Matti Määttä Matti Määttä aloitti motocrossin harrastamisen jo 6 vuotiaana ja kilpailemisen 11 vuotiaana. Kisamatkat taitettiin Isän, Äidin ja Isosiskon kanssa. Matkakilometrejä kertyi Oululaiselle perheelle pitkän kilpailukauden aikana paljon. Matti voitti motocrossissa alle 18 vuotiaiden SM hopeaa ja pronssia 2000 luvun alkupuolella. Aikuisten sarjassa Matti ajoi kympin sakissa. Pitkää kilpailukautta jatkettiin aikaisin keväällä ajamalla Virossa ja Ruotsissa. Lajissa kehittyminen olisi vaatinut vielä isompaa panostusta ja jopa muuttoa Etelä- Suomeen. Myös loukkaantumiset haittasivat kehitystä sille tasolle, jonne Matti tähtäsi. Viimein Määttä päätti luopua kilpaurastaan motocrossissa. Aikansa kutakin, sanoo Matti, kun kysyn mikä sai sinut lopettamaan kilpailemisen. Nyt 29 vuotias Salotecillä sähkömiehenä toimiva Määttä siirtyi kilpailemaan moottorikelkoilla vuonna 2011. Vuonna 2012 hän ajoi ensimmäisen täyden kauden snowcrossia, viemällä SM pronssimitalin avauskaudellaan. Mitä kaikkea voimme odottaa tältä kokeneelta kisamieheltä, jonka kelkkaura on vasta aluillaan? Tutustuimme Mattiin vähän paremmin ja selvitimme mikä hän on miehiään. 1. Mikä sai sinut aloittamaan moottorikelkalla kilpailemisen vasta viime vuosina? Siirryin vuonna 2010 oululaisen sähköfirman, Salotec Oy:n palvelukseen ja firman omistaja, Henri Salo on innokas kelkkamies. Salo ajaa moottorikelkkaenduroa ja, kun kaikki työkaverit ajoivat kelkalla, hankin minäkin oman kelkan. Minulla oli ensin vanha Polaris RR, mutta homma yltyi ja piti saada parempi kelkka, ei mitään siviilikelkkaa. Ilman Salotecin tukea ja joustavuutta en voisi ajaa kilpaa kelkalla.
2. Millaisia tuloksia olet saanut näiden kolmen kilpailukauden aikana, jotka olet ajanut? Vuonna 2011 ajoin muutaman C-luokan endurokisan, Snowstarin ja Kelkkakunkun. SnowStarissa voitin oman luokkani ja sain Ice Man tittelin. Vuonna 2012 vaihdoin Arctic Catin kisakelkkaan. Punkaharjun ensimmäisessä vakioluokan lähdössä kelkka hajosi jo lähtöviivalle, kun tappokatkaisijassa oli jotain vikaa. Toisen erän lähdössä minua jännitti, ahdisti ja pelotti. Kaatuilin erässä ja ajamisesta ei tullut oikein mitään. Onneksi kisat olivat kaksipäiväiset ja sunnuntaina ajoin omaa ajoa ja olinkin molemmissa erissä neljän joukossa. Näytti sille, että tämä saattaakin onnistua. Sitten ajoin Kelkkakunkussa ja tuli kova loukkaantuminen. Lonkka meni pois paikaltaan ja solisluu poikki. Kausi jäi kesken, mutta paranin hyvin loukkaantumisesta ja aloin suunnitella uusia kuvioita. Seuraavana vuonna Hongan Jussi tuli hommaan mukaan ja kausi meni hyvin, olin SM-pisteissä kolmas. 3. Miten Jussi Honka tuli mukaan kilpailu-urallesi? Olemme tunteneet Jussin kanssa jo iät ja ajat. Jussikin ajoi motocrossia varmaan 13 vuotiaasta asti, sitten kelkkapuoli vei Jussin ja minä jäin motocrossiin. Loukkaantumisen jälkeen Jussilla on ollut hirveä polte lajiin mukaan ja hän innostui yli kaiken, kun pystyi opettamaan minulle kelkalla ajamista ja rassaamista. Tuntui mukavalta, kun sain hyvän valmentajan ja tietotaidon lajiin. 4. Eikö Jussin vakava loukkaantuminen saanut sinua miettimään lajin turvallisuutta? Kyllä me mietiskelimme asiaa, mutta kumminkin ei asiaa voi alkaa liikaa miettimään. Muualla elämässä sattuu paljon enemmänkin vahinkoja. Eletään kuitenkin täyttä elämää. Asia on taputeltu ja olemme päässeet asiasta yli. Se oli kuitenkin vain huonoa tuuria Jussilla. 5. Miten perheesi suhtautuu kilpailu-uraasi? Koko perhe on tottunut reissaamaan kisoissani. Motocrossissa kilpaileminen oli koko perheen harrastus. Kun en ajanut muutamaan vuoteen kisoja, kyseli perheeni, että mitäs nyt tehdään. Nyt he ovat taas kaikissa kelkkakisoissa mukana.
Olen kiitollinen, että he ovat jaksaneet olla tukena. Olen käyttänyt kaikki Isin ja Äitin rahat harrastukseeni. Nyt kun itse on kasvanut niin ymmärtää miten paljon vaaditaan tukea, jotta kilpaileminen on mahdollista. Olisi joskus mukava saada tukijoita niin, että voisi vaikka sanoa vanhemmille, että tulkaa kisoihin ja minä maksan kulut. 6. Osaatko itse rassata kelkkaasi/motocross pyörääsi? Itse osaan tehdä paljon. Koko nuoruuden olen ollut moottorilaitteiden kanssa tekemisissä ja jos joku on joskus kerran näyttänyt miten jokin tehdään, olen sitten itse osannut tehdä sen perässä. Isä on ollut pyöräpuolella mekaanikkona minulle, mutta nyt Jussi neuvoo meitä kelkan kanssa ja on ensi kaudellakin minulle mekaanikkona kaikissa kisoissa ja Isä on edelleen mukana. 7. Osaatko tehdä myös alustan säädöt itse? Iskarisäädöt minulle tekee pyöräpuolelta tuttu, Jarno Redsven. Osaan itse sanoa, mitä pitäisi muuttaa ja mikä ei toimi, ja sitten Jarno tekee tarvittavan säädön. Olen pitkään säätänyt pyöräpuolen keppejä, mutta kelkoissa se on erilaista. Nyt pikkuhiljaa alkaa kelkan jousituskin hahmottumaan. Iskarisäädöt ovat isossa roolissa ja siihen panostetaan. 8. Oletko kaivannut takaisin motocrossin pariin? Vieläkö sinulla on motocross pyörä? Minulla on Yamahan 250cc nelari. Tänä kesänä kipinä syttyi uudestaan. Sain hyvää treeniä talveen ja ajoin muutamia sarjacrosseja ja Paukan Pytty kisan Rovaniemellä. 9. Onko kelkkailu vai motocross sinulle se oma laji? En tiedä. Pyörällä ajaminen tuntuu vieläkin helpolle. Pyörää on helppo viedä, mutta kelkka vie edelleen minua. Kelkalla minulla on kokoajan opittavaa ja pystyn parantamaan ja kehittymään vielä paljon. Pyöräpuolella minulta loppui ideat.
10. Mitkä ovat heikkouksiasi ja vahvuuksiasi snowcrossissa? Tarvitsen enemmän rentoutta kelkkailuun ja kilpailukokemusta. Hyppiminen pyörällä menee automaattisesti, kaikkiin hyppyihin ja miten vain. Kelkalla hyppääminen on vaikeaa ja mietin, että mitenköhän tässä käy. Suurin heikkous on, että tarvitsen enemmän kokemusta. Vahvuus on pyörätausta. Motocrossissa on paljon samoja asioita, ajetaan rintarinnan ja tulee kontaktia. Moni voi vieroksua sitä, minulle sen on luonnollinen asia. Vahvuuteni on myös hyvä ajosilmä, olen kokenut, että siitä on iso etu. 11. Oletko kilpailijana vahvempi fyysisesti vai henkisesti? Vuosi vuodelta enemmän henkisesti. Henkinen vahvuus antaa paljon lisävoimaa. Nuorena treenasin hulluna, nyt miettii ja tekee ajatuksen kanssa asioita ja silläkin voi pärjätä. Junnuista tietenkin nousee aina uusia nuoruuden innolla ajavia, mutta 15 minuuttia on pitkä aika eikä parilla nopealla kierroksella ja kaatumisilla voiteta. 12. Miten treenaat ja oletko hyvässä fyysisessä kunnossa? Nuorena olin varmastikin paremmassakin kunnossa tai ainakin treenasin enemmän. Nyt kun on tullut ikää, niin osaa treenata oikein. Vähemmän treeniä, mutta laadukkaasti. Nuoruuden into on kadonnut, mutta olen hyvässä kunnossa enkä siinä anna periksi yhtään. Treenaan tosi monipuolisesti; pelaan sählyä ja sulkapalloa, juoksen, käyn salilla ja hiihdän. Maastopyöräilen paljon kesällä, sillä saa hyvän peruskunnon. Nyt odotetaan kilpailukautta ja treeni on kovempaa. Joku vuosi takaperin valmensin junnumotocrossia, joten olen kiinnostunut oikein treenaamisesta. Ystäväni on personal trainer ja olen saanut sieltä hyviä neuvoja. Nuorena hakkasin päätä seinään, nyt ymmärrän, että treenissä on oltava tolkkua; ei voi vaan treenata hulluna. Näillä eväillä mennään.
13. Onko sinulla erityinen urheilijan ruokavalio? Ruokavaliolla on iso merkitys kilpailukaudella! Kun miettii etukäteen mitä syö ja milloin, niin se vaikuttaa paljon. Ennen söin mitä sattuu ja nytkin kesällä syön mitä vaan, mutta kisakaudella sillä on iso merkitys. Mutta karkkia ei unohdeta kokonaan.. 14. Mitä tavoitteita sinulla on ensi kaudelle? Yritän nauttia ajamisesta ja pitää pilkkeen silmäkulmassa. Teen tätä ilon kautta, vaikkakin ajan tosissaan. Kilpailutilanteessa annan kaikkeni. SM kisoissa ei voi hakea huonompaa sijoitusta, kuin viime kaudella. Samanlaisia sällejä me olemme kaikki, eli kaikki on voitettavissa. Jos pääsen MM-kisoihin mukaan, tavoite on olla finaalissa ja antaa kaikkeni. Ykkösasia ensi kaudella on kuitenkin SM-sarja. 15. Minkälainen tyyppi Matti Määttä on radan ulkopuolella? Sosiaalinen, tulen kaikkien kanssa toimeen. Minulla on paljon kavereita enkä ole tiukkapipo. Huumorimielellä mennään, ei kaikki ole niin vakavaa. 16. Minkälainen tyyppi Matti Määttä on radalla? Ei mikään semmoinen rämäpää. Ajattelevainen, löydän uusia ideoita. Järjellä ajelen, joskus liikaakin Loppu viimein se on hyvä asia, ettei aina mene täysillä. Kattelen ja seurailen tilanteita. Monet kovat kuskit ajavat sievästi; Hibbert ajaa järkevästi. Kun on tarpeeksi hyvä, voi ajaa rauhallisesti. Jussi se aina minulle sanoo; Pitää tulla pois mukavuusalueelta! 17. Miten käyttäydyt huonosti menneen kisan jälkeen? Voisi sitä enemmänkin hermostua. Pitää yrittää kääntää nopeasti ajatukset hyviin asioihin ja nopeasti käännetäänkin. Kaivetaan ne plussat, ei voi kaikki olla mennyt huonosti. Hetken aikaa murehditaan, ei saa jäädä liikaa miettimään. Aina tulee uusia kilpailuja.
18. Toiko viime kauden SM pronssimitali menestyspaineita? En usko, että tuli paineita. Aina haluaa menestyä, joten ei sen kummempaa painetta. Kelkkailussakin on pieni piiri ja kaikki kuskit on tuttuja. Toivon, että kaikki ajaa mahtavan kauden ja kaikilla menee nappiin, lopussa katsotaan kuka pärjäsi parhaiten. 19. Onko moottoriurheilu ollut aina sinun intohimosi? On. 5-6 -vuotiaana sain ekan mopon ja siitä lähtien kaikki pärisevä on kiinnostanut, vaikka ruohonleikkuri, jos muuta ei ole tarjolla. Isä on aina ollut kiinnostunut moottoreista ja sieltä se on tullut. Ennemmin joku moottorilla toimiva laite, kuin kirja 20. Sinulla on ollut monia loukkaantumisia, onko niistä ollut helppo palata takaisin kilpailuihin? Lonkan sijoiltaan meno on ollut pahin loukkaantumiseni, se vaikutti myös alaselkään. Nilkkaa, rannetta, ja solisluukin on mennyt varmaan viisi kertaa. Murtumilla on selvitty ja sitten on oltu vähän aikaa syrjässä. Ensin miettii miten tästä kuntoutuu ja sitten katse kääntyy voiton puolelle. Loukkaantumissakin on aina ollut joku opetus. Monesti tulin loukkaantumisen jälkeen kovemmassa kunnossa takaisin kisoihin, kun oli ollut aikaa treenata enemmän. 21. Millä eväillä snowcrossin Suomen Mestaruus napataan? Eihän sitä voi kertoa, alkaa muut matkimaan Kokonaisuus; fysiikka, kalusto, tehokas harjoittelu ja se, että parannan vielä lisää. Haetaan lisävauhtia, ei ne muut mene niin kaukana, kaikki on voitettavissa. Omaa tasoa pitää nostaa, se on selvä, mutta näytetään niille pojille (naurua). Taso on kova, tietotaitoa on paljon ja vielä kun saisin Jussilta sen nopeuden.. Viime talvena se vielä nöyryytti minua radalla...
22. Oletko varikolla hiljainen keskittyjä vai jutteletko mielellään ihmisille? Juttelen paljon ja liikun varikolla. Hetki ennen kisaa teen pienen rauhoittumisen ja keskittymisen. Jussin kanssa usein analysoidaan ja kierretään rataa. Kaikkien pitäisi tutustua rataan ennen joka erää. Siinä samalla käydään läpi tulevaa erää, jotta ajatukset eivät hortoile ennen starttia. 23. Millaisia elämänohjeita sinulla on? Ei tuu äkkiseltään mieleen. Ajat muuttuu ja asiat, pyrin pysymään muutoksissa mukana. Tykkään, että kaikki on viimeisen päälle, pyrin täydellisyyteen ja asiat tehdään niin hyvin kun osataan. 24. Kerro jokin hauska muisto kisareissuilta Viime vuonna nauratti minulla ja monella muulla, kun Jussi juoksi joka kurviin näyttämään ajolinjoja minulle. Jussi meni yhtä lujaa, kun minä kelkalla. Kyllä minä sitten nopeasti hoksasin ajolinjat mitä Jussi näytti. 25. Onko sinulla ollut lapsuudessa jokin unelma-ammatti ja oletko siinä nyt? Ei minulla varsinaisesti ollut unelma-ammattia, ehkä autoilija, kuten Isäni. Mutta sitten huomasin, ettei se ole minun juttu. Sähkömiehenä on hyvä olla, asiat voisi olla huonomminkin. Nyt on käynyt vielä niin hyvä tuuri, että pääsin kelkkailuhommaan mukaan työni kautta. 26. Kauan aiot vielä jatkaa kilpailemista? Joskus tuntuu, että sitä vanhenee, mutta niin kauan ajetaan, kun on kivaa. Sitten jos tulee tärkeämmät asiat, niin laitetaan asiat uudelleen tärkeysjärjestykseen. Nyt on kiva ajaa kilpaa.
27. Lopuksi vielä terveiset lukijoillemme Salotec Racing Teamia kannattaa seurata ensi talvena. Seuratkaa ja tulkaa varikolle juttelemaan. Jussi on avoin tyyppi ja varmasti kertoo vinkkejä muillekin, ei tosin yhtä hyviä kuin minulle.. (naurua) Ajetaan kovasti kilpaa, se on ykkösasia.