TUTKIMUSOHJELMAN ALKUMUISTIO SUOMEN AKATEMIAN GEENITUTKIMUKSEN OHJELMA Molekyylibiologisin ja geeniteknisin lähestymistavoin saatu tieto solujen toiminnasta luo perustan modernille biologiselle tutkimukselle. Solu- ja molekyylibiologisten menetelmien kansainvälinen kehitysvauhti on ollut jatkuvasti hämmästyttävän nopea. Sen uskotaan jatkuvan samanlaisena ja tulevan omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että 90-luvusta muodostuu geenitutkimuksen vuosikymmen. Geenitutkimuksen saavutukset tulevat hyödyttämään tulevaisuudessa perustustutkimusta ja sovellettua tutkimusta sekä biotieteissä - lääketiede, eläintiede, kasvitiede ja mikrobiologia - että perinteisessä biotekniikassa. Aloja, joissa tuloksia voidaan käytännössä soveltaa jo lähiaikoina, ovat lääketiede, lääketeollisuus, maa- ja metsätalous, biotekninen teollisuus sekä elintarvike- ja puunjalostusteollisuus. Korkeatasoisen geenitutkimuksen tukeminen Suomessa on elinehto maamme tutkijoiden ja alan teollisuuden kansainväliselle kehitykselle ja kilpailukyvylle. Biotekninen tutkimus ja sen vuosikymmenen loppuun mennessä saavuttamat tulokset tulevat muodostamaan perustan maamme uusteollistamishankkeille. Molekyylibiologian ja biotekniikan tutkimuksen kansainvälinen arviointi Suomessa toteutettiin vuoden 1996 aikana tähän saakka mittavin tieteenala-arviointi, kun kansainvälisen tiedejärjestö EMBO:n (European Molecular Biology Organisation) jäsenistä koostuva 23-henkinen arviointiryhmä arvioi suomalaisen molekyylibiologian ja bioteknologian tutkimuksen tason. Aloite arvioinnin järjestämisestä tuli opetusministeriöstä, joka vuosien 1988-95 aikana osoitti bioteknologian tutkimukseen yliopistoissa noin 300 miljoonaa markkaa. Myös Suomen Akatemia ja eräät muut ministeriöt osoittivat merkittävästi rahoitusta alan tutkimukseen. Akatemian hallitus valitsi syksyllä 1995 arvioinnin koordinaat-toriksi kansleri Lauri Saxénin ja antoi käytännön järjestelyvastuun Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnalle. Professori Lennart Philipson New Yorkista kutsuttiin paneelin puheenjohtajaksi tammikuussa 1996. Philipson on yksi tunnetuimmista eurooppalaisista molekyylibiologeista. Hän on toiminut professorina Uppsalan yliopistossa ja johtajana European Molecular Biology Laboratoryssa (EMBL) Heidelbergissa. Philipsonin ehdotuksesta Akatemia pyysi EMBOa arvioinnin toteuttajaksi. EMBOn mukaantulo teki arvioinnista monella tavalla poikkeavan Akatemian aiemmin järjestämiin arviointeihin verrattuna. EMBO valitsi asiantuntijapaneelin, johon kuului puheenjohtajan lisäksi 22 muuta jäsentä eri puolilta Eurooppaa. Kaikki panelistit olivat EMBOn jäseniä ja maailman johtavia tutkijoita omilla tieteenaloillaan. Yhden alapaneelin puheenjohtaja oli Nobel-palkinnon saaja vuodelta 1988. Arvioinnin kohteeksi valittiin yhteensä 18 laitosta, joista osa on opetusministeriön erityisrahoitusta saaneita biokeskuksia ja osa yliopiston laitoksia tai sektoritutkimuslaitosten yksikköjä. Näissä laitoksissa toimii noin 180 alan tutkimusta tekevää kansainvälisen tason tutkimusryhmää. Kaikilta tutkijaryhmiltä kerättiin luettelo julkaisuista vuosilta 1994-95, kymmenen omasta mielestä parhaan julkaisun luettelo sekä tiedot rahoituksesta ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Paneeli kokoontui Helsingissä 10.-14.11.1996 ja se haastatteli viiteen alapaneeliin jakautuneena kaikkien laitosten edustajat ja noin 160 tutkijaryhmän vetäjää (kaikki oli kutsuttu). Samanaikaisesti Lennart Philipson vieraili kaikissa 18 laitoksessa ja tapasi kahdeksan yliopiston rehtorit. Arviointiraportti julkistettiin 31.1.1997 seminaarissa, joka pidettiin tiedekeskus Heurekassa Vantaalla. Geenitutkimuksen ohjelman aiemmat hakukierrokset Suomen Akatemian geenitutkimuksen ohjelma käynnistyi vuonna 1994, ja ensimmäisen hakukierroksen määräaikaan mennessä (15.3.1994) jätettiin 53 yhteistyöryhmän suunnitelmaa. Tutkimussuunnitelmien arviointiin käytettiin kansinvälisiä asiantuntijoita (2-3 asiantuntijaa jokaista hakemusta kohden). Heidän arvioidensa perusteella rahoitettiin 20 kolmivuotista hanketta, pääsääntöisesti ajalle 1.1.1995-31.12.1997. Rahoituspäätösten yhteismäärä oli 36,8 Mmk, ja ne jakautuivat silloisten toimikuntien kesken seuraavasti: luonnontieteellinen toimikunta 10,7 Mmk (6 hanketta), lääketieteellinen toimikunta 18,7 Mmk (10 hanketta), maatalous-metsätieteellinen toimikunta 4,0 Mmk (2 hanketta) ja ympäristötieteellinen toimikunta 3,4 Mmk (2 hanketta). Ensimmäisessä vaiheessa rahoitetut hankkeet eivät sisältäneet yhtään suunnitelmaa teema-alueelta 7 (ks. jäljempänä "Geenietiikan kysymykset"), minkä vuoksi mainitulta teema-alueelta järjestettiin uusi hakukierros vuoden 1995 aikana, mikä johti yhden yhteishankkeen rahoittamiseen. Geenitutkimuksen ohjelman teema-alueiden 4 ja 5 laajentamiseksi ja syventämiseksi Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen ja ympäristön ja luonnonvarain tutkimuksen toimikunnat käynnistivät vuonna 1996 "Molekyyliepidemiologian ja molekyylievoluution" tutkimusohjelman. Määräaikaan mennessä jätettiin 52 yhteistyösuunnitelmaa, joista rahoitettiin 15 hanketta. Rahoituspäätösten yhteismäärä oli 11,4 Mmk (14 hanketta), ja ne jakautuivat mainittujen toimikuntien kesken seuraavasti: terveyden tutkimuksen toimikunta 9,2 Mmk (11 hanketta) ja ympäristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikunta 2,2 Mmk (3 hanketta). Yhteenlaskettuna Akatemian tuki edustanee noin kolmannesta maassamme biotekniikkaan ja molekyylibiologiaan kanavoidusta julkisesta rahoituksesta. Akatemian geenitutkimuksen ohjelman tavoitteet Suomessa kansainvälisesti korkeatasoista molekyylibiologista geenitutkimusta on tehty muun muassa biolääketieteessä ja siihen liittyvillä aloilla (esim. solubiologia, neurobiologia). Näiden tutkimusalueiden jatkuvuus, kehittäminen ja kansainvälisyys on turvattava. Maamme geenitutkimusta tulee lisätä mm. puiden ynnä muiden taloudellisesti tärkeiden kasvien ja kotieläinten geenien kartoituksessa, tutkimuksessa ja jalostuksessa. Olemassa olevien biolääketieteen ja sen lähialojen korkeatasoisten tutkijoiden ja tutkimusryhmien osaamista tulee tällöin käyttää tehokkaasti hyväksi. Kaupan vapautuminen johtaa kilpailutilanteeseen, johon myös kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvan teollisuutemme on kyettävä vastaamaan. Tämä asettaa mm. jalostustyölle uusia tavoitteita. Myös ilmaston muutokset tullevat aiheuttamaan saman. Geeniterapiaan liittyvän tutkimustyön mahdollisuudet ovat maassamme tällä hetkellä puutteelliset, ja sama pätee ihmisen tautien eläinmallien luomiseen ja tutkimiseen. Geenitutkimuksen tuloksia voidaan myös soveltaa tehostettaessa jätteiden biologista hajoittamista.
Geenitutkimuksen menetelmälliset mahdollisuudet ja niiden edellyttämä laitteisto ovat laajentuneet, monipuolistuneet ja osin myös automatisoituneet viimeisten vuosien aikana hyvin voimakkaasti. Uusien lähestymistapojen vuoksi geenitutkimus on käynyt entistä kalliimmaksi. Alan tutkimusta suorittavien laitosten ja ryhmien laitekanta kaipaa myös eräiltä osin uudistamista. Vaikka Suomessa onkin osin pystytty seuraamaan geenitutkimuksen kansainvälistä kehitystä, nyt on jo selvästi nähtävissä, että ilman maamme johtavien tutkimusryhmien tiiviimpää yhteistoimintaa sekä eräiden menetelmä- ja laitepalvelujen keskittämistä alan kansainvälisessä kehityksessä ei tulla pysymään mukana. Tutkimusohjelman tavoiteena on edistää ja suunnata maamme geenitutkimusta tärkeille aloille, joita ovat esim. geenien säätely, usean geenin ja geenituotteen vuorovaikutus, geenien siirrot ja poistot sekä geeniterapia. Suomalaisen väestön geeniperintö on rakenteeltaan ainutlaatuinen maailmassa, ja mahdollisuudet sen tehokkaaseen tutkimiseen tulisi turvata maamme tutkijoille. Näin luodaan myös edellytykset molekyyligeneettisen tiedon käytölle palvelemaan geneettisen epidemiologian kautta Suomelle tyypillisten kansantautien tutkimusta ja hoitoa. Suomelle tärkeä kasvimolekyylibiologia sekä kasveihin, erityisesti puihin kohdistuva geenitekninen tutkimus on meillä vielä varsin nuorta. Alan tutkimusryhmiä on vähän ja ne ovat pieniä. Myös geenitutkimusta soveltavaa ympäristötutkimusta tehdään Suomessa vain vähän. Yhteistoimintaa geenitutkimusta tekevien ryhmien ja perinteisten maa- ja metsätalouden sekä ympäristötieteen tutkimusryhmien välillä tulee tiivistää. Muodostamalla riittävän tehokkaita tutkimusryhmiä geenitekniikan tuloksia voidaan hyödyntää nopeasti suomalaisessa tuotannossa. Käynnistettävän geenitutkimuksen ohjelman saavutuksia voidaan käyttää tulevaisuudessa hyväksi useilla perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen aloilla, joista esimerkkeinä mainittakoon seuraavat: lääketieteellinen molekyyligenetiikka ja -biologia (esim. geenien kytkentä ja paikannus, geenivirheet, geenien siirrot, geeniterapia) geenien rakenne, toiminta ja säätely eri eliöryhmissä (esim. erilaistumisen geenit, syöpägeenit) siirto- ja poistogeeniset eläimet ja kasvit (esim. ihmisen tautien eläinmallit, kehitysbiologia, eläimet bioreaktoreina, siirtogeeniset kasvit ja puut) populaatiogenetiikka (esim. evoluutiotutkimus, molekyylisystematiikka, eläinten ja kasvien sopeutuminen pohjoisiin olosuhteisiin, suomalainen geeniperintö, geneettinen epidemiologia) maatalous-metsätieteellinen molekyylibiologia (esim. puiden, muiden kasvien ja kotieläinten geenikartoitus) ympäristöllinen molekyyligenetiikka (geneettinen seulonta, perittyjen riskitekijöiden genetiikka, molekyyliepidemiologia, jätehuollon biologiset hajoitusmenetelmät, ympäristövaurioiden torjunta) geenitutkimukseen liittyvä metodinen kehitystyö ja sen käyttö mm. lääkeaine- ja reagenssiteollisuudessa sekä diagnostiikassa. Tutkimusohjelman rakenne Suomen Akatemian luonnontieteellinen, lääketieteellinen, maatalous-metsätieteellinen, ja ympäristötieteellinen toimikunta käynnistivät yhdessä geenitutkimuksen ohjelman, joka ajoittuu
vuosille 1994-2000. Ohjelman päätyttyä sen tulokset ja vaikutus alan kehitykseen maassamme tullaan arvioimaan kansainvälisten asiantuntijoiden toimesta Tutkimusohjelman tavoitteena on yhdistää eri alojen korkeatasoisten tutkimusryhmien työpanosta ja asiantuntemusta. Näin saadaan luoduksi riittävän suuria huipputason tutkimusverkostoja ja -ryhmiä sekä parannetuksi kansallista ja kilpailukykyistä osaamista tieteellisesti keskeisillä ja nopeasti kehittyvillä geenitutkimuksen aloilla. Geenitutkimuksen ohjelman teema-alueet Suomen Akatemian geenitutkimuksen ohjelma tukee sekä perustutkimusta että soveltavaa tutkimusta lähinnä alla mainitulla kuudella teema-alueella. Alueet ovat vain suuntaa antavia; tuki kohdennetaan erityisesti kansainvälisesti korkeatasoisista tutkimusta suorittavien ryhmien yhteishankkeisiin. 1. Geenikartoitus, joka kohdistuu ihmisen, koe- ja kotieläinten sekä puiden ja muiden kasvien geeneihin. Kartoitettujen geenien kloonaus ja luonnehdinta. Monimuotoisten (polymorfisten) DNA-merkkijaksojen muodostamat geenikartat ovat mahdollistaneet harvinaistenkin monogeenisesti periytyvien tautigeenien kartoittamisen. Kartoittamisen jälkeen geeni voidaan eristää, tautia aiheuttavat mutaatiot tunnistaa sekä geenien toiminta selvittää. Useat - kenties useimmat - suomalaiseen tautiperintöön kuuluvat geenit selvitetään näin. Uutta on monitekijäisesti syntyvien, usein tavallisten kansantautien tai epämuodostumien syntyyn vaikuttavien geenien kartoitusmahdollisuus. Tähän suomalaisväestön rakenne luo vielä ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Monien eläinten ja kasvien geenikartoitus on vasta alkuvaiheessaan. Suomessa olisi voitava alittaa maallemme tärkeiden kasvien ja puiden sekä eläinten geenikartoitus sekä geenien kloonaus ja luonnehdinta. Geenikartoituksen avulla voidaan myös selvittää monien taloudellisesti tärkeiden jalostettavien ominaisuuksien geneettinen tausta 2. Geeniterapian toteuttamiseen tähtäävä tutkimus. Alan perustutkimus, mikä kohdistuu esim. kromatiinin rakenteeseen, geenien säätelyalueisiin, proteiini-dna-vuorovaikutukseen ja spesifisiin siirtovektoreihin, on vielä hyvin puutteellista. Yhden geenin rakenteellisesta virheestä johtuvan sairauden hoito geeniterapian keinoin on alkamassa, ja sama pätee joidenkin syöpätautien hoitoon. Geeniterapian toteuttamiselle on myös keskeistä kehittää ja parantaa menetelmiä, joilla siirrettävät geenit voidaan kohdentaa haluttuun kudokseen tai solukkoon. 3. Geenien toiminnan ja merkityksen tutkimus käyttäen siirto- ja poistogeenisiä koe-eläin- ja kasvimalleja. Yhden toimivan geenin siirtäminen eläin- tai kasvisoluun sekä sen säätelyn ja ominaisuuksien tutkiminen vastaanottavassa solussa on jo alan huippututkimuksen rutiinia. Siirrettävien geenien ilmentämisen kohdentaminen eläimissä ja kasveissa mahdollistaa paitsi geenien kudos- tai solukkospesifisen säätelyn tutkimisen myös biologisesti tärkeiden yhdisteiden tuoton halutussa solussa, solukossa tai kudoksessa.
Poistogeeniset eläimet ja kasvit tulevat muodostumaan keskeisiksi tavoiksi selvitettäessä yksittäisten geenien, geeniverkostojen ja tuotteiden biologista merkitystä sekä ihmisen tauteja aiheuttavien geenivirheiden seuraamuksia soluissa ja kudoksissa Näihin aloihin liittyvän menetelmällisen kehitystyön edistäminen on keskeistä sen kehitykselle. 4. Populaatiogenetiikka, joka kohdistuu etenkin geenien evoluutioon, eläinten ja kasvien sopeutumiseen ääriolosuhteisiin, geneettiseen epidemiologiaan ja suomalaiseen geeniperintään. Moderni molekyyligenetiikka on tuottanut uusia monimuotoisia (polymorfisia) DNAmerkkijaksoja, joiden avulla voidaan entistä tarkemmin selvittää perinnöllisen muuntelun molekyyligeneettistä luonnetta ja siihen vaikuttaneita evoluutiotekijöitä. Ihmisryhmien ja "rotujen" sukulaisuutta ja alkuperää koskeviin kysymyksiin voidaan saada täsmällisempiä vastauksia tutkimalla geenimerkkejä sekä tuman että mitokondrioiden DNA:sta. Samaten muiden eliöryhmien sukulaisuussuhteiden tutkimus on uudistunut DNA-jaksojen analysoinnin myötä. DNA-polymorfismit ovat hyödyllisiä eläin- ja kasvipopulaatioiden rakenteeseen vaikuttavien tekijöiden analyysissä. Molekylaarinen populaatiogenetiikka on edelleen tärkeä apuneuvo jalostusohjelmien suunnittelussa. Nykysuomalaisten alkuperää koskevissa tutkimuksissa voidaan myös käyttää arkeologien löytämiä esihistoriallisia ihmiskudoksia. 5. Ympäristöllinen molekyyligenetiikka, joka kohdistuu etenkin sairauksille herkistäviin geneettisiin tekijöihin. Molekyyligenetiikan menetelmien kehitys on mahdollistanut ihmisen ja muidenkin indikaattoriorganismien geneettisen seurannan (genetic monitoring) genotoksisten ympäristöaltisteiden aiheuttamista somaattisten solujen perintövaurioista. Yksilöllisten herkkyystekijöiden ja perinnöllisten monimuotoisten DNA-merkkijaksojen identifiointi on osoittautunut merkittäväksi arvioitaessa esim. syöpäsairauksien perinnöllisiä riskitekijöitä. 6. Ympäristövaurioiden geenitekninen torjunta. Kemiallisen kuormituksen aiheuttamia ympäristövaurioita (esim. teollisuuden jätevedet, jätehuolto ja kaatopaikat) on enenevässä määrin mahdollista torjua geeniteknisin keinoin. Alan tutkimusta tehdään lähinnä mikrobien avulla, mutta siirtogeenisiä kasveja tulisi myös hyödyntää. 7. Geenitekniikan eettiset kysymykset Mahdollisuudet muuttaa geeniteknisin keinoin eliöiden perimää, lisääntyvä tietämys geeneistä, biologiasta ja ihmisestä sekä alan kehityksen tuomat odotukset ovat herättäneet keskustelua ja huolta geenitekniikan käytön eettisistä perusteista ja käytön vastuullisuudesta. Geenitekniikan ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvissa sovellutuksissa voi hyväksyttävän riskitason määrittäminen olla ongelmallista ja vaatia perusteellista eettistä arviointia hyödyistä ja haitoista. Pohdintaa on myös herättänyt geneettiseen epidemiologiaan perustuvat interventiot ja niiden yhteydessä annettavan informaation eettiset näkökohdat. 8. Lääkekehitykseen tähtäävä molekyylibiologia (vain Tekes) Tutkimusohjelman rahoitusperiaatteet
Geenitutkimusohjelman rahoituspäätösten perusteina ovat ensisijaisesti tutkimuksen tieteellinen taso ja merkitys, yhteistyön kautta saavutettava tieteellinen synergiaetu, ryhmän antama tutkijankoulutus varsinkin uusilla aloilla sekä hankkeen merkitys sovellusten kannalta. Tutkimusohjelman rahoittamisesta päätettässä annetaan etusija hakemuksille, jotka koostuvat korkeatasoisten ryhmien yhteishankkeista (vähintään 2 suomalaista ryhmää) ja joiden yhteydessä tullaan siirtämään menetelmällistä osaamista sekä antamaan tutkijankoulutusta uusille aloille. Hankkeen yksi osapuoli voi olla ulkomainen tutkijaryhmä, mutta Suomen Akatemia vastaa vain suomalaisten osapuolten rahoituksesta. Tutkimusryhmiin tulee kuulua ansioituneita senioritutkijoita, äskettäin väitelleitä ja väitöskirjaa valmistelevia nuoria tutkijoita. Vierailevien ulkomaisten tutkijoiden mukanaolo on suotavaa. Ryhmien edellytetään järjestävän tutkijankoulutusta ja muutenkin vaikuttavan ryhmän nuorten tutkijoiden nopeaan väittelemiseen. Ohjelmaan hakeutuvista yhteishankkeista tulee laatia tutkimussuunnitelma sekä selvitys siitä, miten ryhmien välinen yhteistyö ja yhteydenpito tullaan järjestämään. Tutkimusryhmien oletetaan harjoittavan tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, esim. osallistuvan EU:n tutkimusohjelmiin. Ohjelman hallinto Teknologian kehittämiskeskus Tekes osallistuu toisella hakukierroksella ohjelman rahoitukseen. Suomen Akatemialle osoitetuista hakemuksista rahoituspäätökset tehdään terveyden tutkimuksen toimikunnassa ja ympäristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikunnassa. Toimikunnilla on yhteinen jaosto, joka vastaa hakemusten arviointiprosesseista ja rahoitusesitysten tekemisestä päättäville toimikunnille. Tekesille osoitetut hakemukset päätetään Tekesissä. Kullekin ohjelmaan hyväksytylle yhteishankkeelle voidaan asettaa seurantaryhmä, johon voi kuulua: Suomen Akatemian ao. toimikuntien edustajia ja/tai Tekesin edustajia muiden rahoittajien edustajia mahdollisesti teollisuuden tai muiden soveltajien edustajia ja muita asiantuntijoita. Ohjelman rahoitus Suomen Akatemia myöntänee ohjelman toista hakukierrosta varten yhteensä noin 17 milj. markkaa, minkä lisäksi ohjelman tutkijat voivat saada tutkijanvirkoja tai määrärahoja varttuneen tutkijan palkkaukseen. Ohjelman budjetti on ohjeellinen, koska myönnettävän rahoituksen määrä riippuu hakemusten laadusta. Toimikunnat tekevät kukin omalta osaltaan ja omilla perusteillaan päätökset ryhmien rahoituksesta, ja myönteisessä tapauksessa päättävät yhteisrahoituksesta hankkeeseen osallistuvien ryhmien kanssa. Yhteishankkeen hyväksyminen ohjelmaan edellyttää myönteistä rahoituspäätöstä molemmilta toimikunnilta, joilta siihen on haettu rahoitusta.
Tutkimusohjelmaan voidaan hyväksyä myös tutkimusryhmä, jolla on ennestään Akatemian myöntämää rahoitusta, jos ryhmä osallistuu ohjelmaan hyväksyttyyn yhteishankkeeseen. Ohjelmaan osallistuvien tutkimusryhmien edellytetään saavan rahoitusta myös asianomaisilta korkeakouluilta tai tutkimus-laitoksilta. Muita rahoittajia voivat olla mm. SITRA, ministeriöt, teollisuus, säätiöt ja EU:n tutkimusohjelmat. Hakumenettely Suomen Akatemia ja Teknologian kehittämiskeskus Tekes julistavat yhdessä haettavaksi ohjelman määrärahat. Suomen Akatemiassa ohjelmaa rahoittavat terveyden tutkimuksen toimikunta ja ympäristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikunta. Haku on kaksivaiheinen. Haun ensimmäinen vaihe aiehakemusten osalta päättyy 30.5.1997. Sekä Suomen Akatemialle että Tekesille osoitetut ensimmäisen hakuvaiheen esihakemukset toimitetaan kaikki Suomen Akatemian kirjaamoon. Haun toinen vaihe päättyy 15.9.1997 jatkoon valittujen hakemusten osalta. Haun toisessa vaiheessa noudatettaan joko Suomen Akatemian tai Tekesin hakumenettelyä ja ohjeita sen mukaan kummalle organisaatiolle hakemus osoitetaan. Suunnitellusta yhteishankkeesta tehdään yksi yhteinen hakemus. Tutkimussuunnitelma laaditaan englanniksi, jotta hakemuksista voidaan pyytää lausuntoja myös ulkomaisilta asiantuntijoilta. Mikäli kyseessä on Geenitutkimuksen ohjelmasta aiemmin rahoitetun hankkeen jatkohakemus, tulee hakemukseen liittää uuden tutkimussuunnitelman lisäksi aiemman tutkimussuunnitelman tiivistelmä sekä lyhyt raportti hankkeen edistymisestä ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Toimikuntien yhteinen valmisteluryhmä hankkii tarvittavat lausunnot ja tekee ehdotuksen ohjelmaan hyväksyttävistä hankkeista. Hakemukset, jotka eivät vastaa ohjelman periaatteita, siirretään asianomaisten toimikuntien käsiteltäviksi tavallisina tutkimusmäärärahahakemuksina. Molekyylibiologian ja molekyylievoluution tutkimusohjelmasta äskettäin rahoitusta saaneet hankkeet eivät voi saada rahoitusta samalle hankkeelle tämän haun yhteydessä. Yksityiskohtaiset hakuohjeet löytyvät varsinaisesta ohjelmaa koskevasta hakujulisteesta sekä hakulomakkeista. Toteutusaikataulu Ohjelman toisesta hakukierroksesta tiedotetaan mm. Suomen Akatemia tiedottaa -lehdessä, toukokuun 1997 hakua koskevassa hakuilmoituksessa, Akatemian hakuoppaassa ja yliopistojen tiedotuslehdissä. Ohjelma ja hakuilmoitus löytyvät myös Suomen Akatemian www-sivuilta osoitteesta: http://www.aka.fi/. Toiselle hakukierrokselle osoitetut aiehakemukset pyydetään toimittamaan 30.5.1997 mennessä erillisen hakujulisteen ohjeiden mukaisesti. Rahoitettavat yhteishankkeet voivat alkaa aikaisintaan vuoden 1998 alusta. Yksityiskohtaiset ohjeet hakumenettelystä löytyvät Suomen Akatemian kevään 1997 hakujulisteesta, jota voi tilata Suomen Akatemian kirjaamosta puh. 09-77488 377.