LEMPÄÄLÄN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 2012

LEMPÄÄLÄN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 2012 Lempäälän kunnan tekninen toimi Ympäristötarkastaja Elina Laukkanen LEMPÄÄLÄN KUNTA YMPJAOS 15.5.2012 31 KHAL 28.5.2012 155 KVAL 13.6.2012 48

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...4 2. YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ...6 3. POHJAVEDENSUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ...7 3.1 LAINSÄÄDÄNTÖ OSANA POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMAA... 7 3.2 POHJAVEDEN PILAAMIS- JA MUUTTAMISKIELTO... 7 4. LEMPÄÄLÄN POHJAVESIALUEET...8 4.1 POHJAVESIALUEIDEN LUOKITUS JA RAJAUKSET... 8 4.2 POHJAVESIALUEIDEN SUOJA-ALUEET JA VYÖHYKKEET... 9 4.3 LEUKAMAAN POHJAVESIALUEEN HYDROGEOLOGIA... 9 4.4 LEMPÄÄLÄ-MÄYHÄJÄRVEN POHJAVESIALUEEN HYDROGEOLOGIA...10 4.5 HENNERIN POHJAVESIALUEEN HYDROGEOLOGIA...11 5. POHJAVEDENOTTO JA POHJAVEDEN LAATU... 11 5.1 POHJAVEDENOTTOA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ...11 5.2 POHJAVEDENOTON VAIKUTUKSET...12 5.3 LEMPÄÄLÄN KUNNAN VESIHUOLTOLAITOKSEN POHJAVEDENOTTAMOT...13 5.3.1 LEUKAMAAN VEDENOTTAMO...13 5.3.2 SOTAVALLAN VEDENOTTAMO...13 5.3.3 LEMPOISTEN VEDENOTTAMO...14 5.4 VEDENOTTAMOIDEN TARKKAILU...14 5.4.1 VEDENOTTAMOISTA OTETUN VESIMÄÄRÄN JA POHJAVEDENPINNAN KORKEUDEN TARKKAILU...14 5.4.2 VEDENOTTAMOIDEN RAAKAVEDEN LAADUN TARKKAILU...15 5.5 POHJAVEDEN LAATU...16 5.6 POHJAVEDEN LAADUN TARKKAILUN KEHITTÄMINEN...22 5.7 POHJAVEDENOTTOON JA POHJAVEDENLAATUUN LIITTYVÄT TOIMENPITEET...24 6. POHJAVESIALUEILLA RISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT JA TOIMENPIDE- EHDOTUKSET...25 6.1 MAANKÄYTTÖ JA RAKENTAMINEN...26 6.1.1 RAKENTAMISEN VAIKUTUKSET POHJAVETEEN...26 6.1.2 MAANKÄYTÖNSUUNNITTELUA JA RAKENTAMISTA OHJAAVAT SÄÄDÖKSET JA KÄYTÄNNÖT POHJAVESIALUEILLA...26 6.1.3 POHJAVESIALUEIDEN MAANKÄYTTÖ- JA KAAVATILANNE LEMPÄÄLÄSSÄ...27 6.1.4 TOIMENPITEET...29 6.2 ASUTUS...29 6.2.1 ÖLJYSÄILIÖT...30 6.2.2 ASUINJÄTEVEDET...31 6.2.3 MAALÄMPÖJÄRJESTELMÄT...33 6.2.4 INNILÄN URHEILUMAJAN ALUEJÄTEPISTE...34 6.2.5 TOIMENPITEET...35 6.3 TIENPITO JA LIIKENNE...36 2

6.3.1 LIIKENTEEN POHJAVESIVAIKUTUKSET JA KEINOT POHJAVESIENSUOJELUSSA...36 6.3.2 LIIKENNE LEMPÄÄLÄN POHJAVESIALUEILLA...37 6.3.3 TOIMENPITEET...39 6.4 MAA-AINESTEN OTON VAIKUTUKSET POHJAVETEEN...40 6.4.1 MAA-AINESTEN OTTOA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ...40 6.4.2 MAA-AINESTEN OTTO LEMPÄÄLÄN POHJAVESIALUEILLA...41 6.4.3 TOIMENPITEET...42 6.5 POHJAVESIALUEILLA SIJAITSEVAT MUUNTAMOT...42 6.5.1 TOIMENPITEET...43 6.6 MAATALOUS...43 6.6.1 MAATALOUS LEMPÄÄLÄN POHJAVESIALUEILLA...44 6.6.2 MAATALOUDEN POHJAVEDENSUOJELUA EDISTÄVÄT SÄÄDÖKSET JA KEINOT...45 6.6.3 TOIMENPITEET...47 6.7 YRITYSTOIMINTA JA MUUT POHJAVESIALUEILLE RISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT...47 6.7.1 TIELAITOKSEN ENTINEN VARIKKO...47 6.8 PILAANTUNEET TAI MAHDOLLISESTI PILAANTUNEET MAA-ALUEET, PIMA-ALUEET...50 6.8.1 HAPPOTERVALLA SAASTUNEET MAA-ALUEET...51 6.8.2 VANHA AMPUMARATA...51 6.8.3 TIELAITOKSEN ENTINEN VARIKKO...52 6.8.4 PILAANTUNEIKSI EPÄILLYT KOHTEET...52 6.8.5 TOIMENPITEET...52 7. ONNETTOMUUDET, MUUT ERITYISTILANTEEN JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 53 7.1.1 ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN...53 7.1.2 TOIMENPITEET...54 8. SUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA... 55 LIITTEET 1. Pohjavesialueiden kartat 2. Lempoisten ja Sotavallan vedenottamoiden suoja-alueet ja niitä koskevat määräykset 3. Pohjavesialueen viemäriverkosto ja toiminta-alueet 4. Taulukko vanhoista soranottoalueista 5. Yhteenvetotaulukko pohjavedensuojelun toimenpiteistä 3

1. JOHDANTO Lempäälässä on kolme vedenhankinnallisen käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen perusteella luokiteltua pohjavesialuetta: Leukamaa, Lempäälä-Mäyhäjärvi ja Henneri. Pohjavesialueiden luokitus ja rajaus on tehty ympäristöhallinnon toimesta. Pohjavesialueet sijaitsevat kaakko-luodesuuntaisella harjujaksolla, joka kulkee Valkeakosken rajalta luoteeseen Lempäälän Kirkkojärven rantaan ja jatkuu edelleen välillä häviävinä muodostumina Kirkkojärven ja Vakkalanselän länsipuolelle. Täällä koko harjujakso heikkenee ja katoaa. Harjujakso on yhtenäinen, mutta kallioharjanteet jakavat sen kolmeen erilliseen pohjavesialueeseen. Hiidenvuolteen ja Kirkkolahden välistä harjualuetta ei ole määritelty pohjavesialueeksi, sillä kuntakeskustan alueella on runsaasti toimintoja ja harju on osittain peittynyt moreeniin. Lempäälän kunnan vesihuoltolaitos ottaa pohjavettä Lempäälä-Mäyhäjärven ja Leukamaan pohjavesialueilta. Vedenhankinnan omavaraisuusaste eli omista pohjavedenottamoista otettavan veden määrä oli vuonna 2011 noin 24 % (951 m 3 /d) vuosittain hankitun veden kokonaismäärästä. Vesilain voimaantulosta, vuodesta 1962 lähtien pohjavedensuojelua on toteutettu muodostamalla vedenottamoiden ympärille vesilain mukaisia suoja-alueita. Perinteistä viranomaisvalvontaa ja vesilain mukaisten suoja-alueiden muodostamista on täydentänyt ja osin korvannut viimeisen 20 vuoden ajan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat. Suojelusuunnitelma poikkeaa vedenottamoiden suoja-alueen muodostamisesta muun muassa siten, että suojelusuunnitelmaa ei vahvisteta aluehallintovirastossa eikä sillä ole sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma ei ole asiakirja, jonka perusteella toimijoita voidaan velvoittaa toimenpiteisiin. Toistaiseksi suojelusuunnitelman laatimista ei ole edellytetty lainsäädännössä vaan se on perustunut kuntien vapaaehtoisuuteen. Lempäälän kunnan nykyinen pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on tehty vuonna 1996 silloisen Hämeen ympäristökeskuksen ja Lempäälän kunnan yhteistyöprojektina. Nykyisin pohjaveden suojelun ja siihen liittyvän tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY). Vesipuitedirektiivin pohjavesiä koskevia säännöksiä on täydennetty pohjavesidirektiivillä (2006/118/EY). Suomessa vesipuitedirektiivi on pantu toimeen lailla vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2011) ja siihen liittyvillä asetuksilla vesienhoitoalueista (1303/2004) ja vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006). Pohjavesien kansallisen suojelun olennaisena perustana ovat lisäksi ympäristönsuojelulain mukainen pohjaveden pilaamiskielto ja vesilain mukainen pohjaveden muuttamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Vesientilaan liittyvistä tavoitteista säädetään vuonna 2004 voimaan tulleessa laissa vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Vesienhoidossa pyritään pohjavesien osalta seuraaviin tavoitteisiin vuoteen 2015 mennessä: - Pohjavesien tila ei heikkene - Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila on vähintään hyvä - Pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsy pohjavesiin ehkäistään Tavoitteiden saavuttamiseksi on kussakin alueellisessa ympäristökeskuksessa (nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) laadittu omaa toimialuetta koskevat toimenpideohjelmat, joissa kuvataan vesien tila ja siihen vaikuttavat tekijät sekä toimenpiteet hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Pirkanmaan ELY-keskuksen alue kuuluu kokonaisuudessaan Kokemäenjoen - Saaristomeren -Selkämeren vesienhoitoalueeseen (ns. läntinen vesienhoitoalue, vesienhoitoalue 3, VHA3). Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle laaditussa pohjavesien toimenpideohjelma (2010) todetaan, että pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on keskeinen vesienhoidon väline, jonka yhteydessä tehtävillä selvityksillä tarkennetaan pohjavesialueen hydrogeologista tietämystä ja riskinarviointia. 4

Suojelusuunnitelmassa esitetään pohjavesialueelle suojelu- ja mahdolliset kunnostustoimenpiteet. Vesipuitedirektiivi edellyttää riskipohjavesialueiden ominaispiirteiden lisätarkastelua, joka voidaan toteuttaa käytännössä esimerkiksi suojelusuunnitelmamenettelyllä. Pirkanmaan ELY-keskuksen pohjavesien toimenpideohjelmassa esitetään Lempäälän kuntaa koskevana toimenpiteenä Lempäälän pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien päivittämistä. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman päivitystarve on tiedostettu myös kunnassa. Lempäälän kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaa on tarve päivittää lainsäädännössä tapahtuneiden muutosten vuoksi sekä pohjavesialueiden suojelua edistävien toimenpiteiden osalta. Vuoden 1996 pohjavedensuojelusuunnitelman mukaisista toimenpiteistä on toteutunut mm. Lempoisten vedenottamon ympäristön viemäröinti, teiden luiskasuojausten rakentaminen sekä pilaantuneiden maa-alueiden puhdistaminen. Vuoden 1996 suojelusuunnitelmaan nähden Pirkanmaan ympäristökeskus (nykyinen Pirkanmaan ELY-keskus) on tarkistanut vuosina 2002, 2003 sekä 2012 Lempäälän kunnan pohjavesialueiden luokitusta, jolloin pohjavesialueiden rajauksiin ja luokitukseen on tullut muutoksia. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma koskee edellä esitettyjä Lempäälän luokiteltuja pohjavesialueita. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa esitetään pohjavesialueiden hydrogeologiset ominaisuudet ja vedenottamoiden suoja-alueet sekä suojavyöhykkeet. Pohjavesien suojelusuunnitelmassa kartoitetaan pohjavesialueella olevia toimintoja, arvioidaan niiden pohjavesivaikutuksia ja esitetään toimenpiteitä pohjavedelle mahdollisesti aiheutuvien riskien pienentämiseksi. Tavoitteena on pyrkiä turvaamaan pohjavesivarojen säilyminen käyttökelpoisina rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muita maankäyttömuotoja pohjavesialueella. Suojelusuunnitelmien tavoitteena on myös tehostaa pohjaveden laadun tarkkailua sekä varautua toimenpiteisiin pohjavesivahinkojen ja onnettomuuksien varalta. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota sovelletaan maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia, joita toiminnanharjoittajat tekevät mm. maankäyttö- ja rakennus-, ympäristö-, maa-aines- sekä kemikaalilainsäädännön perusteella. Suunnitelma on tarkoitettu tiedonlähteeksi myös alueen asukkaille ja yrittäjille. Suunnitelman vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että suunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä pohjaveden suojelun edistämiseksi ja pilaantumisriskien pienentämiseksi ryhdytään toteuttamaan eri vastuutahojen toimesta ja niiden toteutumista seurataan säännöllisesti. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on laadittu 4 vuoden toimenpidejaksolle vuosille 2012-2016. Suojelusuunnitelman toteutumista seurataan kahden vuoden välein ja suojelusuunnitelmaa päivitetään tarvittaessa. Lempäälän kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelman päivittämisestä on vastannut Lempäälän kunnan tekninen toimi (ympäristönsuojelu) viranhaltijatyönä. Pohjavedensuojeluun liittyvien tietojen päivittäminen viranhaltijatyönä palveli hyvin tiedon siirtymistä ja sisäistämistä tilanteessa, jossa pohjavedensuojelusta vastaavat viranhaltijat ovat pitkälti vaihtuneet. Suojelusuunnitelma on laadittu yhteistyönä eri tahojen kanssa. Neuvotteluja käytiin mm. kunnan maankäytöstä ja rakentamisen valvonnasta vastaavien, maaseutuelinkeinoviranomaisen, Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen, Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat vastuualueen sekä Pirkkalan ympäristöterveyden huollon valvontayksikkö (PIRTEVAN) kanssa. Lisäksi tietoja saatiin Tampereen aluepelastuslaitokselta, paikalliselta sähköyhtiöltä, ja Pirkanmaan ELY-keskuksen liikenteen ja infrastruktuurin vastuualueelta. Edellä mainituille tahoille varattiin mahdollisuus antaa lausunto pohjavesialueiden suojelusuunnitelmasta. Jotta kuntalaisilla ja muilla mahdollisilla asianosaisilla oli mahdollisuus osallistua päivitystyöhön, asetettiin suojelusuunnitelmaluonnos yleisesti nähtäville 27.3.-27.4.2012 väliseksi ajaksi ja siitä pyydettiin lausuntoa mm. pohjavesialueiden vaikutuspiirissä olevilta asukasyhdistyksiltä ja Lempäälän MTK- Tuottayhdistykseltä. Lempäälän kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelman 2012 on vahvistanut Lempäälän kunnan kunnanvaltuusto (13.6.2012 48). 5

2. YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ Vesilaissa (587/2011) ja laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) löytyy määritelmät pohjavedestä, pohjavesiesiintymästä ja pohjavesimuodostumasta. Pohjavedellä tarkoitetaan maa- ja kallioperän vedellä kyllästetyssä vyöhykkeessä olevaa vettä. Pohjavesiesiintymäksi määritellään kyllästyneeseen vyöhykkeeseen yhtenäisenä vesimassana varastoitunut pohjavesi. Pohjavesimuodostumalla tarkoitetaan pohjavesiesiintymää, joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai merkittävän pohjavedenoton (keskimäärin vähintään 10 m 3 /d tapahtuvan vedenoton). Suomen maaperän syntyyn ovat vaikuttaneet mannerjäätikön kallioperää rikkova sekä sulamisvesien maa-ainesta kuluttava, kuljettava ja kerrostava toiminta. Mannerjäätikön sulamisvaiheessa sulamisvesivirtojen kuljettamasta kiviaineksesta syntyivät harju- ja reunamuodostumat. Harju- ja reunamuodostumien alustana on moreeni tai kallio. Yleensä muodostumien aines on lajittunutta hiekkaa tai soraa. Hienorakeisempi aines (savi) on kerrostunut muodostumien reunaosiin. Lempäälän kunnan pohjavesialueet sijaitsevat kaakko-luodesuuntaisella harjujaksolla, joka alkaa I Salpausselältä ja kulkee Hausjärven, Hämeenlinnan, Kalvolan ja Sääksämäen kautta edelleen Lempäälään. Harjujakso kulkee Lempäälässä Valkeakosken rajalta luoteeseen Kirkkojärven rantaan ja jatkuu edelleen välillä häviävinä muodostumina Kirkkojärven ja Vakkalanselän länsipuolelle. Pohjavettä muodostuu pääasiassa sadannasta, mutta myös sulamisvesistä ja vesistöistä imeytymällä. Pohjaveden varastoitumisen perusedellytys on avoin tila geologisessa väliaineessa. Pohjavesi liikkuu maa- ja kallioperässä painovoiman vaikutuksesta. Maaperässä pohjavesi varastoituu ja maarakeiden välisessä huokostilassa. Pohjavesivarasto muodostuu vettä läpäisevän maaperän tiiviin pohjan päälle. Kallioperässä pohjavesi varastoituu kallion rakoihin. Suomessa pohjavesi voi virrata kallioperässä vain kallion halkeamissa ja rikkonaisuusvyöhykkeissä, sillä itse kiviaines on vettä läpäisemätöntä. Koska ns. vuoripaine pyrkii sulkemaan kallioperän syviä halkeamia, vesi virtaa yleensä vain kalliomuodostuman yläosassa noin 40-60 m:n syvyyteen asti. Käytännössä pohjavettä on kaikkialla, mutta yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta käyttökelpoisimmat pohjavesivarat ovat hiekka- ja soramuodostumissa, joissa maaperän huokostilavuus on suuri ja veden liikkuminen huokostilassa mahdollista. Maanpinnalle tulevista sade- ja sulamisvesistä vain osa imeytyy maan sisään, osa haihtuu ilmaan ja osa virtaa pintavaluntana vesistöihin. Hiekka- ja sora-alueilla pohjavedeksi muodostuu maaperän ja sen pintakerroksen laadusta riippuen 40-60 % sadannasta. Suomen yleisimmissä maalajeissa moreenissa 10-30 % sadannasta muodostuu pohjavedeksi. Pohjavesi virtaa moreenialueilla hyvin hitaasti. Siksi niistä voidaan ottaa pohjavettä vain yksittäisten talouksien käyttöön. Pohjaveden muodostumisalueeksi kutsutaan aluetta jolle sade- ja pintavedet kerääntyvät tietyltä alueelta muodostaen pohjavesialtaan. Muodostumisalueita erottavat toisistaan pohjaveden jakajat, joiden eripuolilla pohjaveden pinnat kallistuvat eri suuntiin ja siten virtaussuunnat ovat erilaiset. Pohjavesikerroksen pinta mukailee maanpinnan muotoja. Pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja on korkeimmillaan yleensä syksyllä ja keväällä, jolloin pohjaveden muodostuminen on runsaan sadannan/lumen sulamisen sekä keskimääräistä vähäisemmän haihtumisen vuoksi suurinta. Talvella, kun sade tulee lumena ja routa estää veden imeytymisen, pinta laskee alimmalle tasolleen. Pohjaveden virtausnopeuteen vaikuttaa pohjavesimuodostuman rakenne. Harjuissa ja muissa pohjavesimuodostumissa esiintyy usein päällekkäin hyvin vettä johtavia karkeita kerroksia ja huonosti vettä johtavia hienoja kerroksia. Sen vuoksi vedenläpäisevyys vaihtelee eniten pystysuunnassa. Sen sijaan mm. harjujen pituussuunnassa olevat hyvin vettä johtavat kerrokset saattavat olla hyvinkin pitkiä. Harjussa hyvä virtausyhteys on keskimäärin 2-8 km, ja virtausnopeus noin 5-10 m/d. Pohjavesivarastosta purkautuu pohjavettä keskimäärin pohjaveden muodostumista 6

vastaava määrä. Purkautumista tapahtuu haihtumalla, tihkumalla esim. pintavesistöihin sekä virtoina lähteistä. Mikäli pohjavesimuodostuma rajoittuu myös yläpuoleltaan vettä läpäisemättömään kerrokseen ja sen pinnassa paine on ilmakehän painetta suurempi, pohjavettä kutsutaan salpavedeksi ja pohjavesimuodostuma on paineellinen. Tällainen tilanne on usein harjuja reunustavilla peltoalueilla. Peltosavien alla on hyvin vettä johtava sorakerros, jossa pohjavesi virtaa. Lähdekohdissa savikerros on puhjennut, ja paineellinen pohjavesi purkautuu maan pinnalle. Orsivesi on varsinaisen pohjaveden pinnan yläpuolelle syntynyt pohjavesiesiintymä. Esimerkiksi maljan muotoinen savikerrostuma voi pidättää vajovettä orsivedeksi jo ennen varsinaista pohjavesikerrostumaa Suomessa pohjavedet ovat yleensä laadultaan hyviä; usein pohjavesi soveltuu talousvedeksi sellaisenaan. Pohjavesi muodostuu pääosin sadevedestä ja sadeveden laatu korreloikin vahvasti pohjaveden laadun kanssa. Lisäksi pohjaveden laatuun vaikuttavat alueen maa- ja kallioperä. Pohjaveden laatu harjualueilla on parempi kuin savien alla. Laadun heikkenemisen savien alla aiheuttaa mm. pohjaveden hapen puute, minkä vuoksi rauta ja mangaani liukenevat veteen. Pohjaveden laatua voivat muuttaa myös ihmisen toiminnan seurauksena maaperään joutuvat aineet, kuten jätevedet, lannoitteet, torjunta-aineet, vaaralliset kemikaalit, maantiesuolat jne. 3. POHJAVEDENSUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 3.1 Lainsäädäntö osana pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaa Pohjavedensuojelu perustuu pääasiassa ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen sekä vesilakiin. Lisäksi pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä on maa-aineslaissa, maankäyttö- ja rakennuslaissa, terveydensuojelulaissa, jäte- ja kemikaalilaissa sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädännössä. Pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa maankäyttötavoitteissa. Alla on käsitelty tarkemmin ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin sisältyviä pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskieltoja. Muuten keskeistä lainsäädäntöä sekä sen nojalla annettuja määräyksiä käsitellään pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa aihealueittain. 3.2 Pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskielto Ympäristönsuojelulain ja vesilain pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskiellot koskevat kaikkea pohjavettä ei pelkästään luokiteltuja pohjavesialueita. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eikä mikään viranomainen voi myöntää lupaa siitä poikkeamiseen. Pohjaveden pilaamiskiellosta säädetään ympäristönsuojelulain (86/2000) 1 luvun 8 :ssä. Pilaamiskiellon mukaisesti ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai käydä kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää. Kielto koskee myös toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä. Myös toimenpiteet, jotka pohjaveden laatuun vaikuttamalla aiheuttaisivat yleisen tai toisen yksityisen edun loukkaamisen on kielletty. Pohjaveden muuttamisesta säädetään vesilain (587/2011) 3 luvun 2 :ssä. Vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen (Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston) lupa, jos se voi aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista, olennaisesti vähentää tärkeän tai muun 7

vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Luvanvaraisuus koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus. Ympäristönsuojelulainsäädännön ja vesilain perusteella pohjaveden pilaamisesta ja muuttamisesta on aina vastuussa toiminnanharjoittaja. Toiminnanharjoittajan on oltava perillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Toiminnanharjoittajien on hyvä olla tietoisia siitä, että ympäristövahinkotilanteissa aiheuttaja on vastuussa tapahtuneesta ja vahinkotilanteet pohjavesialueella saattavat olla merkittäviä myös taloudellisesti. Puhdistamisvastuu lankeaa myös tahattomasta toiminnasta. Pohjavedensuojeluun liittyvästä valvonnasta vastaavat Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (pohjavesiasiantuntemus) ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) toimii vesilaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena. Ympäristönsuojelulain mukainen lupaviranomainen on toiminnasta riippuen joko aluehallintovirasto tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. 4. LEMPÄÄLÄN POHJAVESIALUEET 4.1 Pohjavesialueiden luokitus ja rajaukset Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma koskee Lempäälän luokiteltuja pohjavesialueita. Pohjavesialueiden luokitus- ja kartoitustyö on tehty ympäristöhallinnon toimesta. Suojelusuunnitelman tiedot pohjavesialueista perustuvat Lempäälän pohjavesialueiden kuntakansioon 2003 (Pirkanmaan ympäristökeskus) sekä Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen toimesta tehtyyn Sotavallan vedenottamon pohjavesitutkimukseen (Suomen Pohjavesitekniikka Oy, 2003). Suojelusuunnitelman kohteena olevista pohjavesialueista on koottu tietoja taulukkoon 4.1 ja niiden sijainnit sekä rajaukset ovat esitetty liitteessä 1. Taulukko 4.1. Pohjavesialueiden luokitukset (lk), kokonais- ja muodostumisalueiden pinta-alat, pohjaveden muodostumismäärät (sadanta 620 mm/a) Pohjavesialueen numero Pohjavesialueen nimi Lk Kokonaispinta-ala km 2 Muodostumisalueen pinta-ala km 2 Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä m 3 /d 0441803 B Leukamaa I 0,71 0,33 330 0441801 A Lempäälä- I 0,66 0,27 220 Mäyhäjärvi 0441801 B Lempäälä- I 1,06 0,37 320 Mäyhäjärvi 0241802 Henneri II 0,21 0,06 50 I luokkaan kuuluvat vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet ja II luokkaan veden hankintaan soveltuvat pohjavesialueet. III luokkaan muut pohjavesialueet luokiteltujen alueiden soveltuminen vedenhankintakäyttöön edellyttää tarkempia tutkimuksia ja mikäli tutkimukset osoittavat alueen pohjaveden olevan hyvälaatuista ja antoisuuden riittävä, alue nostetaan kuuluvaksi II tai I luokkaan. Päinvastaisessa tilanteessa alue poistetaan pohjavesiluokituksesta. Lempäälässä on Pirkanmaan ympäristökeskuksen vuosina 2002 ja 2003 tekemän pohjavesialueiden tarkistamisen yhteydessä Kourunmäen ja Mäyhäjärven välinen luokkaan III kuulunut osa Leukamaan pohjavesialueesta poistettiin luokituksesta. Vuonna 2012 pohjavesialueiden tarkistamisen yhteydessä Lempäälä-Mäyhäjärven I-luokan pohjavesialueiden välissä sijainnut III-luokan pohjavesialue on poistettu luokituksesta. Taulukossa 4.1 esitetyillä Lempäälän pohjavesialueilla on tärkeä merkitys yhdyskunnan vedenhankinnan kannalta. 8

Leukamaan ja Lempäälä-Mäyhäjärven pohjavesialueet ovat vedenhankintakäytössä ja Hennerin pohjavesialueella tullaan selvittämään mahdollisen vedenottamon perustamista. Pohjavesialueiden ulkorajat ja muodostumisalueiden rajat ovat määritelty ympäristöhallinnon pohjavesialueiden luokitus- ja kartoitustyön yhteydessä. Rajausten perustana ovat tiedot pohjaveden virtaussuunnista sekä alueiden maaperästä. Pohjavesialueen rajauksen sisälle on rajattu erikseen varsinainen pohjaveden muodostumisalue, jossa maaperän pintamaalajin rakeisuus on hienoa hiekkaa tai sitä karkearakeisempaa maalajia. Muodostumisalueilla haittaaineiden pidättäytyminen maakerroksiin on heikompaa, jonka vuoksi ne ovat haavoittuvampia riskikohteiden päästöille. 4.2 Pohjavesialueiden suoja-alueet ja vyöhykkeet Lempäälässä Sotavallan (LSVEO 12/1982 D) ja Lempoisten (LSVEO 35/1984/2) pohjavedenottamoille on olemassa vesioikeuden määräämät suoja-aluepäätökset. Leukamaan pohjavedenottamolle ei ole vastaavaa vesioikeuden suoja-aluepäätöstä. Suoja-aluepäätöksissä on määrätty vedenottamoiden kauko- ja lähisuojavyöhykkeet sekä vedenottamoalueet ja niitä koskevat määräykset. Päätöksissä on annettu myös muita määräyksiä pohjaveden suojelemiseksi. Sotavallan vedenottamon ympärille muodostettu suoja-alue muodostuu noin 48,7 ha suuruisesta kaukosuojavyöhykkeestä, noin 11,4 ha suuruisesta lähisuojavyöhykkeestä ja noin 0,7 ha suuruisesta vedenottamoalueesta. Lempoisten vedenottamon ympärille muodostettu suoja-alue puolestaan muodostuu noin 69 ha suuruisesta kaukosuojavyöhykkeestä, noin 11,3 ha suuruisesta lähisuojavyöhykkeestä sekä noin 0,13 ha ja 0,35 ha suuruisista vedenottamoalueista. Suoja-alueet ja niitä koskevat määräykset on esitetty liitteessä 2. Vesioikeuden suoja-aluepäätöksissä kaukosuojavyöhykkeellä tarkoitetaan sitä osaa pohjavesialueesta, josta pohjavettä pääasiallisesti virtaa ottamolle. Lähisuojavyöhykkeellä tarkoitetaan aivan ottamon välittömässä läheisyydessä olevaa aluetta. Lähisuojavyöhykkeiksi on yleensä rajattu se pohjavesialueen osa, jonka äärirajalta pohjaveden virtaus vedenottamolle kestää 50-60 vrk. Tässä ajassa tartuntatauteja aiheuttavien ulosteperäisten bakteerien ja virusten oletetaan kuolevan. Osa entisen vesioikeuden 1980-luvun alussa antamista vedenottamoiden suoja-alueita koskevista määräyksistä katsotaan liian lieviksi pohjaveden pilaantumisen estämisen kannalta. Voimassa olevat suoja-aluemääräykset eivät vastaa nykyisiä (lainsäädäntöön perustuvia) suojeluvaatimuksia eivätkä estä kaikkia maankäyttöön liittyviä riskitekijöitä. Suoja-aluerajauksissa voitaisiin huomioida myös pohjavesialueiden rajauksiin tulleet muutokset sekä Sotavallan vedenottamon osalta tehty pohjavesitutkimus (Suomen Pohjavesitekniikka Oy, 2003). Lempäälän kunnan vesihuoltolaitos selvittää Lempoisten ja Sotavallan pohjavedenottamoiden suoja-aluepäätösten päivittämistä. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle osoitettavaan hakemukseen voitaisiin tällöin sisällyttää myös Leukamaan ja mahdollisen Hennerin pohjavedenottamon suoja-alueen perustaminen. 4.3 Leukamaan pohjavesialueen hydrogeologia Leukamaan I-luokan pohjavesialue (0441803B) sijaitsee kaakossa välillä Valkeakosken kaupungin raja-kourunmäki. Pohjaveden päävirtaussuunta on vedenjakajana toimivalta Kourunmäeltä kaakkoon kohti Leukamaan vedenottamoa. Kourunmäen luoteispuolelta pohjavedet virtaavat kohti Mäyhäjärveä. Valkeakosken ja Lempäälän rajan kohdalle tulkitun kalliokynnyksen yhtenäisyyttä ei ole tutkittu. 9

Pirkanmaan ympäristökeskuksen vuosina 2002 ja 2003 tekemän pohjavesialueiden tarkistamisen yhteydessä Kourunmäen ja Mäyhäjärven välinen luokkaan III kuulunut osa Leukamaan pohjavesialueesta poistettiin luokituksesta. Alueen pohjaveden antoisuus katsottiin niin pieneksi, että alueella ei ole merkitystä yhteisen vedenhankinnan kannalta eikä alueen poistamisella luokituksesta katsottu olevan vaikutusta viereisen I-luokan pohjavesialueen pohjavesiolosuhteisiin. Leukamaan pohjavesialueen harjumuodostuma on selännemäinen pitkittäisharjun osa, jonka aines on huonosti lajittunutta kivistä soraa, joka sisältää runsaasti lohkareita. Myös harjun pintaosa on lohkareista. Imeytymiskertoimen on arvioitu olevan 0,65. Harjun ydinosan leveys on 100-200 metriä. Harjun reunaosat ovat hiekkavaltaista ainesta, jonka ruoste on värjännyt paikoin ruskeaksi. Harjua ympäröiviltä alueilta nousevat huonosti vettä läpäisevät savi- ja moreenipitoiset kerrokset harjun reunoille. Leukamaan pohjavesialueen kallioperä on graniittijuonia- ja suonia sisältävää kiilleliusketta. Kallioperän liuskeisuuden suunta on lounaasta koilliseen, missä suunnassa kallioperässä esiintyy myös ruhjeisuutta. Leukamaan pohjavesialueen poikki lounaskoillissuunnassa kulkee yksi ruhje Leukamaan nykyisen vedenottamon kaakkoispuolitse. Ruhje saattaa johtaa pohjavettä vedenottamolle harjun pohjois- ja eteläpuolelta Kourunmäen ja Valkeakosken rajan väliseltä harjujaksolta on otettu runsaasti maa-ainesta. Maaainesten otto on alueella päättynyt ja suuri osa sorakuopista on luiskattu. Ottoalueilla kallion päällä on maa-ainesta jäljellä vaihtelevasti 1-9 m keskivahvuuden ollessa pari metriä. Pohjille jääneet kerrokset ovat pääasiassa soraa ja kivistä soraa. 4.4 Lempäälä-Mäyhäjärven pohjavesialueen hydrogeologia Leukamaan pohjavesialueen luoteispuolella on Lempäälä-Mäyhäjärven pohjavesialue (0441801). Pohjavesialue ulottuu Mäyhäjärvessä sijaitsevasta Pitkäsaaresta alkaen Ahtialanjärven eteläpuolelle Hiidenvirtaan asti. Pohjavesialue on määritelty kokonaisuudessaan vedenhankinnan kannalta tärkeäksi I-luokan pohjavesialueeksi (I). Pohjavesialueen kalliokynnykset sijaitsevat Ämmänristinmäellä sekä siitä kaakkoon Sotavallantien ja Lehtipolun välisellä, entisellä maaainesten ottoalueella (Soramäen ja Innilän ottoalueet). Edellä mainittujen kalliokynnysten välinen, aiemmin luokkaan III muu pohjavesialue luokiteltu pohjavesialue on poistettu luokituksesta. Kalliokynnysten väliin jäävä pohjavesialue katsottiin vedenhankinnan kannalta pieneksi alueeksi. Alueen antoisuudeksi on pinta-alan perusteella arvioitu 60 m 3 /d ja alueella muodostuva pohjavesi virtaa pohjoisen suuntaan, eikä näillä vesillä ole yhteyttä vedenottamoille. Harjun aines on heikosti lajittunutta kivistä ja lohkareista hiekkaista soraa. Imeytymiskertoimen on arvioitu olevan 0,5. Lempäälä-Mäyhäjärvi pohjavesialueen kallioperä on granodioriittia, jossa saattaa esiintyä kiillegneissisulkeumia. Kallioperän liuskeisuuden suunta on alueen kaakkoisosassa, Mäyhäjärven eteläosassa, lounaasta koilliseen, mutta muuttuu alueen pohjoisosassa etelä-pohjoinen-suuntaiseksi. Pohjavesialueen ruhjeet mukailevat liuskeisuuden suuntaa. Ämmänristinmäen kalliokynnyksestä koiliseen Ahtialanjärven etelärantaan ulottuva pohjavesialue (0441801A) rajoittuu kallio- ja peltoalueisiin sekä Ahtialanjärveen. Pohjaveden päävirtaussuunta on Ämmänristinmäeltä koiliseen, kohti Lempoisten vedenottamoa. Ahtialanjärven kohdalla harjun kerrosvahvuudet ovat noin 10 m. Päällimmäisenä kerroksena on 2-3 metriä vahva hiesusavi, joka estää tehokkaasti rantaimeytymistä. Hiidenvuolteen puolelta vettä johtamaton maa-aines puuttuu mikä saattaa aiheuttaa rantaimeytymistä pohjavesimuodostumaan. Peltojen kohdalla on harjun juurelle ulottuvat saviliepeet. Alavilla kohdilla hiekkaa on levinnyt muinaisten rantavoimien vaikutuksesta jopa 300 m:n päähän harjusta. 10

Mäyhäjärvessä sijaitsevasta Pitkäsaaresta Innilän vanhan maa-ainesten ottoalueen kalliokynnykselle rajoittuva pohjavesialue (0441801B) rajoittuu kallio- ja peltoalueisiin ja jatkuu vedenalaisena Mäyhäjärven ali. Peltojen kohdalla on harjun juurelle ulottuvat saviliepeet. Alavilla kohdilla hiekkaa on levinnyt muinaisten rantavoimien vaikutuksesta jopa 300 m:n päähän harjusta. Mäyhäjärven Pitkäsaaressa maakerrokset ovat hiekkaista ja kivistä soraa ja ne ovat paikoin jopa 17 m vahvoja. Pohjavettä purkautuu pääasiassa Mäyhäjärveen ja jonkin verran suotautuu myös pelloille. Pitkäsaaren ja Mäyhäjärven rannassa on lieju- ja hiesukerrostumia, jotka estävät osittain järviveden suotautumista harjun kerroksiin. 4.5 Hennerin pohjavesialueen hydrogeologia Kirkkolahden luoteispuolella Kirkkojärven rannassa sijaitsee Hennerin pohjavesialue, joka rajoittuu lounaisreunalla peltoalueeseen ja kaakkoisreunalla Kirkkojärveen. Hennerin pohjavesialueella harjujakson pituus on noin yksi kilometri. Muodostuman ydinosan leveys vaihtelee 10-15 m. Harjumuodostuman aines on hieman heikosti lajittunutta soraista hiekkaa, joka sisältää lisäksi sekä kiviä että hienoainesta. Pintaosaltaan harju on kivinen. Harjun reunaosat ovat silttiä ja savea. Alueen imeytymiskertoimeksi on arvioitu 0,45. Hennerin alueen kallioperä on kiilleliusketta kuten Leukamaan alueellakin. Liuskeen joukossa on graniittijuonia ja - suonia, joiden suunta on lounaasta koilliseen, samoin kuin kallioperän liuskeisuuden suuntakin. Alueen Kirkkolahden puoleisessa päässä maalajikerrokset ovat 10-15 m vahvoja. Luoteeseen siirryttäessä aines muuttuu kivisemmäksi ja maakerrosten vahvuus vähenee. Luoteisosassa ulottuvat huonosti vettä läpäisevät savikerrokset melkein harjun laelle asti. Hennerin pohjavesimuodostuman luoteispäässä rantaimeytyminen on vähäistä huonosti vettä läpäisevien liepeiden vuoksi. Kaakkoispäässä rantaimeytymistä tapahtuu vaihtelevasti veden korkeusaseman mukaan. Pohjaveden luonnollinen korkeusasema seuraa Kirkkojärven vedenpintaa. Vedenhankinnan kannalta alue ei ole kovin hyvä veden korkean rautapitoisuuden takia. Muodostuma on pääosaltaan vettä ympäristöön purkava. 5. POHJAVEDENOTTO JA POHJAVEDEN LAATU 5.1 Pohjavedenottoa koskeva lainsäädäntö Vesilain (587/2011) mukaisesti pohjaveden laatua tai määrää muuttavaan toimintaan (vesitaloushankkeeseen) on oltava aluehallintoviraston (Länsi- ja Sisä-Suomen AVI) lupa vesilain 3 luvun 2 mukaisesti. Vesilain 3 luvun 3 :n mukaisesti aluehallintoviraston lupa tarvitaan kuitenkin aina, kun kyseessä on veden ottaminen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin taikka siirrettäväksi muualla käytettäväksi sekä muu pohjaveden ottaminen, kun otettava määrä on yli 250 m 3 /vrk samoin kuin muu toimenpide, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m 3 /vrk. Aluehallintovirasto voi myöntää luvan pohjaveden ottamon rakentamiseen ja käyttöönottoon tai sen käytön laajentamiseen sillä edellytyksellä, että toimenpiteestä saatava hyöty on siitä aiheutuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Jos vedenottoluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, aluehallintovirasto voi myöntää luvan haettua pienemmälle vesimäärälle tai jättää luvan kokonaan myöntämättä. Luvan myöntämisen yhteydessä aluehallintovirasto antaa lupamääräyksiä, jotka voivat koskea muun muassa vedenoton määrää, otettavan veden käyttötarkoitusta, ottamon sijaintia ja toimintaa ottamoalueella, luvan pysyvyyttä ja voimassaoloa, tarkkailua, vahinkojen korvaamista sekä työaika- ja ilmoittamisvelvollisuuksia. 11

Talousvettä toimittavan laitoksen on haettava toimintansa hyväksymistä kunnan terveydensuojeluviranomaiselta viimeistään 3 kk ennen toiminnan aloittamista. Talousvettä ei saa toimittaa ennen kuin laitos on terveydensuojelulain 18 :n mukaisesti hyväksytty. Jos pohjaveden ottaminen ei edellytä aluehallintoviraston lupaa, mutta otettava vesimäärä on yli 100 m 3 /vrk, hankkeesta vastaavan on ilmoitettava kirjallisesti valtion valvontaviranomaiselle (Pirkanmaan ELY-keskukselle) vähintään 30 vuorokautta ennen toimenpiteen aloittamista. Omalta maalta voi ilman lupaa/ilmoitusta ottaa pohjavettä pieniä määriä talousvedeksi, tavanomaista kiinteistökohtaista käyttöä varten. Myös toisen maalta voi ottaa pohjavettä pieniä määriä talousvedeksi, jos maanomistaja antaa siihen suostumuksensa. Aluehallintovirasto voi hakemuksesta antaa oikeuden pohjaveden ottamiseen ja sitä varten tarpeellisten laitteiden sijoittamiseen toisen alueella, jos ottaminen ei muutoin edellytä vesilain 3 luvun 2 tai 3 :n mukaan lupaa. Oikeuden antaminen edellyttää, että vettä riittää edelleen alueen omistajan tai haltijan omiin tarpeisiin sekä alueella asuvien ja siellä sijaitsevien yritysten sekä sinne odotettavissa olevan asutuksen tarpeisiin eikä toimenpiteestä aiheudu näille kohtuutonta häiriötä tai haittaa. Oikeus veden ottamiseen toisen kaivosta tai ottamosta voidaan antaa vain omistajan suostumuksella. 5.2 Pohjavedenoton vaikutukset Vesilain mukaisen pohjaveden muuttamiskiellon ja vedenoton luvanvaraisuuden ansiosta pohjavedenotto ei yleensä aiheuta uhkaa pohjaveden hyvälle tilalle. Pohjaveden otto pyritään järjestämään siten, että maasta pumpataan pohjavettä hyötykäyttöön vain se määrä, mitä sateesta suotautuu pohjavedeksi. Tarkasteltaessa vedenoton suhdetta muodostuvan pohjaveden määrään on oleellista tuntea kunkin vedenottopaikan oma pohjaveden muodostumisalue. Mikäli vedenottamolta otettavan pohjaveden määrä ylittää pitkällä aikajaksolla tämän muodostumisalueella syntyvän pohjaveden määrän, pohjaveden pinta alenee. Jatkuva liiallinen vedenotto aiheuttaa pohjaveden pinnan pysyvän alenemisen. Tästä voi aiheutua vaikeuksia mm. kaivojen käytölle ja veden laatu saattaa muuttua huonompaan suuntaan. Varsinaisten yhdyskuntien vedenottamoiden lisäksi pohjavesimuodostumissa on yleensä myös yksityistä vedenottoa. Pohjavesimuodostuman määrällisen tilan kannalta tällä on merkitystä vain hyvin pienissä pohjavesimuodostumissa. Pohjaveden pinnan aleneminen saattaa aiheuttaa hallitsemattomia pohjaveden virtaussuunnan muutoksia, jolloin esimerkiksi vedenottamon läheisyydessä olevasta pintavesistöstä saattaa suotautua humuspitoista vettä vedenottokaivoihin. Jos suotutuva määrä on suuri ja suotautumismatka sekä viipymä ovat lyhyet, niin ottamolta saatavan veden laatu voi heikentyä merkittävästi. Mahdollinen pohjavedenpintojen aleneminen aiheuttaa myös hapen puutetta sekä liuenneen raudan, mangaanin ja metallien korkeita pitoisuuksia pohjavedessä. Hapen puute saattaa myös lisätä muiden haitallisten ja pahaa hajua ja makua aiheuttavien aineiden kuten ammoniakin, metaanin ja rikkivedyn pitoisuuksia pohjavedessä. Liiallisesta vedenotosta johtuva pohjavedenpinnan lasku ja virtaaman väheneminen voivat lisäksi aiheuttaa haittaa pienille vesistöille sekä pohjavedestä riippuvaisille lähde- ja suoekosysteemeille. Vedenoton vaikutukset lajistoon ovat yleensä suurimpia lähde-elinympäristöissä. Kokemäenjoen-Selkämeren-Saaristomeren vesienhoitosuunnitelman (2009) mukaan Lempäälän pohjavesialueilla pohjaveden määrällinen tila on hyvä. Luokittelu perustuu valtioneuvoston asetukseen vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006), jonka mukaan pohjaveden määrällinen tila on hyvä silloin, kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto pohjavesi-muodostumasta ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja lisäksi pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. 12

5.3 Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen pohjavedenottamot Lempäälän kunnan vesihuoltolaitos ottaa pohjavettä Leukamaan ja Lempäälä-Mäyhäjärven pohjavesialueilta. Vedenhankinnan omavaraisuusaste eli omista pohjavedenottamoista otettavan veden määrä oli vuonna 2011 noin 24 % vuosittain hankitun veden kokonaismäärästä. Vesihuoltolaitos ostaa lisäksi vettä Valkeakoskelta ja Tampereelta asiakkaille johdettavaksi. Valkeakoskelta ja Tampereelta hankittava vesi on pääosin käsiteltyä pintavettä. Pohjavedenottamiselle on haettu vedenottamokohtainen vesilain mukainen lupa silloisilta vesioikeuksilta ja vesiylioikeuksilta (nykyisin lupaa haetaan aluehallintovirastolta). Taulukkoon 5.1 on koottu tietoja pohjavesialueilla sijaitsevista Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen vedenottamoista. Veden pumppaus on pidetty reilusti alle lupaehtojen, jotta veden laatu pysyy tasaisena. Taulukko 5.1 Pohjavesialueen numero Pohjavesialueen nimi Vedenottamo Ottamon vedenotto-lupa m 3 /d Vedenotto keskimäärin m 3 /d (2011) Vedenottamon suojaaluepäätös (L-SVEO) 0441803B Leukamaa Leukamaa 250 (VYO 3.6.1991) 69-0441801A Lempäälä- Lempoinen 600 (LSVEO 9.4.1976) 229 29.11.1984 Mäyhäjärvi 0441801C Lempäälä- Mäyhäjärvi Sotavalta 1300 (LSVEO 28.11.1974) 654 7.10.1982 5.3.1 Leukamaan vedenottamo Leukamaan pohjavesialueen kokonaispinta-ala on noin 0,64 km 2, josta pohjaveden muodostumisalueen osuus on noin 0,30 km 2. Leukamaan vedenottamon pohjaveden muodostumisalue on pieni ja alueen vedenhankintakapasiteetista suuri osa on käytössä. Pohjaveden imeytymiskertoimeksi on arvioitu 0,65, minkä perusteella luonnollista pohjavettä muodostuisi noin 330 m 3 /vrk. Lupaehtojen (VYO 3.6.1991) mukainen pohjavedenottomäärä on 250 m 3 /vrk. Veden ottomäärä on ollut keskimäärin noin 91 m 3 /d vuosina 1999-2011. Pohjaveden luonnollinen korkeusasema Leukamaan vedenottamolla on + 99,5 m. Pohjaveden pinnan taso vaihtelee voimakkaasti kuivien ja märkien jaksojen aikana. Otettavaa vesimäärän suuruutta joudutaan vaihtelemaan pohjaveden korkeusvaihtelujen vuoksi. Leukamaan pohjavedenottamolla on yksi rengaskaivo. Leukamaan vedenottamolta pohjavesi johdetaan edelleen Sotavallan vedenottamolle käsiteltäväksi. 5.3.2 Sotavallan vedenottamo Sotavallan vedenottamo sijaitsee Lempäälä-Mäyhäjärvi-pohjavesialueen kaakkoisosassa Mäyhäjärven rannalla. Vedenottamolla on lupa 1300 m 3 /d vesimäärän ottamiseen (LSVEO 09.04.76). Veden ottomäärä on ollut keskimäärin noin 648 m 3 /d vuosina 1999-2011. Veden pumppaus on pidetty reilusti alle lupaehtojen, koska näin veden laatu on pysynyt tasaisena. Vedenottotoiminnan ollessa käynnissä pohjaveden pinta ottamoalueella laskee alemmaksi kuin Mäyhäjärven vedenpinta. Pohjaveden muodostumisalue on hydraulisessa yhteydessä Mäyhäjärveen, jonka vuoksi rantaimeytymistä tapahtuu Mäyhäjärvestä vedenottokaivoihin. Rantaimeytyminen Mäyhäjärvestä aiheuttaa pohjaveden happipitoisuuden laskemisen ja rauta- ja mangaanipitoisuuksien nousemisen. Mäyhäjärven veden laatua heikentää luonnontilaista suurempi rehevyys. Mäyhäjärven vedenlaatu on vedenottamon kannalta tärkeä, jonka vuoksi järven kunnostusmahdollisuudet tulisi selvittää. 13

Sotavallan vedenottamon laatuongelmista johtuen vesihuoltolaitos teetti vuonna 2003 pohjavedenottamon osalta tarkemmat pohjavesitutkimukset. Pohjavesitutkimusten yhteydessä saatiin vedenottamon valuma-alueen pinta-alaksi noin 0,21 km 2, joka on pienempi kuin ympäristöhallinnon pohjavesirajausten mukainen muodostumisalueen pinta-ala 0,37 km 2. Tehtyjen pohjavesitutkimusten perusteella vesihuoltolaitos rakennutti uuden siiviläputkikaivon kauemmaksi Mäyhäjärvestä. Ottamolla on kolme siiviläputkikaivoa, joista kaksi on kerrallaan vedenottokäytössä. Kaikissa kolmessa kaivossa on automaattinen jatkuva pinnanmittaus. Ennen verkostoon johtamista raakavesi alkaloidaan lipeällä (NaOH) ja desinfioidaan UV-valolla. Pohjavedenottamolla on laitteisto liuosmaisen kloorin (natriumhypokloriitti) syöttöön. Klooria lisätään raakaveteen pienissä määrin koko ajan. Erityistilanteissa kloorin syöttöä verkostoon johdettavaan veteen lisätään. Leukamaan ottamolta tuleva pohjavesi käsitellään kuten Sotavallan raakavesi. 5.3.3 Lempoisten vedenottamo Lempäälä-Mäyhäjärvi-pohjavesialueen luoteisosassa sijaitsee Lempoisten vedenottamo, joka pitää sisällään Vaihmalan ja Laikan vedenottokaivot. Kummatkin vedenottokaivot ovat rengaskaivoja ja ne sijaitsevat Ahtialanjärven rannassa, noin 400 metrin etäisyydellä toisistaan. Maapohjatutkimusten mukaan Ahtialanjärven ranta-alueella on paksu veden rantaimeytymistä estävä hiesu-savikerros. Sen sijaan Hiidenvuolteesta saattaa imeytyä vettä pohjavesivarastoon. Lempoisten vedenottamon rantaimeytyvän veden osuus vedenotosta selvitetään isotooppitutkimuksella vuonna 2012. Lempoisten vedenottamolla on lupa 600 m 3 /d vesimäärän ottamiseen (LSVEO 28.11.74). Veden käyttömäärä on ollut keskimäärin noin 412 m 3 /d vuosina 1999-2011. Pohjavedenottamolla vesi desinfioidaan UV-valolla ja alkaloidaan lipeällä (NaOH) ennen verkostoon johtamista. Pohjavedenottamolla on laitteisto liuosmaisen kloorin (natriumhypokloriitti) syöttöön. Syöttö on nykyään lähes jatkuvaa. 5.4 Vedenottamoiden tarkkailu Vedenottamoiden käytössä ja luonnonolosuhteissa tapahtuvat muutokset sekä päästöjen yllätyksellisyys edellyttävät vedenottamoiden toimintaympäristön jatkuvaa tarkkailua vedenottomäärän, pohjavesipinnan korkeuden ja veden laadun osalta. Vedenottamoiden tarkkailun tavoitteena on hyvälaatuisen talousveden jakelun varmistaminen. Veden toimittajalta edellytetään vedenottolupiin liittyvien tarkkailuvelvoitteiden ja veden laatuun liittyvien käyttötarkkailuvelvoitteiden täyttämistä. Pohjaveden laadun tarkkailu on tärkeää myös muuten, jotta riskikohteista tai luonnonolosuhteista veden laatuun tai saatavuuteen kohdistuvat vaikutukset voidaan havaita mahdollisimman hyvissä ajoin ja niiden vaikutukset vesilaitoksen toimintaan ennalta ehkäistä. 5.4.1 Vedenottamoista otetun vesimäärän ja pohjavedenpinnan korkeuden tarkkailu Ottamon todellisen kapasiteetin arvioimiseksi on tunnettava sekä otetun veden määrä että vedenlaadun kehittyminen pitkällä aikavälillä. Vedenottoluvat edellyttävät otettavan vesimäärän sekä pohjavedenpinnan korkeuden tarkkailua ottamon vaikutusalueella. Sotavallan vedenottamon ottoluvassa edellytetään myös Mäyhäjärven vedenkorkeuksien tarkkailua. Kaikissa vedenottamoissa on reaaliaikaiset virtaamamittarit. Päivittäin otettu vesimäärä kirjautuu vesihuoltolaitoksen kaukovalvontaohjelmistoon, josta sitä tarkkaillaan vesihuoltolaitoksen työntekijöiden toimesta. Vedenottolupiin liittyvien tarkkailujen tulokset tulee toimittaa Pirkanmaan ELY-keskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Otetusta vesimäärästä (m 3 /d) raportoidaan vuosittain myös ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö PIRTEVAA. Pohjavesipinnan korkeutta tarkkaillaan jokaisen vedenottamon osalta. Pohjavedenpinnan korkeus 14

vedenottamoilla rekisteröityy vesihuoltolaitoksen kaukovalvontaohjelmistoon, josta sitä tarkkaillaan vesihuoltolaitoksen työntekijöiden toimesta. Pinnankorkeustietoja ei ole vielä sidottu käytössä olevaan korkeusjärjestelmään, vaan sitominen tehdään kesäkuun loppuun mennessä 2012, jonka jälkeen korkeustiedot ovat paremmin hyödynnettävissä. Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen tulee tarkkailla veden korkeuksia vedenottamoiden (esim. Leukamaan vedenottamon osalta Vesiylioikeuden päätöksen 100/1991 mukaisesti) lähitalojen kaivoissa. Jos talousveden saanti joltakin asukkaalta estyy tai huomattavasti vaikeutuu, vesihuoltolaitoksen on ryhdyttävä sellaisiin toimenpiteisiin, että kyseiselle alueelle saadaan turvattua riittävä talousvesi. Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen käytössä olevien vedenottamoiden toiminnat ovat monilta osin vakiintuneet siten, vedenoton vaikutukset muihin vedenottokohteisiin on jo aikaisemmin havaittu, mikä vähentää vedenpinnan korkeuden tarkkailutiheyden tarvetta ja tarkkailukohteiden määrää. Tarkkailun toteuttamiseksi tulee tarkkailuohjelma päivittää nykytilannetta vastaavaksi (kts. kappale 5.6). 5.4.2 Vedenottamoiden raakaveden laadun tarkkailu Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen vedenottamoiden raakavesi, kulutukseen johdettava vesi sekä verkostovesi tutkitaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista mukaisesti. Asetuksen mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen (Pirteva) laatii yhteistyössä vesihuoltolaitoksen kanssa talousveden säännöllistä valvontaa varten laitoskohtaisen valvontatutkimusohjelman, jossa laitoksen ja vedenottamoiden (vedenottamon haavoittuvuus) ominaispiirteet otetaan huomioon. Laitoksen käyttötarkkailuun tulee sisältyä riittävä raakaveden laadun seuranta veden käsittelyn asianmukaisuuden varmistamiseksi. Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen nykyinen valvontatutkimusohjelma on tehty vuosille 2012-2016. Valvontatutkimusohjelma päivitettiin vuonna 2011. Valvontatutkimusohjelmaa tarkistetaan vähintään viiden vuoden välein ja muulloinkin, milloin sitä olosuhteiden muuttumisen takia on pidettävä tarpeellisena. Lempäälän kunnan pohjavedenottamoilla seurataan raakaveden laatua säännöllisesti ja vedenlaatutietoja on käytettävissä ottamoiden koko toiminta-ajalta. Taulukossa 5.2 on esitetty vedenottamoiden raakavedestä tehtävät, valvontatutkimusohjelmaan perustuvat tutkimukset. Taulukko 5.2 Tutkimus tutkimusten määrä vuodessa Koliformiset bakteerit ja E.coli 6 Pesäkkeiden lukumäärä (37 o C) 6 Suolistoperäiset enterokokit 6 Sameus 6 TOC 6 ph, alkaliteetti ja kokonaiskovuus 2 15

Kloridi 2 Natrium 2 Kalsium 2 Rauta 2 Mangaani 2 Nitraatti 2 Nitriitti 2 Sulfaattii 2 Torjunta-aineet GC+LC* 2 Pohjavesialueen suojelusuunnitelmaan (1996) perustuen kerran vuodessa (elokuu) kaikkien vedenottamoiden raakavedestä tutkitaan mineraaliöljy-yhdisteet, ammonium, sähkönjohtavuus ja kokonaisfosfori. Kerran kolmessa vuodessa tutkitaan kaikkien vedenottamoiden raakavedestä elohopea, kadmium, kromi, kupari, lyijyt, alumiini, VOC (liuottimet) ja AOX. Em. yhdisteet on viimeksi tutkittu 2011. Raakavesinäytteitä otetaan paitsi valvontatutkimusohjelman mukaisesti myös tarvittaessa tilanteen mukaan. Keväällä ja syksyllä, kun sade- ja sulamisvesiä on maaperässä runsaasti liikkeellä, otetaan vedenottamoilta ylimääräisiä mikrobinäytteitä. Näytteen oton lisäksi veden laatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä havainnoidaan vesihuoltolaitoksen toimesta vähintään kerran kuukaudessa tarkastamalla vedenottokaivojen kunto sekä havainnoimalla kaivojen lähiympäristöä. Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö PIRTEVA tekee vuosittain vedenottamoiden tarkastuksen ja määrittää sen perusteella vedenottamojen osalta edellytettävät korjaustoimenpiteet sekä niitä koskevat toimenpidesuositukset. 5.5 Pohjaveden laatu Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen vedenottamoilta saatava pohjavesi on pääsääntöisesti laadultaan hyvää. Vedenottamojen raakavedessä esiintyy ajoittain runsaiden sade- ja sulamisvesien vaikutuksesta mikrobeja (koliformisia bakteereja, E.Colia ja suolistoperäisiä enterokokkeja). Pintavedet voivat aiheuttaa pohjaveden laadussa myös maku- ja hajuvirheitä sekä sameutta. Suurten pintavesimäärien esiintyminen pohjavesissä näkyy pohjaveden korkeana humuspitoisuutena. Orgaaninen humus kuluttaa vajoveden happea, jolloin myös pohjaveden happipitoisuus alenee. Tämä lisää maaperässä mahdollisesti olevan raudan ja mangaanin liukenemista pohjaveteen. Haitallisimmin pohjavedessä oleva humus vaikuttaa pohjaveden laatuun, jos pohjavettä joudutaan klooraamaan. Tällöin veteen syntyy adsorboituvia orgaanisia klooriyhdisteitä (AOX), jotka luokitellaan terveydelle vaarallisiksi yhdisteiksi. Helposti hapettuvan orgaanisen aineen, yleensä humuksen määrää on Lempäälän pohjavedenottamoiden vedenlaatutiedoissa kuvannut KMnO 4 -luku vuoteen 2001 saakka. 16

Puhtaissa pohjavesissä KMnO 4 -luku on yleensä alle 5. Vaihmalan ja Laikan vedenottokaivoista mitatut kaliumpermanganaattiluvut, KMnO 4 -luvut, ovat vaihdelleet välillä 0,6-3,5. Sotavallassa KMnO 4 -luku on ollut välillä 1,6 3,5 ja Leukamaassa välillä 0,6 2,7 (kuva 5.3). Nykyisin orgaanisen aineksen määrää kuvataan TOC-pitoisuutena. Orgaanisen hiilen kokonaismäärä eli TOC (total organic carbon) ilmaiseen veden sisältämien orgaanisten aineiden määrän hiilipitoisuutena. Talousvesiasetuksessa ei ole suositusta TOC-pitoisuudelle. Talousvesiasetuksen suosituksen mukaan TOC-pitoisuudessa ei tulisi olla epätavallisia muutoksia. Orgaaninen aines ei sellaisenaan ole terveydelle haitallista, mutta aiheuttaa veteen väriä ja makua ja toimii mikrobiravinteena. Vaihmalan vedenottokaivon raakavedestä määritetty TOC-pitoisuus on ollut vuosina 2002-2011 keskimäärin 1,6 mg/l vaihteluvälin ollessa 1,5-1,8 mg/l. Laikan vedenottokaivon raakavedestä määritetty TOC-pitoisuus on ollut vuosina 2002-2011 keskimäärin 1,2 mg/l vaihteluvälin ollessa 1,0-1,4 mg/l. Sotavallan vedenottamon raakavedestä määritetty TOCpitoisuus on ollut vuosina 2002-2011 keskimäärin 1,7 mg/l vaihteluvälin ollessa 1,4-1,9 mg/l. Leukamaan vedenottamon raakavedestä määritetty TOC-pitoisuus on ollut vuosina 2002-2011 keskimäärin 1,1 mg/l vaihteluvälin ollessa 1,0-1,2 mg/l. Kuva 5.3. Raakaveden kaliumpermanganaattiluvut (mg/l) eri vedenottamoilla vuosina 1991-2001. Lempäälän alueen pohjavesissä on yleisesti todettu korkeita yli 10 µg/l (=0,01 mg/l) olevia arseenipitoisuuksia ja siihen tulee varautua etenkin porakaivovesien osalta. Syöpävaaralliseksi luokitellun arseenin olemassaolo pohjavedessä todetaan laboratoriossa tehtävällä määrityksellä. Arseeni ei ole ongelma Lempäälän pohjavedenottamoiden raakavedessä. Kaivot ovat tyypiltään rengaskaivoja ja pohjaveden viipymä on lyhyt. Pohjaveden arseenipitoisuus on riippuvainen veden viipymästä. Pohjavesialueiden hiekka- ja sorakerrostumissa pohjavesi virtaa nopeasti, kun taas moreenimailla veden virtausnopeus on yleensä pienempi. Savenalaisista maakerroksista peräisin oleva pohjavesi ja erityisesti porakaivojen kalliopohjavedet edustavat Suomessa vanhempaa, pitkän viipymän pohjavettä. Mitä kauemmin pohjavesi on maassa viipynyt, sitä pidempään se on ehtinyt reagoida maarakeiden ja kalliorakojen seinämien primäärisen mineraaliaineksen ja sekundääristen saostumien ja kiteytymien kanssa ja sitä enemmän veteen on liuennut alkuaineita ja yhdisteitä, kuten arseenia. Suurimmat porakaivoveden pitoisuudet löytyvät samoilta alueilta kuin kohonneet moreenin arseenipitoisuudet. Pohjavedenottamoiden raakavedestä on aikanaan tutkittu arseenipitoisuutta, mutta ei enää Lempäälän kunnan vesihuoltolaitoksen edellisen valvontatutkimusohjelman 2006-2010 aikana. Pirtevan terveystarkastaja otti vuoden 2012 huhtikuussa arseeninäytteet kaikista 17

raakavesikaivoista. Taulukossa 5.4 on esitetty Lempäälän vesihuoltolaitoksen pohjavedenottokaivojen arseenipitoisuudet. Taulukko 5.4 Pohjavedenottamo Leukamaa Sotavalta Laikka Vaihmala Arseenipitoisuus (µg/l), raja-arvo, 10 µg/l <0,2 0,29 0,22 0,32 Raakaveden rautapitoisuus on pysynyt kaikilla vedenottamoilla alhaisempana kuin sosiaali- ja terveysministeriön asettama raja-arvo 200 µg/l (kuva 5.5). Sen sijaan raakaveden mangaanipitoisuus kohosi Sotavallan vedenottamolla vuonna 2002 yli sallittavan enimmäispitoisuuden 50 µg/l (kuva 5.6). Sotavallan vedenottamon raakavedessä on mangaanipitoisuus ollut koholla myös viime vuosien aikana. Rautaa ja mangaania koskevat sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista mukaiset raja-arvot ovat teknis-esteettisiä laatusuosituksia (ei terveydellisiä laatuvaatimuksia). Kuva 5.5 Raakaveden rautapitoisuudet (µg/l) eri vedenottamoilla vuosina 1990-2011 Kuva 5.6 Raakaveden mangaanipitoisuudet (µg/l) eri vedenottamoilla vuosina 1990-2011 18

Lempäälän vedenottamoiden nitraattipitoisuudet ovat pysyneet Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman terveydellisen raja-arvon, 25 mg/l, alapuolella. Leukamaan pohjaveden nitraattipitoisuus on vaihdellut välillä 1-8 mg/l (vuonna 2011 välillä 6,8-8,2 mg/l) ja Sotavallan pohjaveden nitraattipitoisuus välillä 2-7 mg/l (vuonna 2011 välillä 3,8-4,6 mg/l). Lempoisten vedenottamolla pohjaveden nitraattipitoisuus on vaihdellut viime vuosina sekä Laikan että Vaihmalan kaivoissa pääasiassa välillä 1-10 mg/l (vuonna 2011 välillä 6-9,7 mg/l) ollen keskimäärin noin 5 mg/l. Vaihmalan kaivon raakaveden nitraattipitoisuus on vähentynyt 70-luvun lopun tasosta 11 mg/l tasoon 5 mg/l. Laikan kaivoveden nitraattipitoisuus on ollut maksimissaan 16 mg/l vuonna 2004. Talousvedessä nitraatin aiheuttamat terveysriskit kohdistuvat imeväisikäisiin lapsiin, joilla nitraatista muodostuva nitriitti voi aiheuttaa häiriötä veren punasolujen happiaineenvaihduntaan. Nitriitti poistuu aikuisella verestä eikä aiheuta vaaraa. Nitraateista ja nitriiteistä voi elimistössä muodostua N-nitroso-yhdisteitä, joiden epäillään aiheuttavan mahalaukun ja virtsarakon syöpää. Orgaanisen typen ja ammoniumtypen muuttuminen nitraatiksi pohjavedessä kuluttaa happea, minkä seurauksena myös veden happipitoisuus laskee. Tämä saattaa aiheuttaa raudan ja mangaanin pelkistymisen liukoiseen muotoon ja veden hajun ja maun huononemisen. Kuva 5.7 Raakaveden nitraattipitoisuudet (mg/l) eri vedenottamoilla vuosina 1990-2011 19

Kokemäenjoen-Selkämeren-Saaristomeren vesienhoitosuunnitelman (2009) ja edelleen Pirkanmaan Vesienhoidon toimenpideohjelman pohjavesille (2010) mukaan Lempäälän pohjavesialueilla pohjaveden kemiallinen tila on hyvä. Pohjaveden kemiallisen tilan luokittelu perustuu valtioneuvoston asetukseen vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006). Pohjaveden kemiallisen tilan katsotaan olevan hyvä, mikäli haitallisten aineiden keskimääräiset pitoisuudet eivät ylitä pohjaveden laadulle asetettuja ympäristönlaatunormeja. Kemiallinen tila voidaan katsoa hyväksi myös tilanteissa, joissa pohjaveden haitta-ainepitoisuus on ylittänyt laatunormin yhdessä tai useammassa havaintopisteessä, mikäli haitta-ainepitoisuudet eivät ole aiheuttaneet merkittävää ympäristöriskiä eivätkä merkittävästi heikentäneet muodostuman soveltuvuutta vedenhankintaan. Pirkanmaan Vesienhoidon toimenpideohjelmassa pohjavesille (2010) Lempäälä-Mäyhäjärven pohjavesialue on asiantuntija-arvioon perustuen määritetty pohjavesialueeksi, jossa liikenne (liukkaudentorjunta) riskitoimintona heikentää pohjaveden laatua. Liikenteen ei ole kuitenkaan katsottu aiheuttavan merkittävää ympäristöriskiä eikä se ole merkittävästi heikentänyt muodostuman soveltuvuutta vedenhankintaan. Luonnontilaisissa maapohjavesissä kloridia on 1-2 mg/l. Pohjaveden kloridipitoisuus johtuu vain merkityksettömältä osalta mineraaliaineksen rapautumisesta. Klorideilla ei tiedetä olevan haitallisia terveysvaikutuksia. Ne aiheuttavat makua veteen esiintyessään vähintään 200-300 mg/l:n pitoisuuksina. Kloridipitoisuuden nousu lisää pohjaveden syövyttävyyttä jo muutamien kymmenien milligrammojen pitoisuuksina. Kloridien tavoitearvona talousvedessä pidetään enintään 25 mg/l. Syövyttävyydellä on merkitystä vesihuoltolaitteiden kunnon kannalta. Korkea kloridipitoisuus saattaa lisätä metallisten vesijohtojen syöpymistä. Putkista liukenee lähinnä rautaa, kuparia ja sinkkiä. Vesilaitoksilla kloridipitoisuuden nousu lisää tarvetta raakaveden alkalointiin (veden ph:ta nostetaan, jolloin alkaliteetti nousee). Hämeen tiepiiri on toteuttanut 1992-2008 seurannan liukkauden torjuntaan käytettävän suolan vaikutuksista pohjavesiin Lempäälä-Mäyhäjärven pohjavesialueen osalta. Seurannan mukaan tarkkailupisteessä HP1D (VT 3 varrelle, tien itäpuolella) pohjaveden kloridipitoisuus (Cl) on ylittänyt (keskiarvona 44,2 mg/l vuosina 2006-2008) ympäristölaatunormin (25 mg/l). Lempäälä- Mäyhäjärven pohjavesialueella olevan Sotavallan vedenottamon raakavedessä kloridipitoisuuden keskiarvo on ollut 15,5 mg/l (vuosina 2006-2008). Lempoisten vedenottamolla vesihuoltolaitoksen toimesta tehdyn raakaveden seurannassa on havaittu tienpidon vaikutus raakaveden laatuun. Pohjaveden kloridipitoisuudet ovat ylittäneet Vaihmalan ja Laikan vedenottokaivoilla ympäristölaatunormin ja sosiaali- ja terveysministeriön esittämän tavoitearvon 25 mg/l. Laikan vedenottokaivon kloridipitoisuuden keskiarvo on ollut 27,9 20