Järjestäytyneen mehiläishoidon kehittyminen Keski-Suomessa. Keski-Suomen Mehiläishoitajat ry:n 60-vuotishistoria

Järjestäytyneen mehiläishoidon kehittyminen Keski-Suomessa Keski-Suomen Mehiläishoitajat ry:n 60-vuotishistoria

Mehiläinen, liukas lintu, jopa lenti löyhäytti mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan. Nokki kukkia keolta, keitti mettä kielellänsä kuuen kukkasen nenästä, sa'an heinän helpehestä. Niin tulla tuhuttelevi, käyä käärämöittelevi, kaikki siipensä simassa, sulkansa sulassa meessä (Kalevala, 1849) Tekijä Kiti Luoma-aho ISBN 978-952-93-1186-6 (nid.) ISBN 978-952-93-1187-3 (PDF) Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.

Järjestäytyneen mehiläishoidon kehittyminen Keski-Suomessa Keski-Suomen Mehiläishoitajat ry:n 60-vuotishistoria Jyväskylä 2012 Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.

Esipuhe Perimätiedon mukaan mehiläistarhaus levisi 1800-luvun puolivälissä Keski-Suomeen. Jyväskylän seminaarissa mehiläistarhauksen opetus aloitettiin 1888. Luonnonvaraisilta mehiläisiltä hunajaa kerättiin Suomessa jo kauan sitä ennen, mm. Kalevalan kansanrunoissa on paljon mainintoja varhaisesta mehiläishoidosta Suomessa. Mehiläishoito katosi kuitenkin Suomesta kokonaan 1500- luvulla Kustaa Vaasan kauppapolitiikan seurauksena. Keski-Suomen Mehiläishoitajat -niminen yhdistys perustettiin 1947. Yhdistys rekisteröitiin kuitenkin vasta neljä vuotta myöhemmin joulukuussa 1951. Järjestäytyneen mehiläishoidon historian katsotaankin alkaneen Keski-Suomessa vuodesta 1951. Ensimmäiset keskisuomalaiset mehiläistarhaajat olivat tavallisia, lisäelantoa hunajasta hankkivia ihmisiä, enemmistönä maanviljelijät ja opettajat. Opettajat kansanvalistajina levittivät tietoa tarhauksesta omissa kylissään. Mehiläistarhauksen kehittymiseen 1940-luvun pulivälin jälkeen vaikutti ennen kaikkea sodanjälkeinen sokeripula. Uusia elinkeinoja kehitettiin elintarvikepulan aikana ihan vastaavalla tavalla kuin 1860-luvun nälkävuosien jälkeen. Myös mehiläisten pölytyksellä katsottiin jo tuolloin olevan suuri merkitys puutarhanviljelyksessä ja maanviljelyksessä. Kiti Luoma-ahon kirjoittamassa Keski-Suomen Mehiläishoitajien 60-vuotishistoriassa kuvataan mehiläishoitajien järjestäytymistä ja toimintaa Keski-Suomessa 1940-luvun lopulta aina nykypäivään asti. Jyväskylässä 3. syyskuuta 2012 Matti Pylvänäinen

Sisällys 1. JOHDANTO... 1 2. MEHILÄISHOIDON VARHAISVAIHEET SUOMESSA JA KESKI-SUOMESSA... 3 1. SUOMALAISEN MEHILÄISHOIDON JUURET... 3 2. MEHILÄISHOITAJIEN VALTAKUNNALLINEN JÄRJESTÄYTYMINEN... 4 3. KESKI-SUOMEN MEHILÄISHOITAJIEN JÄRJESTÄYTYMINEN 1940-LUVULLA... 6 4. KESKI-SUOMEN MEHILÄISHOITAJAT RY:N REKISTERÖITYMINEN 1951... 9 5. KESKI-SUOMEN MEHILÄISHOITAJAT R.Y.:N JÄSENET... 11 1. JÄSENMÄÄRÄN KEHITYS... 11 2. JÄSENTEN SOSIAALINEN RAKENNE... 13 3. YHDISTYKSEN KUNNIAJÄSENET... 15 6. KESKI-SUOMEN MEHILÄISHOITAJAT R.Y.:N HALLINTO... 17 1. JOHTOKUNTA JA VUOSIKOKOUKSET... 17 2. SÄÄNTÖMUUTOKSET... 18 3. YHDISTYKSEN TUNNUKSET JA TIEDOTTEET... 19 4. YHDISTYKSEN TALOUS... 20 7. NEUVONTAA, VALISTUSTA JA INTOA MEHILÄISHOIDON EDISTÄMINEN... 23 1. MEHILÄISTIETOUDEN LEVITTÄMINEN JA MEHILÄISHOIDON TUNNETUKSI TEKEMINEN... 23 2. UUSIEN TARHAAJIEN INNOSTAMINEN... 25 3. YHDISTYKSEN KURSSIT, NEUVONTATOIMINTA JA KERHOILLAT... 26 4. PAIKALLISKERHOT... 29 5. VÄLITYSTOIMINTA... 31 6. YHDISTYKSEN RETKET JA OPINTOMATKAT... 32 8. YHTEISTYÖTÄ KESKUSLIITON JA PAIKALLISYHDISTYSTEN KANSSA... 35 1. KESKUSLIITON ASETTAMAT VELVOITTEET JA TEHTÄVÄT... 35 2. KESKI-SUOMEN MEHILÄISHOITAJIEN OSALLISTUMINEN JA VAIKUTTAMINEN KESKUSLIITON TOIMINTAAN... 36 3. OSALLISTUMINEN HUNAJAOSUUSKUNNAN JA HUNAJAYHTYMÄN TOIMINTAAN... 39 4. YHTEISTYÖ MUIDEN PAIKALLISYHDISTYSTEN, MAATALOUSYHDISTYSTEN JA MUIDEN TOIMIJOIDEN KANSSA... 41 9. MEHILÄISTAUDIT VARJOSTAVAT MEHILÄISHOITOA... 43 10. HUNAJAN TUOTANTO JA MARKKINOINTI... 47 1. HUNAJANTUOTANTO JA MARKKINOINTI KESKI-SUOMESSA... 47 2. SÄÄOLOJEN VAIKUTUS HUNAJANTUOTANTOON KESKI-SUOMESSA... 49 3. MEHILÄISTALOUDEN KEHITTÄMISHANKKEET... 51 4. MARKKINAVAIKEUDET JA HUNAJAN YLITUOTANTO... 53 5. MEHILÄISTARHAUKSEN MUUTOKSET EU JA MENEKINEDISTÄMINEN... 55 11. PÄÄTÄNTÖ... 59 LÄHTEET... 61 LIITTEET... 63

1 1. Johdanto Mehiläishoito on saapunut Suomeen suhteellisen myöhään. Kuitenkin mehiläishoidolla on täällä varsin pitkät perinteet ja juuret. Mehiläistarhausta harjoitetaan nykyään lähes kaikkialla Suomessa, ja maassamme toimii runsaasti mehiläishoitajien paikallisyhdistyksiä. Keski-Suomen alueelle perustettiin 1940-luvulla oma paikallisyhdistys. Keski-Suomi on mehiläishoidolle hyvin otollinen alue, onhan keskisuomalaisen hunajan makua kehuttu aidoksi, ja se on voittanut monia palkintoja erilaisissa tilaisuuksissa. 1 Vuonna 2011 Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y. vietti juhlavuotta, kun yhdistyksen rekisteröimisestä tuli kuluneeksi 60 vuotta. Tämän esityksen on tarkoitus muodostaa kuva Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta ja historiasta yhdistyksen alkuajoilta 1940- luvulta, aina nykypäivään asti. Tarkoituksena on käsitellä Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n hallintoa ja siihen liittyvien toimintojen, kuten esimerkiksi johtokunnan, vuosikokousten ja talouden merkitystä ja toimintaa eri aikoina. Lisäksi yhdistyksen toimintaa tarkastellessa on otettu huomioon yhdistyksen tekemä mehiläishoidon edistämistyö, koulutus, hunajantuotanto ja markkinointi sekä osallistuminen keskusliiton toimintaan ja mehiläishoidossa kohdatut haasteet. Keski-Suomen Mehiläishoitajien suhteet muihin paikallisyhdistyksiin ja Keskusliittoon sekä mehiläishoidon sijoittuminen laajempaan valtakunnalliseen yhteyteen on aiheen rajauksen vuoksi jouduttu jättämään lähinnä tutkimuskirjallisuuden ja Keski-Suomen Mehiläishoitajien arkistosta löytyneiden tietojen varaan. Tarkoitus on kuitenkin kuvata Keski-Suomen Mehiläishoitajien toimintaa mahdollisimman kattavasti ja sijoittaa keskisuomalainen paikallisyhdistys siihen valtakunnalliseen toimintaympäristöön, jossa se on toiminut ja toimii yhä. Aineistona tässä esityksessä on käytetty pääasiassa Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n arkistoa. Selvitykseen käytetty aineisto koostuu enimmäkseen johtokunnan ja vuosikokousten pöytäkirjoista ja toimintakertomuksista sekä etenkin yhdistyksen varhaisvaiheita koskevista sanomalehtileikkeistä. Keskusliiton toiminnan hahmottamiseen on käytetty liiton paikallisyhdistyksille osoittamia tiedotteita. Aineiston joukossa on myös eri viranomaisten toimittamia, esimerkiksi tautitilannetta, koskevia tiedotteita sekä erilaisiin kehityshankkeisiin liittyviä tiedonantoja. Yhdistyksen perustamista sekä myöhempiä hallinnollisia muutoksia ja toimintaperiaatteita selvitettäessä on käytetty yhdistysrekisteriin toimitettuja ilmoituksia. Aineistosta on pyritty löytämään esimerkkikertomuksia, jotka antavat kuvan Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta viimeisten 60 vuoden ajalta, ja kokoamaan myös mahdollisuuksien mukaan tilastollista aineistoa. 1 KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1952; Leo Kojo, 18.1.2012.

2 Aineiston luonteesta johtuen esityksessä korostuvat erityisesti hallinto ja johtokuntien näkemykset. Tästä syystä on pyritty hyödyntämään myös muistitietoa, jossa korostuvat henkilökohtaiset näkemykset ja muistot yhdistyksen toiminnasta. Yhdistyksen entinen Seppo Haapamäki haastatteli yhdistyksen pitkäaikaista aktiivijäsentä ja a Leo Kojoa. Haastattelujen määrä on kuitenkin aikataulun tiukkuudesta johtuen jäänyt valitettavan pieneksi. Erilaisten aineistojen yhdistelmästä muodostuu kuitenkin kuva Keski-Suomen Mehiläishoitajien toiminnasta niin 1940-luvun maatalousvaltaisessa Suomessa kuin 1990- ja 2000-luvun EU:n kiemuroissakin.

3 2. Mehiläishoidon varhaisvaiheet Suomessa ja Keski-Suomessa 1. Suomalaisen mehiläishoidon juuret Suomi ei ole osa mehiläisten luontaista esiintymisaluetta, joten täällä ei ole harjoitettu samankaltaista niin sanottua alkukantaista mehiläishoitoa kuin esimerkiksi Baltian alueella. 2 Mehiläishoidosta Suomessa on kuitenkin mahdollista löytää mainintoja varhaisista kansanrunoista jo hyvin kaukaisista ajoista lähtien. Mehiläishoidon historiaa tutkineen, kokeneen mehiläistarhaaja Kaarlo Huotarin mukaan on mahdollista, että suomalaiset ovat hoitaneet mehiläisiä aina esihistorialliselta ajalta 1500-luvulle, jolloin suomalainen mehiläishoito katosi hänen mukaansa kokonaan 1500-luvulla Kustaa Vaasan kauppapolitiikan tuloksena. 3 Mehiläishoidosta on kuitenkin mainintoja jo 1700-luvulta. 1761 Pietari Gadd puhui Tukholman tiedeakatemiassa, että Suomen lounaisosissa eli luonnonvaraisia mehiläisiä. Uudellamaalla Fagervikin ruukkiin oli hankittu mehiläisiä vuosia sitten, ja ne olivat selvinneet talvesta. Hoito oli siis mahdollista Suomenkin oloissa. Fagervikin mehiläishoito ei kuitenkaan ilmeisesti tuottanut tulosta, sillä mainintoja mehiläishoidosta ei ole Huotarin mukaan ruukin historiassa. 4 Mehiläishoito on pitkistä juuristaan huolimatta suhteellisen nuori ilmiö Suomessa. Varsinaisesti mehiläishoito alkoi yleistyä Suomessa 1800-luvun alussa Lounais-Suomen alueella. Vuonna 1797 perustettu Suomen Talousseura pyrki edistämään Suomen taloudellista kehitystä lisäämällä maataloudellista tietoa ja kehittämällä parempia tuotantomenetelmiä. Myös mehiläishoito lisättiin maatalouden sivuelinkeinoihin. 5 1800-luvun puoliväliin mennessä mehiläishoito oli levinnyt myös Keski-Suomen alueelle. Jyväskylän piirilääkärin Wolmar Schildt kertoi vuonna 1857 lääninlääkärin hankkineen Laukaaseen jokusen mehiläispesän Turusta. Yritykset tarhata mehiläisiä eivät kuitenkaan ottaneet onnistuakseen, ja mehiläishoito vakiintui Laukaassa Huotarin mukaan vasta 1900-luvulla. 6 Lehtori Henrik Hellgren aloitti mehiläishoidon harjoittamisen Jyväskylän seminaarissa 1888. Vuonna 1912 seminaarin puutarhurit ehdottivat Jyväskylässä pidetyssä kokouksessaan mehiläishoitoa oppiaineeksi puutarhanhoidon yhteyteen. 7 Puutarhanhoidon merkitys oppiaineena liittyi paitsi puutarhakulttuurin levittämiseen myös siihen käytännön tosiasiaan, että osa opettajista saattoi sijoittua työssään 2 Ilmonen 2011, s. 20. 3 Huotari 1994, s.9. 4 Huotari 1994, s.20 21. 5 Huotari 1994, s.11; 27 28. 6 Huotari 1994, s. 49 50. 7 Huotari 1994, s.119, 122.

4 syrjäisille alueille. Mahdollisuus ja kyky kasvattaa itse ruokakasveja saattoi olla hyvinkin tarpeellinen. 8 Mehiläishoidon rooli saattoi olla samanlainen. 2. Mehiläishoitajien valtakunnallinen järjestäytyminen Mehiläishoitajien valtakunnallinen järjestäytyminen on ollut pitkä ja monivaiheinen prosessi. Mehiläishoitajien varhaisin valtakunnallinen yhdistys oli Siipikarjan Hoidon Ystävät vuonna 1894. Yhdistys keskittyi kanankasvatukseen ja kananmunakauppaan, mutta kiinnitti lisäksi huomiota myös mehiläishoitoon. 9 Kun mehiläishoito alkoi muuttua suositummaksi ja kun yhdistyksen toiminta alkoi olla riittämätöntä, päätettiin perustaa alalle täysin oma yhdistys, Suomen Mehiläishoidon Ystävät 1906. Yhdistyksen perustamiskokoukseen saapui kuitenkin hyvin pieni joukko kaikista kutsutuista. Huotari arveleekin, että tämä todisti, että kovin monet eivät jaksaneet uskoa oman yhdistyksen toimintaedellytyksiin. Kun itsenäiseen toimintaan ei ollut riittävästi voimavaroja tai uskoa, yhdistyivät mehiläishoitajat jälleen kerran siipikarjanhoitajien kanssa, ja näin perustettiin kaksikielinen Suomen Siipikarjan ja mehiläishoito Yhdistys vuonna 1909. Välit alkoivat kuitenkin nopeasti rakoilla, kun taloudellisia vaikeuksia ilmaantui. Valtionapua ei tullut niin paljon kuin toivottiin, ja mehiläishoitajat halusivat lopulta pois siipikarjankasvattajien määräysvallasta. 10 1900-luvun alussa mehiläishoidon ongelmaksi muodostui erityisesti hunajakauppaan liittynyt polkumyynti, liian alhainen hinta ja epätietoisuus hunajan laadusta sekä heikkolaatuiset ulkomaiset hunajat. Huotarin mukaan vuoden 1911 erinomainen sato johti katastrofiin siinä mielessä, että hunajamarkkinat joutuivat myllerrykseen, mikä sai tuottajat myymään hunajansa liian halvalla Turun seudulla. Ongelmien ratkaisemiseksi oli perustettava uusi järjestö, joka valistaisi myös mehiläishoitajia. Vuonna 1915 perustettiin oma äänenkannattaja Mehiläinen. Suomen Mehiläishoitajien Liitto perustettiin 1916. Se auttoi jäseniään hankkimaan ruokintasokeria, jonka hankkiminen oli sota-aikana hyvin vaikeaa. Lisäksi tärkeänä tehtävänä oli mehiläiskantoja verottavan nosema-taudin torjunta. Keskusliiton perustamisen jälkeen syntyi paljon paikallisyhdistyksiä, jotka liittyivät liittoon. Osa näistä uusista paikallisyhdistyksistä oli kuitenkin ainoastaan muodollisesti toimineita sokerijäseniä, joilla ei ollut todellista toimintaa. Kun sokeria oli taas sodan jälkeen saatavilla, nämä näennäisyhdistykset katosivat. Kaksikielisen Siipikarjan- ja Mehiläishoito Yhdistyksen toiminta alkoi näivettyä suomenkielisten mehiläishoitajien 8 Valtonen 2009, s. 76. 9 Huotari 1994, s. 96; Ilmonen 2011, s. 27. 10 Huotari 1994, s. 97, 99 100.

5 järjestäydyttyä omaan keskusliittonsa. Ruotsinkieliset mehiläishoitajat perustivat tämän seurauksena oman järjestönsä 1917 Finlands Biodlarförening. 11 Suomen Mehiläishoitajien Liitto kuitenkin lakkautettiin 1930. Syynä olivat taloudelliset vaikeudet ja ongelmat asioiden hoitamisessa. Tilalle perustettiin jo samana vuonna Suomen Mehiläishoitajat niminen järjestö, joka toimi Suomen Siipikarjanhoitajien Liiton alaisuudessa. Tämäkin lakkautettiin 1935, ja mehiläishoitajien toiminta siirtyi kokonaan Siipikarjanhoitajien Liittoon. Toisen maailmansodan aikana mehiläishoito alkoi jälleen kiinnostaa. Syynä oli muun muassa jälleen sokeripula. Mehiläishoitajat järjestäytyivät uudelleen. Tällä kertaa järjestäytyminen oli tehokasta niin paikallistasolla kuin keskusjärjestötasollakin. Vuonna 1945 perustettiin Mehiläishoitajain Keskusliitto eli MeKel, jonka toiminta on ollut huomattavasti pitkäaikaisempaa kuin edeltäjiensä. 12 Mehiläishoitajain Keskusliitto ajautui kuitenkin 1960-luvulla sisäisiin ristiriitoihin, jotka johtivat liiton jakautumiseen kahtia. Vuonna 1966 ammattimehiläishoitajat ja ne, joiden toiminta oli lähellä ammattimaista, perustivat Suomen Mehiläishoitajien Keskusjärjestön, SuMe ry:n. Uuden keskusjärjestön perustajat olivat tyytymättömiä paitsi markkinointiin myös mahdollisuuksiinsa saada käyttöönsä tasokasta ja monipuolista hoito- ja hunajankäsittelylaitteistoa. Vuonna 1984 nämä kaksi mehiläishoitajain keskusjärjestöä kuitenkin yhdistyivät, ja näin syntyi Suomen Mehiläishoitajain Liitto, SML. 13 11 Huotari 1994, s.100 105. 12 Huotari 1994, s. 144. 13 Ebom 1994, s. 5 & 37.

6 3. Keski-Suomen mehiläishoitajien järjestäytyminen 1940-luvulla Keski-Suomen Mehiläishoitajat nimisen yhdistyksen toiminta alkoi jo ennen virallista rekisteröimistä, kun yhdistys perustettiin Jyväskylässä Maanviljelysseuran huoneistossa vuonna 1947. Perustamiskokoukseen saapui keskisuomalaisessa sanomalehdessä julkaistun uutisen mukaan parikymmentä keskisuomalaista mehiläishoitajaa. Uuden paikallisyhdistyksen oli tarkoitus liittyä alaosastona vuonna 1945 perustettuun Mehiläishoitajain Keskusliittoon. Yhdistykselle valittiin kokouksessa ensimmäinen johtokunta. Puheenjohtajaksi valittiin opettaja E. Lampela, sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi agronomi Helle Vilppula ja jäseniksi johtaja V. Nokipii Jyväskylästä, asemapäällikkö V. A. Aaltonen Hankasalmelta ja maanviljelijä Viljami Veijalainen Jämsästä. Lisäksi perustamiskokouksessa oli läsnä tohtori Erik Martimo, joka toimi keskusliiton na. 14 Perustamiskokouksessa oli paikalla Martimon mukaan toistakymmentä henkilöä, mitä pidettiin varsin kunnioitettavana määränä. 15 Yhdistyksen varsinainen rekisteröiminen tapahtui vasta joulukuussa 1951. 16 Tähän saattoi vaikuttaa Suomen sodanjälkeinen tilanne, jossa yhdistyksen rekisteröintiä ei pidetty ehkä erityisen kiireellisenä. Yhdistyksen ensimmäisen johtokunnan jäsenet olivat kotoisin hyvin laajalta alueelta Keski-Suomea. Sanomalehdessä todetaan, että uuden yhdistyksen toimialueena oli Maanviljelysseuran alue, johon kuului Jämsän, Korpilahden ja Hankasalmen kunnat. Yhdistyksessä oli jäseniä jokaiselta mainitulta paikkakunnalta. Lisäksi muutamia jäseniä oli myös varsinaisen toiminta-alueen ulkopuolelta Asunnasta ja Keuruulta. Yhteensä yhdistykseen kuului alkuaikoina 22 jäsentä. Uutisessa kuitenkin huomautetaan, että suurin osa Keski-Suomea on vielä täysin pimeää seutua, joskin arvatenkin mehiläishoitoa harrastetaan myös yhdistyksemme ulkopuolella. 17 Yhdistyksen toiminta jatkui syksyllä. Keskisuomalaisessa uutisoitiin yhdistyksen syyskokouksesta. Kokousta kuvailtiin antoisaksi. Yhdistys pyrki hankkimaan alueelle vaakapesän mehiläishoidon tilan tarkkailun helpottamiseksi. 18 14 KSMHA, Päiväämätön lehtiartikkeli, tuntematon lehti Mehiläishoito Keski-Suomessa sodan jälkeen yhä lisääntymässä. Artikkeli on todennäköisesti peräisin 1947 vuodelta, sillä se on Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n leikekirjasta vuodelta 1947. Lisäksi johtokunnassa on eri henkilöt kuin vuoden 1951 rekisteröidyn yhdistyksen ensimmäisessä johtokunnassa. 15 KSMHA, tuntematon lehti, päiväämätön lehtiartikkeli, Mehiläishoitajien järjestötoiminta kasvaa. Artikkeli on Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n leikekirjassa vuodelta 1947, joten se on todennäköisesti peräisin tuolta vuodelta. Lehti on todennäköisesti Maaseudun tulevaisuus. 16 KSMHA, Oikeusministeriön yhdistysrekisteritoimiston ilmoitus, D. No. 1546, 8. joulukuuta 1951. 17 KSMHA, tuntematon lehti, päiväämätön lehtiartikkeli, Mehiläishoidolla on vanhat perinteet Jyväskylän seudulla. Artikkelin on Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n leikekirjassa vuodelta 1947, joten se on todennäköisesti peräisin tuolta vuodelta. Lehti on mahdollisesti Keskisuomalainen. 18 KS, 8. syyskuuta 1947, Keski-Suomen Mehiläishoitajilla antoisa syyskokous eilen Jyväskylässä, s. 2, JYK 1398.

7 Mehiläishoitotoimintaa oli kuitenkin ollut luultavasti jo suhteellisen pitkään ennen järjestäytymistä. Päiväämättömässä lehtileikkeessä on artikkeli, jossa todetaan, että mehiläishoitoharrastus vaikutti olevan viriämässä Jyväskylän seudulla. Artikkelin mukaan kiinnostuksen todisteina olivat muun muassa Keski-Suomen Maanviljelysseuralle tehdyt kyselyt. 19 Eräässä Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n leikekirjassa vuodelta 1947 olevassa artikkelissa haastatellaan Keski-Suomen Maanviljelysseuran karjatalouskonsulenttia, agronomi Helle Vilppulaa, joka oli mukana perustamassa Keski-Suomen Mehiläishoitajat ry:tä. Kiinnostuksen mehiläishoitoa kohtaan arveltiin johtuvan sokeripulasta, jonka ansiosta jotkut hoitajat olivat saaneet suuria taloudellisia voittoja. 20 Mehiläishoidon kuvailtiin kuitenkin olevan Keski-Suomessa vasta alkutekijöissä, vaikka alueella oli useita vanhoja mehiläishoitajia, joista osan todettiin hoitaneen mehiläisiä yli kolmekymmentä vuotta. Artikkelissa tunnuttiin kannustavan mehiläishoitoon kertomalla esimerkiksi, että ilmasto ei ollut este Keski-Suomessa, eikä harrastus vaatinut kovin paljon tilaa eikä aikaa hyötyynsä nähden. Lisäksi kirjoittaja totesi, että mehiläishoitokursseja aiottiin järjestää Keski-Suomessa. 21 Mehiläishoidon lisääntyminen oli kokouksessa vierailleen Martimon mukaan luontevaa sokeripulan vuoksi. Sokerin puutteeseen vaikutti Suomen kokemat sodat. Martimo totesi haastattelussa, että mehiläishoidossa, kuten missä tahansa muussa kotieläinten jalostuksessa, oli otettava huomioon luonnonolosuhteet. Hänen mukaansa Suomeen sopeutui sellaiset mehiläiset, jotka selvisivät talvesta ja pystyivät lyhyen kesän aikana tuottamaan paljon hunajaa ja jotka eivät olisi erityisen parveiluintoisia ja vaikeasti käsiteltäviä. Keski-Suomea pidettiin sopivana alueena mehiläishoidolle. Agronomi Helle Vilppulan mukaan Keski-Suomen sopivuutta mehiläishoidolle epäilevät huomaisivat erehtyneensä. Suuria apilaviljelmiä alueella ei tosin ollut, mutta nämäkin olivat yleistymässä. Hän totesi, että - - olosuhteet täällä ovat ainakin Suomen Mehiläishoitajien Liiton Martinmaan (luultavasti Martimo) sanojen mukaan erittäin edulliset 22. Mehiläisten pölytyksellä oli suuri merkitys myös kasvinviljelylle. Eräässä vuoden 1947 lehtileikkeessä mainittiin puna-apilaviljelmät, joiden pölytykseen liittyvä tieto oli kuitenkin Martimon mukaan ristiriitaista. Suomessa mehiläisten merkitys apilan pölytyksessä oli hänen 19 KSMHA, tuntematon lehti, päiväämätön lehtiartikkeli, Mehiläishoito näyttää täällä olevan viriämässä. Artikkeli on Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n leikekirjassa vuodelta 1947, joten se on luultavasti peräisin tuolta ajalta. Uutinen ei anna kuvaa kovin järjestäytyneestä toiminnasta eikä mainitse yhdistystä. 20 KSMHA, tuntematon lehti, päiväämätön lehtiartikkeli, Mehiläishoito näyttää täällä olevan viriämässä. 21 KSMHA, tuntematon lehti päiväämätön lehtiartikkeli, Mehiläishoidolla on vanhat perinteet Jyväskylän seudulla. 22 KSMHA, tuntematon lehti Päiväämätön lehtiartikkeli Mehiläishoito Keski-Suomessa sodan jälkeen yhä lisääntymässä ; KSMHA, tuntematon lehti päiväämätön lehtiartikkeli, Mehiläishoidolla on vanhat perinteet Jyväskylän seudulla.

8 mielestään pieni, mutta Tanskassa oli päinvastaisia tuloksia. Siellä nimittäin pidettiin italialaisia mehiläisiä, joilla oli paremmat mahdollisuudet kerätä apilan mesinestettä kuin lyhytkielisellä pohjoismaalaisella mehiläisellä. Jämsän ja Korpilahden seutuja pidettiin kuitenkin mehiläishoidollisesti edullisina alueina juuri suurien apilaviljelmien ansiosta. 23 Vuoden 1947 aikana järjestettiin Mehiläishoitajien talvikokous ravintola Seurahuoneessa. Vanhat mehiläishoitajat, kuten johtaja Åström ja opettaja Lampela, esitelmöivät kyseisessä kokouksessa. Lisäksi esitelmän piti agronomi Helle Vilppula. Hänen puheenvuoronsa aiheena oli mehiläishoidon taloudellisuus, yhteistoiminta maanviljelijöiden kanssa ja merkitys apilanviljelylle. Vilppula toivoikin, että kaikki mehiläishoidon harrastajat saapuisivat paikalle, sillä kokouksessa käsiteltäisiin paitsi virallisia asioita myös mielenkiintoisia ja taloudellisesti tärkeitä seikkoja. 24 23 KSMHA, tuntematon lehti Päiväämätön lehtiartikkeli Mehiläishoito Keski-Suomessa sodan jälkeen yhä lisääntymässä ; KSMHA, tuntematon lehti, päiväämätön lehtiartikkeli, Mehiläishoidolla on vanhat perinteet Jyväskylän seudulla. 24 KSMHA, tuntematon lehti, päiväämätön lehtiartikkeli, Mehiläishoidolla on vanhat perinteet Jyväskylän seudulla.

9 4. Keski-Suomen Mehiläishoitajat Ry:n rekisteröityminen 1951 Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y. lisättiin virallisesti yhdistysrekisteriin 8. joulukuuta 1951. Hakemus vietiin oikeusministeriöön 2. marraskuuta 1951. 25 Perustamiskokous, jossa päätettiin yhdistyksen säännöistä, toimintaperiaatteista ja tarkoituksesta, pidettiin 16. lokakuuta 1951. Yhdistyksen nimeksi otettiin Keski-Suomen Mehiläishoitajat, ja sen kotipaikaksi ilmoitettiin Jyväskylä. 26 Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää toimialueensa mehiläishoitajien välistä yhteistyötä ja lisätä heidän keskuudessaan kiinnostusta mehiläishoitoa kohtaan. Yhdistys pyrki järjestämään opetustoimintaa, esitelmä- ja neuvontatilaisuuksia sekä näyttelyitä, kilpailuja ja illanviettoja. Tarkoituksena oli myös edistää yhteistyötä tuotteiden myymisessä ja tarvikkeiden hankkimisessa. Lisäksi yhdistys pyrki toimimaan yhteistyössä muiden paikallisten maatalousjärjestöjen kanssa. Erityisen tärkeää oli Keski-Suomen Mehiläishoitajien liittyminen vuonna 1945 perustetun Mehiläishoitajain Keskusliiton Biodlarnas Centralförbund Ry:n jäseneksi. Näin uusi paikallisyhdistys sitoutui suorittamaan keskusliiton antamia tehtäviä: keskusliiton jäsenmaksujen keräämisen, tilastojen ja tietojen hankkimisen vuosittaisesta hunajasadosta ja muista mehiläistilaa koskevista asioista sekä toteuttamaan muita keskusliiton tavoitteita. Mikäli yhdistys purkautuisi, jäljelle jääneet varat luovutettaisiin keskusliitolle. Jäseniksi voitiin hyväksyä ne yksityiset henkilöt, oikeustoimikelpoiset yhteisöt ja säätiöt, jotka johtokunta oli hyväksynyt. Vastoin yhdistyksen sääntöjä ja tarkoitusperiä toiminut henkilö voitiin erottaa, mikäli yhdistyksen kokous päätti näin kahden kolmasosan enemmistöllä. 27 Yhdistyksen hallinnosta ja asioiden hoitamisesta vastasi johtokunta, johon kuului viisi varsinaista jäsentä ja kaksi varajäsentä. Rekisteröityneen yhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Viljami Veijalainen Jämsän Juokslahdelta, Kaarlo Eevert Timoteus Toivola Jyväskylästä, kirjuri Antti Lampela Jyväskylästä, Torsten Åström Jyväskylän Keljosta ja Margit Maria Sirola Jyväskylästä. Varajäseniä olivat Väinö Arvid Sivanne Toivakan Rutalahdelta ja Kalle Kustaa Vuorimies Jyväskylästä. 28 25 KSMHA, Oikeusministeriön yhdistysrekisteritoimiston ilmoitus, D. No, 1546, 8. joulukuuta 1951. 26 KSMHA, Ilmoitus yhdistysrekisteriin 16. lokakuuta 1951. 27 KSMHA, Ilmoitus yhdistysrekisteriin 16. lokakuuta 1951, Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n säännöt. 28 KSMHA, Ilmoitus yhdistysrekisteriin 16. lokakuuta 1951; Ilmoitus yhdistysrekisteriin 16. lokakuuta 1951, Keski- Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n säännöt.

10 Yhdistyksen rekisteröimistä varten perustajajäsenet hakivat seurakunnalta todistuksen yhdistysrekisteriä varten. Jämsän seurakunnan mukaan tilallinen Viljami Veijalainen oli syntynyt Kivennavalla, Laatokan Karjalassa, 23. joulukuuta 1903. Jyväskylän kaupunkiseurakunnan antamien todistusten mukaan kauppiaan vaimo Margit Maria Sirola, o.s. Koskinen oli syntynyt Turussa 30.10.1905, hioja Kalle Kustaa Vuorimies 24. kesäkuuta 1917 Laukaassa ja vartija Kaarlo Eevert Timoteus Toivola 1. elokuuta 1914 Ähtärissä. Jyväskylän maaseurakunta puolestaan todisti, että puutarhuri Torsten Åström oli syntynyt Sipoossa 18. kesäkuuta 1890. Kaikkien todistetaan olevan rokotettuja, rippikoulun käyneitä, Herran Pyhällä ehtoollisella käyneitä ja kansalaisluottamusta nauttivia. 29 Rekisteröimisasiakirjan allekirjoittivat Viljami Veijalainen, Antti Lampela, Kaarlo Toivola, Kalle Vuorimies ja Väinö Sivanne. 30 29 KSMHA, Ilmoitus yhdistysrekisteriin 16. lokakuuta 1951, virkatodistukset. 30 KSMHA, Ilmoitus yhdistysrekisteriin 16. lokakuuta 1951.

11 5. Keski-Suomen mehiläishoitajat r.y.:n jäsenet 1. Jäsenmäärän kehitys Kuvaaja 1 Keski-Suomen Mehiläishoitajat Ry:n kokonaisjäsenmäärän kehitys vuosina 1952 2011. 350 300 250 200 150 100 50 0 Vuosi 1954 1957 1960 1963 1966 1969 1972 1975 1978 1981 1984 1987 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 Lähteet: Keski-Suomen Mehiläishoitajat Ry:n vuosikertomukset 1952 2011; SML:n liite Paikallisyhdistysten jäsenmäärät vuonna 2002, jäsenmäärän kehitys 1991 2002 ja edustajamäärät SML:n kokouksissa vuonna 2003. 31 Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n jäsenmäärää on vaihdellut yhdistyksen historian aikana. Vuoroin jäsenten määrä on kasvanut ja vuoroin laskenut. Yhdistyksen alkuaikoina jäseniä oli 22, ja vuonna 1952 luku oli noussut 34:ään. 32 Kuten kuvaaja 1:stä näkee, tästä eteenpäin jäsenmäärä kasvoi tasaisesti. Jäsenmäärän kehitystä arvioitiin useissa yhdistyksen toimintaa kuvaavissa vuosikertomuksissa. Jäsenmäärät kuvailtiin vuosikertomuksissa suhteellisen järjestelmällisesti alusta alkaen. Perhejäsenten ja jäsenten sukupuolijakauman kuvailu on kuitenkin varsin satunnaista. Kokonaisjäsenmäärää sen sijaan kuvailtiin melko johdonmukaisesti. Vain vuosilta 1976 ja 1977 ei ole mitään tietoja. Vuoden 2000 tiedot on pitänyt hakea SML:n tilastoista. 33 31 Tiedot vuosien 1975 1977 kokonaisjäsenmäärästä puuttuvat. Vuoden 2000 tiedot on pitänyt hakea SML:n tilastoista. Tiedot jäsenmääristä eivät ole täysin tarkkoja, sillä kaikissa vuosikertomuksissa jäsenmäärää ei ole ilmoitettu samana ajankohtana. Jäsenmäärissä on voinut olla vaihtelua kunkin toimintavuoden sisällä. Tiedot antavat kuitenkin käsityksen jäsenmäärän kehityksestä. 32 KSMHA, tuntematon lehti päiväämätön lehtiartikkeli, Mehiläishoidolla on vanhat perinteet Jyväskylän seudulla; KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1953. 33 KSMHA, Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n vuosikertomukset 1952 2011, KSMHA, SML:n paikallisyhdistysten jäsenmäärät vuonna 2002, jäsenmäärän kehitys 1991 2002 ja edustajamäärät SML:n kokouksissa vuonna 2003.

12 Yhdistyksen jäsenmäärän kuvailu osoittaa, että yhdistyksen jäsenten lukumäärää seurattiin tarkasti ja että yhdistyksellä oli selviä tavoitteita sekä jäsenmäärän kasvattamisen että mehiläishoidon levittämisen suhteen. Esimerkiksi vuoden 1960 toimintakertomuksessa todettiin, että yhdistyksen jäsenmäärä oli kasvanut hiukan, mutta toiminta-alueen pohjoisten pitäjien mehiläistoimintaa tuli yhdistyksen mukaan kehittää. 34 Vuonna 1961 jäseniä oli jo 85, ja kyseisen vuoden vuosikertomuksessa todettiin, että jäsenmäärän kasvua pidettiin ilahduttavana. 35 Sadan jäsenen raja ylitettiin vuonna 1965. Tuolloin jäseniä oli 113. 36 Jäsenmäärä saavutti huippunsa 1980-luvun lopulla. 1980-luvun alussa rikkoontui 200 jäsenen raja. MeKelille postitettiin marraskuussa pöytäkirjanote, jossa mainittiin, että yhdistyksellä on 206 varsinaista, jäsenmaksun maksanutta jäsentä. Korkeimmillaan jäsenmäärä oli vuonna 1989, jolloin jäseniä oli 292. Tämän jälkeen jäsenluku alkoi vähentyä tasaisesti. 37 Luonnollisesti yhdistyksestä myös erosi jäseniä. Joihinkin vuosikertomuksiin lisättiin yhdistyksestä eronneiden määrä kertomusvuoden osalta. Esimerkiksi vuonna 1966 yhdistyksen jätti 12 jäsentä ja vuonna 1971 32 jäsentä. 38 Jäsenkato osoittautui 1990-luvulta alkaen yhdistykselle melko vakavaksi ongelmaksi, ja sitä jouduttiin pohtimaan myös johtokunnan kokouksissa. Vuonna 1991 johtokunta totesi, että alentunut jäsenmäärä oli alkanut vaikuttaa yhdistyksen talouteen, sillä jäsenmaksu oli pidetty ennallaan, mutta samaan aikaan epävarmuus alan tulevaisuudesta oli karkottanut jäseniä, mikä luonnollisesti pienensi jäsenmaksutuloja. Epävarmuus ja kehnot satovuodet verottivat mehiläishoidon parissa työskentelevien määrää valtakunnallisestikin. Suomen Mehiläishoitajien Liitto totesi vuonna 1999, että jäsenmäärä oli kehittynyt viime aikoina suotuisesti. Vuotta 1998 kuitenkin kuvattiin surkeaksi, ja liitto totesikin, että tämänkaltaisina vuosina oli tavallisesti paljon mehiläishoidosta luopuvia. 39 Jäsenmäärän pienentymiseen reagoitiin Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:ssä vuonna 2009, kun johtokunta totesi, että jäsenluku oli pudonnut 135:teen. 40 Syitä jäsenmäärän putoamiseen oli varmasti monia. Mehiläishoidon kohtaamia haasteita, jotka vaikuttivat halukkuuteen ja yleensäkin mahdollisuuksiin toimia alalla, käsitellään tuonnempana. 34 KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1960. 35 KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1961. 36 KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1965. 37 KSMHA, Pöytäkirjanote Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n sääntömääräisestä syyskokouksesta MeKelille 29.10.1983, LIITE, ilmoittautumiskaavake Suomen Mehiläishoitajain Liitolle; Kuvaaja 1. 38 KSMHA, Kertomus vuodesta 1966; KSMHA, Kertomus vuodesta 1971. 39 KSMHA, Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toimintakertomus vuodelta 1991; KSMHA, SML:n Tiedote paikallisyhdistyksille 5/1999, 2.12.1999. 40 KSMHA, Pöytäkirja Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n johtokunnan kokouksesta 29.1.2009.

13 Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y. on kuitenkin ollut jäsenmäärältään valtakunnallisesti suuri mehiläishoitajien paikallisyhdistys. Vuonna 1992 johtokunta totesi, että Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y. on Suomen kolmanneksi suurin mehiläishoitajain paikallisyhdistys. Tämä ei jäänyt ainoaksi vuodeksi, sillä SML:n tilastojen mukaan keskisuomalainen paikallisyhdistys oli tämän lisäksi jäsenmäärältään kolmanneksi suurin ainakin vuonna 1999 ja vuonna 2002 toiseksi suurin Pirkka-Hämeen Mehiläishoitajien jälkeen. SML:n tilastojen mukaan Keski-Suomen Mehiläistarhaajat oli sen suurin paikallisyhdistys ainakin vuosina 2003 ja 2007. 41 2. Jäsenten sosiaalinen rakenne Kirsi Laine pyrkii Pro gradu tutkielmassaan selvittämään mehiläishoidon kehittymistä ja taloudellista kannattavuutta vuosina 1919 1939. Hän myös tutkii sitä, keitä mehiläishoitajat olivat tuona aikana, millainen oli heidän taustansa ja millaista heidän toimintansa oli. Maanviljelijät olivat hänen mukaansa suurin ammattiryhmä mehiläistarhaajien joukossa. Maanviljelijöiden mehiläistarhat olivat kuitenkin suhteellisen pieniä. 68 prosenttia mehiläisyhdyskunnista oli maanviljelijöiden tarhoissa, mutta keskimäärin maanviljelijöiden tarhoissa oli 3,55 yhdyskuntaa. Laineen mukaan opettajat muodostivat toiseksi suurimman ammattiryhmän mehiläishoitajien keskuudessa. Heidän tarhansa olivat keskimäärin suurempia kuin maanviljelijöiden. Mehiläisyhdyskunnista 8,8 prosenttia oli opettajilla, mutta keskimääräinen koko oli 5,83 yhdyskuntaa. Opettajille mehiläishoito oli loma-aikojen sivuelinkeino, mutta sitä voitiin käyttää myös opetustarkoituksissa ja näin edistää mehiläishoidon leviämistä. Muita ammattikuntia olivat muun muassa käsityöläiset, kauppiaat, puutarhurit ja papit. Pappien osuus mehiläishoitajista ei kuitenkaan ollut Laineen mukaan niin merkittävä kuin usein luullaan. Hän arvioi tämän yleisen käsityksen perustuvan muutamien alaa edistäneiden pappien tunnettavuudesta syntyneihin mielikuviin. 42 Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n jäsenten ammatillisia taustoja ei pysty jäljittämään tarkasti yhdistyksen asiakirjojen perusteella. Johtokunnan jäsenten ja joidenkin yhdistykseen hyväksyttyjen uusien jäsenten ammatteja on kuitenkin kirjattu ylös aina vuoteen 1963 asti. Myöhemminkin on tosin satunnaisia merkintöjä jäsenten ammateista. Ammatit ja taustat vaikuttivat olleen hyvin tärkeitä etenkin yhdistyksen alkuaikoina. Näistä tiedoista saa ainakin suppean käsityksen siitä, 41 KSMHA, pöytäkirja Mehiläishoitajat r.y.:n johtokunnan kokouksesta 21.3.1992; KSMHA, Paikallisyhdistysten jäsenmäärät vuonna 2003. Jäsenmäärän kehitys 1991 2003 ja edustajamäärät SML:n kokouksissa vuonna 2004; KSMHA, Paikallisyhdistysten jäsenmäärät vuonna 2002. Jäsenmäärän kehitys 1991 2002 ja edustajamäärät SML:n kokouksissa vuonna 2003; KSMHA, Paikallisyhdistysten jäsenmäärät vuonna 1999. Jäsenmäärän kehitys 1991 1999 ja edustajamäärät SML:n kokouksissa vuonna 2000; KSMHA Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toimintakertomus vuodelta 2007. 42 Laine 2005, s. 10 13.

14 millaisia ammatillisia taustoja yhdistyksen jäsenillä on ollut. Tietoja ei voi kuitenkaan suoraan yleistää kuvamaan koko yhdistyksen jäsenistön rakennetta, sillä tiedot ovat siihen liian suppeat. Taulukko 1: Keski-Suomen Mehiläishoitajat Ry:n vuosikertomuksissa ja johtokunnan kokouspöytäkirjoissa mainitut ammatit vuosina 1951 1963. Ammatti Lukumäärä Maanviljelijä 6 Opettaja 5 Johtaja 3 Tohtori 2 Agrologi 1 Edustaja 1 Hioja 1 Kauppias 1 Puuseppä 1 Puutarhuri 1 Vartija 1 Lähde: Keski-Suomen Mehiläishoitajat Ry:n vuosikertomukset ja johtokunnan kokousten pöytäkirjat vuosilta 1954 1963 sekä ilmoitus yhdistysrekisteriin 1951. 43 Yhdistyksen johtokuntiin on kuulunut useiden ammattiryhmien edustajia tohtoreista maanviljelijöihin. Maanviljelijöitä oli esimerkiksi vuoden 1953 johtokunnassa ja tilintarkastajissa viisi. Opettajia oli kaksi. Lisäksi oli yksi hioja, vartija, tohtori ja kaupanhoitaja. 44 Myöhempinä vuosina johtokuntien jäsenistössä mainitaan olleen yksi edustaja, puuseppä, konttorinjohtaja ja puutarhuri 45. Vuonna 1954 johtokunta hyväksyi yhdistykseen uusia jäseniä. Näistä osan ammatti mainitaan pöytäkirjassa. Yhdistyksen jäseneksi hyväksyttiin opettaja, agrologi ja johtaja. 46 Vuosina 1951 1963 ammatit vaikuttavat olleen melko lailla samoja kuin Laineen mainitsemat. Papeista ei ole selkeitä mainintoja. 47 43 Tietoja ei ole saatavissa kaikilta vuosilta. 44 KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1953. 45 KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1954; KSMHA kertomus Keski- Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna s 1955; KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1961; KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1963. 46 KSMHA, pöytäkirja Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n johtokunnan kokouksesta 21.11.1954. 47 Ks. taulukko 1.

15 Vuosilta 1964 1966 on tietoa yhdistyksen jäsenten sukupuolijakaumasta. Miehiä oli jäseninä näinä vuosina enemmän kuin naisia. Esimerkiksi vuonna 1964 miesjäseniä oli 64, kun naisia oli 23. Naisjäsenistä 10 oli perhejäseniä. Seuraavana kahtena vuonna tilanne pysyi hyvin samankaltaisena. Vuonna 1965 miesjäseniä oli 86 ja naisjäseniä 27. Vuonna 1966 vastaavat luvut olivat 91 ja 24. Se, kuinka moni näistä naisjäsenistä oli varsinainen jäsen ja kuinka moni perhejäsen, ei käy näistä aineistoista ilmi. 48 Tilanteen muuttumista ja kehittymistä ei ole mahdollista kattavasti selvittää näiden aineistojen pohjalta. Naisia on kuitenkin ollut yhdistyksen toiminnassa mukana alusta asti. Kuuluihan rekisteröidyn yhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan kauppiaan vaimo Margit Maria Sirola. 49 Laineen mukaan naisia on ollut mehiläishoitotoiminnassa mukana jo varsin varhain. Naiset olivat 1900-luvun alussa usein mehiläishoitokursseilla enemmistönä, vaikka sukupuolijakauma olikin suhteellisen tasainen. 1920 ja 1930-luvuilla naismehiläishoitajien määrä vaikutti vähenevän. 50 Vuonna 2007 Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y. selvitti jäsenistönsä rakennetta ja mielipiteitä. Tulokset julkaistiin kevätkokouksen pöytäkirjan yhteydessä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 35 mehiläishoitajaa, joista 29 oli miehiä ja 6 naisia. Vastaajien keski-ikä oli 54 vuotta. Kyselyyn vastanneista 12 toista oli yli 120 pesää, yhdeksällä korkeintaan viisi pesää ja kymmenellä 6-10 pesää. Loput sijoittuivat tälle välille. Kyselyn yhteydessä todetaan, että kyselyn tulokset muistuttavat valtakunnallisia yleispiirteitä. 51 Vuonna 2010 johtokunta totesi, että mehiläishoitajien keski-ikä on 60 vuotta. 52 3. Yhdistyksen kunniajäsenet Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:llä voi olla varsinaisten jäsenten ja perhejäsenten lisäksi kunniajäseniä. Vuoden 1980 yhdistyssäännöissä mainitaan, että yhdistyksellä on kutsua henkilö kunniajäsenekseen. Kunniajäsenyys edellyttää, että kyseisen henkilön toiminta on ollut pitkäkestoista ja että hän on toiminut ansioituneesti yhdistyksen tai koko mehiläishoitoalan hyväksi. Johtokunnan antaman esityksen pohjalta päätöksen kunniajäsenyydestä tekee yhdistyksen kokous. 53 48 KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1965; KSMHA, kertomus Keski- Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1966; KSMHA, kertomus Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n toiminnasta vuonna 1967. 49 KSMHA, Ilmoitus yhdistysrekisteriin 16. lokakuuta 1951. 50 Laine 2005, s.10 & 16. 51 KSMHA, pöytäkirja Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n sääntömääräisestä kevätkokouksesta, LIITE, jäsenkyselyn tulokset. 52 KSMHA, pöytäkirja Keski-Suomen Mehiläishoitajat r.y.:n johtokunnan kokouksesta 31.8.2010. 53 KSMHA, muutosilmoitus yhdistysrekisteriin 13. joulukuuta 1980.