Niina Kesti. Homesiivouksen käytännön toteutus ja tuotteistus

Niina Kesti Homesiivouksen käytännön toteutus ja tuotteistus Opinnäytetyöt, Rakennusterveys 2015

NIINA KESTI Homesiivouksen käytännön toteutus ja tuotteistus Opinnäytetyöt Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate Itä-Suomen yliopisto Kuopio 2015 Aihealue: Rakennusterveys 1

Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate http://www.aducate.fi http://www.uef.fi/fi/aducate/rakennusterveyskoulutus 2

TIIVISTELMÄ: Homesiivouksen tarkoituksena on poistaa kaikilta pinnoilta niihin kiinnittynyt lika ja pöly, jossa voi olla mikrobeja tai niiden aineenvaihduntatuotteita. Epäpuhtauksia saattaa muodostua suoraan materiaalien sisäpintoihin tai ne voivat kulkeutua eri rakenteista sisätiloihin ennen kosteusvauriokorjauksia ilmavirtausten mukana. Epäpuhtaudet kulkeutuvat sisätiloihin myös korjausvaiheen aikana. Kosteus- ja homevaurioituneiden tilojen, sekä niissä sijainneen irtaimiston puhdistamista suoritetaan käytännössä monin tavoin. Homesiivous vaatii laajaa osaamista, kokemusta ja koulutusta sekä rakennusalalta että siivousalalta. Kiinteistön ja irtaimiston puhdistaminen vaativat erityistä tarkkuutta, osaamista ja huolellisuutta. Työssä vaaditaan myös oikeiden menetelmien ja työvälineiden hallintaa, siivouskemiaan perehtyneisyyttä sekä oikeiden olosuhteiden hallintaa. Jotta saavutetaan laadukas lopputulos, edellytetään perehtyneisyyttä kaikkiin eri osa-alueisiin. Lopputyön tarkoituksena on tuotteistaa ja jalostaa homesiivous helpommin monistettavaan muotoon. Monistettavuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että homesiivoustyöstä tehdään riittävät ohjeistukset ja dokumentoinnit turvalliseen ja tehokkaaseen työskentelyyn sekä laadukkaaseen lopputulokseen. Työ käsittää näkökulmia sekä liiketaloudesta että homesiivouksesta. Tuotteistettu asiantuntijapalvelu tuottaa selkeän lisäarvon asiakkaalle. Tilaajan tulisi myös valvoa, että työn suorittajalla on riittävät edellytykset, tiedot, ammattitaito ja kokemus kyseisen työn tekemiseen. Tämä työ liittyy Poistoa Oy:n kehittämishankkeeseen ja on siksi osittain salainen. AVAINSANAT: Homesiivous, homeettomaksi siivous, homepöly, tuotteistaminen, asiantuntijapalvelu, tuotekehitys, työohje 3

ABSTRACT: Purpose for mold cleaning is to remove attached dirt and dust which could contain microbes and microbe metabolites. Contaminant can form right to material interior or it can transfer from structure by air current in to the inside of building. Contaminant can spread inside buildings before and during renovation. Cleaning water- and mold damaged property and interior located in the damaged area, can practically be done several ways. Mold cleaning requires comprehensive expertise, experience and education from construction- and cleaning industry. Cleaning the property and interior require special accuracy, expertise and meticulous work. The work also requires knowledge of suitable cleaning methods and equipment, cleaning chemistry and management of the right conditions. In order to achieve a high quality end result, familiarity of all these aspects are required. The objective of this thesis is to productize and process the mold cleaning into an easier dublicable form. It means, that there is need to be made adequate instructions and documents for safe and effective mold cleaning process. The thesis includes aspects from business perspective and mold cleaning. Productized expert service will provide a clear advantage to the customer. Client should also supervise, that the contractor who provides the service will have sufficient qualification, knowledge, professional skills and expertise for the job. This thesis is part of Poistoa Oy s development project and is therefore partly secret. KEYWORDS: Mold cleaning, mold dust, productization, expert service, product development 4

Esipuhe Kosteus- ja homevaurioituneiden tilojen ja niissä sijainneen irtaimiston puhdistusta suoritetaan käytännössä monin tavoin. Työhön on olemassa Työterveyslaitoksen ohjeet, mutta kehittämishankkeeseen liittyvien yksityiskohtaisten dokumenttien kirjoittamisessa tunnistettiin useita selkeitä heikkouksia olemassa olevassa ohjeistuksessa. Yleinen tietoisuus homesiivouksen merkityksestä on kasvanut, mutta silti esimerkiksi irtaimiston homesiivous jätetään usein tekemättä. Homesiivouksen käytännön toteutusta varten tarvitaan myös selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet. Lopputyön tarkoituksena onkin tuotteistaa ja jalostaa homesiivous monistettavampaan muotoon. Aihe on ajankohtainen ja siivouksen tason tulee kasvaa tulevaisuudessa. Kehittämishankkeen kautta on luotu yritykselle strategiasta johdettu tuotteistaminen. Tuotteistamisen kautta on saatu palvelu dokumentoitua myynti-, markkinointi- ja toimituskelpoiseksi palvelutuotteeksi. Olen päätynyt homesiivouksen tuotteistamiseen omasta kiinnostuksestani ja kokemuksestani homesiivoukseen. Tämän työni olen tehnyt Rakennusterveysasiantuntija- koulutuksen (2013 2015) lopputyönä Itä-Suomen yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducaten järjestämänä. Työ on myös yrityksen kehittämishanke ja saa ELY-keskuksen kehittämistukea. Työ on osittain salainen. Kiitän ohjaajaani Antti Lehtimäkeä sekä työyhteisöäni, joka on ollut tukenani koko koulutukseni ajan ja mahdollistanut ajallisesti koulutukseni läpiviennin. Turussa 30.11.2015 Niina Kesti 5

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 8 2. Homesiivouksen merkitys ja perusteet... 9 2.1 Homepölylle altistuminen... 9 2.2 Mikrobit ja terveys... 12 2.3 Homesiivoustyön valmistelu... 15 2.4 Homesiivoustyön toteutus... 15 2.4.1 Pölyn leviämisen estäminen... 16 2.4.2 Osastointi... 16 2.4.3 Alipaineistus... 17 2.4.4 Henkilösuojaimet... 18 2.4.5 Työturvallisuuslaki... 18 2.5 Laadunarviointi... 20 2.5.1 INSTA 800 laadunarviointi... 21 2.6 Homepölyn, lian ja mikrobien erityisominaisuuksia... 23 2.7 Puhdistusaineet... 25 3. Tuotteistaminen... 27 3.1 Asiantuntijapalvelun tuotteistaminen... 27 3.2 Tuotteistettu ei ole räätälöity... 28 3.3 Tuotekuvaus on investointi tulevaisuuteen... 29 3.4 Asiantuntijapalveluiden markkinointi ja tuotteistamisen luonne... 30 3.5 Oppiminen ja toiminnan jalostaminen... 31 3.6 Strategialähtöinen palveluiden tuotteistus... 33 3.7 Palvelukokonaisuus... 33 3.8 Palvelun vakiointi vai räätälöinti... 34 4. Poistoa Oy:n tuotteistettu homesiivouspalvelu... 35 4.1 Taustaa Poistoa Oy:n kasvustrategialle... 35 4.2 Tuotteistamisen kolme näkökulmaa Poistoa Oy:lle... 36 4.2.1 Ydin-, tuki- ja lisäpalvelut homesiivouksessa case Poistoa Oy... 37 4.2.2 Vakiointi, moduulit ja räätälöinti... 38 5. Johtopäätökset... 39 6

TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1 Pölyhiukkasten laskeutuminen Taulukko 3 Puhdistusaineiden ph-taulukko Taulukko 2 Puhdistusaineiden aineosat ja niiden tehtävät pesutapahtumassa KUVALUETTELO Kuva 1 Mikrobit Kuva 2 Onnistuneen siivouksen edellytykset Kuva 3 Onnistumisen kierre tuotteistuksessa Kuva 4 Tuotteistamisen asteet Kuva 5 Strategiset kolme näkökulmaa KESKEISET LYHENTEET JA SYMBOLIT BIOFILMI Mikrobien muodostama suojaverkko, joka mikrobisolujen lisäksi koostuu sokerista ja valkuaisaineista. DESINFIOIDA HOMEPÖLY Puhdistaa taudinaiheuttajista. Ilmassa, pinnoilla tai rakenteiden sisällä olevia pieniä (alle 10 µm) hiukkasia, jotka sisältävät kosteusvauriomikrobien osia ja/tai niiden aineenvaihduntatuotteita. KOSTEUSVAURIO MIKROBIVAURIO Liiallisen tai pitkäaikaisen kosteuden vuoksi vaurioitunut rakennuksen sisäpinnan alue tai rakenteen osa, joka voi johtaa näkyvään tai piilevään mikrobivaurioon. Rakennuksen sisäpinnan alue tai rakenteen osa, jossa voidaan havaita tavanomaisesta poikkeavaa mikrobikasvustoa. ph Aineiden vesiliuoksen happamuus ilmaistaan ph asteikolla, joka kertoo, onko liuos neutraali, hapan tai emäksinen. 7

1. Johdanto Rakennuksen kosteus- ja homeongelmia ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja voi esiintyä niin kodeissa, kouluissa, päiväkodeissa kuin työpaikoillakin. Ongelmat vaivaavat kaikkiaan 600 000 800 000 henkilöä päivittäin (Reijula ym. 2012). Osalle sisäilmaongelmat tuottavat terveydellisiä haittoja, osalle haitat ovat pelkästään taloudellisia. Olen päätynyt homesiivouksen tuotteistamiseen omasta kiinnostuksesta ja kokemuksesta homesiivoukseen. Homesiivouksen ajatuksena on poistaa kaikilta pinnoilta niihin kiinnittynyt lika ja pöly, jossa voi olla mikrobeja tai niiden aineenvaihduntatuotteita. Epäpuhtauksia saattaa muodostua suoraan sisäpintoihin tai ne voivat kulkeutua eri rakenteista sisätiloihin ennen kosteusvauriokorjauksia ilmavirtausten mukana. Epäpuhtaudet kulkeutuvat sisätiloihin myös korjausvaiheen aikana. Siivouslaji on vaativa ja sitä toteutetaan käytännössä monin tavoin. Aihe on ajankohtainen ja siivouksen tarve tulee lisääntymään. Myös siivouksen tason tulee kasvaa tulevaisuudessa. Homesiivoukseen tai palvelujen tuotteistamiseen ei ole saatavissa laajaa lähdekirjallisuutta, eikä aiheita ole tutkittu kovinkaan paljoa eikä pitkään. Tuotteistuksenomaista toimintaa on tehty ja toteutettu toki vuosia, mutta nykymuodossaan siihen ei löydy paljoakaan kirjallisuutta. Homesiivouksen osalta on hieman sama tilanne. Oikeastaan siitä syystä haluankin ottaa kantaa juuri näihin asioihin. Työ on osittain salainen. Työturvallisuus on ehdottoman tärkeä huomioida, kun toimitaan terveydelle haitallisten hiukkasten ja aineenvaihduntatuotteiden kanssa. Tuotteistaminen lisää myös työturvallisuutta. Tuotteistetulle palvelulle rekisteröidään lopuksi oma tuotemerkki. Lopputyön tarkoituksena on tuotteistaa ja jalostaa homesiivous helpommin monistettavaan muotoon. Monistettavuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että homesiivoustyöstä tehdään riittävät ohjeistukset ja dokumentoinnit laadukkaaseen, turvalliseen ja tehokkaaseen työskentelyyn. Työ käsittää näkökulmia sekä palvelujen 8

tuotteistamisesta, että homesiivouksesta. Työssä keskitytään rakennuksen loppuvaiheen- ja irtaimiston homesiivoukseen. Työssä ei oteta kantaa purkutyövaiheen jälkeiseen siivoukseen. Työssä ei oteta kantaa myöskään itse homeongelmaan. Poistoa Oy:ssä on myös meneillään ELY-keskuksen tukema kehittämishanke. 2. Homesiivouksen merkitys ja perusteet 2.1 HOMEPÖLYLLE ALTISTUMINEN Suomen rakennuskannasta valtaosa on peruskorjausiässä. Useissa peruskorjausikäisissä rakennuksissa esiintyy kosteus ja homevaurioita tai niitä saattaa lähiaikoina syntyä. Kosteus ja homevauriokorjaamiseen liittyy omia erikoispiirteitään ja ennen korjaamiseen ryhtymistä on hyvä ymmärtää, miten homekorjaushanke etenee, vastuuasiat sekä kuka on pätevä suorittamaan korjaushankkeen eri vaiheita (Jokelainen ja Salmi 2014). Kun käyttäjä havaitsee rakennuksessa sisäilmaan liittyviä ongelmia tai puutteita, ne voivat olla monen tekijän summa. Mahdollisen homevaurion lisäksi rakennuksessa voi olla huono ilmanvaihto ja puutteellinen siivous. Rakennusten homevauriot syntyvät yleensä pidemmän ajan kuluessa. Homevauriot voivat syntyä jo rakentamisen aikana tai ne voivat johtua myös huonosta suunnittelusta tai puutteellisesta huollosta. Myös rakennuksen käyttäjä voi aiheuttaa omalla toiminnallaan kosteus- ja homevaurion. Tyypillisiä syitä ovat myös eri aikakausien riskejä sisältävät suunnitteluratkaisut esim. valesokkeli, puutteet työmaan kosteudenhallinnassa, virheet työmaatoteutuksessa sekä rakenteiden luonnollinen kuluminen ja vaurioituminen elinkaarensa päässä (Syrjänen 2015). Sisäympäristökyselyissä tulee usein esille käyttäjien tyytymättömyys siivoustasoon. Siivouksen laatuun ollaan tyytymättömiä ja pölyn määrä on suuri (pölyä kertyy pin- 9

noille). Lattiapintojen siivoukseen saatetaan kiinnittää huomiota, mutta perussiivouksia ja yläpölyjen poistoa ei tehdä edes vuosittain. Henkilöt, jotka valittavat pölyisyydestä, ilmoittavat myös enemmän oireista, joita ovat mm. nenän, silmien ja hengitysteiden ärsytysoireet sekä väsymys ja iho-oireet. Myös kohdekäynneillä havaitaan puutteita ja erityisesti näkyvän pölyn määrä on suuri. Irtaimisto vaikeuttaa merkittävästi puhdistustöitä ja suurimmat pölykertymät ovatkin vaikeasti tavoiteltavilla kalustepinnoilla. (Markkanen ym. 2014). Huonepöly koostuu epäorgaanisista ja orgaanisista hiukkasista, mikrobeista sekä kuiduista, joista osa voi olla terveydelle haitallisia. Erityisesti homeongelmaisten rakennusten pölykertymissä voi olla suuria määriä mikrobeja, jotka voivat nousta ilmaan aiheuttaen oireita käyttäjille. Siivous vaikuttaa sisäilman laatuun ja tätä kautta työntekijöiden terveyteen, viihtyvyyteen ja tehokkuuteen. Tilojen siivottavuuden parantamiseen, siivouksen tasoon ja säännölliseen pölyn poistoon tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, varsinkin sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa. (Markkanen ym. 2014) Homepölyn ja homeenhajun määrä sisäilmassa riippuu monesta tekijästä. Vaikuttavia tekijöitä ovat mm. homevaurion sijainti, laajuus, ilmayhteys, painesuhteet, ilmavuodot, ilmanvaihto jne. Homevaurioituneen rakennuksen sisäilmaan kulkeutuu epäpuhtauksia, kuten homepölyä ja homeiden aineenvaihduntatuotteita, joita koetaan erilaisina hajuina (Työterveyslaitos 2011). Kaikki mikrobit eivät kuitenkaan aiheuta aistittavaa hajua (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003). Epäpuhtaudet kulkeutuvat tilasta toiseen esimerkiksi ihmisten, huonekalujen ja siivousvälineiden mukana. Homepöly ja homeenhaju tarttuvat kaikille mahdollisille pinnoille, myös pystypinnoille. Kaasumaiset yhdisteet imeytyvät huokoisiin materiaaleihin ja niiden poistaminen on haastavaa (Työterveyslaitos 2011). 10

Tilojen sisäilmasto vaikuttaa käyttäjien terveyteen, viihtyvyyteen ja tuottavuuteen. Kun lämpöolot ovat viihtyisät ja sisäilma puhdasta, on työteho korkeimmillaan ja sairaspoissaolot pienimillään. Hyvän sisäilmaston varmistaminen siis kertoo työntekijöiden arvostamisesta, nostaa työtehoa ja pienentää sairauspoissaoloja. Sisäilman epäpuhtauksien vaikutukset ihmiseen riippuvat monesta tekijästä mm. ihmisen terveydentilasta, iästä, herkistymisestä, altistusajasta, muusta kuormituksesta jne. (Kakko ja Aulanko 2003). Siivouksen tarkoituksena on varmistaa hygienia sellaiselle tasolle, että tiloissa on turvallista ja terveellistä työskennellä. Siivouksella voidaan parantaa tai heikentää sisäilman laatua. Kun siivous suoritetaan asianmukaisesti, tulee suunnitella tarkkaan työmenetelmät ja aineet, valita ja huoltaa työvälineet, käyttää tarkoituksenmukaisia työliikkeitä ja valita looginen työjärjestys. Hyvin suoritetulla siivouksella pinnoilla ja ilmassa oleva lika ja pöly sekä ilmassa olevat allergeenit vähenevät. Väärin suoritettu siivous aiheuttaa monia haittatekijöitä. Huiskivat työliikkeet ja epäsystemaattinen työskentely lisäävät ilman hiukkaspitoisuutta ja saavat aikaan ilmavirtoja, joiden mukana hiukkaset leviävät myös etäämmälle. Myös likaisilla työvälineillä voidaan siirtää epäpuhtauksia paikasta toiseen. (Kakko ja Aulanko 2003). Rakenteiden huolellinen saneeraustyö (vaurioituneiden materiaalien poisto) tulee suorittaa ennen varsinaista homesiivousta. Terveyshaitat poistuvat vain poistamalla homealtistus, eli poistamalla vaurioituneet materiaalit ja korjaamalla kosteuden kertymisen perussyy (Hengitysliitto 2015). Millään kemiallisella käsittelyllä ei voida korvata varsinaista homekorjausta. Voimakkaiden kemikaalien käytöllä voidaan saada muiden oireiden lisäksi mahdollisesti myös monikemikaaliyliherkkyys (Putus 2014). 11

2.2 MIKROBIT JA TERVEYS Elinympäristössämme on mikroskooppisen pieniä organismeja, joita kutsutaan yleisnimityksellä mikrobit. Mikrobeihin luetaan mm. bakteerit, virukset, hiivat, homeet sekä alkueläimet. Mikrobeja ei voi havaita silmin ja ne ovat vain millimetrin tuhannesosien kokoisia. Bakteerit lisääntyvät jakautumalla kahtia ja ovat yksisoluisia eliöitä (Seuri ja Reiman 1996). Bakteereita on kaikkialla, esimerkiksi ihmisen elimistössä ja koko elinympäristössä. Tietyt bakteerit ovat vaarallisempia, kuin toiset. Nämä ovat ns. taudinaiheuttajabakteereita (Putus 2014). Homeet ovat rihmastoja muodostavia sieniä, kun taas hiivat ovat yksisoluisia sieniä. Osa mikrobeista muodostaa säilymismuotoja, itiöitä. Niitä on paljon hankalampi tuhota, kuin kasvullisia soluja, koska ne kestävät epäedullisia olosuhteita hyvin. Homeiden itiöt ja aineenvaihduntatuotteet leviävät helposti ilmavirtausten mukana kaikkialle ympäristöön. (Seuri ja Reiman 1996). Usein oletetaan, että rakennushomeiden tuottamat toksiinit kulkeutuisivat rakenteista sisäilmaan itiöiden mukana. Tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sisäilmasta kerättyjen tai muiden hiukkasten mikrobitoksiinipitoisuudet olivat hyvin samanlaiset riippumatta siitä, oliko kyseessä sisäilmahaittainen tila tai ei. Yliopistojen tutkimusyhteistyössä havaittiin 2013 2014, että myrkylliset homeet, joita esiintyi vakavasti sisäilmahaittaisissa suomalasissa rakennuksissa, erittävät toksiininsa nanopisaroina suoraan sisäilmaan. Toksiineja tuottavat homeet tuottavat toksiineja sisältäviä pisaroita pintojen kostuessa. Nämä irtoavat herkästi kasvupaikaltaan ilmaan ja ilman ollessa turbulenttia (koneellinen ilmanvaihto), todennäköisesti pirstoutuvat ja kulkevat ilmavirran mukana. (Salkinoja-Salonen 2015). 12

Homeiden ja muiden sienten riskiarvioinnissa tulisi aina ottaa huomioon, että eri mikrobilajien terveysriski on erilainen. On mikrobisukuja, jotka ovat allergisoivia, toiset ovat myrkyllisiä, eli toksisia ja jotkut aiheuttavat suoran infektion elimistössä (Putus 2014). Vaikka mikrobeja tunnetaan jo kymmeniä tuhansia lajeja, alle 200 lajia niistä on sellaisia, jotka voivat aiheuttaa infektiosairauden, jonka yhteydessä aiheuttajamikrobi on päässyt ihmisen elimistöön. Se on alkanut lisääntyä elimistössä niin, että siitä syntyy terveyshaitta. Sisäilmamikrobit eivät yleensä lisäänny ihmisen elimistössä, eli aiheuttajamikrobeja ei löydy sairastuneesta potilaasta (Salkinoja-Salonen 2015). Mikrobit elävät kaikkialla, mutta tarvitsevat kosteutta lisääntyäkseen. Mikrobien kasvua kiihdyttää ravinteiden saatavuus sekä lämpö (Seuri ja Reiman 1996). Mikrobit ja siis myös homeet tarvitsevat kasvaakseen ravinteita, lämpöä, kosteutta ja happea. On olemassa myös mikrobeja, jotka viihtyvät hapettomissa olosuhteissa (Syrjänen 2015). Homeet ovat varsin vaatimattomia kasvuvaatimustensa suhteen. Käytännössä kosteus on tärkein kasvua säätelevä tekijä. Mikä tahansa rakennusmateriaali homehtuu, jos kosteutta on riittävästi. Erityisen helposti homehtuvat sellaiset kohdat, jotka sisältävät eloperäistä materiaalia (Syrjänen 2011). Ravinteita löytyy talojen rakennusmateriaaleista, mutta myös pinnoille kertyvä orgaaninen pöly ja lika voi riittää homeen kasvulle (Syrjänen 2015). Homeet voivat kasvaa myös tiili-, betoni- ja teräspinnoilla. Kosteusvaurioituneen rakennuksen mikrobikanta on erilainen, kuin ulkoilman lajisto (Hengitysliitto 2015). Vaurioituneeseen rakenteeseen ilmaantuu lukuisia erilaisia mikrobeja. Kosteusvauriomikrobit jaetaan primaari-, sekundaari- ja teatraalivaiheen mikrobeihin. Vaurion eri vaiheissa vallitsee erilainen mikrobikanta. Mikrobilajeilla on eroja ja lisäksi eräät mikrobit ja homeet vahvistavat toistensa vaikutuksia. Myös korjaustyöt, siivous- ja desinfiointiaineet muuttavat rakennuksen mikrobikantaa ja toksiinien ominaisuuksia. Desinfiointi vaikuttaa rakennuksen kantaan, kuin antibioottikuuri ihmisen elimistöön. Vain vastustuskykyisimmät kannat (toksiineja tuottavat) jäävät jäljelle ja 13

tilanne palautuu normaaliksi vasta vähitellen ajan kuluessa. Myös mikrobien kasvualusta vaikuttaa niiden toksisuuteen. (Putus 2014). Jatkuvasti tai usein kostuvissa rakenteissa ja niiden pinnoilla kasvaa mikrobeja. Ilmavirtausten mukana sisäilmaan voi kulkeutua mikrobeja, esimerkiksi itiöitä ja niiden osasia sekä niiden hajoamis- ja aineenvaihduntatuotteita. Vaikka rakenne olisikin kuivunut, voi mikrobikasvusto olla terveydelle haitallista, ellei sitä ole poistettu. Mikrobeille tai niiden aineenvaihduntatuotteille altistuneilla henkilöillä havaittuja tyypillisiä oireita ovat erilaiset ärsytysoireet. Ärsytysoireita ovat mm. silmien kirvely, ihon kutina, hengitystieoireet sekä yleisoireet mm. lämpöily, väsymys ja päänsärky. Altistuksen seurauksena voi esiintyä myös toistuvia infektioita tai kehittyä pitkäaikaissairaus, esimerkiksi astma. Altistukseen saattaa viitata myös kohonneet veren IgG- vasta-ainetasot. Näissä on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003). Kosteus- ja homevaurioaltistuksen aikana oireet vaihtelevat vaurion iän ja mikrobikannan mukaan. Alkuvaiheessa koetaan viihtyisyys- ja hajuhaittoja sekä ärsytys- ja yleisoireita. Ärsytysoireiden jälkeen ilmaantuu toistuvia hengitystieinfektioita ja tulehduskierrettä. Oireina saattaa olla esim. allergista nuhaa, infektiosairauksia mm. flunssaa, välikorva- ja poskiontelontulehduksia jne. Pitkäkestoisessa altistumisessa saattaa esiintyä myös sairauksia kuten esimerkiksi alveoliittia ja astmaa (Putus 2014). Kun ihminen sairastuu flunssaan, taudinaiheuttajat lisääntyvät elimistössä. Homevaurioaltistuksen terveyshaitat syntyvät yleensä muilla mekanismeilla, eli ärsytysvaikutusten, toksisuuden, eli myrkkyvaikutusten tai allergioiden välityksellä. Myös vastustuskyky tavallisia infektiosairauksia vastaan voi heikentyä. Ärsytysoireet helpottuvat usein, kun ei oleskella vaurioituneessa rakennuksessa. Tällöin voidaan selvitellä oireiden ja rakennuksen mahdollista yhteyttä (Hengitysliitto 2015). 14

Kuva 1. Mikrobit. (Tuula Syrjänen 2015) 2.3 HOMESIIVOUSTYÖN VALMISTELU Purkuvaiheen ja rakennusjätteiden poistamisen jälkeen tehdään perusteellinen siivous, jotta uudet rakenteet voidaan rakentaa puhtaille alustoille (Hengitysliitto 2015). Korjaustöiden jälkeen suoritetaan rakennussiivous/ loppusiivous ja sen jälkeen varsinainen homesiivous. Kiinteistön ja irtaimiston homesiivous ovat homesaneerausprojektin viimeinen vaihe (Työterveyslaitos 2011). Homekorjaustyön eri vaiheisiin kuuluu monia erilaisia siivoustoimenpiteitä. Järkevää olisi valita korjaussuunnitteluvaiheessa töiden puhtausluokaksi P1 (Jokelainen ja Salmi 2014). Ennen työn aloitusta tulee olla suunnitelma käytettävistä työmenetelmistä, sekä missä työ suoritetaan (Työterveyslaitos 2011). Siivouksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös lian laatu ja määrä, siivoustiheys, siivousajankohta, siivousmenetelmät, siivousvälineet- ja koneet, siivouskemikaalit, työn suorittaja sekä siivottavat tilat ja irtaimisto (Kakko ja Aulanko 2003). Myös työssä käytettävät suojaimet ja suojarakenteet tulee suunnitella etukäteen (Työterveyslaitos 2011). 2.4 HOMESIIVOUSTYÖN TOTEUTUS Korjattavasta tilasta tulee poistaa mahdollisuuksien mukaan kaikki irtokalusteet. Puhdistetut tavarat tuodaan takaisin tiloihin vasta tilojen homesiivouksen jälkeen. Irtaimisto tulee puhdistaa puhtaassa tilassa eli vaurioituneissa tiloissa ei voi tehdä 15

irtaimiston puhdistamista. Irtaimiston puhdistamista varten tulee varata tila, jossa voidaan varmistaa puhdistukselle asetetut vaatimukset hygieniasta, painesuhteista, ilman vaihtumisesta, tuloilman suodattamisesta jne. Osastossa tulee olla erilliset sulkuhuoneet, jossa voi vaihtaa työvaatteet ja varusteet. (Työterveyslaitos 2011) Työterveyslaitoksen ohjeen mukaan pääasialliset siivousmenetelmät ovat imurointi ja pyyhintä. Puhdistustyössä pyritään vähentämään biomassaa mekaanisilla ja kemiallisilla menetelmillä. Aseptiikka tulee ottaa huomioon kaikissa työvaiheissa. 2.4.1 Pölyn leviämisen estäminen Saneeraustöissä tulee kiinnittää huomiota erityisesti pölyn syntymisen ennaltaehkäisyyn. Työvaiheet tulee ajoittaa oikein, puhtaat alueet osastoida, työvälineet tulee varustaa kohdepoistolla ja pölyä synnyttävät työvaiheet tulee keskittää erilliselle työalueelle (Andersson 2004). Eli tulee vähentää syntyvän pölyn määrää, rajoittaa jo syntyneen pölyn leviämistä ja siivota tilat säännöllisesti oikeilla menetelmillä ja välineillä (Koski ym. 2013). Homeelle herkistyneen henkilön ei tule ryhtyä homesiivoukseen (Työterveyslaitos 2011). 2.4.2 Osastointi Osastoinnilla rajoitetaan homesiivoustyön aikana mikrobipölyn leviämistä ympäröiviin tiloihin. Jos osastointi epäonnistuu, muodostuu siivouskuluista usein monikertaiset kustannukset (Työterveyslaitos 2011). Osastointi tulee aina suunnitella huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti etukäteen. Suunnittelussa otetaan huomioon mm. pölyävät työvaiheet, työmenetelmien valinta, osastoitujen alueiden koko ja toteutus, työvaiheiden aikataulutus, tarvittava konelaitteisto, korvausilma ja poistoilma, mittaukset ja dokumentointi. Osastoinnilla erotetaan puhtaat ja likaiset tilat toisistaan (Koski ym. 2013). Osastoinnin suojaseinät rakennetaan hyödyntäen olemassa olevia rakenteita. Mikäli rakenteita ei helposti voida hyödyntää, tehdään tilapäiset rakenteet, käyttäen apuna 16

puurimoja tai teleskooppivarsia. Mikäli rakenteet ovat pitkäikäisiä, voidaan seinät rakentaa myös puurungoista ja puulevyistä. Seinien liitokset, putket ja muut läpiviennit tulee aina tiivistää huolellisesti. Kulkuaukot tehdään muovi- tai muovilevyovilla. Osastoidun tilan ja puhtaan tilan väliin rakennetaan myös ns. sulkutila, jottei pölyä pääse puhtaaseen tilaan (Koski ym. 2013). Sulkutilan ovet (päädyissä ja välissä) tiivistetään ilmatiiviiksi. Sulkutilassa tulee olla riittävästi tilaa mm. vaatteiden vaihtoa varten. (Ratu 82-0239) Kun työ on valmis, osastointi puhdistetaan ja puretaan. Materiaalit kuljetetaan suljetuissa astioissa jätelavalle. Materiaalia ei saa käyttää uudelleen. Alipaineistus pidetään päällä ainakin vuorokauden siivouksen jälkeen (Ratu 82-0239). Osastoinnin kunto ja toimivuus tulee tarkastaa päivittäin. Mahdolliset korjaukset tulee tehdä välittömästi. Suodattimet koneista tulee vaihtaa säännöllisesti. Osastointia tehostetaan ali- tai ylipaineistuksella. Osastoidussa alueessa ilmanvaihtokanavien venttiilit tulpataan (peitetään muovilla ja teipataan). Riittävästä ilmanvaihdosta tulee huolehtia. (Koski ym. 2013). 2.4.3 Alipaineistus Pelkkä osastointi ei riitä pölyntorjuntakeinona, vaan lisäksi vaaditaan alipaineistus, jolla puhdistustila alipaineistetaan puhtaaseen tilaan verrattuna, eli ilmavirran suunta on puhtaasta tilasta likaisempaan päin (Koski ym. 2013). Osastoidusta tilasta poistetaan ilmaa alipaineistuslaitteilla. Korvausilman ja poistoilman tulee olla suodatettua ja ilman tulee vaihtua 6-10 kertaa tunnissa. Poistoilma johdetaan ulos rakennuksesta karkea- ja mikrosuodattimen läpi suodatettuna muoviputken tai muovisukan läpi niin, ettei tilassa oleva pöly lähde liikkeelle. Osaston tulee säilyä alipaineisena koko työn ajan (Ratu 82-0239). Osastoidun ja ympäröivän tilan paine-eroa tulee tarkkailla paine-eromittarilla, jotta varmistetaan, ettei pölyä pääse leviämään ympäröiviin puhtaisiin tiloihin. Korvausilma tulee aina olla suunniteltu niin, ettei alipaineistus ota korvausilmaa rakenteiden läpi vaan korvausilman tuloreitti on suunniteltu ja 17

ilma on ohjeiden mukaisesti suodatettu. Alipaineistus- ja kohdepoistolaitteiston sekä osastoinnin kunto ja toimivuus tarkistetaan päivittäin. Suodattimet on tarkistettava säännöllisesti ja vaihdettava tarvittaessa laitevalmistajan ohjeiden mukaisesti (Koski ym. 2013) 2.4.4 Henkilösuojaimet Työntekijän tulee suojautua homepölyä vastaan riittävän tehokkailla henkilösuojaimilla. Suojauksen tarkoituksena on estää homeen ja homeiden aineenvaihduntatuotteiden pääsy limakalvoille, hengitysteihin ja iholle. Suojaimeksi suositellaan puhallinmoottorilla varustettua suojainta ja suodattimen luokaksi TH3PA2, joka suodattaa orgaaniset kaasumaiset yhdisteet sekä hiukkaset. Puhaltimella varustettua hengityssuojainta voidaan käyttää koko päivän ajan, koska siinä ei ole hengitysvastusta. Suojaimessa tulee olla kasvot peittävä visiiriosa tai kokonaamari, jotta se suojaa myös silmät ja kasvojen ihon. Hengityssuojaimen lisäksi tulee käyttää hupullista kertakäyttöhaalaria, suojakäsineitä ja kengänsuojia, joilla estetään ihoaltistuminen. Käsineiden tulee suojata ihoa myös käytettäviltä pesuaineilta. (Työterveyslaitos 2011) Työntekijälle tulee varata riittävästi oikean suojaustason mukaisia henkilösuojaimia. (Ratu 82-0239). Henkilökohtaisia suojaimia käytetään silloin, kun muiden keinojen avulla ei voida työntekijöiden altistumista vähentää riittävästi. Homesiivoustyössä sekä osastossa työskennellessä käytetään aina suojavaatetusta ja moottoroitua hengityksensuojainta. (22.12.1993/1407, TTL). 2.4.5 Työturvallisuuslaki Työntekijälle tulee varata riittävästi oikean suojaustason mukaisia henkilösuojaimia. (Ratu 82-0239). Osastolla työskennellessä käytetään aina suojavaatetusta ja moottoroitua hengityksensuojainta. 18

Työnantajan lakisääteiset velvollisuudet (Työturvallisuuslaki 783/2002) Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällöin on mahdollisuuksien mukaan noudatettava seuraavia periaatteita: 1) vaara- ja haittatekijöiden syntyminen estetään; 2) vaara- ja haittatekijät poistetaan tai, jos tämä ei ole mahdollista, ne korvataan vähemmän vaarallisilla tai vähemmän haitallisilla; 3) yleisesti vaikuttavat työsuojelutoimenpiteet toteutetaan ennen yksilöllisiä 4) tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehittyminen otetaan huomioon. Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Työnantajan on huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien toiminnassa. Työntekijän lakisääteiset velvoitteet (Työturvallisuuslaki 783/2002) Noudattaa työnantajan antamia määräyksiä ja ohjeita sekä järjestystä, siisteyttä, huolellisuutta ja varovaisuutta. Ilmoittaa vioista ja puutteista välittömästi. Poistaa vaaraa aiheuttava vika tai puutteellisuus. Käyttää henkilösuojaimia, varusteita ja työasuja ohjeiden mukaan. Käyttää koneita, välineitä ja laitteita käyttöohjeiden mukaisesti. Ei saa koskaan käyttää viallisia laitteita tai koneita. 19

Huolehtia työssään siisteydestä ja järjestyksestä sekä noudattaa huolellisuutta ja varovaisuutta. Käyttäytyä työssä asiallisesti, kohteliaasti ja välttäen toisiin kohdistuvaa häirintää ja epäasiallista kohtelua Oikeus työstä pidättäytymiseen, jos työvaihe aiheuttaa välitöntä vaaraa hengelle tai terveydelle 2.5 LAADUNARVIOINTI Siivouksen laadunarviointi on erittäin tärkeä osa puhtaudenhallintaa. Hygienian kannalta oleellisinta likaa, mikrobeja ei voi havaita pelkällä silmällä. Siivoustoimenpiteet tulee olla järjestelmällisiä, tarkoituksenmukaisia ja dokumentoitavia. Siivouksen laadunvarmistustoimenpiteitä ovat mm. 1. Siivouskäytäntöjen vakiointi 2. Siivouksen suorittajien ohjeistus 3. Siivouskäytäntöjen toteutumisen seuranta 4. Pintapuhtauden ja hygienian määrittäminen 5. Mahdolliset korjaavat toimenpiteet (Kivikallio ym. 2014) Hyvin ja oikein toteutettu homesiivous varmistaa, että tilojen käyttäjät voivat palata turvallisesti korjattuihin tiloihin. (Työterveyslaitos 2011) 20

Kuva 2. Onnistuneen siivouksen edellytykset. (Leila Kakko 2004) 2.5.1 INSTA 800 laadunarviointi Siivouksen laadunarvioinnin pohjana voidaan pitää Pohjoismaisen siivouslaadun mittaamisen standardia INSTA 800, joka antaa viitekehyksen siivoustyön lopputuloksen puhtaustason visuaalisille ja objektiivisille tarkastuksille. (Työterveyslaitos 2011). INSTA 800 Siivouksen tekninen laatu. Mittaus- ja arviointijärjestelmä (SFS 5994 2012). Standardin ovat laatineet yhteistyössä Norjan, Suomen, Ruotsin ja Tanskan siivousalan yrittäjien, julkisen ja yksityisen sektorin kiinteistönomistajien, työnantajajärjestöjen, tutkimuslaitosten ja ammattijärjestöjen edustajat. INSTA 800 on työkalu, joka määrittää yksiselitteisesti siivouksen teknisen laadun yleiset arviointiperusteet. Se keskittyy siivoustyön lopputulokseen, ei tekemiseen tai aikaan. Standardissa kuvataan tarkkaan eri laatutasot, sekä kuinka tarkastus tehdään 21

tehdystä työstä näytetarkastuksena. Standardi myös dokumentoi saavutetun laatutason. INSTA 800 laadunarvioinnissa on kaksi osa-aluetta, visuaalinen tarkastus ja instrumentaalinen mittaus. Visuaalinen tarkastus Kuvataan laatuprofiilit ja mahdolliset lisävaatimukset. Tarkastusyksiköt jaetaan neljään eri pintaryhmään, joita ovat: huonekalut ja kiintokalusteet, seinät, lattiat ja katot. Helposti tavoiteltavilta ja vaikeasti tavoiteltavilta pinnoilta havaittavat likaryhmät arvioidaan erikseen. Tarkastus tehdään heti siivoamisen jälkeen ja siitä raportoidaan aina asiakkaalle. Instrumentaalinen mittaus Menetelmää voidaan hyödyntää hyvin erityyppisissä käyttötarkoituksissa, mm. likatason- ja likaantumisnopeuden arvioinnissa tai siivouksen laadun tarkastuksessa. INSTA 800 määritelmät Roska Käsin poimittavissa oleva lika (paperinpalat, kasvien lehdet ja savukeroskat) Irtolika Pienet hiukkaset, jotka eivät nouse helposti ilmaan ilmavirran vaikutuksesta (sora, hiekka, multa, tuhka, kuidut, hiukset, hämähäkinseitit, kuolleet hyönteiset ja leivänmurut) Pöly Hienojakoisia pieniä hiukkasia, jotka voivat kerrostua pinnoille ja nousta ilmaan ilmavirran vaikutuksesta Tahra Kuivunut tai märkä lik (roisketahrat, veri, eritteet, kahvi, öljy, läiskät, lasinjäljet, liiskaantunut purukumi, likavanat, koronjäljet, sormenjäljet) 22

Pintalika Pinta-alaltaan rajoittamilla pinnoilla oleva kuivunut tai märkä lika (yhtenäiset lika-alueet suurilla pinnoilla, kuten kertynyt tai jalkineiden mukana kulkeutunut lika, kalkki- ja ruostekertymät, rasvakerrokset tai suuria alueita peittävät puhdistusaineiden, veden, nikotiinin, korkojen ja sormenjälkien jättämät jäljet sekä suoja- ja hoitoainekerrostumat) (SFS 5994 2012). Hyväksytyn laatujärjestelmän tulee kuvailla objektiivisesti eri laatutasot vaatimusten mukaan, miten ne mitataan tai arvioidaan. Laaduntarkastuksen on pohjauduttava lukuisiin objektiivisiin kriteereihin, jotka arvioidaan subjektiivisesti esimerkiksi täydentämällä objektiivisilla mittauksilla. (SFS 5994 2012). 2.6 HOMEPÖLYN, LIAN JA MIKROBIEN ERITYISOMINAISUUKSIA Taulukko 1. Pölyhiukkasten laskeutuminen Hiukkasen läpimitta Laskeutumisnopeus 3 µm 10 cm/min 1 µm 30 cm/ h 0,25 µm 1 m/ 30h Hiukkasten koko mitataan ja ilmoitetaan mikroneissa. Mikroni on lyhenne mikrometristä ja on yksi miljoonasosa metristä. (Kakko ja Aulanko 2003). Lika on pinnoilta erilaisin puhdistusmenetelmin poistettavissa oleva, pinnan käyttötarkoitusta haittaava aine. Lian määritelmiä: 1. Irtolika; kuiva tai märkä lika, joka ei ole kiinnittynyt tai tunkeutunut pintaan. 2. Kiinnittynyt lika; kuivunut tai nihkeä pintaan laajalle alueelle tarttunut lika. 3. Pinttynyt lika; pitkän ajan kuluessa muodostunut likakerrostuma. 4. Tahra; pienellä alalla oleva kiinnittynyt tai pinttynyt lika. 23

5. Mikrobilika; mikrobeista aiheutuva lika, joka on haitallista terveydelle tai puhtautta vaativalle toiminnalle. 6. Biofilmi; mikrobien ympärilleen erittämä suojakerros, joka vaikeuttaa niiden poistamista pinnoilta. (SFS 5967 2010). Lika kiinnittyy pintamateriaaleihin eri tavoin. Se takertuu pintojen huokosiin/ epätasaisuuksiin. Tekstiileissä se kiinnittyy lankojen väleihin ja sisäosiin, kovilla pinnoilla pinnan nystyröihin ja huokosiin. Kuiva ja irtonainen lika nousee ilmavirtojen vaikutuksesta pölynä ilmaan. Kostea lika esimerkiksi vesi, öljy tai rasva kiinnittävät lian pintaan. Veden avulla kiinnittynyt lika saattaa olla vain materiaalin pinnalla, jolloin se saattaa veden haihduttua olla helposti poistettaessa, ollen jopa irtonaista pölylikaa. Öljyn tai rasvan avulla kiinnittynyt lika voidaan poistaa, kun sitova aines liuotetaan pois. Mikäli lika on tunkeutunut nesteen avulla syvälle huokosiin, voi sen poistaminen olla erittäin hankalaa. Kuiva hiukkaslika kiinnittyy myös sähkövarauksen avulla. Tämä tulee huomioida, kun puhdistusmenetelmää valitaan. Useimmat ilmassa leijuvat ihmisen terveydelle haitalliset hiukkaset eivät näy paljaalle silmälle, joten pölyn määrää ja altistumisen mahdollisuutta ei voi mitata silmämääräisesti. Lian luonne määrittää siivoustarpeen kiireellisyyden ja puhdistustoimenpiteiden laadun. (Kakko ja Aulanko 2003). Biofilmillä tarkoitetaan liasta, mikrobeista ja niiden aineenvaihduntatuotteista kuten polysakkaridista ja glykoproteiineista muodostunutta likakerrostumaa. Biofilmiä esiintyy yleisesti erilaisilla pinnoilla, kuten esimerkiksi keittiöissä, kylpyhuoneissa, putkistoissa, vesi- ja ilmastointijärjestelmissä ja jopa desinfiointiainepulloissa. Mikrobit erittävät ympärilleen suojarihmaston suojautuakseen ulkopuolisilta häiriötekijöiltä, kuten esimerkiksi pesu- ja puhdistusaineilta. Suojarihmasto estää desinfiointiaineiden tunkeutumisen mikrobisoluihin ja mikrobit jatkavat lisääntymistä biofilmin sisällä pinnan desinfioinnista huolimatta. Pinnoilla esiintyvä biofilmi tulee esille, kun pinnoilta otetaan näytteitä ennen puhdistusta ja puhdistuksen jälkeen. Jos puhdis- 24

tuksen jälkeen otetuissa näytteissä pitoisuudet ovat korkeammat, kuin ennen puhdistusta otetuissa näytteissä, pinnalla on mitä todennäköisemmin biofilmikerrostuma. Biofilmiä muodostuu erityisesti paikkoihin, joita on vaikea puhdistaa. Biofilmi tulee poistaa erillisten ohjeiden mukaan mekaanisesti, mielellään konemenetelmin. Biofilmin ennaltaehkäisy on myös helpompaa, kuin syntyneen biofilmin poistaminen. Ennaltaehkäisyyn vaikuttavat mm. oikeat pintamateriaalivalinnat sekä oikeaoppiset puhdistuskäytännöt (Raihkio ym. 2013). 2.7 PUHDISTUSAINEET Puhdistusaineet sisältävät monta kemialliselta luonteeltaan hyvinkin erilaista ainesosaa. Tärkeimpiä ovat pinta-aktiiviset aineet, eli tensidit, joiden pesutehoa lisätään veden pehmentäjillä, liuottimilla sekä emäksillä ja hapoilla. Puhdistusaineiden juoksevuuteen, säilyvyyteen ja ulkoisiin ominaisuuksiin vaikutetaan erilaisilla apuaineilla. Apuaineita ovat mm. hajuste- ja väriaineet, vaahdonsäätely-, säilöntä- ja viskositeettia lisäävät aineet. Puhdistusaineissa voi olla myös bakteeri-itiöitä, jotka tuottavat käyttöliuokseen entsyymejä, jotka hajottavat pahanhajuisia ja vaikeasti poistettavia likakertymiä. Puhdistustapahtumassa jokaisella ainesosalla on oma tehtävänsä, mutta ne vaikuttavat myös tuotteiden käyttöominaisuuksiin. (Kivikallio ym. 2014). Taulukko 2. Puhdistusaineiden ph-taulukko. (SFS 5967 2010). Vahvasti hapan Hapan Heikosti emäksinen Neutraali Emäksinen Vahvasti emäksinen ph 0-1,9 ph 2-5,9 ph 6-8 ph 8,1 10 ph 10,1-11 ph 11,1-14 25

Taulukko 3. Puhdistusaineiden aineosat ja niiden tehtävät pesutapahtumassa Synteettiset tensidit Pehmentäjät Pehmentävät pintajännitystä, lisäävät veden kostutuskykyä, irrottavat likaa ja estävät lian uudelleentarttumista. Sitovat veden kovuutta lisäävää kalsiumia ja magnesiumia sekä värillisiä saostumia aiheuttavia metalleja. Liuottimet Liuottavat rasvaa ja muuta veteen liukenematonta orgaanista likaa. Auttavat tehoaineiden liukenemista liuokseen. Emäkset Tehostavat tensidien pesutehoa, neutraloivat hapanta likaa, hajottavat valkuaislikaa ja vaikuttavat pesuliuoksen ph- arvoon. Hapot Vaahdonsäätelyaineet Valkaisuaineet Hajusteet ja väriaineet Säilyvyyttä parantavat aineet (stabiloijat) Desinfektioaineet Poistavat kalkkisaostumia ja kivettymiä sekä värillisiä metallisuoloja (ruoste). Stabiloivat pesuliuoksessa vaahdon määrää, kestävyyttä ja kuplakokoa. Poistavat värillistä likaa hapettamalla tai pelkistämällä sen värittömäksi. Peittävät raaka-aineen ominaishajun, parantavat ulkonäköä tai auttavat tuotetyypin tunnistamista. Hidastavat tehoaineiden vanhenemista ja muuttumista sekä estävät mikrobien kasvua puhdistusaineissa. Tuhoavat ja tekevät toimintakyvyttömiksi haitallisia mikrobeja sekä estävät niiden lisääntymistä. Entsyymejä tuottavat bakteeri-itiöt Puskuroivat aineet Hajottavat rasva-, valkuais-, tärkkelys- ja selluloosalikaa. Estävät pesuliuoksen ph-arvon jyrkkää muuttumista tiivistettä laimennettaessa sekä hapanta ja emäksistä likaa poistettaessa. Korroosionestoaineet Viskositeettia lisäävät aineet Hankaavat ainesosat Suojaavat metalli- ja lasipintoja syövyttävältä vaikutukselta. Helpottavat tuotteen annostelua. Tehostavat puhdistusaineen vaikutusta. (Kivikallio ym. 2014). 26

Erilaisilla kemikaaleilla pyritään myös estämään materiaalien ei-toivottuja muutoksia, kuten puun lahoamista ja levytuotteiden harmaantumista. Kemikaaleilla on ratkaiseva merkitys siihen, mitä mikrobeja rakennuksessa esiintyy. Mikrobisidi tarkoittaa ainetta, jolla pyritään tappamaan mikrobeja materiaaleista tai tiloista. Desinfioinnissa mikrobisidia käytetään haitallisten tai ei-toivottujen mikrobien häätämiseen. Useimmat desinfiointiaineet tappavat tehokkaasti bakteereja, mutta eivät aina homeita tai muita sieniä. Homeiden ja bakteerien solut ovat vahvan soluseinän suojaamia, kun taas ihmisen solut ovat herkempiä biosidisten kemikaalien myrkkyvaikutuksille. Näin ollen homeita tuhoavat kemikaalit ovat aina haitallisia myös ihmiselle. (Salkinoja-Salonen 2015) Desinfektio eli desinfiointiaineilla käsittely ei ole siivoustoimenpide. Desinfektio on perusteltua vain esimerkiksi viemäriveden saastuttamissa tiloissa (Hengitysliitto 2015). 3. Tuotteistaminen 3.1 ASIANTUNTIJAPALVELUN TUOTTEISTAMINEN Palvelu- ja asiantuntijapalvelutuotanto tuottavat merkittävän osan bruttokansantuotteesta ja työllisyydestämme, ollen n. 70 %. Asiantuntijapalveluja ei yleensä kutsuta tuotteeksi. Osaamisen myymistä ei koeta tuotteiden myymiseksi. Tuote koetaan yleensä tavaramaailmaan viittaavaksi ja jopa katsotaan, että se on standardituote. Lähtökohtaisesti tuote on kuitenkin yläkäsite, johon sisältyvät niin tavarat kuin palvelutkin. Tuote voi siis olla asiakkaalle tarkoitettu tavara, palvelu tai näiden yhdistelmä. Liiketaloudellisesti sekä palvelu että tavara ovat hyötyä tuottavia vaihdon välineitä. (Lehtinen ja Niinimäki 2005). Asiantuntijapalvelut ovat erikoisosaamiseen perustuvia aineettomia toimintoja, jotka osin tuotetaan, markkinoidaan ja kulutetaan samanaikaisesti. Palvelujen perusominaisuuksina voidaan pitää niiden aineettomuutta, toiminto- ja prosessiluonnetta sekä 27

tuotannon, markkinoinnin ja kulutuksen oleellista samanaikaisuutta. Vasta palveluihin liittyvä erikoisosaaminen tekee niistä asiantuntijapalveluita. Erikoisosaaminen liittyy usein asiakkaan ongelman ratkaisemiseen ja on luonteeltaan tietotyötä, suunnittelua ja vastaavaa henkistä prosessointia. Asiantuntijapalvelut ovat usein kaikkein aineettomimpia palveluja. Ne ovat ohjeita, neuvoja ja ideoita. Niiden taustalla on myös yleensä pitkä ja työläs kehittämis- ja tuottamisprosessi. (Lehtinen ja Niinimäki 2005). Asiantuntijapalveluissa asiakas ei yleensä pysty tekemään täsmällistä tilausta, koska ei pysty itsenäisesti määrittelemään riittävällä tarkkuudella mitä tarvitsee. Toisaalta asiantuntijakaan ei pysty esittämään asiakkaalle ratkaisua, ennen kuin on tutustunut ongelmaan perehtymällä ja tutkimuksin. Muissa vähemmän asiantuntijuutta tarvitsevissa ongelmissa asiakas määrittelee itse tarpeensa, eikä ole valmis maksamaan asiantuntijuudesta. Tarvemääritys on kuitenkin vaativin ja hintavin osa kokonaisuutta. Ei lääkärikään suosittele lääkettä ongelmaan ennen, kuin on tehnyt diagnoosin asiakkaastaan. (Sipilä 1996). 3.2 TUOTTEISTETTU EI OLE RÄÄTÄLÖITY Asiantuntijapalvelutuotteet ovat pääosin kehittyneet asiakastöissä ja onnistuneita ratkaisuja on alettu monistaa muille asiakkaille. Tuotanto on siis kehittynyt tekemisen ja oivaltamisen kautta, palvelua tuotettaessa. Nykyään asiakkaat eivät hyväksy puolivalmista ratkaisua, vaan haluavat valmiin testatun, tuotteistetun palvelutuotteen. Tuotekehityksen pitää olla linjassa yrityksen liiketoiminnan ja markkinoinnin strategioiden kanssa. Jos liiketoimintastrategia on määrittelemättä, myös tuotekehitys on tuuliajolla. (Sipilä 1996). 28

Tuotteistusprosessi on johdettu koko liiketoiminnan strategiasta. Ensin pitää määritellä mitä palvelua haluamme tuottaa ja kenelle. Jos asiakassegmentti ja tuotettavat palvelut eivät ole kirkkaana mielessä, ei tuotteistamistakaan voi toteuttaa linjakkaasti. Pohjatyö tarkoittaa markkinoiden, kilpailijoiden ja oman osaamistason selvittämistä. Näiden selvitysten jälkeen määritellään tuotepaletti ja sitten voidaan aloittaa yksittäisen tuotteen tuotteistaminen. Tuotteistus ei ole siis mikään nopea rykäisy, vaan vaatii paljon aikaa ja erittäin paljon työtä. (Sipilä 1996). 3.3 TUOTEKUVAUS ON INVESTOINTI TULEVAISUUTEEN Tuotekuvaus on tekninen ja markkinoinnillinen spesifikaatio tuotteesta ja sen kehittämisestä. Siinä kuvataan tuotteen markkinat, kohderyhmät, asiakashyödyt, tuotteen sisältö ja mahdolliset eri versiot, palveluprosessi, hinnoittelu, toimitusehdot, tuotekehityskustannukset ja taloudelliset tavoitteet. Onnistunut tuotteistus on myytävissä ulos, jos niin halutaan. Tuotteistus pitää nähdä kaksijakoisena tekemisenä. Toinen näkökulma tuotetaan asiakkaita varten ja on markkinoinnillinen ja toinen on tarkka sekä yksityiskohtainen toimenpidesuunnitelma tuotettavasta palvelusta. (Sipilä 1996). Nimi yksilöi. Tuotekuvauksen yhteyteen voisi liittää myös palvelutuotteen nimien keksiminen. Palvelutuote pitää nimetä. Hyvä nimi on tärkeämpi asia, kuin usein ajatellaan. Pelkällä nimellä ei voi vielä kauppaa tehdä, mutta onnistunut nimi antaa kuvaavan ja positiivisen imagon palvelutuotteesta. Epäonnistunut nimivalinta taas saattaa olla kallis riippakivi yritykselle. (Parantainen 2010) 29

3.4 ASIANTUNTIJAPALVELUIDEN MARKKINOINTI JA TUOTTEIS- TAMISEN LUONNE Tuotteistuksesta ei ole löydettävissä yhtä oikeaa määritelmää. Tuotteistuksesta puhutaan eri tavoin eri yhteyksissä. Esim. tuotteen tai henkilön osaamisen tuotteistaminen on eri asia, kuin palvelun tuotteistaminen. Tässä tuotteistamisella tarkoitetaan sitä palvelun jalostustyötä, jonka tuloksena asiantuntemus tai osaaminen jalostuu myynti-, markkinointi- ja toimituskelpoiseksi palvelutuotteeksi. (Parantainen 2010). Asiantuntijapalvelun tuotteistus on asiakkaalle tarjottavan palvelun määrittelyä, suunnittelua, kehittämistä, kuvaamista ja tuottamista siten, että palvelun asiakashyödyt optimoituvat ja asiantuntijayrityksen tulostavoite saavutetaan. (Sipilä 1996). Tuotteistus on pitkälti asioiden ja tekemisen dokumentointia, dokumentointia yrityksen koko palvelutuotannosta, suunnitteluvaiheesta, myynnin menetelmistä, markkinointimateriaalista, hinnoittelusta, sopimuksista, graafisesta ilmeestä ja kaikesta muusta kirjalliseen muotoon yksityiskohtaisesti. Kirjallisen dokumentoinnin avulla palvelutuote on monistettavissa uusille toimijoille helposti, laadukkaasti ja nopeasti. (Parantainen 2010). Tuotteistus on ajattelutapa ja se on tuote- ja tuotekehitysstrategian käytännön toteutusta. Tuotteistus etenee vaiheittain ja se voi olla eriasteista. Varsinaisesta tuotteistuksesta on kyse kuitenkin vasta, kun palveluista kehitetään selkeitä palvelukokonaisuuksia tai prosesseja, joita tarjotaan sellaisenaan tai räätälöidysti moduulien avulla. Asiantuntijapalveluissa tuotteistaminen on työmenetelmien, työprosessien kehittämistä ja erilaisten toimintapuitteiden ja struktuurien luomista. (Sipilä 1996). Asiantuntijapalveluita tai muita vaikeita tuotteita ostava asiakas maksaa asiantuntijalle nimenomaan suosituksista ja mielipiteistä. Jos myyjällä ei ole omaa mielipidettä, 30

hän ei ole asiantuntija. Tuotteistuksen yhtenä tarkoituksena on karsia tarjottavien palveluiden tai tuotteiden määrää. Asiakkaan on muuten vaikea tehdä päätöksiä. (Parantainen, 2013). 3.5 OPPIMINEN JA TOIMINNAN JALOSTAMINEN Asiantuntijayritys on oppimisorganisaatio. Oppimisen kehittäminen on keskeisessä roolissa asiantuntijaorganisaation osaamisalueista. Kun tavoitteena on tarjota markkinoille erikoistuote, koulutus ja opiskelu saavat aivan uuden motivaation. Varastoon opiskelu ei ole yhtä tuottavaa ja motivoivaa. Tuotteistaminen on oppimisen keskeinen apuväline. Asiantuntijayrityksen sisäisten arvostusten pitäisi lähteä siitä, ettei ole arvokkainta pystyä itse tehdä jotain merkittävää kerran, vaan kehittää uutta ja pystyä siirtämään oppimansa edelleen muiden hyödynnettäväksi. Uusien asioiden opin jakaminen voi helpottaa miljoonien ihmisten elämää. Tuotteistuksella ja tiedon jakamisella on siis suuri yhteiskunnallinenkin vaikutus. Tuotteistajat voivat siirtyä tuotteistuksen jälkeen vaativampien ja haastavampien ongelmien pariin, kun nuoremmat asiantuntijat voivat luotettavasti jatkaa laadukasta työtä. Tuotteistetun palvelun ostaminen on asiakkaalle turvallisempaa ja hän voi olla varma siitä, että häntä ei käytetä koekaniinina tai prototyypin testaajana. Yrityksen toiminta selkiytyy ja se vaikuttaa positiivisesti yrityksen imagoon. (Sipilä, 1996). 31

Oppiminen Kuva 3. Onnistumisen kierre tuotteistuksessa (Sipilä 1996). Kuva 2. havainnollistaa kierrettä, joka syntyy helposti silloin, kun aloitetaan määrätietoinen palvelun tuotteistaminen. Tuotteistusprosessin myötä asiantuntijayritys ohjautuu helpommin onnistumisen kehälle. Tuotteistaminen lisää laatua ja tehokkuutta sekä helpottaa markkinoinnin suunnittelua. Näin päästään yleensä parempaan katteeseen ja volyymiin sekä lisätään positiivista imagoa. Nämä yhdessä vaikuttavat yrityksen kannattavuuteen ja jatkuvuuteen. Onnistumisen kierre parantaa myös yrityksen johdettavuutta ja työn organisointia. Myös työmotivaatio lisääntyy vastuunjaon myötä. (Sipilä 1996). 32

3.6 STRATEGIALÄHTÖINEN PALVELUIDEN TUOTTEISTUS Palvelujen systemaattinen kehittäminen luo kilpailukyisempiä tuotteita, innovatiivisen työyhteisön ja kannattavampaa liiketoimintaa. Palvelujen kehittämisen lähtökohtana on yrityksen liiketoimintastrategia: näkemys siitä, miten yrityksen osaaminen ja resurssit saadaan parhaiten liitettyä toimialan potentiaaliin niin, että saadaan aikaan kasvua ja kannattavuutta. Strategiatyössä tulee määritellä keskeiset kysymykset: 1. Millaisia asiakkaita ja asiakassuhteita tavoitellaan (segmentointi) 2. Millaisia tuotteita ja palveluita tuotetaan ja miten 3. Mikä on erikoistumisen ja tuotekehityksen aste Menestyksekäs palveluliiketoiminta edellyttää osaamista palvelun, asiakkaiden ja toimialan suhteen. Strategisia valintoja tehtäessä tulisi hankkia tietoa ainakin asiakkaiden tarpeista, toimialan olosuhteista, trendeistä ja visioista sekä kilpailijoista. Palvelujen suunnittelu ja kehittäminen ovat lisäksi sidoksissa yrityksen osaamiseen ja resursseihin. (Jaakkola ym. 2009). Yrityksen palvelutarjooman tulee kehittyä markkinoiden ja asiakastarpeiden mukaisesti sekä tulevaa ennakoiden. Joskus nopea reagointi markkinoiden hiljaisiin signaaleihin voi tarjota yritykselle keskeistä kilpailuetua. On varmistettava, että linkki yrityksen liiketoimintastrategian, tarjottujen palveluiden ja asiakassegmenttien välillä on selvä. ( Jaakkola ym. 2009). 3.7 PALVELUKOKONAISUUS Palvelun sisällön on vastattava asiakkaan haluamaan hyötyyn. Palvelukokonaisuus voidaan jakaa esim. kolmeen ryhmään: 1. Ydinpalvelu 2. Tukipalvelu 3. Lisäpalvelu 33