Suomen rakennustaiteen museoja tiedotuskeskussäätiön kokoelmapolitiikka 2009
Sisällysluettelo 1. Lait ja asetukset 3 1.a. Museolaki 2006 3 1.b. ICOMin eettiset ohjeistukset 3 1.c. Kokoelmapoliittinen ohjelma 3 2. Suomen rakennustaiteen museon toiminta-ajatus 3 2.a. Kokoelmien luonne 4 3. Kokoelmien merkitys museon toiminnassa ja tulevaisuudessa 4 4. Kokoelmien historia 4 5. Kokoelmien edustavuus 5 5.a. Valokuvakokoelma 5 5.b. Valokuvakokoelman puutteet 5 5.c. Piirustuskokoelma 7 5.d. Piirustuskokoelman puutteet 7 5.e. Arkkitehtuurikilpailuihin liittyvä materiaali 7 5.f. Arkkitehtuurikilpailuihin liittyvän materiaaliin puutteet 8 6. Kokoelman kartutuskäytännöt 8 6.a. Valokuvakokoelman kartuttaminen 8 6.b. Piirustuskokoelman kartuttaminen 8 6.c. Kilpailuihin liittyvän materaalin kartuttaminen 10 6.d. Kartuttamisen kehittäminen 10 7. Poistoperiaatteet 10 8. Yhteistyö museoiden ja muiden tahojen kanssa 11 9. Kokoelmien säilyvyys 12 9.a. Nykyiset tilat 12 9.b. Tilojen riittävyys ja tilatarpeet tulevaisuudessa 12 9.c. Kokoelmatilojen olosuhteet ja turvallisuus 12 9.d. Kokoelmien konservointitilanne ja konservointitarpeet 13 9.e. Kokoelmien inventointi 14 10. Kokoelmien saavutettavuus 14 10.a. Asiakaspalvelu 14 10.b. Luettelot ja tietokannat 15 10.c. Digitointi 15 10.d. Tiedon välittäminen 15 10.e. Maksullisen palvelun periaatteet 15 10.f. Kokoelmien tunnetuksi tekeminen 16 11. Resurssitarkastelu 16 11.a. Henkilöresurssit 16 12. Luettelointiohjeet 18 Laatija: Elina Standertskjöld Kannen kuva: Uno Ullberg: Koulu ja pensionaatti 1903 2
1. Lait ja asetukset 1.a. Museolaki 2006 1.1.2006 voimaan tulleessa museolaissa todetaan, että museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, harjoittamalla siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa. Valtionosuuden saamiseksi museoilta edellytetään muun muassa, että: Museon näyttely-, työja yleisötilat sekä kokoelmien hoitoon ja säilytykseen tarkoitetut tilat ovat tarkoituksenmukaisia, museon toiminta on ympärivuotista ja sen kokoelmat ovat museon käyttäjien tavoitettavissa ja että museolla on toiminta- ja taloussuunnitelma sekä muut toimintaa ohjaavat suunnitelmat siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Valtioneuvoston asetuksessa museoista määritellään, että museoilla tulee olla kokoelmapoliittinen ohjelma. Museolla on suunnitelmat museon tavoitteista ja painopisteistä sekä siitä, kuinka tutkimus ja konservointi sekä kokoelmien esittäminen, tallennus, kartuttaminen ja säilyttäminen on museossa järjestetty. Siirtymäkausi lain ja asetuksen määräysten täyttämiseksi on vuoden 2009 alkuun. 1.b. ICOMin eettisessä ohjeistuksessa todetaan, että museoiden kokoelmat muodostavat merkittävän julkisen perinnön, jolla on erityisasema lain edessä ja jota kansainvälinen lainsäädäntö suojaa. Tämä julkinen luottamus edellyttää kokoelmien oikeudenmukaista omistamista, pysyvyyttä, dokumentointia, saavutettavuutta ja poistojen suorittamista vastuullisesti. Jokaisen museon hallintoelimen tulee laatia ja julkistaa kirjallinen toimintaohje, joka koskee kokoelmien hankkimista, hoitamista ja käyttöä. Siinä tulee selvittää kaiken sellaisen aineiston asema, jota ei luetteloida, konservoida tai aseteta näytteille. Ohjeistuksen mukaan kokoelmat ovat pysyviä ja esineen poistamista kokoelmista on vältettävä. Kokoelmista poistamisen periaatteet on määriteltävä ja vastuuhenkilö nimettävä. Museologiset perusteet kokoelmasta poistamiselle ovat: esine on rikkoutunut, kadonnut, varastettu tai loppuunkulutettu. Ohjeissa myös edellytetään, että poistettavaa esinettä tarjotaan ensisijaisesti toiselle museolle. 1.c. Kokoelmapoliittinen ohjelma Kokoelmapoliittisessa ohjelmassa määritellään kokoelmien luonne, kartunta- ja poistoperiaatteet, kokoelmien historia, kokoelmien saavutettavuus ja Suomen rakennusataiteen museo lainausperiaatteet. Ohjelma on menettelytapaohjeisto, johon on kirjattu kokoelmaan tulevan aineiston säilytys ja luettelointitavat. Ohjelmaan kirjataan myös pitkäntähtäyksen suunnitelmat. Ohjeisto on museon sisäisessä käytössä, mutta palvelee myös päättäjiä ja asiakkaita. Kokoelmapolitiikkaa tulee päivittää tarpeen mukaan. Kokoelmapoliittisesta ohjelmasta vastaa museon hallitus. Kartunnasta vastaa kokoelmien päällikkö eli arkistotoimen esimies, jonka toimenkuvaan kuuluu kartuntaperiaatteiden määrittely ja noudattaminen. 2. Suomen rakennustaiteen museon toiminta-ajatus Suomen rakennustaiteen museo on valtakunnallinen erikoismuseo. Sen tehtävä on kerätä ja tallentaa rakennustaidetta käsittelevää aineistoa ja tukea arkkitehtuurin tutkimusta. Museon pyrkimyksenä on levittää tietoa arkkitehtuurista ja lisätä arkkitehtuurin ymmärrystä niin suuren yleisön kuin asiantuntijoidenkin keskuudessa. Museo toimii siltana arkkitehtuurin ja sen käyttäjien välillä ja toisaalta alan ammattilaisten yhdyssiteenä sekä kansallisessa että 3
Erkki Huttunen: Sokoksen tavaratalo 1949-1952, pienoismalli museon kokoelmissa. kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on aktiivinen kulttuurilaitos, joka ylläpitää piirustus- ja valokuvakokoelmaa sekä kirjastoa ja tutkimustoimistoa, harjoittaa julkaisu- ja tiedotustoimintaa sekä järjestää arkkitehtuurinäyttelyitä. 2.a. Kokoelmien luonne Suomen rakennustaiteen museon kokoelmat ovat sen perustamisesta lähtien painottuneet vuoden 1900 jälkeiseen suomalaiseen arkkitehtuuriin. Kokoelmiin on tallennettu rakennustaiteen piiriin katsottavien kohteiden kuvia, piirustuksia, pienoismalleja ja dokumentteja. Museon tehtäviin ei kuulu rakennusfragmenttien tallentaminen. näyttelyiden tekemisen sekä tulevaisuudessa myös perusnäyttelyn kokoamisen. Tulevaisuudessa 2007 koekäyttöön otettu uusi kokoelmienhallintajärjestelmä SIPI mahdollistaa tietokantoihin tallennetun tiedon saamisen verkkoympäristöön. Tämä tulee lisäämään ja laajentamaan arkiston asiakaskuntaa. Tieto museon kokoelmista tulee lisäämään maanlaajuista piirustusten ja kuvien käyttöä näyttelyissä, julkaisuissa, kulttuurihistoriallisissa inventoinneissa sekä toivon mukaan myös rakennussuojelussa ja korjausrakentamisessa. 4. Kokoelmien historia 3. Kokoelmien merkitys museon toiminnassa ja tulevaisuudessa Kokoelmat muodostavat museon toiminta-ajatuksen perustan. Kokoelmien hoito ja kartuttaminen sekä materiaalin tunnetuksi tekeminen laajalle yleisölle ovat tärkeä osa museon valtakunnallista erikoistoimintaa. Valokuva-, piirustus- ja pienoismallikokoelmien hyödyntäminen mahdollistaa museon oman tutkimus- ja julkaisutoiminnan, historiallisten Valokuvakokoelma sai alkunsa kun Suomen Arkkitehtiliiton yhteyteen perustettiin 1949 kuva-arkisto. Kokoelman pesämuna oli Arkkitehti-lehdessä julkaistu mustavalkoinen kuvamateriaali. Alkuperäisenä ajatuksena oli kuitenkin kerätä myös historiallisia kohteita esittäviä kuvia. Piirustukset on pääosin saatu lahjoituksina arkkitehtitoimistoilta, yksityisiltä arkkitehdeilta ja heidän omaisiltaan. Kokoelma sai alkunsa Eliel Saarisen omaisten lahjoittaessa vuonna 1953 Arkkitehtiliiton kuva-arkistolle 259 Saarisen piirustusta. 4
5. Kokoelmien edustavuus Eliel Saarinen: Memorial Hall Detroitin ranta-alueella 1924. Kalannin kirkko, noin 1470. Kuva: Asko Salokorpi 5. a. Valokuvakokoelma Museon valokuvakokoelmassa on kuvia pääsääntöisesti vain suomalaisesta arkkitehtuurista. Mvkuvia on noin 80 000, mv-negatiiveja on tuntematon määrä ja väridioja noin 40 000, joista 8525 on erikokoisia laakadioja. Digitaalisessa muodossa olevia kuvia on 13 900. Vaikka kokoelma ajallisesti painottuu vuoden 1900 jälkeiseen arkkitehtuuriin, on arkistossa runsaasti kuvia myös keskiajan kirkoista, linnoista, 1500-1700-luvun kirkoista, ruukeista ja talonpoikaisarkkitehtuurista. Ne ovat tulleet museolle erilaisten julkaisujen ja projektien yhteydessä. Arkkitehti-lehdestä saatujen kuvien lisäksi kokoelma on karttunut näyttelyiden ja julkaisujen yhteydessä hankituilla kuvilla. Viime vuosina se on täydentynyt valokuvaajilta hankituilla kokoelmilla. Tällä hetkellä valokuvakokoelmaan tulee pääasiassa digitaalisia, värillisiä kuvia. Uusia haasteita ovat vanhan materiaalin saattaminen sähköiseen muotoon ja muualta tulleen digimateriaalin soveltuvuus museon käyttöön. Erityistä rakennustaiteen museon valokuvakokoelmassa verrattuna esimerkiksi maakuntamuseoiden kokoelmiin on, että sitä on alusta lähtien kartutettu tiukasti valikoiden korkeatasoisilla kuvilla. Kokoelma kuvastaa sen vuoksi myös arkkitehtuurivalokuvauksen historiaa. Museon kuvakokoelmassa on myös erona muihin kokoelmiin runsaasti A4- ja A3-kokoon pienennettyjä kopioita arkkitehtuuripiirustuksista. Nämä teetettiin aikoinaan A4-kokoisista UNIPHOT-negatiiveista, joista saatiin hyvin tarkat, mutta sävyttömät kopiot originaalipiirustuksista. Uno Ullberg: Viipurin taidemuseo ja -koulu 1930. Kuva: Aarne Pietinen 5.b. Valokuvakokoelman puutteet Kokoelman suurin puute 1900-luvun osalta on eiarkkitehtien suunnittelemat rakennukset. Rakennusmestarien töistä on tuskin lainkaan kuvia. Myös kartutuksen alkuvaiheessa kaikkia Arkkitehti-lehdessä julkaistuja sisäkuvia ei jostain syystä kelpuutettu kokoelmaan. Valokuvia, jotka eivät ole läpäisseet alkuaikojen tiukkoja kriteerejä, on kokoelmassa kuitenkin säilynyt negatiiveina ja paperikopioina, joita ei ole liimattu korteille. Näitä ei ole järjestelmällisesti luetteloitu. 1950-luvulta eteenpäin Arkkitehti-lehden toimituskunnan näkemys edustavasta arkkitehtuurista korostui. Tämä heijastui myös valokuvakokoelmaan, johon ei saatu kuvia kohteista, joiden ei katsottu edustaneen oikeaoppista näkemystä suomalaisesta arkkitehtuurista. 1960-luvulla alkanut rakentamisen määrällinen kasvu ei sekään merkittävästi näy kuvien määrän kasvuna. 5
Raili ja Reima Pietilä: Lieksan kirkko 1982 Carl Theodor Höijer: Vuorimiehenkadun vesitorni 1898 6
5.c. Piirustuskokoelma Kokoelmassa on tällä hetkellä noin 400 000 piirustusta (457:ltä arkkitehdiltä), kirjallisia dokumentteja, esineitä ja rakennusfragmentteja. Olennaista kokoelmassa on, että se sisältää luonnoksia, vaihtoehtoisia suunnitelmia ja muuta vastaavaa aineistoa, jota muualla ei yleensä ole säilynyt. Arkiston vanhimman osan muodostavat Carl Ludvig Engelin piirustukset 1820-luvulta. 1800- luvun lopun arkkitehtuuria edustavat aikansa keskeisten arkkitehtien Theodor Höijerin ja Gustaf Nyströmin pienet kokoelmat. Vuosisadan vaihteesta lähtien kokoelma alkaa olla runsas ja sisältää enenevässä määrin aineistoa aikakauden tärkeimmiltä arkkitehdeilta kuten Eliel Saarisen, Armas Lindgrenin ja Herman Geselliuksen yhteiseltä toimistolta, Lars Sonckilta, Selim A. Lindqvistiltä, Wivi Lönniltä jne. 1920-luku on myös hyvin edustettuna, mutta ajallisesti 1930-luvun arkkitehtuuri muodostaa runsaimman aineiston sisältäen Erik Bryggmanin, P.E. Blomstedtin, Erkki Huttusen ja Yrjö Lindegrenin jäämistöt. Sotien jälkeisen ajan merkittävimmät kokoelmat ovat Aarne Ervin, Viljo Revellin ja Aulis Blomstedtin jäämistöt. 1950-luvun jälkeistä aikaa täydentävät Aarno Ruusuvuoren ja Reima Pietilän piirustuskokoelmat, jotka saatiin omaisten lahjoituksina 2000-luvun alussa. Viimeisin merkittävä lahjoitus on museolle 2009 saatu W.G. Palmqvistin jäämistö. Museolle on saatu myös joitakin lahjoituksia liikelaitoksilta. SOK ja Kulutusosuuskuntien Keskusliitto ovat lahjoittaneet museolle osuuskauppojensa piirustuksia, Asuntosäätiöltä on saatu pienoismalleja ja valokuvia ja Rakennushallitukselta (nyk. Senaatti Kiinteistöt) kilpailujen pienoismalleja ja piirustuksia. Uusi haaste koko arkistoalalla tulee olemaan yksinomaan sähköisessä muodossa olevan aineiston säilyttäminen. 5.d. Piirustuskokoelman puutteet Koska museon varastotilat ovat tällä hetkellä täysin riittämättömät, eikä tulevaisuudessakaan näytä siltä, että ne riittäisivät kaikkien arkkitehdeilta saatavien jäämistöjen säilyttämiseen, on jouduttu tekemään periaatepäätös, että museo ei tallenna rakennusmestareiden jäämistöjä eikä insinöörien tekemiä rakennusteknisiä piirustuksia. Myös maisema-arkkitehtien jäämistöjen tallentamisesta on käyty pitkään keskustelua puolesta ja vastaan. Säätytalon kilpailuehdotus Lycurgos 1881 Uno Ullberg: Kilpailuehdotus monumentaaliaukioksi Viipuriin 1912 5.e. Arkkitehtuurikilpailuihin liittyvä materiaali Rakennustaiteen museolle on tallennettu Suomessa 1800-luvun puolestavälistä lähtien pidettyihin arkkitehtuurikilpailuihin liittyvä tieto. Kirjalliset dokumentit, kuvat, kuvakopiot piirustuksista ja liitteet on saatu Suomen Arkkitehtiliitolta ja osin arkkitehtien lahjoittamien jäämistöjen mukana. Liitolta on saatu materiaali niistä kilpailuista, joissa sen jäsen on ollut tuomaristossa. Kilpailuihin liittyviä asiakirjoja ovat: kilpailuohjelma, arvostelupöytäkirja ja liitteet sekä myöhemmältä ajalta myös Arkkitehtuurikilpailuja - julkaisu, joka on ilmestynyt Arkkitehti-lehden liitteenä. Voittaneista ehdotuksista on tallennettu mv-valokuvia ja dioja. 1980-luvulta lähtien on kilpailuista saatu myös pienoismalleja ja plansseja. Nykyään Arkkitehtiliitto toimittaa kilpailujen kuvamateriaalin museolle CD-levyillä. Arkkitehtien jäämistöjen mukana tulleita, kilpailuihin liittyviä piirustuksia säilytetään arkkitehtien muiden töiden joukossa, näin yleensä silloin, 7
Arkkitehti Viljo Myyrinmaan jäämistön lahjoitus. jos kyseessä on palkinnoitta jäänyt ehdotus. Mikäli kilpailun järjestäjältä on saatu palkintosijoille yltäneet ehdotukset, on ne säilytetty kokonaisuutena. Näitä ovat deponaatioina saadut kilpailut. Laajin kokoelma on Helsingin seurakuntien deponoimat kirkkokilpailut, jotka käsittävät yhteensä yli 1400 piirustusta. Muita suuria kokonaisuuksia ovat Stadion-säätiön deponoima vuoden 1933 stadionkilpailu sekä Eduskunnan deponoimat Säätytalon kilpailuehdotukset vuodelta 1881 ja eduskuntatalon kilpailuehdotukset vuodelta 1924. 5.f. Arkkitehtuurikilpailuihin liittyvän materiaalin puutteet Kutsukilpailujen osalta aineisto on puutteellista, koska kilpailuehdotuksista otetut jäljenteet ovat jääneet järjestäjille, eikä niistä ole tehty Arkkitehtiliiton toimesta julkaisua. 6. Kokoelman kartutuskäytännöt 6.a. Valokuvakokoelman kartuttaminen Kokoelma karttuu edelleenkin Arkkitehti-lehden materiaalilla. Se toimitetaan museolle digitaalisessa muodossa CD- tai DVD-levyinä. Kuvat ovat pääasiassa värillisiä. Kokoelmaa on lisäksi kartutettu aktiivisesti ostamalla arkkitehtuurivalokuvaajien kokoelmia. Viime vuosina on ostettu Heikki Havaksen ja Simo Ristan kuvia negatiiveineen. Kartuntaa on myös lisätty erilaisilla yhteistyöprojekteilla eri yhteistyökumppanien kanssa. Suurena puutteena voidaan kuitenkin pitää arkiston budjettiin kirjatun kartutusrahan vähäisyyttä. Summa on pienentynyt vuosi vuodelta ja se on kartutuksen kannalta nykyään enää nimellinen. Nykydokumentointi on kustannussyistä lähes pysähdyksissä, mikä osaltaan vinouttaa kokoelmaa. 6.b. Piirustuskokoelman kartuttaminen Alkuperäinen kartutusidea oli kerätä vain yksittäisiä taideteoksiin verrattavia piirustuksia ja ottaa 8
Juankosken osuuskauppa 1930-luku Aarne Ervi: Nuojuan voimalaitoksen insinöörin asunto 1948 Erkki Kairamo: Marimekon tekstiilitehtaan laajennus 1981 muusta materiaalista valikoidusti jäljenteet. Valikoiva aspekti todettiin melko pian ongelmalliseksi, sillä arkkitehtuurin vanhentuessa arkkitehtuurin historiaksi myös näkemykset sen merkityksestä ovat muuttuneet. Koska Suomessa arkkitehtuurin perustutkimus on ollut rajallista, on tulevan tutkimuksen takia pyritty ottamaan vastaan mieluummin runsaasti aineistoa kuin liian vähän. Vasta tutkimuksen myötä piirustusten arvo todella selviää, joten liian aikaisia johtopäätöksiä niiden arvosta on syytä välttää. Kokoelmiin on hyväksytty jo vuosia laajoja kokonaisuuksia kuten yhden arkkitehdin koko jäämistö tai esimerkiksi SOK:n osuuskauppojen piirustukset. Piirustuskokoelma on tähän mennessä karttunut pääasiallisesti lahjoitusten kautta. Näyttelyiden yhteydessä tapahtuvaa kartuntaa on jonkin verran. Esimerkiksi pienoismalleja ja joitakin piirustuksia on lahjoitettu museolle näyttelyn päätyttyä (esim. arkkitehti Erkki Kairamon luonnoksia). Tähän asti kokoelmiin hyväksymisen kriteerinä on ollut, että piirustuksen/jäämistön säilyttämistä on voitu harkita, mikäli se täyttää joitakin seuraavista ehdoista: jos tekijä on tunnettu, kohde on tunnettu, piirustus on laadukas, piirustuksella on dokumenttiarvoa (esimerkiksi ainoa säilynyt todistuskappale työstä, tällöin myös kopio voidaan säilyttää), piirustus kuvastaa hyvin omaa aikaansa tai 9
piirustuksella on suhde jo olemassa olevaan kokoelmaan. Aktiivinen kartuttaminen eli piirustusten ostaminen on lähes olematonta, sillä piirustusten hinnat ovat kohonneet huutokaupoissa museon tavoittamattomiin. Joitakin hankintoja on kuitenkin tehty. Yleensä niiden ostoon on saatu varat ulkopuoliselta sponsorilta. Tähän mennessä ei kokoelmaa ole ollut tarve aktiivisesti kartuttaakkaan, koska lahjoitusten määrä ylittää henkilökunnan kapasiteetin luetteloida jo saatujakaan jäämistöjä. Myös tilanpuute on ollut aktiivisen kartuttamisen esteenä. Kokoelman kannalta tärkeiden aukkojen paikkaaminen ostoilla voitaisiin tulevaisuudessa hoitaa esimerkiksi museon ystävien keräämillä varoilla. Museon ei ole kuitenkaan syytä hankinnoillaan nostaa jo korkeaa hintatasoa. Tähän asti on periaatteena ollut, ettei piirustuksista ole maksettu lahjoittajalle nimellistäkään korvausta. 6.c. Kilpailuihin liittyvän materiaalin kartuttaminen Kilpailuihn liittyvä materiaali karttuu edelleenkin pääasiassa Arkkitehtiliiton lahjoituksina. Uudeksi ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että kilpailujen järjestäjät ovat halukkaita lahjoittamaan museolle voittaneiden ehdotusten originaalimateriaalia. Kilpailuja järjestetään runsaasti ja vaikka lahjoitukset rajoitettaisiin vain palkinnoille yltäneisiin ehdotuksiin on materiaalia runsaasti, koska lahjoituksiin liittyy usein pienoismallit. Tulevaisuudessa onkin syytä päättää, onko suuren tilan tarvitsevaa materiaalia taloudellisesti mahdollista säilyttää. 6.d. Kartuttamisen kehittäminen Jorma Järvi: Maunulan yhteiskoulu 1957-1958. Kuva: Jaana Maijala Museon tekemällä ja tukemalla perustutkimuksella on tärkeä merkitys, kun pyritään vastamaan kysymykseen: Mitä tulisi säilyttää? Mitä perusteellisemmin Suomen arkkitehtuuri on tutkittu, sitä selvempi on myös näkemys yksittäisten töiden arvosta ja merkityksestä, ja sitä varmemmin voidaan tehdä valintoja. Kartuttamisen kehittämisen kannalta onkin välttämätöntä tehdä pitkäntähtäimen suunnitelma museon kokoelmia hyödyntävästä tutkimuspolitiikasta. Valokuvaamalla tehdyn nykydokumentoinnin tulee olla pitkäjänteistä ja suunnitelmallista ja liittyä myös muuhun museon toimintaan. Projektit voivat olla lyhytkestoisia ja tarkasti rajattuja, jotta niiden läpivienti on realistista. Hankkeet tulee kirjata museon toimintasuunnitelmaan. Lisäresursseja ja yhteistyökumppaneita voi hakea museon ulkopuoleltakin, kuten on jo tehtykin. Tällaiset yhteistyöprojektit tai erillisrahoituksella toteutettavat projektit näyttävät tulevaisuudessa olevan se tapa, jolla kokoelman puutteita parhaiten pystytään paikkaamaan. Tulevaisuudessa on syytä määritellä tarkemmin museon kokoelmat suhteessa muihin kokoelmiin. Eri vastuualueet tulee selkeästi kirjata päällekkäisyyksien välttämiseksi. Esimerkiksi mikä on Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkiston ja Suomen rakennustaiteen museon kuva-arkiston tehtävänjako? Voisiko osan museon laajasta piirustuskokoelmasta esimerkiksi lahjoittaa sopivaksi katsottuun maakunta-arkistoon tai museoon, ilman että museon kokoelma painottuisi alueellisesti liikaa pääkaupunkiseudulle? Liikelaitosten ja rakennuttajien kanssa tehtävää yhteistyötä tulee kehittää. Hyvänä esimerkkinä liikelaitosten kanssa tehdystä yhteistyöstä on Nordea Pankin museolle 2008 lahjoittama merkittävä piirustuskokoelma, josta tehtiin kirja ja näyttely. 7. Poistoperiaatteet Suomen rakennustaiteen museolla ei ole mitään virallista poistopolitiikkaa. Lahjoituskirjoihin on kuitenkin alettu lisätä kohta jäämistö lahjoitetaan kaikin omistusoikeuksin ja museolla on oikeus karsia materiaalia. Museoiden poistopolitiikka on yleensä hyvin 10
tuuttomat varastointikustannukset? Museolla esimerkkejä tällaisista pohdinnan alaisista tapauksista ovat maisema-arkkitehtien jäämistöt ja Arcitectan arkisto (joka päätettiin sittemmin sijoittaa Kansallisarkistoon). Rakennusmestarien piirustuksia on otettu vastaan jonkin verran, mutta onko museon syytä säilyttää arkkitehtien tekemiä taideteollisuusesineitä, vai lahjoittaa ne esimerkiksi Designmuseolle? Valouvakokoelman osalta poistoperusteena on ollut se, että mikäli valokuva on huonokuntoinen duplikaatti tai ei arkistoon kelpuutettava kohde tai kuva, joka sopii paremmin jonkun muun museon kokoelmiin, on se poistettu. Piirustusten kohdalla kopio, mikäli originaali on olemassa. On myös mahdollista hävittää materiaalia, joka on saatavissa muualla. Esimerkkinä kilpailujen liitemateriaali kuten kartat ja tilastot. Poistoja ovat tietysti myös kadonneet tai varastetut kuvat ja piirustukset. Tälläisia tapauksia on museon historiassa kirjattu muutamia. Loppuunkulutettua materiaalia ei museolla ole. Sigurd Frosterus: Työhuoneen nojatuoli n. 1908 kirjavaa. Yleinen käsitys tuntuu kuitenkin olevan, että poistot tulee tehdä jo ennen kuin esine/museon tapauksessa jäämistö tai yksittäinen valokuva tai piirustus liitetään kokoelmaan. Tämä tarkoittaa, että materiaali karsitaan ennen kuin se liitetään kokoelmaan. Muita yleisesti hyväksyttyjä poistotapoja ovat: annetaan toiselle museolle, deponoidaan toiselle museolle, otetaan aktiiviseen käyttöön (eli kuluu käytössä), myydään, jos myyminen hyödyttää kokoelmaa. Piirustuskokoelman osalta poistopolitiikka on muuttumassa, koska museon varastot alkavat täyttyä ja lähivuosina on odotettavissa että nk. suurten ikäpolvien arkkitehdit jäävät eläkkeelle ja lahjoittavat jäämistönsä museolle. Jäämistöjä joudutaan tästä syystä yhä enenevässä määrin karsimaan. Arkiston henkilökunta vahvistettuna museon muiden osastojen asiantuntijoilla tekee päätökset siitä, mitä säilytetään. Tarpeen vaatiessa voidaan kuitenkin kutsua kokoon laajempi asintuntijaryhmä, johon kuuluu asiantuntijoita myös talon ulkopuolelta. Deponaatioista pyritään nykyään eroon. Suomen rakennustaiteen museolla on tavoitteena saada nykyiset deponaatiot pysyvästi kokoelmiin. Avoimia kysymyksiä ovat: voidaanko kokoelmassa oleva esine/piirustus vaihtaa johonkin toiseen esineeseen/piirustukseen? Taloudelliset syyt eli esineen koko, mikäli säilyttäminen aiheuttaa koh- 8. Yhteistyö museoiden ja muiden tahojen kanssa Suomen Arkkitehtiliitto on ollut perinteisesti yksi museon tärkeimmistä yhteistyökumppaneista, perustettiinhan kokoelmat alunperin Safan toimesta. Arkkitehti-lehteen tuleva materiaali sekä kilpailuihin liittyvä materaali saadaan edelleenkin museolle Safan kautta. Toinen tärkeä yhteistyökumppani on Alvar Aalto Säätiö, jonka kanssa on usean vuoden ajan tehty yhteistyötä kokoelmien luettelointiin liittyen. Vuodesta 2005 ovat Safa, Säätiö ja museo tehneet yhteistyössä suomalaisen nykyarkkitehtuurin katselmusnäyttelyitä (0304, 0506 ja 0607). Näyttelyiden materiaali on saatu CD-levyillä arkistoon. Helsingin kaupunginmuseon kanssa on oltu yhteistyössä kuvantallennusta koskevissa asioissa ja Suomen valokuvataiteen museon kanssa SIPIjärjestelmän sovelluksen kanssa. Museon kokoelmista on myös lahjoitettu valokuvataiteen museolle filmejä, koska niiden säilytys vaatii erityisolosuhteita. Museoviraston historiallisen kuva-arkiston kanssa yhteistyö on ollut vähäisempää, samoin kuin rakennushistorian osaston arkiston kanssa. Voisiko yhteistyötä Museoviraston kanssa tiivistää? Tulevaisuudessa saattaisi olla hyvä esimerkiksi kartoittaa, kuinka suuri osa Museoviraston valokuvakokoelmasta sisältää arkkitehtuurivalokuvia. Kokoelmassa on muun muassa hyvä valikoima arkkitehtien muotokuvia. Voisiko Museoviraston kanssa ryhtyä yhteistyöhön konservointipalvelujen kehittämisessä? Yksi tulevaisuuden yhteistyöprojekti olisi laatia 11
Onni Törnqvist ja Lars Sonck: Pohjoisranta 10, 1900 rakennuskulttuuria inventoivien virastojen ja maakuntamuseoiden kanssa internettiin yhteinen arkkitehtuuriportaali, jossa on inventointien yhteydessä esiin tulleet rakennuskulttuurimme keskeiset kohteet. Tähän liittyen eri museoiden ja Museoviraston kokoelmissa olevien inventointien ja taloyhtiöiden historiikkien kokoaminen yhteen tietokantaan ja sen linkitys Rakennustaiteen museon sivuille. Helsingin yliopiston taiteentutkimuksen laitoksen ja Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin historian laitoksen kanssa on oltu yhteistyössä opinnäytetöiden suunnittelussa. Museon kokoelmia on hyödynnetty useissa opinnäytetöissä, muun muassa monissa suomalaista arkkitehtuuria käsittelevissä väitöskirjoissa. Yliopistojen (Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Åbo Akademi) kautta on saatu useana kesänä harjoittelijoita luettelointityöhön. Taideteollisesta korkeakoulusta on saatu valokuvaajaharjoittelijoita dokumentoimaan historiallista arkkitehtuuria. Vantaan muotoiluinstituutin kanssa on oltu yhteistyössä piirustusten konservoinnissa. 9. Kokoelmien säilyvyys 9.a. Nykyiset tilat Kokoelmia säilytetään tällä hetkellä kahdessa eri rakennuksessa. Päätalossa Kasarmikatu 24:ssä ja vanhassa Suomen pankin setelipainon talossa Vantaalla. Valokuvia säilytetään päätalossa 200 m 2 yleisötiloissa ja negatiiveja 20 m 2 tiloissa, joista noin puolet on kylmävarastotilaa. Piirustuksilla on Kasarmikadulla noin 145 m 2 ja Vantaan varastolla noin 1200 m 2. Vantaan tilat on varattu myös pienoismallien säilytykseen. 9.b. Tilojen riittäväyys ja tilatarpeet tulevaisuudessa Suurin ongelma tällä hetkellä on piirustusten säilyttäminen ja käsittely, koska suuria jäämistöjä tarjotaan museolle jatkuvasti. Tulevaisuudessa Designmuseon ja Rakennustaiteen museon laajennukseen on Rakennustaiteen museolle varattu 175m 2 lisää piirustusvarastoa sekä 70 m 2 käsittelytilaa. Museon ulkopuolista varastotilaa tullaan myös tarvitsemaan enemmän kuin nykyään. Lopullista tilantarvetta ei ole vielä määritelty. 9.c. Kokoelmatilojen olosuhteet ja turvallisuus Vantaan varaston olosuhteet on suunniteltu taideteosten säilyttämiseen soveltuviksi, joten ne ovat paremmat kuin Kasarmikadun tilat. Piirustusten käsittelyä ja saatavuutta häiritsee pitkä matka varaston ja päätalon välillä. Vantaan varastolla on tällä hetkellä noin 4/5 osaa piirustuskokoelmasta. Kaikki pienoismallit, jotka eivät ole esillä Kasarmikadulla, on myös varastoitu Vantaalle. Kasarmikadulla säilytetään nk. A-originaaleja eli kokoelman arvokkaimpia piirustuksia. Valokuvia ja negatiiveja säilytetään Kasarmika- 12
Selim A. Lindqvist: Kilpailuehdotus Stockmannin tavarataloksi 1916. Piirustus vaatii konservointia. dulla. Tiloja ei ole suunniteltu kokoelmia silmällä pitäen. Negatiiveja säilytetään erilaisissa työtiloissa ja varastoissa, joissa lämmön ja kosteuden vaihtelut ovat suuret. Suurin osa vanhoista negatiiveista on lisäksi tiloissa, joihin tulee suoraa päivänvaloa. Liimamattomat ja luetteloimattomat valokuvat ovat pölyisissä olosuhteissa joko arkiston yleisötilassa tai kellarissa. Näiden tilojen paloturvallisuus ei vastaa arkistotiloilta vaadittavaa tasoa. Ainoastaan diojen säilytysolosuhteiden voidaan katsoa olevan jotakuinkin asialliset. Nk. originaalidiat ovat asianmukaisissa kuorissa Kasarmikadun kellarin kylmähuoneessa, jonka kosteus ja lämpö on säädetty niille sopiviksi. Negatiivikokoelma tarvitsee pikimmiten asianmukaiset säilytystilat, samoin originaalipiirustukset, jotka tällä hetkellä on sijoitettu parven avoimeen yleisötilaan. Nykyisen museorakennuksen tilat ovat riittämättömät, eikä niitä voi muuttaa erikoisolosuhteita tarvitsevan materiaalin säilytykseen sopiviksi. Ihanteena olisi, että kaikkia piirustuksia säilytettäisiin suoristettuina metallisissa piirustuslaatikoissa. Tällä hetkellä suurta osaa säilytetään pahvikansioissa osin taitettuina tai rullilla. Ainoa ratkaisu on uusien tilojen hankkiminen. Tilojen tulee sijaita lähellä päätaloa, koska materiaalia tarvitaan päivittäin. Mikäli museon uutta laajennusosaa ei rakenneta lähivuosina, olisi pikimmiten kartoitettava keskusta-alueella olevia vuokrattavia varastotiloja. Tilojen tulee täyttää arkistomateriaaleille asetetut kriteerit. Ihanteellista olisi, jos voitaisiin olla yhteistyössä muiden tilan puutteesta kärsivien museoiden tai kulttuurilaitosten kanssa. 9.d. Kokoelmien konservointitilanne ja konservontitarpeet Rakennustaiteen museolla on Vantaan varastolla 100 m 2 ajanmukaiset konservointitilat tarpeellisine laitteineen. Museon tilapäisin sopimuksin organisoitu konservointityö on kuitenkin tyrehtynyt varojen puutteeseen. Museon mittavan piirustuskokoelman konservointi ja materiaalin säilyttämiseen liittyvät toimenpiteet edellyttävät paperikonservaattorin palkkaamista. Mahdollista olisi myöskin konservaattorin palkkaaminen jonkun muun laitoksen kanssa, jolloin toimipiste olisi Rakennustaiteen museon tiloissa. Piirustuksia on voitu konservoida ainoastaan silloin, kun ne ovat tulleet näyttelykäyttöön, joko museon omiin näyttelyihin tai kun ne on lainattu muille museoille tai kuvautettu. Museon kokoelmasta on konservoitu vain murto-osa. Vantaan ammattikorkeakoulun konservointilaitoksessa on voitu korjauttaa vuosittain muutamia arvokkaita piirustuksia. Pienoismalleja on korjattu näyttelyiden ja lainojen yhteydessä sekä Kulttuurirahaston tätä tarkoitusta varten myöntämällä apurahalla 13
vuosina 2006 ja 2007. Valokuvia ei ole konservoitu lainkaan. Museon 400 000 piirustusta käsittävän kokoelman kunnossa pitäminen vaatisi kokopäiväistä konservaattoria. Tällaisen palkkaamiseen ei kuitenkaan ole toistaiseksi ollut mahdollisuutta, koska konservaattorin toimen perustamiseen ei ole myönnetty varoja. Huomattava parannus tilanteeseen olisi, jos museo voisi palkata yhteisen konservaattorin jonkun toisen museon kanssa. 9.e. Kokoelmien inventointi Piirustusten osalta on luultavasti mahdollista tehdä vain karkea arvio. Lähivuosien yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on valokuvien ja negatiivien inventointi. Sen tekeminen olisi tärkeää, jotta pystyttäisiin selvittämään kokoelman kannalta tärkeät puutteet. Näin voitaisiin hankinnat ja projektit kohdistaa oikein. 10. Kokoelmien saavutettavuus Museon kokoelmien hallintaa ja saavutettavuutta on parannettu merkittävästi integroimalla vanhat tietokannat uuteen SIPI-järjestelmään. Integrointityö on tällä hetkellä kesken, mikä hankaloittaa sen täysimittaista hyödyntämistä. Vielä on auki missä laajuudessa kokoelmien tietoja voidaan laittaa verkkoon. Tekijänoikeuskysymykset saattavat olla joissakin tapauksissa esteenä. Amanuenssi Antti Aaltonen piirustusarkistossa. 10.a. Asiakaspalvelu Museon kokoelmia käyttävät asiakkaat ovat opiskelijoita, kirjojen ja näyttelyiden tekijöitä, museolan ammattilaisia, arkkitehteja sekä tavallisia, arkkitehtuurista kiinnostuneita ihmisiä. Arkistossa käy paikan päällä noin 300 asiakasta vuodessa. Puhelimessa ja sähköposteilla vastataan erilaisiin kyselyihin päivittäin. Noin puolet asiakkaista haluavat tutustua piirustuskokoelmaan, loput valokuviin ja dokumentteihin. Henkilökunta avustaa opiskelijoita opinnäytetöiden valinnassa ja materiaalin keruussa, julkaisujen tekijöitä kuvien valinnassa ja taustatutkimuksessa. Näyttelyiden tekijöille tilataan kopioita museon kokoelmissa olevista valokuvista ja piirustuksista. Henkilökunta tekee tiedonhakuja museon tietokannoista sekä ohjaa asiakkaita muihin arkistoihin, mikäli museolta ei löydy tarvittavaa aineistoa. Arkiston henkilökunta avustaa myös ulkomaalaisia ja kotimaisia turisteja kohteiden löytämisessä sekä matkaohjelmien laatimisessa. Kuvien toimittamisesta julkaisuihin kts. maksullisen palvelutoiminnan periaatteet. Arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvist 1882 1964 14
10.b. Luettelot ja tietokannat Sekä piirustukset että valokuvat on alunperin viety nk. pääkirjoihin. Piirustukset omaansa ja kuvat omaansa (kts. luettelointiohjeet). Kohteet on viety kirjoihin funktioluokituksen mukaan sitä mukaan kun aineisto on saatu museolle. Tämän manuaalisen luettelon kautta kohteita voi lähestyä sekä rakennustyypin, että suunnittelijan kautta. Arkistoon on myös kerätty tietoja arkkitehdeista nk. arkkitehtimappeihin, joissa on arkkitehteja koskevaa sekalaista materiaalia kuten lehtileikkeitä, kopioita erilaisita listoista, artikkeleista jne. Museo ylläpitää useita eri tietokantoja, jotka nyt on yhdistetty SIPI-järjestelmään. Tietokantoja ylläpidetään arkkitehdeista, kohteista, piirustuksista, arkkitehtuurikilpailuista ja valokuvaajista. Osa jäämistöistä on luetteloitu erikseen lahjoittajan toimesta ja nämä luettelot on tallennettu museon palvelimelle. Omien kokoelmien luetteloinnin lisäksi on museon tietokantoihin kerätty tietoa myös muualla säilytettävistä piirustuksista ja kuvista. Tässä nk. kohdetietokannassa on tiedot 5970 kohteesta. Tiedot on kerätty pääasiassa Arkkitehti-lehdistä sekä muista alan julkaisuista. Näistä kohteista ei museon kokoelmissa yleensä ole mitään muuta materiaalia. Kuvatietokanta kts. digitointi. 10.c. Digitointi Museon kuva-aineistoa ryhdyttiin digitoimaan Maria-tietokantaan vuonna 2000. Titetokantaan ehdittiin tallentaa noin 14 000 kuvaa, näistä suuri määrä opetusministeriön myöntämällä MYYTTIrahalla. Uuteen SIPI-järjestelmään, johon kuvat siirrettiin, on 2008 kevääseen mennessä ehditty tallentaa lisäksi noin 1000 kuvaa. Kuvia digitoidaan pääasiallisesti sitä mukaan kun niitä tilataan talon ulkopuolisiin julkaisuihin tai museon omiin näyttelyihin ja kirjoihin. Erillisillä projektirahoituksilla on myös voitu digitoida tärkeitä kokonaisuuksia. Tällä hetkellä digitoidaan Senaatin kuvakokoelmaa ja Simo Ristan kuvien digitointi on aloitettu erillisavustuksella. Suurikokoiset piirustukset joudutaan digitoimaan talon ulkopuolella ja sen jälkeen tallentamaan kuvatietokantaan. Hyvä esimerkki tästä oli Pietilä-näyttelyn yhteydessä digitoidut piirustukset. 10.d. Tiedon välittäminen Tietoa museon kokoelmista löytyy parhaiten museon kotisivuilta. Siellä on sekä kokoelmien asiakaspalvelusta että eri kokoelmista tietoa. Arkiston osioon on lisätty myös tietopaketteja eri aiheista kuten Tapiolan rakentuminen ja rintamamiestalot. Museon kokoelmissa olevien arkkitehtien esittelyt Insinööritoimisto Paloheimo - Ollila: Talo Kukkapuro 1969. Kuva: Simo Rista ovat olleet erityisesti yleisön suosiossa. Tulevaisuudessa arkkitehti-esittelyistä on tarkoitus rakentaa linkkejä rakennuksiin. Arkistossa on vuosien varrella pyritty pitämään pieniä näyttelyitä, jotka esittelevät osia kokoelmista tai uusia hankintoja. Suurien jäämistölahjoitusten yhteydessä on myös pidetty tilaisuuksia ja näyttelyitä. Kokoelmia esittelevien näyttelyiden materiaali pyritään laittamaan verkkoon. Museon nk. kohdetiedosto, johon on kerätty tietoa myös muualla kuin museon kokoelmissa olevista kohteista, on ollut asiakkaiden käytössä kirjastossa olevan päätteen kautta. Tulevaisuudessa, kun SIPI-kokoelmienhallintajärjestelmä on saatu toimimaan, on tarkoitus saada myös kuvatietokanta yleisön käyttöön. Kokoelmiin liittyvien teidostojen selaamisen mahdollistavia yleisöpäätteitä pyritään sijoittamaan myös arkiston tiloihin. 10.e. Maksullisen palvelutoiminnan periaatteet Museon valokuvia käytetään maailmanlaajuisesti arkkitehtuurikirjojen ja -lehtien kuvituksissa. Julkaisuoikeuksista perityt maksut muodostavat huomattavan osan museon omista tuotoista. Hinnat määräytyvät käyttötarkoituksen mukaan. Muut museot ja opiskelijat maksavat halvimman hinnan ja tieteelliset julkaisut vähemmän kuin kaupalliset julkaisut. Kuvat toimitetaan nykyään 90% sähköisessä muodossa. Skannausmaksut ovat kahdessa eri luokassa, opiskelijat ja museot sekä muut asiakkaat. Piirustusten kopioinnista ja kuljettamisesta peritään 20 käsittelymaksu. Arkiston henkilökunta ei ole toistaiseksi katsonut tarpeelliseksi hinnoitella asiantuntijapalveluita. Koska museo on valtion ylläpitämä laitos on katsottu, että veronmaksajille tulee edelleenkin antaa neuvoja ja opastusta veloituksetta. 15
Viljo Revell ja Keijo Petäjä: Teollisuuskeskus 1952. Kuva: Heikki Havas Tämä on myös sopusoinnussa museon toimintaperiaatteen kanssa, jonka mukaan museon tulee lisätä arkkitehtuurin ymmärrystä suuren yleisön keskuudessa. Hakukoneoptimointi ja uusien linkkien luominen muiden museoiden ja arkistojen sivustoilta museon sivuille edistäisi kokoelmien tunnettavuutta. Uusien linkitysmahdollisuuksien kartoittaminen onkin ensisijainen toimenpide kokoelmien tunnetuksi tekemisessä. Linkitysten tulisi tavoittaa esimerkiksi isännöitsijätoimistoja ja kiinteistönvälitystoimistoja sekä korjausrakentajia. Kuvaoikeuksien myynnin edistämiseksi museon kotisivuille tullaan laittamaan myyntikuvia merkittävistä kokonaisuuksista kuten jugend-kauden arkkitehtuurista ja valokuvaajien Simo Ristan ja Heikki Havaksen kokoelmista. Kokoelmia on tähän mennessä esitelty paikan päällä erilaisille ryhmille pyynnöstä. Vuosittain arkistossa käy muun muassa taidehistorian opikelijoita eri oppilaitoksista sekä ammattikorkeakoulujen opiskelijoita. Arkkitehtiopiskelijat pyritään tavoittamaan ottamalla yhteyttä opettajiin ja opintoohjaajiin. 10.f. Kokoelmien tunnetuksi tekeminen 11. Resurssitarkastelu 11.a. Henkilöresurssit Rakennustaiteen museon arkistossa työskentelee tällä hetkellä vakituisesti viisi henkilöä. Neljä amanuenssia ja arkistotoimen päällikkö. Toimistopäällikkö vastaa kokoelmien kartunnasta sekä kehittää arkiston toimintaa ja osallistuu yhteistyöprojekteihin. Amanuensseista yksi hoitaa piirustuskokoelmaa ja kolme kuvakokoelmaa, tietokantojen päivitystä, kuvatilauksia, asiakaspalvelua ja luettelointia. Amanuenssien työhön kuuluu lisäksi museon julkaisujen ja näyttelyiden tekemisessä auttaminen ja näyttelyiden kuratointi sekä kotisivujen tietopakettien laatiminen. Arkiston henkilökunnasta on 16
Amanuenssi Petteri Kummala kuva-arkistossa. vuosittain ainakin yksi, usein kaksi, amanuenssia kiinni erilaisissa museon projekteissa. Lisäksi arkiston henkilökunta kokoaa toimistopäällikön kanssa kokoelmista tehdyt pienet näyttelyt ja lahjoitusten yhteydessä järjestettävät näyttelyt. Amanuenssit pitävät luentoja opiskelijoille ja muille sidosryhmille sekä ovat mukana järjestämässä arkkitehtuurikävelyjä. Piirustuskokoelma on kasvanut vuosien mittaan 400.000 piirustusta käsittäväksi ja tulee lähivuosina karttumaan lisää, kun suurten ikäluokkien arkkitehdit jäävät eläkkeelle. Asiakkaiden palveleminen vie tällä hetkellä jo yli puolet amanuenssin työajasta, mistä syystä luetteloinnille ja piirustusten järjestelylle ja suojaamiselle jää liian vähän aikaa. Tämä on johtanut siihen, että tieto siitä mitä kokoelma sisältää alkaa olla ylimalkaisempaa kuin aiemmin. Piirustuskokoelmaa hoitamaan tarvitaan tulevaisuudessa vähintään kaksi amanuenssia. Edellä mainittuja muita tehtäviä hoitamaan on riittänyt kolme amanuenssia. Uuteen kokoelmienhallintajärjestelmään siirryttäessä työn määrä on kuitenkin lisääntynyt, koska ohjelman koekäyttö ja tietokantojen integrointi vaatii runsaasti manuaalista työtä. Tähän työhön tulisi saada lähivuosina harjoittelijoita. Mikäli museon tuleva uusi tulonhankintaohjelma toteutetaan, vaatii se amanuensseilta osallistumista muun muassa maksullisten arkkitehtuuriekskursioiden järjestämiseen ja mahdollisesti rakennusinventointien tekemiseen ja ohjaukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että perustoimintoihin; luettelointiin ja tietokantojen päivittämiseen, jää yhä vähemmän aikaa. Tämä ei ole suotavaa, sillä museon kokoelmat ovat valtakunnallisesti merkittävät ja perustiedot kokoelmista tulisi olla kaikkien saatavilla ja ajan tasalla. Kokoelmien perustoimintoja hoitamaan tulisi saada amanuenssien lisäksi vähintäin kaksi harjoittelijaa. 17
Luettelointiohjeet Valokuvamateriaalin luettelointi Valokuvamateriaalin luetteloinnista ja säilyttämisestä vastasi ennen museon perustamista arkkitehtiliiton palkkaama arkistonhoitaja. Kuvien tullessa museon kokoelmaan ne luetteloitiin aluksi pääkirjaan. Tämän jälkeen ne liimattiin 13 x 18 cm pahvikorteille, joiden taakse kirjoitettiin kohteen tiedot: signum eli kuvan arkistonumero, suunnittelija, kohde, osoite, mitä kuva esittää, valmistumisvuosi, missä Arkkitehti-lehden numerossa kohde on julkaistu, valokuvaajan nimi sekä oliko kuvasta negatiivi. Tiedot täytettiin alkuvaiheessa kuitenkin melko puutteellisesti. Korteista puuttuu usein valokuvaajatiedot, kuvausvuosi sekä lehti, missä kuva on julkaistu. Kuvien luettelointi perustui alusta pitäen nk. funktioluokitukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kohteet on luokiteltu käyttötarkoituksensa mukaan: kirkko, sairaala, liikerakennus jne. Pääluokkia on kymmenen ja ne on jaettu kymmeneen alaluokkaan. Kullekin yksittäiselle kuvalle annetaan lisäksi juokseva numero oman luokkansa sisällä. Funktioluokitus on käytössä edelleenkin ja se on osoittautunut ilahduttavan käyttökelpoiseksi myös tietokoneohjelmissa tehdyissä hauissa. Mikäli kuvasta on negatiivi, annetaan sille sama numero kuin kuvalle. Arkistokorttien kokoa suurennettiin oletettavasti jo 1950-luvun lopulla (ne ovat nykyään 21 x 30 cm). Niihin kirjoitetut tiedot ovat kuitenkin pysyneet lähes samoina. Nykyisin kortteihin kirjoitetaan lähiosoitteen lisäksi paikkakunta ja kuvausvuosi. Jossain vaiheessa kortteihin lisättiin myös kohta huomautuksia. Fyysisesti valokuvat on järjestetty arkistolaatikoihin arkkitehdin nimen mukaan aakkosjärjestyksessä ja rakennukset aikajärjestyksessä kunkin arkkitehdin kohdalle. Poikkeuksen tästä muodostavat rakennukset, joilla ei ole suunnittelijaa (keskiaikaiset kirkot, korsut jne) tai kokonaisuudet, jotka eivät ole yhden arkkitehdin tai toimiston suunnittelemia (ilmakuvat, katunäkymät jne). Ne on luokiteltu joko paikkakunnan mukaan tai aiheittain (talonpoikaistalot). Nykyään kuvia ei enää viedä pääkirjaan, vaan ne luetteloidaan suoraan osaksi SIPI-kokoelmienhallintajärjestelmää. Värikuville on myös annettu juokseva arkistonumero funktioluokituksen mukaan. Erikokoiset laakadiat ovat nk. originaalidioja, joista on tarvittaessa teetetty kinodioja lainattaviksi. Samoin kuin mustavalkokuvat, vietiin myös laakadiat aiemmin pääkirjaan, mutta vuodesta 1996 lähtien myös niiden tiedot on viety suoraan tietokantaan. Kuvakokoelmaan kuuluu myös runsaasti kinodioja, jotka ovat nk. originaalidioja, koska niistä ei ole laakadiaa. Värikuvia säilytetään Kasarmikadun kellarissa sijaitsevassa kylmähuoneessa Mustavalkokuvista ja negatiiveista on noin 60% luetteloitu ja värikuvista noin 70%. Piirustuskokoelman luettelointi Kun arkkitehdin jäämistö saadaan museolle, tehdään sen sisällöstä ensin karkea yleisluettelo tai kohteittainen luettelo. Seuraava vaihe on, että lasketaan piirustusten lukumäärä per kohde. Kokoelman perustamisen alkuvaiheessa piirustukset jaettiin A- ja B-luokkiin. A-luokan kohteet sisältävät museon merkittävimmät piirustukset ja ne on numeroitu yksittäin. B-luokassa piirustukset on luetteloitu kohteittain, eikä yksittäisten piirustusten lukumäärää tiedetä tarkkaan. Tästä menettelystä luovuttiin 1989. Kaikki samaan kohteeseen kuuluvat piirustukset pidetään nykyään yhdessä. Vanhalla tavalla arkistoituja piirustuksia ei kuitenkaan ole palautettu takaisin kohteiden yhteyteen, vaan ne ovat edelleenkin jaoteltuina A- ja B-luokkiin. Mikäli piirustus saa oman numeron, merkitään se myös pääkirjaan (esimerkiksi näyttelyn yhteydessä). Originaalipiirustukset numeroidaan samalla tavalla kuin valokuvatkin, kohteen funktion mukaan. Muuten piirustuksia koskevat tiedot luetteloidaan suoraan tietokoneelle arkkitehdin nimen mukaan. Luetteloon merkitään säilytysmuoto: mappi, kansio, rulla tai rullakotelo. Onko piirustus suora, kehystetty vai onko siinä passe partout. Myös tieto asiakirjoista ja kopioista merkitään. Viimeiseksi merkitään säilytysosoite. Piirustuksia on luetteloitu piirustuskohtaisesti 10% (5213 a-orig), piirustusten lukumäärä per kohde 40% (82.093) ja pelkästään kohteittain 50% (8263 kohdetta). Käytäntö on osoittanut, että jonkin kokoelman järjestelyä ja luettelointia nopeuttaa tekeillä oleva näyttely tai tutkimus. Kilpailuihin liittyvän materiaalin luettelointi Kilpailuihin liittyvät asiakirjat on tallennettu arkistokaappeihin aikajärjestyksessä yhtenä kokonaisuutena. Kilpailuihin liittyvät kuvat liimattiin 1980-luvulle asti korteille ja niitä säilytetään Kasarmikadun parvella, samoin kuin liimaamattomia mustavalkokuvia. Ehdotuksista otetut kinodiat säilytetään kylmähuoneessa. Kilpailujen tiedot on tallennettu vuoteen 2007 asti nk. kilpailutiedostoon, joka nyt on liitetty SIPI-järjestelmään. Lahjoitusten vastaanottoprosessi Jos arkkitehti itse lahjoittaa piirustuksensa museon kokoelmaan, pyydetään häntä itseään valitsemaan säilytettävä kokonaisuus. Arkkitehdilta pyydetään 18
Arkkitehti Viljo Myyrinmaan piirustuksia. lahjoituksen yhteydessä myös työluetteloa, jonka perusteella kokoelma on helpompi luetteloida. Lahjoituskirjaan kirjataan aina, että museolle siirtyvät kaikki oikeudet. Silloin kun piirustusten lahjoittaja on arkkitehdin perikunta tai toimisto, joka on lopettamassa toimintaansa, otetaan vastaan kokonaisuus. Tämä siistä syystä, että lahjoittajalla ei välttämättä ole edellytyksiä tehdä vallintaa tai käydä läpi aineistoa. Piirustuslahjoitusten yhteydessä museon henkilökunta käy yleensä ensin paikan päällä tutustumassa aineistoon, ennenkuin se siirretään museolle. Tässä vaiheessa tehdään jo valintoja ja poistoja ja päätetään mihin varastoon piirustukset siirretään. Valokuvien kohdalla erittäin tärkeätä on lahjoituksen yhteydessä selvittää tekijänoikeudet. Onko lahjoittajalla tai myyjällä tekijänoikeudet materiaaliin. Yleensä tekijänoikeuksien tulee siirtyä kokonaan museolle. Jos näin ei tapahdu, niin poikkeukset tulee kirjata lahjoituskirjaan tarkasti. Piirustusten ja pienoismallien lainausperiaatteet Pääperiaatteena on se, ettei piirustuksia tai pienoismalleja tavallisesti lainata ulos arkistosta. Poikkeuksena ovat näyttelylainat, mutta silloinkin kyseeseen tulevat vain luotettavat tahot. Yksityishenkilöt eivät voi saada itselleen materiaalia edes näyttelyitä varten. Arkistonhoitaja päättää viimekädessä näyttelylainoista. Rajoittavina tekijöinä lainaamisessa voi olla myös materiaalin kunto, sillä vaurioitunutta tai helposti vaurioituvaa materiaalia ei voida ilman konservointia tai vastaavaa kunnostusta päästää ulos museolta. Mahdolliset konservointikustannukset suorittaa lainan saaja. Jos lainaajalle riittää kopiot alkuperäisaineistosta, hoitaa rakennustaiteen museo aineiston kopioinnin lainaajan kustannuksella. Lainasta on tehtävä kaksi kappaletta allekirjoitettuja lainaustodistuksia, joista on käytävä ilmi lainattavan materiaalin tunnistustiedot ja lähtöhetken kunto. Kumpikin osapuoli saa oman kappaleensa todistuksesta. Vakuutuksen materiaalille ottaa lainan saaja, joka hoitaa omalla kustannuksellaan myös lainan aikana mahdollisesti tapahtuneet sellaiset aineistovahingot, jotka eivät kuulu kyseisen vakuutuksen piiriin. Lainan saajan tulee myös taata lainatun materiaalin kuljetuksen ja näytteillepanon aikana riittävä turvallisuus. Siten näyttelyssä on oltava kohtuullisesti hoidettuna se, ettei materiaalia sen aikana voida tärvellä tai varastaa. Esimerkiksi pienoismalleja ei voida pitää esillä ilman suojakupuja tai vastaavia suojia. Kuljetuksen voi suorittaa lainaajan kustannuksella joko museo itse tai jokin huolintaliike, mutta jälkimmäisessä vaihtoehdossa on käytettävä vain sellaista liikettä, joka on yleisesti alallaan hyväksi havaittu. Arvokkaissa kuljetuksissa aineiston mukana liikkuu museon valitsema kuriiri, joka määrää sen aikana materiaalin käsittelystä. Kuriirin tarpeen päättää arkistonhoitaja. Kuten lainaa annettaessa, niin myös sen palautuessa materiaalin kunto tarkastetaan ja siitä tehty lainaustodistus laitetaan piirustuslainat, palautetut -kansioon. 19
suomen rakennustaiteen museo finlands arkitekturmuseum museum of finnish architecture Suomen rakennustaiteen museo Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki www.mfa.fi