KIRJALLINEN KYSYMYS 12/2012 vp Ensi- ja turvakotien liiton päihdekuntoutustoiminnan turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Ensikodissa varmistetaan turvalliset olosuhteet vauvalle sekä tuetaan äitiä päihteettömyydessä ja vanhemmuuteen kasvamisessa. Äitien päihdeongelmiin erikoistuneissa Pidä kiinni -hoitoyksiköissä on ollut kuntoutettavana yli tuhat äitiä ja perhettä kymmenen vuoden aikana. Suuri osa äideistä kuntoutuu niin hyvin, ettei lapsen huostaanottoa tarvita. Siinäkin tapauksessa, että päädytään sijoitusratkaisuun, hoito on ollut tärkeää vauvan alkuvaiheiden turvaamiseksi. Raskauden aikana aloitettu hoito on vauvan terveyden kannalta erityisen merkittävää, sillä keskushermosto kehittyy voimakkaimmin sikiöaikana ja kolmena ensimmäisenä elinvuotena. Ensikotien yhteydessä toimivien avopalveluyksiköiden tehtävä on turvata riittävän pitkä ja tiivis jatkohoito ensikodista kotiutuville ja näin tukea itsenäiseen elämään siirtymistä. Yksiköt tarjoavat avohoitoa myös niille päihdeongelmasta kärsiville vauvaperheille, jotka eivät tarvitse ensikotihoitoa. Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneet ensikodit ja avopalveluyksiköt sijaitsevat Helsingissä, Espoossa, Turussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Rovaniemellä ja Kokkolassa. Päihdeongelmaisten äitien ja heidän vauvojensa hoitaminen ehkäisee syrjäytymistä ja lievittää inhimillistä kärsimystä. Lisäksi toiminta säästää julkisia menoja. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttamat vauriot voivat pahimmillaan johtaa kehitysvammaan, joka vaatii pysyvää laitoshoitoa. Pidä kiinni -järjestelmässä keskitytään vauvan ja vanhemman varhaisen vuorovaikutussuhteen ja arjen tukemiseen sekä päihdekuntoutukseen. Raha-automaattiyhdistyksen (Ray) tuella kehitetty päihdeongelmiin erikoistuneiden ensikotien ja avopalveluyksiköiden toiminta on siirtymässä valtion rahoittamaksi. Päihdeongelmaisten äitien hoitoon erikoistuneiden ensikotien kokonaiskustannukset ovat olleet noin 7,5 miljoonaa euroa vuodessa, josta kuntien osuus on ollut noin puolet. Vuonna 2010 peruspalveluministeri Paula Risikko päätti, että puuttuvat rahat ohjataan kunnille yleisenä valtionosuutena, jolloin se ei kohdistu suoraan päihdeäitien kuntoutukseen. Tämä rahoitusmuoto, joka ei ole korvamerkitty, on erittäin epävarma tapa tukea Ensi- ja turvakotien liiton toimintaa, koska kunnilla on paljon rahoitustarpeita. Äideillä on ollut tähänkin asti hankaluuksia saada hoitomaksuja vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevilta kunnilta. Tämä merkitsi sitä, että päihdeongelmien hoitoon erikoistuneet ensikodit avopalveluineen olisivat jääneet ilman riittävää rahoitusta, ellei eduskunta olisi sitä erikseen budjetoinut vuosille 2011 ja 2012. Eduskunta lisäsi budjettikäsittelyssään vuoden 2012 budjettiin 2 miljoonaa euroa päihdeäitien hoidon järjestämiseen. Valtion on taattava jatkuva rahoitus Päihde- ja Ensikotien toimintaan, ja siihen tarkoitukseen sopii hyvin budjettilaki ja momentti budjettiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Miten hallitus turvaa Ensi- ja turvakotien liiton päihdekuntoutustoiminnan ja takaa sille pysyvän rahoituksen? Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2012 Johanna Karimäki /vihr 2
Ministerin vastaus KK 12/2012 vp Johanna Karimäki /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Johanna Karimäen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 12/2012 vp: Miten hallitus turvaa Ensi- ja turvakotien liiton päihdekuntoutustoiminnan ja takaa sille pysyvän rahoituksen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Päihdeongelmaisten vanhempien ja heidän lastensa hyvinvoinnin turvaamisessa oikea-aikaisesti ja helposti saatavilla palveluilla on keskeinen rooli. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut varmistamaan päihteitä käyttävien naisten ja vauvaperheiden hoidon ja kuntoutuksen lainsäädännöllä. Vaativan ja tahdosta riippumattoman hoidon kehittäminen ja järjestäminen keskitetään erityisvastuualueille ja järjestöjen tuottamia hoito- ja kuntoutuspalveluja hyödynnetään. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti raportissaan Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistaminen (STM 2009:4) ehdotuksensa päihdeongelman ennaltaehkäisyyn, raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten odotusaikaan, lapsen syntymän jälkeiseen aikaan sekä teki ehdotuksensa hoitojärjestelmän rakenteista. Työryhmä totesi, että raskauden aikana intensiivinen laitoshoito edellyttää erityisosaamista ja pitkiä hoitojaksoja. Työryhmä ehdotti, että raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten intensiivisen ja pitkäkestoisen laitoshoidon järjestämisvastuu ja päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten hoidon kehittäminen keskitetään valtakunnallisena tehtävänä yhdelle laajan väestöpohjan kuntayhtymälle. Silloin palvelun voisivat tuottaa eri tahot, mutta niiden saatavuus ja kehittäminen varmistettaisiin. Päihdepalvelujen järjestämisvelvollisuus kuuluu kunnille. Raskaana olevien päihteidenkäyttäjien seuranta ja hoito toteutetaan valtaosin peruspalveluissa äitiysneuvoloissa ja päihdehuollossa (päihdehuollon erityispalveluissa). Erikoissairaanhoidossa on äitiyspoliklinikoilla HALvastaanottoja (HAL = huume-alkoholi-lääkkeet), joille lähetetään äitiysneuvoloista päihteitä ongelmallisesti käyttävät raskaana olevat naiset raskauden seurantaan. HAL-äitiyspoliklinikat tekevät yhteistyötä päihdehuollon erityispalvelujen ja erikoissairaanhoidon päihdepsykiatrian yksiköiden kanssa. Pääkaupunkiseudulla on lisäksi mahdollisuus ohjata syntyneet lapset seurantaan sosiaalipediatriselle poliklinikalle. Lastensuojelulain mukaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon viranomaisten on tarvittaessa järjestettävä raskaana olevien naisten ja syntyvien lasten erityiseksi suojelemiseksi välttämättömät palvelut, jotka tarkoittavat päihdehuoltolain mukaisia avo- ja laitospalveluja ja muita tarvittavia sosiaalihuollon palveluja, esimerkiksi palveluja päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa. Vuodelle 2011 lisättiin 3 miljoonaa euroa kuntien laskennallisiin valtionosuuksiin otsikolla "päihdeäitien hoidon järjestäminen". Tällöin kokonaismäärä oli 6 miljoonaa euroa, koska kuntien osuus on saman verran eli 3 miljoonaa euroa. Tämän valtionosuuden lisäyksen käyttöä ministeriö ohjeisti kirjeellä. Vuodelle 2012 talousarvioon lisättiin 2 miljoonaa euroa päihdeäitien hoidon järjestämiseen. Koska kysymys on valtionosuudesta, ei ole mahdollista taata, että kunnat käyttävät rahat juuri tähän toimintaan tai 3
Ministerin vastaus että kunnat tilaavat palvelut juuri tietyltä palveluntuottajalta. Raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten erityisosaamista edellyttävä intensiivinen hoito täytyy saada selkeämmin vakiinnutettua osaksi kunnallista sosiaali- ja terveydenhoitoa. Tämän toiminnan järjestämisen vaihtoehdot tulevat mietittäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, rahoitusta, kehittämistä ja valvontaa koskevan lain valmistelun yhteydessä. Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 4
Ministerns svar KK 12/2012 vp Johanna Karimäki /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 12/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Johanna Karimäki /gröna: På vilket sätt säkerställer regeringen den rehabiliteringsverksamhet för missbrukare vilken drivs av Förbundet för mödra- och skyddshem och på vilket sätt garanterar regeringen en permanent finansiering av verksamheten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: När det gäller att trygga missbrukarföräldrars och deras barns välbefinnande är lättillgängliga tjänster i rätt tid av största vikt. Regeringen har i sitt program förbundit sig att genom lagstiftning säkerställa vård och rehabilitering av gravida kvinnor med missbruksproblem och barnfamiljer där det förekommer missbruksproblem. Utvecklandet och ordnandet av krävande vård och vård som ges mot en persons egen vilja koncentreras till specialupptagningsområden och man drar nytta av de vård- och rehabiliteringstjänster som organisationer producerar. En arbetsgrupp vid social- och hälsovårdsministeriet framlade i sin rapport om säkerställandet av vården av gravida kvinnor med missbruksproblem (SHM 2009:4) förslag till åtgärder för att förebygga missbruksproblem under graviditetstiden och tiden efter att barnets har fötts. Arbetsgruppen lade också fram förslag som gäller strukturerna för vårdsystemet. Arbetsgruppen framhöll att en intensiv institutionsvård under graviditeten kräver specialkompetens och långa vårdperioder. Arbetsgruppen föreslog att ansvaret för att tillhandahålla intensiv och långvarig institutionsvård för gravida kvinnor med missbruksproblem och utvecklingen av vården av gravida kvinnor med missbruksproblem ska koncentreras som en riksomfattande uppgift till en enda samkommun med ett stort befolkningsunderlag. Då kan tjänster produceras av olika instanser men tillgången till och utvecklingen av dem säkerställs. Skyldigheten att ordna missbrukstjänster hör till kommunerna. Merparten av uppföljningen och vården av gravida missbrukare genomförs inom basservicen på rådgivningsbyråerna för mödravård och inom missbruksvården (specialtjänster inom missbruksvården). På de mödrapolikliniker som drivs inom den specialiserade sjukvården hålls s.k. HAL-mottagningar (från finskans huume-alkoholi-lääkkeet; narkotika-alkohol-läkemedel) till vilka rådgivningsbyråerna för mödravård remitterar gravida med missbruksrelaterade problem för uppföljning av graviditeten. De här s.k. HAL-mödrapoliklinikerna samarbetar med specialtjänsterna inom missbruksvården och enheterna för beroendepsykiatri inom den specialiserade sjukvården. I huvudstadsregionen finns det dessutom möjlighet att hänvisa nyfödda barn till kontroller på en socialpediatrisk poliklinik. Enligt barnskyddslagen ska socialoch hälsovårdsmyndigheterna vid behov ordna tjänster som är nödvändiga för att gravida kvinnor och deras ofödda barn ska ges särskilt skydd. Med de här tjänsterna avses öppenvårdstjänster, institutionsvårdstjänster och övriga nödvändiga socialvårdstjänster, såsom t.ex. tjänster som tillhandahålls på mödrahem som är specialiserade på missbruksproblem. För 2011 anvisades ett tillägg på 3 miljoner euro för kommunernas kalkylerade statsandelar med rubriken "ordnandet av vården av mödrar 5
Ministerns svar med missbruksproblem". Då uppgick det totala beloppet till 6 miljoner euro eftersom kommunernas andel andel är lika stor, d.v.s. 3 miljoner euro. Ministeriet har sänt ett brev med anvisningar om användningen av den här statsandelen. I budgeten för 2012 anvisades ett tillägg på 2 miljoner euro för ordnandet av vården av mödrar med missbruksproblem. Eftersom det är fråga om en statsandel är det inte möjligt att garantera att kommunerna använder pengarna exakt för det här ändamålet eller att kommunerna beställer tjänster från en bestämd serviceproducent. Den intensiva vården av gravida kvinnor med missbruksproblem vilken förutsätter specialkompetens måste på ett tydligare sätt etableras som ett led i den kommunala social- och hälsovården. Social- och hälsovårdsministeriet kommer att dryfta alternativen för att organisera den här verksamheten i anslutning till beredningen av lagen som gäller ordnandet, finansieringen, utvecklingen och övervakningen av social- och hälsovården. Helsingfors den 27 februari 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 6