Kappale 1 sisällysluettelo

Kappale 1 sisällysluettelo 1. SISÄILMAONGELMAISEN RAKENNUKSEN KUNTOTUTKIMUKSESTA ONNISTUNEISIIN KORJAUKSIIN... 1 1.1 Kosteus- ja mikrobivauriot ja muut sisäilman laatua heikentävät tekijät... 1 1.2 Lainsäädäntö... 3 1.3 Kuntotutkimuksesta onnistuneisiin korjauksiin... 4 1.4 Kuntotutkimuksen tekijän pätevyysvaatimukset... 8 1.5 Kuntotutkimuksen tilaaminen... 10 1.5.1 Ohjeita sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen... 12

1. SISÄILMAONGELMAISEN RAKENNUKSEN KUNTOTUTKIMUKSESTA ONNISTUNEISIIN KORJAUKSIIN 1.1 KOSTEUS- JA MIKROBIVAURIOT JA MUUT SISÄILMAN LAATUA HEIKENTÄVÄT TEKIJÄT Rakennuksen koettuun sisäilmanlaatuun vaikuttavat useat tekijät. Suomalaisessa rakennuskannassa esiintyy melko yleisesti kosteus- ja mikrobivaurioita ja niiden arvioidaan olevan rakennusten merkittävin sisäilmaongelmia aiheuttava tekijä. Sisäilmaongelmia aiheuttavat myös muut, varsinaisista rakenteiden mikrobivaurioista riippumattomat tekijät, viat ja puutteet. Tällaisia ovat esimerkiksi lämpö- ja kosteusolosuhteet, kuten liian kuiva ilma ja veto, ilmanvaihtojärjestelmän puutteet, sekä erilaiset kemialliset ja hiukkasmaiset materiaalipäästöt sekä pölyisyys. Usein sisäilmaongelmille löytyy useita selittäviä tekijöitä, jotka yhdessä aiheuttavat koetut haitat. Puutteellinen ilmanvaihto voimistaa muiden tekijöiden aiheuttamia haittoja. Sisäilmanlaatua yleisimmin heikentävät tekijät on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1.1. Yleisimmät sisäilman laatua heikentävät tekijät ja niiden aiheuttamat haitat ja oireet. Lähde: Pitkäranta ja Puhka, 2013, muokattu. Epäpuhtaus tai muu haittatekijä Allergeenit Ammoniakki Formaldehydi Hiilidioksidi (CO2) Tavanomainen lähde/syy Koti- ja lemmikkieläimet, pöly- ja varastopunkit, huonekasvit, mikrobikasvustot Materiaalien kosteusvauriot, viemärit, lemmikkieläimet Lastulevyn ym. materiaalien kosteusvauriot Ihmiset, lemmikkieläimet, heikko ilmanvaihto Haitta / oire Allergiaoireet, astma Hajuhaitat, ärsytysoireet Hajuhaitat, ärsytysoireet Väsymys, päänsärky Hiilimonoksidi CO) (häkä, Tulisijat, liikenne tukehtumis- Häkämyrkytys, kuolema Häiritsevät hajut Materiaalien kosteusvauriot, ilmavuodot rakenteista, materiaalit, kemikaalit, käyttäjät Ärsytysoireet, epämukavuus Ilmanvaihto, liian vähäinen IV-järjestelmän viat ja alimitoitus Muiden epäpuhtauksien kertymisestä aiheutuva oireilu Kuiva sisäilma Kylmä ja kuiva ulkoilma Ihon ja limakalvojen ärsytysoireet, oireiluherkkyyden kasvu Lämpötila, liian matala tai korkea, vetoisuus LVI-järjestelmän puutteet ja säätövirheet, pintasäteily, ilmavuodot Epämukavuus 1

Mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet Otsoni PAH-yhdisteet Pienhiukkaset Teolliset mineraalivillakuidut VOC-yhdisteet (haihtuvat orgaaniset yhdisteet, engl. volatile organic compounds) Kosteus- ja mikrobivauriot, ilmavuodot rakenteista, IVkanaviston epäpuhtaudet Ilmanpuhdistimet, kopiokoneet Vanhat kosteuseristeet, kivihiilipiki Ulkoilma (teollisuus, liikenne), tupakansavu, kopiokoneet, kosteusvauriot Lämmön- ja ääneneristysmateriaalit rakenteissa ja IVjärjestelmässä Kosteusvauriot, materiaalipäästöt, kemikaalit, irtaimisto Hengitystieärsytys, astma, allergiset sairaudet, hengitystieinfektioiden lisääntyminen, yleisoireet Ärsytysoireet Hajuhaitat, syöpä Sydän- ja hengityselinsairaudet, astma Silmien ja hengitysteiden ärsytysoireet Ärsytysoireet, astma Kosteusvaurio tarkoittaa liiallisesta tai pitkäaikaisesta kosteudesta aiheutuvaa materiaalin tai rakenteen kosteussietokyvyn ylittymistä tai ominaisuuksien muuttumista siten, että rakenne tai rakenteen osa tulee korjata tai vaihtaa (RIL250-2011). Mikrobi- tai homevauriolla tarkoitetaan mikrobikasvun haitallista esiintymistä rakenteissa. Haitta voi aiheutua terveydellisistä, esteettisistä tai rakenteellisista syistä. Haitallista, toimenpiteitä edellyttävää mikrobikasvustoa voi esiintyä myös ilmanvaihtojärjestelmässä. Sisäilmahaitalla tarkoitetaan yleensä olosuhdetta, jossa sisäilmassa esiintyy tilan käyttömukavuutta tai terveydellisiä olosuhteita heikentäviä tekijöitä. Merkittävä kosteus- ja homevaurio voidaan määrittää sellaiseksi vähäistä laajemmaksi rakenteelliseksi viaksi, jonka seurauksena haitallinen altistuminen epäpuhtauksille on ilmeistä tai rakenteiden toimivuus vaarantuu. Merkittävät vauriot edellyttävät kiireellistä korjaamista. Kosteusja homevaurion määritteleminen merkittäväksi ei ole pelkästään tekniseen tarkasteluun perustuva, vaan sen pitää sisältää myös altistumisen todennäköisyyden arviointi, jotta terveydellinen ulottuvuus saadaan mukaan (Reijula ym. 2012). Haitallista altistumista voivat aiheuttaa kosteusvaurioituneista rakenteista ja materiaaleista vapautuvat kemialliset, fysikaaliset ja biologiset (mm. mikrobiperäiset) epäpuhtaudet. Kosteusvaurion merkkejä ovat yleensä näkyvät muutokset pinnoilla ja materiaaleissa, tai homeen haju. Mikrobikasvulla tai -vaurioilla saattaa olla sisäilmanlaatua heikentävä vaikutus, mutta näin ei aina ole, mikäli vauriokohdasta ei ole merkittävää ilmayhteyttä sisäilmaan. Esimerkiksi ulkoverhouksessa saattaa olla korjausta vaativia home- ja lahovaurioita ilman, että vaurioilla on sisäilmavaikutuksia. Joissakin tapauksissa ainoa merkki rakennuksessa esiintyvistä mikrobivaurioista voi olla rakennuksen käyttäjien oireilu. Rakennuksen kunnon ja korjaustarpeen yhteyttä käyttäjien hyvinvointiin havainnollistavat suomalaisessa sairaalarakennuksissa tehdyn tutkimuksen tulokset; välittömiä korjauksia vaativissa tiloissa työskentelevillä todettiin selvästi enemmän rakennukseen liitettyjä oireita hyväkuntoisissa tiloissa työskenteleviin henkilöihin verrattuna (Kuva 1). 2

Oireiden ilmeneminen tai paheneminen rakennuksessa ja oireiden poistuminen tai helpottaminen sieltä poissa ollessa tukee vahvasti rakennuksen sisäilmaongelman todennäköisyyttä oireiden aiheuttajana. Kuva 1.1. Sairaalatyöntekijöiden (n = 3200) sisäilmaan liittämät oireet suhteessa heidän työtilojensa kuntoon. Niissä sairaalan tiloissa, joissa asiantuntijat löysivät välittömän korjaustarpeen, työntekijät raportoivat yleisemmin sisäilmaan liittyvistä oireista verrattuna tiloihin, joissa ei ollut korjattavaa. Kuvan lähde: Reijula ym. 2012. 1.2 LAINSÄÄDÄNTÖ Rakennusten sekä asuin- ja työtilojen terveydellisistä oloista säädetään Maankäyttö- ja Rakennuslaissa, Terveydensuojelulaissa ja Työturvallisuuslaissa. Rakennusten yleisestä terveellisyydestä, turvallisuudesta ja käyttökelpoisuudesta on säädetty Maankäyttö- ja Rakennuslain (MRL 132/1999) pykälissä 12 (Rakentamisen ohjauksen tavoitteet), 117 (Rakentamiselle asetettavat vaatimukset), 125 (Rakennuslupa) ja 166 (Rakennuksen kunnossapito). MRL 166 :n mukaisesti rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa että se täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset. Jos rakennuksen kunnossapito laiminlyödään, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen korjattavaksi. Ennen korjauskehotuksen antamista rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen omistajan esittämään rakennusta koskevan kuntotutkimuksen rakennusta koskevan terveellisyyden tai turvallisuuden johdosta ilmeisen välttämättömien korjaustoimenpiteiden selvittämiseksi. MRL 150 c :n mukaisesti rakennusvalvontaviranomaisella on eräissä tapauksissa oikeus vaatia ulkopuolisen tahon tekemä rakentamis- tai korjaussuunnitelmien tarkastus. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen sekä yleisten alueiden (mm. päivähoitotilat, koulut ja oppilaitokset, lastenkodit, vanhainkodit) terveydellisistä vaatimuksista on säädetty Terveydensuojelulain (TSL 763/1994) pykälissä 26 (Asunnon ja muun oleskelutilan terveydelliset vaatimukset) ja 27 (Asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyvä terveyshaitta). Lain mukaisesti näissä ti- 3

loissa sisäilman olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu tilassa oleskeleville terveyshaittaa. Asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa olla eläimiä eikä mikrobeja siinä määrin, että niistä aiheutuu terveyshaittaa. Terveydensuojelulaissa on säädetty myös mm. terveydensuojeluviranomaisen oikeudesta suorittaa asunnontarkastus ja tarvittaessa määrätä tehtäväksi kuntotutkimuksia epäillyn terveyshaitan selvittämiseksi (45, 46 ), oikeudesta ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöön terveyshaittaolosuhteiden arvioinnissa (49 ) sekä oikeudesta määrätä tiloja käyttökieltoon terveyshaitan nojalla (27 ). Rakennuksen käyttökelpoisuudesta vastaava taho on lähtökohtaisesti kiinteistön omistaja. Toisaalta tilan haltija (mm. osakas tai vuokralainen) on velvollinen käyttämään ja ylläpitämään tiloja asianmukaisesti ja ilmoittamaan havaitsemistaan, kiinteistönomistajan vastuulle kuuluvista epäkohdista. Haltija voi myös itse toiminnallaan aiheuttaa korjaustarpeen tai terveyshaitan, jolloin vastuu haitan poistamisesta, tai sen aiheuttamista kustannuksista, on tilan haltijalla. Kuntotutkija voi toteamansa rakennuksen kunnon ja terveydellisten olosuhteiden perusteella suositella tilojen käyttöön muutoksia, mutta suositukset eivät ole velvoittavia. Kuntotutkijalla ei ole viranomaisen valtuuksia, eikä tyypillisesti myöskään kykyä arvioida esim. käyttäjien terveydentilaa ja kaikkia siihen liittyviä tekijöitä riittävän luotettavasti. Työpaikkojen terveydellisistä vaatimuksista sekä mm. työnantajan vastuusta ja työterveyshuollon roolista on säädetty Työterveyshuoltolaissa (1383/2001) ja Työturvallisuuslaissa (738/2002). Rakennusten terveellisyyteen liittyviä asioita on käsitelty suoraan tai välillisesti myös Asuntokauppalaissa (843/1994), Asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009), Kuluttajansuojalaissa (38/1978) ja Vahingonkorvauslaissa (412/1974). Ajantasaiset versiot Suomen lainsäädännöstä ovat luettavissa sähköisessä Finlex-palvelussa (www.finlex.fi). 1.3 KUNTOTUTKIMUKSESTA ONNISTUNEISIIN KORJAUKSIIN Onnistuneen kosteusvauriokorjauksen edellytyksenä on, että ongelmien aiheuttajat ja laajuus on selvitetty riittävällä varmuudella. Rakennuksen kuntotutkimus- ja korjaushanke käynnistyy tyypillisesti käyttäjien raportoimista sisäilmaongelmista tai vuoto- tai vauriohavainnoista ja sen tavoitteena on palauttaa rakennus teknisesti ja terveydellisesti käyttötarkoitusta palvelevaan kuntoon. Huolellisesti ja riittävässä laajuudessa tehty kuntotutkimus on oleellinen osa rakennuksen korjaushanketta. Kuntotutkimuksella selvitetään rakennuksen ja rakenteiden kunto sekä kosteusvaurion aiheuttaja tai aiheuttajat, jotta osataan valita oikeat korjausmenetelmät. Samalla pyritään yleensä myös tunnistamaan muut sisäilmanlaatua heikentävät tekijät Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaushankkeen kulku on esitetty alla olevassa kuvassa 1.2. 4

Kuva 1.2. Sisäilmaongelmaisen rakennuksen korjaushankkeen kulku. Toimeksiantovaiheissa erityistä huolta tulee kiinnittää toimeksiannon (työn sisällön) määrittelyyn. Kuntoarvio vai kuntotutkimus? Kuntoarviolla tarkoitetaan menettelyä, jossa rakenteita rikkomattomin, pääosin aistinvaraisin menetelmin selvitetään kiinteistön tilojen, rakennusosien, taloteknisten järjestelmien ja ulkoalueiden kunto aistinvaraisesti, arvioidaan kiinteistön korjaustarvetta ja laaditaan pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelma. Kuntoarviossa tarkastellaan myös sisäolosuhteita ja energiataloutta. Kuntoarvio päivitetään tai uusitaan viiden vuoden välein. Kuntoarviosta poiketen kuntotutkimus tehdään siinä tarkkuudessa kuin rakenteiden todellisen kunnon, korjaustarpeiden ja -menetelmien määrittäminen edellyttää. Kuntotutkimuksessa rakenteita rikkovien menetelmien käyttö on tyypillisesti tarpeen. Sisäilmateknisessä kuntotutkimuksessa tutkitaan tarkasti kosteusvaurioituneet tai sellaisiksi epäillyt rakenteet sekä muut sisäilmanlaatuun mahdollisesti vaikuttavat rakenneosat ja talotekniset tekijät. Rakenteita rikkovista tutkimuksista sovitaan aina tilaajan kanssa erikseen. Kuntotutkimuksen laajuus ja sisältö vaihtelevat lähtötilanteesta riippuen. Jos lähtötilanteessa on tiedossa olemassa olevia kosteus- ja homevaurioita, tai jos on tapahtunut äkillinen vesivahinko, tutkimukset voidaan yleensä helposti kohdistaa oikeisiin rakenteisiin jo kuntotutkimuksen alkuvaiheessa. Tapaukset, joissa esimerkiksi käyttäjien oireilu tai tiloissa esiintyvät poikkeavat hajut viittaavat sisäilmaongelmaan mutta kosteus- ja homevaurioita ei ole tiedossa, saattavat vaatia laajoja tutkimuksia ennen kuin mahdollinen haittatekijä voidaan osoittaa ja paikallistaa. 5

Kuntotutkimuksen laajuus ja eteneminen vaihtelevat lähtökohdasta riippuen. Tapauksessa, jossa vaurion aiheuttaja on ilmeinen, ja laajuus voidaan todeta jo ensimmäisellä kohdekäynnillä, voidaan vaurioiden korjaus aloittaa ilman mittauksia ja erityistä korjaussuunnittelua. Yleensä vaurion sijainti, aiheuttaja ja laajuus joudutaan kuitenkin selvittämään asiakirjaselvityksen, riskiarvion ja paikan päällä tehtävien tutkimusten ja mittausten avulla. Laajin kuntotutkimus joudutaan suorittamaan moniongelmaisessa rakennuksessa, jossa on useasta eri syystä johtuvia vaurioita eri rakennusosissa. Sisäilmaongelmia ja -oireilua aiheuttavat myös muut tekijät kuin homevauriot. Näiden tekijöiden huomioon ottaminen ja tunnistaminen ovat tarpeen heti tutkimusten alkuvaiheessa. Kuntotutkimukset toimivat rakennuksen elinkaaren hallinnan työkaluina. Myös muita kuin kosteusvaurioiden tai sisäilmaongelmien edellyttämiä korjauksia suunniteltaessa on tärkeää tutkia rakennuksen kunto riittävän perusteellisesti. Esimerkiksi peruskorjaushankkeiden suunnittelun lähtötiedoksi on suositeltavaa tutkia rakennus mahdollisten sisäilmariskejä muodostavien vaurioiden ja puutteiden varalta, jotta nämä saadaan poistettua peruskorjauksen yhteydessä. Maanrakennuslain mukaisesti myös viranomainen voi rakennushankkeiden lupavaiheessa edellyttää rakennuksen kuntoa koskevaa selvitystä (MRL 131 ). Kuntotutkimusten tulokset kirjataan osaksi rakennuksen huoltokirjaa, joka on tärkein rakennuksen elinkaaren hallinnan työkalu. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimukseen voidaan sisällyttää myös muiden alojen kuntotutkimuksia, esimerkiksi LVI- tai julkisivututkimuksia. Myös esimerkiksi haittaainetutkimukset on usein perusteltua teettää erillisenä työnä niihin erikoistuneella toimijalla. Tällöin yhden asiantuntijan on kuitenkin vastattava koko kuntotutkimuskokonaisuuden läpiviennistä ja koordinoinnista. Kuntotutkimus toimii korjaussuunnittelun pohjana. Kuntotutkimus toimii pohjatietona korjaussuunnittelulle. Tutkimusselostuksen pohjalta laaditaan erilliset, riittävän yksityiskohtaiset korjaussuunnitelmat, joissa kuvataan korjattavat, purettavat ja uusittavat rakenteet ja mahdolliset muutokset uusien rakenteiden toteutuksessa. Lisäksi suunnitelmassa tyypillisesti ohjeistetaan korjausten käytännön toteutusta ja järjestelyjä. Mm. työmaan pölynhallintaan ja korjaustyön laadunvarmistusmenettelyihin voidaan ottaa kantaa tässä vaiheessa. Korjausten tavoitteena on tehdä rakennuksesta terveellinen ja teknisesti toimiva. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjauksen tavoitteena on palauttaa rakennus teknisesti ja terveydellisesti käyttötarkoitusta palvelevaan kuntoon. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä vanhasta rakennuksesta uusi rakennus. Korjauksessa poistetaan kosteusvaurioiden aiheuttajat. Mikrobivaurioituneet rakenteet poistetaan tai kunnostetaan siten, että niistä ei aiheudu terveyshaittoja. Uuden rakenteen suunnittelu on erityisen tärkeää kosteusteknisesti haastavien rakenteiden korjauksessa. Joustavuus ja mahdollisuus muuttaa tai laajentaa korjaussuunnitelmaa on usein tarpeen korjausvaiheessa. Erityisesti laajoissa, rakennus- ja korjaushistorialtaan monimuotoisten kohteiden korjauksissa tulee korjaustöiden edetessä usein vastaan yllätyksiä ja tilanteita, jotka edellyttävät lisätutkimuksia ja korjaussuunnitelmien muuttamista tai täydentämistä. Tähän tulisi varautua jo korjausten suunnitteluvaiheessa riittävän väljällä aikataululla ja budjetilla. Kuntotutkijan tulee mahdolli- 6

suuksien mukaan ilmoittaa raportissaan esimerkiksi vaurioiden laajuuteen liittyvät epävarmuudet, jotta tarkempiin tutkimuksiin osataan varautua. Korjausten onnistumisen seurantaa voidaan tehdä useilla eri tavoilla. Mikäli kosteus- ja mikrobivauriot ja muut sisäilmanlaatua heikentävät tekijät on kartoitettu luotettavasti, voidaan näiden tekijöiden oikein tehdyn korjaamisen olettaa ratkaisevan rakennuksen sisäilmaongelmat. Teknisestä näkökulmasta korjausten onnistumisen seuranta perustuu purku- ja korjaustyön huolelliseen suunnitteluun ja töiden suunnitelmienmukaiseen toteutukseen ja toteutuksen valvontaan. Purku- ja korjaustyöt katselmoidaan ja dokumentoidaan vaiheittain. Toteutuksen onnistumisen arvioinnissa käytetään soveltuvia laadunvarmistusmenettelyjä. Korjausten onnistumisen työkaluna voidaan käyttää myös käyttäjien sisäilmasto- ja oirekyselyä, joka toteutetaan tutkimusten alkuvaiheessa ja uudelleen korjausten päätyttyä. Sisäilmamittauksia voidaan käyttää suuntaa-antavana työkaluna sisäilman laadun paranemisen todentamisessa, mutta mittausten tulokset eivät täysin luotettavasti todenna tai poissulje sisäilmahaittojen olemassaoloa. 7

1.4 KUNTOTUTKIMUKSEN TEKIJÄN PÄTEVYYSVAATIMUKSET Sisäilma- ja kosteusteknisen kuntotutkimuksen teko edellyttää monipuolista osaamista ja kokemusta. Sisäilmateknisen kuntotutkijan työ edellyttää erikoisosaamista. Vaurioiden ja sisäilmaa heikentävien puutteiden tunnistaminen edellyttää, että tutkija tuntee eri aikakausien tyypilliset rakenneratkaisut ja rakennetyypit, LVI-tekniset ratkaisut, rakennusmateriaalit ja riskirakenteet. Vaurioiden syiden selvittäminen edellyttää, että kuntotutkija ymmärtää rakennuksen ja sen osien rakennusfysikaaliset lämmön- ja kosteudensiirtymisilmiöt ja miten eri siirtymisilmiöt voivat aiheuttaa todetun kosteusvaurion. Epäpuhtauksien kulkeutumisen ymmärtämiseksi tutkijan tulee ymmärtää rakennusten eri ilmanvaihtojärjestelmien toimintaa, ja rakennuksen painesuhteiden ja vuotoilmareittien merkitystä sisäilman laadulle. Lisäksi hänen on tunnettava mikrobikasvun edellytykset ja pystyttävä arvioimaan eri rakenneosissa esiintyvän mikrobikasvuston vaikutukset sisäilmaan. Hänen on tunnettava soveltuvat menetelmät mikrobikasvuston osoittamiseksi tai poissulkemiseksi sekä osattava suhteuttaa mikrobianalyysien tulokset kohteen rakennusteknisiin tietoihin ja havaintoihin. Tutkijan tulee tuntea normaalin ja poikkeavan sisäympäristön ominaisuudet ja tyypilliset epäpuhtaudet sekä niiden tutkimus- ja mittausmenetelmät. Hankalissa ja moniongelmaisissa rakennuksissa eri toimijoiden yhteistyön ja viestinnän merkitys kasvaa, ja kuntotutkijalla on usein hankkeessa keskeinen, koordinoiva rooli. Tällöin hyvät viestintätaidot, mukaanlukien riskiviestintä ovat tärkeitä. Koska toimintakenttä on erittäin monipuolinen ja laaja, käytännön kokemuksella on merkittävä rooli pätevyyden kerryttämisessä. Kosteus- ja sisäilmateknisiä kuntotutkimuksia tekevien henkilöiden koulutustausta ja osaaminen vaihtelevat tällä hetkellä paljon. Tutkijoiden pätevyysvaatimuksia ja koulutusta on pyritty yhtenäistämään. Hankkeessa Kosteus- ja homevaurio- sekä muiden sisäilmaongelmien asiantuntijoiden koulutuksen ja pätevöitymisen kehittäminen ja synkronointi (Kosteus- ja Hometalkoot, 2013) on esitetty, että ko. tutkimusten tekijällä tulisi olla kosteusvauriokuntotutkijan tai rakennusterveysasiantuntijan pätevyys. Kosteusvauriokuntotutkijoiden ja rakennusterveysasiantuntijoiden pätevyysvaatimukset on esitetty kohteen vaativuuden perusteella luokiteltuna taulukossa 1.2. Taulukko 1.2. Kosteusvauriokuntotutkijan ehdotetut pätevyysvaatimukset. Kosteusvauriokuntotutkija Taso Minimi- perustutkinto RaTe + Ko- Rak, op* Erittäin vaikeat kohteet AA RI 30 5 Vaikeat kohteet A teknikko 24 3 Tavanomaiset kohteet B teknikko 18 1 Rakennusterveysasiantuntija B-AA teknikko 45-60 3 *Rakennusterveyden- ja korjausrakentamisen alan opinnot, opintopisteineen. työkokemus, vuosina Rakennusterveyteen ja korjausrakentamiseen liittyvät osaamisvaatimukset tulisivat täyttyä joko perustutkinnon sisällä tai jatko-opinnoissa suoritettuna, sekä soveltuvan työkokemuksen pohjalta. Soveltuva pohjakoulutus on esimerkiksi: Rakennusmestari, -insinööri, talonrakennusinsinööri (AMK) tai talonrakennusalan DI 8

Rakennusarkkitehti tai arkkitehti LVI-teknikko, -insinööri tai LVI-alan DI Korkeakoulututkinto sisäilmastoaihealueelta Käytännön työkokemus on pätevyyden kerryttämisessä tärkeää. Erityisen tärkeää se on, mikäli rakennusalan pohjakoulutus on niukkaa. Työkokemusta tulee kerryttää tekemällä kuntotutkimusprojekteja yhteistyössä kokeneen tutkijan kanssa. Kokenut tutkija toimii alkuvaiheessa projekteissa vastuullisena tutkijana ja myöhemmin tutkimussuunnitelmien ja tutkimusselostuksien tarkastajana. Erityisesti alkuvaiheessa sekä myöhemminkin työn laajuuden sen mahdollistaessa, on erittäin suositeltavaa tehdä kenttätutkimuksia työpareina, jolloin osaaminen eri aihealueista siirtyy tehokkaasti aloittelevalle tutkijalle. Kuntotutkijan osaaminen painottuu rakennuksen tekniseen tutkimiseen ja rakennusterveysasiantuntijan osaaminen kokonaisvaltaisemmin sekä rakenteista että muista tekijöistä aiheutuvien ongelmien tutkimiseen ja ratkaisemiseen. KoHo-hankkeen mukaiset kosteusvauriokuntotutkijan ja rakennusterveysasiantuntijan vastuualueet on esitetty taulukossa 1.3. Taulukko 1.3. Hankkeessa Kosteus- ja homevaurio- sekä muiden sisäilmaongelmien asiantuntijoiden koulutuksen ja pätevöitymisen kehittäminen ja synkronointi esitetyt kuntotutkijan ja rakennusterveysasiantuntijan vastuualueet. Kosteusvauriokuntotutkija Mahd. FISEn pätevyydet ja rekisteri MRL mainitut ja mahd. kuvatut pätevyydet rakennusten kosteusvaurioiden kuntotutkijoille: Rakennusten kuntotutkimukset Kuntotutkimusprosessin veto kosteusvaurioselvityksissä (AA) Yhteenveto alkutilanteesta Tutkimussuunnitelma aikatauluineen ja kustannusarvioineen Tarvittavien tutkimusten, menetelmien ja tutkijoiden valinta Viestintä tilaajalle Yhteenveto raporttina ja suullisesti esitettynä, sekä karkea korjaussuunnitelmaehdotus Korjaushankkeen pääsuunnittelija Rakennusterveysasiantuntija VTT:n henkilösertifiointi ja rekisteri Terveydensuojelulain ja Työturvallisuuslain mukaisia ulkopuolisia asiantuntijoita Sisäympäristön asiantuntijat ja tutkijat sekä kosteusvauriokuntotutkijat (AA) Terveyshaittaa mahdollisesti aiheuttavan sisäympäristön epäpuhtauden tai olosuhteen kartoittaminen Tutkimusprosessin veto sisäympäristöselvityksissä Yhteenveto alkutilanteesta Tutkimussuunnitelma aikatauluineen ja kustannusarvioineen Tarvittavien tutkimusten ja tutkijoiden valinta Viestintä tilaajalle Sisäympäristöselvitysten yhteenveto raporttina ja suullisesti esitettynä Kosteus- ja mikrobivaurioituneen tai muuten sisäilmaongelmaisen rakennuksen kuntotutkijaa valittaessa voidaan noudattaa edellä esitettyjä pätevyysvaatimuksia, tai muutoin todentaa tutkijan riittävä pätevyys kyseiseen tehtävään. Työterveyslaitoksen tilaajan ohjeessa (TTL ja Kosteus- ja Hometalkoot, 2009) on määritelty työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvitysvaiheen vastuullisen vetäjän (tutkijan) tehtävät ja pätevyysvaatimukset. Asunto-osakeyhtiöiden sisäilmaongelmien selvitystä johtavan asiantuntijan tehtävät ja pätevyysvaatimukset on määritelty Kosteus- ja Hometalkoissa tuotetussa ohjeessa: Tilaajan ohje sisäilmaongelman ratkaisemiseen asunto- 9

osakeyhtiössä (Kosteus- ja Hometalkoot, 2013). (Vastikään uudistetussa Terveydensuojelulain (TSL) Asumisterveysasetuksessa on määritetty terveysviranomaisten käyttämien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset - HUOM. tämä kpl täydennetään kun asetuksen sisältö on tiedossa). 1.5 KUNTOTUTKIMUKSEN TILAAMINEN Alla on esitetty ohjeita tilaajalle sisäilmaselvityksen tai kuntotutkimuksen käynnistämiseen ja tilaamiseen. Kuntoarvion, sisäilmaselvityksen ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen tilaamista helpottamaan on julkaistu ohjeita, jotka on listattu tämän kappaleen lopussa. Tilaajalla on usein aktiivinen rooli kuntotutkimusten ja selvitysten aikana Kiinteistönomistaja on vastuussa rakennuksen turvallisuudesta ja käytettävyydestä, joten kuntotutkimuksen tilaa yleensä kiinteistönomistajan edustaja kuten isännöitsijä, tekninen isännöitsijä tai kiinteistöpäällikkö. Asunto-osakeyhtiöissä tilaajana on yleensä yhtiön hallitus tai isännöitsijä hallituksen valtuuttamana. Omakotitaloissa tutkimuksen tilaaja on yleensä kiinteistön omistaja. Työpaikkakiinteistöissä työnantaja on vastuussa työympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta, joten tutkimusten tilaajana ja koordinaattorina voi työpaikkarakennuksissa olla myös työnantajan edustaja. Tutkimusten suorittamisesta ja käytännön järjestelyistä tulee kuitenkin aina sopia kiinteistönomistajan kanssa. Suuremmissa kohteissa tilaajan puolelta tulee olla nimettynä henkilö, joka toimii ensisijaisena yhteyshenkilönä vastaavaan kuntotutkijaan päin. Tilaajalla on myös oltava selvillä, kuka vastaa sisäilmakorjaushankkeen eri vaiheiden päätöksenteosta ja koordinoinnista, tutkimustulosten tiedotuksesta ja korjaustoimien käynnistämisestä ja seurannasta. Kuntotutkijan näkökulmasta tilaajalla on selvityksissä erittäin tärkeä rooli tiedon välittäjänä. Ensivaiheessa tilaajan tulee osallistua tarvittavien taustatietojen hankkimiseen, ja välittää kiinteistöä tuntevien henkilöiden kuten huoltoyhtiöiden yhteystiedot ja antaa näille lupa tiedonantoon. Oleellisten lähtötietojen saaminen heti tutkimusten alkuvaiheessa on kriittistä tutkimusten kohdentamiseksi ja turhien tutkimusten välttämiseksi. Tutkimusten aikana tilaajan tulee informoida käyttäjiä tutkimuksista ja niihin liittyvistä käytännön asioista, tai vaihtoehtoisesti siirtää selkeästi tiedotusvastuu näistä kuntotutkijalle. Kuntotutkimushanketta vetää vastuullinen tutkija Tilaajan tulee palkata sisäilma- ja kosteustekniseen selvitystyöhön vastuullinen kuntotutkija, jolla on työhön riittävä pätevyys (ks. edellinen kappale). Kuntotutkimuksen suorittajaa valittaessa ja kilpailutettaessa voidaan kiinnittää huomiota seuraaviin tekijöihin: Pätevyydet Kokemus ja referenssit Malliraportit Käytettävissä oleva tutkimuskalusto Toimituskyky Selvitykseen nimetty vastuullinen tutkija osallistuu muiden mahdollisten asiantuntijoiden ja mittaajien hankkimiseen, koordinoi tutkimukset ja vetää yhteen ja tulkitsee mittaus- ja tutkimustulokset ja vastaa raportoinnista. Vastuullinen tutkija myös osallistuu tutkimusten tekoon, vähintään alkuvaiheen kartoituksiin, ja vastaa tutkimussuunnitelman teosta. Pienkohteissa vastaava tutkija hoitaa käytännön tutkimukset ja mittaukset sekä raportoinnin yleensä yksin tai työparin kanssa. 10

Parhaaseen tulokseen yleensä päästään, kun sama vastaava tutkija vastaa sisäilmaongelmaisen kohteen selvityksistä alkuvaiheesta aina korjausten jälkeiseen seurantaan saakka. Koska korjaussuunnittelusta vastaa yleensä eri taho, on erittäin tärkeää, että kuntotutkimuksen tulokset käydään läpi palaverissa korjaussuunnittelun käynnistysvaiheessa korjaussuunnittelijan kanssa. Sisäilmatyöryhmä koordinoi ja tiedottaa Työpaikkojen laajoissa ja pitkittyneissä sisäilmasto-ongelmatapauksissa kuntotutkimus on usein osa laajempaa sisäilmastoselvitysprosessia, jota varten on suositeltavaa koota sisäilmatyöryhmä. Työryhmään osallistuu työnantajan, työntekijöiden, työsuojelun, työterveyshuollon ja kiinteistönomistajan edustaja, sekä selvityksiä tekemään palkattu vastuullinen tutkija ja tarvittaessa muita asiantuntijoita. Mikäli kyseessä on esimerkiksi koulurakennus, tulee työryhmässä olla mukana myös kouluterveydenhuollon ja terveydensuojeluviranomainen sekä mahdollisesti vanhempien edustaja. Sisäilmasto-ongelmien ratkaisemisprosessia on kuvattu tarkemmin ohjeessa Tilaajan ohje sisäilmasto-ongelman selvittämiseen (Tähtinen ym. 2009). Ohjeita ja käytännön esimerkkejä viestinnän hoitamisesta löytyy Työterveyslaitoksen oppaasta Selätä sisäilmastokiista viesti viisaasti (Lahtinen ym. 2010). Tutkimusraportti luovutetaan ja esitellään työn tilaajalle Kuten kaikessa konsultointityössä, myös kuntotutkimusten kohdalla tutkimuksen tulokset ja raportti luovutetaan lähtökohtaisesti yksinomaan tilaajalle, joka määrittelee, kuinka tuloksista tiedotetaan edelleen esimerkiksi tilojen käyttäjille. Kuntotutkijalla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta luovuttaa tutkimustuloksia esimerkiksi suoraan tilojen käyttäjille. Kuntotutkimuksen tulosten ja raportin valmistuttua on suositeltavaa käydä tehdyt tutkimukset ja saadut tulokset sekä toimenpidesuositukset läpi ensin tilaajan ja vastaavan tutkijan kesken, jotta raportin tulokset ja tulkinnat ja mm. niihin liittyvät epävarmuudet varmasti siirtyvät tilaajalle tiedoksi. Tuloksista tiedotuksesta ja esimerkiksi raporttien mahdollisesta jakelusta kolmansille osapuolille tulee sopia tilaajan kanssa erikseen. Yleensä on tarkoituksenmukaista, että kuntotutkija esittelee tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset keskitetysti tilojen käyttäjille erillisessä tiedotustilaisuudessa. Samassa tilaisuudessa kiinteistönomistajan edustaja yleensä kertoo jatkotoimenpiteistä ja niiden aikatauluista. Mikäli kyseessä on työympäristö, paikalla on suositeltavaa olla myös työterveyshuollon edustaja vastaamassa käyttäjien terveysasioihin liittyviin kysymyksiin. Tapauksesta riippuen voidaan järjestää useampi tiedotustilaisuus, esimerkiksi päiväkoti- tai koulukohteessa erikseen kiinteistöstä vastaaville henkilöille sekä henkilökunnalle ja lasten vanhemmille. Laaja kuntotutkimus voidaan teettää kahdessa vaiheessa Suurissa rakennuskohteissa kuntotutkimus voidaan tilata kahdessa vaiheessa. Tämä on erityisen suositeltavaa epämääräisissä sisäilmaongelmatapauksissa, mikäli kohde on monimuotoinen ja siihen liittyy runsaasti aiempia selvityksiä ja/tai korjauksia, joista on saatavilla kirjallisia dokumentteja. Ensimmäisessä vaiheessa kohde katselmoidaan lyhyesti ja perehdytään kohteen taustaaineistoon, mukaan lukien rakennepiirustukset, aiemmat tutkimukset ja käyttäjäkyselyt. Lisäksi voidaan tehdä tilojen käyttäjille sisäilmastokysely, mikäli sellaista ei ole aiemmin tehty. Näiden pohjalta kirjoitetaan yhteenveto ja varsinainen yksilöity tutkimussuunnitelma. Toisessa vaiheessa tehdään suunnitelman mukainen kuntotutkimus. Menettelyllä vältetään turhaa samojen asioiden uudelleen tutkimista ja saadaan kokonaiskuva kohteen tilanteesta. Itse tutkimustyö voidaan myös kilpailuttaa helpommin tutkimussuunnitelman avulla. Toisinaan ongelmien todennäköiset syyt ja korjaustarpeet saatetaan tunnistaa ensivaiheen tarkastelun perusteella. Tällöin tarkempien tutkimusten sijaan voi olla järkevintä korjata ensin kuntoon tunnetut vauriot ja puutteet ja arvioida, tapahtuuko sisäilmanlaadussa parantumista. 11

Joissain tapauksissa kuntotutkimusten kenttätöiden aikana saattaa ilmetä tekijöitä, jotka vaativat esimerkiksi suunniteltua laajempia rakenneavauksia tai tavanomaisista tutkimustavoista poikkeavaa vaativaa näytteenottoa. Tällöin tutkimuksen lisätyöt saattavat olla tarpeen. Lisätöistä ja niiden kustannusvaikutuksista tulee sopia tilaajan kanssa. Kuntotutkimuksen tilaamisen yhteydessä on tärkeää, että kaikki tieto ja tilaajan tarpeet kuntotutkimukselle välittyvät työn tekijöille. Yleensä on suositeltavaa järjestää yhteinen tapaaminen, jossa esimerkiksi tarjousta tai tutkimussuunnitelmaa käydään yhdessä läpi ja tarkennetaan tarvittaessa. Tällöin varmistutaan siitä, että oleellinen tieto rakennukseen ja tilaajan toiveisiin liittyen siirtyy ja huomioidaan tutkimusta tehtäessä. 1.5.1 Ohjeita sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen Ohjeita sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen on kuvattu tarkemmin julkaisuissa: Ohje asunto-osakeyhtiöille (hallitus ja isännöitsijät): Tilaajan ohje sisäilmaongelmien ratkaisemiseen asunto-osakeyhtiössä. Kosteus- ja hometalkoot, 2013. Ohje työpaikoille (kiinteistönomistajat, isännöitsijät): Tilaajan ohje sisäilmastoongelman selvittämiseen. Työterveyslaitos, Kosteus ja hometalkoot, 2009. Näihin ohjeisiin tutustuminen on erittäin suositeltavaa kuntotutkimustilausta suunniteltaessa. 12