PAPPINA POIKKEUSOLOISSA Pappien näkemykset työstään korona-aikana Itä-Suomen yliopisto Teologian osasto Läntinen teologia Pro gradu -tutkielma 29.4.2021 Käytännöllinen teologia Niina Taivalkoski
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Osasto School Teologian osasto, Läntinen teologia Tekijät Author Niina Taivalkoski Työn nimi Title Pappina poikkeusoloissa. Pappien näkemykset työstään korona-aikana. Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Käytännöllinen teologia Pro gradu -tutkielma x Sivuainetutkielma 29.4.2021 64+6 Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tuoda esiin pappien näkemykset omasta työstä poikkeusolojen aikana, keväällä 2020. Tuolloin yhteiskunnassamme elettiin hyvin poikkeuksellisia ja epävarmoja aikoja. Epävarmuus tulevasta oli käsinkosketeltavaa koko maailman mittakaavassa ja jokaisen ihmisen täytyi vain pyrkiä sopeutumaan nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Kukaan ei osannut antaa selkeitä tai oikeita vastauksia siihen, kuinka tämä poikkeuksellinen tila yhteiskunnassamme ja koko maailmassa tulee jatkumaan. Tutkimukseni avulla pyrin selvittämään, millaisena tällainen valtava poikkeustila on näyttäytynyt evankelis-luterilaisessa seurakunnassa työskentelevien pappien työssä. Tutkielma toteutettiin laadullisena, kvalitatiivisena tutkimuksena lukuvuoden 2020 2021 aikana. Tutkielman aineisto kerättiin laadullisten teemahaastattelujen avulla. Haastattelut toteutettiin silloinen pandemiatilanne huomioiden Microsoft Teams -ohjelman välityksellä. Haastattelut toteutettiin talvella 2020. Tutkimukseen osallistui kahdeksan pappia kahdesta pohjoissuomalaisesta seurakunnasta. Haastateltavien valikoinnin taustalla vaikutti oleellisesti se, että he olivat olleet koko kevään 2020 poikkeusolojen ajan työtehtävissä evankelisluterilaisessa seurakunnassa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että yhteiskunnassa vallinneet poikkeusolot näkyivät väistämättä seurakuntien arjessa ja vaikuttivat siten myös pappien työnkuvaan. Poikkeusolot antoivat seurakunnille sysäyksen erilaisten toimintamuotojen kehittämiseen ja uusien teknologioiden hyödyntämiseen kirkon arjessa. Uusien toimintamuotojen suunnittelu, toteuttaminen ja kehittäminen toivat uudenlaisia haasteita pappien työhön. Näistä tärkeimpinä uusina asioina nostaisin kasvotusten tapahtuneiden kokousten muuttumisen etäkokouksiksi ja jumalanpalvelusten siirtymisen virtuaaliseen maailmaan striimatuiksi tapahtumiksi. Uusilla toimintamuodoilla nähtiin olevan tilausta ja niiden avulla pystyttiin tavoittamaan seurakuntalaisia sanan ääreen enemmän kuin normaalioloissa. Pandemia-aika oli myös selvästi kirkastanut pappien näkemystä kohtaamisen tärkeydestä työssään. Tulevaisuutta ajatellen uusien toimintamuotojen ylläpitäminen ja kehittäminen voivatkin olla ratkaisevassa asemassa ihmisjoukkojen tavoittamiseksi. Kirkon perimmäisen sanoman säilyttäminen ja toisaalta jatkuva muutoksessa eläminen sekä toimintamuotojen kehittäminen tulevat varmasti haastamaan pappien ammattikuntaa jatkossakin. Avainsanat Keywords korona, pandemia, poikkeusolot, papin työ, pappi
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Faculty of Philosophy Osasto School School of Theology Tekijät Author Niina Taivalkoski Työn nimi Title Being a priest during the exceptional times. Views of the priests on their own work during COVID-19 pandemic. Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Practical Theology Master s Thesis x Minor Thesis 29.4.2021 64+6 Barcelor s Thesis Intermediate Studies Thesis Tiivistelmä Abstract The purpose of my Pro Gradu thesis is to highlight the priests views on their own work during the exceptional circumstances, in spring 2020. At that time, our society was experiencing exceptional and somewhat uncertain times. The uncertainty about the future was tangible on a global scale and every human being just had to try to adapt quickly to the new normal. No one could give clear or correct answers as to how the state of uncertainty in our society and throughout the world will continue. Through my research, I seek to find out how this time of great state emergency has manifested itself in the work of priests working in the Evangelical Lutheran Church. The thesis was carried out as a qualitative during the academic year 2020-2021. The material in the thesis was collected through qualitative thematic interviews. The interviews were conducted through Microsoft Teams, taking into account the pandemic situation at the time. The interviews were conducted in the winter 2020. Eight priests from two parishes in Northern Finland participated in the study. All of the interviewees were selected based on the fact that they all had worked in the Evangelical Lutheran Church throughout the spring of 2020. Based on the findings of the thesis, the exceptional circumstances in society were inevitably reflected in the everyday life of the congregations and thus also affected the job description of the priests. The exceptional circumstances gave the congregations an impetus to develop different forms of activities and to utilise new technologies in church s everyday life. The design, implementation and development of new activities brought new challenges to the work of priests. Few of the most important new activities that I would elevate are the change of face-to-face meetings to remote meetings and transition of services to events streamed into the virtual world. The new activities were seen to be in demand, and they enabled more parishioners to reach the word than under normal circumstances. The time of the pandemic had also clarified the views of the priests of the importance of encounter in their work. For the future, maintaining and developing new forms of activities can therefore play a crucial role in reaching out to the masses. Maintaining the church s ultimate message and, on the other hand, constantly living in change and developing forms of action will certainly continue to challenge the priests profession. Avainsanat Keywords pandemic, coronaepidemic, exceptional circumstances, priests work, COVID-19
Sisällys 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIMUKSEN TAUSTA... 3 2.1 Seurakuntaelämä ja poikkeusolot... 3 2.2 Ohjeistus seurakunnille poikkeusolojen aikana... 6 2.3 Papin ammatti... 8 2.4 Papin ydinosaamiskuvaus... 11 2.5 Ammatti-identiteetti... 12 2.6 Aikaisempi tutkimus... 13 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 18 3.1 Tutkimustehtävä... 18 3.2 Aineisto ja sen keruu... 18 3.3 Aineiston analyysi... 20 3.4 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys... 22 3.5 Oma positio... 24 4 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 26 4.1 Muutokset papin työssä ja seurakuntaelämässä poikkeusolojen aikana... 26 4.1.1 Jumalanpalvelukset... 30 4.1.2 Kaste... 34 4.1.3 Rippikoulu... 35 4.1.4 Hautajaiset... 37 4.1.5 Kokouskäytännöt... 38 4.2 Pappeuden äärellä... 41 5 TULOSTEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 47 6 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 53 7 LIITTEET... 61 Liite 1: Teemahaastattelurunko... 61 Liite 2: Tutkimustiedote... 63 Liite 3: Suostumuslomake... 66
1 JOHDANTO Keväällä 2020 Suomi kohtasi tilanteen, jossa tartuntataudin aiheuttava koronavirus alkoi levitä laajasti. 1 Koronavirus julistettiin pandemiaksi Maailman terveysjärjestö WHO:n toimesta 11.3.2020. Tämä pandemia näyttäytyi erittäin vakavana ja uhkaavana myös Suomessa. Suomeen asetettiin 16.3.2020 voimaan poikkeusolot Suomen hallituksen ja tasavallan presidentin toimesta. 2 Poikkeusolojen toteaminen mahdollisti valmiuslain käyttöönoton, joka katsottiin tässä tilanteessa välttämättömäksi väestön suojaamiseksi laajalle levinneen tartuntataudin varalta. Perimmäisenä tavoitteena oli turvata sosiaali- ja terveydenhuollon riittävyys sekä tehohoidon kapasiteetti kriisin aikana. Valmiuslain nojalla jouduttiin tekemään myös monenlaisia rajoitustoimia, jotka koettiin välttämättömäksi taudin leviämisen hillitsemiseksi. 3 Valmiuslain mukanaan tuomien rajoitteiden vuoksi monien ihmisten arkinen elämä koki muutoksen. Ihmiset siirtyivät hyvin laajamittaisesti etätöiden pariin, koulut siirtyivät etäopetukseen, ravintoloita suljettiin ja yhteiskunnan toimintakulttuuri koki muutoksen. Tämä muutos koski myös seurakuntia monella tapaa. Kokoontumisrajoitukset aiheuttivat sen, ettei seurakunnan toiminta voinut jatkua samankaltaisena kuin aiemmin. Seurakunnat joutuivat miettimään uusia ratkaisuja toimintansa jatkumiseksi kokoontumisrajoitusten aikana. Kirkon tutkimuskeskus on teettänyt aihetta koskien kyselyn seurakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille huhtikuussa 2020, jolloin poikkeusoloja oli maassamme eletty noin kuukauden verran. Tutkimuksessa yhdeksän kymmenestä vastaajasta on ilmoittanut, että oma seurakunta on jo aloittanut verkkovälitteisten jumalanpalvelusten lähettämisen. Uusia toimintamuotoja oli kehitetty ja niitä oli saatu myös kansalaisten ulottuville varsin nopealla aikataululla. 4 Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyssä kävi myös ilmi, että jo poikkeusolojen alkumetreillä seurakunnan tarjoamat verkkovälitteiset toimintamuodot olivat selvästi lisänneet osallistujien määrää. Työntekijöiden vastauksista ilmeni huoli siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tulevatko nämä muutokset vaikuttamaan jatkossakin kirkon kokoontumisen muotoihin ja onko paluuta entiseen toimintamalliin? 5 1 Eduskunta, 2020. 2 Sosiaali- ja terveysministeriö 3 Valtioneuvosto 4 Salomäki 2020a, 7. 5 Salomäki 2020a, 10. 1
Kirkon työntekijöiden tilanne seurakunnissa näyttäytyi Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan hyvin vaihtelevana. Uusien työtapojen opettelu ja työtavan muutos näyttäytyivät joidenkin työntekijöiden kohdalla kuormittuneisuutena. Toiset taas kokivat huolta oman työpaikkansa ja töiden riittävyyden vuoksi. Lisähuolta seurakunnan työntekijöissä aiheuttivat myös lomautukset ja sen myötä huoli omasta taloudellisesta toimeentulosta. 6 Tutkielmassani tarkastelen teemahaastattelujen avulla pappien näkemyksiä omasta työstään poikkeusolojen aikana keväällä 2020. Tutkielma voi omalta osaltaan auttaa ymmärtämään papin työn ulottuvuuksia ja monimuotoisuutta tässä jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassamme. Tutkielman luonteen vuoksi tulokset eivät ole laajaan joukkoon yleistettävissä, vaan kertovat tietyn joukon näkemyksistä ja kokemuksista poikkeuksellisessa ajassa. Muuttuva maailma asettaa eteemme monenlaisia haasteita nyt ja tulevaisuudessa. Yhteiskuntamme haasteet tulevat näkymään kirkon toimintamuodoissa ja siten myös pappien työssä. Seuraavaksi luvussa 2 avaan tutkielmani taustaa, keskeisiä käsitteitä sekä aiempia tutkimuksia. Luvussa 3 esitän tutkimuksessa käyttämäni tutkimusmenetelmän ja kvalitatiiviseen analyysiin liittyviä piirteitä. Luvussa 4 analysoin tutkimukseni aineistoa teemojen mukaisesti. Luku 5 sisältää tutkimukseni tulosten yhteenvedon ja johtopäätökset. 6 Salomäki 2020, 10. 2
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä ovat koronakriisi, poikkeusolot, papin työ ja papin ydinosaamisalueet. Kahden ensimmäisen alaluvun tarkoituksena on luoda kokonaiskuva seurakunnan työstä ja ohjeistuksista koronakriisin värittämässä arjessa. Tämän jälkeen syvennytään tarkemmin papin työnkuvaan ja sen ydinosaamisalueisiin sekä ammatti-identiteettiin. Viimeisessä alaluvussa tuodaan esiin aiempien tutkimusten antia koronakriisin ja papin työn näkökulmasta. 2.1 Seurakuntaelämä ja poikkeusolot Kirkon tutkimuskeskuksen toteuttaman tutkimuksen mukaan seurakunnat pystyivät varsin nopeasti toimimaan yllättävässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Erilaiset yhteistyötahot pystyivät nopeasti reagoimaan muuttuvaan tilanteeseen ja uudistamaan työtapojaan. Tietoliikenneverkko on mahdollistanut monien tapahtumien siirtämistä verkon kautta toteutettaviksi. Myös valtioneuvosto vastasi tähän uudenlaiseen haasteeseen Suomi toimii -kampanjalla. Kampanjan tarkoituksena on tukea ja vahvistaa henkistä kriisinkestävyyttä ja lujittaa yhteyttä erilaisten toimijoiden välillä. 7 Koronakriisi lisäsi luterilaisen kirkon työntekijöiden näkemyksen mukaan seurakunnan antaman avun tarvetta selvästi. Avuntarpeen lisääntyminen nähtiin seurakunnissa konkreettisesti ruoka-avun tarvitsijoiden sekä kirkkoon tulleiden yhteydenottojen lisääntymisenä keskusteluavun saamiseksi. 8 Avuntarpeen lisääntyminen oli siis sekä sosiaalista että taloudellista. Seurakuntien työntekijöiden vastauksissa näkyi huoli siitä, että ihmisten turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne tai jopa pelko olivat lisääntyneet selvästi tai jonkin verran. Useassa seurakunnassa aloitettiin tai lisättiin keskusteluapua verkon sekä puhelimen välityksellä. Myös sosiaalisen median käyttöä lisättiin viestintäkanavana. Tutkimuksen mukaan suurin osa seurakunnista oli siirtynyt huhtikuun 2020 alkuun mennessä verkkovälitteisten jumalanpalvelusten toimittamiseen. Seurakunnat näyttäytyivät aktiivisina toimijoina uusien toimintamuotojen kehittämisessä ja toimeenpanemisessa. 9 Suomalaisille tehdyn koronakyselyn mukaan joka kolmas ihminen koki erittäin paljon tai paljon kuormittavana ajatuksena huolen läheisen tai jopa itsensä kuolemasta. Elämän rajallisuuden kohtaaminen ja taudin arvaamattomuuden aspekti sai myös nuoremmat sukupolvet tuomaan esiin huolen läheisten 7 Salomäki 2020a, 1. 8 Salomäki 2020a, 3 4. 9 Salomäki 2020a, 7. 3
tai itsensä kuolemasta. 10 Kirkolla onkin muiden tahojen vierellä tärkeä rooli toivon ylläpitämisessä ja avun antamisessa. 11 Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan suomalaisten yleisimmät huolenaiheet liittyivät omaan tai läheisten terveyteen. Lisäksi huolta aiheuttivat myös terveydenhuollon henkilökunnan tilanne koronakriisisissä. Huolien kärkipäässä olivat myös taloudellisiin asioihin liittyvät paineet niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. 12 Kuormittavat tekijät näyttäytyivät eri tavoin eri ikäryhmissä. Eniten kuormittuneisuutta ilmeni eri aihealueilla alle 30-vuotiaiden joukossa. Heitä huoletti erityisesti taloudellinen toimeentulo, huoli työpaikan säilymisestä, yksinäisyys ja huoli omasta tai läheisen kuolemasta. Vanhusten yksinäisyydestä on oltu hyvin huolissaan julkisissa keskusteluissa, mutta tämän tutkimuksen mukaan yli 70-vuotiaiden joukossa naisista 37 % ja miehistä 36 % ilmoittivat, etteivät ole kokeneet lainkaan yksinäisyyttä kuormittavana asiana koronakriisin aikana. 13 Terveysviranomaisten rooli nähtiin tutkimuksessa turvallisuuden tunnetta merkittävästi lisäävänä asiana. Läheisten ihmissuhteiden merkitys koettiin myös erittäin tärkeänä asiana. Muina merkittävinä turvallisuuden tunnetta lisäävinä asioina nähtiin pelastuslaitos, Suomen hallitus ja poliisi. Kansalaisjärjestöillä, kirkolla ja muilla uskonnollisilla yhteisöillä on suuri merkitys turvallisuuden tunteen lisääjänä joka neljännen tutkimukseen osallistuneen mukaan. 14 Tutkimuksen mukaan suomalaiset näkevät luterilaisen kirkon tärkeimpänä tehtävänä koronakriisissä konkreettisen avun, kuten asiointiavun tarjoamisen vanhuksille. Yhtä merkittävinä asioina nähtiin taloudellisen avun tarjoaminen vähävaraisille perheille sekä ruoka-avun järjestäminen. 15 Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksestä ilmenee, että suuri osa suomalaisista on valmis auttamaan muita ja uskoo myös itse saavansa apua tarvittaessa läheisiltä ihmisiltä. Lähiyhteisöltä saatu tuki ja luottamus ovat merkittäviä vahvuuksia suomalaisten henkisen kriisinkestävyyden kannalta. Moni tutkimukseen osallistunut on myös ilmaissut, että lähipiiristä löytyy sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi olla säännöllisesti yhteydessä ja tarvittaessa purkaa huoliaan. 16 Kriisitilanteissa sosiaaliset verkostot ja yleinen luottamus nähdäänkin merkittävänä voimavarana. 17 10 Salomäki 2020a, 7. 11 Salomäki 2020b, 2. 12 Salomäki 2020b, 3 4. 13 Salomäki 2020b, 4. 14 Salomäki 2020b, 7 10. 15 Salomäki 2020b, 12. 16 Salomäki 2020b, 10. 17 Salomäki 2020b, 16. 4
Kirkon tutkimuskeskuksen teettämän tutkimuksen ja kirkon omien tilastojen mukaan koronakriisi on lisännyt merkittävästi jumalanpalvelusten seuraajien määrää. Kevään 2020 aikana jumalanpalveluksiin osallistuttiin merkittävästi aiempaa vuotta enemmän. Suoratoistona järjestetyt jumalanpalvelukset ovat mahdollistaneet ihmisten osallistumisen myös muun kuin oman seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin. Kiinnostus verkkojumalanpalveluksia kohtaan kriisin keskellä kertoo ihmisten hengellisestä tarpeesta. 18 Tutkimus osoitti myös, että suurelle osalle suomalaisia kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen rooli näyttäytyy merkittävänä turvan antajana. Näin ollen striimatuille palveluille on tarvetta nyt ja tästä eteenpäinkin. Iso osa kyselyyn vastanneista piti tärkeänä, että kirkko antaa hengellistä tukea ihmisille. 19 Koronapandemia on vaikuttanut ihmisten elämään maailmanlaajuisesti. Kirkkojen kannalta katsottuna tällainen yhteiskunnan toimintojen alasajo on ollut aiempiin yhteiskunnassa tapahtuneisiin kulttuurisiin muutoksiin verrattuna erittäin paljon nopeampi ja pakottavampi. Uskonnollisten tilaisuuksien pitäminen oli kiellettyä esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja tämä haastoi todella uskonnollisten yhteisöjen toimintaa. Pandemia toi jännitettä sille kentälle, jota kirkko instituutiona edustaa, koska epävarmuus kohdistui juuri perinteisiin tapoihin, järjestykseen ja taloudellisiin epävarmuustekijöihin. Kirkon vain täytyi selviytyä ja löytää uudet keinot toteuttaa toimintaansa ajassa, jossa tämä näkymätön virus on saanut otteen. 20 Voidaan ajatella, että koronapandemia on palauttanut kirkon ikään kuin takaisin siihen pisteeseen, mistä kirkko on alkujaan lähtenytkin. Kirkon ydin ei ole kadonnut minnekään, vaikka kirkot ovat joutuneet ovensa sulkemaan. Kirkko on tullut ihmisten koteihin, lähelle ihmistä, sinne missä kukin elämäänsä elää. 21 Uudenlaiset digitaaliset toimintamuodot ovat avanneet kirkkojen ovet maailmanlaajuisesti. Ilosanoman välittäminen onnistuu yhä laajemmalle joukolle ihmisiä kulttuurista ja taustoista välittämättä. Tämä sanoman välittäminen laajemmille joukoille voidaan nähdä kirkon mission vahvistumisena. Kristushan on itse antanut ohjeen kirkon sanoman levittämisestä Pyhän hengen voimalla. Pandemia on nostanut esiin sen tosiasian, että kirkon täytyisi olla paremmin saatavilla, ei ainoastaan jo olemassa oleville jäsenille, vaan kaikille ihmisille. 22 Digitaalisuuden myötä yhä suuremmat joukot ovat tavoittaneetkin kirkon erilaisia toimintamuotoja, mikä nähdään todella hyvänä asiana. Huolena kuitenkin on se, ettei kaikilla ihmisillä ole mahdollisuutta digitaalisten välineiden käyttöön. Onkin hyvä pohtia, 18 Salomäki 2020c, 12. 19 Salomäki 2020c, 13. 20 Pillay 2020, 2. 21 Pillay 2020, 3. 22 Pillay 2020, 4. 5
kuinka sitten tavoitetaan esimerkiksi heikommassa asemassa olevat ihmiset, jotka varmasti tässä ajassa myös apua tarvitsisivat. Pandemia on omalta osaltaan vaikuttanut ihmisten taloudelliseen tilanteeseen ja suurentanut rikkaiden ja köyhien välistä eroa yhteiskunnassa. Kirkon tehtävänä on kuitenkin ylläpitää toivoa vaikeissakin tilanteissa ja myös köyhien avustamista on pandemian aikana järjestetty muun muassa ruoka-avun puitteissa. Pandemia on avannut kirkkojen silmiä sille tosiasialle, että tiukasti kirkon toimintaan tuijottamisen sijaan voisimmekin avata katseemme laajemmin tälle koko Jumalan luomakunnalle. 23 2.2 Ohjeistus seurakunnille poikkeusolojen aikana Näkyvimmin koronapandemian aiheuttamat muutokset tulivat esiin rajoituksina, jotka kohdistuivat kirkollisiin toimituksiin. 24 Piispat ovat yhteisesti laatineet yleisohjeistuksia seurakunnille, joita kukin hiippakunta pystyi tarvittaessa tarkentamaan paikalliseen tilanteeseen sopivaksi katsomallaan tavalla. 25 Piispojen yhteisessä ohjeistuksessa kerrotaan, että piispat ovat yhteisesti sopineet jumalanpalvelusjärjestelyistä seuraavasti: Poikkeusolojen aikana jumalanpalvelukset tulee pitää sanajumalanpalveluksina. Sanajumalanpalveluksissa läsnä ovat vain henkilöt, jotka ovat toimittamassa tilaisuutta. Piispojen ohjeistuksen mukaan nämä jumalanpalvelukset striimataan ja lähetetään kunkin seurakunnan omien mahdollisuuksien mukaan seurakuntalaisille internetin välityksellä. Lisäksi piispat suosittelivat yleisesti pääkirkon aukioloa jumalanpalveluksen jälkeen, jolloin ihmisillä olisi mahdollisuus hiljentymiseen ja yksityiseen rukoukseen. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta yleisötilaisuutta, vaan yksittäisille ihmisille tarjottavaa mahdollisuutta hiljentymiseen kirkkotilassa. Piispat näkevät, että tällä on vaikutusta ja tärkeyttä kansakunnan kriisinkestävyyden kannalta. 26 Kaiken toiminnan lähtökohtana on huolehtia ihmisten turvallisuudesta. Kaikki kirkolliset toimitukset hoidetaan poikkeusolojen aikana poikkeusjärjestelyin. Tilaisuuksista täytyy sopia yhteistyössä perheiden kanssa niin, että kirkollisiin toimituksiin voi osallistua vain 10 henkeä. Hautajaisten kohdalla suosituksena on siunaustilaisuuden pitäminen ulkona. Muistotilaisuuksien pitämistä voidaan harkita pidettäväksi suuremmalla joukolla myöhempänä ajankohtana. Muu seurakunnan viikoittainen toiminta keskeytetään toistaiseksi. Piispat ohjeistavat myös seurakunnan työntekijöitä käyttämään kaikenlaisia etäyhteyksillä mahdollistettavia työtapoja seurakunnissa. 27 23 Pillay 2020, 4. 24 Salomäki 2020c, 13. 25 Kirkko ja koronavirus 26 Piispojen ohjeistus 16.3.2020 27 Piispojen ohjeistus 16.3.2020 6
Piispat tarkensivat ohjeistustaan 18.3.2020 tulleessa tiedotteessaan, koska erityisesti hautajaisiin liittyvät määräykset olivat aiheuttaneet paljon kysymyksiä. Hautajaisia koskevaa ohjeistusta muokattiin niin, että pastoraalisista syistä tilaisuuteen saa osallistua yli kymmenen henkeä, mikäli he kuuluvat vainajan lähimpiin ihmisiin. Mikäli tilaisuuteen osallistuu yli kymmenen henkeä, on turvallisuudesta pidettävä erityistä huolta. Osallistujien täytyy pitää riittävää etäisyyttä toisiinsa, olipa tilaisuus sitten siunauskappelissa tai haudalla. Siunaustilaisuuteen ei tule piispojen ohjeistuksen mukaisesti osallistua, mikäli henkilöllä on hengitystieoireita. 28 Yllä mainittujen piispojen ohjeistuksien lisäksi hiippakunnat laativat seurakunnilleen tarkempia yksityiskohtaisempia ohjeistuksia arkeen. Esimerkiksi Turun, Espoon ja Oulun hiippakunta on tarkentanut ohjeistustaan hautauksien suhteen niin, että ensisijainen siunaamispaikka on arkkuhautauksien kohdalla ulkona, suoraan haudalla. Omaisia myös rohkaistaan pitämään muistotilaisuus myöhempänä ajankohtana. 29 Myös kastetilaisuuksien sekä ehtoollisen jakamisen suhteen Turun, Espoon ja Oulun hiippakunnissa noudatettiin samoja ohjeistuksia. Kastetilaisuuksien kohdalla täytyy edelleen pitää mielessä ihmisten turvallisuusnäkökulma ja noudattaa samoja ohjeistuksia kuin muissakin tilaisuuksissa, vaikka kotikasteen ei ajatella olevan julkinen tilaisuus. Lapsen voi rekisteröidä väestötietojärjestelmään ja kasteen voi toimittaa myöhempänä ajankohtana. 30 Ehtoollisen jakamiselle täytyy olla hyvin painavat syyt poikkeusolojen aikana ja sen jakamista harkitaan tapauskohtaisesti. Mikäli ihminen on kuolemanvaarassa, niin seurakunnalta voidaan pyytää ehtoollisen toimittamista yksityisesti. 31 Kikkojen ovia ohjeistetaan pitämään auki, koska kirkko on hädän keskellä monille turvapaikka, jonne voi tulla. Tässäkin täytyy noudattaa sääntöä siitä, ettei kirkossa saa olla yhtä aikaa yli kymmentä henkeä. Lisäksi asianmukaisista etäisyyksistä ja tilojen puhtaudesta täytyy huolehtia erityisellä tarkkuudella. 32 Paikallisesti on hyvä varautua erilaisiin sijaisjärjestelyihin, koska kirkon toiminnan jatkuvuus täytyy olla turvattuna poikkeusolojen aikana. Poikkeusoloista johtuen työnantaja voi myös muuttaa yksipuolisesti, asianmukaiseksi katsomallaan tavalla työntekijän työnkuvaa, työaikoja tai työn tekemisen paikkaa, mikäli toiminta sitä vaatii. 33 Pandemia aiheutti rajoituksia seurakunnan toiminnalle myös muualla maailmassa. Rajoituksissa otettiin huomioon maassa vallitseva tilanne. Esimerkiksi Singaporessa huhtikuussa 2020 annetussa ohjeistuksessa kaikki julkinen uskonnon harjoittaminen ja julkisten uskonnollisten toimitusten 28 Piispojen ohjeistus 18.3.2020 29 Ohjeita seurakunnan toiminnan ja hallinnon järjestämiseen koronaepidemian aikana. 30 Ohjeita seurakunnan toiminnan ja hallinon järjestämiseen koronaepidemian aikana. 31 Ohjeita seurakunnan toiminnan ja hallinnon järjestämiseen koronaepidemian aikana. 32 Arkkihiippakunta 33 Arkkihiippakunta 7
pitäminen keskeytettiin. Toimitusten osalta rajoituksena oli 10 henkeä, kuten meillä Suomessakin. 34 Ruotsissa rajoitusten suhteen on noudatettu kansanterveysviranomaisten ohjeistuksia. Julkisten tilaisuuksien kokoontumisrajoitus on ollut kahdeksan henkeä. Hautajaisiin on saanut osallistua enintään 20 ihmistä. Tähän lukumäärään ei ole laskettu kirkon henkilöstöä. Muistotilaisuuksien suhteen on toimittu samoin kuin Suomessa, eli niitä on suositeltu pidettäväksi myöhempänä ajankohtana, mikäli haluaa paikalle isompaa väkimäärää kutsua. 35 2.3 Papin ammatti Kirkkojärjestyksen (1993) 5 luvun 1. pykälässä kerrotaan, että papin erityisenä tehtävänä katsotaan olevan jumalanpalvelusten pitäminen ja pyhien sakramenttien jakaminen. Lisäksi täytyy hoitaa muita kirkollisia toimituksia, yksityistä sielunhoitoa ja rippiä. 36 Papiksi vihittävän tulee kirkkojärjestyksen (1993) 5 luvun 2. pykälän mukaan olla kristillisestä elämästään tunnettu, konfirmoitu, jumalaapelkäävä kirkon jäsen. Lisäksi täytyy olla yliopistossa suoritettu teologinen tutkinto, joka on piispankokouksessa hyväksytty kelpoisuusvaatimukseksi. Tämän lisäksi täytyy olla pappisvirkaan muutoinkin sopiva. 37 Pappisvirka on kirkon virka, joka on muodostettu luterilaisten tunnustuskirjojen mukaisesti evankeliumin julistamiseksi ja sakramenttien jakamiseksi. Papin virkaan vihkimisestä päättävät tuomiokapituli ja piispa yhdessä. Piispan tehtävänä on toimittaa pappisvihkimys. Pappisvihkimys ei ole kenellekään subjektiivinen oikeus, vaan vihkimyksen edellytyksenä on se, että henkilö on kutsuttu toimittamaan virkaa jossakin seurakunnassa. Pappisvirkaa ei ole mahdollista toimittaa, mikäli ei ole saanut pappisvihkimystä. Pappisvihkimys voidaan antaa myös henkilölle, joka toimii teologisen tieteen opettajana, kirkon lähetystyössä tai uskonnonopettajana. Henkilöllä täytyy myös olla teologinen tutkinto, jonka piispainkokous on hyväksynyt. Seurakunnassa työskentelevien pappien virat voivat olla joko seurakuntapastorin, kappalaisen tai kirkkoherran virkoja. 38 Kirkon työn vankkana perustana on Jumalan missio, joka tarkoittaa Jumalan pelastavaa työtä maailmassa. Tämä missio toimii myös papin työn perustana. Kirkko voi toteuttaa Jumalan missiota kohtaamalla, palvelemalla, kutsumalla ja kertomalla Jumalan hyvästä sanomasta. Pappisvirka on olemassa sen vuoksi, että saataisiin synnytettyä ja kasvatettua ihmisten uskoa Kristukseen. Papin 34 Crisis preparedness for religious organisations 35 Svenska kyrkan 36 Kirkkojärjestys 37 Kirkkojärjestys 38 Papin ydinosaamiskuvaus 2020, 5. 8
tärkeänä tehtävänä nähdään julkisten jumalanpalvelusten toimittaminen, sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisen toimitusten hoitaminen sekä rippi ja yksityinen sielunhoito. Papilta odotetaankin kirkon hengelliseen perustehtävään sitoutumista sekä kirkon arvojen tuntemista ja sen mukaista toimintaa. Suhde Jumalaan on työn uskottavuuden edellytys ja toisaalta myös voimanlähde työhön. 39 Kirkollisten ammattien kohdalla puhutaan usein kutsumuksesta. Sana kutsumus tulee latinan kielen sanasta vocatio. Kutsumus voidaan käsittää hyvin monikerroksisena asiana. Sillä voidaan nähdä olevan yksilöllinen, yhteisöllinen ja kollektiivinen taso. Yksilöllisyyden näkökulmasta voidaan ajatella, että jokainen meistä on ainutlaatuinen. Maailmasta ei löydy toista samanlaista. Myös yhteisöllinen taso voidaan ajatella samankaltaisena, ainutlaatuisena asiana. Koko ihmiskunnan tasolla ajateltuna kutsumuksena nähdään elämän turvaaminen ja totuuden etsiminen. Kutsumusta on käsitelty teologiassa useista eri näkökulmista käsin. Kutsumukseen löytyy myös Raamatullinen näkökulma. Tällaisen näkökulman voi löytää esimerkiksi Jeremiaan kutsumisen yhteydessä. 40 Minulle tuli tämä Herran sana: Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi. Mutta minä vastasin: Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori! Silloin Herra sanoi: Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. (Jer. 1:4 8) Lutherin luomiskäsitykseen nähdään liittyvän olennaisesti ajatus kutsumuksesta ja viroista. Joka päivä Jumala toimii jatkuvasti luomakuntansa ihmisten hyväksi. Virat nähdään Jumalan jatkuvan luomistyön välineinä. Jumalan rakkaus välittyy ihmisille ja koko maailmaan kutsumusvirkoja hoitavien ihmisten välityksellä. 41 Tarkasteltaessa kirkon kutsumusta korostetaan kriteereitä, joita Raamatussa on asetettu Kristuksen kirkkoa kohtaan. Kutsumus nähdään kollektiivisena tehtävänä, eli yhteisöön kohdistettuna tehtävänä. 42 Raamatussa apostolin oikeuksia lueteltaessa todetaan seuraavasti: Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista. Mutta minä en ole lainkaan käyttänyt hyväkseni näitä oikeuksia. En nytkään kirjoita tätä vaatiakseni niitä itselleni. Mieluummin vaikka kuolen! Tätä ylpeyden aihetta ei kukaan voi minulta riistää. Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! Jos teen sitä vapaasta tahdostani, minun kuuluu saada palkkaa. Mutta jos en toimi omasta tahdostani, minä vain suoritan tehtävää, joka on minulle uskottu. Mikä siis on palkkani? Se, että julistan evankeliumia ilman korvausta, käyttämättä hyväkseni niitä oikeuksia, joita minulla sen julistajana on. (1. Kor. 9:14) Hytösen mukaan kutsumuksen sijaan kirkon strategioissa korostuu lähimmäisyyden erilaiset variaatiot, kuten esimerkiksi lähimmäisenrakkaus, lähimmäisvastuu ja lähimmäisestä välittäminen. 39 Papin ydinosaamiskuvaus 2020, 6. 40 Hytönen 2018, 7 8. 41 Hytönen 2018, 16. 42 Hytönen 2018, 70. 9
Lähimmäisestä huolehtimiseen liittyykin oleellisesti kultainen sääntö, jota Luther piti jumala- ja lähimmäissuhteen perustana. 43 Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt. 7:12.) Kati Niemelä on tutkimuksessaan tutkinut asioita, jotka papin työssä vetävät puoleensa ja toisaalta myös niitä seikkoja, jotka etäännyttävät työstä. Etäännyttävinä asioina nousivat tiedon ja kokemuksen puutteet, arvoristiriidat, minäpystyvyysongelmat sekä kirkosta ja papista piirtyneet kielteiset mielikuvat ja käsitykset. Papin työssä puoleensa vetäviä asioita olivat etäännyttävien asioiden kääntöpuolet, kuten riittävät tiedot ja kokemus papin työstä, myönteinen kuva papista ja kirkosta, vahvat minäpystyvyysodotukset sekä arvojen mukainen toiminta. 44 Voimakkaimmin arvoristiriita nousi tutkimuksessa esiin ristiriidoissa kirkon opin ja käytänteiden kanssa. Myös kutsumuksen puute nähdään vaikeana asiana, koska pelkän kiinnostuksen ei nähty kantavan papin ammattiin saakka. 45 Haastatteluissa tuli esille myös se, että papilla tulisi olla riittävän vahva usko ja tieto erilaisista uskon asioista. Lisäksi täytyisi olla tarpeeksi vahvuutta ja kykyä omistautua työlleen koko sydämestään. Papin työn vaarana haastateltavat ovat nähneet etääntymisen lähtökohdista ja perimmäisistä arvoista, jolloin työtä tulisi tehtyä vain palkan eteen. 46 Käsitykset ja mielikuvat papin työn työajattomuudesta nähtiin tutkimuksen mukaan sekä puoleensa vetävänä että etäännyttävänä. Työajattomuuden haasteena nähdään se, että työtä voi olla vaikea rajata. Lisäksi pappi on aina töissä ja näin ollen töitä voi tulla tehtyä liikaa, jolloin se voi helposti johtaa uupumiseen. Kuitenkin työajattomuudella nähtiin myös positiivisia puolia. Papin työ nähtiin vapaampana ja väljempänä, kuin esimerkiksi opettajan työ. Positiivisena asiana nostettiin esiin myös se, että pappi voi itse suunnitella, mitä tekee ja milloin. Näin ollen liikkumavapautta työn sisällä löytyy. 47 Niemelä kertoo, että haastateltavat kuvasivat papin työtä myös raskaaksi. Papin työn yksinäisyys nähtiin kuormittavana asiana. Papin täytyy jaksaa tukea ja auttaa muita ihmisiä, mutta kuka pitää huolen papista? Toisaalta raskaan puolen rinnalla nähtiin ajatus siitä, että papin työ kuitenkin myös antaa paljon. 48 43 Hytönen 2018, 73 74. 44 Niemelä 2013b, 213 214. 45 Niemelä 2013b, 215. 46 Niemelä 2013b, 216. 47 Niemelä 2013b, 224 225. 48 Niemelä 2013b, 226 227. 10
2.4 Papin ydinosaamiskuvaus Ydinosaamiskuvauksella on tarkoitus luoda kuvaus koko ammattikunnan toimintaan, eikä se ole yksilökohtaisen osaamisen kuvaus. Kirkon ammattien ydinosaamisen kuvaus koostuu jokaiselle ammattikunnalle erikseen laaditusta ydinosaamisen kuvauksesta sekä koko kirkon yhteisestä ydinosaamiskuvauksesta. Kirkon ammattien ydinosaamiskuvauksessa papin ydinosaamiskuvaus on jaettu viiteen eri kategoriaan: teologinen ja arvo-osaaminen, papin tehtäväosaaminen, vuorovaikutusosaaminen, toimintaympäristö- ja yhteisöosaaminen sekä työelämä- ja kehittämisosaaminen. 49 Teologinen osaaminen tarkoittaa papin teologista ammatillista osaamista ja laajaa teologista tietoperustaa. Papin työn katsotaan edellyttävän asioiden syventämisen taitoa ja jatkuvaa ammatillista itsensä kehittämistä muun muassa kirkon tarjoamien täydennyskoulutusten muodossa. Arvo-osaaminen nähdään kykynä edistää kirkon toimintaa lähimmäisen ja luomakunnan parhaaksi, taitoa toimia ja pitää yllä kristinuskon arvojen mukaista toimintaa sekä eettisten ja arvokysymysten monipuolista tarkastelua ja osallistumista arvokeskusteluun. 50 Papin tehtäväosaaminen koostuu keskeisistä tehtävistä seurakunnassa. Pappeuden ytimeen kuuluvat oleellisesti kirkon pyhät toimitukset, julistus ja jumalanpalvelus, kasvatustyö, opetus, sielunhoito ja diakonia. Pappi on teologisena asiantuntijana erilaisten tilanteiden ja prosessien johtaja. Tehtävään kuuluu kristillisen uskon sisällön tulkitsemisen taito ja soveltaminen yhteisöjen erilaisissa tilanteissa. 51 Vuorovaikutustaidot ovat keskeisessä roolissa papin monimuotoisessa työssä. Tilanteet edellyttävät hyvää tilannetajua, läsnäolon kykyä ja aitoa ihmisten kohtaamista. Papin täytyy yhteisön edustajana ja uskon tulkitsijana omata kyky sanottaa kirkon sanomaa arkikielelle ja tämän kautta olla omalta osaltaan edistämässä seurakunnassa tapahtuvia kohtaamisia. 52 Toimintaympäristö- ja yhteisöosaaminen tarkoittaa sitä, että papin työssä vaaditaan taitoa toimia yhteistyössä erilaisten verkostojen ja yhteisöjen kanssa. Tärkeänä taitona nähdään myös erilaisten yhteistyökuvioiden rakentaminen ja ihmisten inhimillinen kohtaaminen elämän erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Papin tehtävänä nähdään myös ihmisen oman osallisuuden ja toimijuuden kokemuksen 49 Kirkon ydinosaaminen 50 Papin ydinosaamiskuvaus 2020, 7. 51 Papin ydinosaamiskuvaus 2020, 11 52 Papin ydinosaaminen 2020, 14. 11
vahvistaminen. Muuttuvassa yhteiskunnassa papilta vaaditaankin uudenlaisia taitoja luoda ja rakentaa toimivia verkostoja ja foorumeja yhteisöjen toiminnan tueksi. 53 Papin työ edellyttää osaamista ja hyvää kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa, monimuotoisissa, jopa jännitteisissäkin tilanteissa. Työelämä- ja kehittämisosaamisella tarkoitetaan juuri tätä ydinaluetta. Papin katsotaan myös tarvitsevan hyvää taitoa lukea niin sisäistä kuin ulkoistakin toimintaympäristöä. Näin hän pystyy analysoimaan ympärillä tapahtuvia muutoksia sekä löytämään niihin mahdollisia kehittämistarpeita tai mahdollisia uusia suuntia. 54 2.5 Ammatti-identiteetti Ammatinvalinnan onnistumisen edellytyksenä nähdään hyvä minäkäsitys. On tärkeää tunnistaa omat vahvuutensa ja tiedostaa kiinnostuksenkohteensa. Olennaisena tekijänä ammatinvalinnan taustalla vaikuttavat ihmisen omat arvot. Ammattiin liittyviä päätöksiä ohjaavat yksilölliset tekijät, kuten ihmisen oma persoonallisuus. 55 On tärkeää, että ihminen on kirkastanut itselleen sen perimmäisen seikan, minkä vuoksi on tiettyyn ammattiin hakeutumassa. Oman työn mielekkyyttä voi lisätä jo sillä, että tietää, miksi työtänsä tekee ja mitä siltä odottaa. 56 Ammatti-identiteetti on osa ihmisen kokonaisidentiteettiä. Ammatti-identiteettiin kuuluu käsitys siitä, miten ihminen näkee itsensä työntekijänä, mitä hän pitää ammatissaan tärkeänä ja mihin hän haluaa sitoutua omassa työssään, eli millaiseksi hän haluaa työssään tulla. 57 Niemelän tutkimuksen mukaan arvoilla nähdään olevan merkittävä yhteys uravalinnan varmuuteen. Yksilöllä nähdään olevan taipumus hakeutua sellaiselle alalle, joka vastaa omia arvoja. 58 Papin työhön kuuluu oleellisesti tietynlainen itsensä johtaminen, sillä työtä tehdään melko itsenäisesti. Työn joustavuus voi lisätä työhyvinvointia ja työn imua. Kuitenkin työn rajattomuuden vuoksi on hyvin tärkeää, että osaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, koska työn rajattomuuden seurauksena vastuu työhyvinvoinnista tulee organisaation sijaan enemmän yksilön harteille. Työn rajattomuuden luonteen vuoksi on hyvä, että esimiehen ja työntekijän kesken on käyty keskusteluja työn käytänteistä. 59 53 Papin ydinosaaminen 2020, 14. 54 Papin ydinosaaminen 2020, 15. 55 Laurila 2013, 85. 56 Hakanen 2011, 26. 57 Niemelä 2013c, 130. 58 Niemelä 2013a, 77. 59 Hakanen 2011, 98. 12
Kirkon arvojen tulee ohjata niin kirkon sisäistä elämää kuin myös suhteita kirkon ulkopuolella. Arvot ohjaavat, yhdistävät ja määrittävät työtä sekä valintoja. Kirkon kolme tärkeää arvoa ovat usko, toivo ja rakkaus. Uskolla tarkoitetaan yhteyttä armolliseen Jumalaan, joka on kristityn elämän perusta. Toivo merkitsee sitä toivoa tulevaisuudesta, jonka Jeesus on lupauksessaan tuonut ihmisille. Rakkaus merkitsee Pyhän Hengen rohkaisua rakastaa toisiamme. 60 2.6 Aikaisempi tutkimus Papin työtä on tutkittu monesta eri näkökulmasta vuosien mittaan. Teologian tohtorit Hagman ja Kejonen Åbo Akademista ovat vastikään kesällä 2019 tutkineet nuorten pappien käsityksiä omasta työstään. Kysely on toteutettu kvantitatiivisena verkkokyselynä ja siihen on vastannut 129 alle 35-vuotiasta pappia. Vastaajista 70 oli vihitty papiksi Suomessa evankelis-luterilaisessa kirkossa ja 57 Ruotsissa. Sukupuolijakauma oli tutkimuksessa melko tasainen. 61 Vastaajien tehtävänä oli arvioida pappeuteen liittyvien kuvauksien merkityksellisyyttä omasta näkökulmasta käsin. Naisten vastauksista nousivat esiin erityisesti sanat rinnalla kulkija, mahdollistaja ja kuuntelija. Miesten vastauksista nousivat esiin liturgi, kuuntelija ja julistaja. Miesten vastauksissa nousivat esiin johtajuuteen liittyvät kuvaukset enemmän kuin naisten vastauksissa. 62 Hagmanin ja Kejosen tutkimuksesta huokuu konservatiivinen ja liberaali ajattelutapa. Näitä asioita papin työn arjessa on selvitellyt Kati Niemelä omassa artikkelissaan vuonna 2014. Hänen tutkimuksensa aineisto on ollut huomattavasti laajempi kuin Hagmanin ja Kejosen tutkimusjoukko. Tutkimuksen aineistona on käytetty Kirkon akateemisten jäsenkyselyä vuodelta 2010. Kyselyyn vastasi 878 pappisliiton jäsentä. Ikäjakauma oli 24-vuotiaasta ylöspäin. 63 Niemelän tutkimus osoittaa, että liberaalisti työorientoituneiden pappien suuntaus on enemmän tasa-arvon, vähemmistön, yhteiskunnan ja oikeudenmukaisuuden edistämisen puolella. Kun taas konservatiivinen suuntautuminen nostaa jalustalle evankelointityön, sanan julistamisen, Raamatun lukemisen ja opettamisen, rukouselämän ja lähetystyön. 64 Tutkimuksessa kerrotaan, että liberaalin orientaation on katsottu vahvistuneen pappien keskuudessa. Liberaalin ajattelun nähdään myös olevan yleisempää pappisnaisten kuin pappismiesten keskuudessa. Teologisten orientaatioiden nähdään olevan jonkin verran sukupuolisidonnaisia. Eniten liberaalia suhtautumista pappien keskuudessa on ollut Helsingin ja Espoon hiippakunnissa. Tutkimuksessa kerrottiin, että aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että teologiset orientaatiot ovat 60 Kohtaamisen kirkko 2014, 16. 61 Hagman & Kejonen. 2019, 2 3. 62 Hagman & Kejonen. 2019, 6 7. 63 Niemelä 2014, 199 200. 64 Niemelä 2014, 208 209. 13
jossain määrin sukupuolittuneita. Orientaatioissa voi myös olla erilaisia kehityslinjoja matkan varrella. Ikä ei myöskään ole yksistään määrittävä tekijä orientaatioiden suhteen. 65 Kati Niemelän tekemä tutkimus Kutsumusta, auttamista ja itsensä toteuttamista. Pappien ja kanttorien suhde työhön, työhyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin Kirkon akateemisten kyselyssä 2014 tuo esiin näkökulman siitä, kuinka papit ja kanttorit kokevat oman työnsä. Kyselyyn vastasi 724 henkilöä, joista 558 henkilöä oli Pappisliiton jäseniä. Jäsenkyselyn avulla on haluttu seurata pappien ja kanttorien näkemyksiä omasta työstään ja nähdä myös työssä tapahtuvia muutoksia. 66 Niemelän tutkimuksen tulokset osoittavat, että hyvin suurelle osalle papistoa työ on kutsumustehtävä. Pappien näkemyksen mukaan he saavat työstänsä mielihyvää ja tyydytystä. Työ tarjoaa myös hyvän väylän itsensä toteuttamiselle. Moni ilmaisee myös kokevansa lähimmäisen auttamisen tärkeänä asiana työssään. Joka toinen papeista on ilmaissut, että työ on heille elämäntehtävä, jolle todella on omistauduttu. Vahvempi kutsumuksellinen orientaatio näkyy erityisesti vanhemman polven edustajissa. Seurakuntatyö nähdään tärkeimpänä tehtäväalueena. Pappien mielestä tärkeimpinä tehtävinä tutkimuksen mukaan ovat jumalanpalvelukset, sielunhoito ja auttaminen. 67 Samaan teemaan liittyvää tutkimusta on toteutettu myös vuonna 2018 Kirkon jäsenkyselyiden pohjalta Kati Tervo-Niemelän tekemänä otsikolla Kutsumuksen imu ja työn todellisuus. Pappien, teologien ja kanttoreiden suhde työhön, työhyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin Kirkon akateemisten jäsentutkimuksessa 2018. 68 Jäsentutkimuksia toteutetaan neljän vuoden välein ja vuoden 2018 tutkimuksessa on painotettu erityisesti työhyvinvoinnin näkökulmaa. Tämän vuoden tutkimukseen vastasi hieman edellistä tutkimusta laajempi joukko. Vastaajia oli 858 henkilöä. 69 Tutkimustulosten suhteen pientä muutosta on tapahtunut neljä vuotta aiemmin tehtyyn samankaltaiseen tutkimukseen. Pappien keskuudessa on havaittavissa pientä lisääntymistä työhön toimeentulona suhtautuvien joukossa. Näin ollen kutsumuksellisuus ja elämäntehtävänä työhönsä suhtautuneiden määrän on nähty hieman laskevan. Kuitenkaan tämän ei nähdä olevan seurausta nuorempien polvien tulemisella, vaan heidät nähdään pikemminkin hyvin sisäisesti motivoituneina työhönsä. Papin työn tärkeimpien osa-alueiden suhteen on nähtävissä nousua erityisesti yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja vähemmistöjen oikeuksien edistämisen suhteen. 70 65 Niemelä 1994, 198. 66 Niemelä 1994, 21. 67 Niemelä 1994, 98 99. 68 Niemelä 1998, 2. 69 Tervo-Niemelä 1998, 23. 70 Tervo-Niemelä 1998, 117. 14
Kutsumusajattelua on puolestaan lähestynyt Maarit Hytönen tutkimuksessaan Kutsumus ja elämäntehtävä. Tutkimus osoittaa, että Suomessa ihmiset tuntevat kutsumuksen käsitteenä ja sanana hyvin. Kutsumusajattelu nähdään laajana käsitteenä, joka ei määrittele työtöntä tai työllistä toisistaan. Kutsumusajattelun mukaan kaikkea toimintaa toisen ihmisen, lähimmäisen hyväksi voidaan kutsua kutsumukseksi, jonka arvoa ei kukaan muu voi kiistää. Tämä koskettaa toimintaa niin kotona, työpaikalla ja harrastuksissakin. Kutsumusajattelu voidaan nähdä yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden näkökulmasta. Yhteisöllinen näkökulma korostaa sitä, että jokainen meistä rakentaa tätä yhteiskuntaa, paikallisyhteisöä ja kirkkoa omalla panostuksellaan. Moderni yksilöllisyyden näkökulma taas luo ajatuksen siitä, että yksilö voi kokea oman työnsä merkitykselliseksi. Tällöin yksilö voi hyödyntää omassa työssään vahvuuksiaan ja lahjojaan ja sen myötä saada tyydytystä työstään. 71 Lassi Pruuki on tuonut esiin kutsumusajattelun näkökulmaa tutkimuksessaan Ei papiksi ilman kutsumusta. Narratiivinen tutkimus teologian maistereiden suhteesta kirkon virkaan osana elämän- ja opiskeluprosessia. Hänen tutkimuksensa taustalla oli ajatus, että papin virkaan liittyvää suhdetta joutuu jokainen teologiksi valmistuva jollain tasolla miettimään, onhan kirkko teologien merkittävä työllistäjä. Tutkimukseen haastateltiin 16 valmistunutta teologian maisteria. 72 Kaikki tähän tutkimukseen osallistuneet, papeiksi vihityt henkilöt kokivat sisäistä kutsumusta papin virkaa kohtaan. 73 Kutsumusta voidaan katsella sisäisen ja ulkoisen kutsumuksen kautta. Sisäinen kutsumus tarkoittaa kokemuksellista ja henkilökohtaista puolta. Ulkoinen kutsumus taas ulkopuolelta tapahtuvaa kutsua. Papin virkaan vihittävältä edellytetäänkin sekä sisäistä että ulkoista kutsumusta. 74 Teologiselle alalle hakeutuvien mietteitä papin työstä on tutkinut Kati Niemelä tutkimuksessaan Mikä kirkossa vetää puoleensa ja etäännyttää? Teologian opiskelijoiden käsitys papin työstä ja kirkosta työpaikkana. Tutkimus osoittaa, että arvoihin liittyvät valinnat ovat keskeisessä asemassa uravalintaa pohdittaessa. Papin työn kohdalla tämä näyttäytyy tutkittavien silmissä siinä valossa, ettei papin työhön kannata suuntautua, mikäli se ei oikeasti ole omien arvojen mukaista. Ammattina papin työ nähdään kiinnostavana, mutta pelkän kiinnostavuuden ei nähdä olevan riittävä ammattiin ryhtymisen perusteena. 75 Koronakevään 2020 ehtoollisjumalanpalveluksen viettoa ovat tutkineet Laura Kallatsa ja Sini Mikkola. He ovat julkaisseet aiheesta artikkelin nimellä Olimme kaikki osallisia kaipuun 71 Hytönen 2018, 207. 72 Pruuki 2013, 270 271. 73 Pruuki 2013, 284. 74 Pruuki 2013, 269. 75 Niemelä 2013b, 214 215. 15
sakramentista. Ehtoollinen ja kirkkoherrojen kokemukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronakeväänä 2020. Tutkimusaineisto artikkeliin on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 141 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoherraa. 76 Tutkimus osoitti, että poikkeusolot ovat vaikuttaneet merkittävästi jumalanpalveluselämään. Ehtoollisjumalanpalvelusten viettäminen seurakunnissa oli tämän tutkimuksen mukaan pääsiäistä lukuun ottamatta loppunut täysin. Pääsiäisenäkään ei kaikissa seurakunnissa ehtoollisjumalanpalvelusta vietetty. 77 Artikkelissa Religion and faith perception in a pandemic of COVID 19 käsitellään uskoa ja käsityksiä uskosta pandemian aikana. Pandemia on vaikuttanut ihmisten uskoon ja näkemyksiin erilaisilla tavoilla. Maailmanlaajuisen kriisin keskellä sitoutuminen uskon harjoittamiseen luo tunnetta kontrollista, että on jokin asia, joka on pysyvä ja johon voimme vaikuttaa. Eritoten usko voi olla antamassa toivoa tämän kaiken epävarmuuden keskellä. Tutkimus toteutettiin Puolassa 13.-16.3.2020 ja siihen vastasi 324 ihmistä. Ajankohta oli oleellinen, sillä tuolloin virus oli vasta leviämässä ja pelko tulevasta oli valloillaan. Kyselyä levitettiin Google-dokumentin muodossa sosiaalisen median ja mobiilisovellusten kautta. Tutkimuksessa noudatettiin anonymiteettiä ja vastaukset kerättiin ilman nimitietoja elektronisesti. Kyselyssä käsiteltiin seuraavat kymmenen aihetta: sukupuoli, ikä, koulutus, asuinpaikka, usko, uskon ydin elämässä, rukoileminen, hengellisyyden/uskonnollisuuden merkitys suhteessa koronavirukseen vaaraan, hengellisyyden/uskonnollisuuden vahvistuminen suhteessa koronaviruksen kasvavaan riskiin ja käsitykseen siitä, että hengellisyys/uskonnollisuus voi kasvattaa turvallisuuden tunnetta tällaisena kriisiaikana. Tutkimukseen osallistuvat henkilöt jakautuivat sukupuolensa suhteen hyvin tasaisesti, eniten vastaajia oli 21 35-vuotiaiden ikäluokasta. 78 Tutkimus osoitti, että 21 35-vuotiaiden joukossa uskolla oli merkittävä rooli ja se ilmeni rukoilemisena usein. Erityisesti naiset ilmoittivat uskon/hengellisyyden vahvistuneen koronakriisin myötä. Myös maailmanlaajuinen tutkimus on osoittanut, että naiset osallistuvat aktiivisemmin uskon harjoittamiseen, rukoilevat enemmän ja tuntevat Jumalan läsnäolon vahvemmin jokapäiväisessä elämässään. Samaan aikaan myös nämä nuoret naiset uskovat, että usko voi pelastaa heidät koronavirukselta. Tämä saattaa olla seurausta siitä, että he ajattelevat, että Jumala on hyvä ja armollinen Isä, joka pelastaa pahalta ja kärsimykseltä. Viime vuosina on tutkittu hengellisten uskomusten ja uskon harjoittamisen yhteyttä ihmisen hyvinvointiin. Hengellisyys voidaankin nähdä yhtenä osa-alueena, kun mietitään ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, elämänasennetta ja selviytymistä arjen tilanteista. 79 76 Kallatsa & Mikkola 2020, 4. 77 Kallatsa & Mikkola 2020, 22. 78 Kowalczyk, Roszkowski, Montane, Pawliszak, Tylkowski & Bajek. 2672 2673 79 Kowalczyk, Roszkowski, Montane, Pawliszak, Tylkowski & Bajek. 2676. 16
Vuonna 2019 loppupuolella julkaistussa väitöskirjassa evankelis-luterilaisen kirkon strategisen ajattelun ominaispiirteitä on tutkinut Terhi Kaira. Tutkimus osoitti, että kirkolla on hyvin vankka strateginen ajattelutapa, jonka mukaan yhteisöidentiteetti pystytään säilyttämään. Kirkon nähdään myös vaalivan tätä identiteettiään erilaisien toimintamuotojen ja -ympäristöjen kautta. Tällä tavoin kirkon nähdään lisäävän luottamusta ja turvaa seurakuntalaisten silmissä. Seurakuntayhteisö toimii ympärillämme ajasta toiseen. Se kuitenkin nähdään muovautuvana asiana yhteiskunnan muutosten rinnalla. Seurakunnissa on ollut pientä huolta sen suhteen, kuinka tähän muutokseen vastataan tai kuinka siinä onnistutaan. Kuitenkin tämä seurakunnan vankka strateginen ajattelutapa antaa mahdollisuuden sille, että toimintatapoja voidaan muuttaa, vaikka vakaus tehtävissä pysyykin. Strategian vakautta ja muutosta ei tulisi siis nähdä vastakkainasetteluna, vaan toisiaan täydentävänä asiana. 80 80 Kaira 2019, 239. 17
3 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimukseni on toteutettu laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tarkoituksena ei ole saada aikaan tilastollisia yleistyksiä. Pyrin tämän tutkimuksen avulla kuvaamaan tiettyä ilmiötä. 81 Tässä tapauksessa ilmiö, jota kuvaan on pappien näkemys ja kokemus. Haluan tutkimuksellani tuoda esiin heidän näkökulmansa ja kokemuksensa sellaisina, kuin he ovat ne kokeneet. Ihmisen kokemusmaailmaan vaikuttavat ympäröivät asiat ja konteksti, jossa ihminen elää. Ihminen on myös jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja näin ollen myös jokaisen ihmisen kokemukset asioista voivat olla erilaisia ja muuttuvia. 82 3.1 Tutkimustehtävä Tutkimustehtävänäni oli tutkia pappien näkemyksiä työstään poikkeusolojen aikana, keväällä 2020. Saadakseni tutkimustehtävääni vastauksia lähestyin aihetta seuraavilla tutkimuskysymyksillä: 1. Millä tavoin poikkeusolot ovat näkyneet papin työssä ja seurakuntaelämässä? 2. Millä tavoin poikkeusolot ovat muovanneet käsitystä pappeudesta ja omasta työstä? Näiden tutkimuskysymysten avulla muodostin teemahaastattelurungon, jonka teemoina olivat ammatti-identiteetti/osaaminen, käsitys pappina olemisesta ja muutokset työssä. Teemahaastattelut toteutin näiden teema-alueiden puitteissa. Teemahaastattelurunko on liitteessä 1. 3.2 Aineisto ja sen keruu Tutkimukseni kohdejoukkona ovat kahden pohjoissuomalaisen seurakunnan papit. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt kartoitin etukäteen sekä puhelimitse että sähköpostitse. Puhelimitse suoritetut yhteydenotot osoittautuivat selvästi tuloksellisemmiksi kuin sähköpostilla lähestyminen. Aluksi tutkimusjoukkoni näytti varsin laajalta, mutta pappien työkiireiden ja muiden sattumusten summana lopullinen haastateltavien määrä supistui kahdeksaan henkilöön. Jokainen haastateltava on ollut papin työssä poikkeusolojen aikana keväällä 2020. Laadullisessa tutkimuksessa kuitenkin tutkimusaineiston laadulla on merkitystä, joten tämä joukko osoittautui riittäväksi tutkimustani varten. 81 Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 3.4. 82 Hirsjärvi & Hurme 2011, 17. 18