puupellettiä tai biohiiltä. Kattilan mitoituksessa otetaan huomioon myös, että kivihiiltä voidaan polttaa tarvittaessa. Kivihiilen poltolle haetaan tarvittaessa erikseen lupa. Tavoitteena on, että polttoaineen saatavuus voidaan esimerkiksi heikkoina turvevuosina turvata kivihiilen sijasta muilla mainituilla polttoaineilla. Polttoaineiden osuudet voivat vaihdella käyttötilanteiden ja esimerkiksi biopolttoaineiden saatavuuden mukaan.
Polttoaineiden arvioitu vuosittainen kulutus on esitetty seuraavassa taulukossa. Käyttö, t/a Kosteus, m-% Tuhkapitoisuus, m-% Rikkipitoisuus, m-% Puupolttoaine 177 000 50 2 0,04 Soijapavun kuori* 20 000 10 11 4 6 0,1 Turve 67 300 50 5,9 0,2 Raskaspolttoöljy (öljykattilat) 25 600 0 0 0,5 * Osa käytettävästä polttoaineesta voi olla soijapavun kuorta Kannoista, hakkuutähteistä ja pienpuusta valmistettava metsähakepolttoaine hankitaan pääosin Satakunnan alueelta, Uudenkaupungin pohjois- ja itäpuolelta. Turve hankitaan Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilta, pääasiassa Uudenkaupungin itä- ja pohjoispuolelta Kiinteät polttoaineet, puuperäiset polttoaineet ja turve, kuljetetaan laitokselle kuorma-autoilla. Polttoainekuormat punnitaan autovaa alla, jonka jälkeen kuormat puretaan, joko suoraan polttoaineen vastaanottorakennukseen tai polttoainekentälle. Polttoaineen vastaanottoasemalla on neljä linjaa turpeelle ja biopolttoaineelle. Vastaanottoasemalta biopolttoaineet siirretään kuljettimilla murskaimen ja seulan kautta varastosiiloon. Polttoaineista tehdään homogeeninen seos varastosiilossa, josta polttoaineseos puretaan ruuvikuljettimella kuljettimille, jotka siirtävät sen kattilan päiväsiiloihin. Järjestelmän kuljettimet vastaanottoasemalta kattilalle ovat koteloituja. Polttoaineen varastosiilojen koot ovat 2 000 m 3 ja 1 000 m 3 ja kahden päiväsiilon noin 150 m 3 kummankin. Kiinteiden polttoaineiden varastointi, käsittely ja siirrot järjestetään siten, että toiminta ei aiheuta pöly-, haju- tai roskaantumishaittaa eikä palovaaraa. Turpeen vastaanotto tapahtuu suljetussa hallissa pölyhaittojen ehkäisemiseksi. Biopolttoaineiden seulonnalla, haketuksella ja murskauksella varmistetaan tarvittaessa, että polttoaineiden palakoko on sopiva kiinteän polttoaineen kattilalle. Suurin osa polttoaineesta hankitaan valmiiksi haketettuna. Soijapavun kuori kuljetetaan voimalaitokselle viereiseltä soijatehtaalta pneumaattisesti putkea pitkin. Pelletit kuljetetaan voimalaitokselle säiliöautoilla, ja ne tyhjennetään autosta suoraan varastosiiloon. Pelletit puhalletaan omasta erillisestä varastosiilosta paineilman avulla kattilaan tai syötetään kattilaan puupolttoaineen ja turpeen seassa. Pellettien osalta täydennykset polttoaineen käsittelyyn tehdään tarpeen mukaan. 8
Raskas polttoöljy tuodaan laitokselle säiliöautoilla. Polttoaine pumpataan säiliöauton pumpulla öljysäiliöön, josta öljy pumpataan kattiloille. Laitoksen öljysäiliö on lämpöeristetty ja se on sijoitettu suoja-altaaseen. Säiliön tilavuus on noin 400 m 3. Haketta voidaan välivarastoida 2 3 hehtaarin polttoainekentällä laitosalueella. Turvetta ei ole tarkoitus varastoida polttoainekentällä. Puupolttoainetta voidaan tarvittaessa hakettaa tai murskata varastokentällä. Haketukseen tai tarvittaessa esimerkiksi kantojen erilliseen murskaukseen käytetään paikalle tarvittaessa tuotavaa, siirrettävää laitteistoa. Haketus on päiväaikaan tapahtuvaa. Polttoainekentältä polttoaine siirretään vastaanottorakennukseen pyöräkuormaajalla. Polttoaineen varastointikentälle mahtuu 30 000 50 000 m 3 polttoainetta. Polttoainekentän pohja asfaltoidaan ja se ympäröidään metallireunuksella tai vastaavalla rakenteella. Polttoainekentän suunnittelussa varaudutaan polttoaineiden kuivatusjärjestelmään, missä polttoainekasaa kuivataan altapäin lämmitetyllä ilmalla. Kemikaalien käyttö ja varastointi Kemikaaleja käytetään pääasiassa savukaasujen puhdistukseen, vesihöyrykierron ph:n säätöön ja hapenpoistoon sekä prosessiveden valmistukseen vesijohtovedestä. Arvio laitoksella käytettävistä kemikaaleista on esitetty seuraavassa taulukossa. 9 Elintarvikelaatua oleva kemikaali kattilaveden hapenpoistoon ja ph:n säätämiseen Kemikaali (käyttötarkoitus) Vaarallisuusluokitus ja R- lausekkeet Tiedetään vasta myöhemmin Suurin kertavarasto Kemikaalin keskimääräinen käyttö/vuosi 100 200 m 3 700 m 3 Rikkihappo C, R35 10 m 3 10 m 3 Kevyt polttoöljy X n, N, R40 50 m 3 0,5 m 3 Raskas polttoöljy T, R45 400 m 3 25 600 tonnia Voimalaitosten veden käsittelyssä käytettäviä kemikaaleja ovat tyypillisesti lipeä (NaOH) ja happo, esimerkiksi rikkihappo (H 2 SO 4 ). Syöttö- ja kattilaveden vesikemian eli hapenpoistoon käytettävien kemikaalien tulee soijajalostamon yhteydessä toimivalla voimalaitoksella olla elintarvikekäyttöön soveltuvia. Savukaasujen puhdistuksessa varaudutaan käyttämään ammoniakkivesiliuosta sekä kalkkia(caco 4 ) rikin poistoon. Lisäksi laitteissa on voitelu-, säätö- ja tiivisteöljyä ja muuntajissa muuntajaöljyä. Kevyttä polttoöljyä käytetään käynnistyspolttoaineena.
Kemikaalit varastoidaan myyntipakkauksissaan tai erillisissä säiliöissä. Natriumhydroksidi- ja rikkihapposäiliöt, sekä kevyen polttoöljyn säiliö sijoitetaan erillisiin suoja-altaisiin. Suoja-altaat ja säiliöiden täyttöpaikka viemäröidään neutralointialtaaseen. Säiliöiden pinnankorkeutta seurataan säännöllisesti ja säiliöiden seinämävahvuus mitataan määräajoin. Voimalaitoksella käytettävät kemikaalit tarkentuvat myöhemmin, kun kattilalaitostoimittaja on valittu. Veden hankinta ja käsittely Energiantuotantolaitoksella tarvittava talousvesi ja prosessivesien valmistusvesi otetaan vesijohtoverkosta, johon veden toimittaa Uudenkaupungin vesilaitos. Laitoksen arvioitu raakaveden kulutus on jatkuvasti noin 20 l/s (noin 580 000 m 3 /a). Lisäksi tarvitaan hetkittäin talous- ja pesuvesiä ja ulospuhallussäiliön jäähdytysvesiä, suurimmillaan yhteensä arviolta noin 50 l/s. Prosessivesi valmistetaan energiantuotantolaitoksen alueelle rakennettavalla täyssuolanpoistolaitoksella raakavedestä ioninvaihtotekniikalla tai käänteisosmoosilla. Vettä tarvitaan korvaamaan liiallisen suolaantumisen ehkäisemiseksi prosessista poistettava prosessivesi sekä lauhteen palautumaton osuus. Täyssuolanpoistolaitoksen suodattimia ja vaihtimia puhdistetaan tarpeen mukaan. Puhdistamiseen käytetään kemikaaleja. Höyryprosessissa kiertävää prosessivettä puhdistetaan patruunasuodattimilla. Toimintaan liittyvä liikenne Laitoksella käy enimmillään arviolta 25 raskasta ajoneuvoa päivässä. Kiinteän polttoaineen kuljetuksia on arviolta noin 22 rekkaa päivässä. Lentotuhkakuljetuksia on noin yksi päivässä. Pohjatuhkaa kuljetetaan pois yksi kuormallinen viikoittain. Öljykattiloiden käydessä täydellä teholla kuljetuksia on 1 2 yhdistelmäajoneuvoa vuorokaudessa. Lisäksi liikennettä aiheutuu noin 15 henkilön työmatkaliikenteestä sekä vähäinen määrä muusta huoltoliikenteestä. Hakepolttoaineiden ja turpeen kuljetukset laitokselle tulevat Valtatietä 8 sekä Kalannintietä (Kantatie 43) sekä Betorantietä ja Onkakatua pitkin. Betorantien liikennemäärä tulee olemaan soijajalostamon ja energiantuotantolaitoksen valmistuttua suurimmillaan, normaalina päivänä noin 150 rekkaa (saapuvat ja lähtevät autot) vuorokaudessa ja huippuvuorokausina noin 360 rekkaa vuorokaudessa. Työvuorojen vaihtumisten aikoina on lisäksi työmatkaliikennettä, saapuvia ja lähteviä henkilöitä voi olla yhteensä luokkaa 50 90 henkilöä tunnissa. 10
11 Paras käyttökelpoinen tekniikka ja energiatehokkuus Suurten voimalaitosten parhaita käyttökelpoisia tekniikoita koskevassa BAT-vertailuasiakirjassa (European Commission 2006) on esitetty BATpäästötasot ja niiden saavuttamiseksi käytettävissä olevat tekniikat polttoaineteholtaan 50 100 MW:n turvetta ja puuta käyttävälle leijupetikattilalle. CHP-laitoksen tarkoituksena on tuottaa energiaa mahdollisimman suurelta osin uusiutuvilla, hiilidioksitaseen kannalta neutraaleilla polttoaineilla. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on BAT:n mukaista. Kerrosleijutekniikka on kiinteiden biopolttoaineiden ja turpeen poltossa BAT:in mukaista tekniikkaa. Tekniikka on tunnettua ja hyväksi havaittua ja sen toimintavarmuus on hyvä. Rikkidioksidipäästöille BAT-vertailuasiakirjassa esitetty taso turpeen poltolle, polttoaineteholtaan 50 100 MW polttolaitoksille on 200 300 mg/m 3 (n). Rikkidioksidipäästöjä vähennetään BAT:n mukaisesti polttamalla turvetta ja puuta rinnakkain. Lisäksi rikkidioksidipäästöjä voidaan vähentää syöttämällä kalkkia tulipesään sekä lisätä kalsiumhydroksidia ennen hiukkaserotinta. Typenoksidipäästöille esitetty BAT-taso olemassa oleville turvetta ja biomassaa polttaville laitoksille on 150 300 mg/m 3 (n) ja uusille laitoksille 150 250 mg/m 3 (n). Typenoksidipäästöjä vähennetään BAT:n mukaisesti muun muassa palamisilman vaiheistamisen ja savukaasujen kierrätyksen avulla. Lisäksi typenoksideja voidaan vähentää syöttämällä tulipesään ammoniakkivesiliuosta tai ureaa. Hiukkaspäästöille BAT-vertailuasiakirjassa esitetty BAT-taso olemassa oleville laitoksille on 5 30 mg/m 3 (n) ja uusille laitoksille 5 20 mg/m 3 (n). Hiukkasten erottamiseksi laitokselle tulee todennäköisimmin letkusuodatin tai monikenttäinen sähkösuodatin, jotka ovat BAT:in mukaisia tekniikoita. Polttoaineiden varastointi ja käsittely toteutetaan BAT:n mukaisesti. Pölyn leviämistä laitosalueella ehkäistään muun muassa purkamalla polttoainekuormat suljetussa vastaanottohallissa ja käyttämällä polttoaineen siirtoon koteloituja kuljettimia. Laitoksella syntyvä tuhka ohjataan hyötykäyttöön mahdollisuuksien mukaan. Alle 50 MW:n öljykattiloiden ympäristönsuojeluvaatimukset on esitetty Valtioneuvoston asetuksessa (445/2010) ja öljykattilat suunnitellaan siten, että vaatimukset täyttyvät. Melupäästöjen syntymistä ja meluvaikutuksia hallitaan BAT:n mukaisilla menetelmillä. Melupäästöihin voidaan vaikuttaa tarvittaessa muun muassa melulähteiden sijoittelulla ja kasvattamalla melulähteen ja häiriintyvän kohteen etäisyyttä, huomioimalla melun suuntaus, sekä teknisillä keinoilla, ku-
Ympäristöjärjestelmä ten melulähteiden koteloinnilla, tärinäneristimillä ja joustavilla liitoksilla ja käyttämällä rakenteissa melua vaimentavia materiaaleja. Energiatehokkuus Voimalaitoksella sähkön ja lämmön yhteistuotannossa polttoaineiden energia käytetään tehokkaasti. Kerrosleijutekniikalla saavutetaan hyvä energiatehokkuus. Laitoksen hyötysuhde on noin 90 %. Uusilla öljykattiloilla hyötysuhde on hyvä. Vakka-Suomen Voima Oy sekä VSV-Energiapalvelu Oy ovat 4.3.2011 allekirjoittaneet sopimukset liittymisestä elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksen energiantuotannon toimenpideohjelmaan. Sopimuksen myötä otetaan käyttöön energiatehokkuusjärjestelmä, joka sisältää muun muassa tavoitteet ja suunnitelman energiatehokkuuden parantamiseksi, tarvittavien toimenpiteiden toteutuksen sekä energiankulutuksen seurannan ja vuosittaisen raportoinnin. Toiminnanharjoittajalla ei ole käytössään ympäristöjärjestelmää, eikä järjestelmän käyttöönotto ole suunnitteilla. Toiminnan aloittamisajankohta Öljykattilat on tarkoitus ottaa käyttöön soijajalostamon I vaiheen käynnistymisen aikataulussa, vuoden 2013 aikana. Voimalaitoksen on määrä valmistua vuonna 2015. 12 LAITOKSEN PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN Päästöt ilmaan Puu-, turve- ja öljypolttoaineen palamisessa syntyy rikkidioksidi-, typenoksidi-, hiukkas- ja hiilidioksidipäästöjä. Fossiilisperäistä hiilidioksidia syntyy ainoastaan turpeen ja öljyn osalta. Öljyn ja turpeen polton savukaasut sisältävät myös pieniä määriä raskasmetalleja. Puupelletin, biohiilen tai soijan kuoren polttaminen hakepolttoaineen ja turpeen seassa ei kasvata kiinteän polttoaineen kattilan päästöjä ilmaan. Kiinteän polttoaineen kattila suunnitellaan ja savukaasujen puhdistusmenetelmät valitaan siten, että LCP-asetuksen (2002/1017) mukaiset päästörajat alitetaan. Laitoksella varaudutaan IE-direktiivin kansallisen toimeenpanon myötä tiukentuviin päästörajoihin vuoden 2016 alusta lähtien. Öljykattilat suunnitellaan siten, että PINO-asetuksessa (445/2010) esitetyt päästöraja-arvot saavutetaan.
Energiantuotantolaitoksen arvioidut päästöt ilmaan on esitetty seuraavassa taulukossa. Kiinteän polttoaineen Öljykattilat kattila Rikkidioksidi, t/a 212 251 Typenoksidit, t/a 326 237 Hiukkaset, t/a 41 30 Hiilidioksidi (biopolttoaineet), 162 000 - t/a Hiilidioksidi (fossiiliset polttoaineet), t/a 66 600 80 500 Kiinteä polttoaineen kattilan savukaasupäästömäärät on arvioitu taselaskennalla käyttäen tyypillistä vuositason polttoainejakaumaa ja LCPasetuksen päästöraja-arvoja. Öljykattiloiden vuosittaiset päästöt on laskettu PINO-asetuksen päästörajaarvojen mukaisesti kattiloiden vuotuisella maksimikäyttöajalla ja täydellä teholla. Muut päästöt ilmaan Biopolttoaineiden ja turpeen vastaanotossa ja käsittelyssä voi aiheutua jonkin verran pölyämistä, mutta laitos suunnitellaan ja toteutetaan siten, että polttoaineen pölyä ei pääse sanottavasti vastaanottoaseman ulkopuolelle. Polttoaine puretaan rekoista suljetussa, alipaineistetulla pölynpoistojärjestelmällä varustetussa vastaanottohallissa. Vastaanottorakennuksesta ja varastosiiloista poistoilma johdetaan suodattimien lävitse. Polttoainekuljettimet ovat rakenteeltaan suljettuja. Biopolttoaineen varastointikentällä voi aiheutua pölyämistä tuulen irrottaessa pölyä polttoainekasan pinnasta. Tiet ja piha-alueet harjataan keväisin ja tarvittaessa muulloinkin pölyämisen ja pölyn kulkeutumisen estämiseksi. Pohja- ja lentotuhkien siirrossa tuhkasiiloista kuljetusautoihin voi syntyä vähäistä pölyämistä. Kuljetuskuormat peitetään, jolloin pölyä ei pääse sanottavasti ympäristöön. Savukaasujen käsittely ja ilmaan johtaminen Kiinteän polttoaineen kattilassa poltettavanturpeen rikkipitoisuudella 0,2 p- % (ka) ja turpeen osuuden ollessa suurimmillaan 30 % kattilaan syötettävästä polttoainemäärästä muita rikkidioksidin vähentämistoimenpiteitä ei tarvita. Tarvittaessa rikkidioksidipäästöjä voidaan vähentää syöttämällä kalkkia tulipesään sekä lisäämällä savukaasuvirtaan kalsiumhydroksidia ennen hiukkaserotinta. Typenoksidipäästöjä vähennetään muun muassa palamisilman vaiheistamisen ja savukaasujen kierrätyksen avulla. Lisäksi typenoksideja voidaan vähentää syöttämällä tulipesään ammoniakki- 13
vesiliuosta tai ureaa. Hiukkasten erottamiseksi laitokselle tulee todennäköisesti letkusuodatin tai vaihtoehtoisesti monikenttäinen sähkösuodatin. Öljykattiloilla rikkidioksidin päästörajat saavutetaan käyttämällä vähärikkistä öljylaatua, mikäli sitä on markkinoilla saatavilla. Tarvittaessa öljykattiloihin varaudutaan asentamaan savukaasupesurit. Typenoksidipäästöjä hallitaan polttoteknisin toimenpitein. Myös öljykattiloiden hiukkaspäästöjä hallitaan polttoprosessiin sovellettavin keinoin, muun muassa pienentämällä öljypisaroiden kokoa, kasvattamalla ilmaylimäärää ja lisäämällä palamisen viiveaikaa. Kattiloiden kunnossapito ja huolellinen ajotapa ovat keskeisessä asemassa päästöjen vähentämisessä. Öljykattiloille ja kiinteän polttoaineen kattilalle rakennetaan erilliset savupiiput. Kiinteän polttoaineen kattilan savukaasut johdetaan noin 70 metriä korkeaan piippuun. Öljykattiloiden savukaasut johdetaan 55 metriä korkeaan savupiippuun. Öljylämpökeskuksen savupiippu muodostu kolmesta erillisestä toisiinsa kytketystä savupiipusta. Savukaasun virtausnopeus piipun suulla on arvioitu kaikilla kattiloilla olevan 20 m/s. Jätevedet sekä niiden käsittely Toiminnassa syntyy prosessijätevesiä 43 000 m 3 /a, saniteettijätevesiä 3 000 m 3 /a, muita jätevesiä 6 000 m 3 /a ja hulevesiä 50 000 m 3 /a. Energiantuotantolaitoksella prosessijätevesiä, kattiloiden ulospuhallusvesiä sekä ulospuhalluksen jäähdytysvesiä arvioidaan syntyvän yhteensä noin 1,5 kg/s (noin 43 000 m 3 /a ). Energiantuotantolaitoksella tai soijatehtaalla sijaitsevalla vesilaitoksella syntyy jätevesiä arviolta 2 kg/s. Lisäksi voi syntyä tuhkan sammutusvesiä noin 1 kg/s. Ajoittain syntyy lattia- ja pesuvesiä (4 kg/s) sekä sosiaalijätevesiä (5 kg/s) sekä kattilaveden laatuvaatimukset alittavia soijajalostamon höyrykierrosta palaavia lauhdevesiä (13,4 kg/s). Lauhdevesiä syntyy varsinkin toiminnan alkuvaiheessa. Ylösajotilanteissa syntyy ulospuhallussäiliöiden jätevesiä. Vedenvalmistuksen jätevedet (mm. ioninvaihtohartsien elvytysvedet) ja ulospuhallusvedet sekä talousjätevedet johdetaan kunnalliseen jätevesiviemäriin. Prosessiveden valmistuksen jätevedet johdetaan viemäriin neutralointialtaan kautta ja muut jätevedet tarvittaessa öljyn- tai lietteenerotuksen kautta. Ennen kattiloiden käyttöönottoa tehtävän kemiallisen puhdistuksen (peittaus) jätevedet käsitellään siten, ettei niistä aiheudu haittaa ympäristölle, terveydelle eikä jätevedenpuhdistamon toiminnalle. Energiantuotantolaitokselta puhdistamolle johdettavat jätevedet ovat lähinnä puhtaita prosessijätevesiä. Ne ovat neutraaleja ja sisältävät vesijohtovedestä poistettuja suoloja. Likaisimpia vesiä ovat saniteettivedet. Mahdol- 14
liset tuhkan sammutusvedet voivat sisältää jonkin verran pohjatuhkaa eli kiintoainetta. Öljykattiloiden mahdolliset kertaluonteisesti muodostuvat nuohousvedet esikäsitellään neutraloimalla ja selkeyttämällä ennen niiden johtamista viemäriin tai ne kerätään talteen ja toimitetaan käsiteltäviksi asianmukaisen käsittelyluvan omaavaan paikkaan. Energiantuotantolaitoksen jätevedet johdetaan kunnan jätevesiviemäriä pitkin Uudenkaupungin Häpönniemessä sijaitsevalle vedenpuhdistamolle. Koko 8 hehtaarin tontin alueella syntyvä hulevesimäärä on arviolta keskimäärin 50 000 m 3 /a (sadepäivänä noin 300 m 3 /vrk). Koko laitosalueen, mukaan lukien polttoainekentät, sadevedet käsitellään tarvittaessa öljyn- ja lietteenerottimissa ja johdetaan kaupungin sadevesiviemäriin. Öljynerottimet varustetaan hälyttävillä öljyntunnistimilla. Polttoaineiden ulkovarastokenttien hulevesijärjestelmä varustetaan kiintoaineen erotuksella. Öljytuotteiden käsittelyalueiden ja öljysäiliöiden suojaaltaiden vedet sekä muut vedet, jotka voivat sisältää öljyä, johdetaan öljynerottimeen. Öljynerottimet varustetaan öljytilan täyttymisestä ilmoittavalla hälytysjärjestelmällä. Öljynerottimista poistuvat jätevedet johdetaan vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin tai sadevesiviemäriin. Jätevesiviemäriin johdettaessa jätevedet käsitellään ennen johtamista SFS-EN-858-1 mukaisessa II luokan öljynerottimessa, jonka jälkeen poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 100 mg/l. Sadevesiviemäriin johdettaessa jätevedet käsitellään ennen johtamista standardin SFS-EN-858-1 mukaisessa I luokan öljynerottimessa, josta poistuvan veden hiilivetypitoisuus on alle 5 mg/l. Viemärissä on välittömästi öljynerottimen jälkeen näytteenotto- ja sulkuventtiilikaivo, josta voidaan sulkea energiantuotantolaitoksen jätevesien pääsy yleiseen viemäriverkkoon. Näytteenotto- ja sulkuventtiilikaivo sijoitetaan, merkitään ja suojataan siten, että kaivoon on esteetön pääsy. Sulkuventtiili on sellainen, että se voidaan sulkea viivytyksettä kaikissa olosuhteissa. Päästöt maaperään ja pohjavesiin Laitoksen normaalitoiminnassa ei ole päästöjä maaperään. Laitosalueen ja polttoaineiden varastointialueiden ja öljysäiliön rakenteet suunnitellaan siten, ettei toiminnasta aiheudu päästöjä ja haittoja maaperään. 15
16 Jätteet ja niiden käsittely Arvio laitoksen toiminnassa syntyvistä jätteistä on esitetty seuraavassa taulukossa. Melu ja tärinä Jäte Jätenimike Jätemäärä, tonnia Käsittely/ Vastaanottaja Lentotuhka 10 01 03 4 000 Hyötykäyttö tai kaatopaikka Pohjatuhka ja petihiekka 10 01 01 10 01 24 500 Hyötykäyttö tai kaatopaikka Metalliromu 17 04 07 10 50 Hyötykäyttö Paperi ja pahvi 20 01 01 2 Hyötykäyttö Yhdyskuntajäte 20 03 01 10 Kaatopaikka Hiekan-, lietteen- ja 13 05 02 10 15 Ongelmajätteen käsittely öljynerotuskaivojen jätteet 13 05 06 Kiinteät öljypitoiset jätteet 15 02 02 2 Ongelmajätteen käsittely Jäteöljyt 13 02 08 2 Ongelmajätteen käsittely Kiinteän polttoaineen kattilan lentotuhka varastoidaan 150 m 3 :n siilossa ja pohjatuhka 8 10 m 3 :n konteissa. Laitoksella huolehditaan siitä, että hyödyntämiskelpoiset jätteet kerätään erillään muista jätteistä ja toimitetaan hyödynnettäviksi; ongelmajätteet ja muut ympäristölle vaaralliset jätteet kerätään talteen ja pidetään toisistaan erillään, ryhmitellään, pakataan ja merkitään ominaisuuksiensa mukaan sekä varastoidaan katetussa tai muutoin vesitiiviissä tilassa tiivispohjaisella alustalla; lento- ja pohjatuhkan kaatopaikka- ja hyötykäyttökelpoisuutta seurataan ja ne varastoidaan erillään siiloissa tai muissa vastaavissa suljetuissa tiloissa; tuhkien siirrot järjestetään siten, että laitoksen ympäristössä ei aiheudu pölyhaittaa; lannoitevalmisteena käytettävä tuhka varastoidaan, säilytetään ja kuljetetaan niin, että lannoitevalmistelain (539/2006) vaatimukset täyttyvät; öljy- ja muut ongelmajätteet toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn tai hyödyntämiseen vähintään kerran vuodessa; ongelmajätteiden siirrosta laaditaan siirtoasiakirja siten kuin ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteen pakkaamisesta ja merkitsemisestä annetussa valtioneuvoston päätöksessä (659/1996) säädetään; ongelmajäte ja muu jäte toimitetaan hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristöluvassa tällaisen jätteen vastaanotto on sallittu. Laitoksella melua aiheutuu jatkuvasta käyntiäänestä (puhaltimet, kuljettimet) sekä satunnaisesta lyhytkestoisesta melusta, kuten varoventtiilin toimimisesta tai ennen käyttöönottoa suoritettavasta kattilan ja höyryputkien höyrypuhdistuksesta. Lisäksi melua aiheuttavat toimintaan liittyvä liikenne ja puupolttoaineiden haketus. Laitteet, mukaan lukien pumput ja puhalti-
met, sijaitsevat pääosin sisätiloissa. Laitoksen toiminnasta ei aiheudu tärinää. Melupäästöjä vähennetään tarvittaessa muun muassa vaimentamalla melulähteitä tai rakennusteknisesti, melulähteiden sijoituksilla ja suuntaamalla melun leviämisen kannalta mahdollisimman haitattomasti. Haketuksen toteutuksessa otetaan huomioon meluvaikutukset. Siirrettävä laitteisto sijoitetaan voimalaitostontille siten, että lähimmälle asutukselle aiheutuu mahdollisimman vähän häiriötä. Meluhäiriötä vähennetään melulähteen ja asutuksen välille sijoittuvien esteiden, kuten esimerkiksi polttoainekasoista tai laitosalueen rakennuksista muodostuvien esteiden avulla tai haketustoiminnan ajallisin rajoituksin. 17 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Toiminnan vaikutukset ilmanlaatuun Energiantuotantolaitoksen päästöistä aiheutuvia pitoisuuksia laitoksen ympäristössä on arvioitu leviämismallinnuksen perusteella (Uudenkaupungin voimalaitoksen typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjen leviämismalliselvitys, Ilmatieteen laitos, 10.6.2011). Mallinnuksen lähtöarvot laskettiin tilanteessa, jossa sekä kiinteän polttoaineen kattila että öljykattilat käyvät samanaikaisesti lähes täydellä teholla. Päästöjä oletettiin syntyvän nykyisen lainsäädännön sallimien raja-arvojen mukaisesti. Mallinnustulosten mukaan korkein öljykattiloista ja kiinteän polttoaineen kattilasta aiheutuva hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 1,8 μg/m 3 (ohjearvo 70 μg/m 3 ) ja korkein vuosirajaarvoon verrattava pitoisuus oli 0,1 μg/m 3 (raja-arvo 40 μg/m 3 ). Korkeimmat pitoisuudet muodostuivat vallitsevien tuulensuuntien mukaisesti vajaan 500 metrin etäisyydelle päästölähteestä kaakon suuntaan. Sekä energiantuotantolaitoksesta, että soijatehtaasta aiheutuu merkittäviä hiukkaspäästöjä. Soijajalostamon pöly on hienojakoista, kosteudeltaan vaihtelevaa soijapölyä, joka on kemiallisesti vaaratonta. Sen vaaraominaisuudet liittyvät kykyyn muodostaa ilman kanssa räjähdyskelpoisia seoksia sekä mahdollisiin allergisoiviin vaikutuksiin ja pölyn aiheuttamaan esteettiseen haittaan. Toimintojen yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu. Korkein kattiloista aiheutuva typenoksidien vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 1,4 μg/m 3 (ohjearvo 70 μg/m 3 ) ja korkein vuosirajaarvoon verrattava pitoisuus oli 0,09 μg/m 3 (raja-arvo 40 μg/m 3 ). Korkeimmat pitoisuudet muodostuivat vallitsevien tuulensuuntien mukaisesti vajaan 500 metrin etäisyydelle päästölähteestä kaakon suuntaan. Korkeimmat typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet olivat noin kilometrin etäisyydellä päästölähteestä kaakon suuntaan.
Edelleen korkein kattiloista aiheutuva rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 12 μg/m 3 (ohjearvo 80 μg/m 3 ) ja korkein vuosiraja-arvoon verrattava pitoisuus oli 0,8 μg/m 3 (raja-arvo 20 μg/m 3 ). Mallinnustulosten perusteella laitoksesta aiheutuva korkein rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus muodostuu kohtaan, jossa ei ole asutusta. Korkeimmat asuintalojen kohdalle muodostuvat pitoisuudet jäävät mallinnuksen perusteella alle 15 % ohjearvosta. Kun kiinteän polttoaineen käsittelyjärjestelmät suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti ja laitoksen piha-alueen puhtaanapidosta huolehditaan, laitoksen toiminnasta ei aiheudu polttoaineen pölyämistä haitallisessamäärin. Joka tapauksessa pölyvaikutus rajoittuu lähinnä energiantuotantolaitoksen alueelle. Soijajalostamon ja energiantuotantolaitoksen yhteisten vaikutusten osalta hakija toteaa, että soijajalostamon pölypäästöt poikkeavat energiatuotannon palamisprosessissa syntyvistä, pääasiassa epäorgaanisista hiukkaspäästöistä. Jalostamon pölypäästöt ovat partikkelikooltaan enimmäkseen polton hiukkaspäästöjä suurempia orgaanisia hiukkasia, jotka syntyvät soijapapujen mekaanisesta siirtämisestä ja murskaamisesta sekä rouheen käsittelystä ja jalostamisesta edelleen. Soijapavut ovat rehukäyttöön tuleva raaka-aine, joita koskevat haitallisten aineiden pitoisuuksien suhteen omat laatuvaatimuksensa. Finnprotein Oy on kuvannut pölyn laatua tarkemmin omassa selvityksessään. Koska energiantuotannon polttoprosessin hiukkaspäästöt poikkeavat laadultaan huomattavasti soijajalostamon pölypäästöistä ja koska energiaprosessin päästöjen vaikutukset ympäristössä ovat hyvin vähäiset, eivät ne aiheuta sanottavaa lisäystä soijajalostamon hiukkaspäästöistä aiheutuvaan mahdolliseen ympäristökuormitukseen. Yhteinen mallinnus ei tuottaisi lisäarvoa päästöjen yhteisvaikutusten arvioimiselle. Toiminnan vaikutukset vesistöihin Laitoksen jätevesistä ei arvioida aiheutuvan haittaa Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamon toiminnalle tai sanottavia vaikutuksia Uudenkaupungin edustan veden laatuun. Toiminnan vaikutukset liikenteeseen ja ympäristön melutasoihin Energiantuotantolaitoksen liikenteen ei arvioida aiheuttavan merkittävää lisäystä asukkaille aiheutuviin liikenteen haittoihin. Energiantuotantolaitoksen aiheuttamia vaikutuksia ympäristön melutasoihin on arvioitu melumallinnuksella (Energiatuotantolaitoksen ympäristömeluselvitys, Symo Oy, 17.6.2011). Laskelmien perusteella voimalaitoksen normaalitoiminnan aiheuttamat päivä- ja yöaikaiset melutasot eivät todennäköisesti ylitä valtioneuvoston antamia ympäristömelun ohjearvoja noin 700 metrin etäisyydellä sijaitsevissa melulle alttiissa kohteissa laitosalueen kaakkois- ja lounaispuolella. Laitoksen normaalitoiminnan mallinnustulos- 18
ten mukaan 50 db melutaso ylittyisi lähimmässä melulle alttiissa kohteessa, joka sijaitsee noin 600 metrin etäisyydellä laitosalueen etelä- /kaakkoispuolella, mikäli olosuhteet ovat vähän ääntä vaimentavat ja melu on luonteeltaan kapeakaistaista. Mallinnustulosten arvioitu epävarmuus on laskentaolosuhteissa 4 db. Energiantuotantolaitoksen ja soijajalostamon yhdessä aiheuttamia vaikutuksia ympäristön melutasoihin on arvioitu melumallinnuksella (Soijajalostetehtaan ja voimalaitoksen ympäristömelujen yhteisvaikutus, Symo Oy, 16.9.2011). Laskelmien perusteella laitosten normaalitoiminnan aiheuttamat päivä- ja yöaikaiset melutasot eivät todennäköisesti ylitä valtioneuvoston antamia ympäristömelun ohjearvoja noin 700 metrin etäisyydellä sijaitsevissa melulle alttiissa kohteissa laitosalueen kaakkois-, etelä- ja lounaispuolella. Laitosten normaalitoiminnan mallinnustulosten mukaan 50 db melutaso ylittyisi lähimmässä melulle alttiissa kohteessa, joka sijaitsee noin 600 metrin etäisyydellä laitosalueen etelä-/kaakkoispuolella, mikäli olosuhteet ovat vähän ääntä vaimentavat ja melu on luonteeltaan kapeakaistaista. Ilman haitallisuuskorjausta keskiäänitaso on lähimmässä häiriintyvässä kohteessa korkeimmillaan 46 db(a). Haitallisuuskorjaus ei kuitenkaan todennäköisesti ole tarpeellinen enää 300 600 metrin etäisyydellä laitoksista. Vastaavissa voimalaitoskohteessa tehdyssä mittauksissa ei melussa havaittu kapeakaistaisia tai impulssimaisia ominaisuuksia enää 200 metrin etäisyydellä. Mallinnustulosten arvioitu epävarmuus on laskentaolosuhteissa 4 db. Melumallinnuksissa ei ole otettu huomioon laitoksen polttoainekentälle suunniteltua polttoaineen murskausta. Soijajalostamon toteutuksen toisessa vaiheessa alueen melulähteiden määrä tulee lisääntymään. Niiden vaikutusten arviointi on tässä vaiheessa vielä vaikeaa, koska niiden sijainnista ja tyypistä ei suunnittelun tässä vaiheessa ole vielä tietoa. Vaikutukset maaperään ja pohjavesiin Laitosalueen ja polttoaineiden varastointialueiden ja öljysäiliön rakenteet suunnitellaan siten, ettei toiminnasta aiheudu päästöjä ja haittoja maaperään. Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Hakemuksessa on esitetty, ettei toiminnalla ole vaikutuksia luontoon tai lähialueen luonnonsuojeluarvoihin. Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakentamisen aikaiset vaikutukset syntyvät metsän kaadosta, tontin tasoittamiseksi tehtävästä louhinnasta ja maa-alueen muokkauksesta, tiestön, sähköyhteyksien, lämmön- ja höyrynsiirtoputkiston sekä voimalaitosraken- 19
nusten rakentamisesta. Vaikutuksia ovat lähinnä kuljetusvälineiden ja työkoneiden melu, tärinä ja pölyäminen ja raskas liikenne. Rakennustöiden ei arvioida aiheuttavan merkittävää häiriötä asukkaille tai alueen yritysten toiminnalle. Sekä energiantuotantolaitoksen että soijajalostamon ja niihin liittyvän infrastruktuurin rakentaminen samanaikaisesti aiheuttaa samantyyppisiä vaikutuksia. Laitosten rakentaminen muuttaa alueen metsäalueesta teollisuusalueeksi. Rakennustöiden ajoittuminen samaan aikaan aiheuttaa suhteellisen mittavat vaikutukset alueella. 20 LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Kiinteän polttoaineen kattila Voimalaitoksen käyttöä tarkkaillaan ja ohjataan automaatiojärjestelmän avulla. Automaatiojärjestelmä sisältää osiot digitaalinen DCS, turvallisuuteen liittyvä järjestelmä sekä tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmä. Palamisen hyvyyttä tarkkaillaan tulipesän lämpötilan, savukaasujen happipitoisuuden ja/tai /hiilimonoksidipitoisuuden, paineen ja lämpötilan jatkuvatoimisin mittauksin. Savukaasujen tilavuusvirtaa seurataan laskennallisella menetelmällä jatkuvasti. Mittaussignaalit analysaattoreilta viedään pääjärjestelmään, johon integroidaan päästöarvojen laskenta, tallennus ja raportointi sekä mahdolliset hälytykset. Tiedot välittyvät valvomoon, jossa on ympärivuorokautinen päivystys. Valvomoon tulee hälytykset häiriötilanteissa kattiloilta, turbiinilta, polttoaineenkäsittelyjärjestelmistä, vesilaitokselta ja apujärjestelmistä. Letkusuodattimen toimintaa tarkkaillaan kerääntyvän lentotuhkan määrän avulla sekä automaattisen hälytysjärjestelmän avulla. Lisäksi savukaasujen päästömittauksien avulla saadaan tietoa myös letkusuodattimen suodatuskyvystä Kiinteiden polttoaineiden kulutusta seurataan punnitsemalla laitokselle tuotavat polttoainekuormat. Eri polttoainejakeille määritetään kokoomanäytteistä lämpöarvo säännöllisesti. Tuhka- ja rikkipitoisuustiedot saadaan polttoainetoimittajilta. Kiinteän polttoaineen järjestelmien toimivuutta seurataan säännöllisesti. Vesijohtoverkosta otettavan veden käyttömäärää mitataan vesimittarilla ja siitä pidetään kirjaa. Vesilaitoksella pidetään kirjaa vesikemikaalien kulutuksesta päivittäin. Koko laitoksen kemikaalien vuotuista kulutusta seurataan kemikaalikohtaisesti varastokirjanpidon perusteella.
21 Öljykattilat Päästöjen tarkkailu Öljykattiloiden käyttöä tarkkaillaan ja ohjataan automaatiojärjestelmän avulla. Öljykattiloiden seuranta toteutetaan PINO-asetuksen (445/2010) vaatimuksia noudattaen. Polttoaineen laadusta selvitetään polttoprosessin toimivuuden, päästöjen hallinnan sekä päästölaskennan kannalta tarpeelliset asiat. Öljypolttoaineen alkuperää, laatua (rikkipitoisuus, viskositeetti ja raskasmetalleista nikkeli-, vanadiini-, arseeni-, kadmium-, koboltti-, kromi-, lyijy-, sinkki- ja elohopeapitoisuutta) sekä lämpöarvoa seurataan polttoaineen toimittajalta saatavien tietojen perusteella. Polttoaineen kulutusta seurataan virtausmittareilla. Kattiloiden palamisolosuhteita seurataan muun muassa mittaamalla happipitoisuutta ja lämpötilaa jatkuvatoimisesti. Mittalaitteet kalibroidaan vuosittain. Lisäksi palamisen hyvyyttä tarkkaillaan silmämääräisesti säännöllisellä huoltokierroksella kattiloiden ollessa käytössä. Kattiloiden, mahdollisten puhdistuslaitteiden, polttimien ja mittalaitteiden toimivuutta seurataan säännöllisesti ja huoltotoimet tehdään ennakoidusti ja määrävälein. Kattilat, polttimet, mahdolliset savukaasupuhdistimet ja muut erotinlaitteet, savuhormit, polttoainesäiliöt ja mittauslaitteet huolletaan ja nuohoukset sekä pesut tehdään säännöllisesti. Huolloista laaditaan ohjelma, josta käy ilmi eri toimenpiteet, niiden aikataulu sekä vastuuhenkilöt. Käyttötarkkailusta, polttoaineen laadun tarkkailusta ja laitteiden toimivuuden seurannasta pidetään kirjaa. Energiantuotantolaitoksen alueella suoritetaan säännöllisesti valvontakierrokset, jossa tarkastetaan silmämääräisesti muun muassa kemikaalisäiliöt. Seurantaan käytettävien laitteiden kalibrointi ja toimintojen koestus suoritetaan kerran vuodessa. Öljysäiliöt tarkastetaan säännöllisesti, viiden vuoden välein. Mahdollisia öljyvuotoja tarkkaillaan öljykoneikkoon, öljypolttimeen ja öljysäiliön valumaaltaaseen asennettujen pintakytkimien avulla. Öljysäiliöiden tarkastukset ja öljynerotuskaivojen tarkastukset ja tyhjennykset kirjataan. Laitoksen valvontakierroksilla tarkkaillaan silmämääräisesti mahdollisia kiinteiden polttoaineen varastoinnista ja käsittelystä aiheutuvia pölyhaittoja. Päästöt ilmaan Kiinteän polttoaineen kattila Päästöjä tarkkaillaan ainetaselaskelmien ja polttoaineiden ominaispäästökertoimien perusteella (SO 2, NO x, hiukkaset, CO 2 ). Rikkidioksidi-, typpioksidi- ja hiukkaspäästöt ilmaan mitataan kertaluonteisesti ajoittain. Mittauksia tehdään myös päästöjen kannalta merkittävien muutosten yhteydessä.
Kokonaispäästöt lasketaan kertamittausten ja polttoaineiden käytön perusteella. Rikkipäästöjä seurataan polttoaineen laatutietojen perusteella. Öljykattilat Savukaasupäästöjä tarkkaillaan käyttötarkkailun lisäksi kertaluonteisten hiukkaspäästömittauksien sekä kertaluonteisten typenoksidipäästömittausten avulla. Rikkidioksidipäästöt määritetään polttoaineen laatutietojen perusteella. Hiukkaset ja typenoksidit mitataan hyväksytyn mittaajan toimesta kerran kolmessa vuodessa. Ensimmäiset päästömittaukset tehdään kahdentoista kuukauden kuluessa toiminnan aloittamisesta. Lisäksi mittauksia tehdään päästöjen kannalta merkittävien muutosten yhteydessä. Mittauksia koskeva suunnitelma toimitetaan kuukautta ennen mittauksia kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Mittausten toteutuksessa noudatetaan PINOasetuksen ohjeita. Jäte- ja hulevesien tarkkailu Prosessijätevesimäärä arvioidaan otetun raakaveden, kattilan ulospuhallusvesien ja kaukolämpöverkkoon lisätyn veden määrien perusteella. Neutralointialtaan veden ph-arvo mitataan altaan tyhjennysten yhteydessä. pharvoista ja neutralointialtaan tyhjennyskerroista pidetään kirjaa ja arvioidaan viemäriin johdetun veden määrä. Laitokselta kaupungin viemäriverkkoon johdettavaa kokonaisjätevesimäärää mitataan erikseen. Lauhdevesien laatua (soijajalostamolta tulevia lauhdevesiä) tarkkaillaan jatkuvasti. Prosessiveden laatuvaatimukset alittavat lauhdevedet johdetaan jätevesiviemäriin. Öljynerottimet huolletaan säännöllisesti. Öljynerottimista poistuvan veden hiilivetypitoisuus määritetään viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua toiminnan aloittamisesta. Tämän jälkeen tarvittavasta seurannasta sovitaan valvontaviranomaisen kanssa. Öljynerottimien öljytilan täyttymisestä ilmoittavan hälytysjärjestelmän toimivuus testataan kerran vuodessa. Öljynerottimet tyhjennetään vähintään kerran vuodessa. Jätteiden tarkkailu Energiantuotantolaitoksella syntyvistä, lajiteltavien jätejakeiden laadusta, määrästä, hyödyntämisestä ja sijoituspaikasta pidetään kirjaa jätelain ja ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Tuhkakuormat punnitaan autovaa alla ennen pois kuljettamista. Lento- ja pohjatuhkan laatu selvitetään hyötykäytön edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tuhka täyttää hyötykäyttökohteen vaatimukset ja kriteerit sen mukaan, kun vaatimukset on määritelty eri käyttökohteisiin tai loppusijoitukseen liittyvissä säädöksissä. 22