KIRJALLINEN KYSYMYS 363/2010 vp Esittelyajoneuvojen arvonlisävero Eduskunnan puhemiehelle Keväällä 2009 muutetun autoverolain oli tarkoitus poistaa autoverosta kannettu arvonlisävero. Epäkohta jäi kuitenkin voimaan niissä tapauksissa, joissa autoverollista kauppaa harjoittava yritys rekisteröi ajoneuvon yrityksen omiin nimiin ennen varsinaista asiakkaalle myyntiä. Tämä koskee esimerkiksi esittelykäytössä olevia moottoripyöriä. Sama koskee kaikkia sellaisia yrityksiä ja yrittäjiä, jotka ovat ostaneet ajoneuvon uutena ja voivat tehdä siitä arvonlisäverovähennyksen ja myydä ajoneuvon myöhemmin eteenpäin. Esittelyajoneuvot ovat moottoripyöriä myyville yrityksille välttämättömyys, jotta asiakkaille voidaan tarjota mahdollisuus kokeilla ajoneuvoja ennen ostopäätöksen tekemistä. Ottaessaan moottoripyörän esittelykäyttöön yritys maksaa siitä autoveron, joka sulautuu osaksi esittelykäytössä olevan ajoneuvon hankintahintaa. Myöhemmin myytäessä kyseessä on autoverolain kannalta käytetyn ajoneuvon myynti, eli ostaja ei tule ajoneuvoverovelvolliseksi. Jos yritys tilittää myöhemmin myytävän moottoripyörän myyntihinnasta arvonlisäveron, ajoneuvovero joutuu uudelleen kokonaisuudessaan arvonlisäverotuksen kohteeksi. Tällöin yritys joutuu tilittämään arvonlisäveron myös uuden lain mukaan määrätystä autoverosta, jonka määrään on jo lisätty verokannassa arvonlisäverokannan osuus. Autoverolain mukaan näin ei voi olla. Eräässä esimerkkitapauksessa yritys on hakenut ennakkoratkaisua yritysverotoimistolta, jonka antamassa ratkaisussa todetaan mm., että yrityksen nimiin ensirekisteröidystä ajoneuvosta tulee maksettavaksi arvonlisävero myös myyntihintaan sisältyvälle arvonlisäveron osuudelle. Siitä siis maksetaan tästä syystä enemmän veroja kuin uutena suoraan kuluttajalle myytävästä ajoneuvosta. Ennakkoratkaisussa mainitaan mahdollisena toimintatapana käyttää esittelyajoneuvoja väliaikaisesti autoveroa suorittamatta, kuten autoverolain 35 b :ssä tarkemmin säädetään. Tämä ei kuitenkaan sinänsä poista edellä kuvattua ristiriitaa nykytilanteen ja autoverolain taannoisen muutoksen hengen välillä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus korjata autoverolain epäkohdan, jonka vuoksi asiakkaalle käytettynä myytävästä, myyjän nimiin ensirekisteröidystä esittelyajoneuvosta maksetaan enemmän veroa kuin suoraan kuluttajalle uutena myytävästä ajoneuvosta? Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2010 Outi Mäkelä /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Mäkelän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 363/2010 vp: Aikooko hallitus korjata autoverolain epäkohdan, jonka vuoksi asiakkaalle käytettynä myytävästä, myyjän nimiin ensirekisteröidystä esittelyajoneuvosta maksetaan enemmän veroa kuin suoraan kuluttajalle uutena myytävästä ajoneuvosta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Autovero on 1.4.2009 voimaan tulleella autoverolain muutoksella muutettu luonteeltaan rekisteröintiveroksi. Kertaluonteisen veron maksaminen on edellytys ajoneuvon rekisteröinnille ja siten myös sen käytölle. Verovelvollinen on pääsääntöisesti se, joka rekisteröidään ajoneuvon omistajaksi. Tällöin myytäessä ajoneuvoa ostajalle, jonka nimiin ajoneuvo rekisteröidään, autovero ei sisälly ajoneuvosta perittävään vastikkeeseen, eikä arvonlisäverovelvollisen yrityksen täydy suorittaa sen osuudelta arvonlisäveroa. Silloin kun yritys rekisteröi ajoneuvon omiin nimiinsä käyttääkseen ajoneuvoa liiketoiminnassaan yritys siis maksaa autoveron. Autovero on hänen oma kustannuksensa muiden kustannusten tapaan. Kun tällaista ajoneuvoa käytetään liiketoiminnassa tai kun se oman käytön päätyttyä myydään, autoveroa sisältyy yleensä yhtenä kustannuksena niihin vastikkeisiin, joita toimija perii asiakkailtaan. Tämä on autoveron luonteesta johtuva luonnollinen seuraus ja se koskee kaikkien liiketoiminta-alojen käyttöomaisuusajoneuvoja. Tämän johdosta suoritettaessa arvonlisäveroa käyttöomaisuusajoneuvon myyntihinnasta, arvonlisäveroa tulee suoritetuksi myös hinnassa jäljellä olevalle autoveron määrälle. Toisin kuin kirjallisessa kysymyksessä esitetään, arvonlisäveroa ei tule suoritetuksi autoverolle kahteen kertaan. Edelleen toisin kuin kysymyksessä mainitaan, arvonlisäveroa ei tule suoritetuksi arvonlisäverolle. Arvonlisäverodirektiivissä säädetään, mistä arvosta arvonlisäveroa on suoritettava. Arvonlisäveron peruste on direktiivin ja arvonlisäverolain mukaan palvelusta tai tavarasta ostajalta perittävä vastike. Veron perusteeseen ei direktiivin mukaan ole sisällytettävä sellaisia arvonlisäverovelvollisen ostajalta saamia eriä, jotka ovat ostajan nimissä ja lukuun kertyneiden kustannusten korvausta. Nämä ostajan puolesta maksetut erät käsitellään myyjän kirjanpidossa arvonlisäveroon vaikuttamattomina läpikulkuerinä. Käyttöomaisuusajoneuvoista omaan lukuun maksettu autovero ei ole ostajan nimissä ja lukuun maksettu vero. Arvonlisäverodirektiivin mukaan arvonlisäverotuksessa ei ole mahdollista vähentää veron perusteesta omaan lukuun suoritettua autoveroa. Myytäviksi tarkoitetut, vaihto-omaisuuteen kuuluvat esittelyajoneuvot poikkeavat luonteeltaan yrityksen käyttöön hankituista ajoneuvoista. Tämän vuoksi autoverolain 35 b :ssä on säädetty, että Suomessa myytäväksi tarkoitettua ajoneuvoa voidaan käyttää väliaikaisesti autoveroa suorittamatta myyntitarkoituksessa tapahtuvaan koeajoon ja esittelyyn enintään yhdeksän kuukauden ajan. Esittelyautoja koskeva menettely on ollut käytössä noin vuoden ja se on toiminut varsin hyvin. Esittelyajoneuvojen väliaikainen veroton käyttö perustuu siihen, että sen avulla lykätään autoverotuksen toimittaminen ajankohtaan, 2
Ministerin vastaus KK 363/2010 vp Outi Mäkelä /kok jona ajoneuvo myydään kuluttajalle ja näin vältetään autoveron sisältyminen siihen myynnistä perittävään vastikkeeseen, josta autokauppa suorittaa arvonlisäveron. Autokaupan vaihto-omaisuuteen kuuluvina esittelyajoneuvot on tarkoitettu myytäviksi lyhyen ajan sisällä kuluttajille eikä neutraliteettivaatimuksen kannalta voida pitää perusteltuna sitä, että niiden verorasitus nousisi suoraan kuluttajalle myytyjä ja näiden nimiin rekisteröityjä ajoneuvoja korkeammaksi. Tämä ei koske luonteensa puolesta käyttöomaisuuteen kuuluvia, työntekijöiden käytössä olevia työsuhdeajoneuvoja. Hallitus katsoo, että varsinaisten esittelyajoneuvojen osalta myyntiin liittyvä neutraliteettiongelma on ratkaistu edellä selostetulla tavalla. Tarvetta autoverolain tai arvonlisäverolain muuttamiseen esittelyajoneuvojen osalta ei siten ole. Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2010 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 363/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Mäkelä /saml: Har regeringen för avsikt att korrigera det missförhållande i bilskattelagen enligt vilket mer skatt betalas för ett första gången i säljarens namn registrerat demofordon som säljs som begagnat till kunden än för ett nytt fordon som säljs direkt till konsumenten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bilskatten har genom den ändring i bilskattelagen som trädde i kraft 1.4.2009 omvandlats till en typ av registreringsskatt. Förutsättningen för registreringen av fordon och därmed också för användningen av fordon är att skatten av engångsnatur betalas. Den skattskyldige är i regel den som registreras som ägare av fordonet. Då ett fordon säljs till en köpare i vars namn fordonet registreras ingår inte bilskatten i det vederlag som tas ut för fordonet och det mervärdesskattskyldiga företaget behöver inte betala mervärdesskatt för den delen. När företaget registrerar fordonet i sitt eget namn för att använda fordonet i sin affärsverksamhet betalar alltså företaget bilskatt. Bilskatten är företagets eget utlägg såsom andra kostnader. När ett sådant fordon används i affärsverksamheten eller när det säljs efter det användningen i eget bruk är slut ingår bilskatten i allmänhet som en kostnad i det vederlag som aktören tar ut av sina kunder. Detta är en naturlig följd av bilskattens karaktär och det gäller inom alla sektorer där fordon ingår i anläggningstillgångarna. När därför mervärdesskatt betalas på försäljningspriset för fordon som ingår i anläggningstillgångar kommer mervärdesskatt att betalas också för det bilskattebelopp som är kvar på priset. I motsats till vad som sägs i det skriftliga spörsmålet betalas inte mervärdesskatt två gånger på bilskatten. Ytterligare i motsats till vad som nämns i spörsmålet betalas inte mervärdesskatt på mervärdesskatt. I mervärdesskattedirektivet bestäms på vilket värde mervärdesskatt ska betalas. Grunden för mervärdesskatten är enligt direktivet och mervärdesskattelagen det vederlag som tas ut av köparen för en tjänst eller en vara. Enligt direktivet ska det inte i beskattningsunderlaget ingå sådana poster som den mervärdesskattepliktige fått av köparen som ersättning för utlägg som gjorts i den senares namn och för dennes räkning. Dessa poster som betalats för köparen behandlas i säljarens bokföring som en genomgångspost som inte inverkar på mervärdesskatten. Den bilskatt som betalts för egen räkning för fordon som ingår i anläggningstillgångarna är inte en skatt i köparens namn som betalats för dennes räkning. Enligt mervärdesskattedirektivet är det inte möjligt att i mervärdesbeskattningen dra av sådan bilskatt från beskattningsunderlaget som betalats för egen räkning. Demofordon som ingår i omsättningstillgångarna och är avsedda för försäljning avviker till sin natur från de fordon som skaffats för företagsbruk. Därför bestäms det i 35 b i bilskattelagen att ett fordon avsett för försäljning i Finland får skattefritt användas tillfälligt under högst nio månaders tid för provkörning eller förevisning av fordonet i försäljningssyfte. Förfarandet med demobilar har varit i användning ca ett år och det har fungerat mycket väl. Den tillfälligt skattefria 4
Ministerns svar KK 363/2010 vp Outi Mäkelä /kok användningen av demobilar grundar sig på att verkställandet av bilbeskattningen uppskjuts till en tidpunkt då fordonet säljs till konsumenten och därmed undviker man att bilskatten ingår i det vederlag som tas ut vid försäljningen och som bilhandeln betalar mervärdesskatt för. Demofordonen som ingår i bilhandelns omsättningstillgångar är avsedda att säljas inom en kort tid till konsumenterna. Enligt kravet på neutralitet kan det därmed inte anses vara motiverat att skattebördan för dem ska vara högre än för de fordon som säljs direkt till konsumenten och som registreras direkt i dennes namn. Detta gäller inte de tjänstebilar som används av de anställda och till sin natur ingår i anläggningstillgångarna. Regeringen anser att neutralitetsproblemet som är förknippat med de egentliga demofordonen i samband med försäljningen är löst på ovan nämnt sätt. Något behov av att ändra bilskattelagen eller mervärdesskattelagen i fråga om demofordonen finns därmed inte. Helsingfors den 20 maj 2010 Finansminister Jyrki Katainen 5