Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin

Eviran julkaisuja 3/2009 Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Eviran julkaisuja 3/2009 Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Kuvailulehti Julkaisija Julkaisun nimi Tekijät Tiivistelmä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten yleisimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Maa- ja metsätalousministeriön pysyvä mikrobilääketyöryhmä Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten yleisimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin julkaisu sisältää päivitetyt suositukset eri eläinlajeille ja ryhmille. Käyttösuosituksissa luetellaan ensisijaisesti ja toissijaisesti käytettävät mikrobilääkkeet. Ensisijaisena lääkityksenä on mainittu lääkeaineet, jotka soveltuvat parhaiten kyseisen taudin on Suomen olosuhteissa. Kunkin eläinlajin ja ryhmän kohdalla on lisäksi käyty läpi lyhyesti niiden mikrobilääkitykselle tyypillisiä piirteitä. Julkaisun tarkoituksena on edistää hallittua mikrobilääkkeiden käyttöä eläinlääkinnässä ja siten hillitä mikrobien lääkeresistenssin lisääntymistä. Suositukset on tehnyt maa- ja metsätalousministeriön asettama pysyvä mikrobilääketyöryhmä, jonka jäsenet edustavat laaja-alaisesti eläinlääketieteellistä asiantuntemusta. Maa- ja metsätalousministeriö antoi vuonna 1996 ensimmäisen kerran käyttöesimerkit mikrobilääkityksistä eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Suomessa. Nämä päivitettiin käyttösuosituksina vuonna 2003. Tässä julkaisussa käyttösuositukset on päivitetty vastaamaan vuoden 2003 jälkeen eläinten sairastavuudessa, käsityksissä sekä lääkevalikoimassa tapahtuneita muutoksia. Julkaisuaika Toukokuu 2009 Asiasanat Mikrobilääkkeiden käyttö eläimille, käyttösuositukset Julkaisusarjan nimi ja numero Eviran julkaisuja 3/2009 Sivuja Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Julkaisija hinta Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 0 Julkaisun kustantaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Painopaikka ja -aika - ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-032-2 (pdf)

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Beskrivning Utgivare Publikationens titel Författare Resumé Livsmedelssäkerhetsverket Evira Användningsrekommendationer för mikrobläkemedel mot de mest allmänt förekommande infektionssjukdomarna och smittsamma sjukdomarna hos djur Jord- och skogbruksministeriets arbetsgrupp för mikrobläkemedel Publikationen om användningsrekommendationer för mikrobläkemedel mot de mest allmänt förekommande infektionssjukdomarna och smittsamma sjukdomarna hos djur innehåller uppdaterade rekommendationer för olika djurarter och djurkategorier. I användningsrekommendationerna uppräknas vilka mikrobläkemedel som skall användas i första hand och i andra hand. Som förstahandsmedicinering nämns de läkemedel som är bäst lämpade för behandling av sjukdomen ifråga under finländska förhållanden. Man har dessutom kort gått igenom de typiska dragen för medicinering med mikrobläkemedel för varje djurart och djurkategori. Avsikten med publikationen är att främja en balanserad användning av mikrobläkemedel inom veterinärmedicinen och därigenom hålla tillbaka en ökande läkemedelsresistens. Rekommendationerna har getts av en permanent arbetsgrupp för mikrobläkemedel som är tillsatt av jord- och skogsbruksministeriet. Gruppens medlemmar representerar veterinärmedicinsk expertis på många områden. Jord- och skogsbruksministeriet gav år 1996 för första gången exempel för användning av mikrobläkemedel mot de viktigaste inflammationssjukdomarna och smittsamma sjukdomarna hos djur. Dessa uppdaterades som användningsrekommendationer år 2003. I den här publikationen har användningsrekommendationerna uppdaterats så att de motsvarar de förändringar som skett sedan 2003 då det gäller sjukfrekvens, uppfattningar om vården och medicinutbud. Utgivningsdatum Maj 2009 Referensord Användning av mikrobläkemedel för djur, användningsrekommendationer Publikationsseriens namn och nummer Eviras publikationer 3/2009 Antal sidor Språk Finska Konfidentialitet Offentlig handling Utgivare pris Livsmedelssäkerhetsverket Evira 0 Förläggare Livsmedelssäkerhetsverket Evira Tryckningsort - ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-032-2 (pdf)

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Description Publisher Title Authors Abstract Finnish Food Safety Authority Evira Recommendations for the Use of Antimicrobials against the Most Common Infectious Diseases of Animals Permanent work group on antimicrobials of the Ministry of Agriculture and Forestry The publication on recommendations for the use of antimicrobials against the most common infectious diseases of animals contains updated recommendations for different animal species and categories of animal species. The recommendations for use list the primary and secondary antimicrobials to be used. The drugs that are best suited for the treatment of the disease in question under Finnish conditions are listed as the primary medication. In addition, for each animal species and category of animal species the typical features of their antimicrobial treatment are outlined. The aim of the publication is to promote the controlled use of antimicrobials in animal medicine and thereby hinder the growth of antimicrobial resistance. The recommendations have been set by a permanent antimicrobial work group appointed by the Ministry of Agriculture and Forestry, whose members represent extensive expertise in veterinary medicine. In 1996, the Ministry of Agriculture and Forestry gave, for the first time, examples of the application of antimicrobials for the most important infectious diseases of animals in Finland. These were updated as recommendations for use in 2003. In this publication the recommendations for use have been updated to take into account the changes since 2003 as to morbidity, conception of treatment and changes that have taken place in the selection of medication. Publication date May 2009 Keywords The use of antimicrobials for animals, recommendations Name and number of publication Evira publications 3/2009 Pages Language Finnish Confidentiality Public Publisher price Finnish Food Safety Authority Evira 0 Publisher Finnish Food Safety Authority Evira Printed in - ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-032-2 (pdf)

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Sisällys Esipuhe... 8 Kansainvälinen toiminta... 10 Mikrobilääkehoidon periaatteet... 11 Eläinlajikohtaiset suositukset... 13 Märehtijät... 14 Sika... 22 Hevonen... 28 Kalat... 34 Siipikarja... 37 Mehiläiset... 41 Koira ja kissa... 42 Turkiseläimet... 49

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Esipuhe Mikrobilääkkeet ovat tärkeä lääkeryhmä. Niiden avulla on voitettu monia vakavia sairauksia. Mikrobilääkkeiden tehon säilyminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Viime vuosina mikrobilääkeresistenssi on kansainväliselläkin tasolla nostettu yhdeksi keskeisimmistä kansanterveyteen vaikuttavista asioista. Mikrobilääkkeen käytön vaikutukset eivät aina rajoitu eläinyksilöön tai ryhmään, jolle mikrobilääkettä käytetään. Sillä voi olla vaikutuksia myös elintarviketurvallisuuteen sekä eläinten kanssa työskenteleviin ja asuviin ihmisiin. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut pysyvän mikrobilääketyöryhmän 26.4.2007. Työryhmän päätavoitteena on mikrobilääkeresistenssin hallinnan edistäminen. Lisäksi sen yhtenä tehtävänä on laatia ja pitää yllä suosituksia mikrobilääkkeiden käytöstä eläimille. Maa- ja metsätalousministeriö antoi vuonna 1996 ensimmäisen kerran käyttöesimerkit mikrobilääkityksistä eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Suomessa. Nämä päivitettiin käyttösuosituksina vuonna 2003. Tuolloin päivitystyön tehnyt työryhmä katsoi, että suositusten päivitystarve tulisi arvioida kolmen vuoden välein. Vuoden 2003 jälkeen eläinten sairastavuudessa on tapahtunut muutoksia, käsitykset ovat muuttuneet, markkinoille on tullut uusia lääkevalmisteita ja ennen kaikkea uusi sukupolvi eläinlääkäreitä on aloittanut työelämässä. Näiden syiden vuoksi oli jälleen aika päivittää mikrobilääkesuositukset. Työryhmän kokoonpano on 1.5.2007-1.5.2010 seuraava: Professori mvs Olli Peltoniemi, Dip ECAR, Dip ECPHM, Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos, puheenjohtaja Eläinlääkintöneuvos Leena Räsänen, maa- ja metsätalousministeriö, varapuheenjohtaja Professori Satu Pyörälä, Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos Professori, Dip ECVS Outi Laitinen-Vapaavuori, Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen laitos Eläinlääkäri Katariina Thomson, Yliopistollinen eläinsairaala Erikoistutkija Anna-Liisa Myllyniemi, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Eläinlääkäri Katariina Kivilahti-Mäntylä, Lääkelaitos Eläinlääkäri Kati Niinistö, Suomen Eläinlääkäripraktikot ry/ hevosjaosto

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Eläinlääkäri Merja Rantala, Suomen Eläinlääkäriliitto ry Yliopiston lehtori Joanna Koort, Helsingin yliopisto/eläinlääketieteellinen tiedekunta Eläinlääkäri Outi Hälli, Tuotantoeläinlääkäriyhdistys ry Eläinlääkäri Susanna Martikainen, Suomen Eläinlääkäripraktikot ry/ pieneläinjaosto Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, sihteeri Suosituksia uudistettaessa on lisäksi kuultu seuraavia asiantuntijoita: eläinlääkäri Elina Rusanen, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ELT Minna Rajamäki sekä professori Thomas Spillmann eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta, erikoistutkijat Laila Rossow, Kirsi Collin, Taina Laine, Teija Kokkonen, Perttu Koski, Tiina Autio sekä tutkija Anna Maria Eriksson-Kallio Evirasta, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ELT Leena Saijonmaa-Koulumies, ELL, Dip AVDC, Dip EVDC Helena Kuntsi-Vaattovaara, lisääntymistieteiden erikoiseläinlääkäri ELT Merja Dahlbom sekä eläinlääkäri Lassi Kauko.

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Kansainvälinen toiminta Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut strategian mikrobilääkeresistenssin hallintaan. Strategia kattaa myös mikrobilääkkeiden käytön tuotantoeläimille. 1 Maailman eläintautijärjestö OIE on julkaissut maaeläinkoodin (Terrestrial Animal Health Code), jossa on mukana myös suositukset mikrobilääkkeiden hallitusta käytöstä eläimille 2. OIE, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ja WHO ovat lisäksi julkaisseet yhdessä raportin mikrobilääkkeiden käytöstä vesiviljelyeläimille 3. OIE on luokitellut eläimille käytettävät mikrobilääkkeet niiden tärkeyden mukaan kolmeen luokkaan: kriittisen tärkeisiin, erittäin tärkeisiin sekä tärkeisiin. WHO on tehnyt samoin koskien ihmisille käytettäviä mikrobilääkkeitä. Sekä OIE että WHO katsovat, että kriittisen tärkeitä mikrobilääkkeitä ovat kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinit, kinolonit mukaan luettuna fluorokinolonit, makrolidit, penisilliinit ja aminoglykosidit. FAO, OIE ja WHO ovat pohtineet yhdessä mahdollisuuksia ja keinoja kriittisen tärkeiden mikrobilääkkeiden tehon säilyttämiseksi 4. Suomen lisäksi myös muissa maissa on annettu omia, kansallisia mikrobilääkesuosituksia eläinten tulehdus- ja tartuntatauteihin. 1 http://www.who.int/drugresistance/who_global_strategy_english.pdf 2 http://www.oie.int/eng/normes/mcode/en_sommaire.htm 3 ftp://ftp.fao.org/ag/agn/food/aquaculture_rep_13_16june2006.pdf 4 http://www.who.int/foodborne_disease/resources/report%20joint%20cia%20meeting.pdf 10

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Mikrobilääkehoidon periaatteet Näiden suositusten tavoitteena on edistää hallittua mikrobilääkeaineiden käyttöä eläinten lääkinnässä ja siten hillitä mikrobien lääkeresistenssin lisääntymistä. Eläinten tartunta- ja tulehdussairauksia tulee ehkäistä ennen kaikkea huolehtimalla hyvistä tuotanto- ja elinolosuhteista. Joskus mikrobilääkkeiden käyttäminen on kuitenkin välttämätöntä. Silloin eläinten mikrobilääkehoidon tulisi perustua seuraaviin periaatteisiin: Mikrobilääkkeiden käytön on oltava hyvin perusteltua. Kaikella mikrobilääkkeiden käytöllä eläimille voi olla myös kansanterveydellisiä vaikutuksia, mutta erityisesti tämä koskee tuotantoeläimiä, koska ne ovat osa elintarvikeketjua. Ennaltaehkäisevää mikrobilääkitystä tulee käyttää vain silloin, kun eläinlääkäri joko sairastapauksen vakavuuden tai eläinyksikön tautitilanteen takia näkee käsittelyn välttämättömäksi. Kun käytettävissä on mikrobilääkehoidon kanssa yhtä tehokkaiksi osoitettuja muita muotoja, tulee niitä suosia. Mikrobilääkejakson ei tule olla pidempi kuin mitä sairaus edellyttää. Ennen mikrobilääkehoidon aloittamista eläinlääkärin tulee kliinisen tutkimuk- sen perusteella todeta, että sairauden oireet viittaavat bakteeri-infektioon. Tarvittaessa eläinlääkäri ottaa edustavat näytteet aiheuttajamikrobin ja sen mikrobilääkeherkkyyden määrittämiseksi. Mikrobilääkettä valittaessa tulee ottaa huomioon tiedot potilaasta, infektion aiheuttajasta ja taudista sekä käytettävissä olevat lääkkeet. Valitulla mikrobilääkkeellä ja annoksella pyritään tappamaan mikrobi tai hidastamaan sen kasvua niin, että elimistö pystyy tuhoamaan mikrobin ja parantumaan taudista. Ensisijaisesti käytetään kapeakirjoista mikrobilääkettä. Laajakirjoisten mikrobilääkkeiden ja lääkeaineyhdistelmien käyttöä on vältettävä. Jos taudinaiheuttaja on herkkä penisilliinille, sairauden on ei pidä käyttää muita beetalaktaameja eikä laajakirjoisia mikrobilääkkeitä, jollei potilas ole yliherkkä penisilliineille. Salmonellainfektioissa mikrobilääkkeitä käytetään vain silloin, kun kyseessä on eläimen henkeä uhkaava yleisinfektio. Siipikarjan salmonellainfektioita ei saa lainkaan hoitaa mikrobilääkkeillä. Virustautien yhteydessä ei pidä käyttää mikrobilääkkeitä sekundaaristen bakteeritartuntojen ennaltaehkäisyyn. 11

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Jos eläinyksikössä on jatkuvasti mikrobilääkeja vaativia sairausongelmia, ne on pyrittävä ratkaisemaan muuttamalla tuotanto-olosuhteita ja -tapoja. Tuotantoeläimiä hoidettaessa on otettava huomioon myös hoidon kustannukset ja on suunniteltujen lääkkeiden varoajat. Mikrobilääkkeitä, joille kehittyy nopeasti resistenssi tai joilla on todettu olevan haitallisia vaikutuksia ympäristöön, on vältettävä. Eräiden mikrobilääkkeiden käyttöä eläimille on lainsäädännöllä rajoitettu 5. Nämä mikrobilääkkeet ovat avoparsiini, vankomysiini ja teikoplaniini; virginiamysiini; kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinit; rifampisiini ja rifabutii- ni; moksifloksasiini, ofloksasiini, levofloksasiini ja gatifloksasiini; tigesykliini; mupirosiini; telitromysiini; daptomysiini; linetsolidi; kinupristiini-dalfopristiini; karbapeneemit ja monobaktaamit. Kyseisiä mikrobilääkkeitä saa kuitenkin käyttää eläimille silloin, kun niillä on myyntilupa tai muu kulutukseen luovuttamista koskeva lupa eläinlääkkeenä, mutta ainoastaan luvassa määritellyille eläinlajeille sekä käyttöaiheisiin. Myös tällöin näitä mikrobilääkkeitä tulee käyttää harkiten ja kriittisesti, ja käytön tulee perustua herkkyysmääritykseen. Lisäksi eläinlääketieteessä tulee välttää ihmisille hyväksyttyjen makrolidien käyttöä, joita ovat muun muassa atsitromysiini, klaritromysiini sekä roksitromysiini. 5 maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden lääkkeiden käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta eläimille (847/2008) 12

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin Eläinlajikohtaiset suositukset Uudistetut mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin on julkaistu saman mallin mukaan kuin aikaisemmat suositukset. Kullekin keskeiselle eläinlajille tai -ryhmälle on annettu omat suosituksensa. Eläinlajikohtaisissa katsauksissa on esitetty kunkin eläinlajin mikrobilääkitykselle tyypillisiä piirteitä. Eri käyttöaiheisiin ja eri eläinlajeille tarkoitetut suositukset on esitetty taulukkoina. Kissoille ja koirille annetut suositukset on yhdistetty samaan taulukkoon. Työryhmä on jakanut mikrobilääkkeet ensisijaisesti ja toissijaisesti käytettäviin lääkeaineisiin. Ensisijaisihin on koottu lääkeaineet ja -ryhmät, jotka taudinaiheuttajan ja taudin sekä resistenssitilanteen ja lääkeaineen ominaisuuksien kannalta soveltuvat työryhmän näkemyksen mukaan parhaiten taudin on. Ne ovat lääkeaineita, jotka tehoavat taudin yleisimpiin aiheuttajiin. Ensisijaisella lääkeainevalinnalla pyritään mahdollisuuksien mukaan suunnattuun on. Sellaisissa taudeissa, joista eristetään monia eri bakteerilajeja, kohdistetaan yleisimpiin aiheuttajiin. Toissijaisina ina mainitaan muita käyttökelpoisia lääkeaineita tai lääkeaineryhmiä. Joissakin tapauksissa ruutuja on jätetty tyhjäksi, koska työryhmällä ei ole ollut lääkeainevalintaan kantaa. Joissakin tapauksissa huomautuksia -sarakkeessa on viitattu keskeisimpiin ennaltaehkäisymenetelmiin kuten rokotuksiin. 13

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin - Märehtijät Märehtijät Märehtijöiden mikrobilääke on muihin kotieläimiin verrattuna ongelmallista. Monien lääkeaineiden kinetiikka, esimerkiksi jakautumistilavuus, eroaa huomattavasti märehtijöiden ja yksimahaisten välillä. Märehtijöillä maksan vierasainemetabolia on hyvin kehittynyt, joten ne eliminoivat nopeasti maksassa metaboloituvia lääkeaineita. Lehmän pötsi on suuri ja ph-arvoltaan vereen verrattuna hapan osasto. Emästen tapaan ionisoituvat lääkeaineet pyrkivät konsentroitumaan pötsiin. Mikrobilääkkeiden antamisessa suun kautta on märehtijöillä huomattavia ongelmia. Lääkkeet laimenevat suureen nestemäärään. Lisäksi pötsimikrobeilla on aktiivinen vierasainemetabolia, joten ne inaktivoivat monia lääkeaineita. Esimerkiksi trimetopriimi hajoaa kokonaan pötsissä. Pötsin anaerobisuus vähentää merkittävästi eräiden mikrobilääkkeiden, kuten aminoglykosidien, aktiivisuutta. Märehtijä on myös riippuvainen pötsimikrobistonsa hyvinvoinnista; mikrobilääkkeet voivat vahingoittaa pötsimikrobistoa tai selektoida sitä epäedulliseen suuntaan. Märehtijöiden virtsa on alkaalista, joten happoluonteiset lääkeaineet erittyvät emäksiä paremmin virtsaan. Lääkeaineiden käyttäytyminen vastasyntyneillä ja täysikasvuisilla märehtijöillä on erilaista; ennen märehtimisen käynnistymistä nuori märehtijä muistuttaa yksimahaisia. Monet lääkeaineet imeytyvät tällöin vielä hyvin ruuansulatuskanavan kautta. Toisaalta nuoret märehtijät ovat herkkiä mikrobilääkkeiden haittavaikutuksille ja monien mikrobilääkkeiden antaminen suun kautta voi aikaansaada ripulia ja imeytymishäiriöitä. Maksan kyky lääkeaineiden metaboliaan on vastasyntyneillä usein vielä puutteellinen. Lääkeaineiden puoliintumisajat ovat nuorilla vasikoilla yleensä aikuisia pidempiä. Esimerkiksi trimetopriimin puoliintumisaika on yhden vuorokauden ikäisellä vasikalla kahdeksan tuntia ja aikuisella yksi tunti. Monet mikrobilääkevalmisteet ovat kudoksia ärsyttäviä, joten suonensisäinen antotapa on suositeltavaa aina, kun se on valmisteelle sallittua ja käytännössä mahdollista. Tämä koskee erityisesti vasikoita. Lampaalla ja vuohella mikrobilääkkeiden käytön periaatteet noudattelevat samoja linjoja kuin naudoilla. Lammas ja vuohi ovat herkkiä kudosärsytykselle, joten ärsyttävien lääkkeiden lihaksensisäisiä injektioita tulee välttää. Lajien välillä on farmakokineettisiä eroja, joten annossuositusten tulisi perustua nimenomaan kohdelajilla tehtyihin tutkimuksiin. Valitettavasti mikrobilääkkeiden farmakokinetiikasta lampaalla ja vuohella on vähän julkaistua tietoa, ja niille on hyväksytty vain harvoja lääkevalmisteita. Muille eläinlajeille hyväksyttyjä lääkkeitä joudutaankin tämän vuoksi käyttämään lampaille ja vuohille melko runsaasti. Märehtijöiden mikrobilääkevalinta perustuu usein enemmän kokemusperäiseen tietoon kuin hyvin suunniteltuihin kliinisiin ko- 14

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin - Märehtijät keisiin. Optimaalista annostasoa ja -tiheyttä eri indikaatioissa ei useimmilla mikrobilääkkeillä ole selvitetty. Joissakin sairauksissa, kuten keuhkotulehduksessa tai utaretulehduksessa, on tehty kliinisiä kokeita, ja suositukset voidaan perustaa niihin. Seuraavissa taulukoissa on koottu suosituksia märehtijöiden mikrobiperäisten sairauksien lääkevalintaan tämän hetken suomalaisissa olosuhteissa. Taulukkoon on otettu vain lääkeaineita, joita sisältävillä valmisteilla on Suomessa myyntilupa tai erityislupa tuotantoeläimille. Lähtökohtana on ollut, että ensisijaisesti käytetään suunnattua a eli mahdollisimman kapeakirjoista lääkeainetta. Tämä kuitenkaan ei ole aina mahdollista, varsinkin jos kyseessä on useiden bakteerien aiheuttama sekainfektio. Mikrobilääkkeiden käytön suosittelemista sellaisiin infektioihin, joiden aiheuttajissa on todettu lisääntynyttä resistenssiä kyseiselle lääkeaineelle, on pyritty välttämään. 15

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin - Märehtijät Märehtijät Suositukset märehtijöiden mikrobilääkevalintaan silloin, kun mikrobilääkitys on kyseisen diagnoosin kohdalla tarpeen. Ellei erikseen mainita, lääke annetaan injektiona. Ensisijaisna mainitaan lääkeaineita tai lääkeaineryhmiä, jotka taudinaiheuttajan ja taudin sekä resistenssitilanteen ja lääkeaineen ominaisuuksien kannalta soveltuvat parhaiten taudin on. Osalla suositelluista hoidoista on myös olemassa tieteellistä näyttöä kliinisestä tehosta; joidenkin kohdalla sitä ei ole saatavilla, ja on jouduttu tyytymään teoreettisiin perusteisiin. Ensisijaisvaihtoehdolla pyritään mahdollisuuksien mukaan suunnattuun on. Esimerkiksi sellaisissa taudeissa, joista eristetään usein monia eri bakteerilajeja, kohdistetaan yleisimpiin aiheuttajiin. Iho, korva ja silmä Sorkkavälin ajotulehdus (interdigitaalinen nekrobasilloosi) Fusobacterium necrophorum, Dichelobacter [ent. Bacteroides] nodosus Oksitetrasykliini makrolidit Lisäksi desinfioivat sorkkakylvyt. Silmätulehdus Nauta: Moraxella bovis (infektiivinen keratokonjuktiviitti) Listeria monocytogenes (paikallisesti voiteena tai subkonjuktivaalisesti injektiona.) Oksitetrasykliini Oksitetrasykliini fusidiinihappo Bakteriologinen näyte suositeltava. Yleensä paikallis. Mykoplasmat Lammas ja vuohi: klamydiat, mykoplasmat. Oksitetrasykliini Hengitystiet Vasikan ja karitsan keuhkokuume (pneumonia) Mannheimia haemolytica, Histophilus somni [ent. Haemophilus somnus], virukset, mykoplasmat, pasteurellat oksitetrasykliini Fluorokinolonit makrolidit Suositellaan näytteenottoa: Syväsively- tai keuhkohuuhtelunäyte. Keuhkotulehdus (aspiraatiopneumonia) Useita Oksitetrasykliini Jos vakavat oireet, hoidon sijasta suositellaan lopetusta. 16

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin - Märehtijät Ruuansulatuskanava Vastasyntyneen ripuli (neonataaliripuli) Escherichia coli, enterotoksinen Trimetopriimisulfonamidit Fluorokinolonit Diagnoosi varmistetaan laboratoriotutkimuksilla. Neste tärkeä. Ei mikrobilääkkeitä suun kautta Vatsakalvon tulehdus (peritoniitti) Arcanobacterium pyogenes, Escherichia coli, Fusobacterium necrophorum ja muut anaerobit + trimetopriimisulfonamidit + enrofloksasiini oksitetrasykliini Ennuste erittäin huono, ei yleensä hoideta. Salmonelloosi Salmonella Dublin, S. Typhimurium ym. fluorokinolonit Ei mikrobilääkkeitä Trimetopriimisulfonamidit Mikrobilääke vain henkeä uhkaavassa tapauksessa. Lampaan suolistomyrkytys (enterotoksemia) Clostridium perfringens Ei mikrobilääkkeitä Neste. Suositellaan katraan rokotusta. Kokkidioosi Eimeriat Hygienian parantaminen Trimetopriimisulfonamidi Neste. Toltratsuriili ennaltaehkäisyyn. Ei lihantuotantoon käytettäville vasikoille. Kryptosporidioosi Cryptosporidium parvum Diagnoosi varmistetaan laboratoriotutkimuksilla. Ei saatavilla tehokasta a. 17

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin - Märehtijät Sukuelimet Äkillinen kohtutulehdus (metriitti) Arcanobacterium pyogenes, Escherichia coli, anaerobit bakteerit, streptokokit, stafylokokit oksitetrasykliini Yleis. Kohtutulehdus (endometriitti) Yleensä aseptinen tulehdus. Ei mikrobilääkkeitä. Kiiman indusointi. Jos mikrobilääkkeitä, paikallis. Periaatteessa huuhtelut vain poikkeustapauksessa. Virtsatiet Virtsarakon tulehdus (kystiitti) Corynebacterium renale, Arcanobacterium pyogenes, Escherichia coli Herkkyysmäärityksen perusteella. Pitkä. Munuaistulehdus (pyelonefriitti) Corynebacterium renale Ei mikrobilääkkeitä. Kuten yllä. Ennuste huono. Pitkä. 18

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin - Märehtijät Utare Streptokokkimastiitti Streptococcus agalactiae, Str. dysgalactiae, Str. uberis Ensisijaisesti paikallis. Ennaltaehkäisy tärkeintä; koskee kaikkia utaretulehduksia. Enterokokit Herkkyysmäärityksen perusteella. Usein resistenttejä; bakteriologisen paranemisen ennuste epävarma. Stafylokokkimastiitti ß-laktamaasinegatiiviset: Staphylococcus aureus, koagulaasinegatiiviset stafylokokit (KNS) Yleis- tai paikallis. Akuutissa S. aureus tulehduksessa yleis- tai yhdistelmä. Ennuste kroonisessa S. aureus mastiitissa huono. KNS-mastiitissa ensisijaisesti paikallis. ß-laktamaasipositiiviset: Staphylococcus aureus, koagulaasinegatiiviset stafylokokit (KNS) Ei mikrobilääkkeitä. Kloksasilliini linkosamidit. Herkkyysmäärityksen perusteella. Paikallis. Ennuste on huono, jos aiheuttaja on penisilliiniresistentti S. aureus. Kloksasilliini voi edistää metisilliiniresistenttien kantojen valikoitumista. Kolimastiitti Escherichia coli Ei mikrobilääkkeitä. Fluorokinolonit trimetopriimisulfonamidit Yleis. Mikrobilääke tarpeen vain vastapoikineella ja vakavissa tapauksissa. Trimetopriimisulfonamideilla iso annos. Kesämastiitti Arcanobacterium pyogenes, Streptococcus dysgalactiae, anaerobit bakteerit Makrolidit Yleis. Neljänneksen ennuste huono. 19

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin - Märehtijät Utare jatkoa Klebsiellat Muut utaretulehduksen aiheuttajat Herkkyysmäärityksen perusteella. Fluorokinolonit Bakteriologisen paranemisen ennuste huono. Pseudomonakset Herkkyysmäärityksen perusteella. Fluorokinolonit Ennuste huono. Koryneformit (yleisin Corynebacterium bovis) Ei mikrobilääkkeitä. Hygieeniset toimet tärkeitä. Basillukset Hiivat Ei mikrobilääkkeitä. Diagnoosi varmistettava. Konservatiivinen. Ennuste epävarma. Tuki- ja liikuntaelimet Sidekudostulehdus, limapussin tulehdus (selluliitti, bursiitti) Arcanobacterium pyogenes, anaerobit bakteerit, streptokokit, stafylokokit Ei mikrobilääkkeitä Yleensä krooninen. Niveltulehdus (artriitti) Arcanobacterium pyogenes, Escherichia coli, muut bakteerit (+ trimetopriimisulfonamidit tai fluorokinolonit) Oksitetrasykliini trimetopriimisulfonamidit Moniniveltulehduksen (polyartriitin) ennuste huono. 20

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin - Märehtijät Muut infektiot Vasikan napatulehdus Useita bakteerilajeja Oksitetrasykliini + enrofloksasiini Ennaltaehkäisy tärkeää. Kroonisessa kirurginen. Jäykkäkouristus (tetanus) Listerioosi Maligni ödeema Listeria monocytogenes Clostridium septicum Oksitetrasykliini Suuri annos. Oksitetrasykliini Ennuste huono. Laidunkuume Anaplasma phagocytophilum [ent. Ehrlichia phagocytophila] Oksitetrasykliini Lyhyt kuuri. Punatauti (piroplasmoosi) Babesiat Imidokarbi * * erityisluvallinen valmiste Infektioiden ehkäisy kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä Clostridium tetani Ennuste huono. Ei hoideta kenttäolosuhteissa. Ruuansulatuskanava (juoksutusmahan kierre tai vierasesine) Keisarileikkaus + enrofloksasiini oksitetrasykliini Mikrobilääke aloitetaan pre- tai perioperatiivisesti. Juoksutusmahaleikkaus: ei mikrobilääkettä tai lyhyt kuuri; vierasesine: pidempi kuuri. Jos vierasesineleikkauksessa havaitaan komplikaatioita, ennuste huono. Mikrobilääkekuuri aloitetaan preoperatiivisesti. Pidempi ja laajempi kirjo, jos vatsaontelo kontaminoituu leikkauksessa. Vetimen avaus Ei mikrobilääkkeitä, jos ei utaretulehdusta Paikallis, lisäksi tiheä lypsy. 21

Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin - Sika Sika Suuri osa sikojen hoidettavista sairauksista on mikrobien aiheuttamia, joten sioille yleisimmin käytetyt lääkkeet ovat mikrobilääkkeitä. Viime vuosina on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota ennaltaehkäiseviin mikrobilääkityksiin, mahdollisiin jäämiin, resistenttien bakteerikantojen syntymiseen sekä mikrobilääkitysten vaihtoehtoihin. Kuluttajat odottavat lihantuotannolta eläinten hyvinvoinnin huomioonottamista, mihin kuuluu myös lääkkeiden mahdollisimman vähäinen tarve. Rutiinisti jokaiselle sikalaan saapuvalle lihasikaerälle annetut mikrobilääkitykset eivät kuulu nykyaikaiseen terveydenhuoltoon. Eläinlääkärin tehtävänä on suunnitella sikalakohtaisesti sopivia toimenpiteitä, joilla voidaan ylläpitää terveyttä ja ennaltaehkäistä sairauksien syntyä, jolloin mikrobilääkkeiden käytöltä vältytään. Tarttuvien sikatautien kannalta osastojako tuotantovaiheen ja eläinryhmien mukaan sekä osastoittainen kertatäyttöisyys ovat tautien vastustuksen kannalta keskeisiä toimintamalleja. Kaiken lääkityksen olisi myös oltava taloudellisesti perusteltua. Suomessa tavattavien tarttuvien sikatautien, kuten porsasyskän, aivastustaudin, dysenterian ja kapin, osalta ensisijaisena tavoitteena on taudinaiheuttajien eliminointi tuotantoyksiköistä. Sioille lääkkeet annetaan joko yksilöllisesti injektioina tai ryhmälääkityksenä rehussa tai vedessä. Ryhmälääkityksen suuntaa antavana kriteerinä voidaan käyttää 20 %:n sääntöä eli kun sairastuvuus ylittää 20 %, siirrytään ryhmälääkitykseen tai vaihtoehtoisesti kun kuolleisuus ylittää 2 %. Yksilöllinen lääkitys on työlästä. Tällöin hoidetaan vain sairaat eläimet. Ryhmälääkityksen etuna pidetään sen helppoutta ja joskus myös edullisuutta: työ vähenee, kun jokaiselle eläimelle ei tarvitse antaa injektiota erikseen ja eläimet eivät stressaannu toimenpiteistä. Sairaat eläimet eivät kuitenkaan syö tai juo normaalisti, joten niiden saama lääkemäärä jää helposti liian alhaiseksi. Samalla joudutaan lääkitsemään täysin terveitä eläimiä. Hoitava eläinlääkäri päättää tapauskohtaisesti, milloin kannattaa siirtyä yksilöllisestä lääkityksestä ryhmälääkitykseen. Jos mikrobilääkettä annetaan rehussa tai vedessä, syömättömät eläimet pitää aina hoitaa ainakin aluksi yksilöllisesti injektioilla. Sairaskarsinoiden käyttö helpottaa lääkityksen kohdentamista sairaisiin yksilöihin. Lääkkeiden käyttäytymistä elimistössä on tutkittu varsin vähän sialla. Sialla lääkkeiden imeytyminen ruuansulatuskanavasta on periaatteiltaan samanlaista kuin ihmisellä. Lääkkeiden parenteraalisessa annostuksessa on muistettava, että täysikasvuisella sialla on paksu ihonalainen rasvakerros, joten lihaksensisäisen injektion tekniikka on vaativa. Rasvakudoksesta lääkeaineiden imeytyminen on arvaamatonta; jotkut lääkeaineet voivat jäädä rasvaan niin, ettei tulehduspesäkkeeseen saada riittäviä pitoisuuksia. Vastasyntyneillä porsailla on kiinnitettävä huomiota lääkkeiden oikeaan 22