Mystiikka ERILAISIA USKOMISIA Monta tapaa uskoa Mystiikka on uskonnon harjoittamisen muoto, jota on kaikissa uskonnoissa. Sen tavoitteena on saavuttaa suora kosketus siihen viimeiseen, absoluuttiseen todellisuuteen, jonka koetaan olevan kaiken takana oli se sitten jumala tai kosminen prinsiipi ilman minkäänlaisia välittäjiä tai auktoriteetteja. (Hallenberg & Perho 1992, 13.) Mystinen elämys on yhden ihmisen oma kokemus. Mystistä kokemusta varten ei tarvitse opiskella ja väitellä uskon opinkappaleista vuosikausia. Uskonnollinen kokemus on riippuvainen kokijan ympärillä olevista ta voista ymmärtää uskontoa ja muuta kulttuuria. Islamin mystiikkaa harjoittavat der vishit pyrkivät kokemaan Jumalan läheisyyden pyörimällä itsensä ympäri. Tanssivia dervisheja. CC Vladimer Shioshvili. 22
Hurmos Kaikille uskonnonharjoittajille mystiikassa tunnettu uskonnollinen kokemus on tärkeä. Hurmoksellisessa uskonnollisuudessa tämä on kuitenkin huomattavasti suurempi kokemus. Hurmoksellinen uskovainen etsii tätä kokemusta. Hän voi muun muassa alkaa kesken uskonnollisen puheen äänekkäästi kiittämään ja loikkimaan ympäri uskonnollista tilaisuutta. Jotkut kokevat vahvasti Jumalan läsnäolon ja kaatuilevat kokemastaan voimasta. Jotkut alkavat puhua oudolla kielellä. Ei ole myöskään epätavallista leikkiä taikuudella tai käärmeillä uskonnon nimissä. Hurmoksellisessa uskonnonharjoittamisessa on tärkeää, että haluaa uskonnollisia kokemuksia ja niihin johdatteleva puhuja sekä yhteisö on sopiva. Brasilialainen katolis-karismaattinen rukousryhmä. Ilmeitä tarkkailemalla näkee vahvan elämyshakuisuuden. Käsien yhteenliittäminen luo yhteisöllisyyden tunnetta. CC Tiago assal Schvarstzhaupt. 23
Järki Kaikissa uskonnonharjoittamisen muodoissa ei haluta etsiä vahvoja uskonnollisia kokemuksia. Uskontoa halutaan perustella järjen avulla. Järjen asema uskonnoissa kasvoi, kun kreikkalainen filosofia otettiin vakavasti mukaan uskonnolliseen toimintaan. Perinteisiä perusteluita löytyy lukuisia. Ne noudattavat kuitenkin yksinkertaista kaavaa: Jumalan on oltava olemassa, koska X. X:n kohdalle voimme asettaa minkälaisen asian tahansa, esimerkiksi: 1. Jumala on olemassa, koska parannuin sen ansiosta alkoholismista. 2. Jumala on olemassa, koska muutkin uskovat siihen. 3. Jumala on olemassa, koska Jumalan pyhittämä lähde sanoo niin. Selitykset eivät ole filosofisesti lainkaan hyviä. Ne ovat loogisesti virheellisiä. Järki on sopinut huonosti yhteen uskonnollisen toiminnan kanssa. Uskonnollisen toiminnan on hyväksyttävä epäloogisuus. Tärkeämpää on saada aikaan hyvää. Fundamentalismi Fundamentti viittaa kivijalkaan tai pohjimmaiseen olemusta (lat. fundare, eng. foundation). Fundamentalismi on uskonnoissa esiintyvä piirre. Fundamentalistisesti suuntautunut uskonnollinen ryhmä pyrkii puhdistamaan edustamaansa uskontoa perustajiensa mielestä alkuperäisempään muotoon poistamalla siitä ulkopuolisia vaikutteita. Fundamentalismi syntyy usein tyytymättömyydestä nykyiseen uskontoon. Fundamentalismi ei kuitenkaan ole paluuta vanhaan, koska maailma on muuttunut niin paljon, ettei samaan ole paluuta. Se on pyrkimystä vielä uudempaan kuin modernismi. Se on postmodernismia. 24
Itse fundamentalismin käsite syntyi 1920-luvulla. Silloin se tarkoitti protestanttisen kristinuskon perustavia uskonkappaleita puolustavaa liikettä. Vuonna 1979 käsitettä alettiin käyttää myös Iranin islamilaisen vallankumouksen poliittisen toiminnan yhteydessä. Tällöin fundamentalismi alettiin liittää moniin islamilaisiin vanhoillisiin liikkeisiin. Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat kirjauskontoja. Jos joku pitää niiden kirjoituksia ehdottomina totuuksina, erehtymättöminä ja ehdottomasti laillisesti sitovina, on ajattelija fundamentalistinen. Vääräoppisiksi fundamentalisti määrittelee helposti sen, joka ei noudata kirjoitusten tai johtajien opetuksia. Islamissa ja juutalaisuudessa fundamentalistit puhuvat laeista, kun protestantit puhuvat oikeista uskonkäsityksistä. Hindulainen ja buddhalainen fundamentalismi ei korosta kirjallisuutta, vaan kulttuurista ja kansallista puhtautta. Fundamentalismin yhdeksän piirrettä ovat: 1. reagointi uskonnon marginalisoitumiseen 2. valikoivuus omien perinteiden ja kirjoitusten suhteen 3. moraalinen dualismi 4. ehdottomuus ja erehtymättömyys 5. millenarismi ja messiaanisuus 6. valikoitu jäsenyys 7. tiukat rajat 8. karismaattinen ja autoritaarinen johtajuus 9. käyttäytymisvaatimukset Reagointi uskonnon marginalisoitumiseen tarkoittaa sitä, että uskontojen merkitys on vähentynyt vuosisatojen saatossa rajusti. Tätä vastaan fundamentalistinen liike on noussut kamppailemaan. Fundamentalistit eivät hyväksy kaikkia uskontonsa tarjoamia materiaaleja, vaan valikoivat mieleiensä sisällön laajasta valikoimasta. 25
Moraalinen dualismi tarkoittaa vahvaa jakoa hyvään ja pahaan. Hyviä ja pahoja voivat olla mitä erilaisimmat asiat, mutta yleensä kaikki, joka uhkaa fundamentalistisen ryhmän oppeja ja johtajien valtaa. Johtajat ja oppi esitetään erehtymättöminä ja ehdottomina auktoriteetteina. Millenarismi ja messiaanisuus tarkoittavat maailmanlopun ennustuksia ja pelastumista eri tavoin. Kaikki eivät pääse fundamentalistisen uskonnollisen ryhmän jäseniksi. Jäsenille asetetaan erilaisia kriteerejä, jotta auktoriteettien valta varmistuu. Jäsenille annetaan myös tiukat rajat elämän eri osa-alueille ja käytökselle. Modernismi on fundamentalismin vastakohta. Modernistiseen ajatteluun kuuluu koulutusmyönteisyys ja yksilön merkityksen korostaminen. Modernismi viittaa uudenaikaistamiseen. Modernistisena aikakautena pidetään 1800- ja 1900-lukua. Se alkoi teollisen vallankumouksen jälkeen, kun nopea kaupungistuminen käynnistyi. 26