2.3.3 Mitatut päästöjen ja ympäristön pitoisuudet

2.3.3 Mitatut päästöjen ja ympäristön pitoisuudet Mitattua pitoisuustietoa orgaanisten haitallisten aineiden esiintymisestä Suomessa on saatavilla rajoitetusti. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen jätevedestä ja jätevesiä vastaanottavasta vesistöstä (vesi, sedimentti ja kala) mitattu pitoisuustieto on suurelta osin peräisin Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman VESKA I- Teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksesta, mutta myös muiden tutkimusten ja selvitysten tuloksia on käytetty. Kaatopaikkojen suotovedet ja hulevedet eivät kuuluneet VESKAI-kartoitukseen ja niiden osalta on käytetty muiden tutkimusten ja selvitysten tuloksia. Ensisijaisesti on pyritty käyttämään aineiden pitoisuustietoa Suomesta, mutta joissakin tapauksissa kuten hulevesien kohdalla on riskinarvioinnissa käytetty muiden pohjoismaiden ainepitoisuustietoa. Muiden pohjoismaiden olosuhteet kuten ilmasto sekä aineiden käyttökohteet ja -määrät lienevät saman tapaisia kuin Suomessa. Aineiden mitattua pitoisuustietoa jätevedessä ja pintavedessä on verrattu ehdotettuihin ympäristönlaatunormeihin (EQS-arvoihin) tai kynnysarvoihin (taulukot 2.1A ja B). Aineiden mitattua pitoisuustietoa sedimentissä ja kaloissa on verrattu määritettyihin haitattomiin pitoisuuksiin (taulukot 2.2 ja 2.3). Mitattua pitoisuustietoa ei ollut saatavilla Suomesta tai muista pohjoismaista seuraavista yhdisteistä: - (Bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosyanaatti (TCMTB, CAS 21564-17-0) - 2-bromi-2-nitropropaani-1,3-dioli (bronopoli, CAS 52-51-7) - Di(bentsotiatsol-2-yyli)disulfidi (MBTS, CAS 120-78-5) - Bentsotiatsoli-2-tioli (MBeT, CAS 149-30-4) - Resorsinoli (1,3-bentseenidioli) CAS 108-46-3) - Oktametyylisyklotetrasiloksaani (CAS 556-67-2) 2.3.3.1 4-kloori-3-metyylifenoli (CAS 59-50-7) Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja vastaanottava vesistö VESKA I teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksen tulosten perusteella 4-kloori- 3-metyylifenolin pitoisuudet kymmenen suomalaisen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon puhdistetussa jätevedessä sekä niiden kuormituksen vastaanottavissa vesistöjen pintavedessä ja sedimentissä ovat sekä alle määritysrajan että vastaavien haitattomien pitoisuusarvojen (taulukko 2.19). On huomattava, että aineen määritysraja sedimentissä on niin korkea, että ei voida varmuudella todeta aineen olevan haitaton sedimentissä. Useimmista näytteenottopaikoista on otettu vain yksi näyte. 63

Taulukko 2.19. VESKA I Teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksessa mitatut 4-kloori-3-metyylifenolin pitoisuudet vuosina 2003-2004. k.a. = kuiva-aine, t.p. = tuorepaino. Lähde: Jaakko Mannio, SYKE Jäteveden puhdistamo Puhdistettu jätevesi µg/l min x maks Pintavesi Sedimentti mg/kg k.a. Kala mg/kg t.p. Liete mg/kg k.a. Helsinki <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Tampere <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Jyväskylä <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Lappeenranta <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Oulu <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Kemi <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Joensuu <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Lahti <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Hyvinkää <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Lohja <0,1 <0,1 <0,5 -- -- Ehdotettu 9 0,04-1,0 * EQS tai muu haitaton pitoisuus * Aineelle ei ole määritetty kalan haitatonta pitoisuutta, koska aine ei ole biokertyvä (biokertyvyyskerroin BCF < 100) 2.3.3.2 Klooribentseeni (CAS 108-90-7) Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja vastaanottava vesistö VESKA I teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksen tulosten perusteella klooribentseenin pitoisuudet 13 suomalaisen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon puhdistetussa jätevedessä sekä niiden kuormituksen vastaanottavissa vesistöjen pintavedessä, sedimentissä ja kaloissa ovat alle vastaavien haitattomien pitoisuusarvojen. Ainoastaan Kemin ja Hyvinkään puhdistamojen vastaanottavan vesistön sedimentissä pitoisuudet olivat yli määritysrajan (taulukko 2.20a). Kaikista näytteenottopaikoista on otettu vain yksi näyte. Taulukko 2.20a. VESKA I Teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksessa mitatut klooribentseenin pitoisuudet vuosina 2003-2004. k.a. = kuiva-aine, t.p. = tuorepaino. Sedimenttitulokset on normeerattu 10 % orgaanisen hiilen pitoisuuteen, lukuunottamatta tuloksia, jotka olivat alle määritysrajan. Lähde: Jaakko Mannio, SYKE. Jäteveden puhdistamo Puhdistettu jätevesi min x maks Pintavesi Sedimentti mg/kg k.a. Kala mg/kg t.p. Liete mg/kg k.a Helsinki <0,12 <0,12 <0,02 <0,02 -- Tampere <0,12 <0,12 <0,02 <0,02 -- Jyväskylä <0,12 <0,12 <0,02 -- -- Lappeenranta <0,12 <0,12 <0,02 <0,02 -- Oulu <0,12 <0,12 <0,02 <0,02 -- Kemi <0,12 <0,12 0,03 <0,02 -- Joensuu <0,12 <0,12 <0,02 -- -- Lahti <0,12 <0,12 <0,02 <0,02 -- Hyvinkää <0,12 <0,12 0,05 -- -- Lohja <0,12 <0,12 <0,02 <0,02 -- Pori -- <0,12 <0,02 <0,02 -- Kotka -- -- <0,02 <0,02 -- Äänekoski -- -- <0,02 -- -- Ehdotettu 9,3 1 ja 3 2 0,14 5.9 EQS tai muu haitaton pitoisuus 1 Muut kuin talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet 2 Talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet 64 n moniste 159

Kaatopaikat Klooribentseenin pitoisuudet 60 suomalaisen kaatopaikan suotovesissä ovat pienempiä kuin ehdotettu pintaveden ympäristönlaatunormi (EQS-arvo) (taulukko 2.20b). Taulukko 2.20b. Suomen kaatopaikkojen suotovesistä mitattuja klooribentseenipitoisuuksia. Vertailuarvoina mitatuille tuloksille voidaan käyttää ehdotettua ympäristönlaatunormia pintavedessä (muut kuin talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet: 9,3 µg/l, talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet: 3 µg/l) Selvitys Suotovesi, keskiarvo µg/l Suotovesi, maksimi µg/l 60 kaatopaikkaa 1 < 0,5 0,5 1 Marttinen ym. 2000; tiivistelmä kolmen aikaisemmin tehdyn tutkimuksen tuloksista (Kalliokoski ym. 1987, Ettala ym. 1988 ja Assmuth ym. 1990) 2.3.3.3 1,2-diklooribentseeni (CAS 95-50-1) Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja vastaanottava vesistö VESKA I teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksessa 1,2-diklooribentseenin pitoisuudet 13 suomalaisen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon puhdistetussa jätevedessä sekä vastaanottavien vesistöjen pintavedessä, sedimentissä ja kaloissa olivat sekä alle määritysrajan että haitattomien pitoisuusarvojen (taulukko 2.21a). Kaikista näytteenottopaikoista on otettu vain yksi näyte. Taulukko 2.21a. VESKA I Teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksessa mitatut 1,2- diklooribentseenin pitoisuudet vuosina 2003-2004. k.a. = kuiva-aine, t.p. = tuorepaino. Kaikki sedimenttitulokset ovat alle määritysrajan. Lähde: Jaakko Mannio, SYKE. Jäteveden puhdistamo Puhdistettu jätevesi min x maks Pintavesi Sedimentti mg/kg k.a. Kala mg/kg t.p. Liete mg/kg k.a. Helsinki <0,03 <0,03 <0,05 <0,05 -- Tampere <0,03 <0,03 <0,05 <0,05 -- Jyväskylä <0,03 <0,03 <0,05 -- -- Lappeenranta <0,03 <0,03 <0,05 <0,05 -- Oulu <0,03 <0,03 <0,05 <0,05 -- Kemi <0,03 <0,03 <0,05 <0,05 -- Joensuu <0,03 <0,03 <0,05 -- -- Lahti <0,03 <0,03 <0,05 <0,05 -- Hyvinkää <0,03 <0,03 <0,05 -- -- Lohja <0,03 <0,03 <0,05 <0,05 -- Pori -- <0,03 <0,05 <0,05 -- Kotka -- -- <0,05 <0,05 -- Äänekoski -- -- <0,05 -- -- Ehdotettu 7,4 1 ja 0,3 2 0,26 1,9 EQS tai muu haitaton pitoisuus 7,4 1 ja 0,3 2 1 Muut kuin talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet 2 Talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet Kaatopaikat 1,2-diklooribentseenin pitoisuudet 60 suomalaisen kaatopaikan suotovesissä voivat olla suurempia kuin ehdotettu talousveden valmistukseen käytetyn pintaveden ympäristönlaatunormi eli EQS-arvo (taulukko 2.21b). On kuitenkin otettava huomioon, että ainepitoisuus laimenee vastaanottavassa vesistössä ja laimenemisen suuruus on vesialuekohtaista. Jos käytetään tähän aineistoon samaa laimenemiskerrointa kuin on käytetty EU:n TGD-ohjeissa yhdyskuntajätevedenpuhdistamon kautta vesistöön johdetuille päästöille (eli laimenemiskerrointa 10), saadaan keskimääräiseksi pitoisuudeksi 0,031 µg/l ja maksimipitoisuudeksi 0,28 µg/l vastaanottavassa vesistössä. 65

Taulukko 2.21b. Suomen kaatopaikkojen suotovesistä mitattuja 1,2-diklooribentseenipitoisuuksia. Vertailuarvoina mitatuille tuloksille on ehdotettu ympäristönlaatunormi pintavedessä (EQS); muut kuin talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet = 7,4 µg/ l, talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet = 0,3 µg/l Selvitys Suotovesi, keskiarvo µg/l Suotovesi, maksimi µg/l 60 kaatopaikkaa 1 0,31 2,8 1 Marttinen ym. 2000; tiivistelmä kolmen aikaisemmin tehdyn tutkimuksen tuloksista (Kalliokoski ym. 1987, Ettala ym. 1988 ja Assmuth ym. 1990) 2.3.3.4 1,4-diklooribentseeni (CAS 106-46-7) Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja vastaanottava vesistö VESKA I teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksen tulosten perusteella 1,4- diklooribentseenin pitoisuudet 13 suomalaisen yhdyskuntajätevedenpuhdistamon puhdistetussa jätevedessä pitoisuudet ovat pääsääntöisesti suurempia kuin ehdotettu talousveden valmistukseen käytetyn pintaveden ympäristönlaatunormi (EQSarvo), mutta kuormituksen vastaanottavissa vesistöjen pintavedessä, sedimentissä ja kaloissa pitoisuudet ovat pienempiä kuin vastaavat haitattomat pitoisuudet (taulukko 2.22a). Monesta näytteenottopaikasta on otettu vain yksi näyte. Taulukko 2.22a. VESKA I Teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksessa mitatut 1,4- diklooribentseenin pitoisuudet vuosina 2003-2004. k.a. = kuiva-aine, t.p. = tuorepaino. Sedimenttitulokset on normeerattu 10 % orgaanisen hiilen pitoisuuteen, lukuunottamatta tuloksia, jotka olivat alle määritysrajan. Lähde: Jaakko Mannio, SYKE. Jäteveden puhdistamo Puhdistettu jätevesi min x maks Pintavesi Sedimentti mg/kg k.a. Kala mg/kg t.p. Liete mg/kg k.a. Helsinki 0,11 0,15 0,20 <0,03 <0,05 <0,05 -- Tampere 0,10 0,12 0,13 <0,03 <0,05 <0,05 -- Jyväskylä 0,10 0,10 0,11 <0,03 <0,05 -- -- Lappeenranta 0,04 0,07 0,11 <0,03 <0,05 <0,05 -- Oulu 0,11 0,16 0,24 <0,03 <0,05 <0,05 -- Kemi 0,09 <0,03 <0,05 <0,05 -- Joensuu 0,11 <0,03 <0,05 -- -- Lahti 0,12 <0,03 <0,05 <0,05 -- Hyvinkää <0,03 <0,03 <0,05 -- -- Lohja 0,05 <0,03 <0,05 <0,05 -- Pori -- <0,03 <0,05 <0,05 -- Kotka -- -- <0,05 <0,05 -- Äänekoski -- -- 0,10 -- -- Ehdotettu 20 1 ja0,1 2 0,9 5,2 EQS tai muu haitaton pitoisuus 20 1 ja 0,1 2 1 Muut kuin talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet 2 Talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet Kaatopaikat ja hulevedet 1,4-diklooribentseenin pitoisuudet suomalaisten kaatopaikkojen suotovesissä voivat olla suurempia kuin ehdotettu talousveden valmistukseen käytetyn pintaveden ympäristönlaatunormi eli EQS-arvo (taulukko 2.22b). On kuitenkin otettava huomioon, että ainepitoisuus laimenee vastaanottavassa vesistössä ja laimenemisen suuruus on vesialuekohtaista. Jos käytetään tähän aineistoon samaa laimenemiskerrointa kuin on käytetty EU:n TGD-ohjeissa yhdyskuntajätevedenpuhdistamon kautta vesistöön johdetuille päästöille (eli laimenemiskerrointa 10), saadaan maksimipitoisuudeksi 0,05 µg/l vastaanottavassa vesistössä. 1,4-diklooribentseeniä ei ole mitattu Suomessa hulevesistä, mutta tanskalaisten tutkimusten mukaan ainetta löytyy hulevesistä vaikkakin pienempinä pitoisuuksina kuin haitaton pitoisuus pintavedessä (taulukko 2.22b). 66 n moniste 159

Taulukko 2.22b. Suomen kaatopaikkojen suotovesistä mitattuja 1,4-diklooribentseenipitoisuuksia. Vertailuarvoina mitatuille tuloksille on ehdotettu ympäristönlaatunormi pintavedessä (EQS); muut kuin talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet = 20 µg/l ja talousveden valmistukseen käytetyt pintavedet = 0,1 µg/l. Selvitys Suotovesi, keskiarvo µg/l Suotovesi, maksimi µg/l Kaatopaikkojen suotovedet, Suomi 60 kaatopaikkaa 1 <1 <1 6 kaatopaikkaa 2 ei ilm. 0,5 Hulevedet, Tanska moottoritie 3 0,006 ei ilm. asuinalue 3 0,008 ei ilm. 1 Marttinen ym. 2000; tiivistelmä kolmen aikaisemmin tehdyn tutkimuksen tuloksista (Kalliokoski ym. 1987, Ettala ym. 1988 ja Assmuth ym. 1990) 2 Kettunen ym. 2000; Tutkitut kaatopaikat olivat Kapula (Hyvinkää), Kontionsuo (Joensuu), Mustankorkea (Jyväskylä), Rusko (Oulu), Tarastenjärvi (Tampere) ja Ämmässuo (Espoo), vuoden 1998 selvityksiä. Kontionsuon ja Ruskon kaatopaikoilta ei löytynyt ainetta. 3 Kotola & Nurminen 2003, jonka lähteenä Kjolholt ym. 1997 2.3.3.5 Dibutyyliftalaatti (CAS 84-74-2) Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja vastaanottava vesistö VESKA I teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksen tulosten perusteella dibutyyliftalaatin pitoisuudet suomalaisten yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen puhdistetussa jätevedessä ovat pienempiä kuin haitaton pitoisuus pintavedessä (ehdotettu pintaveden ympäristönlaatunormi, EQS-arvo). Sedimentin pitoisuudet ovat kuitenkin kohonneita monen vastaanottavan vesistön sedimentissä ja ylittävät haitattoman pitoisuuden Lahdessa ja Hyvinkäällä. Kalojen pitoisuudet olivat pienempiä kuin määritysraja, mutta johtuen korkeasta määritysrajasta, ei tulosten perusteella voi sanoa alittuuko haitaton pitoisuus (taulukot 2.23a ja b). Kaikista VESKA I-kartoituksen kohteilta on sedimentti- ja kalanäytteitä otettu vain kerran. Taulukko 2.23a. VESKA I Teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksessa mitatut dibutyyliftalaatin pitoisuudet vuosina 2003-2004. k.a. = kuiva-aine, t.p. = tuorepaino. Sedimenttitulokset on normeerattu 10 % orgaanisen hiilen pitoisuuteen, lukuunottamatta tuloksia, jotka olivat alle määritysrajan. Lähde: Jaakko Mannio, SYKE. Jäteveden puhdistamo Puhdistettu jätevesi Pintavesi Sedimentti mg/kg k.a. Kala mg/kg t.p. Liete mg/kg k.a. Helsinki -- -- 0,30 <0,03 -- Tampere -- -- <0,05 <0,03 -- Jyväskylä -- -- 1,5 -- -- Lappeenranta -- -- 2,2 <0,03 -- Oulu -- -- <0,05 <0,03 -- Kemi -- -- 3,3 <0,03 -- Joensuu -- -- 3,6 -- -- Lahti -- -- 12,4 <0,03 -- Hyvinkää -- -- 9,8 -- -- Lohja -- -- 2,0 <0,03 -- Pori -- -- <0,05 <0,03 -- Kotka -- -- 0,10 <0,03 -- Äänekoski -- -- <0,05 -- -- Ehdotettu EQS tai muu haitaton pitoisuus 10 9-17 0,018 67

Taulukko 2.23b. Dibutyyliftalaatin pitoisuudet yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla Suomessa ja Pohjoismaissa. Vertailuarvoina mitatuille tuloksille on haitaton pitoisuus pintavedessä (10 µg/l). k.a. = kuiva-aine, < DL = alle määritysrajan. Jäteveden puhdistamo Tuleva jätevesi Puhdistettu jätevesi Liete * mg/kg k.a. Suomi 1 Espoo 3 9 <DL - 6 1 Jyväskylä 6 8 2 <DL Virrat 4 6 <DL 1 Toivakka 4 6 <DL ei ilm. Ruotsi 2 10 200 0,1-2 ei ilm. Pohjoismaat 3 < 1 200 <DL 2 <DL 23 1 Marttinen ym. 2003: näytteet otettu vuosina 1998-2001 2 EU-RAR 2003: yksi ruotsalainen jätevedenpuhdistamo, tutkimus vuodelta 1996 3 Nordic Council of Ministers 1996: 4-6 jätevedenpuhdistamoa paitsi lietenäytteitä on otettu useilta kymmeniltä puhdistamoilta, näytteet otettu ennen vuotta 1996 * anaerobisesti mädätetty ja kuivattu, paitsi Virtojen puhdistamon liete, joka on vain kuivattu Kaatopaikat ja hulevedet Dibutyyliftalaatin pitoisuudet suomalaisten kaatopaikkojen suotovesissä voivat olla suurempia kuin haitaton pitoisuus pintavedessä (taulukko 2.23c). On kuitenkin otettava huomioon, että ainepitoisuus laimenee vastaanottavassa vesistössä ja laimenemisen suuruus on vesialuekohtaista. Jos käytetään tähän aineistoon samaa laimenemiskerrointa kuin on käytetty EU:n TGD-ohjeissa yhdyskuntajätevedenpuhdistamon kautta vesistöön johdetuille päästöille (eli laimenemiskerrointa 10), saadaan maksimipitoisuudeksi 1,7 µg/l vastaanottavassa vesistössä. Dibutyyliftalaattia ei ole mitattu Suomessa hulevesistä, mutta tanskalaisten tutkimusten mukaan ainetta löytyy hulevesistä vaikkakin pienempinä pitoisuuksina kuin haitaton pitoisuus pintavedessä (taulukko 2.23c). Taulukko 2.23c. Mitattuja dibutyyliftalaatti-pitoisuuksia kaatopaikkojen suotovesissä Suomessa ja hulevesissä Tanskassa. Vertailuarvoina mitatuille tuloksille on haitaton pitoisuus pintavedessä (10 µg/l). Selvitys Suoto- / hulevesi, keskiarvo µg/l Suoto- / hulevesi, maksimi µg/l Suoto- / hulevesi, vaihteluväli µg/l Kaatopaikkojen suotovedet, Suomi 60 kaatopaikkaa 1 0,43 2,0 ei ilm. 6 kaatopaikkaa 2 ei ilm. 17 3,9-17 11 kaatopaikkaa 3 ei ilm. 17 <1-17 Hulevedet, Tanska moottoritie 4 ei ilm. 4,8 0,19 4,8 moottoritie 5 1,5 ei ilm. ei ilm. asuinalue 5 1,1 ei ilm. ei ilm. 1 Marttinen ym. 2000; tiivistelmä kolmen aikaisemmin tehdyn tutkimuksen tuloksista (Kalliokoski ym. 1987, Ettala ym. 1988 ja Assmuth ym. 1990) 2 Kettunen ym. 2000; Tutkitut kaatopaikat olivat Kapula (Hyvinkää), Kontionsuo (Joensuu), Mustankorkea (Jyväskylä), Rusko (Oulu), Tarastenjärvi (Tampere) ja Ämmässuo (Espoo), vuoden 1998 selvityksiä. Kontionsuon ja Ruskon kaatopaikoilta ei löytynyt ainetta. 3 Marttinen ym. 2003; Toimivat kaatopaikat: Ämmässuo (Espoo), Jyväskylä, Tampere, Hyvinkää, Iisalmi, Lahti, Nurmijärvi & Joensuu. Suljetut kaatopaikat: Konnus (Leppävirta), Palokka (Jyväskylä) & Mankkaa (Espoo), vuosien 1998-2001 selvityksiä. 4 Lehmann ym. 1998 5 Kotola & Nurminen 2003, jonka lähteenä Kjolholt ym. 1997 68 n moniste 159

2.3.3.6 Bentsyylibutyyliftalaatti (CAS 85-68-7) Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja vastaanottava vesistö VESKA I teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksen tulosten perusteella bentsyylibutyyliftalaatin pitoisuudet suomalaisten yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen puhdistetussa jätevedessä ovat pienempiä kuin haitaton pitoisuus pintavedessä (ehdotettu pintaveden ympäristönlaatunormi, EQS). Myös vastaanottavan vesistön sedimentissä pitoisuudet ovat pienempiä kuin arvioitu haitaton pitoisuus sedimentissä. Tampereella, Lappeenrannassa, Oulussa ja Lahdessa kalojen pitoisuudet ylittävät määritysrajan, mutta ovat pienempiä kuin arvioitu haitaton pitoisuus (taulukot 2.24a ja b). Kaikista VESKA I-kartoituksen kohteilta on sedimenttija kalanäytteitä otettu vain kerran. Taulukko 2.24a. VESKA I Teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksessa mitatut bentsyylibutyyliftalaatin pitoisuudet vuosina 2003-2004. k.a. = kuiva-aine, t.p. = tuorepaino. Sedimenttitulokset on normeerattu 10 % orgaanisen hiilen pitoisuuteen, lukuunottamatta Jäteveden puhdistamo Puhdistettu jätevesi Pintavesi Sedimentti mg/kg k.a. Kala mg/kg t.p. Helsinki -- -- <0,05 <0,03 -- Tampere -- -- <0,05 0,09 -- Jyväskylä -- -- <0,05 -- -- Lappeenranta -- -- <0,05 0,06 -- Oulu -- -- <0,05 0,03 -- Kemi -- -- <0,05 <0,03 -- Joensuu -- -- <0,05 -- -- Lahti -- -- <0,05 0,06 -- Hyvinkää -- -- <0,05 -- -- Lohja -- -- <0,05 <0,03 -- Pori -- -- <0,05 <0,03 -- Kotka -- -- <0,05 0,09 -- Äänekoski -- -- 0,17 -- -- Ehdotettu EQS tai muu haitaton pitoisuus 10 6,3 1,4 Liete mg/kg k.a. 69

Taulukko 2.24b. Bentsyylibutyyliftalaatin pitoisuudet yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla ja vastaanottavan vesistön vedessä ja sedimentissä Suomessa ja Pohjoismaissa. Vertailuarvoina mitatuille tuloksille on haitaton pitoisuus pintavedessä ja sedimentissä. k.a. = kuiva-aine, < DL = alle määritysrajan. Jätevedenpuhdistamo / päästölähde / vesistö Puhdistamaton jätevesi Puhdistettu jätevesi Liete * mg/kg k.a. Pintavesi Sedimentti mg/kg k.a. Suomi, puhdistamoita Espoo < 1 3 < DL - 1 < 1 3 - - Jyväskylä 3 5 < DL < DL - - Virrat < 1 3 < DL < DL - - Toivakka 2 3 < DL ei ilm. - - Ruotsi Henriksdal, puhdistamo 2 ei ilm. 6 ei ilm. - - Göteborg, puhdistamo 2 ei ilm. 17 ei ilm. - - Sjölunda, puhdistamo 2 ei ilm. < DL ei ilm. - - Järviä 3 - - - - 0,8-19 Länsirannikko 4 - - - - 0,06 0,17 Norja Puhdistamoita 5 0,3 0,6 < 0,06 0,5 ei ilm. - - Puhdistamo 6 1,3 ei ilm. ei ilm. - - Huoltoasema 0,1 5 - - - - Autokorjaamoita < 0,3-20 - - - - Pesuloita 8,4-11 - - - - Kotitaloudet 7 < 0,3 4 - - - - Järviä 8 - - - < DL - < 0,06 - Ehdotettu EQS tai 10 6,3 muu haitaton pitoisuus 1 Marttinen ym. 2003: näytteet otettu vuosina 1998-2001 2 EU-RAR 2004: kolme Ruotsin suurinta jätevedenpuhdistamoa, tutkimus vuodelta 1996 3 EU-RAR 2004: useita pieniä ("suburbaaneja") ruotsalaisia järviä, tutkimus vuodelta 2000 4 EU-RAR 2004: Ruotsin länsirannikolla 33 näytteenottopaikkaa, joista neljästä löytyi em. pitoisuudet, tutkimus vuodelta 1996 5 EU-RAR 2004: kolme norjalaista jätevedenpuhdistamoa, tutkimus vuodelta 1996 6 EU-RAR 2004: norjalainen jätevedenpuhdistamon sekä siihen liittyneiden pienteollisuus-laitosten ainepitoisuus lähtevässä jätevedessä, tutkimus vuodelta 1998 7 EU-RAR 2004: 240 norjalaisen kotitalouden (800 ihmistä) puhdistamattoman jäteveden ainepitoisuus, tutkimus vuodelta 1998 8 EU-RAR 2004: useita norjalaisia järviä, tutkimus vuodelta 1996 * anaerobisesti mädätetty ja kuivattu, paitsi Virtojen puhdistamon liete, joka on vain kuivattu Kaatopaikat ja hulevedet Bentsyylibutyyliftalaatin pitoisuudet suomalaisten kaatopaikkojen suotovesissä ja hulevesissä ovat todennäköisesti pienempiä kuin haitaton pitoisuus pintavedessä (taulukko 2.24c). 70 n moniste 159

Taulukko 2.24c. Mitattuja bentsyylibutyyliftalaatti-pitoisuuksia kaatopaikkojen suotovesissä ja hulevesissä Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Vertailuarvoina mitatuille tuloksille on haitaton pitoisuus pintavedessä (ehdotettu EQS = 10 µg/l), < DL = alle määritysrajan Selvitys Suoto- / hulevesi, keskiarvo µg/l Suoto- / hulevesi, maksimi µg/l Suoto- / hulevesi, vaihteluväli µg/l Kaatopaikkojen suotovedet Suomi, 11 kaatopaikkaa 1 ei ilm. 1 < DL - 1 Ruotsi, Grytin kaatopaikka 2 8 ei ilm. ei ilm. Hulevedet, Tanska moottoritie 3 0,59 ei ilm. ei ilm. asuinalue 3 0,2 ei ilm. ei ilm. erilaisia päällystettyjä alueita 4 0,41 ei ilm. ei ilm. 1 Marttinen ym. 2003: toimivat kaatopaikat: Ämmässuo (Espoo), Jyväskylä, Tampere, Hyvinkää, Iisalmi, Lahti, Nurmijärvi & Joensuu. Suljetut kaatopaikat: Konnus (Leppävirta), Palokka (Jyväskylä) & Mankkaa (Espoo), vuosien 1998-2001 selvityksiä. 2 EU-RAR 2004: tutkimus vuodelta 1997 3 Kotola & Nurminen 2003; tutkimus vuodelta 1997 4 OSPAR 2004, tulokset vuodelta 1995-96 2.3.3.7 Nonyylifenolit (NP) ja nonyylifenolietoksylaatit (NPE) Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja vastaanottava vesistö VESKA I teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksen tulosten perusteella nonyylifenolien ja nonyylifenolietoksylaattien pitoisuudet suomalaisten yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen puhdistetussa jätevedessä ovat paikoin (mm. Tampere, Jyväskylä, Lappeenranta ja Oulu) suurempia kuin haitaton pitoisuus pintavedessä (ehdotettu pintaveden kynnysarvo ). Vastaanottavan vesistön pintavedestä on löytynyt NP- ja NPE-yhdisteitä, mutta pitoisuudet ovat pääsääntöisesti alhaisempia kuin haitaton pitoisuus pintavedessä. Vastaanottavassa vesistön sedimentin pitoisuuksista löytyy hyvin vähän tietoa Suomesta, mutta on mahdollista, että ainetta löytyy sieltä merkittävinäkin pitoisuuksina (taulukot 2.25a ja b). Monelta VESKA I-kartoituksen näytteenottopaikalta on otettu vain yksi näyte. Taulukko 2.25a. VESKA I Teollisuus- ja kuluttajakemikaalikartoituksessa mitatut nonyylifenolin ja nonyylifenolietoksylaattien pitoisuudet TEF-yksikköinä vuosina 2003-2004. k.a. = kuiva-aine, t.p. = tuorepaino. Lähde: Jaakko Mannio, SYKE. Jäteveden puhdistamo Puhdistettu jätevesi Pintavesi Sedimentti mg/kg k.a. Kala mg/kg t.p. Liete mg/kg k.a. min x maks min x maks Helsinki <0,2 1 0,13 0,20 <0,2 1 -- -- 4 14 23 Tampere 0,18 0,29 0,38 0,13 2 -- -- 2 20 35 Jyväskylä <0,2 1 0,25 0,55 0,13 2 -- -- 15 23 36 Lappeenranta <0,2 1 0,36 0,57 0,16 2 -- -- 2 11 19 Oulu 0,73 0,76 0,80 0,13 2 -- -- 6 11 16 Kemi <0,2 1 0,15 2 -- -- 14 Joensuu <0,2 1 0,16 2 -- -- 21 Lahti 0,16 0,21 2 -- -- 13 Hyvinkää 0,20 0,11 2 -- -- 8 Lohja <0,2 1 0,10 2 -- -- 8 Pori <0,2 1 -- Ehdotettu 0,33 0,180 0,4 3 8,7 EQS tai muu haitaton pitoisuus 1 sekä nonyylifenoli että etoksylaatit < 0,2 µg/l 2 Tulos etoksylaattia; nonyylifenoli < 0,2 µg/l 3 BCF 12 800 1/kg 71

Taulukko 2.25b. Nonyylifenolin ja nonyylifenolietoksylaattien pitoisuudet yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla ja vastaanottavan vesistön vedessä ja sedimentissä Suomessa ja Ruotsissa. Vertailuarvoina mitatuille tuloksille on aineen haitaton pitoisuus pintavedessä ja sedimentissä. k.a. = kuiva-aine, < DL = alle määritysrajan, NP = nonyylifenoli, NP1EO = nonyylifenolimonoetoksylaatti, NP2EO = nonyylifenolidietoksylaatti NPE = nonyylifenolietoksylaatit-aineryhmä. Päästölähde / vesistö Puhdistamaton jätevesi Puhdistettu jätevesi Suomi Puhdistamo, Helsinki 1-0,54 NP 0,71 NP1EO 0,69 NP2EO Puhdistamo, Lohja 1-0,13 NP 0,15 NP2EO Itä-Suomi 2 Ruotsi Puhdistamoita 100-200 NP 30 000-70 000 NPE 0,6-37 NP <0,1-15 NP1EO 0,6-12 NP2EO 3 4-34 NP 4 600-12 900 NPE 0,4-18 NP 0,1-4,7 NP1EO <0,1-6,0 NP2EO 3 Liete mg/kg k.a. Pintavesi Sedimentti mg/kg k.a. - - - - - - - 0,1 0,8 0,180-0,890 Liete I: 17,2 NP 4 Liete II: 31-44 NP 5 Liete III: ka 3,9 NP 6 - - Vesistö - - - 0,2 7 - Sedimentti - - - - Ehdotettu EQS tai muu haitaton pitoisuus 0,067-5,3 8 0,012-0,51 9 <0,02-0,38 10 0,33 0,180 1 Nakari 2003: jätevesinäytteet otettu kesäkuussa 1999 2 EU-RAR 2002: itä-suomalainen jätevedenpuhdistamo ja sen kuormituksen vastaanottava järvi (pintavesi- ja sedimenttinäyte otettu 1 km etäisyydeltä purkupisteestä). Puhdistamolle tulee NPE-yhdisteitä sisältäviä puhdistusaineita käyttävästä autopesulasta, tutkimus vuodelta 1996 3 Remberger ym. 2003: jätevesitutkimus vuodelta 1999 4 Remberger ym. 2003: vuoden 2002 kansallinen keskiarvo, noin 400 näytettä, lietetutkimus vuodelta 2004 5 Remberger ym. 2003: Tukholman jätevedenpuhdistamo, 2 näytettä, lietetutkimus vuodelta 2003 6 Gawlik & Bidoglio 2004: ruotsalainen jätevedenpuhdistamo / -puhdistamoita, 19 näytettä, lietetutkimus vuodelta 2003 7 Remberger ym. 2003: pintavesitutkimus vuodelta 2003 8 Remberger ym. 2003: Tukholman läheisyydessä sijaitsevat "suburbaanit" järvet, 13 näytettä, sedimenttitutkimus vuodelta 2003 9 Remberger ym. 2003: Tukholman keskusta, 7 näytettä, sedimenttitutkimus vuodelta 2003 10 Remberger ym. 2003: Itämeren rannikko, 14 näytettä, sedimenttitutkimus vuodelta 2003 Kaatopaikat ja hulevedet Nonyylifenolien ja nonyylifenolietoksylaattien pitoisuudet suomalaisten kaatopaikkojen suotovesissä ja hulevesissä voivat olla suurempia kuin haitaton pitoisuus pintavedessä (taulukko 2.25c). Myös vastaanottavissa vesistöissä pitoisuudet voivat ylittää haitattoman pitoisuuden pintavedessä, jos käytetään tähän aineistoon samaa laimenemiskerrointa kuin on käytetty EU:n TGD-ohjeissa yhdyskuntajätevedenpuhdistamon kautta vesistöön johdetuille päästöille eli laimenemiskerrointa 10. 72 n moniste 159

Taulukko 2.25c. Mitattuja nonyylifenolin ja nonyylifenolietoksylaattien pitoisuuksia kaatopaikkojen suotovesissä, hulevesissä ja pohjavesissä Ruotsissa ja Tanskassa. Vertailuarvoina mitatuille tuloksille on aineen haitaton pitoisuus pintavedessä (0,33 µg/l) < DL = alle määritysrajan. Selvitys Suoto- / hule- / pohjavesi µg/l 1,5-4,1 NP Kaatopaikkojen suotovedet, Ruotsi 1 5,4-6,0 NP1EO 0,7 NP2EO 0,2-0,8 NP Hulevedet, Ruotsi 1 0,2-14 NP1EO 0,3-10 NP2EO Hulevedet, Tanska 2 Asuinalue k.a. 5,8 NP+NP1-2EO Moottoritie k.a. 5,6 NP+NP1-2EO 2,5 NP Pohjavedet, Ruotsi 1 0,2-0,4 NP1EO 0,5 NP2EO 1 Remberger ym. 2003: tutkimukset vuodelta 2003 2 Kotola & Nurminen 2003, jonka lähteenä tanskalainen tutkimus vuodelta 1997 (Kjolholt ym. 1997) 2.3.4 Riskinarvion johtopäätökset Edellä esitettyjen riskinarviointien perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset ainekohtaisesti. Klooribentseeni (CAS 108-90-7) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon sekä mitattuun pitoisuustietoon Suomesta. Mallintamisen perusteella aineen käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle seuraavista kohteista: - torjunta-ainevalmisteiden valmistuksessa käytetyn välituotteen valmistuksessa - torjunta-ainevalmisteiden valmistuksessa Työryhmä esittää, että aineelle asetetaan ympäristönlaatunormi pintavedelle. 1,2-diklooribentseeni (CAS 95-50-1) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon sekä mitattuun pitoisuustietoon Suomesta. Mallintamisen perusteella aineen käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle seuraavista kohteista: - meriliikenteessä käytettyjen laivojen koneiden ja niiden osien huollossa Työryhmä esittää, että aineelle asetetaan ympäristönlaatunormi pintavedelle. 1,4-diklooribentseeni (CAS 106-46-7) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon sekä mitattuun pitoisuustietoon Suomesta. Mallintamisen perusteella aineen käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle seuraavista kohteista: - tekstiilien viimeistelyssä biosidinä - kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen (mm. tekstiilien viimeistely- ja pesu-/kosmetiikka-aineiden) valmistuksessa Työryhmä esittää, että aineelle asetetaan ympäristönlaatunormi pintavedelle. Dibutyyliftalaatti (CAS 84-74-2) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon sekä mitattuun pitoisuustietoon Suomesta ja Tanskasta. Mallintamisen perusteella aineen käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle seuraavista kohteista: 73

- maalien, lakkojen, painovärien ja vastaavien päällysteiden valmistuksessa Työryhmä esittää, että aineelle asetetaan ympäristönlaatunormi pintavedelle. Bentsyylibutyyliftalaatti (CAS 85-68-7) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon sekä mitattuun pitoisuustietoon Suomesta. Mallintamisen perusteella aineen käytöstä ei arvioida aiheutuvan riskiä vesiympäristölle, mutta koska käyttömäärä oli vuonna 2003 selvästi suurempi kuin vuonna 2002 (jonka käyttömäärätiedoilla riskinarviointi on tehty), voi riskinarviointi aliarvioida riskiä vesiympäristölle. Lisäksi bentsyylibutyyliftalaattia epäillään hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi. Työryhmä esittää, että aineelle asetetaan ympäristönlaatunormi pintavedelle. Nonyylifenolit (NP) ja nonyylifenolietoksylaatit (NPE) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon sekä mitattuun pitoisuustietoon Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta. Mallintamisen perusteella aineen käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle seuraavista kohteista: - massan, paperin ja paperituotteiden valmistuksessa keiton ja pesun apuaineena - maalien, lakkojen, painovärien ja vastaavien päällysteiden valmistuksessa raaka-aineena - teollisuudessa tai muussa ammattimaisessa siivouksessa puhdistus- ja pesuaineena - konepajateollisuudessa metallin työstössä ja päällystämisessä voitelu- ja jäähdytysaineena sekä lastuamis- ja hiontanesteenä - lentokentillä ilma-alusten jäänmuodostumista ehkäisevissä jäänestoaineissa Mitatun pitoisuustiedon perusteella aineen pitoisuus voi ylittää ehdotetun pintaveden ympäristönlaatunormin vesistöissä, joihin purkautuu: - kaatopaikkojen suotovesiä - hulevesiä Valtioneuvoston asetuksella (596/2004) on rajoitettu nonyylifenolien ja etoksylaattien käyttöä edellä mainituissa kohteissa lukuunottamatta ilma-alusten jäänestoa. Rajoitus tuli voimaan 1.1.2005. Koska yhteisötasolla nonyylifenolille tullaan asettamaan lainsäädännöllisesti sitova ympäristönlaatunormi ainakin pintavedelle, esittää työryhmä tässä vaiheessa asetettavaksi aineelle kynnysarvon pintavedelle. (Bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosyanaatti (TCMTB, CAS 21564-17-0) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon, koska mitattua pitoisuustietoa ei aineesta ole ollut käytettävissä. Arvioinnin perusteella aineen käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle seuraavista kohteista: - nahan valmistuksessa; laukkujen ja jalkineiden valmistuksessa käytetty biosidi ja antimikrobiologisesti vaikuttava lisäaine - massan, paperin ja paperituotteiden valmistuksessa käytetty limantorjuntaaine - limantorjunta-valmisteiden valmistuksessa - puunsuoja-aineiden valmistuksessa. 74 n moniste 159

Analytiikan puutteellisuuden johdosta työryhmä esittää asetettavaksi aineelle kynnysarvon pintavedelle. Bronopoli (2-bromi-2-nitropropaani-1,3-dioli) (CAS 52-51-7) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon, koska mitattua pitoisuustietoa ei aineesta ole ollut käytettävissä. Arvioinnin perusteella aineen käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle seuraavista kohteista: - kalanviljelyssä kalanmädillä vesihomeen torjuntaan käytetty eläinlääke - massan, paperin ja paperituotteiden valmistuksessa käytetty limantorjuntaaine - limantorjunta-valmisteiden valmistuksessa. Analytiikan puutteellisuuden johdosta työryhmä esittää asetettavaksi aineelle ns. kynnysarvon pintavedelle. Bentsotiatsoli-2-tioli (MBeT, CAS 149-30-4) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon, koska mitattua pitoisuustietoa ei aineesta ole ollut käytettävissä. Arvioinnin perusteella bentsotiatsoli-2-tioli n ja sen Na-suolan sekä di(bentsotiatsol-2-yyli)disulfidin käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle seuraavista kohteista: - massan, paperin ja paperituotteiden valmistuksessa limantorjunta-aineena käytettäessä - limantorjunta-valmisteiden valmistuksessa - renkaiden uusiokäyttö mm. teiden ja kaatopaikkojen rakenteissa. Analytiikan puutteellisuuden johdosta työryhmä esittää asetettavaksi aineelle kynnysarvon pintavedelle. Resorsinoli (1,3-bentseenidioli) (CAS 108-46-3) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon, koska mitattua pitoisuustietoa ei aineesta ole ollut käytettävissä. Arvioinnin perusteella aineen käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle seuraavista kohteista: - resorsinoli-hartsiliimojen valmistuksessa raaka-aineena - vanerin ja muiden puulevyjen (liimapuun) valmistuksessa käytetyissä liimoissa - metallien valussa käytettyjen muottien kovetteena. Analytiikan puutteellisuuden johdosta työryhmä esittää asetettavaksi aineelle kynnysarvon pintavedelle. 4-kloori-3-metyylifenoli (CAS 59-50-7) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon sekä mitattuun pitoisuustietoon Suomesta. Tulosten perusteella aineen käytöstä ei todennäköisesti aiheudu riskiä vesiympäristölle. Työryhmä esittää, että aine poistetaan haitallisten aineiden listalta eikä sille ole tarvetta asettaa ympäristönlaatunormia tai kynnysarvoa. Di(bentsotiatsol-2-yyli)disulfidi (MBTS, CAS 120-78-5) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat mallintamisella saatuun tietoon sekä kirjallisuudesta löydettyyn mitattuun tietoon. Tulosten mukaan aineen käytöstä voi aiheutua riskiä vesiympäristölle sen hajoamistuotteen bentsotiatsoli-2-tiolin kaut- 75

ta, mutta asia edellyttää vielä lisätutkimuksia. Siten di(bentsotiatsol-2-yyli)disulfidi tulee huomioida yhtenä bentsotiatsoli-2-tiolin päästölähteenä. Työryhmä katsoo, että di(bentsotiatsol-2-yyli)disulfidille ei ole tarvetta asettaa ympäristönlaatunormia eikä kynnysarvoa. Aine voidaan poistaa haitallisten aineiden listalta. Oktametyylisyklotetrasiloksaani (CAS 556-67-2) Riskinarvion johtopäätökset perustuvat uuteen tietoon aineen hajoamisesta sekä mallintamisella saatuun tietoon, koska mitattua pitoisuustietoa Suomesta ei ole ollut käytettävissä. Uusimman tutkimustiedon perusteella aine todettiin hajoavan hydrolyyttisesti nopeasti ja aine todennäköisesti poistetaan PBT-listalta. Mallintamisen perusteella aineen käytöstä ei todennäköisesti aiheudu riskiä vesiympäristölle. Työryhmä katsoo, että oktametyylisyklotetrasiloksaanille ei ole tarvetta asettaa ympäristönlaatunormia eikä kynnysarvoa. Aine voidaan poistaa haitallisten aineiden listalta. 2.4 Riskinhallintakeinot Ehdotetuista kansallisesti valituista haitallisista aineista on nykyisin käytön ja päästöjen rajoituksia dibutyyliftalaatilla, bentsyylibutyyliftalaatilla ja nonyylifenoleilla/nonyylifenolietoksylaateilla (liite 3). 2.4.1 Ympäristölupamenettely ja tarkkailu Ympäristönsuojelulain ja asetuksen mukaan haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöille on asetettava tarpeelliset lupamääräykset johdettaessa niitä vesiin tai vesihuoltolaitoksen viemäriin, jos näistä aineista voi aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa tai haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle. Toiminnanharjoittajan tulee lupahakemuksessa antaa selvitys siitä, joutuuko jätevesiin mahdollisesti nyt tarkastelun alla olevia aineita ja missä määrin. Tämä koskee kaikkia ympäristöluvan varaisia toimialoja riippumatta siitä minkä merkittävyysluokan päästölähde kyseessä on riskinarvion mallinnuksen perusteella. Lupaviranomainen ratkaisee tapauskohtaisesti päästöjen hallintatoimien tarpeen ja tarkkailun velvoitteet ottaen kuitenkin huomioon aineita koskevat oikeudelliset määräykset. Taulukossa 2.26 on esitetty ainekohtaisesti ne toimialat, joita on erityisen tarkasti syytä tarkastella ympäristölupamenettelyssä arvioitaessa vesiympäristölle aiheutuvia riskejä sekä seurattaessa ja tarkkailtaessa vesimuodostumissa aineiden pitoisuuksia vedessä, kalassa tai sedimentissä. Lisäksi taulukossa on esitetty toimialat, jotka ovat usein liittyneet vesihuoltolaitoksen viemäriin ja siten voivat kuormittaa kansallisesti valituilla haitallisilla aineilla merkittävästi yhdyskuntajätevedenpuhdistamoja. Vesihuoltolaitos valvoo, että teollisuusjätevesisopimusten ehtoja noudatetaan. Jos vesihuoltolaitosten verkkoon jätevetensä johtavalla yrityksellä on ympäristölupa, lupamääräysten noudattamista valvoo ympäristönsuojelulain määräysten nojalla joko kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai alueellinen ympäristökeskus. 76 n moniste 159

Taulukko 2.26. Aineet ja toimialat, joista voi riskinarvioinnin perusteella aiheutua riskiä vesiympäristölle ja joilla ympäristölupamenettelyllä pystytään vähentämään päästöjä. Asteriskillä (*) on osoitettu toimialat, jotka ovat mahdollisesti liittyneet vesihuoltolaitoksen viemäriin ja joiden valvontaan vesihuoltolaitosten kannattaa erityisesti keskittyä. NACE-toimiala Käyttötarkoitus Elinkaaren vaihe Klooribentseeni 242 Torjunta-aineiden ja muiden maatalouskemikaalien valmistus Välituote kasvinsuojeluaineen valmistuksessa / liuotin 1,2-diklooribentseeni 632 Muu liikennettä palveleva toiminta Laivojen huollossa käytetty koneiden ja niiden osien puhdistusaine 1,4-diklooribentseeni 173 Tekstiilien viimeistely * 24 Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen (mm. tekstiilien viimeistely- ja pesu-/kosmetiikka-aineiden) valmistus * Dibutyyliftalaatti 243 Maalien, lakan, painovärien yms. valmistus * Desinfiointiaine ja yleinen biosidivalmiste Hajuste, desinfiointiaine ja yleinen biosidivalmiste, tuholaistorjunta Liima- ja sideaine, väriaine, pehmitin Nonyylifenolit ja nonyylifenolietoksylaatit 21 Massan, paperin ja paperituotteiden Keiton ja pesun apuaine valmistus 243 Maalien, lakan, painovärien yms. valmistus Stabilaattori ja emulgointiaine * 747 - Siivous Puhdistus- ja pesuaine 285 Metallin työstö ja päällystäminen; yleinen konepajateollisuus * Voitelu- ja jäähdytysaine / lastuamis- ja hiontaneste 62 - Ilmaliikenne * Ilma-alusten jäänestoaine TCMTB ((bentsotiatsoli-2-yyli-tio)metyylitiosyanaatti) 19 - Nahan valmistus; laukkujen ja jalkineiden Desinfiointiaineet ja yleiset valmistus * biosidivalmisteet / antimikrobiologisesti vaikuttava lisäaine 21 Massan, paperin ja paperi-tuotteiden Säilytysaine / limantorjunta-aine valmistus 243 Maalien, lakan, painovärien yms. valmis- Maalin tavoin käytettävä puun- Kasvinsuojeluaineiden formulointi Ammattimainen käyttö Biosidivalmisteiden teollinen käyttö Formulointi Maalien formulointi Teollinen käyttö Formulointi Teollinen ja ammattimainen käyttö Teollinen käyttö Ammattimainen käyttö lentokentillä Teollinen käyttö Limantorjuntavalmisteiden teollinen käyttö Maalien formulointi tus * suoja-aine 246 Limantorjunta-valmisteiden valmistus Säilytysaine / limantorjunta-aine Limantorjuntavalmisteiden formulointi Bronopoli (2-bromi-2-nitropropaani-1,3-dioli) 050 Kalastus, kalanviljely ja niihin liittyvät palvelut Kalankasvatuksen eläinlääke Eläinlääkkeen ammattimainen käyttö 21 Massan, paperin ja paperi-tuotteiden valmistus Säilytysaine / limantorjunta-aine Limantorjuntavalmisteiden teollinen käyttö 246 Limantorjunta-valmisteiden valmistus Säilytysaine / limantorjunta-aine Limantorjuntavalmisteiden formulointi MBeT (bentsotiatsoli-2-tioli) 21 Massan, paperin ja paperi-tuotteiden valmistus Säilytysaine / limantorjunta-aine Limantorjuntavalmisteiden teollinen käyttö 246 Limantorjunta-valmisteiden valmistus Säilytysaine / limantorjunta-aine Limantorjuntavalmisteiden formulointi Resorsinoli (1,3-bentseenidioli) 202 Vanerin ja muiden puulevyjen & 203 Rakennuspuusepäntuotteiden valmistus * Liima- ja sideaineet 246 Liiman valmistus Resorsinolifenolihartsi-liiman raaka-aine 275 Metallien valu * Metallien valussa käytettyjen muottien kovetteena Liimavalmisteiden teollinen käyttö Liimavalmisteiden formulointi Metallivalumuottien teollinen käyttö 77

Kaatopaikkojen päästöjen selvittämistä ja kuormituksen merkittävyyden arviointia tulisi tehostaa. Lupapäätöksissä tulisi asettaa tarvittaessa tarkkailuvelvoitteet tavanomaisen jätteen ja ongelmajätteen kaatopaikkojen suotovesille ja vesistötarkkailulle erityisesti seuraavien aineiden osalta: - 1,2-diklooribentseeni - 1,4-diklooribentseeni - Dibutyyliftalaatti - Nonyylifenolit ja nonyylifenolietoksylaatit - Resorsinoli (1,3-bentseenidioli) - Bentsotiatsoli-2-tioli - 2-bromi-2-nitropropaani-1,3-dioli - (Bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosyanaatti Hulevesien kautta vesistöihin päätyvä ainekuormitus tulisi selvittää erityisesti seuraavien aineiden osalta: - Dibutyyliftalaatti - Nonyylifenolit ja nonyylifenolietoksylaatit - Bentsotiatsoli-2-tioli - (bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosyanaatti Ympäristöhallinto tehostaa haitallisia aineita koskevan tiedon kokoamista yhteistyössä toiminnanharjoittajien kanssa ja varmistaa että tiedot ovat toiminnanharjoittajien saatavilla. 2.4.2 Suojauskemikaalien ja biosididirektiivin mukainen biosidivalmisteiden ennakkotarkastus- ja hyväksymismenettely Euroopan parlamentin ja neuvoston biosidivalmisteita koskeva direktiivi 98/8/ EY oli pantava täytäntöön EU:n jäsenmaissa 13.5.2000 mennessä. Tarkoituksena on yhdenmukaistaa haitallisia eliöitä torjumaan tarkoitettujen biosidivalmisteiden markkinoille luovuttamista koskeva lainsäädäntö sekä taata terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso. Direktiivin piiriin kuuluu 23 erilaista valmisteryhmää. Siirtymäajan jälkeen markkinoille saa luovuttaa vain sellaisia biosidivalmisteita, jotka on hyväksytty tai rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa ja joiden sisältämät tehoaineet on arvioitu ja sisällytetty direktiivin liitteeseen. Siirtymäaikana Suomessa jatketaan puunsuoja- ja limantorjuntakemikaalien ennakkohyväksymismenettelyjä, kunnes valmisteiden sisältämien tehoaineiden hyväksymisestä direktiivin liitteeseen on tehty päätös. Samoin menetellään torjunta-aineiden osalta, jotka aiemmin ovat kuuluneet torjunta-ainelainsäädännön piiriin. Tällaisia ovat muualla kuin maataloudessa käytettävät jyrsijä-, hyönteis-, punkki- ja nilviäismyrkyt sekä hyönteiskarkoitteet. Lisäksi kiinnittymisenesto- eli ns. antifouling-valmisteilta, joille Suomessa ei aiemmin ole ollut rekisteröinti- tai hyväksymismenettelyä, edellytetään uusien säädösten mukaisesti biosididirektiivin mukaista hyväksymistä 1.1.2002 lähtien. Muita direktiivin voimaantullessa markkinoilla olleita tehoaineita hyväksymismenettelyt eivät vielä toistaiseksi koske. Nykyinen suojauskemikaalien ennakkotarkastus- ja hyväksymismenettely Nykyisin on suojauskemikaaleilla käytössä kemikaalilain mukainen ennakkotarkastus- ja hyväksymismenettely. Suojauskemikaalia ei saa valmistaa, tuoda maahan, luovuttaa myyntiin eikä käyttää ilman ennakkohyväksymistä. 78 n moniste 159

Hyväksymistä on haettava kemikaaleille, jotka on tarkoitettu: 1) puutavaran käsittelyyn suojaamaan sitä haitallisten eliöiden aiheuttamalta pilaantumiselta tai tuholta (puunsuojakemikaali) taikka 2) jäähdytys- ja kiertovesijärjestelmässä ehkäisemään haitallisten pieneliöiden kasvun aiheuttamaa limoittumista ja tukkeutumista tai selluloosamassan ja puupitoisen massan suojaamiseen haitallisten eliöiden aiheuttamalta pilaantumiselta ja tuholta (limantorjuntakemikaali). Kemikaali on hyväksyttävä käytettäväksi suojauskemikaalina, jos se on käyttötarkoitukseensa sopiva eikä kemikaali eivätkä sillä käsitellyt tuotteet kemikaalia ohjeiden mukaan käytettäessä aiheuta ilmeistä haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tämä edellyttää suojauskemikaalien terveys- ja ympäristöriskien arviointia. Arviointi tehdään valmistekohtaisesti ja kaikille valmisteen sisältämille tehoaineille (valmisteen vaikuttava ainesosa). Suojauskemikaalien ympäristöriskinarviointi tehdään EU:n TGD-riskinarviointiohjeiden mukaisesti: a.) Tutkimukset tehoaineen kohtalosta ympäristössä: fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, kulkeutuminen, hajoaminen ja kertyminen eliöihin >laskentamallit >arvioitu pitoisuus ympäristössä (PEC, Predicted Environmental Concentration) b.) Tutkimus tehoaineen myrkyllisyydestä aktiivilietteen mikrobeille >arvioitu vaikutukseton pitoisuus biologisen puhdistamon mikrobeille (PNEC, Predicted No-Effect Concentration) c.) Tutkimukset tehoaineen myrkyllisyydestä vesieliöille (levä, Daphnia, kala) >tulos herkimmältä tutkitulta lajilta ja turvakerroin 10-1000 >arvioitu vaikutukseton pitoisuus vesieliöille (PNEC) d.) Riskin luonnehdinta PEC/PNEC-suhteen avulla Suojauskemikaalin hyväksymispäätös sisältää seuraavia määräyksiä: - Tehoaineen vaikutukseton pitoisuus biologisella puhdistamolla ja vesistössä - Tehoaineen pitoisuus jätevesiä vastaanottavassa vesistössä ei saa ylittää aineen vesieliöille vaikutuksettomaksi arvioitua pitoisuutta - Varmistettava laitoskohtaisesti suunnitellulla annostelulla, mittaamalla tai arvioimalla laskennallisesti aineen pitoisuuksia jätevedessä ja jäteveden purkualueella, että aineen vaikutukseton pitoisuus vesieliöille ei ylity - Laskelmat ja mittaustulokset on pyydettäessä toimitettava valvontaviranomaisille - Annostelun pienentäminen, riskinarvioinnin osoittamat tarvittavat viipymäajat prosessissa ja jätevedenpuhdistamolla sekä tarvittava laimenemiskerroin vesistössä, jotta riskiä ei syntyisi Suojauskemikaalien ennakkotarkastusmenettelyn kautta voidaan päästöjä vähentää taulukossa 2.27 esitettyjen aineiden ja toimialojen kohdalla. koska maalin tavoin käytettäviä puunsuoja-aineita koskee vain ilmoitusmenettely, ja päästöjä voidaan tämän ilmoitusmenettelyn avulla vähentää pääasiassa näiden kemikaalien käytöstä. 79

Taulukko 2.27. Kansallisia haitallisia aineita sisältäviä suojauskemikaaleja, jotka ovat sallittuja Suomen markkinoilla sekä näitä aineita käyttävät toimialat. Aine NACE-toimiala Käyttötarkoitus Elinkaaren vaihe 2-(tiosyanometyylitio) bentsotiatsoli 19 - Nahan valmistus; laukkujen ja jalkineiden valmistus Desinfiointiaineet ja yleiset biosidivalmisteet Biosidivalmisteiden teollinen käyttö 21 Massan, paperin ja paperi-tuotteiden valmistus Säilytysaine / limantorjunta-aine Limantorjuntavalmisteiden teollinen käyttö 2-bromi-2-nitropropaani-1,3-21 Massan, paperin ja pape- Säilytysaine / limantor- Limantorjuntavalmisteiden dioli Bentsotiatsoli-2-tioli ri-tuotteiden valmistus 21 Massan, paperin ja paperi-tuotteiden valmistus junta-aine Stabilointiaine limantorjunta-valmisteessa teollinen käyttö Limantorjuntavalmisteiden teollinen käyttö Biosidivalmisteiden ennakkotarkastus- ja hyväksymismenettely Biosidivalmiste on yhtä tai useampaa tehoainetta sisältävä valmiste, joka on käyttäjälle toimitettavassa muodossa ja joka kemiallisesti tai biologisesti tuhoaa, torjuu tai tekee haitattomaksi vahingollisia eliöitä, estää niiden vaikutusta tai rajoittaa muulla tavoin niiden esiintymistä. Biosididirektiivin mukaan tehoaineet arvioidaan ja hyväksytään yhteisön tasolla ( positiivilista ), mutta biosidivalmisteet hyväksytään kansallisesti jäsenvaltioissa. Periaatteena on hyväksymisten vastavuoroinen tunnustaminen eli yhdessä jäsenvaltiossa hyväksytty valmiste on hyväksyttävä muissakin jäsenvaltioissa. Tehoaineille tehdään vertaileva arviointi, jonka tavoitteena on, että tietyssä käyttötarkoituksessa markkinoille jäisi vain vähiten haitallisia tehoaineita sisältävät valmisteet. Vanhojen biosidien tehoaineiden ja valmisteiden arviointiohjelma etenee 4-vaiheisen aikataulun mukaan (liite 4). Vanha biosiditehoaine tarkoittaa ainetta, joka on ollut markkinoilla EY:ssä ennen 13.5.2000 ja joka oli identifioitava (tunnistettava) tai notifioitava (ilmoitettava) 27.3.2002 mennessä, sillä muutoin se katsotaan uudeksi tehoaineeksi. Luettelot vanhoista biosiditehoaineista löytyy Euroopan kemikaalitoimiston internet-sivuilta: http://ecb.jrc.it/biocides/legistlation/ > Regulation EC No. 2032/2003 Biosidivalmisteiden hyväksymisen edellytykset: - tehoaine hyväksytty direktiivin liitteeseen - ei ilmeistä haittaa terveydelle tai ympäristölle, kun käytetään ohjeiden mukaan - riittävän tehokas ja käyttötarkoitukseensa sopiva - merkittäviä terveys- tai ympäristövaikutuksia aiheuttavat aineosat tai jäämät voidaan määrittää - yleiseen kulutukseen luovutettavaksi hyväksyttävä biosidivalmiste ei saa olla luokiteltu terveydelle hyvin vaaralliseksi. Kansallisia haitallisia aineita, joille ehdotetaan ympäristönlaatunormia tai kynnysarvoa ja jotka kuuluvat biosidilainsäädännön piiriin, on esitetty taulukossa 2.28. Näille aineille kyseisissä käyttökohteissa tullaan tekemään terveys- ja ympäristöriskien arviointi liitteessä 4 esitetyn aikataulun mukaisesti. 80 n moniste 159

Taulukko 2.28. Biosididirektiivin mukaiseen biosidien vanhojen tehoaineiden arviointiohjelmaan ilmoitetut kansalliset haitalliset aineet. Biosidivalmisteryhmä 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 Bronopoli x x x x x x x x x x x x (bentsotiatsoli-2- x x x x x x x x x x yylitio)metyylitiosyanaatti (TCMTB) bentsotiatsoli-2-tioli x x x x x x x (MBeT) 1,4-diklooribentseeni x x Biosidivalmisteryhmät: 1. Ihmisen hygienian hoitoon tarkoitetut biosidivalmisteet 2. Yksityisten ja julkisten terveydenhuollon tilojen desinfiointiaineet sekä muut biosidivalmisteet 3. Eläinten hygienian hoitoon käytettävät biosidivalmisteet 4. Desinfiointiaineet tiloihin, joissa on elintarvikkeita tai rehuja 5. Juomaveden desinfiointiaineet 6. Suljetuissa astioissa käytettävät säilöntäaineet 7. Pintasäilytysaineet 8. Puunsuoja-aineet 9. Kuitujen, nahan, kumin ja polymeeristen materiaalien säilytysaineet 10. Rakennustuotteiden säilytysaineet 11. Nestejäähdytyksessä ja prosessijärjestelmissä käytettävät säilytysaineet 12. Limanestoaineet 13. Metallintyöstönesteiden säilytysaineet 14. Jyrsijämyrkyt 15. Lintumyrkyt 16. Nilviäismyrkyt 17. Kalamyrkyt 18. Hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät valmisteet 19. Karkotteet ja houkutteet 20. Elintarvike- ja rehuvarastojen säilytysaineet 21. Kiinnittymisenesto eli antifouling-valmisteet 22. Ruumiiden säilytykseen ja eläinten täyttämiseen käytettävät nesteet 23. Muiden selkärankaisten torjuntaan käytettävät valmisteet 2.4.3 Ympäristömerkinnät Pohjoismainen Joutsenmerkki ja Euroopan ympäristömerkki kertovat tuotteen tai palvelun ympäristömyönteisyydestä ja opastavat ympäristön kannalta parempiin ostopäätöksiin. Ympäristömerkkien kautta voidaan vaikuttaa niin kuluttajien, teollisuuden, yritysmaailman kuin julkisen sektorin ostopäätöksiin ja toimintaan. Vain ympäristön kannalta parhaat ja laadukkaat tuotteet tai palvelut voivat saada oikeuden käyttää pohjoismaista Joutsenmerkkiä tai Euroopan ympäristömerkkiä. Pohjoismaisen ja Euroopan ympäristömerkkien myöntämiskriteerejä laaditaan jatkuvasti uusille tuoteryhmille ja jo vahvistettuja kriteerejä uusitaan 3-5 vuoden välein, jotta ne pysyisivät ajan tasalla mm. teknologian kehittyessä. Ympäristömerkin kriteerien laadinnassa tarkastellaan tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia. Asiantuntijaryhmä valmistelee ehdotuksen kriteeristöstä, joka julkistetaan, ja kaikki halukkaat voivat antaa siitä lausuntonsa. Näin se alistetaan laajasti asiantuntijoiden ja sidosryhmien tarkastelulle ja kritiikille, ja ehdotettua kriteeristöä kehitetään palautteen perusteella. Suomen osalta myöntämisperusteita käsittelee Suomen ympäristömerkintälautakunta, joka edustaa laajasti yhteiskunnan eri vaikuttajatahoja. Pohjoismaisen ympäristömerkin kriteerit vahvistetaan pohjoismaisessa ympäristömerkintälautakunnassa. Molempien merkintöjen käytännön työtä hoitaa Suomessa SFS-Ympäristömerkintä (Suomen Standardisoimisliitto). Valmiit ja valmisteilla olevat tuoteryhmäkohtaiset Pohjoismaisen Joutsenmerkin ja Euroopan ympäristömerkin myöntämiskriteerit 81

sekä lisätietoa Pohjoismaisesta Joutsenmerkistä ja Euroopan ympäristömerkistä löytyy Internetistä: http://www.sfs.fi/ymparist/index.html Kansalliset haitalliset aineet otetaan huomioon pohjoismaisen ja Euroopan ympäristömerkkien kriteerien valmistelussa. Sitä mukaan kun kriteerejä laaditaan uusille tuoteryhmille ja kun uudistetaan vanhoja kriteerejä, otetaan huomioon kansallisten haitallisten aineiden mahdollinen käyttö kyseisessä tuotteessa tai sen valmistuksessa päästölähteen merkittävyysluokasta riippumatta. 2.5 Työryhmän ehdotukset koskien teollisuus- ja kuluttajakemikaaleja 1. Ympäristönlaatunormit. Työryhmä ehdottaa, että seuraaville aineille asetettaisiin ympäristönlaatunormit pitoisuutena vedessä sisämaan pintavedelle sekä merivedelle: klooribentseeni; 1,2-diklooribentseeni; 1,4-diklooribentseeni; dibutyyliftalaatti ja bentsyylibutyyliftalaatti. Lisäksi asetetaan ympäristönlaatunormit raakavedenottoon tarkoitetuille pintavesille. Työryhmän ehdottamat ympäristönlaatunormit ( vuosikeskiarvo, kokonaispitoisuus vedessä). y y y p ( p ) Nimi CAS-numero sisämaan pintavesi merivesi klooribentseeni 108-90-7 9,3 3,2 3 diklooribentseeni, 1,2-95-50-1 7,4 0,74 0,3 diklooribentseeni, 1,4-106-46-7 20 2 0,1 bentsyylibutyyliftalaatti (BBP) 85-68-7 10 1,4 10 dibutyyliftalaatti (DBP) 84-74-2 10 1 10 raakavedenottoon tarkoitetut pintavedet Lisäksi vahvistetaan vaarallisten aineiden direktiivissä (76/464/ETY) ja sen johdannaisdirektiiveissä säädetyt ympäristönlaatunormit seuraaville yhdisteille: heksaklooribentseeni, heksaklooributadieeni, heksakloorisykloheksaani, hiilitetrakloridi, triklooribentseeni, pentakloorifenoli, trikloorimetaani, 1,2-dikloorietaani, trikloorieteeni ja tetrakloorieteeni. Vaarallisten aineiden direktiivissä säädetyt (76/464/ETY) ympäristönlaatunormit (vuosikeskiarvo, kokonaispitoisuus vedessä). Nimi CAS sisämaan pintavesi ja rannikkovesi 1,2-dikloorietaani 95-50-1 10 heksaklooribentseeni 118-74-1 0,03 heksaklooributadieeni 87-68-3 0,1 heksakloorisykloheksaani 608-73-1 0,100 sisämaan pintavesi, 0,020 rannikkovedessä hiilitetrakloridi 56-23-5 12 pentakloorifenoli 87-86-5 2 tetrakloorieteeni 127-18-4 10 triklooribentseenit 12002-48-1 0,4 trikloorieteeni 79-01-6 10 trikloorimetaani (kloroformi) 67-66-3 12 82 n moniste 159