Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla Mikko Häyrinen 1, Henri Lehto 1, Tuomas Mikkola 1, Pertti Honkanen 2, Antti Paananen 2, Pekka Lahtinen 2 ja Minna Blomqvist 1 1 Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU 2 Suomen Lentopalloliitto Copyright 2010 KIHU Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. ISBN 978-952-5676-24-2 (PDF) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä 2010 Kansikuvat: FIVB Fédération Internationale de Volleyball

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 1 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 1 1 JOHDANTO... 2 2 MENETELMÄT... 3 3 TULOKSET JA POHDINTA... 7 3.1 Ottelun rakenne... 7 3.2 Tehosuoritusten määrät ja tehosuoritusten väliset tauot pelaajarooleittain... 10 3.3 Pisteiden tekeminen... 12 3.4 Eri lajisuoritusten määrä ja niissä onnistuminen joukkuetasolla... 14 3.5 Lajisuoritusten määrä pelaajarooleittain... 16 3.6 Passijakauma ja hyökkäysten onnistuminen... 18 3.7 Aloitussyöttöjen lentoajat... 20 3.8 Passien lentoajat... 21 3.9 Lyöntien lentoajat... 22 4 VALMENNUKSELLINEN YHTEENVETO... 23 LÄHDELUETTELO... 25

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 2 1 JOHDANTO Miesten huippumaajoukkuelentopallosta on tehty lajianalyysi KIHUlla vuonna 1999 (Häyrinen ym. 2000a ja 2000b) ja kaksi aloitussyöttöön liittyvää tutkimusta (Häyrinen ym. 2008; Häyrinen ym. 2009a; Häyrinen ym. 2009b). Maailmalla on tehty myös viimeisen kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on käsitelty huippulentopalloa eri näkökulmista; pelianalyysi (Häyrinen ym. 2004; Laios ym. 2004; Palao ym. 2004; Papadimitriou ym. 2004; Afonso ym. 2005; Gubellini ym. 2005; Laios & Kontouris 2005; Palao ym. 2007; Araujo ym. 2009; Bergeles 2009; Monteiro ym. 2009), syöttötapa- ja nopeusanalyysi (Moras ym. 2008), aika-analyysi (Tompos 2003; Kountouris 2005) sekä hyppy- ja suoritusmääräanalyysi (Vilamitjana ym. 2008; Sheppard ym. 2009) Nuorten huippulentopallosta edellisten kaltaisia tutkimuksia on julkaistu hyvin vähän (Joao ym. 2009a; Joao ym. 2009b), ja SM-liigan peleistä analyysejä ei ole tehty. Edellisen KIHUlla tehdyn lajianalyysin jälkeen lentopallon sääntöihin on tullut joitakin muutoksia, mm. virallinen pallo on muuttunut, ja lisäksi peli on kehittynyt entistä nopeammaksi pelaajien fyysisten ja teknisten ominaisuuksien kehittyessä. Tästä syystä oli tarpeen päivittää huippulentopallon lajianalyysiä ja laajentaa se koskemaan myös nuorten maajoukkueita ja SMliigajoukkueita. Näiden analyysien avulla pyritään löytämään ydinkohtia niin miesten maajoukkueen, nuorten maajoukkueen kuin SM-liigajoukkueidenkin harjoittelun ja pelaamisen kehittämiseksi.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 3 2 MENETELMÄT Tässä tutkimuksessa analysoitiin 12 miesten lentopallo-ottelua käyttäen kahta pelianalyysiohjelmistoa: Data Volley 3.2.9 (Data Project, Bologna, Italia) ja Dartfish Team-Pro 5.5.10925 (Dartfish, Fribourg, Sveitsi). Otteluita analysoitiin kolmelta eri tasolta, Pekingin olympialaisista 2008 (OK08), alle 18-vuotiaiden EM-kisoista 2009 (JEM09) ja miesten SM-liigan pudotuspeliotteluista 2009 (SM09). Kultakin tasolta analysoidut neljä ottelua on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Analysoidut ottelut ja niiden tulokset. Taso Ottelu Tulos Pekingin olympialaiset 2008 OK08 Alle 18-vuotiaiden EMkisat 2009 JEM09 SM-liigan pudotuspelit 2009 SM09 USA Brasilia 3 1 (20 25, 25 22, 25 21, 25 23) Venäjä Italia 3 0 (25 22, 25 19, 25 23) USA Venäjä 3 2 (25 22, 25 21, 25 27, 22 25, 15 13) Brasilia Italia 3 1 (19 25, 25 18, 25 21, 25 22) Serbia Ranska 3 0 (25 22, 25 21, 25 20) Venäjä Puola 3 2 (16 25, 25 18, 17 25, 25 20, 15 6) Ranska Venäjä 3 1 (25 22, 22 25, 25 22, 25 20) Serbia Puola 3 1 (25 27, 25 21, 25 17, 25 23) Santasport Sampo 3 1 (25 19, 25 23, 23 25, 25 23) Santasport Sampo 2 3 (25 23, 25 18, 21 25, 25 27, 10 15) Isku-Volley VaLePa 3 2 (21 25, 21 25, 25 22, 25 21, 15 6) Isku-Volley Sampo 1 3 (25 22, 18 25, 20 25, 23 25) Aika-analyyseissä käytettiin Dartfish-ohjelmistoa ja eri aikamuuttujat analysoitiin 0,04 sekunnin tarkkuudella. Ottelun rakenteesta analysoitiin yksittäisten pallorallien, pallorallien välisten taukojen sekä erien, erien välisten taukojen ja otteluiden kestot. Lisäksi laskettiin yli 10 sekuntia ja yli 20 sekuntia kestäneiden pallorallien määrät ja suhteelliset osuudet. Pelaajien tehosuorituksiksi tässä tutkimuksessa määriteltiin hypyt, vauhdit (kiihtyvä iskulyöntivauhdit) ja yli kolmen metrin pyrähdykset sekä puolustussuoritukset, joissa vaaditaan maksimaalista tai lähes maksimaalista voimantuottoa. Tehosuorituksista kirjattiin suoritusajankohta ja laskettiin niiden väliset ajat. Aika-analyysissä otettiin huomioon erän sisällä olevat tauot, muttei erätaukoja. Tehosuoritukset analysoitiin yhden ottelun neljästä erästä kullakin tasolla. Aloitussyötöistä, passeista ja hyökkäyksistä mitattiin lentoajat taulukon 2 mukaisesti.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 4 Taulukko 2. Mitatut lentoajat ja niiden määritelmät. Muuttuja Aloitusyötön lentoaika Passin lentoaika Hyökkäyksen lentoaika Määritelmä Aika syöttäjän käden osumahetkestä palloon siihen hetkeen, kun pallo osui vastaanottajan käsiin tai kenttään onnistuneesti. Verkkoon osuneita aloitussyöttöjä ei analysoitu. Aika pallon irtoamisesta passarin käsistä siihen hetkeen, kun hyökkääjän käsi osuu palloon. Passeista analysoitiin vain hyvästä tilanteesta lähteneet passit eli ykköshyökkäykset ja laitatempohyökkäykset. Aika pallon irtoamisesta hyökkääjän kädestä siihen hetkeen, kun pallo osuu lattiaan tai puolustajan käsiin. Torjuntaan osuneita hyökkäyksiä ei analysoitu. Lajisuoritusten analysoinnissa käytettiin Data Volley -pelianalyysiohjelmistoa. Peleistä analysoitiin kokonaissuoritusmäärät ja onnistuminen pelaajarooleittain taulukossa 3 esitetyllä jaottelulla. Taulukko 4 esittää onnistumis- (+%) ja virheprosenttien (-%) laskutavan. Torjunnoista laskettiin voitettujen torjuntojen määrä, niiden torjuntojen määrä, joissa tuli pallokosketus, ja torjuntayritykset ilman pallokosketusta erää kohti. Torjunnoista ei laskettu onnistumisprosentteja.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 5 Taulukko 3. Analysoidut lajisuoritukset ja vastaavat analysointiluokat ja määritelmät. # / +! - = Aloitussyöttö Suora piste Vastapallo Vastustajan huono vast.otto, vain laitahyökkäys mahdollinen Vastustajan vast.otto sellainen, että ykköshyökkäys mahdollinen riskillä Vastustajan täydellinen tai hyvä vast.otto Virhe Vastaanotto Täydellinen vastaanotto Vastapallo tai ei hyökkäystä Hyvä vast.otto, pallon liikerata tai paikka ei ole täydellinen Vast.otto, josta ykköshyökkäys mahdollinen riskillä Huono vast.otto, ei ykköshyökkäys mahdollisuutta Virhe Passi Hyökättävä passi Passi, josta ei voi hyökätä Virhe Hyökkäys Voitettu hyökkäys Torjuttu hyökkäys Eloon jäävä hyökkäys, jossa jatkotilanne itselle hyvä Eloon jäävä hyökkäys, jossa jatkotilanne itselle huono Virhe Torjunta Voitettu torjunta Torjuntasuoritus, jossa tuli pallokosketus Torjuntayritys, jossa ei pallokosketusta Puolustus Puolustus, jonka jälkeen ykköshyökkäys mahdollinen Puolustus vastapuolelle Puolustus, jonka jälkeen laitahyökkäys mahdollinen Heikko puolustus, ei hyökkäysmahdollisuutta Virhe

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 6 Taulukko 4. Lajisuoritusten onnistumis- (+%) ja virheprosenttien (-%) laskutapa. +% -% Aloitussyöttö Vastaanotto Passi Hyökkäys Puolustus Ässien, vastapallojen ja vastustajan huonojen vastaanottojen osuus kaikista aloitussyötöistä Ykköshyökkäyksen mahdollistavien vastaanottojen osuus kaikista vastaanotoista Hyökättävien passien osuus kaikista passeista Voitettujen hyökkäyksien osuus kaikista hyökkäyksistä Puolustusten, joiden jälkeen pystytään hyökkäämään, osuus kaikista puolustuksista Virhesyöttöjen osuus kaikista aloitussyötöistä Vastaanottovirheiden osuus kaikista vastaanotoista Virhepassien osuus kaikista passeista Torjuttujen ja virhehyökkäysten osuus kaikista hyökkäyksistä Hävittyjen puolustusten osuus kaikista puolustuksista

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 7 3 TULOKSET JA POHDINTA 3.1 Ottelun rakenne Ottelun, erien ja pallorallien sekä erien ja pallorallien väliset kestot on esitetty taulukossa 5. Pallorallit kestivät keskimäärin 5,6 sekuntia, eikä kestossa havaittu tasojen välillä suuria eroja. Verrattuna vuoden 1999 EM-kisa-analyysin tuloksiin (Häyrinen ym. 2000a) pallorallien kestossa havaittiin pientä kasvua (5,3 s --> 5,6 s). Sydneyn olympialaisten otteluista tehtyihin analyyseihin verrattuna pallorallit olivat puolestaan hieman lyhentyneet (5,8 s --> 5,6 s) (Tompos 2003). Muutokset ovat kuitenkin olleet hyvin pieniä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erässä pelattujen pallorallien määrä on pysynyt Kontouriksen (2005) ja tämän tutkimuksen tulosten mukaan noin 45:nä 2000-luvun aikana pelatuissa olympialaisissa. Nuorten peleissä pallorallien väliset tauot olivat lyhyempiä kuin aikuisten peleissä. Aiempiin nykysäännöillä tehtyihin analyyseihin verrattuna tauot olivat pidentyneet riippumatta siitä onko analyysissä otettu huomioon pidemmät tauot (aikalisät ja erätauot) (Häyrinen ym. 2000a; Tompos 2003). Myös erien kestot olivat aikuisten peleissä pidempiä kuin nuorten peleissä ja erien kesto oli kasvanut verrattuna vuoden 1999 analyyseihin (21 min 59 s --> 23 min 54 s) (Häyrinen ym. 2000a). Lisäksi kun olympiapelien tuloksia verrattiin vuosien 2000 ja 2004 olympiapelien analyyseihin (Kontouris 2005) havaittiin, että erien pituuksien kasvu on jatkunut edelleen (21 min 56 s --> 24 min 21 s --> 25 min 46 s). Otteluiden kestojen vertailu oli vaikeaa, koska kesto liittyy pelattujen erien määrään, joka vaihteli tasoittain. SM-liigaotteluiden pidempään kestoon vaikuttaa erityissääntöjen mukainen pidempi tauko 2. ja 3. erän välillä (Taulukko 5.) Tämän tutkimuksen olympiapeleissä työn ja levon suhde oli 1:4,3, nuorten peleissä 1:3,5 ja SM-liigassa 1:3,7, kun pidempiä taukoja ei oteta huomioon. Aiemmissa tutkimuksissa työn ja levon suhde miesten peleissä on vastaavasti ollut 1:1,6-1:2,2 (Viitasalo ym. 1987), 1:3,8 (Häyrinen ym. 2000a) ja 1:3,0 (Tompos 2003). Kuten taulukosta 6 nähdään, aikuisten peleissä pelattiin jonkin verran enemmän yli 10 sekuntia kestäviä palloralleja. Kokonaisuudessaan yli 10 sekuntia kestävien pallorallien osuus oli noin 15 prosenttia, joka on samaa tasoa Tomposin (2003) tulosten kanssa.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 8 Taulukko 5. Ottelun, erien ja pallorallien sekä niiden välisten taukojen kestojen (s) keskiarvot, -hajonnat ja määrät. Pallorallien kesto Keskiarvo Keskihajonta Määrä Määrä/erä Pallorallien välisten taukojen kesto Keskiarvo Keskihajonta Määrä Pallorallien välisten taukojen kesto (ei pitkiä taukoja) Keskiarvo Keskihajonta Määrä Erien kesto Keskiarvo Keskihajonta Määrä Erien kesto (ei 5. eriä) Keskiarvo Keskihajonta Määrä 5. erien kesto Keskiarvo Keskihajonta Määrä Erien välisten taukojen kesto Keskiarvo Keskihajonta Määrä Ottelun kesto Keskiarvo Keskihajonta Määrä OK08 JEM09 SM09 Kaikkien ka 5,5 s 4,8 s 725 45,3 32,5 s 30,0 s 721 23,5 s 5,5 s 631 25 min 46 s 3 min 15 s 16 26 min 22 s 2 min 13 s 15 16 min 36 s 1 3 min 37 s 17 s 12 114 min 8 s 24 min 10 s 4 5,8 s 4,4 s 696 44,0 29,4 s 30,7 s 691 20,0 s 5,7 s 602 22 min 39 s 4 min 13 s 16 22 min 3 s 2 min 23 s 15 9 min 22 s 1 3 min 13 s 20 s 12 101 min 17 s 16 min 52 s 4 5,7 s 4,5 s 785 43,9 34,6 s 71,0 s 781 21,2 s 5,0 s 669 23 min 31 s 4 min 31 s 18 24 min 57 s 1 min 45 s 16 12 min 1 s 1 min 52 s 2 7 min 7 s 5 min 40 s 14 131 min 0 s 8 min 4 s 4 5,6 s 4,6 s 2206 44,4 32,3 s 48,9 s 2193 21,6 s 5,6 s 1902 23 min 54 s 4 min 11 s 50 24 min 57 s 2 min 23 s 46 12 min 30 s 3 min 12 s 4 4 min 53 s 3 min 47 s 38 115 min 29 s 20 min 24 s 12

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 9 Taulukko 6. Pallorallien maksimikestot (s), yli kymmenen ja yli kaksikymmentä sekuntia kestäneiden pallorallien määrät ja suhteellisen osuudet (%) eri tasoilla. OK08 JEM09 SM09 Kaikkien ka Pallorallien maksimikesto 39,9 s 32,2 s 36,5 s 39,9 s Yli 10 sekunnin pallot Määrä Suhteellinen osuus (%) Yli 20 sekunnin pallot Määrä Suhteellinen osuus (%) 99 13,7 % 14 1,9 % 89 12,8 % 12 1,7 % 108 13,8 % 9 1,1 % 296 13,4 % 35 1,6 % Taulukosta 7 nähdään, että palloralli päättyi ilman hyökkäystä kaikilla tasoilla suunnilleen yhtä usein. Olympialaisissa palloralli päättyi ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen jonkin verran useammin kuin nuorten tai SM-liigan peleissä. Näin palloja, joissa hyökkäyksiä tapahtui enemmän kuin kaksi, oli olympialaisissa vähemmän. Vuoden 1999 analyyseihin verrattuna ilman hyökkäystä päättyneiden pallojen osuus on kasvanut (15 % --> 20 %) ja ensimmäiseen hyökkäykseen päättyneiden pallojen osuus on pienentynyt (59 % --> 55 %), mutta näiden kahden osuus oli pysynyt samana eli noin 75 prosenttina (Häyrinen ym. 2000a). Taulukko 7. Eri kestoisten pallorallien suhteellinen osuus (%) eri tasoilla. Syöttö + vo 1 hyökkäys 2 hyökkäystä Enemmän hyökkäyksiä OK08 19,8 % 55,0 % 12,6 % 12,6 % JEM09 19,5 % 52,4 % 15,9 % 12,1 % SM09 19,0 % 51,7 % 16,5 % 12,9 % Kaikkien ka 19,4 % 53,0 % 15,0 % 12,5 %

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 10 3.2 Tehosuoritusten määrät ja tehosuoritusten väliset tauot pelaajarooleittain Tehosuoritusten määrät erää kohti kertovat ottelun kuormittavuudesta (taulukot 8, 9, 10 ja 11). Tehosuorituksia tuli kaikilla tasoilla eniten passareille, mikä johtuu siitä, että passarit pyrkivät käyttämään mahdollisimman usein hyppypassia (Papadimitriou ym. 2004). Lisäksi passarit joutuvat pyrähtämään usein epätarkkojen vastaanottojen ja puolustusten perään. Olympialaisten otteluissa laitapelaajien eli hakkureiden ja yleispelaajien korkeampi vauhtien määrä verrattuna muihin tasoihin johtuu passien suuremmasta nopeudesta, joka pakottaa laitapelaajat lähestymään maksimaalisesti hyökkäyspaikkaa lähes jokaisessa hyökkäystilanteessa. Keskipelaajien korkeat hyppymäärät johtuvat hyökkäyksen hämäyshyppyjen suuresta määrästä. Keskija yleispelaajien erilaiset tehosuoritusten määrät voivat johtua kahdesta seikasta: pelaajien lähtöpaikasta ja roolista joukkueessa. Liberoiden tehosuoritusten määrä erää kohti oli pieni, mutta liberot tekevät paljon työtä, joka ei näillä kriteereillä täytä tehosuorituksen tunnusmerkkejä, kuten noin metrin puolustusliikkumisia ja siirtymisiä varmistuspaikoille. Verrattaessa olympialaisten pelien tuloksia (taulukko 9) vuoden 1999 EM-kisa-analyyseihin havaittiin hyppyjen ja pyräysten määrän ja tätä kautta tehosuoritusten kokonaismäärän (esim. passarit 35,2 --> 30,4) laskeneen kaikilla muilla paitsi liberolla. Vauhdit olivat puolestaan lisääntyneet laitapelaajilla (1,3 1,8 --> 5,3 6,8). Näin ollen kokonaisuudessaan passareiden, hakkureiden ja keskipelaajien kuormitus olisi laskenut vähän, yleispelaajilla kuormitus olisi pysynyt suunnilleen samana ja liberoilla kasvanut hieman. (Häyrinen ym. 2000a.) Vilamitjanan ym. (2009) tulokset Argentiinan miesten liigapeleistä olivat samankaltaisia tämän tutkimuksen tulosten kanssa. Sheppard ym. (2009) analysoivat tutkimuksessaan vuoden 2004 kansainvälisistä otteluista hyppyjen määrää pelipaikoittain. Heidän tuloksissaan passarit hyppäsivät enemmän (n. 30 vs. 27) sekä laita- ja keskipelaajat suunnilleen saman verran kuin tämän tutkimuksen olympiapeleissä.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 11 Taulukko 8. Pelaajien tehosuoritusten määrät pelaajaroolikohtaisesti erää kohti kaikilla tasoilla. Passari Yleis- Yleis- Keski- Keskipelaaja 2 pelaaja 5 pelaaja 3 pelaaja 6 Hakkuri Libero Hyppy 25,3 13,9 12,8 22,2 21,4 16,1 0,3 Vauhti 0,0 2,6 4,0 0,0 0,2 1,6 0,0 Pyräys 3,9 1,5 1,5 0,5 0,6 1,1 3,5 Yhteensä 28,7 18,0 18,4 22,8 22,1 18,8 3,8 Taulukko 9. Pelaajien tehosuoritusten määrät pelaajaroolikohtaisesti erää kohti olympialaisissa 2008. Passari Yleis- Yleis- Keski- Keskipelaaja 2 pelaaja 5 pelaaja 3 pelaaja 6 Hakkuri Libero Hyppy 27,4 15,5 12,6 22,4 24,3 16,5 0,5 Vauhti 0,0 5,3 6,8 0,1 0,4 3,3 0,0 Pyräys 4,3 2,5 2,6 0,5 0,9 1,4 4,5 Yhteensä 30,4 23,3 22,0 23,0 25,5 21,1 4,9 Taulukko 10. Pelaajien tehosuoritusten määrät pelaajaroolikohtaisesti erää kohti junioreiden EM-kisoissa 2009. Passari Yleis- Yleis- Keski- Keskipelaaja 2 pelaaja 5 pelaaja 3 pelaaja 6 Hakkuri Libero Hyppy 22,5 14,6 9,9 21,8 18,8 16,0 0,3 Vauhti 0,0 1,6 1,9 0,0 0,1 1,1 0,0 Pyräys 3,3 1,0 0,9 0,5 0,1 1,4 3,6 Yhteensä 25,8 17,3 12,6 22,3 19,0 18,5 3,9 Taulukko 11. Pelaajien tehosuoritusten määrät pelaajaroolikohtaisesti erää kohti SMliigassa 2009. Passari Yleis- Yleis- Keski- Keskipelaaja 2 pelaaja 5 pelaaja 3 pelaaja 6 Hakkuri Libero Hyppy 25,9 11,6 15,9 22,4 21,1 15,9 0,1 Vauhti 0,0 1,0 3,5 0,0 0,0 0,5 0,0 Pyräys 4,1 0,9 1,1 0,6 0,8 0,5 2,4 Yhteensä 30,0 13,5 20,5 23,0 21,9 16,9 2,5

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 12 Tehosuoritusten välinen aika kertoo myös ottelun kuormittavuudesta (taulukko 12). Pelaajat tekivät tehosuorituksia keskimäärin vähintään 30 sekunnin välein, eli suoritusten välillä oli varsin pitkä palautumisaika. Keskipelaajilla aika piteni otettaessa huomioon liberovaihtojen tuomat lisätauot, ja silloin tehosuoritusten välinen aika oli keskimäärin noin minuutti. Verrattuna Häyrisen ym. (2000a) tuloksiin tehosuoritusten välit olivat pidentyneet (passarit 40 s --> 49 s, yleispelaajat 51 63 s --> 61 66 s, hakkurit 49 s --> 71 s) lukuun ottamatta keskipelaajia, joilla väli oli lyhentynyt noin 10 sekuntia kentällä ollessa. Myös liberoilla tehosuoritusten väliset ajat olivat lyhentyneet (310 s --> 261 s). Taulukko 12. Tehosuoritusten välisten aikojen keskiarvot (s) ja analysoitujen välien määrät. OK08 JEM09 SM09 Kaikkien ka Passari 48,9 s 245 47,6 s 198 51,6 s 232 49,5 s 675 Yleispelaaja 2 61,3 s 178 72,9 s 130 108,3 s 99 78,3 s 407 Yleispelaaja 5 66,4 s 168 86,5 s 93 73,2 s 156 73,4 s 417 Keskipelaaja 3 30,1 s 159 30,1 s 143 36,7 s 162 31,5 s 464 Keskipelaaja 6 30,1 s 173 29,9 s 133 31,7 s 148 30,9 s 454 Hakkuri 70,7 s 161 68,2 s 140 87,6 s 127 74,8 s 428 Libero 261,3 s 31 228,2 s 23 436,1 s 13 283,9 s 67 3.3 Pisteiden tekeminen Taulukosta 13 nähdään, että olympialaisissa pisteitä tehtiin omalla aloitussyötöllä huomattavasti vähemmän kuin SM-liigassa tai erityisesti nuorten peleissä. Olympialaisissa omalla aloitussyötöllä tehtiin keskimäärin 6,6 pistettä erässä ja vastustajan aloitussyötöllä 16,6 pistettä. Nuorissa vastaavat luvut olivat 8,9 ja 13,9 sekä SM-liigassa 8,2 ja 15,1. Vuoden 1999 EMkisoissa ja Italian liigan runkosarjapeleissä kaudella 2004 2005 pisteistä tehtiin omalla aloitussyötöllä 31 % ja vastustajan aloitussyötöllä 69 % (Häyrinen ym. 2000a; Gubellini ym. 2005).

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 13 Taulukko 13. Pisteiden teon suhteellinen osuus (%) omalla ja vastustajan aloitussyötöllä. Oma syöttö (%) Vastustajan syöttö (%) OK08 28,6 % 71,4 % JEM09 38,7 % 61,3 % SM09 35,0 % 65,0 % Kaikkien ka 34,1 % 65,9 % Olympialaisissa vastaanoton jälkeisestä hyökkäyksestä tehtyjen pisteiden määrä oli korkeampi kuin muilla tasoilla ja vastustajan pakotetuista virheistä puolestaan saatiin vähemmän pisteitä kuin muilla tasoilla. Nuorissa aloitussyötöllä tehtiin hieman enemmän pisteitä kuin muilla tasoilla. SM-liigassa jatkopallohyökkäysten ja vastustajan pakotettujen virheiden osuudet olivat suurempia kuin muilla tasoilla ja vastaanottohyökkäysten osuus pienempi kuin muilla tasoilla. (Taulukko 14.) Vuoden 1999 EM-kisa-analyyseihin verrattuna vastaanottohyökkäysten (44 % -- > 29 %) ja vastustajan pakotetuilla virheillä (9 % --> 6 %) tehtyjen pisteiden osuudet ovat pienentyneet ja jatkopallohyökkäysten (14 % --> 26 %) sekä vastustajan helppojen virheiden osuudet (18 % --> 21 %) ovat kasvaneet (Häyrinen ym. 2000a). Kauden 2004 2005 Italian liigapeleistä tehtyjen analyysien mukaan syötöllä tehtiin 4,4 %, hyökkäyksellä 57,2 % ja torjumalla 10,3 % pisteistä ja vastustajan virheillä saatiin 28,1 % pisteistä eli tulokset olivat hyvin samankaltaisia tämän tutkimuksen tulosten kanssa (Gubellini ym. 2005). Taulukko 14. Pisteiden teon suhteelliset osuudet eri tavoilla (%). Hyökkäys (VO) Hyökkäys (JP) Aloitus- Syöttö Torjunta Vast. helppo virhe Vast. pakotettu virhe OK08 31,6 % 26,5 % 3,9 % 10,9 % 21,2 % 5,9 % JEM09 28,6 % 26,1 % 5,3 % 11,8 % 20,3 % 8,0 % SM09 26,3 % 27,9 % 4,8 % 11,9 % 19,7 % 9,4 % Kaikkien ka 28,7 % 26,9 % 4,6 % 11,5 % 20,4 % 7,8 % Vastustajan helppo virhe = aloitussyöttövirheet, yhtä torjujaa vastaan hyökättäessä tehdyt yli- tai verkkoon lyönnit sekä muut helpoissa tilanteissa tapahtuneet virheet (esim. käsittelyvirhe). Vastustajan pakotettu virhe = yli- tai verkkoon lyönnit, jotka ovat tehty vastustajan hyvin rakennettua kahden tai kolmen miehen torjuntaa vastaan.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 14 3.4 Eri lajisuoritusten määrä ja niissä onnistuminen joukkuetasolla Taulukossa 15 esitetään eri lajisuoritusten määrät erää kohti ja eri suoritusmäärien suhteelliset osuudet kaikista suorituksista. Olympialaisissa tehtiin enemmän puolustus-, passi-, hyökkäys- ja torjuntasuorituksia kuin muilla tasoilla. Aloitussyöttöjen ja vastaanottojen määrät olivat eri tasoilla hyvin samanlaisia. SM-liigan ja nuorten määrät olivat hyvin samankaltaisia. Kun verrattiin olympialaisten tuloksia EM-kisa-analyyseihin vuodelta 1999, havaittiin, että passien (26,8 vs. 28,2), hyökkäysten (27,3 vs. 28,4) ja puolustusten (12,5 vs. 13,3) määrä oli kasvanut hieman. Muiden suoritusten määrä oli pysynyt joukkuetasolla suunnilleen samana. (Häyrinen ym. 2000a.) Kun torjunnat jätettiin pois analyyseistä niiden analysoinneissa olevien erojen vuoksi, havaittiin suoritusten osuuksien pysyneen lähes samana, kun näitä olympiatason tuloksia verrataan Sydneyn olympialaisista tehtyihin analyyseihin (Palao ym. 2004). Taulukko 15. Eri lajisuoritusten määrät erää kohti ja niiden suhteelliset osuudet (%) kaikista suorituksista eri tasoilla. Torjunta Aloitussyöttö Vastaanotto Hyökkäys Pallokosketukosketusta Ei pallo- Puolustus Passi Summa OK08 22,6 28,4 19,3 13,0 40,2 13,3 28,2 165,0 JEM09 22,2 27,3 19,1 11,6 36,8 11,6 25,8 154,3 SM09 21,6 27,0 18,9 12,3 35,4 11,5 26,0 152,6 Kaikkien ka 22,1 27,5 19,1 12,3 37,5 12,1 26,6 157,3 OK08 13,7 % 17,1 % 11,7 % 7,9 % 24,4 % 8,0 % 17,1 % 100,0 % JEM09 14,4 % 17,7 % 12,4 % 7,5 % 23,9 % 7,5 % 16,7 % 100,0 % SM09 14,1 % 17,6 % 12,3 % 8,1 % 23,2 % 7,5 % 17,0 % 100,0 % Kaikkien ka 14,1 % 17,5 % 12,1 % 7,8 % 23,8 % 7,7 % 16,9 % 100,0 % Taulukossa 16 esitetään onnistumis- ja virheprosentit eri lajisuorituksissa tasoittain. Aloitussyöttöjen onnistumisprosentti oli korkein nuorissa ja matalin olympialaisissa ja puolestaan virheprosentti oli korkein olympialaisissa ja matalin nuorissa. Hyökkäyksessä olympialaisissa havaittiin paras taso eli korkein onnistumisprosentti ja pienin virheprosentti. SM-liigassa hyökkäyksen taso oli matalin ja vastaanottohyökkäyksen teho oli huonompi kuin jatkopallohyökkäyksen. Vastaanotossa olympialaisten taso oli korkein ja nuorissa matalin. Torjuntamäärät olivat eri tasoilla suunnilleen samanlaiset. Puolustuksessa onnistumisprosentti oli olympialaisissa korkein ja SM-liigassa selkeästi matalin, virheprosentti olivat päinvastaiset. Passien onnistumisprosentit olivat korkeita kaikilla tasoilla ja erityisesti olympialaisissa.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 15 Kun verrattiin olympiatason pelien tuloksia vuosien 1999 ja 2000 huippupeleistä tehtyihin analyyseihin (Häyrinen ym. 2000b; Palao ym. 2004; Laios & Kontouris 2005), havaittiin aloitussyötössä ässäprosentin pysyneen suunnilleen samana ja virheprosentin kasvaneen hieman (12 14 % --> 15 %). Vastaanotossa sekä onnistumis- että virheprosentit pysyivät samalla tasolla. Hyökkäyksessä havaittiin onnistumisprosentin laskeneen hieman (48 50 % --> 47 %) virheprosentin pysyessä samalla tasolla (16 18 %). Torjuntamäärä olivat laskeneet jonkin verran (3,0 --> 2,4 torjuntaa erässä). Puolustuksen virheprosentti oli puolestaan laskenut (33 39 % --> 31 %). Passivirheiden osuus oli pysynyt samalla matalalla tasolla (alle 1 %). Vuosien 2003 2004 huippupeleistä tehtyihin analyyseihin (Häyrinen ym. 2004; Laios & Kontouris 2005; Bergeles ym. 2009) verrattuna havaittiin ässien osuuden laskeneen (6 % --> 4 %), syötön onnistumisprosentin laskeneen (27 % --> 21 %) ja virheprosentin pysyneen suunnilleen samalla tasolla (15 %). Vastaanotossa taso oli noussut selkeästi (+% 57 67 % --> 75 %, -% 6-9 % --> 5 %). Hyökkäyksen onnistumisprosentti oli laskenut niin kokonaisuudessaan (48 53 % --> 47 %) kuin vastaanotto- (55 % --> 52 %) ja jatkopallotilanteessakin (47 % --> 42 %). Hyökkäyksen virheprosentit olivat sen sijaan pysyneet suunnilleen samalla tasolla niin, että vastaanottotilanteessa virheprosentti oli pienempi kuin jatkopallotilanteessa. Torjuntojen määrä erässä pysyi noin 2,5:ssa. Puolustuksen virheprosentti oli pudonnut (35 % --> 31 %). Araujo ym. (2009) tutkivat torjuntaa ja Monteiro ym. (2009) puolustusta ja jatkopallohyökkäyksiä miesten maailmancupissa 2007. Torjuntoja tuossa turnauksessa tuli 2,6 kappaletta erässä eli hieman enemmän kuin tämän tutkimuksen olympiapeleissä. Puolustuksessa pallo saatiin peliin 72 prosenttisesti ja virheprosentti oli 28. Jatkopallohyökkäyksen onnistumisprosentti oli 42 ja virheprosentti 18. Häyrinen ym. (2008) tutkivat syötön tehokkuutta kolmella tasolla vuonna 2007: miesten maailmanliigassa (+% 33, -% 16), miesten SM-liigassa (+% 30, -% 18) ja nuorten EM-karsinnoissa (+% 38, -% 14). SM-liigassa virheprosentin havaittiin laskeneen ja onnistumisprosentin havaittiin laskeneen hieman kaikilla tasoilla kahdessa vuodessa. Tämän tutkimuksen tulokset ovat hyökkäyksen osalta eriäviä Joaon ym. (2009b) tutkimuksen tuloksiin verrattuna. He havaitsivat tutkiessaan vuoden 2007 eri-ikäisten MM-kisoja, että aikuisilla sekä hyökkäyksen voitto- että virheprosentti olivat suurempia kuin nuorilla. Tässä tutkimuksessa aikuisten virheprosentti oli kuitenkin matalampi kuin nuorilla. Vastaanotossa tulokset olivat samankaltaisia toisen Joaon ym. (2009a) tutkimuksen kanssa: molemmissa aikuisilla oli korkeampi onnistumisprosentti ja matalampi epäonnistumisprosentti kuin nuorilla.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 16 Taulukko 16. Onnistuminen (%) eri lajisuorituksissa eri tasoilla. Aloitussyöttö Vastaanotto Torjunta Puolustus Passi Ässä% + (%) - (%) + (%) - (%) Lkm/erä + (%) - (%) + (%) - (%) OK08 3,9 21,1 15,2 74,9 4,6 2,4 56,9 31,5 99,0 0,9 JEM09 5,3 31,5 13,2 63,7 5,9 2,6 48,9 32,1 96,4 1,7 SM09 4,8 27,5 14,4 67,5 6,1 2,7 43,4 35,6 94,9 1,6 Kaikkien ka 4,7 26,7 14,2 68,7 5,5 2,6 49,7 33,0 96,8 1,4 Kaikki hyökkäykset Vastaanottohyökkäykset Jatkopallohyökkäykset + (%) - (%) + (%) - (%) + (%) - (%) OK08 46,8 16,6 52,0 14,9 41,7 18,5 JEM09 44,3 19,2 45,4 19,6 42,9 19,6 SM09 42,7 20,8 42,4 21,2 43,9 18,3 Kaikkien ka 44,6 18,8 46,5 18,6 42,8 18,8 3.5 Lajisuoritusten määrä pelaajarooleittain Pelaajaroolista riippuen pelaajat suorittivat ottelussa eri määrän teknisiä suorituksia. Taulukoissa 17, 18 ja 19 on esitetty pelaajaroolikohtaisesti tehtyjen lajisuoritusten määrä erää kohti eri tasoilla. Olympialaisissa tehtiin lajisuorituksia kokonaisuudessaan enemmän kuin muilla tasoilla. Passarit tekivät olympialaisissa enemmän suorituksia ja erityisesti passeja kuin muilla tasoilla. Myös yleispelaajat tekivät olympialaisissa enemmän suorituksia kuin muilla tasoilla. Liberot puolestaan tekivät erityisesti vastaanottosuorituksia enemmän nuorissa kuin aikuisissa. SM-liigassa liberot tekivät vähiten kaikkia suorituksia. Hakkurit ja keskipelaajat tekivät suunnilleen yhtä paljon lajisuorituksia kaikilla tasoilla. Verrattuna vuoden 1999 miesten EM-kisa-analyyseihin (Häyrinen ym. 2000a) olympiatasolla yleispelaajien suoritusmäärät ovat nousseet (24,9 27,5 --> 28,2 28,7) ja keskitorjujien laskeneet (21,4 24,8 --> 20,4 20,5). Muissa rooleissa suoritusmäärät ovat pysyneet suunnilleen samana.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 17 Taulukko 17. Pelaajien lajisuoritusten määrät pelaajaroolikohtaisesti erää kohti olympialaisissa 2008. Passari Hakkuri Yleis- Yleis- Keski- Keski- Libero Summa pelaaja 2 pelaaja 5 pelaaja 3 pelaaja 6 Aloitussyöttö 3,7 4,2 3,7 4,2 3,9 3,0-22,6 Puolustus 2,5 2,0 2,2 2,0 0,8 0,6 3,2 13,3 Passi 23,6 0,5 0,7 0,9 0,6 0,5 1,3 28,2 Hyökkäys 0,7 8,6 7,5 6,1 2,5 3,0-28,4 Vastaanotto 0,2 0,1 6,6 7,2 0,0 0,2 4,9 19,3 Torjunta Pallokosketus 1,7 1,6 2,3 1,1 3,2 3,3-13,0 Ei Pallokosketusta 4,9 5,4 5,5 5,2 9,3 10,0-40,2 Yhteensä 37,3 20,6 28,7 28,2 20,4 20,5 9,4 164,9 Taulukko 18. Pelaajien lajisuoritusten määrät pelaajaroolikohtaisesti erää kohti junioreiden EM-kisoissa 2009. Passari Hakkuri Yleispelaaja 2 Yleispelaaja 5 Keskipelaaja 3 Keskipelaaja 6 Libero Summa Aloitussyöttö 4,1 3,3 4,0 3,3 4,1 3,4-22,2 Puolustus 2,3 1,6 1,7 1,8 0,7 0,3 3,3 11,6 Passi 21,3 0,6 1,0 0,7 0,9 0,3 1,0 25,8 Hyökkäys 1,0 8,2 8,1 5,8 2,4 1,7-27,3 Vastaanotto 0,1 0,1 6,9 5,3 0,2 0,0 6,7 19,1 Torjunta Pallokosketus 2,0 1,8 1,4 1,3 3,0 2,0-11,6 Ei Pallokosketusta 4,3 5,1 4,9 4,1 10,2 8,2-36,8 Yhteensä 35,0 20,8 28,0 22,3 21,5 15,9 11,0 154,3 Taulukko 19. Pelaajien lajisuoritusten määrät pelaajaroolikohtaisesti erää kohti SMliigassa 2009. Passari Hakkuri Yleispelaaja 2 Yleispelaaja 5 Keskipelaaja 3 Keskipelaaja 6 Libero Summa Aloitussyöttö 3,5 3,9 3,3 3,6 3,6 3,8-21,6 Puolustus 1,7 2,3 1,6 1,9 0,6 0,6 2,8 11,5 Passi 21,9 0,5 0,9 1,0 0,5 0,6 0,7 26,0 Hyökkäys 0,5 8,7 5,4 6,8 2,6 3,0-27,0 Vastaanotto 0,1-7,7 6,6 0,1 0,1 4,3 18,9 Torjunta Pallokosketus 1,7 1,3 1,8 1,7 2,7 3,1-12,3 Ei Pallokosketusta 4,9 3,9 4,2 4,8 8,8 8,9-35,4 Yhteensä 34,2 20,6 24,8 26,3 18,9 20,0 7,8 152,6

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 18 3.6 Passijakauma ja hyökkäysten onnistuminen Taulukossa 20 esitetään kaikkien hyökkäysten passijakauma eri tasoilla. Nuorten otteluissa hyökkäykset painottuivat enemmän 4- ja 2-paikoille kuin aikuisissa, joissa 3-paikalta hyökättiin enemmän. Olympialaisissa takakentän hyökkäystä käytettiin selkeästi enemmän kuin muilla tasoilla. Taulukko 20. Passijakauma (%) kaikissa hyökkäyksissä eri tasoilla. 4-paikka 3-paikka 2-paikka 1-paikka 6-paikka 5-paikka Yhteismäärä OK08 40,5 % 20,8 % 14,5 % 15,5 % 7,8 % 0,8 % 888 JEM09 43,0 % 17,8 % 19,5 % 13,5 % 5,9 % 0,4 % 832 SM09 39,9 % 22,0 % 18,1 % 14,1 % 5,5 % 0,3 % 955 Kaikkien ka 41,1 % 20,3 % 17,3 % 14,4 % 6,4 % 0,5 % 2675 Vastaanottohyökkäystilanteessa olympialaisissa käytettiin enemmän takakentän hyökkäystä (erityisesti 6-paikka) kuin muilla tasoilla. Nuorissa 3-paikan nopeaa hyökkäystä käytettiin vähemmän ja 4-paikan hyökkäystä enemmän kuin aikuisissa. (Taulukko 21.) Hyvästä vastaanotosta nopean 3-paikan hyökkäyksen osuus nousi kaikilla tasoilla. Erityisesti 4-paikan hyökkäysten osuus pieneni kaikilla tasoilla. Nuorissa myös 1-paikan hyökkäysten osuus oli selkeästi pienempi hyvän vastaanoton jälkeisissä tilanteissa. (Taulukko 22.) Huonon vastaanoton jälkeisissä tilanteissa 4-paikan hyökkäys oli kaikilla tasoilla selkeästi eniten käytetty vaihtoehto. Nuorissa 1-paikan hyökkäystä käytettiin selvästi enemmän kuin aikuisissa. (Taulukko 23.) Verrattaessa olympiapelien analyysejä aiempiin analyyseihin (EM-kisat 1999 (Häyrinen ym. 2000a), Kreikan liiga 98 99 (Papadimitrou ym. 2004), olympialaiset 2000 (Palao ym. 2007), maailman top 5 -pelit 00-02 (Laios ym. 2004) ja Maailman liiga 2001 (Afonso ym. 2005)) havaittiin vastaanottohyökkäystilanteissa 4-paikan hyökkäysten osuuden laskeneen ja 6-paikan hyökkäysten osuuden nousseen (taulukko 21). Hyvästä vastaanotosta nopeiden hyökkäysten ja 6-paikan hyökkäysten osuudet olivat nousseet ja 4-paikan hyökkäysten osuus oli laskenut (taulukko 22).

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 19 Taulukko 21. Passijakauma (%) vastaanottohyökkäyksissä eri tasoilla. Yhteismäärä Osuus kaikista 4-paikka 3-paikka 2-paikka 1-paikka 6-paikka 5-paikka OK08 31,3 % 30,9 % 15,3 % 15,1 % 7,4 % 0,0 % 444 50,0 % JEM09 39,3 % 25,2 % 18,6 % 14,1 % 2,3 % 0,5 % 440 52,9 % SM09 33,9 % 29,8 % 19,2 % 14,9 % 2,2 % 0,0 % 490 51,3 % Kaikkien ka 34,8 % 28,7 % 17,8 % 14,7 % 3,9 % 0,1 % 1374 51,4 % Taulukko 22. Passijakauma (%) vastaanottohyökkäyksissä hyvästä vastaanotosta eri tasoilla. Yhteismäärä Osuus kaikista 4-paikka 3-paikka 2-paikka 1-paikka 6-paikka 5-paikka OK08 23,3 % 39,1 % 13,1 % 15,5 % 9,0 % 0,0 % 345 38,9 % JEM09 34,3 % 35,0 % 18,5 % 9,9 % 2,0 % 0,3 % 304 36,5 % SM09 23,0 % 41,1 % 19,8 % 13,8 % 2,3 % 0,0 % 350 36,6 % Kaikkien ka 26,6 % 38,5 % 17,1 % 13,2 % 4,5 % 0,1 % 999 37,3 % Taulukko 23. Passijakauma (%) vastaanottohyökkäyksissä huonosta vastaanotosta eri tasoilla. Yhteismäärä Osuus kaikista 4-paikka 3-paikka 2-paikka 1-paikka 6-paikka 5-paikka OK08 59,6 % 1,0 % 23,2 % 14,1 % 2,0 % 0,0 % 99 11,1 % JEM09 50,7 % 2,9 % 19,1 % 23,5 % 2,9 % 0,7 % 136 16,3 % SM09 60,7 % 1,4 % 17,9 % 17,9 % 2,1 % 0,0 % 140 14,7 % Kaikkien ka 56,8 % 1,9 % 19,7 % 18,9 % 2,4 % 0,3 % 375 14,0 % Taulukossa 24 esitetään passijakaumat jatkopallohyökkäystilanteessa. Verrattuna vastaanottohyökkäystilanteisiin painopiste oli siirtynyt kaikilla tasoilla 4-paikalle. Nopeiden hyökkäysten määrä oli selvästi pienempi kuin vastaanottohyökkäyksissä. 6-paikan hyökkäysten osuus oli jatkopallotilanteissa suurempi kuin vastaanottohyökkäyksissä. Aiempien tutkimusten (Häyrinen ym. 2000a; Afonso ym. 2005; Palao ym. 2007) tuloksiin verrattuna olympiapeleissä hyökättiin vähemmän 2-paikalta ja enemmän 1-paikalta kuin aiemmin.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 20 Taulukko 24. Passijakauma (%) jatkopallohyökkäyksissä eri tasoilla. Yhteismäärä Osuus kaikista 4-paikka 3-paikka 2-paikka 1-paikka 6-paikka 5-paikka OK08 49,8 % 10,8 % 13,7 % 16,0 % 8,1 % 1,6 % 444 50,0 % JEM09 47,2 % 9,4 % 20,4 % 12,8 % 9,9 % 0,3 % 392 47,1 % SM09 46,2 % 13,8 % 17,0 % 13,3 % 9,0 % 0,6 % 465 48,7 % Kaikkien ka 47,7 % 11,5 % 16,9 % 14,1 % 9,0 % 0,8 % 1301 48,6 % Kun tarkasteltiin hyökkäysten onnistumista eri tasojen välillä eri paikoilta (taulukko 25), havaittiin, että vastaanottohyökkäyksissä olympialaisissa oli selvästi paras taso kokonaisuudessaan ja erityisesti nopeissa hyökkäyksissä sekä 2- ja 1-paikan hyökkäyksissä. 4-paikan vastaanottohyökkäyksissä paras onnistumisprosentti oli nuorissa, mutta tehokkuus oli paras olympialaisissa matalan virheprosentin vuoksi. SM-liigassa hyökkäyksen taso oli vastaanottohyökkäystilanteissa matalin 4-paikalta ja nopeissa hyökkäyksissä. Jatkopallohyökkäystilanteissa SM-liigan taso oli paras, tosin erot eri tasojen välillä olivat pieniä. (Taulukko 25.) Vuoden 1999 EM-kisaanalyyseihin verrattuna olympiapeleissä laitahyökkäysten onnistumis- ja virheprosentit olivat laskeneet selvästi (4-paikka +% 50 --> 42 ja -% 19 --> 15 sekä 2- ja 1-paikat +% 58 --> 53 ja - % 17 --> 15) ja keskihyökkäyksen onnistumisprosentti oli puolestaan noussut (58 % --> 61 %) virheprosentin laskiessa (14 % --> 12 %) (Häyrinen ym. 2000a). Taulukko 25. Onnistuminen (%) erityyppisissä hyökkäyksissä eri tasoilla eri paikoilta. VO-Hyökkäys kaikki VO-Hyökkäys 4-P VO-Hyökkäys 3-P VO-Hyökkäys 2- ja 1-P Jatkopallohyökkäys +% -% +% -% +% +% +% -% +% -% OK08 52,0 % 14,9 % 41,7 % 15,1 % 61,3 % 12,4 % 52,6 % 14,8 % 41,7 % 18,5 % JEM09 45,4 % 19,6 % 44,5 % 20,8 % 48,1 % 14,4 % 46,5 % 21,5 % 42,9 % 19,6 % SM09 42,4 % 21,2 % 38,0 % 25,3 % 41,8 % 15,8 % 46,7 % 21,6 % 43,9 % 18,3 % Kaikkien ka 46,5 % 18,6 % 41,4 % 20,7 % 50,4 % 14,2 % 48,4 % 19,5 % 42,8 % 18,8 % 3.7 Aloitussyöttöjen lentoajat Taulukosta 26 nähdään eri joukkueiden aloitussyöttöjen lentoajat eri aloitussyöttötavoilla. Hyppysyöttö oli kaikilla tasoilla keskimääräisesti selvästi nopein syöttö, seuraavaksi nopein oli hyppyleija ja hitaimpia olivat jalat maassa syötetyt leijat. Hyppysyötöt olivat olympialaisissa nopeimpia ja nuorten otteluissa hitaimpia. Hyppyleijojen nopeuksissa ei ollut suurta eroa. Leijasyöttöjen lentoajat olivat pienimmät nuorten peleissä. Verrattuna EM-kisa-analyyseihin vuodelta 1999 huipputason syöttöjen lentoajat ovat lyhentyneet jonkin verran (hyppysyöttö 0,70 s --> 0,68 s, hyppyleija 1,20 s --> 1,09 s) (Häyrinen ym.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 21 2000a). Laioksen ym. (2004) mukaan vuosien 2000 2002 huippupeleissä hyppysyötön lentoaika oli keskimäärin 0,76 s. Moras ym. (2008) analysoivat syöttöjen nopeuksia vuoden 2004 olympiakarsintaturnauksessa, ja silloin hyppysyötön lähtönopeus oli keskimäärin 83 km/h, hyppyleijan 41 km/h ja leijan 43 km/h. Häyrisen ym. (2008) tutkimuksessa miesten maailman liigassa 2007 hyppysyötön lähtönopeus oli keskimäärin 95 km/h, hyppyleijan 57 km/h ja leijan 59 km/h, SM-liigassa 2007 vastaavat nopeudet olivat 87 km/h, 56 km/h ja 56 km/h sekä nuoren EM-karsinnoissa 2007 78 km/h, 56 km/h ja 49 km/h. Syöttöjen lentoajat ovat siis lyhentyneet ja siten myös vastaanottajien reaktioajat. Taulukko 26. Eri syöttötapojen lentoajat (s) eri tasoilla. Keskiarvo Hyppysyöttö Hyppyleija Leija Keski- Minimi Määrä Keski- Keski- Minimi Määrä Keski- Keski- Minimi haj. arvo haj. arvo haj. Määrä OK08 0,68 0,15 0,48 404 1,09 0,15 0,80 202 1,40 1,40 1 JEM09 0,78 0,14 0,56 205 1,07 0,13 0,74 336 1,09 0,07 0,96 62 SM09 0,72 0,15 0,50 270 1,04 0,12 0,76 337 1,30 0,11 1,04 60 Kaikkien ka 0,72 0,15 0,48 879 1,06 0,13 0,74 875 1,19 0,14 0,96 123 3.8 Passien lentoajat Taulukoissa 27, 28, 29 ja 30 esitetään erityyppisten passien lentoajat vastaanoton ollessa hyvä (passarilla käytössä kaikki vaihtoehdot). Nopeissa hyökkäyksissä passien lentoajat olivat lyhyimpiä SM-liigassa ja laitatempopasseissa olympialaisissa. Nuorten otteluissa passien lentoajat olivat pisimpiä kaikissa passityypeissä. Sekä vuoden 1999 EM-kisojen analyyseissä että maailman huippupeleissä 2000 2002 nopeiden hyökkäysten passien lentoaikojen keskiarvo oli 0,4 s ja laitahyökkäysten 1,1 s (Häyrinen ym. 2000a; Laios ym. 2004). Nopeiden hyökkäysten passien lentoajat olivat pysyneet suunnilleen samana huipputasolla. Laitapassien lentoajat olivat puolestaan lyhentyneet. Taulukko 27. Eri passityyppien lentoajat (s) eri tasoilla. Keski- Arvo Kaikki Nopeat hyökkäykset Laitatemmot Keski- Minimi Määrä Keski- Keski- Minimi Määrä Keski- Keski- Minimi haj. arvo haj. arvo haj. Määrä OK08 0,83 0,39 0,28 437 0,44 0,08 0,28 124 0,99 0,16 0,32 313 JEM09 1,02 0,35 0,20 339 0,47 0,15 0,20 82 1,19 0,17 0,78 257 SM09 0,86 0,32 0,28 420 0,41 0,08 0,28 122 1,05 0,14 0,48 298 Kaikkien ka 0,90 0,33 0,20 1196 0,44 0,10 0,20 328 1,07 0,18 0,32 868

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 22 Taulukko 28. Nopeiden hyökkäysten passien lentoajat (s) eri tasoilla. Keskiarvo Etupateri Takapateri Siirto Keski- Minimi Määrä Keski- Keski- Minimi Määrä Keski- Keski- Minimi haj. arvo haj. arvo haj. Määrä OK08 0,41 0,08 0,28 66 0,44 0,03 0,42 2 0,47 0,07 0,34 56 JEM09 0,46 0,14 0,20 30 0,39 0,10 0,26 12 0,50 0,16 0,26 40 SM09 0,38 0,06 0,28 50 0,39 0,07 0,28 6 0,44 0,08 0,60 66 Kaikkien ka 0,41 0,10 0,20 146 0,40 0,09 0,26 21 0,46 0,10 0,26 162 Taulukko 29. Laitapassien lentoajat (s) eri tasoilla. 4-paikka 2-paikka Keskiarvo Keskihaj. Minimi Määrä Keskiarvo Keskihaj. Minimi Määrä OK08 1,03 0,16 0,44 137 0,99 0,17 0,32 75 JEM09 1,17 0,17 0,80 132 1,20 0,16 0,80 79 SM09 1,04 0,16 0,48 128 1,05 0,12 0,74 89 Kaikkien ka 1,08 0,17 0,44 397 1,08 0,17 0,32 243 Taulukko 30. 3-metrin passien lentoajat (s) eri tasoilla. 4-paikka 2-paikka Keskiarvo Keskihaj. Minimi Määrä Keskiarvo Keskihaj. Minimi Määrä OK08 0,81 0,08 0,66 47 1,04 0,14 0,78 54 JEM09 1,00 0,14 0,78 10 1,30 0,12 1,12 36 SM09 0,92 0,12 0,74 24 1,11 0,12 0,94 57 Kaikkien ka 0,87 0,12 0,66 81 1,13 0,16 0,78 147 3.9 Lyöntien lentoajat Aikuisten peleissä lyöntien lentoajat olivat jonkin verran lyhyemmät kuin nuorten peleissä (Taulukko 31). Verrattuna vuoden 1999 EM-kisa-analyyseihin havaittiin aikuisten tulosten olevan näissä analyyseissä samaa tasoa (Häyrinen ym. 2000a). Taulukko 31. Hyökkäysten lentoajat (s) eri tasoilla. Keskiarvo Keskihaj. Minimi Määrä OK08 0,43 0,15 0,12 259 JEM09 0,48 0,15 0,26 186 SM09 0,42 0,13 0,08 217 Kaikkien ka 0,44 0,15 0,08 662

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 23 4 VALMENNUKSELLINEN YHTEENVETO Yksittäisten pallorallien kesto ja määrä erässä ovat pysyneet huipputasolla suunnilleen samana viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pallojen väliset tauot ovat puolestaan pidentyneet ja sitä kautta erien kestot ovat pidentyneet. Työn ja levon suhde on pienentynyt entisestään. Tehosuoritusten määrät ovat hieman laskeneet pois lukien yleispelaajat, joilla suoritusmäärät ovat pysyneet suunnilleen samana, sekä liberot, joilla suoritusten määrä on noussut hieman. Tehosuoritusten väliset tauot ovat pidentyneet. Näin voidaankin todeta, että palautumisaikaa on ottelun aikana enemmän ja sen vuoksi ottelun kokonaiskuormittavuus on laskenut edelleen. Tätä kautta harjoittelun pitäisi muuttua vieläkin tehopainotteisemmaksi eli harjoitusten rytmittämistä pitää suunnitella entistä tarkemmin etenkin pelinomaisten harjoitusten aikana. Nuorten otteluissa pallorallit ovat hieman pidempiä ja niiden väliset tauot ovat lyhyempiä. Toisaalta pitkiä palloralleja pelataan jonkin verran vähemmän ja tehosuorituksia tulee vähemmän kuin aikuisissa. Kuormitus kokonaisuudessaan on siis suunnilleen sama miehissä ja nuorissa. Huipputasolla omalla syöttövuorolla tehdään vähemmän pisteitä kuin aiemmin, vaikka vastaanottohyökkäyspelin voittoprosentti on laskenut. Näin siis vastaanottava joukkue säilyttää etunsa ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen, vaikka ei voitakaan palloa heti ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen. Junioreissa ja SM-liigassa omalla syöttövuorolla tehdään sen sijaan huomattavasti enemmän pisteitä kuin olympialaissa. Tähän vaikuttavat eniten suurempi ässien määrä ja tehottomampi vastaanottohyökkäyksen taso. Yllättävää on se, että olympialaisissa annetaan vastustajalle hieman enemmän pisteitä helpoilla virheillä kuin muilla tasoilla. Toisaalta pakotetuilla virheillä olympiatasolla annetaan selvästi vähemmän pisteitä kuin muilla tasoilla. Vastaanotto ja puolustuspeli olivat kehittyneet huipputasolla vuosien 2003 2004 tuloksista. Toisaalta syötön ja hyökkäyksen onnistumisprosentit olivat laskeneet jonkin verran virheprosenttien pysyessä samalla tasolla. Torjuntojen määrä oli pysynyt samalla tasolla. Takakenttäpelin kehittymiseen voi vaikuttaa se, että nyt liberot ovat selkeästi takakentän erikoismiehiä, jotka ovat keskittyneet liberopelaamiseen jo lähes kymmenen vuotta. Nuorten pelit erosivat olympiapeleistä selkeästi syötön ja vastaanoton osalta. Syötön teho oli nuorissa parempi ja vastaavasti vastaanoton taso heikompi. Vastaanottohyökkäyksen teho oli nuorissa heikompi, mikä johtuu osin heikommasta vastaanoton tasosta. SM-liigassa puolustuksen taso oli selkeästi muita tasoja heikompaa samoin kuin vastaanottohyökkäyksen taso, joka oli jopa jatkopallohyökkäystä heikompaa. Aikuisten huipputasolla verkon keskiosasta (3- ja 6-paikka) tulleiden hyökkäysten osuus oli kasvanut verrattuna aiempiin analyyseihin. Tämä onkin järkevää, koska myös näiden hyökkäysten tehot olivat parhaita etenkin vastaanottohyökkäyksessä. SM-liigassa 4-paikan hyökkäysten suuri osuus oli tehoihin nähden liian suuri, koska SM-liigan 4-paikan hyökkäysten voitto-

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 24 prosentti oli todella matala ja virheprosentti todella korkea. Tämä voi johtua siitä, että SMliigassa pelataan 4-paikalle lähes yhtä nopeita passeja kuin olympiatasolla ja pelaajien taitoja fysiikkaominaisuudet eivät ole kuitenkaan samalla tasolla. Pelaajaroolien selkeys näkyy pelaajien lajisuoritusten määrästä kaikilla tasoilla. Passareilla korostuu passien määrä, hakkureilla hyökkääminen on tärkein tehtävä, keskipelaajilla on eniten torjuntasuorituksia ja liberoilla vastaanotto sekä puolustus ovat päätehtäviä. Yleispelaajien suoritusten vaihtelevuus on kaikista laajin, sillä he tekevät kaikkia lentopallon perussuorituksia tasaisimmin. Kuormittavinta peli on kaikilla tasoilla passareille, jotka tekevät eniten ja useimmin tehosuorituksia. Tosin osa passatessa tehtävistä hypyistä ei ole täysitehoisia. Keskipelaajille etukenttäpeli on huomattavan kuormittavaa, mutta libero korvaa heidät takakentältä, joten tiukkaa 5 6 minuutin työvaihetta seuraa 4 5 minuutin lepovaihe. Hakkurin ja yleispelaajien roolit ovat lähes yhtä kuormittavia ja liberon rooli ehkä vähiten kuormittava, tosin liberon suoritusmäärissä ei näy liberoiden paljon tekemää liikkumista matalissa asennoissa. Sekä syöttöjen että laitapassien lentoajat ovat lyhentyneet aiemmista analyyseistä, mikä kuvaa pelin nopeutumista entisestään. Tämän vuoksi vastustajien vakoiluun on panostettava ja pyrittävä löytämään ennakointitietoa vastustajan syöttäjistä vastaanottajien auttamiseksi ja vastustajan passarista, hyökkääjistä sekä hyökkäystaktiikasta torjunta- ja kenttäpuolustuspelin auttamiseksi. Ajat syötöstä vastaanottoon, passista torjuntaan tai hyökkäyksestä puolustukseen ovat niin lyhyitä, että pelkästään reagoimalla tapahtuvalla toimintatavalla ei pystytä tekemään onnistuneita suorituksia. Lentopallo pelinä on siis huipputasolla muuttunut taukojen keston, vastaanoton, puolustuksen, hyökkäystaktiikan, syöttöjen ja laitapassien nopeuden osalta. Toisaalta pallojen kesto, torjuntamäärät ja pelaajien roolitukset ovat pysyneen viimeisen kymmenen vuoden ajan ennallaan. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ei voida analysoida pelaajien teknisten, taktisten tai fyysisten ominaisuuksien kehittymistä, mutta silmämääräisesti sitäkin on tapahtunut. Aikuisten huippupelien vertailu nuorten huippupeleihin ja Suomen huippupeleihin paljastaa tässä tutkimuksessa selkeitä eroja, joihin harjoittelussa pitää kiinnittää huomiota, kun tavoitteena on kehittää tulevaisuuden huippupelaajia.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 25 LÄHDELUETTELO Afonso, J., Mesquita, I. & Palao, J.M. (2005). Relationship between the tempo and zone on the spike and the number of blockers against the hitters. International Journal of Volleyball Research 8 (1): 19 23. Araujo, R., Mesquita, I., & Marcelino, R. (2009). Relationship between block constraints and set outcome in elite male volleyball. International Journal of Performance Analysis of Sport 9 (3) 306 313. Bergeles, N., Barzouka, K. & Nikolaidou, E. (2009). Performance of male and female setters and attackers on Olympic-level volleyball teams. International Journal of Performance Analysis in Sport, 9 (1): 141 148. Gubellini L., Lobietti R. & Di Michele R. (2005). Statistics in volleyball: the Italian professional leagues. Teoksessa: Scientific Fundaments of Human Movement and Sport Practice, toim. W. Starosta & S. Squatrito of the International Association of Sport Kinetics, Library Series: Vol. 21/2, CUSB, Bologna 16-18 settembre 2005, 323 324. Häyrinen, M., Blomqvist, M., Lahtinen, P., Mikkola, T., Honkanen, P. & Paananen, A. (2008). Aloitussyötön nopeuden vaikutus syötön tehokkuuteen miesten lentopallossa. Kilpa- ja huippuurheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä. Häyrinen, M., Hoivala, T. & Blomqvist M. (2004). Differences between winning and losing teams in men s European top-level volleyball. Teoksessa: Performance Analysis of Sport VI, toim. P. O Donoghue & M. Hughes. s. 194 199. Centre for Performance Analysis, School of Sport, Physical Education and Recreation, University of Wales Institute Cardiff, 2004. Häyrinen, M., Hoivala, T. & Luhtanen, P. (2000a). Vastustaja-analyysin ja siihen perustuvan videokoosteen hyödyntäminen lentopallossa, Lajianalyysin päivitys. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä. Häyrinen, M., Lahtinen, P., Mikkola, T., Honkanen, P., Paananen, A. & Blomqvist, M. (2009a). Serve efficiency in men s volleyball. Teoksessa: Loland S., Bø K., Fasting K., Hellén J., Ommundsen Y., Roberts G. and Tsolakidis E. (toim.) 14th Annual Congress of the European College of Sport Science, Book of Abstracts, p. 585, Oslo, Norway, June 24.-27.2009. Häyrinen, M., Luhtanen, P. & Hoivala, T. (2000b). Factors affecting winning in men s international level volleyball. Teoksessa: Proceedings of the 5th Annual Congress of the European College of Sport Sciences, ed. J. Avela et al., s. 339, University of Jyväskylä, 2000.

Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla 26 Häyrinen M., Mikkola T., Blomqvist M., Lahtinen P., Honkanen P. ja Paananen A. (2009b). Mies- ja poikalentopalloilijoiden hyppysyötön biomekaaninen analyysi. KIHUn julkaisusarja nro 14. ISBN 978-952-5676-20-4 (PDF-julkaisu). Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä, ss. 33, 2010. Joao, P., Mota, M., Mesquita, I. & Sampaio, J. (2009a). Statistics between winning and losing teams by competition levels in volleyball World Cup and Championships 2007. Teoksessa: Loland S., Bø K., Fasting K., Hellén J., Ommundsen Y., Roberts G. and Tsolakidis E. (toim.) 14th Annual Congress of the European College of Sport Science, Book of Abstracts, p. 51 52, Oslo, Norway, June 24.-27.2009. Joao, P., Vaz, L., Mota, M., Mesquita, I. & Sampaio, J. (2009b). Statistics between winning and losing teams by competition levels and gender in volleyball. Teoksessa: Loland S., Bø K., Fasting K., Hellén J., Ommundsen Y., Roberts G. and Tsolakidis E. (toim.) 14th Annual Congress of the European College of Sport Science, Book of Abstracts, p. 52, Oslo, Norway, June 24.-27.2009. Kountouris, P. (2005). Time characteristics of volleyball matches in two consecutive Olympic competitions after the implementation of the new regulations. Coaching Volleyball, Nov/Dec 2005: 18 22. Laios, Y. & Kontouris, P. (2005). Evolution in men's volleyball skills and tactics as evidenced in the Athens 2004 Olympic Games. International Journal of Performance Analysis in Sport, 5 (2): 1 8. Laios, Y., Kontouris, P., Ioannis, A. & Katsikadelli A. (2004). A comparative study of the effectiveness of the Greek national men s volleyball team with internationally top-ranked teams. International Journal of Volleyball Research, 7 (1): 4 9. Moras, G., Busca, B., Pena, J., Rodriquez, S., Vallejo, L., Tous-Fajardo, J. & Mujika, I. (2008). A comparative study between serve mode and speed and its effectiveness in a high-level volleyball tournament. Journal of Sports Medicine and Physical Fitness, 48 (1): 31 36. Monteiro, R., Mesquita, I. and Marcelino, R. (2009). Relationship between the set outcome and the dig and attack efficacy in elite male volleyball game. International Journal of Performance Analysis of Sport, 9 (3): 294 305. Palao, J.M., Santos, J.A. & Ureña, A. (2004). Effect of team level on skill performance in volleyball. International Journal of Performance Analysis in Sport, 4 (2): 50 60. Palao, J.M., Santos, J.A. & Ureña, A. (2007). Effect of the manner of spike execution on spike performance in volleyball. International Journal of Performance Analysis in Sport, 7 (2): 126 138.