VIISAUDEN KL SIKIRJA

VIISAUDEN KL SIKIRJA BALTASAR GRACIÅN (1601-1658) oli ovela ja Yiisas espanjalainen jesuiittapater, jonka käytännölliseen elämäntaitoon opastavaa l) Viisauden käsikirjaa)) on jo kolme vuosisataa luettu ja ihailtu. Baltasar Graciånilla ei suinkaan ollut turhia luuloja ihmisluonnosta, jonka hän perinpohjin tunsi, ja suotta lukija etsii hänen kirjastaan pyyteettömän rakkauden oppeja. Mutta hän taisi elämän palapelin säännöt, ja meidän on tunnustettava hänen 300 maksiimiaan luettuamme, etteivät nämä säännöt ole meidän päiviimme mennessä hituistakaan muuttuneet. tvain kaikista kan-sakunnista hienoimpaan, Espanjan kansaan, kuuluva yksilö voi kirjoittaa tällaisen kirjan, on Arthur Schopenhauer sanonut. t Ne ovat ylimyksellistä elämänviisautta, jonka on ajatellut elämän ja ihmiset tarkoin tunteva, kultivoitu ja kyynillinen mies ja joka on kirjoitettu siinä luollamuksessa, että kirja joutuu yhtä sivistyneiden, elämän valtioviisautta ymmärtävien lukijoiden käsiin. - Kirja on todella ainutlaatuinen, ja iästään huolimatta järkyttävän ajankohtainen. -- Lukekaa ja todetkaa!.. (Toini Havu, H.S.) 8

Viisauden käsikirja

1 BAL T ASAR G RACIAN Viisauden käsikirja PORVOO * HELSINKI WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ

Espanjalaisen alkuteoksen nimi : ORACULO MANUAL Y ARTE DE PRUDENCIA Suomentanut TYYNI TUULIO Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa 1954

ALKUSANAT»Viisauden käsikirjan» toinen suomalainen painos ilmesty)' uutena, suoraan alkukielestä tehtynä suomennoksena. Ranskalainen historioitsija A m e 1 o t d e 1 a H o u s s a y e, Baltasar Gracidnin 0 r a c u 1 o m a n u a Iin ( 1647) ensimmäinen ranskantaja ( 1686), mainitsee esipuheessaan erään oppineen ystävänsä pitäneen Gracianin teosten kääntämistä perin uskallettuna, koskapa itse espanjalaisetkaan eivät niitä ymmärrä. Tähän uhkayritykseen on kuitenkin eri maissa ryhdytty kerta toisensa jälkeen, mikä osoittaa, että 1600-luvun araaonialaisella jesuiitalla on ollut sanottavaa muillekin vuosisadoille kuin omalleen. Apukäännöksiä on tällältin kertaa kyllä tarvittu. Niitä on ollut -Schopenhauerin kuuluisan saksannoksen ja sen mukaan laaditun suomennoksen lisäksi -jo mainittu Amelot de Ja Houssayen ranskannos, jolle kääntäjä on antanut nimen»hovimies» (L' homme d e 1 a c o u r) ja johon hän on liittänyt suunnattoman imartelevan omistuksen ( 27 sivua) Kuninnasten Kuninkaalle LudviB XIV :lle, ja leipziailäisen tohtorin A u 8 u s t F r i e d r i c h M ii 11 e r i n saksannos (toinen painos 1773), joka tekijänsä mukaan on ensimmäinen suoraan alkukielestä suoritettu saksalainen käännös. Schopenhauer tosin väittää samaa omastaan ja pitää Miillerin käännöstä pelkkänä parafraasina. Schopenhauerin käännös on tietenkin kokonaan toista luokkaa kuin edelliset. Sittenkin on valaisevaa verrata toisiinsa näitä eri ] 5 [

tulkintoja. Jokaisei/a kääntäjäilä on oma toisintonsa. Amelot de Ia Houssayeila on se etu, että hän on melkein Gracianin aikalainen (1634-1706) ja siis lähimmin tuntee ajan käsitteet ja sanankäytön. Mutta voisi väittää että espanjalaisen kirjailijan»oraakkeli» ranskalaiseksi»hovimieheksi» muuttuneena on saanut liiankin sujuvan asun. Amelot de Ja Houssaye, joka väittää käännöksensä osoittavan, että Gracian on ymmärrettävissä, puhuu kyllä totta, mutta eri asia on, vastaovatko hänen nokkelat tulkintansa aina tekijän aivoituksia. Miii/er taas suhtautuu tehtäväänsä perinpohjoiseno kuin saksalainen oppinut konsanaan. Hän selittää jo kääntäessään ja varustaa joka maksimin laajoilla huomautuksii/a. Teoksesta, jonka espanjalainen alkuteksti (B i b 1 i ote c a C a II e ja, Madrid 1918) on tuskin sataa sivua pitempi, tulee saksannoksena yli puolitoista tuhatta sivua käsittävä opus. Gracianin vaikeaselkoisuus johtuu useistakin syistä. Ajan ty_vli (c on c e p t i s m o, c u 1 t i s m o) vaati nerokasta, keskitettyä sanontaa. Oli ilmaistava paljon ja yvää harvoilla sanoiilo. Hämäry_vs oli pikemmin eduksi kuin haitaksi. Kirjoitettiin _vmmärtäjille, valioyleisölle. Erästä ajan oppinutta naista, kreivitär Arandaa, kiusasi jo ajatus, että näin hienoja kirjoja yleensä painotettiin ja että kuka tahansa poroporvari saattoi ostaa niitä muutamalla kolikoila. Baltasar Gracianin tuotanto puhkeaa henkisen aristokratian maaperästä, vaikkc1 hän alkuaan oli varaton nuorukainen, joka oli valinnut henaellisen säädyn lähinnä käytännöllisistä syistä. Hänen ystävänsä ja suojelijansa Don Vincenzo Juan de Lastanosa, hänen useimpien teostensa julkaisija, oli koonnut linnaansa valitun kirjaston, tauluja ja antikviteetteja, mutta ennen kaikkea todellisen viisoiden seuran, joka oli mieluinen ja sovelias ympäristö kehittyvälle nuorelle kirjailijaile. jesuiittain veljeskuntaan kuuluminen asetti rajoituksia Baltasar Gracianin kirjalliselle toiminnalle. Ehkä tämä oveluuden kaikinpuolinen 1 6 [

tuntija joskus tahallaan antoi monitulkintaisen muodon ajatuksilleen. Hänhän ei käyttänyt edes omaa nimeään. Amelot de Ja Houssaye perustelee laajasti, miksi hän- ensimmäisenä- puhuu Baltasar Gracianista eikä käytä nimeä Lorenzo Gracidn, joka oli tuttu aikaisemmista painoksista. Gracianin sanavarasto ei ole eri isen laaja, samat sanat ja termit toistuvat usein, mutta merki s tuntuu joskus hämmennyttävän venyvältä, ja aforismin sävyn määrää osaksi kääntäjän halu vmmärtää niin wi näin. Tuntuu kuin Schopenhauer pessimismissään olisi joskus tehnyt ihailemastaan espanjalaisesta rajumman kyynikon kuin olisi aihettakaan. Gracidn käyttää myös tavattoman paljon sanaleikkejä, jotka käännöksissä menevät melkein aina hukkaan, ja asettaa mielellään vastakkain kaksi sanaa, jotka muodollisesti poikkeavat varsin vähän toisistaan, kuten esim. 8 e n i o ja i n 8 e n i o toisessa '!Jorismissa. Schopenhauer kääntää ne» dän» ja»pää», mutta 8 e n i o kai tarkoittaa lähinnä luonnetta, temperamenttia. Mikäli Gracian joskus puhuu s_v d ä m estä, ei käsitteellä juuri liene tekemistä» dämelli yden» kanssa, vaan ysymyksessä on pikemminkin uljuus, voisi sanoa sisu.»oraakkelin» JOO sääntöä on valittu Gracianin muista teoksista, mutta niissä eivät ajatukset esiinny näin tiivistet yinä, vaan laajemmassa yhteydessä. Niinpä esim. teoksissa E 1 He r o e (Sankari, 1637) ja E 1 D i s c r et o ( Mar.ilmanmies, 1646) on useita samoja otsikoita kuin»viisauden J Jsikirjassa», mutta niitä seuraa kokonainen luku eikä keskitet maksimi. jos Lastanosa, julkaisija, mahdollisesti suoritti valinnan, oli Gracidn itse mukana ainakin viimeistelemässä ja biomassa sääntöjensä muotoa.»viisauden käsikirja» ( 1637) on tallettanut Gracianin ajatukset jälkimaailmalle verrattoman paljon tuoreempina ja nautittavampina kuin hänen muut teoksensa, joista nykyaikainen lukija tuskin lähtisi niitä hakemaan. Kun kerta kaikkiaan pitää ] 7 [

muistissa, että tästä käsikirjasta ei ole etsittävä pyyteettiimän rakkauden oppeja, ei voi olla ihmettelemättä espanjalaisen jesuiitan elämänviisautta ja terävää psykologista silmää. Vain kaikista kansakunnista hienoimpaan, Espanjan kansaan, kuuluva yksilö voi kirjoittaa tällaisen kirjan, Schopenhauer sanoo. Baltasar Gracidn synlj'i lähellä Calatayudia 1601, oli jonkin aikaa Tarragonan koulun rehtorina, toimi saarnaajana Valenciassa eikä aina osannut noudattaa omia varovan harkinnan oppejaan, koskapa kerran lupasi avata kuulijakuntansa edessä Helvetistä saamansa kirjeen. Tämä uskallettu mainostemppu herätti pahennusta sensoreissa ja tuotti tekijälleen paljon harmia. Kolmiosainen filoscfinen romaani E 1 C r i t i c 6 n, jota on pidetlj' Gracianin pääteoksena, aiheutti kurinpidollisia toimenpiteitä veljeskunnan taholta. Gracian olisi tahtonut erota jesuiitoista, mutta sitä ei sallittu. Gracianin kerrotaan olleen pienikokoinen, vilkaseleinen, hermostunut mies, herkkä ja nirso luonteenlaadultaan. Hän kuoli jo 1658, vain 57-vuotiaana. On hyvin ymmärrettävää, että hänen»oraakkelillaan» on vastakaikua meidän aikanamme, jonka korkeakirjallisessa rylissä on ilmeisiä barokkiajan piirteitä ja jolloin tiforismi on suosittu kirjallisuuden laji. Mutta nämä seikat yksinään tuskin riittäisivät selittämään Gracianin menestystä. Pääasia on kuitenkin ajatusten yleispätevyys, kulumaton viisaus. Järvenpäässä, ]. p. helmikuuta 1953. Tyy n i T u u 1 i o. ] 8 [

1. KAIKKI ON JO HUIPUSSAAN JA IHMJ!SENÄ OLE MINEN YLINNÄ. Tänään vaaditaan viisaalta enemmän kuin muinoin seitsemältä, ja näinä aikoina kysyy yhden ainoan ihmisen käsittely enemmän kuin kokonaisen kansan ennen vanhaan. 2. LUONNE JA ÄLY. Hengenlahjojemme loiston molemmat akselit: toinen vailla toista, puolinainen menestys. Äly ei riitä, toivotaan myös luonnetta. Tyhmän onnettomuutena on erehtyminen kutsumuksestaan säätyyn, virkaan, asuinpaikkaan, tuttavapiiriin nähden. 3 OMAT ASIAT HOIDETTAVA VÄHIN ÄÄNIN. Uuden herättämä ihmettely on onnistuneen suorituksen arvostamista. Avoimin kortein pelaaminen ei ole hyödyllistä eikä miellyttävääkään. Kun ei heti kerro aikeistaan, viriää jännitys, varsinkin jos ylhäinen asema aiheuttaa yleistä odotusta, kaikki verhoutuu salaperäisyyteen, ja pelkkä vaiteliaisuus herättää kunnioitusta. Silloinkin kun ilmaisee ajatuksensa, on kartettava täyttä avomielisyyttä, kuten ei seurustelussa- ] 9 [

kaan tule näyttää sisintään kaikille. Varova vaitiolo on viisauden turva. Julkilausuttua päätöstä ei koskaan pidetä arvossa, se on alttiina moitteille, ja jos tulos on epäsuotuisa, on onnettomuus kaksinkertainen. Jäljiteltäköön siis jumaluuden menetelmää toisten pysyttämiseksi odottavina ja valppaina. 4 TIETO JA ULJUUS LUOVAT SUURUUDEN. Itse kuolcmattomina ne korottavat kuolemattomuuteen. Ihmisen suuruuden määrää hänen tietojensa laajuus, ja viisas pystyy kaikkeen. Tietämätön ihminen, vaioton maailma. Neuvokkuus ja voima, silmät ja kädet. Viisaus vailla uljuutta on hedelmätön. 5 RIIPPUVUUSSUHDE. Ei kultaaja tee kuvasta jumalaa, vaan kumartaja. Viisas pitää enemmän niistä, joille hän on tarpeellinen, kuin niistä, jotka ovat hänelle kiitollisia. Toiveilla vi ekotteleminen on sivistynyttä, kiitollisuuteen luottaminen alhaista, sillä kiitollinen on yhtä hyvä unohtamaan kuin toivova muistamaan. Riippuvuudesta hyötyy enemmän kuin kohteliaisuudesta : janonsa sammuttanut kääntää oitis selkänsä lähteelle, ja tyhjäksi puserretun appelsiinin kultakuori putoaa lokaan. Riippuvuussuhteen päätyttyä päättyy seurustelu ja sen mukana arvonanto. Ensiarvoisen tärkeätä on siis ylläpitää eikä kokonaan tyydyttää odotusta ja aina pysytellä tarpeellisena, myöskin kruunupäiselle suojelijalle. Ei kuitenkaan pidä mennä niin pitkälle, että olisi vaiti, jotta toinen tekisi virheitä, eikä oman edun vuoksi ole tuotettava toiselle korvaamattomia tappioita. ] 10 [

6. IHMINEN HUIPUSSAAN. Kukaan ei synny valmiina, vaan kehittää päivä päivältä persoonallisuuttaan ja työtään, kunnes pääsee täydellisyyteensä, kykyjensä ja avujensa huipulle. Tämän tunnuksena on maun korkeatasoisuus, älyn selkeys, arvostelun kypsyys, tahdon puhtaus. Muutamat eivät koskaan saavuta täydellisyyttä, aina puuttuu jotain, toiset taas kehittyvät myöhään. Kypsä, puheissaan viisas, teoissaan taitava on tervetullut, j opa toivottu viisaiden erikoispiiriin. ]. YLEMPÄNSÄ VOITTAMISTA KARTETTAVA. Kaikki voitollisuus on vihattua, ja esimiehen voittaminen on epäviisasta tai kohtalokasta. Etevämpää kammotaan aina, saati sitten ylempänsä ylittänyttä. Varovainen kätkee alemmat avunsa, kieltää esimerkiksi kauneutensa pukeutumalla huolimattomasti. Niitäkin on, jotka haluavat väistyä, kun kysymyksessä on menestys tai luonteen ominaisuudet, mutta älyään ei kukaan kiellä, kaikkein vähimmin hallitsija. Tämä ominaisuus kuuluu kuninkaille, ja jokainen rike sitä vastaan on majesteettirikos. He ovat ruhtinaita ja haluavat olla sitä siinäkin, mikä on suurinta. He kyllä haluavat tulla autetuiksi, mutta ei ylitetyiksi, ja heille annettu neuvo näyttäköön pikemmin heidän unohtamansa asian muistiin väläyttämiseltä kuin uudelta valalta, jota he itse eivät olisi oivaltaneet. Suotuisan opetuksen tähän hienovaraisuuteen saamme tähdiltäkin : vaikka ne ovat päivän loistavia lapsia, ne eivät koskaan uskalla lähteä kilpasille auringonsäteiden kanssa. 1 1 1 [

8. KIIHTYMÄTÖN IHMINEN, HENGEN YLIMMÄN KOR KEUDEN EDUSTA JA. Hänen oma ylemmyytensä vapauttaa hänet vieraista alhaisista vaikutelmista. Suurempaa valtiutta ei ole kuin oman itsensä ja affektiensa hallinta: siihen voittoon pääsee vapaa tahto. Ja kun intohimo on vallannut ihmisen, älköön se vaikuttako hänen virkatoimiinsa, sitä vähemmän, mitä tärkeämpiä nämä ovat. Sivistynyt tapa säästyä ikävyyksiltä ja myös oikotie hyvään maineeseen. 9 KANSALLISVIRHEET OSOITETTAVA VÄÄRIKSI. Veteen imeytyy hyvä tai huono laatu kerroksista, joiden läpi se kulkee, ja ihmiseen ilmanalasta, jossa hän syntyy. Toiset ovat isänmaalleen enemmän velkaa kuin toiset, koska taivas siellä on suotuisa. Sivistyneinkään kansa ei ole vailla jotakin perusvikaa, jota naapurikansat arvostelevat joko varoen tai vahingoniloisina. Kiitettävä taito on näiden kansallisten kauneusvirheiden korjaaminen tai ainakin kumoaminen, silloin pääsee lajistaan poikkeavan hyvään maineeseen, ja arvonanto on sitä suurempi, mitä vähemmän odotettiin. On myöskin sukuperään, säätyyn, ammattiin ja ikään kuuluvia vikoja: jos ne kaikki sattuvat samalle henkilölle ja jollei niitä valppaasti vastusteta, hänestä tulee sietämätön kuvatus. 10. ONNI JA MAINE. Toinen on yhtä epävakainen kuin toinen on kestävä. Edellinen pätee elämässä, jälkimmäinen sen J 1 2 [

jälkeen, edellinen uhmaa kateutta, jälkimmäinen unohdusta. Onnea halutaan ja väliin edistetään, maine hankitaan. Maineenhimo syntyy hyveestä. Maine oli ja yhä on jättiläisten sisar, se etsii aina äärimmäisyyksiä, hirviöitä tai ihmeolentoja, kauhun tai suosion kohteita. II. ON SEURUSTELTAVA NIIDEN KANSSA, JOILTA VOI OPPIA. Seurustelu ystävien kesken olkoon oppineisuuden koulua, ja keskustelu sivistynyttä opetusta. Ystävistä tehdään opettajia, kun oppimisen hyöty yhtyy keskustelun huviin. Ymmärtäväisten kesken nautinto on molemminpuolinen, kun puheillaan saa suosiota ja kuulemastaan oppii. Tavallisesti meitä vetää toisen seuraan oma etumme. Tämä on korkeampaa laatua, kun valpas ihminen hakeutuu noiden suurten hovimiesten taloihin, jotka ovat pikemmin sankaruuden näyttämöitä kuin turhuuden palatseja. On viisaan maineessa olevia herroja, jotka eivät vain itse ole esimerkillään ja puheissaan kaiken suuruuden oraakkeleita, vaan joiden hoviväki myös on kaiken hyvän ja hienostuneen maailmanviisauden akatemia. 1 2. LUONTO JA TAIDE, RAAKA-AINE JA TEOS. Ei ole kauneutta, joka ei vaatisi parantelua, eikä täydellisyyttä, joka ei rappeutuisi raakalaisuudeksi ilman taidekeinojen kohennusta. Huonoa ne auttavat ja hyvästä tekevät täydellisen. Luonto jättää meidät tavallisesti oman annemme nojaan ; turvautukaamme taiteeseen. Paraskin luonnon anti on sitä ] 1 3 [

vailla muokkaamaton, ja puolet puuttuu täydellisyydestä, jos puuttuu sivistys. Ihminen ilman taidekeinoja tuntuu tökeröltä ja vaatii kaikissa täydellisyyden lajeissa silausta. 1 3. TOIMITTAVA MILLOIN TAKA-AJATUKSIN, MILLOIN VILPITTÖMÄSTI. Ihmisen elämä on sotaa ihmisen pahuutta vastaan. Älykkään taistelutapaan kuuluu tietoisia sotajuonia. Hän ei koskaan tee sitä mitä on tekevinään, hän tähtää johtaakseen harhaan, ampuu taitavasti ilmaan ja toimii todellisuudessa odottamatta, aina valmiina kätkemään tekonsa. Hän panee vireille hankkeen kiinnittääkseen kilpailijan huomion, kääntyy sitten sitä vastaan ja voittaa yllättäen. Mutta läpitunkeva äly on vieläkin valppaampi ja harkitsee väijytystä, ymmärtää aina päinvastoin kuin halutaan ja tuntee väärän eleen, ei välitä ensimmäisestä aikeesta, vaan odottaa toista, jopa kolmatta. Nähdessään paljastuneensa teeskentely vain lisääntyy ja yrittää nyt hämätä itse totuudella. Se vaihtaa peliä vaihtaakseen ovelaa temppua ja tekee salajuonen puutteesta salajuonen perustaen viekkautensa täyteen vilpittömyyteen. Terävä huomioitsija paljastaa valoon verhoutuneen pimeyden ja selittää tarkoituksen, joka on sitä viekkaampi mitä vilpittömämpi. Näin taistelee Pythonin kavaluus Apollon läpitunkevien säteiden loistoa vastaan. TOSIASIA JA TAPA. Pääasia ei riitä, tarvitaan myös asianhaaroja. Epäonnistunut tapa pilaa kaiken, jopa oikeu- ] 14 l

den ja järjen. Hyvä taas korvaa kaiken, kultaa kiellon, lieventää totuuden ja kaunistaa vanhuudenkin. Tavalla on suuri osuus kaikkiin asioihin, ja kohteliaisuus voittaa sy d ä met. Kaunis käytös juhlistaa elämän; h y vä sana on merkillisen vapauttava. ON HANKITTAVA NEROKKAITA AVUSTAJIA. Valtiaille on onneksi liittää seuraansa eteviä miehiä, jotka päästävät heidät tietämättömyy d en pulmista ja selvittävät heidän puolestaan vaikeat riidat. Viisaiden avustajien käyttö osoittaa erityistä suuruutta ja parempaa aistia kuin oli barbaarisella Tigraneella, joka määräsi voitetut kuninkaat palvelijoikseen. Uusi valtius, elämän parhaita, on taito kiinnittää palvelijoikseen ne, joista luonto teki etevämpiä'. Tiedettävää on paljon ja elämää vähän, eikä ilman tietoa ole elämää. On siis erityinen taito opiskella vaivatta, oppia monilta paljon ja jokaiselta jotakin. Sitten voi kokouksissa puhua monien puolesta, koska y hd en suulla puhuvat kaikki viisaat neuvonantajat ja puhuja pääsee oraakkelin maineeseen toisten vaivannäöllä. Avustajat ovat suorittaneet opin ensimmäisen karsinnan ja tarjoavat tiedon ytimen. Mutta joka ei voi kiinnittää viisautta palvelukseensa, h y öty k öön siitä seurustelussa. 1 6. VIISAUS JA REHELLINEN TARKOITUS. Nämä takaavat hedelmällisen menesty k sen. Hyvä ymmärrys pahaan tahtoon y h tyneenä on aina ollut hirviömäistä väkivaltaa. J 1 5" [

Paha aivoitus on myrkk y ä h y ville avuille ja tiedon tukemana se turmelee vielä salakavalammin. Onneton etevyys, jota tuhlataan turmelukseen 1 Tieto vailla mieltä, kaksinkertai nen hulluus. 1 7 PUHETAVASSA VAIHDELTA VA; älköön aina käytettäkö samaa tapaa huomion hämäämiseksi, varsinkaan, jos on kil p ailua. Ei liioin ole aina sanottava aikeitaan suoraan, sellainen tyy l in samanlaisuus opitaan pian ja hankkeet ehkäistään tai tehdään ty h jiksi. On hel pp oa ampua suoraan lentävä lintu, mutta ei kaartelevaa. Eikä aina ole puhuttava peitetysti, sillä juoni nähdään läpi jo toisella kerralla. Pahuus on aina väijymässä, ja sen torjuminen k y syy suurta oveluutta. Hyvä pelaaja ei koskaan l y ö pöytään vastustajansa odottamaa, vielä vähemmän toivomaa korttia. 1 8. AHKERUUS JA ÄLY. Etevyyttä ei ole ilman molempia, mutta sitä runsaammin, milloin ne y h tyvät. Keskinkertainen pääsee ahkeruudellaan pitemmälle kuin lahjakas ilman sitä. Työ on maineen hinta; mikä vähän maksaa, on vähän arvoista. Korkeimpienkin virkojen tavoittelijoilta on joskus puuttunut vain ahkeruutta; äl y on harvoin pettänyt. Voi selittää y l väy d eksi, ettei tyy d y olemaan etevä vaatimattomassa paikassa, koska haluaa olla keskinkertainen korkeassa, mutta sitä ei voi puolustaa, että tyytyy olemaan keskinkertainen alimmalla sijalla, vaikka voisi olla erinomainen y l immällä. Tarvitaan siis luontoa ja taitoa, ja ahkeruus sinetöi kaiken. l 16 [

EI SAA ODOTTAA LIIKOJA. Kaiken ennakolta kovin kiitetyn tavallisena vikana on, ettei se sitten vastaakaan paisuteltua ennakkokäsitystä. Todellisuus ei koskaan vedä vertoja mielikuvalle, koska on helppo kuvitella täydellistä, mutta perin vaikea sitä saavuttaa. Mielikuvitus yhtyy toivoon ja näkee asiat aina todellista paljon valtavampina. Oli erinomaisuus miten suurta tahansa, ikinä se ei pysty vastaamaan mielikuvaa, ja koska on oltu niin huimaavan odotuksen lumoissa, on pettymys ihastusta suurempi. Toivo on mahtava totuuden väärentäjä; ojentakoon sitä viisaus ja huolehtikoon siitä, että nautinto ylittää odotuksen. Vähäinenkin luotettavuus riittää alkuvaiheessa herättämään uteliaisuutta, silti sitomatta asianomaista. Paremmin selviää, kun todellisuus ylittää ennakkokäsityksen ja on luultua parempi. Tämä sääntö ei pidä paikkaansa pahaan nähden, koska sama liioittelu on tällöin avuksi, sen myöntää mielellään vääräksi, ja pelätty onnettomuus joutuu näyttämään jopa siedettävältä. 20. IHMINEN AJASSAAN. Huomattavan harvinaislaatuisetkin ihmiset ovat riippuvaisia ajankohdastaan. Kaikki eivät ole saaneet sitä minkä olisivat ansainneet, ja monet, vaikka saivatkin, eivät ole osanneet hyötyä siitä. Muutamat olisivat ansainneet paremman vuosisadan, sillä kaikki hyvä ei aina pääse voitolle. Asioilla on vuoronsa, oivallisimmatkin ovat muodin alaisia, mutta viisaalla on muuan etu, kuolemattomuus, ja jollei tämä ole hänen vuosisatansa, niin monet muut tulevat olemaan. 2 - Viisauden kisikirja ] 17 [

21. ONNEN SAAVUTTAMISEN TAITO. Onnella on sääntönsä, viisaalle ei kaikki ole sattumaa, ja uutteruus voi olla avuksi. Muutamat tyytyvät hyväntuulisina istahtamaan Onnettaren porteille ja odottavat niiden aukeamista. Paremmin tekevät toiset, jotka kulkevat eteenpäin viisaan uskaliaina, sillä hyveen ja urheuden siivin voi saavuttaa onnen ja suostutelia sitä tehokkaasti. Mutta oikein filosofoiden ei ole muuta tietä kuin kunnon ja valppauden, sillä muuta onnea tai onnettomuutta ei ole kuin viisaus tai viisauden puute. 2 2. KÄYTTÖKELPOISTEN TIETOJEN MIES. Viisaan varusteisiin kuuluu hienostunut ja miellyttävä oppineisuus, käypä tieto kaikesta ajankohtaisesta, mutta pikemmin oppineeseen kuin arkipäiväiseen tyyliin, hyvin maustettu varasto henkeviä sanontoja ja ritarillisia eleitä ja taito käyttää niitä ajallaan. Leikkipuheena annettu neuvo pätee väliin paremmin kuin vakava opetus. Keskusteluun soveltuva tieto on merkinnyt joillekin enemmän kuin kaikki seitsemän taidetta, niin vapaita kuin ne ovatkin. 2 3. HÄPEÄTAHRATTA OLEMINEN. Tämä on täydellisyyden tunnusmerkki. Harvoilla ei ole mitään vikaa, sielullista tai ruumiillista, ja ihmiset rakastavat virheitään intohimoisesti, vaikka voisivat helposti parantua niistä. Viisas ] 1 8

sivullinen valittaa, kun korkeatasoisten hengenlahjojen joukkoon on tunkeutunut pieni vika, ja yksi ainoa pilvi riittää pimentämään koko auringon. Maineelle sellaiset ovat kauneusvirheitä, joihin pahansuopuus iskee iskemästä päästvään. Suurin taito olisi muuttaa ne koristeiksi. Tällä tavoin J Caesar osasi peittää luontaisen rumuutensa laakerilla. 24. MIELIKUVITUS ON PIDETTÄVÄ AISOISSA, milloin hilliten milloin kannustaen, sillä se merkitsee kaikkea onnelle ja säätelee järkeäkin. Se voi ruveta itsevaltiaaksi, se ei tyydy mietiskelyyn, vaan ryhtyy tekoihin, jopa ottaa koko elämän hallintaansa tehden siitä mieluisan tai tukalan aina sen hulluuden mukaan, mihin se on langennut, se kun saa meidät olemaan tyytymättömiä tai tyytyväisiä itseemme. Toisille se lakkaamatta kuvailee vaivoja ja on tyhmien kotoinen pyöveli, toisille taas onnea ja seikkailuja, jotka kaikki ovat iloista silmänlumetta. Kaikkeen tähän se pystyy, jollei varova arvostelukyky hillitse sitä. HYVÄ OIVALLUS. Puhuminen oli ennen taitojen taito, mutta nyt se ei riitä. Täytyy osata arvata, varsinkin pettymysten uhatessa. Ymmärtäväinen ei voi olla se, joka ei ymmärrä nopeasti. On sydänten näkijöitä ja aivoitusten tarkkaajia. Tärkeimmät totuudet sanotaan meille aina vain puolittain, mutta viisas suhtautukoon niihin koko järjellään. Suotuisissa asioissa on herkkäuskoisuutta pidelt"ävä ohjaksista, vastenmielisissä kannustettava. ] 19 [

26. ON LÖYDETTÄVÄ JOKAISEN OIKEA KIERRE. Siinä taito liikutella toisten tahtoja. Kyky löytää avain itsekunkin olemukseen kysyy enemmän taituruutta kuin lujuutta. Ei ole tahtoa, johon ei kuuluisi jokin erityinen viettymys, joka vaihtelee taipumusten mukaan. Kaikilla on epäjumalansa, toisilla maine, toisilla etu ja' enimmillä huvi, ja taito on siinä että tuntee nämä epäjumalat ja perustaa niihin. Jos tietää jokaisen tehokkaimman virikkeen, omaa kuin avaimen hänen tahtoonsa. On tunkeuduttava perusviettymykseen saakka, joka ei aina ole korkeinta, vaan useimmiten alinta ihmisessä, koska maailmassa on enemmän hillittömiä kuin hallittuja luonteita. On ensin tunnusteltava perustaipumusta, satutettava sanalla ja sitten hyökättävä mielitaipumuksen turvin, jolloin vapaa tahto väkisinkin joutuu matiksi. 2]. SISÄISET ARVOT MERKITSEVÄT ENEMMÄN KUIN ULKONAINEN SUURUUS. Täydellisyys ei ole paljoutta, vaan laatua. Kaikki oikein hyvä on aina niukkaa ja harvinaista, ja paljous panee epäilemään. Ihmistenkin joukossa jättiläiset yleensä ovat todellisia kääpiöitä. Muutamat arvostavat kirjoja paksuuden mukaan aivan kuin niitä kirjoitettaisiin käsivarsien eikä älyn harjoittamiseksi. Pelkkä laajuus ei koskaan pääse keskitasoa ylemmäksi, ja monitoimisten ihmisten haittana onkin, etteivät he ole perillä mistään, kun tahtovat tuntea kaiken. Sisäinen voima luo etevyyttä, ja sankaruuttakin, mikäli on kysymys ylevistä asioista. ] 20 [

2 8. EI MISSÄÄN ARKIPÄIVÄINEN. Ei makuasioissa. Oi suurta viisasta, joka tuli tyytymättömäksi, kun hänen csiintymisensä oli mieleen monille! Viisaita ei tyydytä yleisen kiitoksen liiallisuus. Muutamat ovat kansansuosion tavoittelussaan sellaisia kameleontteja, ettei heidän nautiotonaan ole Apollon virvoittava henkäys, vaan joukkojen arkipäiväinen leyhkä. Ei järkiasioissakaan : ei ole välitettävä rahvaanomaisista ihmeistä, jotka ovat pelkkää silmänlumetta ja joita yleinen tyhmyys hämmästelee, kun taas yksilön valppaus ne paljastaa. NUHTEETON IHMINEN pysyy aina oikeuden puolella, niin luj ana vakaumuksessaan ettei rahvaan kiihko eikä tyrannin väkivalta koskaan pakota häntä ylittämään oikeuden rajaa. Mutta kuka on tämä oikeamielisyyden feniks-lintu? Nuhteettomuudella on vähän kannattajia. Monet ylistävät sitä, mutta eivät oman talonsa puolesta, toiset noudattavat sitä vaaraan saakka, ja siinä sen petolliset kieltävät, valtioviisaat kätkevät. Oikeamielisyys ei väisty, vaikka vastaan sattuisi ystävä, valta tai oma etu, ja näissä tapauksissa juuri piilee kieltämisen vaara. Ovelat vetäytyvät hyväksyttävän viisastelun turviin ollakseen loukkaamatta ylintä tai valtion oikeutta, mutta lujamielinen katsoo teeskentelyn petokseksi ja antaa suuremman arvon lujuudelle kuin älylle. Hän pysyy siinä missä totuus on, ja jos hän jättää puoluelaisensa, ei syynä ole hänen epävakaisuutensa, vaan heidän, jotka ovat ensiksi jättäneet hänet. ] 21 [

JO. EI PIDÄ HAKEUTUA HALPA-ARVOISEEN AMMAT TIIN. Vielä vähemmän saa haihatella, se herättää enemmän ylenkatsetta kuin luottamusta. On paljon eriskummallisia lahkokuntia, joita viisaan miehen on kartettava. Jotkut erikoisuuden tavoittelijat harrastavat aina kaikkea sitä, minkä viisaat hylkäävät, ja ovat kovin mieltyneitä kaikkeen omituiseen. Mutta vaikka he siitä tulevatkin perin tunnetuiksi, heitä enemmän nauretaan kuin kunnioitetaan. Tarkkaavainen ei viisaankaan toimissa esiinny silmiinpistävästi, vielä vähemmän niissä, jotka tekevät kannattajansa naurunalaisiksi. Niitä ei tarvitse luetella, koska yleinen paheksuminen on ne jo merkinnyt. 31. ON TUNNETTAVA MENESTYVÄT JA LIITYTTÄVÄ HEIHIN, EPÄONNISTUNEET, JA KARTETTAVA HEITÄ. Epäonnistuminen on tyhmyyden tavallisia vikoja, eikä mikään tartunta ole itsepintaisempaa. Ovea ei koskaan ole avattava pienellekään pahalle, koska sen kintereillä aina tulee paljon toisia, suuremmat salaisina. Korttien oikea erottaminen on paras pelaamistaito : enemmän merkitsee arvottaminkin kortti sitä väriä, mikä on valttina, kuin arvokkain sitä, mikä ei enää ole. Epävarman on paras pysyä viisaiden ja taitavien lähettyvillä, sillä ennemmin tai myöhemmin nämä kohtaavat onnen. 3 2. ON PYSYTTÄVÄ MIELLYTTÄVÄN MAINEESSA. Miellyttävyys merkitsee hyvin paljon johtavassa asemassa oleville; ] 2 2 [

se on avu, jolla hallitsijat pääsevät yleiseen suosioon. Val lassaolon ainoa etu on, että voi tehdä enemmän hyvää kuin kaikki muut, ja ystäviä ovat ne, jotka osoittavat ystävyyttä. Toiset taas eivät halua olla miel lyttäviä, ei niinkään paljon vaivan pelosta kuin ilkeämielisyyttään, koska he kaikessa ovat jumalallisen lempeyden vastakohtia. 33. TULEE OSATA VÄISTYÄ. Jos kieltäminen on suuria elä män taitoja, on itsensä kieltäminen erinäisiltä toimilta ja ihmisiltä vielä suurempi. On kaikenlaisia puuhia, jotka syö vät kallista aikaa kuin koi, ja pahempi on touhuta joutavissa kuin olla j outen. Valppaalle ei riitä olla tunkeilematta, hänen tulee katsoa, etteivät toiset ole tunkeilevia häntä koh taan. Niin ei saa kuulua kaikille ettei kuuluisi itselleen, ystä viäkään ei saa väärinkäyttää eikä vaatia heiltä enempää kuin he hyvällä antavat. Kaikki liika on pahasta, varsinkin seu rustelussa. Viisas kohtuus takaa parhaiten kaikkien hyväksy misen ja arvonannon, eikä kallisarvoinen säädyllisyys saa naarmuakaan. On siis säilytettävä hengen vapaus, harrastet tava kiihkeästi kaikkea valikoitua eikä koskaan loukattava hyvän aistin vaatimuksia. 34 etevin luonnon lahjansa, viljellä sitä ja kehittää muitakin. Jo kai n en olisi päässyt pitkälle jossakin, j os olisi tuntenu t parhaan kykynsä. Tarkatkoon kukin vallitsevaa ominaisuuttaan ja kohdistakoon siihen ahkeruutensa. Tois iss a se on arvostelukyky, toisissa TULEE TUNTEA VAHVIN PUOLENSA, ] 23 [

urheus. Enimmät tekevät väkivaltaa lahjoilleen eivätkä missään pääse etevämmyyteen. Aika osoittaa liian myöhään harhaksi sen, mikä alussa mairitteli intohimoa. 3 5 ON HARKITTAVA, TÄRKEIMPIÄ ASIOITA ENITEN. Ajattelun puute vie tyhmät harhaan : he eivät oivalla asioista puoltakaan eivätkä viitsi olla huolellisia, kun eivät huomaa vahinkoaan tai etuaan. Jotkut tekevät mitättömästä asiasta suuren ja pitävät pienenä sitä, mikä merkitsee paljon, aina punniten takaperoisesti. Useat eivät menetä arvostelukykyään siksi ettei heillä sitä olekaan. On seikkoja, joihin olisi kohdistettava koko tarmo ja jotka tulisi säilyttää hengen syvyyksissä. Viisas harkitsee kaikkea ja tunkeutuu erityisesti sinne, missä on pohjaa ja vastarintaa, ja ajattelee väliin että siinä on enemmänkin kuin hän luulee. Siten ehtii harkinta sinne minne pelkokin. ONNEA ON KOKEILTAVA ennen kuin ryhtyy toimimaan ja sitoutuu. Tämä on tärkeämpää kuin temperamentin tarkkailu. Jos on tyhmää nelikymmenvuotiaana turvautua Hippokratekseen terveyden vuoksi, niin vielä tyhmempää on vasta silloin hakea viisautta Senecalta. Suurta taitoa kysyy onnen säätely, milloin odotellen, sillä odotustakin tarvitaan, milloin saavuttaen. Onnella on vuoronsa ja tilaisuutensa, vaikka sen olemusta ei voi käsittää, siksi säännöttömät ovat sen tavat. Ken on havainnut sen suopeaksi, jatkakoon reippaasti kulkuaan, sillä onni yleensä rakastaa rohkeita ja jalo- ] 24 [