Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimustoiminnan eettiset suuntaviivat Kasvatustieteiden tiedekunta haluaa näiden suuntaviivojen avulla kiinnittää huomiota tutkimuseettisiin kysymyksiin, vahvistaa hyvää tieteellistä käytäntöä ja ohjata tiedekunnan tutkijoita eettisesti korkeatasoisen tutkimuksen tuottamisessa. Tavoitteena on väärinkäytösten tunnistamisen lisäksi tutkijoiden ja opinnäytetyöntekijöiden sitouttaminen tieteen tavoitteita palveleviin, eettisesti kestäviin toimintatapoihin. Tässä esitettyjen suuntaviivojen lähteinä on käytetty useita jo olemassa olevia eettisiä ohjeistoja, joita on tätä ohjeistoa varten muokattu ja joista on poimittu erityisesti eettisesti kestävälle kasvatustieteelliselle tutkimukselle relevantteja seikkoja. Mitkään eettiset ohjeet eivät kuitenkaan voi kattaa kaikkia tutkijan eteen tulevia eettisiä ongelmia, eikä eettisiin kysymyksiin ole aina olemassa yhtä selkeätä ratkaisua. Ohjeista voi löytää ratkaisumahdollisuuksia joihinkin ja ainakin herkistyä pohtimaan, mikä tutkimustoiminnassa on suotavaa ja sallittua, mikä ei ja miksi. On myös huomattava, että tutkijan työtä määrittävät tutkimuseettisten periaatteiden lisäksi myös lainsäädäntö, esimerkiksi tietosuojalainsäädäntö ja erityisesti henkilötietolaki (ks.esim. Kuula 2006). Tutkimuksen suorittamisen eri vaiheissa esiin nousevien eettisten kysymysten tarkastelua kutsutaan tieteen etiikaksi. Jo tutkimusaiheen ja menetelmän valinta ovat eettisiä ratkaisuja. Voidaan esimerkiksi pohtia mihin usein niukat tutkimusresurssit olisi syytä kohdentaa ja mitä näillä resursseilla pitäisi tehdä. Tutkimukseen osallistujien oikeuksiin liittyy usein monenlaisia eettisiä kysymyksiä, joita joudutaan pohtimaan esimerkiksi aineistoa hankittaessa ja tarkasteltaessa tutkimustulosten vaikutuksia. Tutkimuksen perustehtävä, luotettavan tiedon tuottaminen ohjaa monien tiedeyhteisön sisäisiin toimintaperiaatteisiin liittyvien eettiset kysymysten ratkaisua. Voidaan myös ajatella, että tutkimukseen liittyvät eettiset ja moraaliset kysymykset eivät ole koskaan irrallaan varsinaisesta tiedon tuottamisesta, vaan luotettavan tiedon tuottaminen on erityisesti tulosta eettisesti kestävästä tutkimuksesta. Tiedeyhteisö on enenevässä määrin kiinnittänyt huomiota eettisesti terveen tutkimuksen ohjeistamiseen. Jyväskylän yliopistossa toimii Eettinen toimikunta, jonka tehtäviin kuuluu mm. tutkimusetiikkaan liittyvistä asioista tiedottaminen. Lisäksi eettinen toimikunta antaa tarvittaessa lausuntoja tutkimushankkeista. Kansainväliset julkaisut vaativat usein ennen tutkimuksen aloittamista eettisen lausunnon tutkimuksen toteuttamisesta ehtona tutkimustulosten julkaisemiselle. Jokainen tutkimustyötä tekevä on ensisijaisesti itse vastuussa tutkimuksensa eettisestä kestävyydestä ja hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta. Vastuussa ovat myös opinnäytetyötä tekevän opiskelijan ohjaaja (t), tutkimusryhmät kollektiiveina, samoin kuin laitoksen johtaja ja rahoittaja, viimeksi mainitut erityisesti tutkimustyön mahdollistajina. Henkilökohtaisen moraalisen vastuun kantaminen ja eettisesti kestävä tutkimustoiminta ovat osa hyvää ammattikäytäntöä.
1. Aineiston hankinta ja tutkittavien kohtelu 1.1 Yleisenä periaatteena on pidettävä sitä, että tutkimuksesta ei saa aiheutua tutkittaville haittaa. Tutkittavien etu ja hyvinvointi on asetettava etusijalle. Tutkittavia ei saa houkutella osallistumaan tutkimukseen esimerkiksi maksamalla heille palkkaa tai muuta korvausta, mutta tutkittaville tutkimuksesta aiheutuvat kustannukset ja ansionmenetykset voidaan korvata. Samoin tutkimukseen osallistujille voidaan tarjota tutkimukseen käytetyn ajan ja vaivan korvauksesi esimerkiksi jokin palkinto tai lahja. 1.2 Tutkijan on selvitettävä tutkittaville tutkimuksen tavoitteet, menetelmät ja mahdolliset riskit. Tutkimukseen osallistuvilta pyydetään vapaaehtoinen suostumus (informed consent) ja tutkijan on varmistettava, että antaessaan suostumuksensa osallistuja tietää ja ymmärtää mistä tutkimuksessa on kysymys ja miksi tutkimus tehdään (ks. esim. APA:n ohjeet). Tutkimuksissa, joissa tutkittavat ovat alaikäisiä tai eivät jonkin muun syyn vuoksi kykene tällaista suostumusta antamaan, kirjallinen suostumus voidaan pyytää tutkittavan lähiomaiselta (esimerkiksi alaikäisen vanhemmalta) tai hänen lailliselta edustajaltaan. Silloin kun tutkimus suoritetaan koulussa, päiväkodissa tai jossain muussa instituutiossa tai organisaatiossa, on lupa tutkimukseen pyydettävä myös tältä taholta. Jyväskylän yliopiston Eettinen toimikunta on laatinut suostumuslomakkeen, jota voinee käyttää mallina vaikka tutkimukselle ei lausuntoa haettaisikaan. Suostumuslomakkeessa tutkittaville kerrotaan: 1) tutkijoiden yhteystiedot sekä vastuullinen tutkija 2) tutkimuksen taustatiedot soveltuvin osin: tutkimuslaitos tai -laitokset, tukiorganisaatiot tai -henkilöryhmät 3) tutkimusaineiston säilyttäminen (rekisteriseloste) 4) tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja merkitys 5) menettelyt, joiden kohteiksi tutkittavat joutuvat 6) hyödyt ja haitat, joita tutkittavat/koehenkilöt kohtuudella voivat odottaa; erityisesti tutkimuksen aiheuttamat mahdolliset rasitteet tai terveydelliset riskit tutkittaville sekä niiden todennäköisyys 7) miten ja mihin tietoja aiotaan käyttää 8) tutkittavien oikeudet: että he voivat kieltäytyä osallistumasta tutkimukseen, että he voivat missä tahansa vaiheessa kysyä lisätietoja tutkimuksesta ja että he voivat missä vaiheessa tahansa perua osallistumisensa tutkimukseen 9) onko tutkittavat vakuutettu tutkimusprojektin puolesta vai oletetaanko, että tutkittavat osallistuvat tutkimukseen omien henkilökohtaisten vakuutustensa varassa 1.3 Tutkimustietojen on oltava luottamuksellisia, niitä ei luovuteta ulkopuolisille, eikä tietoja käytetä muuhun kuin tutkittavan kanssa sovittuun tarkoitukseen. Tutkimukseen osallistujien henkilöllisyyttä ei saa paljastaa eikä hänen henkilötietojaan tule säilyttää huolimattomasti. Tutkimusta varten kerätyistä tiedoista on huolehdittava myös tutkimuksen valmistumisen jälkeen. Tutkimukseen osallistuvien anonyymius turvataan usein antamalle kullekin osallistujalle koodi tai uusi nimi, jota tutkimuksessa käytetään tämän henkilön identifioimiseksi.
Henkilöllisyyden suojaamiseksi voi olla tarpeen muuttaa muitakin osallistujien tietoja, esimerkiksi asuin- tai työpaikan nimi. Osallistujien tiedot ja niihin yhdistyvä uusi nimi tai koodi säilytetään turvallisessa paikassa. 2. Tieteellisen tiedon soveltaminen, käyttö ja vaikutukset Yleisenä ohjeena pidetään sitä, että tiede ei saa vahingoittaa kohdettaan. Tämä ohje koskee vahingoittamista sekä tutkimuksen tekemisen aikana (tutkimusprosessi) että tutkimuksen tulosten kautta tapahtuvaa vahingoittamista. Mitä vahingoittamisella tarkoitetaan, on kuitenkin vaikeasti määriteltävissä. Jo pelkkä tiedon lisääminen voi olla vahingoittamista sellaisessa tapauksessa, jossa tieto on epätasaisesti jakautunut, toisin sanoen on niitä, jotka tietävät ja niitä, jotka eivät tiedä. Tutkiminen johtaa helposti tilanteeseen, jossa tasapaino tietäjien ja tietämättömien välillä häiriintyy ja tutkimus näin vahingoittaa tietäjiä levittämällä tiedon myös muille. Wiberg (2006,264) tarjoaa ohjenuoraksi ajatuksen tutkimuksen moraalisesta arvosta: vahinkoa voi tuottaa, mutta ei loukata tutkittavan moraalisia oikeuksia. Tiukka tutkittavan vahingoittamattomuudesta kiinni pitäminen on mahdotonta esimerkiksi tilanteissa, joissa tutkittava on syyllistynyt johonkin moraalisesti tuomittavaan ja muita vahingoittavaan toimintaan. Tällaisessa tilanteessa se, että tutkija vahingoittaa tutkittavaansa paljastamalla epämoraalisen toiminnan voikin olla moraalisesti oikeampaa. Jos ajatellaan, että tutkijan tehtävänä antaa oikeaa tietoa todellisuudesta, ei sitä, mitä tutkittavat itse ovat valmiita julkaisemaan, voi pitää tutkimustoiminnan oikeellisuuden kriteerinä (ks. APAn ohjeet). Tutkija on vastuussa tuloksista ja niiden seurauksista sekä tutkimukseen osallistuville että muille kanssaihmisille. Pohdittaessa tutkimuksen tekemisen seurauksia on kuitenkin syytä erottaa seuraukset tutkimukseen osallistuville yksilöille ja seuraukset muille ihmisille. Tutkimukseen osallistuvien suojelussa on useimmiten kysymys tietosuojasta, mutta tutkimuksen seuraukset ihmisille yleensä ovat huomattavasti laajempi kysymys. Yleisenä ohjeena voidaan todeta, että tutkijan pitäisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, mihin hänen tutkimuksensa tuloksia käytetään. Tutkija ei kuitenkaan ole vastuussa muiden ihmisten tekemisistä, vaikka hänen tutkimuksensa tulokset osaltaan olisivat aiheuttamassa näitä tekemisiä. 3. Tieteen sisäiset asiat (Kuula 2006). Tämän jaottelun luokat ovat sidoksissa toisiinsa ja päällekkäisiä. Monet tieteen sisäiset eettiset kysymykset liittyvät tutkimuksen perustehtävään, luotettavan tiedon tuottamiseen. Hyvän tieteellisen käytännön mukaan toimittaessa tavoitellaan luotettavaa, tutkittua tietoa. Tutkijan tulee suorittaa työnsä rehellisesti, huolellisesti ja tarkasti. Tutkimus on suunniteltava, toteutettava ja raportoitava avoimesti tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten mukaan. Erityisesti on oltava huolellinen toisten tutkijoiden työn asianmukaisessa esiin tuomisessa, vältettävä plagiointia ja tulosten sepittelyä tai kaunistelua (perustietoa esim. viittaustekniikasta ks. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2006). Silloin kun tutkimusta tekemässä on useasta tutkijasta koostuva ryhmä, toiminnasta on hyvä sopia kirjallisesti. Sovittavina asioina voivat olla esimerkiksi kunkin tutkijan osuus työn
tekemisestä ja tulosten julkaisusta sekä aineiston käyttöoikeudet ja säilyttäminen. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluvat myös hyvä hallintokäytäntö sekä henkilöstö- ja taloushallinto. Tutkimuksen rahoituslähteet ja erilaiset sidonnaisuudet ilmoitetaan tutkimusta raportoidessa. Samoin toimitaan, jos tutkimuksen tuloksille on olemassa suunniteltu käyttötarkoitus. Näillä seikoilla voi olla vaikutusta tutkimuksen tutkijan tekemiin johtopäätöksiin ja tutkimuksen tuloksiin Ilmoittamalla nämä sidonnaisuutensa tutkija antaa tutkimustulosten arvioijalle mahdollisuuden ottaa tämä huomioon. Tieteellinen tieto on julkista. Tutkimustuloksiaan julkaistessaan tutkijan tulee rehellisesti ja huolellisesti raportoida tekemänsä tutkimus. Myös tutkimuksen puutteet ja rajoitukset on selostettava. Tutkijaryhmän tutkimusta raportoitaessa on hyvä sopia kirjoittamisen työnjaosta jo etukäteen, samoin kuin kirjoittajien nimien järjestyksestä julkaisussa (ks. APAn ohjeet). Lähteet ja lisätietoa: American Anthropological Association: yleistä etiikasta, esim. linkit useiden muiden järjestöjen eettisiin koodistoihin http://www.aaanet.org/committees/ethics/ethics.htm American Anthropological Association: Statements on Ethics http://www.aaanet.org/stmts/ethstmnt.htm American Psychological Association http://www.apa.org/ethics/ American Psychological Association:in yleiset julkaisuohjeet: http://apastyle.apa.org/ British Educational Research Association (BERA): eettiset ohjeet Finni, Taija ja Mero, Antti: Liikuntabiologian laitoksen eettiset ohjeet tutkimusta ja opinnäytetöitä varten http://www.jyu.fi/hallinto/toimikunnat/eettinentoimikunta/eettiset_ohjeet/index_ht ml Hallamaa,J., Launis, V:, Lötjönen, S. ja Sorvali, I. (toim.) 2006. Etiikkaa ihmistieteille. Tietolipas 211. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hirsjärvi, S., Remes, P. ja Sajavaara, P. 2006. Tutki ja kirjoita (12.painos). Helsinki: Tammi. Jyväskylän yliopiston eettinen toimikunta http://www.jyu.fi/eettinentoimikunta Jyväskylän yliopiston Eettisen Toimikunnan ohjeet lausuntopyyntöjen laatimiseen: http://www.jyu.fi/hallinto/toimikunnat/eettinentoimikunta/lausunnot/ Kuula, A. 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere:Vastapaino. Tietoa immateriaalioikeuksista http://www.jyu.fi/tutkimus/immatoik.htm Tietoa tutkimussopimuksista http://www.jyu.fi/tutkimus/sopmallit.htm Tietosuojaviranomaisten sivut http://www.tietosuoja.fi
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2002. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. http://pro.tsv.fi/tenk/julkaisutjaohjeet/htkfi.pdf Wiberg, M. 2006. Yhteiskuntatiede ja kohteen vahingoittaminen. Teoksessa Hallamaa, J., Launis, V:, Lötjönen, S. ja Sorvali, I. (toim.) 2006. Etiikkaa ihmistieteille. Tietolipas 211. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 261 273. Helsigin yliopiston Älä kopsaa -blogi eli Miten kirjoittaa ja viitata oikein