Nilakan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma III

Nilakan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma III Pohjois-Savon Kalatalouskeskus 2011

- 2 - Yhteystiedot: Nilakan kalastusalue 2011 Hallituksen pj. Seppo Sistonen Paanaslahdentie 14, 72530 Säviäntaipale, puh. 040-5778156 Isännöitsijä Ari Pyykkönen PL 1096, Puijonkatu 14, 70101 Kuopio, puh. 0400-251826 SIDOSRYHMÄT LÄHIOSOITE POSTITOIMIPAIKKA PUHELIN POHJOIS-SAVON LIIKENNE, ELINKEINO JA YMPÄRISTÖKESKUS PL 2000, KÄSITYÖKATU 41 70101 KUOPIO 020 63 60080 POHJOIS-SAVON KALATALOUSKESKUS PL 1096 70111 KUOPIO 0400-251826 POHJOIS-SAVON MAANMITTAUSTOIMISTO HALLITUSKATU 12 70100 KUOPIO 020 541 121 POHJOIS-SAVON VAPAA-AJANKALASTAJAPIIRI PALJETIE 13 71800 SIILINJÄRVI 0400-670 123 POHJOIS-SAVON AMMATTIKALASTAJAIN YHDISTYS R.Y. PUIJONSARVENTIE 14 A 9 70260 KUOPIO 044-2798606 ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTO (EVIRA) NEULANIEMENTIE 4,PL 92 70701 KUOPIO 017-201 451 Linkkejä: Nilakan kalastusalueen palvelut: www.ahven.net > kalastusalueet, www.muikkusuomi.fi >Pohjois-Savo>Osakaskunnat, kalastusalueet, kartat ja yhteystiedot sekä>kalastusalueiden vieheluvat Pohjois-Savon kalatalouskeskus: www.muikkusuomi.fi >Pohjois-Savo, www.ahven.net >kalatalouskeskukset Pohjois-Savon ELY-Keskus: www.ely-keskus.fi > Pohjois-Savo> kalatalouspalvelut Pohjois-Savon vapaa-ajankalastajapiiri: www.kalapaikka.net/psvapaa-ajankalastajapiiri/ Kansalaisen karttapaikka: www.karttapaikka.fi > kansalaisen karttapaikka> peruskarttojen haku Kalastuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820286 Kalastusasetus: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19821116 Yhteisaluelaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890758 Kymijoen Suomenlahden vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015: http://ymparisto.fi/vesienhoito

- 3 - Sisällysluettelo KUVAILULEHTI... 5 1. JOHDANTO... 8 A. PERUSTIEDOT... 9 2. NILAKAN KALASTUSALUE 2010... 9 2.1 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS... 9 2.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET... 10 2.3 VESIALUEIDEN OMISTUS... 12 2.4 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA... 12 3. KALATALOUDELLINEN KEHITYS NILAKAN KALASTUSALUEELLA... 13 3.1 KALAKANTOJEN NYKYTILA... 13 3.2 KIRJANPITOKALASTUS... 15 Tässä kappaleessa on esitetty kalakantojen nykytila ja ennusteita suunnittelujaksolle kirjanpitokalastustulosten perusteella Nilakalla (kuvat 8-10).... 15 3.3 SAALIS JA KÄYTETYIMMÄT PYYDYKSET (KALASTUSRASITUS)... 17 3.4 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN... 20 3.5 KALASTUKSEN VALVONTA... 24 3.6 KALAVESIEN HOITO JA KUSTANNUKSET... 25 B. TOIMENPIDESUUNNITELMA 2011-2020... 30 4. YLEISET TAVOITTEET... 30 4.1 KALASTUSALUEEN VISIO... 31 4.2 KALATALOUDELLINEN ANALYYSI... 31 4.3 KALATALOUDELLISET KEHITTÄMISTAVOITTEET... 32 5. YLEISET TOIMENPITEET... 32 5.1 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN KALAVAROJEN TEHOKKAAN TALTEENOTON KANNALTA TÄRKEÄT TOIMENPITEET... 32 5.2 KALAVESIEN HOITO... 39 5.4 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN... 42 5.5 KEHITTÄMISHANKKEET... 43 6. VESISTÖKOHTAISET TOIMENPIDESUUNNITELMAT... 44 6.1 Kumpusenjoki (6)... 44 6.2 Sulkavanjärvi (14)... 44 6.3 Sulkavanjoki (15)... 45 6.4 Koutajärvi (35)... 45 6.5 Heinikanjärvi (53)... 45 6.6 Koutajoki (74)... 46

- 4-6.7 Heinäjoki (84)... 46 6.8 Nilakka... 46 6.9 Alle 1 km² järvet ja lammet... 47 7. KIRJALLISUUS... 47 Liite 1. Nilakan kalastusalueen taseet ja tuloslaskelmat... 48 Liite 2. Kuhan kasvukäyrä Nilakalla 1998 (Käyttö- ja hoitosuunnitelma II)... 49 Liite 3. Siikojen kasvu ja siivilähammasjakauma Nilakalla 1998... 50 Liite 4. Kalataloushallinnon istutusrekisteri... 51 LIITE 5. Osakaskuntien ja yksityisten vesialueiden pinta-alat (Pohjois-Savon Maanmittaustoimisto 1999), osoite ym. tiedot. (2010).... 57 LIITE 6. Vesistöluettelo (numeron perusteella vesistö löytyy karttaliitteeltä)... 58 Kannen kuva ja kuvat sivuilla 8 ja 39: Timo Heikki Varis Kuva sivulla 33: Eero Simonen KARTTALIITE

- 5 - KUVAILULEHTI NILAKAN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA 2011-2020 Nimi 509 Nilakan kalastusalue Kotipaikka Keitele Pinta-ala Yhteensä 20 367 ha Lääni Itä-Suomen lääni Kunta Keitele, Pielavesi ja Tervo ELY Pohjois-Savo Suunnitteluvedet Nilakka 17 240,2 ha, jossa mukana Pielaveden Murtoselkä (698,7 ha) ja poissa Huuhtajankosken yläpuolinen alue (315,7 ha), Koutajärvi 1 002,5 ha, Heinikanjärvi 195 ha, Isojärvi 103,4 ha, Kumpunen 101,4 ha ja alle 100 ha lammet noin 73 kpl 1724,5 ha (Liite 5 ja karttaliite). Tärkeimpiä virtavesiä ovat Säviänvirta, Koutajoki, Sulkavanjoki ja Kangasjoki. Viereiset 516 Rasvanki-Virmasveden kalastusalue, 506 Pielaveden kalastusalue, 451 Pihtiputaan kalastusalueet kalastusalue, 453 Pohjois-Keiteleen kalastusalue Muut suunnitelma-asiakirjat ja toinen 23.3.2000. Nilakan kalastusalueen ensimmäinen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna 1989 Nilakan ammattikalastuskysely ja osakaskuntakysely 2009 ( Pohjois-Savon kalatalouskeskus). Voimassaolo 1.1.2011-31.12.2020 Nähtävillä/saatavissa keskusliitto/www.ahven.net. Kalastusalueen isännöitsijä, osakaskunnat, Pohjois-Savon ELY-keskus, Kalatalouden Tekijä Pohjois-Savon kalatalouskeskus ry, Ari Pyykkönen, 2011. Visio Kalastusalueen merkitys kasvaa entisestään. Kalastusalueen jäsenten pitkäaikainen yhteistyö luo hyvän pohjan toiminnalle. Kalastus, kalastuksen valvonta ja kalavesien hoito järjestetään niin, että ja mm. kuhan, ahvenen, siian ja muikun merkitys saalis- ja talouskaloina kasvaa entisestään. Rautalammin reitin uhanalaisen järvitaimenen säilyttäminen otetaan edelleen tavoitteeksi resurssien salliessa. Tiivistelmä Yhtenäiskalastuslupa-alue viehekalastukseen. Lisätietoja: isännöitsijä, Pohjois-Savon kalapaikkaopas, www.ahven.net ja www.muikkusuomi.fi. Kalastusalue tarjoaa kalastuksellisen perustan viehekalastajille ylläpitämällä Nilakan virkistyskalastuslupaa. Se palvelee vetouistelijoita, joilla yleensä on pyynnissä useampia vapoja. Viehekalastus tulee perustumaan kuhan, hauen, ahvenen ja taimenen kalastukseen. Virtavesien kalastusta kehitetään. Kalastusalueen ja osakaskuntien tulisi tutkia mahdollisuudet Leuhunkosken ja Kumpusenjoen saamiseksi erityiskalastuspaikoiksi. Osakaskuntien luvanmyynti Kalastus seisovilla pyydyksillä perustuu osakaskuntien luvanmyyntiin. Tarvittaessa pyydyslupaalueita laajennetaan osakaskuntien ja kalastusalueen yhteistyönä. Lupatuloilla rahoitetaan osa kalastusalueella tapahtuvasta kalavesien hoidosta myös lähivuosina. Pyydysyksikön hinnaksi suunnittelujaksolla suositellaan 2-5 / pyydysyksikkö osakkailta ja 4-10 /pyydysyksikkö osakaskunnan ulkopuolisilta. Metsästys- ja ravustusluvat hinnoitellaan erikseen. Kalastusalueen antamat kalastusta koskevat määräykset ja kiellot 1.1.2011-1.12.2020: Toimenpide 1. Verkkokalastuksen säätelyllä pyritään turvaamaan kalan kasvu alamittaan saakka. Samalla saalis (kg) paranee ja istutuksista saadaan parempi tuotto. Toimenpiteellä pyritään turvaamaan mahdollisimman monen kuhan lisääntyminen ja lisäämään myös järvitaimenen emokaloja. Toimella mahdollistetaan hauen, mateen, siian ja ahvenen kalastus verkoilla. Tavoitteen toteuttamiseksi Nilakan kalastusalue päättää kalastuslain 37 :n mukaisesti kokouksessaan kieltää solmuväliltään 31-54 mm verkkojen käytön kalastuksessa Nilakkajärvellä ja Pielaveden Murtoselällä yli 6 m syvyydessä. Poikkeus: 15.6-31.7 ei aseteta verkkokalastusrajoituksia siian syvännepyynnin mahdollistamiseksi.

- 6 - Toimenpide 2. Kalojen alamitan säätelyllä pyritään saamaan istutuksista parempi tuotto ja mahdollistamaan yhden kutukerran periaate erityisesti kuhalle ja järvitaimenen kasvu suurempaan kalastuskokoon sekä lisäämään emokaloja. Tavoitteen toteuttamiseksi Nilakan kalastusalue päättää kalastuslain 35 :n mukaisesti kokouksessaan määrätä noudatettavaksi seuraavia kalastusasetuksen 19 :n määräyksistä poikkeavia korkeampia alamittoja: Järvitaimen 45 cm ja kuha 42 cm. Toimenpide 3, pienvedet: Sivuvesistöissä, joissa hoitolaji usein on siika, ei pääasiassa tarvita verkkokalastusrajoituksia. Tarvittaessa voidaan suuren kalastusrasituksen takia rajoittaa verkkojen määrää. Toimenpiteellä pyritään hyödyntämään pienvesien kalavarat ja siikaistutukset mahdollisimman hyvin. Kalavesien hoito Istutukset Osakaskunnat, kalastusalue, kalatalousmaksut tai velvoitteet rahoittavat istutukset. Istutusmäärät tarkennetaan varojen mukaan vuosittain. Järvitaimen 2-3v. noin 2 000 kpl/vuosi (0,1 kpl/ha)ja/tai kuha ja/tai järvisiika 85-170 000 kpl/vuosi (5-10kpl/ha). Velvoitteet: 1. Keiteleen kunta, ISAVI 19.11.2010-2000 kpl 1-kes. väh. 7 cm:n kuhia Nilakkaan joka toinen vuosi. 2. Merenkulkulaitos, Järvi-Suomen väyläyksikkö: Säviänvirran ruoppaus, ISVEO 1.3.1976-8000 kpl 1-kes. planktonsiikoja vuosittain Säviänvirtaan. - velvoite istutetaan voimassaolevan istutussuunnitelman mukaisesti 1-kes. kuhina vuosina 2007-2011 - vuosien 2008 ja 2009 velvoite istutettiin siikoina. 3. RKTL: vedenotto Nilakasta, ISVEO 26.4.1974-550 kpl väh. 18 cm:n järvitaimenia vuosittain Säviänvirtaan. 4. Vapo Oy, Letkunsuo, ISYLV 24.11.2004-1500 kpl väh. 7 cm:n kuhia Nilakkaan joka toinen vuosi vuodesta 2006 alkaen. 5. Vapo Oy, Lappamäen-Tiirinsuo, ISYLV 3.12.2004-400 euroa kalatalousmaksua vuosittain - kohdevesistöt: Nilakka, Sulkavanjoki ja Sulkavanjärvi - istutettu vk. taimenia Sulkavanjokeen ja 1-kes. kuhia Nilakkaan ja Sulkavanjärveen. 6. Vapo Oy, Vehkasuo, ISYLV 8.7.2004-300 euroa kalatalousmaksua vuosittain - maksuun tehtiin v. 2008 indeksitarkastus, jonka jälkeen maksu on 330 euroa vuodessa - kohdevesistö Koutajärvi - istutettu joka toinen vuosi aikuisia rapuja -kalataloustarkkailuohjelma laadittu, siihen kuuluu kalastustiedusteluja, havaskokeita, koeravustuksia sekä kalojen elohopeamäärityksiä. 7. Vapo Oy, Koivusuo, ISYLV 18.7.2008-200 euroa kalatalousmaksua vuosittain - uusi maksu, josta ei vielä ole tehty käyttösuunnitelmaa - kohdevesistöt Korppinen ja Sulkavanjärvi. Kunnostettavat kohteet Kuormituksen vähentäminen on tärkein tavoite. Paikallisen tarpeen mukaan tehdään suunnitelman mukaan lahtivesissä ja pienvesissä kasvillisuuden- tai sedimentin poisto tai hoitokalastus tai muu toimenpide.

- 7 - Suunnitellut kehittämishankkeet Hanke 1. Tavoite: Otetaan huomioon kalastuslain uudistuksen tuomat muutokset toimintaan. - Toimenpiteet: Noudatetaan uutta kalastuslakia. Hanke 2. Tavoite: Elinkeinokalastuksen edellytysten turvaaminen varaamalla sille riittävän laajat lupa-alueet. - Toimenpiteet: Kalastusalue voisi luoda yhdessä osakaskuntien kanssa pyydyskalastukseen laajan yhteislupa-alueen. Hanke 3. Tavoite: Kalastuksen valvonnan kehittäminen. - Toimenpiteet: Noudatetaan uutta kalastuslakia. Nimetään 2-4 kalastuksen valvojaa tai ostetaan valvontapalvelu keskitetysti ulkopuolelta. Lisätään valvontaan rahoitusta. Hanke 4. Tavoite: Mahdollisimman hyvin kalakannan huomioivat ja kannattavat istutukset. Tehdään tarvittavat toimet uhanalaisen järvitaimenkannan elvyttämiseksi. - Toimenpiteet: Noudatetaan uutta kalastuslakia. Istutukset tehdään noudattaen vuosittain kalastusalueen kokouksessa tehtävää istutussuunnitelmaa, joka perustuu voimassa olevaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaan ja käytettävissä oleviin varoihin sekä ottaa huomioon velvoiteistutukset. Hanke 5. Tavoite: Verkkojen solmuvälisäätelyllä ja määräämällä kuhalle ja taimenelle nykyistä korkeammat alamitat säädellään kalastusta niin, että kuhan emokaloja on riittävästi jatkamaan sukua lämpiminä kesinä ja taimenkanta vahvistuu sekä emokalojen määrä lisääntyy. - Toimenpiteet: Noudatetaan uutta kalastuslakia. Kalastusalue tekee tarvittaessa hallintopäätöksen asiassa. Hanke 6. Tavoite: Hajakuormituksen vähentäminen ja tarvittavat kunnostustoimet - Toimenpiteet: Osakaskunnat ja kalastusalue tekevät tarvittaessa aloitteen. Rahoitus tulee haitan aiheuttajilta ja viranomaisilta. Viranomaiset suunnittelevat ja toteuttavat tapauskohtaisesti. Hanke 7. Tavoite: Kalastusalueen palveluiden ja tiedotuksen kehittäminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Osakaskunnat tiedottavat paremmin myymistään luvista. - Osakaskuntien luvista ja määräyksistä tiedottaminen. - Toimenpiteet: Osakaskuntien koulutus, nettipalveluiden kehittäminen niin, että KHS, lupa-alueet ja toimijoiden yhteystiedot löytyvät internetistä. Lupia tarjotaan myös osakaskuntien ulkopuolisille. Hanke 8. Tavoite: Osakaskuntien toiminnan aktivointi, toimintatapojen uudistaminen ja yhteistyön lisääminen osakaskuntien kesken ja/tai kalastusalueen kanssa. - Toimenpiteet: Uusia toimijoita pyritään saamaan mukaan toimintaan. Nuorisoa pyritään saamaan harrastuksen pariin järjestämällä kalastustapahtumia yhteistyössä muiden kalastusalueiden ja toimijoiden kanssa. Hanke 9. Tavoite: Kalataloudellisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan jatkaminen - Toimenpiteet: Kirjanpitokalastus jatkuu. Ammattikalastajat pyritään saamaan kirjanpitokalastuksen piiriin. Tehdään kalastustiedustelu 2019-2020 ja muut selvitykset tarvittaessa. Seurataan kalataloustarkkailua. Osakaskuntien toimintailmoituksilla kerätään tietoa alueella käytössä olevista pyydyksistä. Tarpeen mukaan voidaan tehdä koekalastuksia, kerätä saalisnäytteitä lajin ja iänmääritystä varten ja merkitä istutettavia järvitaimenia vaellusten selvittämiseksi. Rapukannan kehitystä tulee seurata osakaskuntien järjestämin koeravustuksin.

- 8-1. JOHDANTO Kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon (KL 1 ). Kalastusoikeuden haltija on ensi kädessä velvollinen järjestämään kalastuksen ja kalakannan hoidon niin, että 1 :ssä mainitut tavoitteet otetaan asianmukaisesti huomioon (KL 2 1 mom.). Tämän lain 1 :ssä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi kalastusalueen tulee TE-keskuksen määräämän ajan kuluessa ottaa käyttöön käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalastusalueen kalakantojen tilasta sekä hoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat yleiset suuntaviivat (KL 79 1 mom.). Nilakan kalastusalueen ensimmäinen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna 1989 (Takkunen). Kalastusalueen kokous teki päätöksen käyttö- ja hoitosuunnitelma II:sta 23.3.2000 (Pyykkönen). Alueen kalataloudessa on tapahtunut joitakin muutoksia edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen jälkeen. Muikkukanta on vaihdellut, muttei romahtanut. Ahven-, kuha-, särki- ja lahnakannat ovat hyötyneet useista lämpimistä kesistä vuoden 1995 jälkeen. Vaikutus jatkuu ainakin uuden suunnittelukauden alkuun. Siian merkitys saaliskalana on vähentynyt kannan heikennyttyä. Siikaistutuksista luovuttiin

- 9 - loisepidemian takia pitkiksi ajoiksi. Vuosina 2008 ja 2009 istutettiin jälleen suuri määrä siikoja. Istutuksen vaikutus näkynee vasta vuoden 2015 tienoilla. Silloin aletaan saada tietoa myös loistilanteesta. Alueen vesistöt luokitellaan pääasiassa laadultaan hyviksi, mutta erityisesti Nilakan Vuonamonlahdella ja Koutajärvessä on tapahtunut veden laadun heikkenemistä ja kalastus on vaikeutunut mm. umpeenkasvun ja pyydysten likaantumisen takia. Edellä mainitut vesistöt kärsivät kuormittavasta toiminnasta. Erityisesti turvetuotanto on lisääntynyt alueella, koska uusia soita on otettu tuotantoon. Hajakuormituksen vähentäminen tuleekin asettaa myös tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteeksi. Nykyisessä tilanteessa katsottiin, että edellinen käyttö- ja hoitosuunnitelma on syytä muuttaa ajan tasalle. Muutoinkin tavoitteena on ollut asiakirjan tarkistaminen kymmenen vuoden välein. Perustietojen päivittämiseksi tehtiin vuotta 2008 koskeneet tiedustelut alueen osakaskunnille, kalastusjärjestöille ja ammattikalastajille. Kysymykset tiedusteluissa ja järjestetyt palaverit ja kuulemiset tehtiin niin, että asianosaiset itse pääsivät mahdollisimman pitkälle vaikuttamaan lopputulokseen. Laadinnassa käytettiin myös kirjanpitokalastustietoja ja perehdyttiin soveltuvilta osin julkaistuihin raportteihin. Kalastusalue käynnisti käyttö- ja hoitosuunnitelman muuttamisen vuonna 2009. Käyttö- ja hoitosuunnitelma toimii ohjeena kalavesien hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä. Kalastusoikeuden haltija tai kalastusalueen kokouksen tai kalastusalueen hallituksen jäsen ei ilman perusteltua aihetta saa vaikeuttaa toimenpiteellään tai laiminlyönnillään suunnitelman toteuttamista. Viranomaisten, osakaskuntien ja jaettujen vesialueiden omistajien on tarpeen mukaan otettava huomioon suunnitelman kalavarojen hoitoa ja käyttöä koskevat suuntaviivat (KalL 82 ). Ohjausvaikutusta ei kuitenkaan ole pyritty ohjaamaan kovin selvästi sanktioilla. Vesioikeudellisissa hankkeissa on huomioitava käyttö- ja hoitosuunnitelma tarpeen mukaan (VL 2:22 ), eli kalastusalueen tahdon loukkaamista tulisi välttää. Ohjeellisuudesta huolimatta käyttö- ja hoitosuunnitelma on tärkeä asiakirja, jossa on määritetty alueen yhteistoiminnan perusteet. Suunnitelman on sisällettävä pääpiirteittäin selvitykset kalastusalueen kalakantojen määrästä ja tilasta sekä niiden nykyisestä käytöstä ja käytön perusteista. Sen tulee myös sisältää kalakantojen hoitoa ja käyttöä koskevat yleiset tavoitteet sekä vaihtoehtoja käytön ja hoidon järjestämiseksi sekä niiden kustannuksia (KalL 79 ). Ongelmana laatimisessa on ollut luotettavien tietojen hankinta kalavarojen määrästä ja tilasta. Ongelma on korostunut ja toistunut kalastusalueiden ja osakaskuntien päätöksen teossa, joissa päätös on perusteltava KalL:n 1 :n tavoitteiden toteuttamisella. Ilman kalastuksen ja kalavesien hoidon seurantaa kalastusalue ei pysty tehokkaasti ohjaamaan alueensa kalavarojen käyttöä. Myös suunnitelman toteutumisen jatkuva seuranta on tarpeen. Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisesta vastasi Pohjois-Savon kalatalouskeskus Nilakan kalastusalueen toimeksiannosta. Vastuullisena tekijänä oli kalatalousneuvoja Ari Pyykkönen. Nilakan kalastusalueen hallitus antoi asiantuntija-apua. A. PERUSTIEDOT 2. NILAKAN KALASTUSALUE 2010 2.1 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS Nilakan kalastusalue sijaitsee Pohjois-Savossa, Keiteleen, Pielaveden ja Tervon kuntien alueella. Vesialue, jonka kokonaispinta-ala on 20 350 ha, muodostuu pääosin Nilakasta ja siihen liittyvistä sivuvesistöistä. Kalastusalue rajoittuu lännessä entiseen Länsi-Suomen läänin rajaan, koillisessa Pielaveteen ja ulottuu etelässä lähelle Tervon kirkonkylää. Vesialue kuuluu Kymijoen vesistöön, Rautalammen reittiin lukuun ottamatta eräitä Viitasaaren reittiin laskevia pieniä järviä (karttaliite ja liite 6).

- 10 - Kalastusalueen kotipaikka on Keitele, jossa asuu noin puolet alueen väestöstä eli noin 2000 asukasta. Tärkeimmät elinkeinot alueella ovat maa- ja metsätalous, palvelut ja teollisuus. Kalastusalueen keskusjärvi on Nilakka, jonka osuus kokonaispinta-alasta on noin 86 %. Alueella on noin 73 lampea tai järveä. Nilakan pääosa sijaitsee Keiteleen, Pielaveden ja Tervon taajamien väliin muodostuvan kolmion sisällä. Rautalammin pääreitin vedet laskevat Nilakkaan Pielavedestä Säviänvirran kautta ja purkautuvat Äyskoskesta Rasvanki-Virmasveteen. Säviän keskivirtaama on 14 m³/s, ja valuma-alue (1165 km²) on samaa suuruusluokkaa Nilakan oman valuma-alueen (1002 km²) kanssa. Nilakan keskivirtaama Äyskoskella on 18,5 m³/s. Alueen luoteisosassa on Vuonamonlahti, jonka yhdistää muuhun Nilakkaan Keiteleen kirkonkylän kohdalla Vuonamonsalmi. Tärkeimpiä vesistöjä Nilakan lisäksi ovat Murtoselkä Pielavedessä, Säviänvirta, Koutajärvi, Sulkavanjärvi, Korppinen, Suvantojärvi, Heinikanjärvi, Salmijärvi, Isojärvi, Kumpunen, Pirttijärvi, Jokijärvi, Kärväsjärvi, Saarinen, Petäjäjärvi ja Ylimmäinen. 2.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET 2.2.1 Veden laatu Alueen suuremmat järvet ovat matalia, ja vesi on hyvälaatuista. Eräät alueet ovat lievästi rehevöityneitä. Lammet ovat enimmäkseen tummavetisiä ja reheviä. Kalastusalueen järvien vedenlaadusta on koottu tarkempia tietoja käyttö- ja hoitosuunnitelman II osaan. Lisätietoja vesistöistä saa myös karttaliitteestä. Valuma-alueella on runsaasti soita, mikä lisää vesistöihin kulkeutuvan humuksen määrää. Tämä näkyy myös kohonneina veden rautapitoisuuksina. Nilakka saa vetensä kahdesta pääsuunnasta. Säviänvirrasta ja Vuonamonlahdesta tuleva vesi on huomattavasti valumavesiä parempaa, mihin vaikuttaa altaiden tasoittava vaikutus. Nilakan pääaltaan vesi on suhteellisen kirkasta ja vesienhoitosuunnitelman mukaan hyvälaatuista. Nilakan ja Pielaveden Murtoselän veden laatu on pääasiassa pysynyt ennallaan. Nilakan Vuonamonlahdella, Säviän matalilla vesialueilla ja paikoin muuallakin veden laatu on heikentynyt (osakaskuntakysely 2009, kuva 1). Vuonamonlahti onkin pääaltaaseen verrattuna tummavetinen ja ravinnepitoisuudet ovat kohonneet. Vuonamonlahden pohjoispuolella ovat Lahnasjärvet, Korppinen ja Kumpusjärvi, jotka laskevat Sulkavanjärveen ja edelleen Sulkavanjokea myöten Vuonamonlahteen. Järvet ovat tummavetisiä, lievästi happamia ja ravinnepitoisuudet ovat kohonneita. Sulkavanjärven tilanne on kunnostustoimien ansiosta hieman parantunut (osakaskuntakysely 2009). Sulkavanjoen alaosaan liittyy Lappajärvi, joka on tummavetinen ja rehevä. Toinen Vuonamonlahteen pohjoisesta laskeva joki on Kangasjoki, joka saa alkunsa Kangasjärvestä. Joki aiheuttaa humus ja raskasmetallikuormitusta. Idästä Vuonamonlahteen laskee Ylimmäinen Aittojoen ja Kotaperäinen Patajoen kautta. Järvet ovat keskikirkkaita ja vähäravinteisia. Pohjois-Savon ELY on laatinut joelle kunnostussuunnitelman, jonka tarkoitus on vähentää joen aiheuttamaa kuormitusta. Säviässä on Kärväsjärvi, joka on vähäravinteinen ja lievästi tummavetinen.

- 11 - Kuva 1. Onko vedenlaatu muuttunut (osakaskuntakysely)? 1 = Heikentynyt (n=5) 2 = pysynyt ennallaan (n=6) 3 = Parantunut (n=0) 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 Nilakan länsipuolella on Koutajärvi, joka on niukkaravinteinen ja kirkasvetinen. Koutajärveen laskee matala ja runsaskasvustoinen Hetejärvi. Koutajärvi laskee Koutajokea myöten Nilakkaan. Koutajärvellä ovat verkot alkaneet likaantua turvetuotannon alettua Viitasaaren Vehkasuolla, josta jätevedet valuvat lopulta Koutajärveen (osakaskuntakysely 2009 ja Hartikainen 2010). Itä-Suomen ja Länsi-Suomen läänien rajalla sijaitsevat Hakonen, Isojärvi ja Salmijärvi, jotka laskevat Rimminjokea pitkin Suvantojärveen ja edelleen Suvannonjoesta Kolimaan. Alueen itäosissa ovat Kumpunen, Jokijärvi ja Pirttijärvi, joista vesi virtaa Pitkäjoen kautta Nilakkaan. Kumpunen ja Pirttijärvi ovat tummavetisiä, matalia ja rehevöityneitä. Heinikanjärvi on kirkasvetinen ja niukkaravinteinen. 2.2.2 Kuormitus Hajakuormitus on tärkeä vesien tilaan vaikuttava tekijä alueella. Tärkeimmät hajakuormitusta aiheuttavat tekijät ovat maatalous, metsätalous, turvetuotanto sekä haja-asutus. Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on viime vuosina vähentynyt investointien (lietealtaat, suojavyöhykkeet ja lietelannanlevityksen lopettaminen pelloille keväällä) ja ojituksen vähenemisen myötä. Turvetuotantoa on viime vuosina lisätty. Turvetuotanto on metsäojituksen ohella paikoin lisännyt suuresti kiintoaineksen määrää, ravinnekuormitusta ja raskasmetalleja vesistössä. Koutajärven kalataloustarkkailun mukaan kilon painoisen hauen käyttöä ei ole tarpeellista elohopeamääritysten perusteella rajoittaa, mutta viitteitä elohopean kertymisestä isompikokoisiin haukiin on kuitenkin nähtävissä (Hartikainen 2010). Yksittäisistä kuormittajista on suurin Keiteleen kunnan jäteveden puhdistamo, jolla on ravinnekuormittajana pieni paikallinen merkitys. Säviänvirran yläpuolella on Pielaveden kunnan jäteveden puhdistamo. Loppunut kaivostoiminta kuormittaa edelleen Kangasjokea, joka laskee Vuonamonlahteen. 2.2.3 Vesistön muu käyttö Nilakalla on uitettu puuta nippu-uittona. Uittoväylä on alkanut Pielavedestä ja jatkunut Kolun kanavasta eteenpäin. Uitto on loppunut viime vuosina. Alueen vesistöt antavat veneilyyn hyvät mahdollisuudet. Pielavedeltä voidaan eri reittejä veneillä aina Lahteen saakka. 2.2.4 Kaavoitus Kaavoissa on annettu tarkemmat määräykset ja ohjeet mm. rantarakentamisesta, veneväylistä, satamista ja valkamista, ympäristönsuojelusta ja maisemanhoidosta. Kaavoituksesta antavat lisätietoja Pielaveden,

- 12 - Tervon ja Keiteleen kunnat esimerkiksi nettisivuillaan. Suojelualueista, ympäristöluvista jne. saa lisätietoa ELY- keskus/aluehallintoviranomaiselta (www.ely.fi/ita). 2.3 VESIALUEIDEN OMISTUS Kalastuskunnan päätöksentekoa ja hallinnointia koskeva lainsäädäntö siirrettiin vuoden 2001 alusta kalastuslaista yhteisaluelakiin. Samalla poistettiin tilanne, jossa yhteisellä vesialueella oli kaksi osittain päällekkäistä organisaatiota; kalastuskunta ja yhteisen vesialueen osakaskunta. Käytännön kalastukseen ja kalaveden omistussuhteisiin ei tullut muutoksia. Kalastuslaissa (KL 286/82) tarkoitettuna kalastuskuntana toimii yhteisaluelain mukainen osakaskunta. Tästä johtuen käytetään jäljempänä kalastuskunnan sijaan nimeä yhteisen vesialueen osakaskunta (lyhyemmin osakaskunta). Yhteisaluelaki antaa pienille osakaskunnille mahdollisuuden kokoontua tarvittaessa osakkaan koolle kutsumana päättämään kalavetensä käytöstä. Nilakan kalastusalueella on 12 järjestäytynyttä ja aktiivista osakaskuntaa, jotka omistavat lähes kokonaan alueen kalastusoikeuden. Osakaskuntien vesipinta-ala vaihtelee välillä 150-5550 ha, ja keskiarvo on 1618 ha. Keiteleen kunnan omistuksessa ovat lasketut Ylimmäinen - ja Keskimmäinen Lahnasjärvi. Osakaskuntien yhteystiedot 2010 ja pinta-alat on esitetty liitteessä 5. Osakaskuntien rajat on esitetty karttaliitteessä. 2.4 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA Toimintaan tuli merkittävä muutos 1.1.1994 voimaan tulleen kalastuslain tarkistuksen myötä. Kalastusalueen valtuuskunta lakkasi olemasta ja uusiksi kalastusalueen toimielimiksi tulivat kalastusalueen kokous, hallitus ja isännöitsijä. Kalastusalueen jäseniä ovat (KL 71 ) osakaskunnat, vesialueen omistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt. Vuoden 1994 alusta tuli kalastuslakiin muutoksia, jotka lisäsivät kalastusalueiden hallinnollisia tehtäviä (taulukko 1). Näitä päätöksiä ei Nilakan kalastusalueella ole tehty. Vuoden 1997 alusta voimaan tullut kalastuslain tarkistus muutti onginnan ja pilkinnän jokamiehen oikeudeksi ja vapautti 65 vuotta täyttäneet kalastuskortin lunastamisesta. Samalla tuli mahdolliseksi lunastaa läänikohtainen viehekortti. Kalastusalueen tulee kuulla ja tiedottaa riittävästi hallintolain (434/2003) edellyttämällä tavalla lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia päätöksiä tehtäessä (taulukko 1). Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) edellyttää, että kalastusalueen kokouksen asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa. Kalastuskorttivarat sekä omistajakorvaukset ja viehemaksut alle 30 ja valtakirjalla muodostavat pääosan kalastusalueen toiminnan rahoituksesta. Korttivarojen määrä on vaihdellut huomattavasti riippuen kalastuskortin lunastusmäärästä ja hinnasta. Kalastusalueen oma pääoma on viime vuosina ollut hyvällä tasolla ja maksuvalmius on ollut hyvä koko ajan (liite 1).

- 13 - TAULUKKO 1. Lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvat hallinnolliset päätökset. Asia KL 11 3 mom. mukainen pilkintä tai kyläläisen kotitarvekalastuskielto 6 kk:ksi. KL 16 2 mom. Vesialueen käyttämättä jättäminen. Aloite alioikeudelle käyttöön otosta. Pakkovuokraus. KL 26 2 ja 4 mom. Kalastuskielto tai helpotusten myöntäminen padon ala- tai yläpuolella. KL 32 2 ja 3 mom. perustuva tietyn kalastustavan tai välineen kieltäminen ja asetuksesta poikkeavan silmäkoon määrittäminen, jotta KL 1 :n ehdot täyttyvät. KL 35 2 mom. mukainen alamitan määrääminen. KL 37 2 mom. mukainen pyydys- ja kalastustapakielto. KL 43 ja 46 :n mukainen rauhoituspiirin perustaminen tai lakkauttaminen. KL 45. Rauhoituspiirin rajankäynnin hakeminen kiinteistötoimituksessa. KL 79 ja 81 :n mukainen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta. KL 89 a ja 91 mukaisten omistajakorvausten ja viehekalastusmaksujen jako. 3. KALATALOUDELLINEN KEHITYS NILAKAN KALASTUSALUEELLA 3.1 KALAKANTOJEN NYKYTILA Nilakan kalastusalueella tavataan lähes kaikki maamme sisävesissä esiintyvät kalalajit. Alueen kalaston valtalajit ovat muikku, ahven, kuha, hauki, made ja särkikalat. Nilakka on Pohjois-Savon parhaita kuhajärviä. Kuore on merkittävä saaliskala kuhalle ja sitä on järvessä paljon ( Eero Simosen antama suulline tieto). Järvitaimen- ja rapukannat ovat lähes kokonaan istutusten varassa. Järvitaimenen hoito on tapahtunut viime vuosina etupäässä virtavesi-istutuksina ja virtavesien kunnostuksella on pyritty parantamaan sen elinympäristöä. Ravun kotiutusistutuksilla on pyritty palauttamaan rapukanta mm. Koutajärveen ja luomaan rapukantaa eräisiin järviin. Kalakantoja koskevat tiedot perustuvat viime vuosia koskeneeseen osakaskuntakyselyyn (P-S kalatalouskeskus 2009), kirjanpitokalastukseen, raporttiin Viitasaaren Vehkasuon kalataloudellisesta tarkkailusta Koutajärvellä (Hartikainen 2010) ja käyttö- ja hoitosuunnitelman II-osaan kasvun osalta. 3.1.1 Nykytilanne Nilakan kalastusalueella ovat hauki-, lahna- ja särkikannat runsaat, muikku-, kuha-, ahven-, made- ja säynekannat hyvät ja taimen-, siika- ja rapukannat heikot (kuva 2). Sivuvesistöissä, joista suurin on Koutajärvi, ovat hauki-, ja särkikannat runsaat, siika-, ahven-, made- ja lahnakannat hyvät ja muikku-, kuha-, taimen- ja rapukannat heikot (osakaskuntakysely 2009). Koutajärven kalastustiedustelun mukaan yleisimmät saalislajit olivat ahven, hauki ja lahna, jotka muodostivat 90 % saaliista (Hartikainen 2010). 3.1.2 Kalakantojen muutos Vuoden 1999 jälkeen ovat osakaskuntien antamien tietojen mukaan hauki-, made-, lahna- ja säynekannat lisääntyneet. Kuha-, ahven-, muikku ja särkikannat ovat hieman heikentyneet tai pysyneet ennallaan. Siika-, taimen- ja rapukannat ovat heikentyneet (kuva 3). Sivuvesistöissä siikakannat ovat istutusten ansiosta pysyneet ennallaan, kuten myös ahvenkannat (osakaskuntakysely 2009). Tämän perusteella voidaan olettaa, että särkikalakannat, kuha, hauki ja ahven ovat hyötyneet lämpimistä kesistä. Särkikalat hyötyvät myös niihin kohdistuvan kalastuksen vähäisyydestä. Koutajärvellä särki nousi vuonna 2009 merkittävimpien saaliskalojen (ahven, hauki, lahna) joukkoon (Hartikainen 2010). Tarkkailutulosten mukaan Koutajärvessä on viitteitä kalaston muuttumisesta rehevämmälle järvelle ominaiseen särkikalavaltaisempaan suuntaan, mikä näkyy kalastustiedustelussa särjen saaliin kasvuna sekä kalastushaittoja arvioitaessa roskakalojen runsastumisena.

- 14 - Kuva 2. Kalakantojen nykytila (osakaskuntakysely), n=13 5 = Hyvin runsas, 3 = Hyvä, 1 = Hyvin heikko 5,00 4,00 3,00 2,00 1,00 Kuva 3. Kalakantojen muutos (osakaskuntakysely), n=13 5 = Lisääntynyt selvästi, 3 = Pysynyt ennallaan, 1 = Heikentynyt selvästi 5,00 4,00 3,00 2,00 1,00 Taimen Muikku Kuha Siika Ahven Hauki Made Särki Lahna Säyne Kuore Rapu Taimen Muikku Kuha Siika Ahven Hauki Made Särki Lahna Säyne Kuore Rapu 3.1.3 Jokirapu Jokirapua voidaan kalastusalueella pitää uhanalaisena. Säviän virtaan rapurutto tuli vuonna 1957 ja seuraavana vuonna kanta tuhoutui Nilakasta. Suurissa järvissä ei rapukannan elvytys ole onnistunut kunnolla. Yhdessä maakunnan parhaista rapujärvistä Koutajärvessä rapukanta tuhoutui vuonna 1991. Koeravustusten (2005,2008,2010) perusteella Koutajärven rapukanta on heikko. Kalastustiedustelussa suuri osa vastaajista arvioi istutuksista huolimatta rapukannan vähentyneen viime vuosina. 3.1.4 Tärkeimmät saalislajit osakaskuntien mielestä Tärkeimmät saalislajit olivat osakaskuntien mielestä kuha ja muikku. 5 Kuva 4. Viisi tärkeintä saalislajia Nilakalla (osakaskuntakysely) n = 13 4 3 2 1 0 Taimen Muikku Kuha Siika Hauki Made Ahven Lahna 3.1.5 Kuhan ja siian kasvu Kuhanäytteistä suurin osa oli kalastettu 50 mm verkolla. Nilakalla kuhat saavuttavat säädetyn alamitan 37 cm 5-6 vuotiaina (liite 2, kuva 5). Murokkaaksi (pieni järvisiika)voidaan lukea siiat, joiden siivilähammasmäärä on alle 40. Siika häviää saaliista n. 6 ikävuoden jälkeen. Istutettu planktonsiika ja murokas kasvavat nuorena yhtä nopeasti. Planktonsiiat jatkavat tuon jälkeen kasvua, mutta kasvu hidastuu silläkin iän myötä (liite 3, kuvat 6 ja 7).

- 15-3.2 KIRJANPITOKALASTUS Tässä kappaleessa on esitetty kalakantojen nykytila ja ennusteita suunnittelujaksolle kirjanpitokalastustulosten perusteella Nilakalla (kuvat 8-10). Nilakalla on toiminut keskimäärin kolme kirjanpitokalastajaa, joista Reino Pääkkönen on toiminut jo noin kaksikymmentä vuotta. Saaliskirjanpidon perusteella on voitu laskea luotettava yksikkösaalis (kg/koentakerta/verkko) eri kalalajeille, koska kirjanpito on jatkunut riittävän pitkään ja kalastus on tapahtunut samojen henkilöiden toimesta pääasiassa samalla pyyntivälineellä (verkko). Yksikkösaalis kuvastaa kalakannan tilaa. Seuraavassa esitettävät kirjanpitokalastustulokset vuosilta 1989-2008 ovat samansuuntaisia ja tukevat osakaskuntien tekemiä arvioita muutoksista kalakannoissa ja kalakannan nykytilasta. Kuhan yksikkösaaliin nousu alkoi 90-luvulla jatkuakseen ja tasaantuakseen 2000-luvulla. Jaksolla oli tavallista useammin ja peräkkäisinä vuosina lämpimiä kesiä. Kuhan lisääntyminen (yli 14 C) ja ravinnon käyttö (yli 20 25 C) ovat tehokkaimmillaan lämpimässä vedessä. Tästä voi ennustaa tulevia hyviä kuhavuosia suunnittelujaksolla olettaen, että kuha tulee pyyntikokoiseksi 5-7-vuotiaana. Myös kuhaistutukset ovat olleet huomattavia ja ne ovat oletettavasti tasanneet kuhan kannanvaihtelua. Muikkukanta on vaihdellut ilman suurta notkahdusta. Kannan huiput koettiin 1997, 2003 ja 2007. Vuonna 2008 kanta notkahti voimakkaasti. Vuoden 2009 alustavien tietojen mukaan kanta olisi jälleen alkanut voimistua eikä muikkukato olisi alkamassa. Muikulle ovat kuitenkin tyypillisiä voimakkaat kannanvaihtelut, joten muikkukantojen kehitystä on mahdotonta luotettavasti ennustaa pitkällä aikavälillä. Kolmanneksi tärkeimmän saalislajin ahven on hidaskasvuinen ja sen kannanvaihtelu kestää pitkään. Ahven on selvästi hyötynyt lämpimistä kesistä ja ajoittain hyvistä muikkukannoista. Ahvenen yksikkösaalis 27-33 ja yli 40 mm verkoilla on viime vuosina ollut hyvä. Ahvenen keskikoko on kasvanut edelleen, mutta vallinneen ikäluokan koko kääntynyt laskuun. Pienen muikkuverkkoon jääneen ahvenen yksikkösaalis on laskenut koko tarkastelujakson, noustakseen jyrkästi sen lopulla. Uusi vahva ikäluokka on ehkä syntynyt. Samaan aikaan muikkukanta on laskenut. Pelättävissä on, että vahvistumaan kääntynyt ahvenkanta saalistuksellaan heikentää edelleen muikkukantaa ja jossain vaiheessa lähivuosina tulee muikkukato. Tämä riippuu kuitenkin monista muistakin syntyvän muikkuikäluokan eloonjäämiseen vaikuttavista tekijöistä.

- 16-1,6 Kuva 8. Yksikkösaalis, muikkuverkko kg/koentakerta/verkko 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 muikku ahven särki Vuosi ei kalastusta 1999 ja 2006 0,8 Kuva 9. Yksikkösaalis, verkko27-33 mm 0,7 kg/korntakerta(verkko 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 ahven siika kuha 0 Vuosi Siian yksikkösaalis romahti 2000-luvulla. Siikaistutuksista luovuttiin Nilakalla lähes kokonaan aivan viime vuosiin asti. Syynä tähän olivat siioissa runsaina esiintyneet loiset. Myös järvessä luontaisesti lisääntyvä murokaskanta on taantunut. Näin käy usein muikkukantojen vahvistuessa. Muikku ilmeisesti syrjäyttää ravintokilpailussa siian. Murokas muodostaa siikasaaliista suurimman osan. Murokas pyydetään Nilakalla 27-33 mm verkoilla.

- 17-0,5 Kuva 10. Yksikkösaalis, verkko yli 40 mm kg/koentakerta/verkko 0,45 0,4 0,35 0,3 0,25 0,2 0,15 0,1 0,05 0 hauki ahven siika made kuha taimen Järvitaimen kanta on myös heikko. Järvitaimenta on istutettu vähän. Joki-istutukset eivät ole lisänneet pääaltaan järvitaimenkantaa. Särkikalojen ja hauen yksikkösaaliit ovat kasvaneet. Hauki saalistaa runsaita särki-, muikku-, kuore- ja ahvenkantoja. Ahven on lukumääräisesti selvästi suurempi, joten se lienee kuitenkin järven pedoista tärkeämpi pienten kalanpoikasten saalistajana. 3.3 SAALIS JA KÄYTETYIMMÄT PYYDYKSET (KALASTUSRASITUS) Vapaa-ajan kalastajien saalis oli vuonna 2001 noin 63 000 kg. Sen jälkeen ei asiaa ole selvitetty. Vapaa-ajan kalastajat harrastavat alueella innokkaasti ongintaa ja pilkintää. Verkkokalastus on vähentynyt, mutta sen saalis on edelleen vapaa-ajan kalastuksessa suurin. Ammattikalastajien saalis oli tehdyn kyselyn perusteella vuonna 2008 noin 43 000 kg ja saaliin arvo noin 41 000. Saalislajit antavat selvän kuvan muutoksista kalakannoista ja kalastuksessa. Särkikalat, ahven ja kuha ovat nykytilanteessa runsastuneet samalla kun muikkukanta on heikentynyt. Ammattikalastajien kiinnostus kalastaa kuhaa ja erityisesti ahventa, on noussut osittain myös niiden korkeamman arvon vuoksi. 3.3.1 Vapaa-ajan kalastus Vapaa-ajan kalastajien saalista suurin osa oli vuonna 1997 muikkua, ahventa, kuhaa ja haukea. Sen jälkeen ei ole selvitetty asiaa erikseen, mutta lajit lienevät pysyneet samoina. Vapaa-ajan kalastajat saivat vuonna 2001 kokonaissaaliistaan 63 000 kg, noin 60 % verkoilla (muu kalastus omistajan luvalla) ja vapakalastusvälineillä noin 40 % (kuva 11). Koutajärvellä olivat käytössä mato-onki, katiska ja harvat verkot (Hartikainen 2010).

- 18 - Kuva 11. Vapaa-ajan kalastuksen saalis kg Nilakalla vuonna 2001 onki ja pilkki 9 000 4 000 4000 viehe läänikohtaisella luvalla viehe ikään perustuen 38 000 8000 viehe kalaveden omistajan luvalla muu kalastus omistajan luvalla Kuva 12. Kalastusrasitus kalastuspäivinä Nilakalla vuonna 2005 (RKTL 2006) pyyntipäiviä kpl 80 000 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 onki ja pilkki viehe läänikohtaisella luvalla viehe ikään perustuen viehe kalaveden omistajan luvalla muu kalastus omistajan luvalla kalastuspäivät 71 000 3000 6 000 4000 16 000 % 71 3 6 4 16 Vapaa-ajan kalastajat käyttivät selvästi suurimman osan kalastuspäivistään vuonna 2005 ongintaan ja pilkintään (kuva 12). 3.3.2 Ammattikalastus Kalastusalueella on ammattikalastuskyselyn perusteella 1 päätoiminen ja 6 sivutoimista ammattikalastajaa. Osa ammattikalastajista kalastaa ajoittain myös Pielaveden kalastusalueella. Hyvät muikku-, ahven- kuha-, ja haukikannat luovat edellytykset ammattikalastukseen (kuva 13). Muikun kannanvaihtelu ja kysynnän heikkeneminen ovat vähentäneet tämän ennen niin tärkeän lajin merkitystä. Ammattikalastuksen saalis on lähes sama kuin 10 vuotta aiemmin. Tuolloin saaliista oli 2/3 muikkua, mutta nyt vain 15 %. Mahdollisuus esikäsitellä saalis Säviän kalasatamassa on lisännyt kiinnostusta ammattikalastukseen ja lisännyt yhteistyötä kalastajien kesken. Kalastajien osakeyhtiö pitää yllä sataman toimintaa. Alueella on kalan savustamo ja Tervossa sijaitsee jäähileasema sekä kalan esikäsittely- ja pakkaustilat. Lähialueella sijaitsee myös Vesannon kalasatama, jossa on spiraalipakastamo ja runsaasti pakkasvarastotilaa. Nuotta, isorysä, verkko ja katiskakalastus sopivat järvelle hyvin. Ammattikalastajat käyttävät näitä pyydyksiä ahkerasti. Erityisesti isorysäkalastus on elpynyt viime vuosina (kuva 14). Isorysiä on ollut parhaimmillaan käytössä noin 20. Rysillä saadaan sivusaaliina runsaasti särkiä, kuoreita ja salakoita. Kuha, muikku ja ahven olivat ammattikalastajien arvokkaimmat saalislajit. Kuha oli ensimmäistä kertaa arvoltaan ohittanut muikun. Saaliin arvo lajeittain laskettiin vuoden 2008 keskimääräisillä kalastajahinnoilla alv 0 % (RKTL 2009) (kuva 15).

- 19-12000 Kuva 13. Ammattikalastajien (n=6) saalis lajeittain Nilakalla vuonna 2008 yhteensä 42 908 kg 11165 10800 10000 8000 6688 kg 6000 4000 5012 2981 4172 2000 0 910 455 652 65 8 ahven hauki kuha särki lahna säyne made muikku siika taimen muut 35000 30000 Kuva 14. Ammattikalastajien (n= 6) saalis pyydyksittäin Nilakalla vuonna 2008 30518 25000 20000 15000 10000 5000 0 620 1295 2638 5235 80 1185 1337 yhteensä kg/pyydys

- 20-16000 14000 12000 10000 Kuva 15. Ammattikalastajien (n=6) saaliin arvo (alv 0%) lajeittain Nilakalla vuonna 2008, yhteensä 41 418 14143 11905 8000 6000 4000 2000 0 6065 3070 1786 2041 1728 364 73 215 28 ahven hauki kuha särki lahna säyne made muikku siika taimen muut 3.4 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN 3.4.1 Kalastusta haittaavia tekijöitä Nilakalla ei ole paljon kalastusta haittaavia tekijöitä. Veden laatu on pääasiassa hyvä. Ajoittain pyydykset limoittuvat leväkukintojen ja syksyisin kuolleiden leväkasvustojen takia. Särkikalojen lisääntyminen saattaa tehdä ammattikalastuksesta työläämpää ja laskea saaliin arvoa. Veneliikenteellä ja kalastuksella on ajoittain ollut laivaväylien lähettyvillä ristiriitoja. Niistä on useimmiten selvitty neuvottelemalla. Alhainen veden korkeus on puhuttanut vuosia ja keskustelu on noussut pintaan vähäsateisina kesinä. Asiasta on tehty aloite viranomaisille vedenpinnan nostamiseksi pysyvästi. Asia on edennyt hitaasti. Alhainen veden korkeus tuhoaa erityisesti kevätkutuisten kalojen kutupaikkoja ja lisää rantojen umpeenkasvua. Nilakalla on laajoja syvyydeltään matalia alueita, joten haittaa siitä on myös kalastukselle. Paikoitellen maa- ja metsätalouden ja turvetuotannon aiheuttama kuormitus on ylittänyt vesistön kantokyvyn. Pahiten tämä näkyy Vuonamonlahdella. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Vuonamonlahti on tilaltaan tyydyttävä. Yleiseksi tavoitteeksi on asetettu vesistön tilan saaminen hyväksi vuoteen 2015 mennessä. Vuonamonlahti on Sulkavanjoen laskukohdassa pahasti umpeenkasvanut hehtaarien alueelta. Kalastus ja kalojen lisääntyminen ja muu virkistyskäyttö on estynyt. Vaikutukset ulottuvat myös laajemmalle matalalla Vuonamonlahdella. Pohjois-Savon ELY-keskus on suunnitellut kunnostustoimia valuma-alueelle. Tarkoitus on vähentää valuma-alueelta tulevaa kuormitusta muun muassa tekemällä laskeutusaltaita. Myös Sulkavanjärvi reitillä on osittain umpeenkasvanut ja sen tilaa on parannettu kasvustoa vähentämällä ja petokalaistutuksilla. Koutajärven kalastustiedustelussa tulivat esille kalastushaittana särjen saaliin kasvu ja roskakalojen runsastuminen saaliissa sekä verkkojen voimistunut likaantuminen, joka suoritettujen havaskokeiden perusteella on ajoittain todellinen ilmiö. 3.4.2 Lupamäärien kehitys, pyydysyksiköt ja lupa-alueet Myytyjen verkkolupien määrässä on tapahtunut lievää kasvua (kuva 13). Aiemmin Nilakalle tultiin uistelemaan kuhaa myös muualta. Kuhakannat ovat kuitenkin parantuneet useilla järvillä viime vuosina. Nilakan suurella avoimella selällä tarvitaan merikelpoinen uisteluvene, jonka