Kouvolan hovioikeudelle osoitetun Riihimäen käräjäoikeuden tuomiota 07/815 asiassa R07/428 annettu 5.12.2007 koskevan valituksen perustelut.

Kouvolan hovioikeudelle osoitetun Riihimäen käräjäoikeuden tuomiota 07/815 asiassa R07/428 annettu 5.12.2007 koskevan valituksen perustelut. YLEISET PERUSTELUT A. JOHDANTO Kyseessä Taka-Hattelmalan Hoitotarvike Oy:n (entinen Suomen Kylmäpussi Oy, konkurssi 14.11.2002) konkurssipesän ja sen määräysvallassa olevan Taka-Hattelmalan Lämmönvaihdinliike Oy:n konkurssipesän (entinen Saunasampo Oy, konkurssi 30.4.2002) hanke yrittää saada konkurssipesään suorituksia velallisen epärehellisyyttä koskevan lain varjolla. Konkurssipesät eivät olleet nostaneet takaisinmaksulain mukaisia kanteita 6 kk määräajan puitteissa ja yrittävät välttää määräajan umpeentumisen seurauksen velallisen epärehellisyyttä koskevan lain avulla. Syyttäjä on toistanut konkurssipesien vaatimukset sellaisenaan ilman ainakaan ulospäin näkyvää itsenäistä syyteharkintaa. Käräjäoikeus on hyväksynyt syytteet sellaisenaan ilman kaikkien vastaajan esittämien kiistämisperusteiden kirjaamista ja käsittelemistä. Yhtiöt menivät likviditeettikonkurssiin, kun yhtenä tulolähteenä olevien suksipidikkeiden myyntitulot jäivät saamatta vuonna 2002 tammikuun puolivälissä loppuneen talven takia ja siitä aiheutuneen rahoitusvajeen selvittämiseen liittyvän sekaannuksen takia. Pesänhoitajien tavoitteena on tilapäisen maksukyvyttömyyden vääntäminen ylivelkaisuudesta johtuvaksi pysyväksi maksukyvyttömyydeksi. Suunnitelmaan kuuluu takaisinsaantilain argumentein osoittaa Saunasampo ylivelkaiseksi ja sen perusteella maksukyvyttömäksi. Ylivelkaisuusväittämän avulla yritetään saada maksukyvyttömyystilanne alkamaan vuosia ennen konkurssia. Suunnitelmaa perustuu väitteeseen Saunasampo Oy:ssä (käytän jatkossa entisiä nimiä) tehtyyn kirjanpitorikokseen, joka on syytteen mukaan tapahtunut niin, että pitkävaikutteisista menoista ja patentista, yhteensä noin 585.000 euroa ei ole tehty poistoja ja täten on syyllistytty törkeään kirjanpitorikokseen. Tähän väittämään perustuen Saunasampo Oy:n väitetään olleen ylivelkainen ja maksukyvytön ja siten arvoton vuosia ennen konkurssia, vaikka yritys oli maksanut kaikki erääntyneet maksunsa aina helmikuuhun 2002 saakka. Suomen Kylmäpussi Oy oli rahoittanut Saunasampo Oy:ssä tekeillä olevan kiukaan kehitystä 234.000 eurolla. Kun Saunasampo Oy:tä väitetään poistokikkailulla arvottomaksi, niin sen seurauksena saadaan Suomen Kylmäpussi Oy:n saatava Saunasampo Oy:ltä vuosia ennen konkurssia arvottomaksi ja sitä kautta Suomen Kylmäpussi Oy ylivelkaiseksi, tappiolliseksi ja maksukyvyttömäksi, vaikka Suomen Kylmäpussi Oy maksoi kaikki erääntyneet maksunsa aina kesään 2002 saakka. Näillä poistokikkailulla molemmat yhtiöt saadaan näennäisesti ylivelkaisiksi ja maksukyvyttömiksi vuosia ennen konkurssia. Tähän vedoten Suomen Kylmäpussi Oy:n konkurssipesä syytti Tapio Yli- Koveroa siitä, että Suomen Kylmäpussi oli ilman hyväksyttävää syytä maksanut kiukaan kehittämistä koskevaan vuonna 1993 tehtyyn sopimukseen perustuvia velvoitteita ja rahoittanut kiukaan kehittämistä. Alun perin Suomen Kylmäpussi Oy:n konkurssipesä vaati Yli-Koverolta vahingonkorvausta vuodesta 1993 saakka yhteensä 303.474.30 euroa, mutta muutti käräjäoikeudessa vaatimuksen koskemaan vain 31.12.1999 jälkeistä aikaa, jolloin vaatimukseksi jäi 81.393,59 euroa. 1

Syyttäjä vaati Yli-Koverolle rangaistusta kirjanpitorikoksista ja niihin tukeutuen rangaistusta törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä vaati Yli-Kovero määrättäväksi liiketoimintakieltoon kolmeksi vuodeksi. Tapio Yli-Kovero omisti 1/3 Suomen Kylmäpussi Oy:n osakkeista. Kyseiset oikeustoimet oli hyväksytty yhtiökokouksessa ja yhtiökokous oli vahvistanut tilinpäätökset ja myöntänyt Yli- Koverolle vastuuvapauden. Vaikka Yli-Kovero vastasi itsenäisesti yhtiöiden toiminnan pyörittämisestä, ei hänellä ollut ilman yhtiökokouksen valtuutusta oikeutta jättää noudattamatta aiempia päätöksiä tai muutella vahvistettuja tilinpäätöksiä. Yli-Koveroa syytetään myös siitä, että hän oli ilman hyväksyttävää syytä maksanut palkkaa itselleen tekemästään työstä, vaikka työntekoa ei ole kiistetty eikä korvausta ole pidetty kohtuuttomana. Käräjäoikeus hyväksyi konkurssipesien vaatimukset lähes sellaisenaan ja tuomitsi Yli-Koveron 10 kk ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan konkurssipesille rikoksesta saatuna hyötynä yhteensä 76.257,59 euroa ja tälle summalle korkoa konkurssipäivistä lukien sekä 8.289,79 euroa oikeudenkäyntikuluja. Liiketoimintakiellon määräämistä käräjäoikeus sentään piti kohtuuttomana, koska Yli-Kovero oli käräjäoikeuden mukaan toiminut konkurssiin jälkeen jo viisi vuotta nuhteettomasti. Tuomion pohjalla oleva ajatusrakennelma pohjautuu väitteelle Saunasampo Oy:n tilinpäätökseen liittyvään kirjanpitorikokseen eli siihen, ettei keskeneräisestä kiuasprojektista oltu aloitettu tekemään poistoja. Kun poistoja ei oltu tehty, väitettiin tilinpäätöksen antavan harhaanjohtavan kuvan yhtiön taloudellisesta asemasta ja Yli-Koveron syyllistyneen sen takia kirjanpitorikokseen. Verottaja on vuonna 1997 kysynyt kyseessä olevista tase-eristä sekä Saunasampo Oy:ltä että Suomen Kylmäpussi Oy:ltä ja saanut vastaukset, jotka ovat tyydyttäneet verottajaa. Kyseisiä taseita ei ole lähetetty kaupparekisteriin eikä niitä ole muutenkaan julkistettu. Näin ollen yksikään velkoja ei ole voinut saada harhaanjohtavaa tietoa yhtiöiden taloudellisesta tilasta. Pöytälaatikossa olevista tilinpäätöksistä on ainoastaan verottaja voinut saada harhaanjohtavaa tietoa ja tämäkin sillä edellytyksellä, että käräjäoikeuden mielestä verottajan ammattitaito ei riitä tilinpäätöksen tulkitsemiseen. Käräjäoikeus tuomitsee tästä poistojen tekemättä jättämisen seurauksena 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Jos poistojen tekemättä jättäminen ei ole törkeä rikos, kaatuvat sen seurausvaikutuksena kaikki muut syytteet. B. MAKSUKYVYTTÖMYYSTARKASTELU Käräjäoikeuden pitäisi olla toiminnassaan puolueeton ja tuoda esille ja käsitellä kaikki kanteen kiistämiseksi esitetyt seikat. KKO päätöksessä 3092/2005 asia palautettiin hovioikeuteen, koska hovioikeus ei ollut antanut lausuntoa kaikista kanteen kiistämisen perusteeksi esitetyistä seikoista. Hallituksen velallisen epärehellisyyttä koskevan lakiesityksen perusteluissa HE66/1988 sanotaan: Velallisen taloudellista kriisiä kuvaavaksi perustunnusmerkiksi on valittu maksukyvyttömyys. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa velallinen ei pysty täyttämään erääntyneitä velvoitteitaan kohtuullisessa ajassa. Laissa ja sen perusteluissa rikoksen edellytys on maksukyvyttömyys, jonka tunnusmerkki on se, että velallinen ei pysty täyttämään erääntyneitä velvoitteitaan kohtuullisessa ajassa. Ylivelkaisuus, tappiollisuus eikä mikään muukaan takaisinsaantilaissa mainittu seikka ei ole velallisen 2

epärehellisyyttä koskevan lain mukaisen maksukyvyttömyyden tunnusmerkki. Velka ei ole erääntynyt, jos sille on sovittu uusi maksuohjelma. Hallituksen esityksessä sanotaan myös: Maksukyvyttömyyden aiheuttaminen ja pahentaminen ovat yksiselitteisiä tunnusmerkkejä, jos pystytään selvittämään milloin velallinen on tullut maksukyvyttömäksi. Jos varallisuusasemaa huonontava teko on suoritettu ennen velallisen joutumista kriisitilanteeseen, se ei voi olla rangaistava, vaikka lopulliset vaikutukset ilmenisivät vasta kriisivaiheessa. Rangaistavuus edellyttää siis velallisen olevan kriistilanteessa tai että teko aiheuttaa kriisilanteen eli maksukyvyttömyyden. Teko edellyttää myös tahallisuutta, HE66/1988: Säännöksessä onkin pyritty pyritty siihen, että teon rangaistavuus olisi ratkaistava mahdollisimman yksiselitteisesti tekohetken tilanteen perusteella: Tämän vuoksi nimenomaan mainitaan, että velallisen tekohetken tilanteessa on tiedettävä jo olemassa olevien tai odotettavissa olevien vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vaikeuttaa velkojiensa taloudellista etua. Teon tahallisuuteen siis kuuluu, että velallinen on tekoaikana tietoinen tekonsa kaikista tunnusmerkeistä. Syyllistyminen velallisen epärehellisyyteen edellyttää teon tahallisuutta eli sitä, että velallinen ymmärtää tekevänsä rikoksen tai että hänen olisi pitänyt ymmärtää syyllistyvänsä rikokseen. Tämä tahallisuusvaatimus poikkeaa muusta rikoslainsäädännöstä. Esimerkiksi syyllistyminen velallisen petokseen ei edellytä tahallisuuden tarkastelua, vaan velallisen oletetaan tietävän syyllistyvänsä rikokseen ilman erityistä tarkastelua. Lainsäädäntö vaatii nimenomaisesti tahallisuuden selvittämistä teon rangaistavuuden edellytyksenä. Se vaatii että pystytään näyttämään, että velallinen ymmärtää tai että hänen olisi pitänyt ymmärtää tekevänsä rikoksen. Käräjäoikeus ei ole tällaista tarkastelua tehnyt. Käräjäoikeus perustaa tuomionsa erityistilintarkastuksessa esiintuotuun spekulatiiviseen laskelmaan ylivelkaisuudesta ja tappiollisuudesta. Liiketaloustieteellisesti tarkasteltuna ylivelkaisuus tai tappiollisuus eivät ole sama asia kuin maksukyvyttömyys. Tilastollisesti niiden välillä on positiivista korrelaatiota ei muuta. Ylivelkaisuuslaskelma on laadittu niin, että Saunasampo on saatu ylivelkaiseksi sen takia, että se on velkaa Suomen Kylmäpussi Oy:lle. Kun 2/3 Saunasammon velasta on velkaa Kylmäpussille ja Kylmäpussi kuuluu samaan lähipiiriin on looginen lopputulema se, että käräjäoikeus pitää Saunasampoa ylivelkaisena pääosin sen takia että se on velkaa itselleen. Liiketaloustieteessä ylivelkaisuus arvioidaan tuotto-odotusten perusteella eli yritys on ylivelkainen silloin, kun yritys ei odotettavissa olevilla tuotoillaan pysty selviytymään velvoitteistaan. Velkojen suhde liikevaihtoon ei osoita ylivelkaisuutta. Esimerkiksi valmistuvalla ydinvoimalalla voi olla velkaa moninkertaisesti liikevaihtonsa verran. Kun voimalan käyttökateprosentti on korkea ja tuottoaika pitkä, selviytyy voimala kevyesti velvoitteistaan. Tappiollisuuskaan ei osoita maksukyvyttömyyttä. Maksukyvyttömyys voi olla suunnitelman mukaista ja budjetoitua. Suurimpaan osaan uusien tuotteiden markkinoille tuloon liittyy budjetoitu alkuvaiheen tappiollisuus, joka kääntyy voitoksi myynnin kasvaessa ja markkinointipanostuksen suhteellisen osuuden vähetessä. Käräjäoikeus ei ole suorittanut minkäänlaista velallisen epärehellisyyttä koskevan lain mukaista maksukyvyttömyystarkastelua. Sen sijaan käräjäoikeus on ponnella selvittänyt takaisinsaantilain mukaisten objektiivisten takaisinsaantiperusteiden täyttymistä 3

Käräjäoikeuden selostuksessa asiasta ja tuomion perusteluissa jätetään kokonaan mainitsematta vastaajan todistajana esittämät lausumat ja kirjalliset todisteet siitä, että kyseessä on tilapäisestä maksukyvyttömyydestä johtuva konkurssi ja se, että yhtiöt eivät olleet pysyvästi maksukyvyttömiä. Todistajana kuultuna Yli-Kovero selosti laajasti konkurssin syitä ja toi esille, että konkurssin syynä oli tilapäinen maksukyvyttömyys, joka johtui Ski-fix suksipidikkeiden myynnin romahtamisesta ja sekaannuksesta. Vuonna 2002 Etelä-Suomen talvi loppui tammikuun puolivälissä, jolloin myös suksipidikkeiden myynti käytännössä loppui. Tämä asia selostettiin laajasti käräjäoikeudessa ja sen kirjaamatta jättäminen ei ole mitenkään voinut tapahtua epähuomiossa. Ohessa on uutena todisteena Tapio Yli-Koveron kirje (L21) Sisä-Suomen verovirastolle 4.4.2002 koskien konkurssihakemuksen peruuttamista. Tästä autenttinen kirje osoittaa kiistattomasti, että maksuvaikeuksien syynä oli talven loppuminen tammikuun puolivälissä ja kolmen kiukaan toimituksen siirtyminen myöhemmäksi ja että näiden yhteisvaikutus oli 150.000 mk 25.000 euroa. Kirjeestä käy ilmi, että Yli-Koverolla oli sopimus verottajan kanssa vuodelta 2001 periytyvien verovelkojen lyhentämisestä. Sopimuksen mukaan Saunasammon piti lyhentää verovelkoja tammija helmikuussa 50.000 mk ja sen jälkeen 20.000 mk kuukaudessa. Kirjeestä käy ilmi, että helmikuussa maksettiin 55.896 mk (uutena todisteena L24 on Meritan tiliote josta käy ilmi, että tammikuun lyhennys tuli maksetuksi 6.2.2002, poliisikuulustelupöytäkirjan sivu 149). Näin ollen 4.4.2002 kirjeen lähetyspäivänä oli lyhennysrästiä jäljellä (50.000+20.000-5.896) 64.104 mk eli 10.782 euroa. Ohessa on uutena todisteena 6.5.2002 päivätty Tapio Yli-Koveron kirje (L22) Saunasampo Oy:n konkurssipesänhoitajalle koskien konkurssin syitä. Tämä autenttinen kirje osoittaa kiistattomasti sen, että konkurssi johtui sähköpostiin lähtemättömyydestä johtuneesta väärinkäsityksestä ja että ilman tätä inhimillistä erehdystä ei konkurssia olisi tapahtunut. Sähköpostikirjeenvaihdosta käy ilmi, että Yli-Kovero sopi Finnvera Oyj:n kanssa lyhennysten lykkäämisellä vuodella edellyttäen, että Saunasampo maksaa erääntyneet korot 1.405,11 euroa. Kirjeestä käy myös ilmi, että muiden velkojen kanssa ei ollut ongelmia. Tämän vahvisti käräjäoikeudessa todistajana kuultu suurimman velkojan Janavalo Oy:n omistaja Erkki Huopainen. Näin ollen maksamalla 1.405 + 10.782 yhteensä 12.187 euroa olisi konkurssiuhka kokonaisuudessaan poistunut. Kirjeestä käy myös ilmi sekaannus sähköpostiliikenteessä. Uutena todisteena L23 on Yli-Koveron sähköposti 14.5.2002 Finnveran toimitusjohtaja Markku Mäkiselle ja cc. aluejohtaja Järviselle, jossa kerrotaan, että Yli-Koveron omalla nimellä olevasta sähköpostiosoitteesta lähettämät sähköpostit eivät olleet lähteneet minnekään ja että Järvinen ei ollut saanut kaikkia Yli-Koveron lähettämiä viestejä. Liitteessä L23 on myös kopiot erillisistä sähköpostiviesteistä, jotka todentavat pesänhoitaja Kenttämiehelle lähetyssä sähköpostissa (L22) siteeratut sähköpostiviestit. Sähköpostien perille menemättömyyden aiheuttama kommunikaatiokatko oli konkurssin todellinen syy. Saunasampo Oy ei ollut konkurssihetkelläkään maksukyvytön. Uutena todisteena L25 on kopio sopimus vapaaehtoisesta takaisinsaannista konkurssipesään. Todisteen mukaan 3.5.2002 läheisyhtiö Saunasite Oy:n tililtä takavarikoitiin 13.383,82 euroa, jotka Saunasampo oli maksanut 25-29.4.2002 palauttaessaan Saunasitelle helmikuussa ottamansa vipin. Nämä uudet todisteet osoittavat kiistattomasti, että Saunasampo Oy ei ollut maksukyvytön edes konkurssihetkellä. Konkurssihetkellä Saunasampo Oy:ltä oli perittiin ym. Finnveran ja verottajan saatavia yhteensä 12.187,00 euroa ja Saunasammolla oli käytössään 13.383,82 Saunasiten tilillä. Näin ollen Saunasampo Oy:n ei mitenkään voida sanoa olleen maksukyvytön ennen kuin se maksoi 25-29.4.2002 vippinsä Saunasitelle. 4

Uutena todisteena L26 on kauppakirja, jolla Saunasite Oy osti konkurssipesältä Saunasampo Oy:n liiketoiminnan. Kauppakirjasta käy ilmi, että ostaja otti vastatakseen kaikki juoksevan toiminnan massavelat ja maksoi rahana 28.300 euroa lokakuun loppuun mennessä kiukaan myynnistä saamallaan tulorahoituksella. Todistajana kuultu suurimman velkojan Janavalo Oy:n omistaja Erkki Huopainen vahvisti, että ostaja Saunasite Oy oli maksanut Janavalo Oy:n saatavan, myöhästymiskorkoineen 41.315,61 kuten todisteesta L10 käy ilmi. Todisteiden L21-26 perusteella on kiistatonta, että Saunasampo Oy olisi selvinnyt ilman konkurssia maksamallaan hallussaan olevalla 13.383,82 eurolla konkurssiuhkaiset velkansa verottajalle ja Finnveralle yhteensä 12.187 euroa. Kauppakirjasta ja Huopaisen todistuksesta käy ilmi, että Saunasite Oy jatkoi Saunasammon toimintaa aivan kuin Saunasampo itse olisi jatkanut toimintaa ja samalla maksoi kaikki liiketoimintaan liittyvät velat mukaan lukien kaikki tavaran toimittajien vanhat saatavat. Pelkästään tämän perusteella voidaan kiistattomasti todeta, että Saunasampo ei ollut maksukyvytön edes konkurssihetkellä. Kun ostaja Saunasite maksoi lisäksi kiukaiden myynnistä saamallaan tulorahoituksella konkurssipesälle 28.300 euroa ei Saunasammolla olisi ollut minkäänlaisia vaikeuksia selviytyä verottajan kanssa tekemänsä maksuohjelman loppuosasta noin 8.000 eurosta. Se, että Saunasite pystyi kiukaiden myynnistä saamallaan tulorahoituksella maksamaan kauppahinnan 28.300 euroa osoittaa, että ilman konkurssia Saunasammon tulos vuodelta 2002 olisi ollut selvästi voitollinen, 20.000-30.000 euroa eli liikevoitto olisi ollut noin 10 % liikevaihdosta. Tämäkin osoittaa ettei Saunasampo mitenkään voinut olla ylivelkainen, maksukyvytön ja arvoton 31.12.1999 lähtien kuten syytteissä väitetään Kun Saunasampo ei ollut arvoton, niin myöskään Suomen Kylmäpussin saatava Saunasammolta ei ollut arvoton 31.12.1999 lähtien kuten syytteessä väitetään. Jälkeenpäin voidaan kysyä miksi Yli-Kovero päästi Saunasampo Oy:n konkurssiin. Yli-Kovero ei muista tarkkaan, mutta luulee ajatelleensa niin, että kun Finnverasta ei kuulunut odotettua vahvistusta niin, hän ajatteli ettei turhaan maksa verottajalle, jos Finnvera kuitenkin ajaa Saunasammon konkurssiin. Toisena syynä on varmasti se, että Yli-Kovero luuli lapsenuskoisesti oikeuslaitoksen suhtautuvan tasapuolisesti konkurssin osapuoliin. Konkurssin liittyvän stressin voi myös olettaa sumentaneen ajattelua. Käräjäoikeus laiminlyö kokonaan Yli-Koveron esittämien kirjallisten todisteiden L3, Saunasampo Oy:n tilinpäätös 31.12.2006 ja L4 kirjanpitoajo 1.1.-31.8.2007 käsittelyn ja huomioon ottamisen. Niistä nähdään, että toimintaa Saunasampo Oy:n nimellä jatkaneen Saunasiten toiminta oli voitollista ja vihdoin vuonna 2007 kaupallisesti valmiiksi saadun kiukaan myynnin liikevaihto oli tammi-elokuussa vuonna 2007 kasvanut 77,6 % edellisestä vuodesta, kuten haasteeseen annetussa vastauksessa kerrotaan. Nämäkin kirjalliset todisteet osoittavat, että Saunasampo ei konkurssihetkellä ollut pysyvästi maksukyvytön ja arvoton. C. VELALLISEN EPÄREHELLISYYTTÄ KOSKEVAN LAIN SOVELTAMISALA Konkurssihetkellä voimassa olevan lain mukaan: 1 (24.8.1990/769) Velallisen epärehellisyys. Velallinen, joka tietäen jo olemassa olevien tai odotettavien vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja 5 1) hävittää omaisuuttaan, 2) ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa sitä, 3) siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojien ulottumattomiin tai

4) lisää perusteettomasti velvoitteitaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kohdan 2) ilman hyväksyttävää syytä soveltamisala käy ilmi hallituksen esityksessä eduskunnalle HE66/1988, jossa sanotaan: Käytännössä luovutus saattaa ilmetä siten, että jonkin yhtiön yksin omistava henkilö perusteettomasti ottaa itselleen tai vastikkeettomasti luovuttaa sukulaiselleen yhtiön varoja tai omaisuutta. Jos luovutuksen tekijällä ei ole oikeutta tällaiseen luovutukseen, hän voi syyllistyä esimerkiksi varkauteen tai kavallukseen, jolloin kysymyksessä voisi olla velallisen epärehellisyys. Tämä rajaa laissa tarkoitetun mahdollisen velallisen epärehellisyyden vain sellaisiin omaisuuden luovutuksiin, joiden tekemiseen ei ole ollut perustetta tai joka olivat vastikkeettomia. Perusteettomuudelle tai vastikkeettomuudelle ei aseteta aseteta minkäänlaisia ulkoisia tai muodollisia kriteereitä tai tunnusmerkkejä. Tältä osin laki velallisen epärehellisyydestä poikkeaa täysin takaisinsaantilaista. Takaisinsaantilaki perustuu objektiivisiin takaisinsaantiperusteisiin eli tietyt ulkoiset tunnusmerkit kuten maksun ajankohta ja maksun epätavanomaisuus aiheuttavat maksun takaisinsaannin konkurssipesään. Objektiivinen takaisinsaantiperuste aiheuttaa takaisinsaannin, vaikka maksu olisi perusteltu tai vastikkeellinen. Takaisinsaannin vaikutuksena on omaisuuden palauttaminen tai arvon korvaaminen. Palauttamiseen johtava oikeustoimi ei ole rikos ja siitä ei synny rikosseuraamusta. Velallisen epärehellisyyteen liittyvän oikeusharkinnan kohteena voi olla vain oikeus oikeustoimen tekemiseen ja oikeustoimen perusteettomuus tai vastikkeettomuus. Siten teon kuten palkan maksun osalta merkitystä ei ole palkanmaksun ajankohdalla, palkanmaksukaudella, palkanmaksun jatkuvuudella, palkanmaksun sopimisajankohdalla tai muulla takaisinsaantilain objektiivisen takaisinsaantiperusteen tunnusmerkistöön kuuluvalla seikalla. Syyttäjä ja käräjäoikeus sekoittavat keskenään takaisinsaantilain ja lain velallisen epärehellisyydestä. Käräjäoikeus perustelee tuomiotaan takaisinsaantilain objektiivisiin takaisinsaantiperusteisiin kuuluvilla seikoilla. Näillä, yksityisoikeudellisen riita-asian ratkaisuun liittyvillä säännöillä ei ole mitään tekemistä rikoslain velallisen epärehellisyyttä koskevien säädösten kanssa. Objektiivisiin takaisinsaantiperusteisiin vetoaminen on relevanttia vain takaisinsaantikanteen yhteydessä. Tässä syytteessä mainitut oikeustoimet eivät ole rikoksia. Konkurssipesät olisivat voinut yrittää niiden peräytymistä takaisinsaantilain perusteella. Yleisen oikeusperiaatteen mukaisesti sovelletaan lievempää lakia, jos tapaukseen voidaan soveltaa kahta lakia. Syytetyn kannalta takaisinsaantilaki on lievempi laki, joten sitä on sovellettava. Takaisinsaantilain mukaan kanne on pantava vireille 6 kuukauden kuluessa paikalletulopäivästä. Tässä tapauksessa on ilmiselvästi kyse siitä, että pesänhoitajat ovat laiminlyöneet takaisinsaantikanteen nostamisen määräajassa ja yrittävät nyt korjata virheensä velallisen epärehellisyyslain avulla. Jos tämä olisi mahdollista, on sillä hyvin laajakantoiset seuraukset. Lähes kaikkia takaisinsaantilain tarkoittamia oikeustoimia voidaan moittia sanomalla ettei oikeustoimeen ole hyväksyttävää syytä. Jos takaisinsaantikanne voidaan uudistaa velallisen epärehellisyyskanteena, voi konkurssipesä uudistaa myös häviämänsä takaisinsaantikanteen velallisen epärehellisyyskanteena. Tällainen ylimääräinen muutoksenhakumahdollisuus ei liene lainsäätäjän tarkoitus. Takaisinsaantikanteen nostamisen 6 kuukauden määräaika on säädetty myös velallisen suojaksi. Jos 6

takaisinsaantia voi vaatia vuosien kuluttua velallisen epärehellisyyskanteen nojalla, ei velallisen pääse vuosikausiin eroon konkurssista. Tässäkin jutussa kuluu yli kuusi vuotta konkurssista ennen kuin konkurssin vaikutukset ovat lopullisest takanapäin. Tämä tuskin on lainlaatijan tarkoitus. D. VELALLISEN EPÄRELLISYYTEEN SYYLLISTYMISEN RANGAISTAVUUDEN EDELLYTTÄMÄ VAATIMUS TEON TAHALLISUUDESTA Tekoaikana sovellettava laki edellyttää velallisen olevan tietoinen siitä, että tekee rikollisen teon. Hallituksen esityksessä HE66/1988 perustellaan tahallisuusvaatimusta seuraavasti: Tämän vuoksi säännöksessä nimenomaan mainitaan, että velallisen tekohetken tilanteessa on tiedettävä jo olemassa olevien tai odotettavien taloudellisten vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellista etua. Teon edellyttämään tahallisuuteen siis kuuluu, että velallinen on tekoajankohtana tietoinen kaikista tekonsa tunnusmerkeistä. Syytteet kirjanpitorikoksesta ja velallisen epärehellisyydestä perustuvat KHT tilintarkastaja Ari Pakarin tekemiin erityistilintarkastuskertomuksiin. Kummankin erityistilintarkastuksen tavoitteeksi oli määritelty: Tarkastuksen tavoitteena oli suppealla erityistilintarkastuksella selvittää mahdolliset takaisinsaannit ja rikollinen toiminta. Tilintarkastaja Pakari ei havainnut kummassakaan tarkastuksessa rikollista toimintaa. Pakari ei edes epäillyt kirjanpitorikosta tai velallisen epärehellisyysrikosta. Ei voi mitenkään väittää, että Yli-Koveron olisi pitänyt olla tietoinen syyllistyvänsä kirjanpito- tai velallisen epärehellisyysrikokseen, koska KHT tilintarkastaja, jonka nimenomaisena tehtävänä oli selvittää rikollinen toiminta, ei pitänyt syytteissä mainittuja tekoja rikollisina tekoina. Erityisen painoarvoista on se, että Pakarin näkemys perustui tuoreeltaan käsillä olevaan kirjanpitoja muuhun aineistoon. Todistajana Pakari muisteli vuosia vanhaa aineistoa laatimiensa tarkastuskertomusten pohjalta. Todistajana ollessaan Pakari ei edelleenkään väittänyt, että teot hänen mielestään olisivat olleet rikollisia tekoja. Myös todistajana kuultu yhtenä päävelkojista olevan Janavalo Oy:n hallituksen puheenjohtaja Erkki Huopainen ei nähnyt teoissa mitään rikollista, vaan piti niitä normaaleina liiketoimintaan ja kirjanpitoon kuuluvina tekoina. Tälle jutulle on tyypillistä se, että yritystoimintaan ja kirjanpitoon syvällisesti perehtyneet Huopainen, Pakari ja Yli-Kovero eivät ole nähneet teoissa mitään rikollista, kun taas kirjanpidon ja yritystoiminnan suhteen maallikot syyttäjä ja käräjäoikeus ilman asiantuntemusta ja vastoin asiantuntijoiden näkemystä pitivät tekoja rikoksina. E. KIRJANPITORIKOS vanha säädös 9 (24.8.1990/769) Kirjanpitorikos. Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito toimeksiannolla on uskottu, tahallaan 1) laiminlyö kokonaan tai osaksi liiketapahtumien kirjaamisen tai tilinpäätöksen laatimisen, 2) merkitsee kirjanpitoon harhaanjohtavia tietoja tai 7

3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa ja siten olennaisesti vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Voimassa oleva säädös 9 (31.1.2003/61) Kirjanpitorikos. Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito toimeksiannolla on uskottu, tahallaan 1) laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia, 2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka 3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Normaali-ihmisen ajattelun mukaan väärien tai harhaanjohtavien tietojen merkitseminen tarkoittaa oikeaa rikosta, esimerkiksi väärentämistä. Tällainen oikea rikos on esimerkiksi se, että muuttaa kirjanpidossa tai tilinpäätöksessä aineettomat oikeudet rakennuksiksi, jolloin lukija saa olennaiseti väärän kuvan taloudellisesta tilanteesta. Tässä syytteessä on kyse tulkinnasta poistojen aloittamisajankohdasta eli tulkinnasta siitä täytyykö keskeneräisestä kehittämishankkeesta aloittaa poistot sen takia, että kehitystyön rahoittamiseksi sekä tuotekehityksen kannalta välttämättömien käyttökokemusten hankkimiseksi on myyty vuosittain 20-30 kiuasta. Kyse on siitä siitä antaako poistojen aloittamatta jättäminen harhaanjohtavan kuvan ammattilaiselle, joka tasetta katsomalla suoraan näkee, että aineettomista oikeuksista ei ole tehty poistoja tilikaudella eikä sitä edeltävällä vertailutilikaudella. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan tilinpäätöstä ymmärtävä ammattihenkilö ei osaa lukea tasetta niin hyvin, että hän ymmärtäisi poistojen tekemättä jättämisen, jolloin hän vaan saa väärän kuvan kirjanpitovelvollisuuden taloudellisesta asemasta. Kyse on myös siitä, mitä tarkoittaa yhtiökokouksessa tapahtunut tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen. Syytteen kohteena olevat kirjaukset on ensi kerran tehty ja hyväksytty yhtiökokouksessa vuonna 1994. Ne ovat HTM tilkintarkastajan hyväksymiä ja verottaja on niitä erikseen ja nimenomaisesti vuonna 1997 selvittänyt ja annettuun selvitykseen tyytynyt. Kyse on siitä syyllistyykö kirjanpitäjä laiminlyöntiin tai rikolliseen tekoon, jos hän ilman yhtiökokouksen lupaa ei muuta yhtiökokouksessa vahvistettua osakeyhtiön tasetta. Tässä syytteessä on kyse myös siitä voiko syyllistyä harhaanjohtavan tiedon antamiseen, jos ei anna tietoa kenellekään. Kyseisiä taseita ei ole annettu kenellekään ja niitä ei myöskään ole lähetetty kaupparekisteriin, joten ei ole olemassa yhtään henkilöä tai velkojatahoa, joka olisi voinut saada harhaanjohtavan kuvan yhtiöiden taloudellisesta asemasta. Ainoa kyseeseen tuleva harhaan johdettu taho voi olla verottaja sillä edellytyksellä, että oikeus katsoo verottajan ammattitaidon olevan riittämätön taseen ymmärtämiseen. Kyse on myös kirjanpitorikoksen vanhentumisajasta. Nykyisen lain mukaan kirjanpitorikoksesta tuomittava maksimirangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta eli kirjanpitorikos vanhenee viidessä vuodessa. Käräjäoikeuden tuomion mukaan Suomen Kylmäpussi Oy:n kirjanpitoon kohdistuva kirjanpitorikos 8

(kohta 4) on tapahtunut 31.12.1999-13.5.2002. Syyte on pantu vireille 30.7.2007 ja annettu tiedoksi 27.8.2007. Syyteoikeus kirjanpitorikoksesta on vanhentunut ja syyte 4 on kumottava vanhentuneena. Samalla kun kirjanpitorikosta koskeva syyte 4 on hylättävä on hylättävä kaikki kohdassa 3 olevat Suomen Kylmäpussi Oy:n tilinpäätökseen ja kirjanpitoon liittyvät johtopäätökset ja perustelut, koska Suomen Kylmäpussi Oy:n kirjanpitoa ja tilinpäätöstä ei ole laillisella tuomiolla todettu virheelliseksi eikä siinä ole todettu tapahtuneen rikosta. On ymmärrettävää, että syyttäjä yrittää peittää laiminlyönnistään johtuvan syyteajan vanhenemisen venyttämällä tekoaikaa konkurssiin saakka. Sen sijaan on moraalisesti arveluttavaa, että käräjäoikeus yrittää salaa, perusteluissaan ilmituomatta soveltaa syytetyn kannalta ankarampaa lakia vanhentumisajan suhteen. Syyte kohdistuu kirjanpitorikokseen ja voimassa olevan lain mukaan kirjanpitorikos vanhenee viidessä vuodessa. Jos käräjäoikeus haluaa soveltaa voimassa olevasta laista poikkeavaa vanhentumisaikaa on se perusteltava ja tuotava julki, että syytettykin huomaa kuinka häntä uunotetaan. F. KEHITTÄMISMENOJEN JAKSOTTAMINEN Kirjanpitorikossyytteessä kärpäsestä yritetään härkänen. Kirjanpitosäädösten tulkinta, joka normaalisti on asiantuntijoiden yliopisto- ja KHT-tasoista teoreettista pohdiskelua, yritetään saada rikokseksi. Tuoreen 1.7.2007 voimaan astuneen lain mukaan pienten mikroyritysten tilinpäätöksiä ei tarvitse edes tarkastaa. Sekä Saunasampo että Suomen Kylmäpussi täyttivät ne kriteerit, joiden mukaan tilintarkastusta ei tarvitse tehdä tällä hetkellä voimassa olevien säädösten mukaan. Yli- Kovero tuomitaan 10 kk ehdolliseen vankeuteen mikroyrityksen tilinpäätöksen tase-erän tulkinnan takia. Lainsäätäjä pitää tällaista niin mitättömänä asiana, ettei tilejä edes pidä tarkastaa. Tuomio on syvästi ristiriidassa lain hengen ja siihen sisältyvän oikeuskäsityksen kanssa. Käräjäoikeus ei ole ymmärtänyt poistoja koskevan lakitekstin sisältöä ja siteeraa perusteluissaan sitä väärin. Kirjanpitolain 5 luvun mukaan patenttien ja kehittämismenojen poistosääntö on samansisältöinen. 5A aineettomat oikeudet (mm. Patentit): Edellä 1 momentissa tarkoitettu aktivoitu hankintameno on poistettava suunnitelman mukaan vaikutusaikanaan enintään viiden vuoden kuluessa, jollei tätä pidempää poistoaikaa, kuitenkin enintään 20 vuotta, voida erityisestä syystä pitää hyvän kirjanpitotavan mukaisena. Kun käräjäoikeus ei ole noteerannut sanaa vaikutusaikanaan, ei se ole myöskään tutkinut vaikutusaikaa. Suomen kirjanpitolaki perustuu tulo-meno teoriaan eli vaatimukseen kirjata tulo menon kohdalle ja päinvastoin. Tähän perustuu sana vaikutusaikanaan eli poistot aloitetaan silloin kun hanke on saatu valmiiksi ja alkaa tuottaa suunnitellusti tuloa eli vaikuttaa yrityksen tulokseen. Käytännön liiketoiminnassa hankkeen valmiiksi saantiin liittyy laajamittaisen markkinoinnin aloittaminen, mihin ei oltu vielä ryhdytty. Käytännön liiketoiminnassa katsotaan hanke valmiiksi vasta, kun se on kaupallisesti ja teknisesti valmis. Käräjäoikeus ei ole tutkinut oliko kiuas valmis. Käräjäoikeus on tehnyt johtopäätöksen eli se arvelee hankkeen tulleen valmiiksi sillä perusteella, että Saunasampo Oy oli tuotekehityksen rahoittamiseksi ja tuotekehityksen kannalta välttämättömien käyttökokemusten hankkimiseksi myynyt 20-30 kiuasta vuodessa. 9

Saunasampo Oy:n valmistamat kiukaat on tarkoitettu isoihin saunoihin kuten uimahallien saunoihin. Tällaisessa käytössä kiukaaseen saatetaan heittää löylyä 16 tuntia päivässä. Kun lisäksi tuotekehityksessä tehtävät muutokset ja kokeilut vaativat useamman vuoden käyttökokemuksen, ei tuotekehitystä voi harjoittaa muuten kuin protosarjan kiukaiden myynnillä lähiympäristöön, jottei takuuhuollon kustannukset nouse kohtuuttomiksi. Tietoa kiukaasta www.saunasampo.fi. Kun liiketoimintasuunnitelman pohjana on vähintään 1.000 kiukaan myynti vuodessa, ei 20-30 protokiukaan myynti vuodessa, 2-3 kiuasta kuukaudessa, ilman laajamittaista markkinointia voi mitenkään tarkoittaa sitä, että kiuas olisi ollut valmis ja kehittämistyön tulosten vaikutusaika olisi alkanut. Uutena todisteena L22 olevassa kirjeessä 6.5.2002 sanotaan: Tuotekehityksen ja markkinoinnin aloittamiskustannusten ja ongelmien takia... Tämä on kirjoitettu tuoreeltaan ja ilman minkäänlaista aavistusta tulevista syytteistä. Se osoittaa kiistattomasti, ettei kiuas ole ollut valmis vuosikausia ennen konkurssia kuten syytteessä väitetään. Yleensäkin voidaan kysyä, miten käräjäoikeus voi tuomita kiuashankkeen valmiiksi, kun todistajana kuultu kiukaan osat pääosin valmistavan Janavalo Oy:n omistaja Erkki Huopainen todisti nykyisen kiukaan olevan sisäkaluiltaan täysin eri kiuas, vaikka se ulkoisesti ei ole paljoakaan muuttunut. Tämän Huopainen nimenomaisesti todisti. Tämä Huopaisen todistuksen kirjaamatta ja käsittelemättä jättäminen ei ole voinut mitenkään tapahtua epähuomiossa. Se on jätetty pois, koska se kumoaisi käräjäoikeuden perustelut. Poistojen tekemättä jättäminen antoi oikeamman kuvan Saunasampo Oy:n taloudellisesta tilasta kuin niiden tekeminen. Kyseisenä aikana 1993 2002 kiuas kehittyi jatkuvasti ja protomyynnillä saatiin haarukoitua ja todennettua hintataso, jolla kiuasta voidaan myydä. Saatiin todennettua se, että kiuas menee kaupaksi kannattavalla ja suunnitelmien mukaisella hintatasolla. Kun vielä otetaan huomioon, että kun vuonna 2007 kiuas saatiin lopullisesti valmiiksi kasvoi liikevaihto protomyynnin liikevaihdosta tammi-elokuussa yli 77 % edellisest vuodesta, vaikka laajamittaista markkinointia ei vielä oltu aloitettu. Kun ottaa lisäksi huomioon, että kiukaaseen tehdyistä parannuksista on jätetty 5 patenttihakemusta, on kiukaan nykyarvo moninkertainen kyseessä olevaan 600.000 euroon nähden. Jos kiuas olisi tuolloin poistettu arvottomaksi ja esimerkiksi myyty poistettuun tasearvoon, olisi syyllistetty oikeaan velallisen epärehellisyyteen. Kun kiukaan arvo kasvoi vuosien mittaan, ei sitä olisi voinut poistaa syyllistymättä kirjanpitorikokseen, koska omaisuuserät on arvostettava käypään tai niiden todennäköiseen arvoon. Kirjanpidossa olisi täysin laillisesti voitu tehdä oikeuden vaatimat poistot ja samalla aktivoitu poistoja vastaava summa pitkävaikutteisiin menoihin. Poistoja vastaava summa olisi voitu kompensoida taseeseen myös omaisuuden arvonkorotuksena. F. TILINPÄÄTÖS EI ANNA VÄÄRÄÄ KUVAA YHTIÖIDEN TALOUDELLISETA TILANTEESTA Kirjanpitolain 3 luku 3 Yleiset tilinpäätösperiaatteet Tilinpäätöstä ja toimintakertomusta laadittaessa ja tilinavausta tehtäessä noudatettaviin periaatteisiin kuuluvat: (30.12.2004/1304) 1) oletus kirjanpitovelvollisen toiminnan jatkuvuudesta; 2) johdonmukaisuus laatimisperiaatteiden ja -menetelmien soveltamisessa tilikaudesta toiseen; 2 a) huomion kiinnittäminen liiketapahtumien tosiasialliseen sisältöön eikä yksinomaan niiden oikeudelliseen muotoon (sisältöpainotteisuus); (30.12.2004/1304) Saunasampo Oy:n tilinpäätöksissä noudatettiin samoja periaatteita tilinpäätöksistä toiseen ja 10

tilinpäätöstä vähääkään ymmärtävä näki heti edellisen vuoden vertailuluvuista, että poistoja ei oltu tehty. Kirjanpitolaki vaatii huomion kiinnittämisen tosiasialliseen sisältöön eikä yksinomaan niiden oikeudelliseen muotoon. Kun kiukaan arvo oli tosiasiallisesti vähintään taseessa aktivoitujen arvojen suuruinen on sisältöpainotteisuuden periaatteen kannalta vähemmän tärkeää se onko poistoja tehty ja aktivoinneilla ja arvonkorotuksilla pidetty tasearvo samana vaiko se, että poistoja ei ole tehty ja tasearvot ovat olleet muuttamattomia tilikaudesta toiseen. Jos joku olisi saanut nähdäkseen kyseiset taseet, ei hänelle mitenkään olisi voinut syntyä väärää käsitystä yrityksen taloudellisesta tilasta. Erityistilintarkastuskertomuksessa ei väitetä, että tilinpäätös antaa väärän kuvan yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Tilintarkastuskertomuksessa todetaan, että poistoja ei ole tehty ja kertomuksessa on tehty poistolaskelmia lähtien oletuksesta, että poistoaika on 5 vuotta ja poistojen olisi pitänyt ajoittua vuosiin 2000-2002. Tilintarkastaja ei ole mitenkään ottanut kantaa siihen, onko kiuas saatu valmiiksi eli mikä on vaikutusaika ja milloin se alkaa. Poistojen kohdistaminen vuosille 2000-2000 on spekulaatiota. Se ei perustu tosiasioihin ja on ristiriidassa syyttäjän ja käräjäoikeuden perustelujen kanssa. Käräjäoikeus perustelee poistoja sillä, että kiuas on ollut valmis, kun kiukaita on myyty vuosittain 20-30 kpl. Jos tämä on relevantti tilanne, niin poistot olisi pitänyt tehdä vuosina 1994-1998 ja koko kehitysprojektin olisi pitänyt olla taseessa arvoton jo 1.1.1999 alkaen. Uutena todisteena L28 olevat Saunasampo Oy:n tase ja tilintarkastuskertomus vuodelta 1996 osoittavat, että kyseiset tase-erät olivat muuttumattomina taseessa alusta alken ja että yhtiöiden tuolloinen tilintarkasta HTM Pentti Nikula hyväksyi kirjausmenettelyn. Nikulaa ei voida kuulla todistajana, koska hän on kuollut. Poistojen aloittamiselle voi olla vain kaksi vaihtoehtoa eli kiukaan valmistuminen tai prototyyppimyynnin aloittaminen. Näin ollen käräjäoikeuden vaatimus poistojen tekemisestä juuri vuosina 2000-2002 on mielivaltainen ja on ristiriitainen käräjäoikeuden esittämien perustelujen kanssa. Tässä ei ole kyse siitä, onko poistoaika 5 tai 20 vuotta tai joku muu aika siitä välistä, vaan siitä kohdistetaanko poistot vaikutusaikaan eli valmistumisen jälkeiseen aikaan, vai onko poistot aloitettava heti kun ensimmäinen protokiuas on myyty. Jos protokiukaan myynti laukaisee poistovaatimuksen niin poistot olisi pitänyt aloittaa vuonna 1994. Tämä olisi merkinnyt toiminnan lopettamista vuonna 1994, koska käräjäoikeuden tulkinnan mukaan toiminta on sen jälkeen ollut lainvastaista. Erityistilintarkastuksessa ei sanottu taseiden antaneen väärää kuvan yhtiöiden taloudellisesta tilanteesta. Myöskään todistajana kuultuna Pakari ei sanonut, että tilinpäätös harhautti. Pakari kirjoitti tarkastuskertomuksessa, että poistoja ei ole tehty. Pakari teki poistoihin liittyviä laskelmia ja niiden perusteella johtopäätöksiä mm. ylivelkaisuudesta ja selvitystilasta. Pakari ei tuonut esille mitään sellaista, mikä ei ollut kenen tahansa tilinpäätöksiä ymmärtävän henkilön luettavissa suoraan taseesta ja kuka tahansa lukija olisi voinut tehdä samat laskelmat ja johtopäätökset. Kun taseessa oli näkyvissä edellisen vuoden vertailuluvut, oli kenen tahansa nähtävissä, että poistoja ei oltu tehty. Jos kertomuksessa kerrotaan lain mukaisen poistoajan olevan 5 vuotta, ei tätä voi pitää sellaisena paljastuksena, että se osoittaisi tilinpäätöksen antaneen väärän kuvan taloudellisesta tilanteesta. Käytännön liiketoiminnassa yrityksen arvon määrityksessä ja yrityksen taloudellisen tilan 11

arvioinnissa lähtökohtana on pelkästään käypä arvo. Tässä tarkastelussa kaikki omaisuusarvot arvioidaan niiden sen hetkisen käyvän arvon perusteella. Ennen aivan viimeisten omaisuuden arvostussäädösten voimaan tuloa kaikki tilinpäätöksistä jotain ymmärtävät tiesivät, että taseessa olevat käyttöomaisuuserät olivat muodostuneet verotussäännösten perusteella ja eivät pääsääntöisesti kuvanneet käypää arvoa. Ammattitaitoinen lukija tietää, että kehittämis- ja muiden pitkävaikutteisten menojen aktivointi ei yksikäsitteisesti kuvaa sisällön arvoa vaan on monen tekijän summa. Aktivointi voi johtua siitä, että tulos ei kestä kaikkien menojen kuluiksi kirjaamista tai siitä, että kehitysprojekti on niin suuri liikevaihtoon nähden ettei hyvin kannattavakaan yritys voi kirjata sitä yhden tilikauden kuluksi. Näin ollen kyseisten tase-erien perusteella yksikään ammattitaitoinen lukija ei mitenkään ole voinut saada harhaanjohtavaa tietoa. Jos poistot olisi tehty ja vastaavalla summalla olisi tehty uusia aktivointeja tai arvonkorotuksia, olisi teoreettisella lukijalla saattanut olla vaikeuksia ymmärtää mitä kikkailuja oltiin tehty. Käräjäoikeuden mukaan Yli-Koveron menettely on olennaisesti vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Kun kirjanpito ei annan ammattilaiselle minkäänlaista väärää kuvaa, niin väärä kuva ei mitenkään olla olennainen. H. KUKA ON RIKOKSEN KOHDE Ollakseen rikos teon täytyy kohdistua johonkin. Tuomion perusteluissa Käräjäoikeus katsoo, että Yli-Koveron syyksi edellä luetellut kirjanpidon laiminlyönnit ovat olleet sellaisia, että ne ovat olennaisesti vaikeuttaneet oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Käräjäoikeuden perusteluista ei käy ilmi kuka on voinut saada väärän kuvan eikä edes sitä kuka olisi voinut saada väärän kuvan. Jos laatii kunnianloukkauksen sisältävän kirjoituksen, syyllistyy rikokseen vasta sitten kun kirjoitus julkaistaan. Jos jättää kirjoituksen pöytälaatikkoon julkaisematta sitä, kyseessä ei ole rikos. Tässä tapauksessa käräjäoikeus tuomitsee rikokseksi sellaisen asiakirjan laatimisen, jota ei ole annettu kenellekään. Tämä käy ilmi mm. uudesta todisteesta L22, jossa Finnvera perää vuosien 2000 ja 2001 tilinpäätöksiä, joita se ei ollut saanut. Tilinpäätökset on annettu ainoastaan verottajalle. Käräjäoikeus jättää käsittelemättä Yli-Koveron kirjalliset todisteet L2 ja L1, jotka ovat Hämeen lääninveroviraston selvityspyynnöt Saunasammolta ja Suomen Kylmäpussilta ja siihen annetut vastaukset. Selvityspyynnöissä kysyttiin kyseisten, syytteiden kohteena olevien tase-erien sisällöstä. Selvityspyyntöihin annettu vastaus tyydytti verottajaa. Pelkästään tämän selvityspyynnön ja siihen annetun vastauksen perusteella verottaja ei ole voinut väitetyn kirjanpitorikoksen takia saada väärää kuvaa yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Käräjäoikeus jättää käsittelemättä myös Yli-Kovero todisteen L15, joka on verotarkastuskertomus Saunasampoon kohdistuneesta tarkastuksesta vuosilta 1998-1999. Kyseessä olevat tase-erät olivat näkyvissä jo tuolloin ja niistä ei oltu tehty poistoja. Myös pelkästään tämä verotarkastus osoittaa, että verottajalla ei voinut olla väärä kuva yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Kun tilinpäätöksiä ei näytetty verottajaa lukuun ottamatta kenellekään, kuka oli rikoksen kohde? 12

Suomessa ei ole aiemmin tuomittu rikoksesta, jolla ei ole kohdetta ja joka ei ole aiheuttanut kenellekään vahinkoa. Teon rikollisuusasteen arvioimiseksi on uusi todiste L27. Se on kopio Helsingin Sanomien uutisesta 27.12.2007. Siinä kerrotaan Lappeenrannan käräjäoikeuden hylänneet kaikki Lisitsynin pariskuntaan kohdistuneet kirjanpitorikossyytteet. Yhtenä käräjäoikeuden perusteluna mainittiin: eikä useissa verotarkastuksissakaan ole tullut ilmi huomautettavaa. Tämän vuoksi ei oikeuden mukaan voi olettaa, että Lisitsynit olisivat ymmärtäneet toimineensa kirjanpidossa väärin. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT Kohta 1. Velallisen epärehellisyys 25.-29.4.2004 Janakkala Yleisperustelujen kohdassa B esitetyssä maksukyvyttömyystarkastelussa osoitetaan, että Saunasampo ei ollut maksukyvytön edes konkurssihetkellä. Tämän takia lakia velallisen epärehellisyydestä ei voida soveltaa kyseisiin suorituksiin. Näin ollen tuomio on kumottava lakiin perustumattomana. Tuolloin voimassa olevan lain mukaan velallisen on nimenomaisesti ymmärrettävä tekevänsä rikollisen teon. Kun palkanmaksu on vastikkeellinen suoritus ja laissa ja sen perusteluissa ei vastikkeelliselle suritukselle aseteta mitään muodollisia edellytyksiä ja palkanmaksussa noudatettiin asianmukaisesti palkanmaksua koskevia säädöksiä, ei mitenkään voida väittää, että Yli-Kovero ymmärsi tekevänsä tai hänen olisi pitänyt ymmärtää tekevänsä rikoksen. Koska teko ei täytä lain tahallisuudelle nimenomaisesti asetettuja vaatimuksia on tuomio kumottava. Yli-Kovero ei ole vastoin syytteessä väitettyä ilman hyväksyttävää syytä lahjoittanut tai muutoin vasteikkeettomasti luovuttanut velallisen omaisuutta. Lopputili eli nostetut palkat, lomakorvaukset ja kulukorvaukset ovat Yli-Koveron aiempaa tavanomaista palkkausta vastaavia suorituksia. Suorituksien osalta on noudatettu ennakonpidätyksestä annettuja määräyksiä ja nostetut palkat ja lomakorvaukset on kirjanpidossa kirjattu asianmukaisesti palkoiksi ja niistä suoritetut ennakonpidätykset ennakonpidätysvelkoihin. Varojen nostamisen osalta on noudatettu palkanmaksuun liittyvää lainsäädäntöä eikä kyseessä ole vastikkeeton luovutus. Syyttäjä ja käräjäoikeus eivät kiistä työntekoa eli sitä että palkka oli vastiketta tehdystä työstä. Syyttäjä ja käräjäoikeus eivät myöskään väitä maksettua palkkaa kohtuuttomaksi. Syyttäjä ja käräjäoikeus eivät kiistä sitä, etteikö Yli-Koverolla ollut oikeus ottaa lopputili. Käräjäoikeuden perustelu tuomiolle ei perustu tosiasioihin. Tuomiota perustellaan: Pakarin kertomus palkanmaksun epäsäännöllisyydestä ja palkanmaksussa noudatetusta käytännöstä osoittaa, ettei Yli-Koveron ja Taka-Hattelmalan Lämmönvaihdinliike Oy:n kesken ole sovittu 2.000 euron suuruisesta kuukausipalkasta tai ettei tällaista sopimusta ainakaan ole osapuolten välisessä suhteessa noudatettu. Tähän nähden sekä huomioon ottaen sen, ettei palkasta pidätettyä ennakonpidätystä ole tosiasiallisesti tilitetty veroviranomaisille ja Yli-Kovero on ilmoittanut pesäluettelossa pesän velaksi ja myös valvonut sen konkurssissa, käräjäoikeus katsoo, ettei yli-koverolla ole ollut rikoslain 39 luvun 1 :n 2 kohdassa (769/1990) tarkoitettua hyväksyttyä 13

syytä yhtiön tililtä 25.4.2002 palkaksi kirjatun 6.400 euron suuruiseen nostoon. Koko perustelu on käräjäoikeuden oman mielikuvituksen tuotetta ja ei perustu Pakarin, syyttäjän eikä asianomistajan lausumiin. Pakari ei ole sanonut, että 2.000 euron palkasta ei olisi sovittu. Pakari muisteli, että Yli-Kovero nosti rahaa yhtiön tililtä tilikauden aikana ja että nostot kirjattiin kirjanpidossa palkaksi tilikauden päättyessä ja nettopalkalla hyvitettiin Yli-Koveron henkilötiliä. Erityistilintarkastuskertomuksen sivulla 8 kerrotaan, että Yli-Koveron bruttopalkka vuosina 2000 ja 2001 oli 120.000 mk vuodessa. Konkurssipesä ja syyttäjä eivät ole väittäneet, että Yli-Koverolle ei olisi maksettu palkkaa. Käräjäoikeus on omana ideanaan päätynyt siihen, että Yli-Kovero oli itsensä kanssa sopinut, ettei Yli-Koverolle enää makseta palkkaa, sillä juuri tätä käräjäoikeuden perustelu tarkoittaa. Konkurssipesä ja syyttäjä kuten syytekirjelmä osoittaa eivät edes maininneet kyseisen noston olleen palkkaa vaan ainoastaan sanoivat ettei siihen ollut hyväksyttävää syytä. Syyttäjä toi oikeudenkäynnissä esille Yli-Koveron valvoman huhtikuun palkan 2.000 euroa Yli- Kovero sanoi kyseessä olleen virheen ja että hän ei ollut jälkikäteen kesällä muun hässäkän lomassa muistanut, että oli jo nostanut huhtikuun palkan. Yli-Kovero sanoi huhtikuussa tiliotteeseen kirjatun tekstin ja sen perusteella tapahtuneen kirjauksen kirjanpitoon olevan oikein ja myöhemmin kesällä tapahtuneen valvonnan perustuneen muistamattomuudesta johtuneeseen erehdykseen. Käräjäoikeus ei mainitse tästä mitään vaan käyttää valvontaa yhtenä perusteena tuomiolleen. Kohta 2. Kirjanpitorikos 31.12.19998-30.4.2002, Janakkala Kyseiset syytteet ovat vanhentuneita. Käräjäoikeuden mukaan vuonna 1994 tehtyjen kirjausten vanhentumisaika päättyy vuotta 2001 koskevan tilinpäätöksen allekirjoittamiseen 27.4.2002. Kyseiset kirjaukset ovat peräisin vuodelta 1994. Saunasampo Oy:n yhtiökokous on ne hyväksynyt ja antanut Yli-Koverolle vastuuvapauden. Yli-Kovero ei voi muuttaa kirjauksia ilman yhtiökokouksen päätöstä. Näiden kirjausten tekoajaksi on katsottava vuosi 1994. Jos kirjauksen tekoaikaa ei lasketa tekoajaksi, ei teko vanhene koskaan, jos yhtiö jatkaa toimintaa sellaisenaan. Kirjaukset ovat verottajan tiedossa niihin vuonna 1997 kohdistuneen kyselyn (L2) ja Saunasampo Oy:n kohdistuneen vuosia 1998 ja 1999 koskevan verotarkastuksen (L15) perusteella. Kirjaukset ovat myös yhtiön silloisen HTM tilintarkastajan hyväksymiä (L28). Kirjaukset ovat yleisperustelujen kohdassa F selostetun kirjanpitolain mukaisten tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden sisältöpainotteisuusperiaatteen mukaisia. Kirjaukset antavaat oleellisesti oikean kuvan yrityksen arvosta ja taloudellisesta arvosta. Saunasampo ei suinkaan ollut arvoton kuten erityistilintarkastuksen spekulatiivisen poistolaskelman perusteella on väitetty. Saunasampo Oy:n kirjanpitoa hoitaessaan Yli-Kovero ei ole vastoin syytteessä väitettyä tehnyt virheellisiä merkintöjä tai antanut harhaanjohtavia merkintöjä kirjanpidon osalta. Kirjanpitoon aktivoidut menot on poistettava niiden vaikutusaikana, joka ei ollut alkanut vielä vuonna 2001. Syytteessä esitetty 116.000 poisto vuosina 1999-2001 on täysin spekulatiivinen ja mielivaltainen. Se on ristiriidassa tuomion muiden perustelujen kanssa. Tuomion perustelujen mukaan kiuas oli valmis, koska prototyyppikiukaista saatiin myyntituloja. Näiden prototyyppikiukaiden myynti aloitettiin vuonna 1994. Näin ollen käräjäoikeuden logiikan mukaan kiuas olisi pitänyt poistaa vuosina 1994-1998, jolloin vuodesta 1999 lähtien ei olisi ollut mitään poistettavaa. Käräjäoikeuden näkemys siitä, että poistot olisi pitänyt tehdä 1999-2001 ei perustu mihinkään tosiasioihin tai tilinpäätöksen laadintaa koskeviin säädöksiin. 14

Oheinen uusi todiste (L22) osoittaa, että vielä vuonna 2001 oli tuotekehitysongelmia, joten kiuas ei ollut valmis vielä 2001, kuten tuomion perusteluissa tosiasioiden vastaisesti väitetään. Kirjanpitoon aktivoidut menot yhteensä noin 585.000 euroa liittyivät samaan sisältökokonaisuuteen eli kiukaan kehittämisprojektin jatkamiseen ja siitä aiheutuvien velvoitteiden hoitamiseen. Ne oli kirjattu taseeseen kehittämis-, järjestely ja patenttimenojen aktivointina. Ne olisi voitu kirjata yhtenä eränäkin. Myös Pakarin erityistilintarkastuksessa tekemät laskelmat tukevat tätä. Pakari käsittelee aktivointeja yhtenä eränä eli aineettomina oikeuksina. Kyse on siis yhden omaisuuserätyypin sisällä tapahtunseesta omaisuuserien jaottelusta, jolla ei ole ainakaan oleellista merkitystä oikean kuvan saamisesta yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Käräjäoikeus pitää rikoksena sitä, että vuosina 1998-2001 ei ole tehty vuosittaisia 116.000 euron poistoja kehittämismenoista. Viiden vuoden poistosäännön mukaan viidessä vuodessa poistoja kertyy 5 x 116.000 euroa eli 580.000 euroa. Perustelujensa seuraavassa kappaleessa käräjäoikeus vaatii taseessa 187.187 euron arvoisena olleen patentin nollaamista. Patentti pitäisi näköjään nollata kahteen kertaan, koska se sisältyy jo vuosittaiseen 116.000 eurona poistovaatimukseen. Käräjäoikeuden selostus asiasta ei osoita sellaista asiantuntemusta, että se kelpaisi tuomion perusteeksi. Kuten käräjäoikeus itsekin on tulkinnut, kuuluvat kaikki aktivoidut menot samaan omaisuuskokonaisuuteen, johon on sovellettava samaa poistosääntöä. Näin ollen ei ole olennaista merkitystä sillä, millä rivillä taseessa aineettomat oikeudet ovat. Olennaista on se, mikä on näiden aineettomien oikeuksien yhteenlaskettu arvo. Käräjäoikeuden päättelyn mukaan sen olisi pitänyt olla nolla. Liiketoiminnassa omaisuuden arvo määritellään tuotto-odotusten perusteella. Käräjäoikeuden mukaan aktivoinneista eli kiukaasta ei ollut enää tuloodotuksia. Tämä ei perustu syyttäjän tai pesänhoitajien lausumiin eikä minkäänlaisiin oikeudessa esille tulleisiin tulo-odotuksia koskeviin arviointeihin. Päätelmä voi perustua vain käräjäoikeuden omaan liiketoiminta-asiantuntemukseen. Käräjäoikeus ei perustele millään tavalla sitä, miten se on päätynyt käsitykseensä. Käräjäoikeus harjoittaa jälkikäteistä liikkeenjohdollista tarkoituksenmukaisuusharkintaa sen sijaan, että keskittyisi tulkitsemaan lakia. Yleisperustelujen B-kohdan maksukyvyttömyystarkastelussa osoitetaan, että Saunasampo Oy ei ollut maksukyvytön edes konkurssihetkellä ja että vuoden 2002 tulos olisi ollut 20.000-30.000 eli noin 10 prosenttia liikevaihdosta. Yli-Koveron kirjallisista todisteista L3 ja L4 käy ilmi, että toimintaa sellaisenaan jatkanut Saunasite Oy, nykyisin Saunasampo Oy oli vuonna 2006 voitollinen ja että vihdoin, vuonna 2007 valmiiksi saadun kiukaan myynti ilman markkinointiponnisteluja kasvoi tammi-elokuussa 2007 edellisvuodesta 77,6 %. Käräjäoikeuden päättely siitä, että tulo-odotukset olivat nolla, on tosiasioiden vastainen. Se on todistajan kuullun Janavalo Oy:n omistaja Erkki Huopaisen asiantuntijalausunnon vastainen ja perustuu puutteelliseen liiketoiminnan ymmärtämiseen. Varojen käyttäminen Kaurialan Saunatarvike Oy:n lainojen maksuun (14.155,77 euroa ) on ollut seurausta ja siten perusteltua sen vuonna 1993 solmitun sopimuksen nojalla, jolla Saunasampo Oy sai käyttöönsä älykiukaan oikeudet ja patentin sekä mahdollisuuden tuotteen kehittämiseen laajempaa tuotantoa varten. Kyseinen saatava olisi voitu kirjata pitkävaikutteisiin menoihin, koska siihen liittyi sama tulo-odotus. Saaminen oli tarkoitus aikoinaan nollata kiukaan myynnistä saatavilla tuloilla. (d-kohta). Kokonaisuuteen nähden saaminen on niin pieni, ettei sillä voinut olla olennaista merkitystä Saunasampo Oy:n taloudellisen tilanteen arvioinnin kannalta 15

Tilinpäätöksiä ei oltu verottajaa lukuun ottamatta annettu yhdellekään velkojalle. Näin ollen yksikään velkoja ei ole voinut saada väärää kuvaa yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Edellä oleva huomioon ottaen kysymyksessä ei voi olla kirjanpidon virheellisten merkintöjen tai harhaanjohtavien tietojen osalta huomattavan suurista määristä tai harhaanjohtavista tiedoista eikä kysymyksessä siten missään tapauksessa ollut kvalifioitu rikos. Kohta 3. Törkeä velallisen epärehellisyys 31.12.1999-14.11.2002. Janakkala 3.1 ja 3.2 Taka-Hattelmalan Hoitotarvike Oy:llä eli Suomen Kylmäpussilla on ollut liiketaloudellisesti perustellut syyt niihin toimenpiteisiin, joita syytteessä on yksilöity. Toimenpiteillä ei ole liiketoimien suorittamisajankohtana ollut tarkoitusta eikä edes oletusta velkojille aiheutuvasta vahingosta. Kysymyksessä eivät ole olleet lahjoitukset tai muut vastikkeettomat suoritukset. Suomen Kylmäpussi ei ole ollut maksukyvytön kyseessä olevien liiketapahtumien suorittamisajankohtana. Kuten yleisperustelujen kohdan B maksukyvyttömyystarkastelussa osoitetaan Suomen Kylmäpussi Oy:n saatava Saunasampo Oy:ltä muuttui arvottomasti vasta 30.4.2002 Saunasampo Oy:n muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuneen konkurssin takia. Käräjäoikeuden perusteluissa esitetyt ylivelkaisuutta koskevat spekulatiiviset laskelmat on tilintarkastaja Pakari tehnyt objektiivisten takaisinsaantiperusteiden löytämiseksi ja niillä ei ole relevanssia, koska ne eivät selvitä maksukyvyttömyyttä ja niistä ei käy ilmi yhtään erääntynyttä velkaa, jota ei olisi maksettu kohtuullisessa ajassa. Käräjäoikeus ei ole kirjannut Yli-Koveron todistajana lausumaa siitä, että kyseiset sopimukset vuonna 1993 oli tehty yhteistyössä nykyisen Nordea pankin kanssa ja että sopimukseen kuului, että Nordealle aletaan maksaa lyhennyksiä vasta, kun kiuas valmistuu. Pakarin tekemällä ylivelkaisuustarkastelulla ilman Nordean kanssa tehdyn sopimuksen huomioon ottamista ei ole mitään relevanssia velallisen epärehellisyyttä koskevassa maksukyvyttömyystarkastelussa. Vasta Saunasammon odottamattoman konkurssin jälkeen tapahtuneet suoritukset voivat olla sellaisia, että Yli-Koveron olisi pitänyt ymmärtää tekevänsä velallisen epärehellisyysrikoksen. Tämä Yli-Kovero on tiedostanutkin. Suomen Kylmäpussi Oy ei maksanut Saunasammon konkurssin jälkeen kyseessä olevia kiukaan kehittämiseen liittyviä maksuja Saunasammon, Kaurialan Saunatarvikkeen tai kenenkään muunkaan puolesta. Kyseessä olevien kiukaan kehittämisen liittyvien velvoitteiden suorittaminen Kaurialan Saunatarvikkeen velkojille ja Saunasampo Oy:n rahoittaminen perustui vuonna 1993 tehtyyn sopimukseen, joka kuten käräjäoikeuskin on kirjannut oli ainoa mahdollisuus siihen, että Kylmäpussi kykenisi selviytymään kahden miljoonan markan valuuttalainoistaan. Kuten Yli- Kovero käräjäoikeuden istunnossa selosti kiukaan valmistuminen oli Kylmäpussin kannalta myös liiketaloudellisesti välttämätöntä, koska kylmäpussien manuaalista tuotantoa ei voi kasvattaa niin isoksi, että syntyvä liikevaihto kattaisi itsenäisen Suomen Kylmäpussi Oy:n hallintokulut ja lainojen hoidon. Suomen Kylmäpussiin liiketaloudellisena perusteluna oli saada jakaja hallinto-, markkinointi- ja muille yleiskuluille. Kylmäpussin palveluksessa olevat kaksi työntekijää tekivät tuotantoon liittyviä töitä. Lisäksi Yli-Kovero kertoi perusteena olleen se, että kun kiuastuotanto todella alkaa, niin Saunasammon ei enää tarvitsisi periä Kylmäpussilta osuutta yleis- ja hallintokuluista, jolloin Kylmäpussin kate voitaisiin kokonaan käyttää velkojen maksuun. Lisäksi liiketaloudellisena perusteena oli saada järjestelyn avulla rahoitus kylmäpussien automaattisen valmistuslaitteiston 16

rakentamiseksi ja tuotannon kasvattamiseksi. Syyksilukemisesta kirjoittaeassaan s. 28 käräjäoikeus antaa tosiasioiden vastaisesti ymmärtää, että Yli-Kovero olisi pääasiallinen hyödynsaaja väittämistään rikoksista. Näin ei ole asianlaita. Todistajana kuultuna Yli-Kovero kertoi, että Suomen Kylmäpussi Oy:n ja Kaurialan Saunatarvike Oy:n velkojen vakuutena oli omavelkaisten takausten lisäksi toisen osakkaan asunto-osake. Yli- Kovero kertoi, että hänen kannaltaan takausvastuu oli käytännössä merkityksetön, koska hänellä ei ollut ulosottokelpoista omaisuutta kuten muilla osakkailla, jotka olisivat joutuneet maksumiehiksi, jos kyseisiä lainoja ei olisi hoidettu. Tämä myös osoittaa, että yhtiön muilla osakkailla oli suuri intressi näiden velvoitteiden hoitamiseen ja vaikka Yli-Kovero pyöritti yhtiön toimintaa itsenäisesti, ei hänellä ollut valtaa toimia yhtiökokouksen päätösten vastaisesti. Vuonna 1993 solmittu sopimus oli kokonaisratkaisu, jonka erillisiä maksusuorituksia ei voida tarkastella kokonaisuudesta irrotettuna erikseen. Sopimus sisälsi sekä lähipiirilainat että sopimuksesta aiheutuvien velvoitteiden maksamisen. Lähipiirilainaamisen kieltävä osakeyhtiölain 12 luvun 7 :n 1 momentin muutos (145/1997) ei ollut voimassa vuonna 1993, joten sopimus ja sen velvoitteet olivat tekohetken lain mukaan täysin hyväksyttäviä. Lähipiirilainat kieltävä osakeyhtiölain muutos (145/1997) osoittautui täysin epäonnistuneeksi ja yritystoiminnalle vahingolliseksi. Tämä epäonnistunut lakimuutos kumottiin 1.7.2007 voimaan tulleessa uudessa osakeyhtiölaissa. Kun sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttäminen oli sallittua sopimuksen tekohetkellä ja taas nyt, ei lyhytaikaista epäonnistunutta lähipiirilainakiellon kautta voi pitää Yli-Koverolle raskauttavana. Yli-Kovero ei edes tiennyt kyseisestä lähipiirilainakiellosta kuten Kylmäpussia koskevan esitutkintapöytäkirjan sivulta 16 (uusi todiste L29) käy ilmi. Perusteluissaan käräjäoikeus haluaa rangaista Yli-Koveroa lähipiirilainasta epäonnistuneeksi osoittautuneen kumotun osakeyhtiölain (145/1997) perusteella, mikä laki ei ollut voimassa sopimusten tekohetkellä ja on nyttemmin kokonaan kumottu. Tähän mennessä oikeuskäytännössä on sovellettu syytetyn kannalta lievempää lakia. Käräjäoikeus toimii vastoin yleistä käytäntöä. Suomen Kylmäpussi Oy:lla on alusta, vuodesta 1993 saakka ollut liiketaloudellinen peruste sopimukseen kuuluvien velvoitteiden hoitamiseen. Saunasampo Oy tase vuodelta 2006 (L2) ja kirjanpitoajo 1.1.-31.8.2007 (l4) sekä uusi todiste L30 Internet osoitteen www.saunasampo.fi sisältö osoittavat, että kyseessä on liiketaloudellisesti perusteltu hanke, joka voidaan ym. todisteiden perusteella todeta menestykselliseksi ja joka olisi täyttänyt Suomen Kylmäpussi Oy:n sille asettamat liiketaloudelliset tavoitteet. Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomen Kylmäpussi ei ollut maksukyvytön syytteiden kohteena olevien oikeustoimien tekoaikana. Ei voida mitenkään väittää, että Yli-Koveron olisi pitänyt ymmärtää Suomen Kylmäpussi Oy:n olleen maksukyvytön, jos se pystyi kyseisenä aikana maksamaan kaikki erääntyneet velkansa, joten tekojen rangaistavuuden edellyttämä tahallisuuden vaatimus ei mitenkään täyty. Suimen Kylmäpussi Oy:n tase ei antanut harhaanjohtavaa tai väärää kuvaa yhtiön taloudellisesta tilasta. Vuonna 1993 solmitun sopimuksen velvoitteiden täyttämiseen oli liiketaloudellinen perusta, joka jälkikäteenkin arvioiden olisi toteutunut tavoitteiden mukaisesti. Edellä olevaan perustuen syytteet on hylättävä. 17

3.3. Saunasampo Oy:n omistaman Tawast Golf Oy:n osakkeen panttaaminen on tapahtunut 15.000 euron vakuudeksi, joka laina on käytetty yritystoiminnan hyväksi. Panttaus perustuu samaan kohdassa 3.1 ja 3.2 selostettuun vuonna 1993 tehtyyn sopimukseen ja siten pantin antaminen on edistänyt liiketaloudellisia tavoitteita. Pantin arvo, nykyisin 4.000-5.000 euroa on saatua luottoa pienempi eikä siitä velkojille siten ole voinut aiheuta vahinkoa. 3.5 Hallintopalvelut Hallintopalveluista maksetuilla korvauksilla ei ole mitään tekemistä muiden velallisen epärehellisyyttä koskevien syytteiden kanssa. Muut syytekohdat perustuvat ennen konkurssia tapahtuneisiin ja vuonna 1993 solmittuun kiuastuotannon kehittämistä ja aloittamista koskeviin sopimusten täytäntöönpanoon ja niistä johtuvien suoritusten kirjaamiseen kirjanpidossa.. Hallintopalveluista maksettu korvaus perustui tehdystä työstä maksettuun korvaukseen ja sillä ei ollut mitään tekemistä kiukaan kehittämisen kanssa. Lisäksi suoritukset ajoittuvat heinäkuulle 2002, joten niillä ei voi olla mitään yhteyttä Saunasampo Oy:n konkurssia edeltäviin tapahtumiin, joista muissa syytteissä yksinomaan on kyse. Kun hallintopalveluista maksetuilla korvauksilla ei ole minkäänlaista tosiasiallista, loogista tai ajallista yhteyttä muihin syytteisiin, ei hallintokorvausten maksun ajankohdalla voi olla vaikutusta muiden syyteiden syyteoikeuden vanhenemisajankohdan kanssa. Hallintopalveluiden maksaminen on jo käsitelty oikeudessa ja ne on saatu palautetuksi konkurssipesään, kuten asianomistajan vaatimuksista käy ilmi. Tästä näkee mihin johtaa takaisinsaantikanteiden uusiminen velallisen epärehellisyyslain perusteella. Kertaalleen takaisinsaantioikeudenkäynnissä käsitelty teko käsitellään uudestaan ja siitä tuomitaan vielä rikosoikeudellinen seuraus. Kun kyseinen hallintopalvelukorvaus oli vastikkeellinen korvaus, niin käytännössä kaikki konkurssin tekijät voidaan yhtä heppoisin perusteiden tuomita rikollisiksi. Syyttäjälle tämä kahteen kertaan tapahtuva oikeuskäsittely ja rankaiseminen on tarpeen sen vuoksi, että ainoastaan tällä tavalla saadaan velallisen epärehellisyyttä koskevan syytteen viimeinen nostamisaika venytettyä heinäkuun loppuun ilman että syyteoikeus vanhenee. Kun pesä on laillisella tuomiolla saanut konkurssipesään kaiken vaatimansa ja pesällä ei ole tätä syytekohtaa koskevia vaatimuksia, ei pesä enää voi olla tämän syytekohdan osalta asianomistaja. Kun velallisen epärehellisyys on asianomistajarikos, ei tälle syytekohdalle ole asianomistajaa ja syyttäjä ei voi nostaa eikä käräjäoikeus voi tuomita kohdan 3.5 perusteella velallisen epärehellisyysrikokseen. Kun tämä syytekohta raukeaa, on rikoksen viimeiseksi mahdolliseksi tekoajaksi katsottava 13.5.2002 kuten käräjäoikeus on kirjanpitorikosta koskevassa tuomiossaan todennut. Koko tuomio perustuu syytekohdassa 4 väitettyyn kirjanpitorikokseen. Kun Yli-Koveroa ei voida laillisella tuomiolla tuomita kohdassa 4 syytetyistä kirjanpitorikoksista, ei ole olemassa 18

näyttöä, että Yli-Kovero olisi kirjanpitoa väärentämällä syyllistynyt syytteen kohdan 3 tarkoittamaan velallisen epärehellisyyteen ja syyte on kokonaisuudessaan hylättävä. Kohta 4. Kirjanpitorikos 31.12.1999-14.11.2002. Janakkala Kuten edellä yleisperusteluiden kohdassa E. Kirjanpitorikos todetaan, on väitetty kirjanpitorikoksen tekoaika käräjäoikeuden tuomiossa todettu olevan 31.12.1999-13.5.2002. Kirjanpitorikoksen syyteaika on viisi vuotta. Näin ollen syyteoikeus vanheni 13.5.2007. Kanne on pantu vireille 30.7.2007, joten syyte on hylättävä vanhentuneena. Hämeenlinnassa 16.1.2008 Laati Tapio Yli-Kovero Torikatu 27 13130 Hämeenlinna 050-61 331 info@saunasampo.fi 19

07/815 Uudet todisteet L21 Tapio Yli-Koveron kirje 4.4.2002 Sisä-Suomen verovirastolle koskien konkurssihakemuksen peruuttamista. L22 Tapio Yli-Koveron kirje Saunasampo Oy:n konkurssipesänhoitajalle koskien konkurssin syitä L23 Tapio Yli-Koveron sähköposti Finnvera Oyj:n toimitusjohtaja Markku Mäkiselle, koskien sähköpostien perille menemättömyyttä kopiot todisteessa L22 siteeratuista sähköposteista. L24 Meritan tiliote 6.2.2002 todisteessa 21 mainituista verovelkojen maksuista. L25 Sopimus vapaaehtoisesta takaisinsaannista konkurssipesään L26 Kauppakirja Saunasampo Oy:n liiketoiminnan ostamisesta Liitteiden L21-L26 todistusteema: Saunasampo Oy ei ollut maksukyvytön L27 Helsingin Sanomien uutinen 27.12.2007 Lisitsynien kirjanpitorikossyyteiden hylkäämisestä. Teema: Verotarkastuksen merkitys syyllisyysarvioinnissa. Kun verotarkastuksissa ei ollut löytynyt huomautettavaa, niin ei voitu olettaa, että Lisitsynit olisivat ymmärtää toimineensa kirjanpidossa väärin. L28 Saunasampo Oy:n tase ja tilintarkastuskertomus vuodelta 1996. Teema. Taseen aineettomat oikeudet muuttumattomina koko ajan ja että kirjaukset oli HTM tilintarkastajan hyväksymiä. L29 Suomen Kylmäpussi Oy:tä koskevan kuulustelupöytäkirja sivu 16. Teeema: Tapio Yli-Kovero ei ollut tietoinen 1997 voimaan astuneen ja 2007 kumotun lähipiirilainaamisen kieltävästä osakeyhtiölain muutoksesta. L30 Internet osoitteen www.saunasampo.fi sisältö kokonaisuudessaan. Teema: Kiuas on korkean teknologian tuote isoihin saunoihin ja sen toimivuutta ei voi testa muuten kuin todellisissa käyttöoloissa. 20