Kysymyksiä ja vastauksia elintarviketietojen antamista kuluttajille koskevan asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamisesta

31. tammikuuta 2013 Kysymyksiä ja vastauksia elintarviketietojen antamista kuluttajille koskevan asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamisesta 1 Johdanto Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 25. lokakuuta 2011 asetuksen (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, jäljempänä elintarviketietoasetus. Elintarviketietoasetuksella muutetaan unionin nykyisiä säännöksiä elintarvikkeiden merkinnästä, jotta kuluttajat pystyisivät tekemään tietoisia valintoja ja jotta elintarkkeiden käyttäminen olisi turvallista. Samalla halutaan varmistaa, että laillisesti valmistetut ja markkinoidut elintarvikkeet voivat vapaasti liikkua unionissa. Asetus tuli voimaan 12. joulukuuta 2011. Sitä sovelletaan 13. joulukuuta 2014 alkaen, lukuun ottamatta ravintoarvoilmoitusta koskevia säännöksiä, joita sovelletaan 13. joulukuuta 2016 alkaen. Komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto on epävirallisten työtapojen puitteissa perustanut jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa työryhmän, jotta asetuksen soveltamista koskeviin kysymyksiin voitaisiin tarjota vastauksia. Tällä asiakirjalla pyritään auttamaan kaikkia elintarvikeketjun toimijoita ja toimivaltaisia kansallisia viranomaisia ymmärtämään elintarviketietoasetusta paremmin ja soveltamaan sitä oikein. Asiakirjalla ei kuitenkaan ole minkäänlaista virallista oikeudellista asemaa, ja kiistatilanteissa lopullinen vastuu lainsäädännön tulkinnasta on Euroopan unionin tuomioistuimella. 1

2 Yleiset merkinnät 2.1 Pakollisten elintarviketietojen saatavuus ja sijoittelu (elintarviketietoasetuksen 6, 8, 12, 13 ja 37 artikla) 2.1.1 Pakattujen elintarvikkeiden pakolliset elintarviketiedot on esitettävä joko suoraan pakkauksessa tai siihen kiinnitetyssä etiketissä. Millaisia etikettejä voidaan käyttää? Kun on kyse valmiiksi pakatuista elintarvikkeista, pakolliset elintarviketiedot on esitettävä suoraan pakkauksessa tai siihen kiinnitetyssä etiketissä. Etiketillä tarkoitetaan mitä tahansa elintarvikkeen pakkaukseen tai astiaan kirjoitettua, painettua, kaavaimella tehtyä, leimattua, kohokuvioitua, kuvioitua tai liitettyä lappua, merkkiä, kuvaa tai muuta kuvausta. Etikettien on oltava helposti havaittavia, luettavia ja tarvittaessa pysyviä. Pakollisia elintarviketietoja ei saa millään tavalla peittää, himmentää tai katkaista eikä niiden huomioarvoa saa vähentää kirjallisella tai kuvallisella ilmaisulla eikä muulla väliin tulevalla materiaalilla. Tämän vuoksi etiketit eivät saa olla helposti poistettavia, jotta ei vaaranneta kuluttajille tarjottavan elintarviketiedon saatavuutta ja saavutettavuutta. Lisäksi lainsäädännössä edellytetään, että vapaaehtoisia elintarviketietoja ei saa ilmoittaa siten, että pakollisille tiedoille varattu tila siitä kärsii. Näin halutaan varmistaa, että elintarvikealan toimijat käyttävät elintarvikkeiden etikettien tilan tasapainoisesti. Voidaan käyttää mitä tahansa etikettityyppiä, jonka katsotaan täyttävän edellä mainitut kriteerit. Kun kyseessä ovat pakkaukseen kiinnitetyt tarraetiketit, jotka voidaan irrottaa, voidaan tapauskohtaisesti arvioida, täyttyvätkö yleiset tietojen saatavuutta ja asettelua koskevat vaatimukset. Huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti siihen, ovatko tällaisissa etiketeissä annetut elintarviketiedot helposti löydettävissä. 2.1.2 Onko ryhmäpakkauksessa, joka koostuu useista yksittäin pakatuista tuotteista, ilmoitettava elintarviketietoasetuksen 9 ja 10 artiklassa edellytetyt tiedot erikseen jokaisessa yksittäispakkauksessa? Tässä on kyse kaupan vaiheesta, joka edeltää myyntiä loppukuluttajalle, eikä kyseisessä vaiheessa tapahdu myyntiä tai toimittamista suurtalouksille. Tässä tapauksessa elintarviketietoasetuksen 9 ja 10 artiklassa edellytettyjen pakollisten elintarviketietojen on oltava jossakin seuraavista paikoista: pakkauksessa [eli itse ryhmäpakkauksessa] tai siihen kiinnitetyssä etiketissä tai elintarviketta koskevissa kaupallisissa asiakirjoissa, kun voidaan taata, että tällaiset asiakirjat joko seuraavat sen elintarvikkeen mukana, jota ne koskevat, tai ne lähetetään ennen toimitusta tai samanaikaisesti sen kanssa. Tällaisissa tapauksissa on seuraavat tiedot esitettävä myös siinä uloimmassa pakkauksessa, jossa valmiiksi pakatut elintarvikkeet pannaan esille, kun niitä pidetään kaupan. 2

elintarvikkeen nimi vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta erityiset säilytysolosuhteet ja/tai käyttöolosuhteet vastuussa olevan elintarvikealan toimijan nimi tai toiminimi ja osoite. Tämän vuoksi jokaista yksittäispakattua tuotetta ei sinällään tarvitse varustaa etiketillä. Jos tukku- tai vähittäiskauppias kuitenkin päättää myydä yksittäispakatut tuotteet loppukuluttajalle, sen on varmistettava, että elintarviketietoasetuksen 9 ja 10 artiklassa edellytetyt tiedot ovat jokaisessa erillisessä yksittäispakkauksessa sen tiedon pohjalta, joka on ryhmäpakkauksessa tai siihen kiinnitetyssä etiketissä taikka elintarviketta koskevissa kaupallisissa asiakirjoissa. 2.1.3 Kun ryhmäpakkaus myydään elintarviketietoasetuksen 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti suurtalouksiin ja se koostuu yksittäispakatuista osista, minne olisi merkittävä elintarviketietoasetuksen 9 ja 10 kohdassa edellytetyt pakolliset tiedot? Kun ryhmäpakkaus on tarkoitus myydä suurtalouksiin ja se koostuu yksittäispakatuista osista, pakollisten tietojen on oltava suoraan ryhmäpakkauksessa" tai siihen kiinnitetyssä etiketissä. Jos yksittäispakatut tuotteet ( ryhmäpakkauksen" sisällä) ovat loppukuluttajalle myyntiin tarkoitettuja yksiköitä, pakollisten tietojen on oltava myös jokaisessa yksittäisessä osassa. Jos näiden yksittäisten osien suurin pinta-ala on vähemmän kuin 10 cm 2, pakolliset tiedot, joiden on oltava pakkauksessa tai sen etiketissä, on rajattu seuraaviin: elintarvikkeen nimi elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa käytetyt ainesosat tai valmistuksen apuaineet, jotka on lueteltu liitteessä II, tai liitteessä II luetelluista allergioita tai intoleransseja aiheuttavista aineista tai tuotteista johdetut ainesosat tai valmistuksen apuaineet, jotka ovat mukana valmiissa tuotteessa sellaisenaan tai jossakin muussa muodossa elintarvikkeen sisällön määrä vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta. Ainesosaluettelo on annettava muilla keinoin tai asetettava saataville kuluttajan pyynnöstä. Mitä tulee erilaisiin muotoihin, joissa elintarvikkeita voidaan tarjota loppukuluttajalle suurtaloudessa, on huomattava, että annosastioita (esim. hillot, hunaja, sinappi), jotka tarjotaan suurtalouksien asiakkaille osana ateriaa, ei pitäisi katsoa myyntiyksiköiksi. Tämän vuoksi riittää, että tällaisissa tapauksissa elintarviketiedot ilmoitetaan ryhmäpakkauksissa. 3

(Huom. Pakolliset allergeenitiedot on joka tapauksessa asetettava loppukäyttäjän saataville.) 2.2 Luettelo pakollisista tiedoista (elintarviketietoasetuksen 9 artikla) 2.2.1 Voiko elintarvikealan toimija käyttää käyttöohjeissa pannun tai uunin symbolia niitä merkitsevien sanojen sijaan? Tämä ei ole mahdollista. Pakolliset tiedot, kuten käyttöohjeet, on annettava sanoin ja numeroin. Kuvien tai symbolien käyttö on ainoastaan lisäkeino näiden tietojen esittämiseen. Komissio voi kuitenkin myöhemmin antaa delegoituja tai täytäntöönpanosäädöksiä, joilla sallitaan yhden tai useamman pakollisen tiedon esittäminen kuvilla tai symboleilla sanojen tai numeroiden sijaan. 2.3 Suurimman pinta-alan määritelmä pakollisten tietojen esittämiseen käytettävän pienimmän kirjasinkoon osalta (13 artiklan 3 kohta), tiettyjen tietojen poisjättäminen (16 artiklan 2 kohta) ja vapautus ravintoarvoilmoituksesta (liitteessä V oleva 18 kohta) 2.3.1 Miten määritellään suurin pinta-ala, erityisesti tölkeissä tai pulloissa? Kun pakkaus on suorakaiteen tai laatikon muotoinen, suurimman pinta-alan määrittely on yksinkertaista: pinta-ala on yksi kyseisen pakkauksen sivu (korkeus x leveys). Suurimman pinta-alan määrittäminen on vaikeampaa sylinterimäisten pakkausten (esim. tölkit) tai pullojen kohdalla, jotka ovat muodoltaan usein epäsäännöllisiä. Käytännössä suurimpana pinta-alana" sylinterimäisissä (esim. tölkit) tai pullomaisissa pakkauksissa, joiden muoto on usein epäsäännöllinen, voidaan pitää esimerkiksi aluetta, josta luetaan pois pohja ja kansi, laipat purkkien ylä- ja alaosassa, sekä pullojen ja purkkien hartia- ja kaulaosa. 2.4 Allergeenimerkinnät [valmiiksi pakatut elintarvikkeet] 21 artiklan 1 kohdan b alakohta ja liite II) 2.4.1 Jos ainesosan nimeen sisältyy osittain allergiaa tai intoleranssia aiheuttavan aineen/tuotteen nimi (esim. "maitojauhe"), onko korostuksella merkittävä koko ainesosan nimi vai ainoastaan allergiaa tai intoleranssia aiheuttavaan aineeseen/tuotteeseen viittaavaa osa (maitojauhe vai maitojauhe)? Ainesosia lueteltaessa elintarvikealan toimijoiden on korostettava sen aineen tai tuotteen nimeä, joka vastaa elintarviketietoasetuksen liitteessä II lueteltuja nimiä. Olisi 4

siis korostettava sitä osaa ainesosan nimestä, joka vastaa liitteessä II lueteltuja aineita/tuotteita (esim. maitojauhe). Käytännössä voidaan kuitenkin myös katsoa, että koko kyseisen ainesosan korostaminen (esim. maitojauhe) täyttää oikeudelliset vaatimukset. Kun ainesosan nimi koostuu erillisistä sanoista, on luonnollisesti korostettava ainoastaan allergiaa tai intoleranssia aiheuttavan aineen/tuotteen nimeä (esim. poudre de lait, latte in polvere). 2.4.2 Jos elintarvikkeen kaikki ainesosat ovat elintarviketietoasetuksen liitteessä II lueteltuja allergiaa tai intoleranssia aiheuttavia aineita tai tuotteita, miten olisi korostettava niiden esiintymistä elintarvikkeessa? Jos kaikki elintarvikkeen ainesosat ovat allergiaa tai intoleranssia aiheuttavia aineita, ne kaikki on ilmoitettava ainesosaluettelossa ja merkittävä korostuksella. Tällaisen korostuksen merkitsemisessä on tiettyä joustoa: se voidaan esimerkiksi toteuttaa kirjasimen, tyylin tai taustavärin avulla. Jos kaikki ainesosat sisältyvät liitteen II luetteloon, ne on korostettava muihin pakollisiin tietoihin nähden. Tällainen muu tieto on esimerkiksi sana ainesosat, joka on ainesosaluettelon alussa. Korostamalla allergiaa tai intoleranssia aiheuttavia aineita ainesosaluettelossa varmistetaan, että kuluttajat tutustuvat ainesosaluetteloon. Allergiasta tai intoleranssista kärsivät kuluttajat (erityisesti kun aiheuttajana on ainesosa, joka ei kuulu elintarviketietoasetuksen luetteloon, kuten herneet) voivat näin tehdä tietoisia valintoja, jotka ovat heille turvallisia. 2.4.3 Miten osoitetaan allergiaa tai intoleranssia aiheuttavien aineiden tai tuotteiden esiintyminen elintarvikkeessa, jos elintarvikepakkauksen tai astian suurin pinta-ala on pienempi kuin 10cm 2? Jos elintarvikepakkauksen tai astian suurin pinta-ala on pienempi kuin 10cm 2, ainesosaluettelo voidaan jättää pois. Jos ainesosaluetteloa ei ole, on kuitenkin pakollista osoittaa allergiaa tai intoleranssia aiheuttavien aineiden tai tuotteiden esiintyminen elintarvikkeessa. Tämä tehdään käyttämällä sanaa sisältää, jota seuraa allergiaa tai intoleranssia aiheuttavan aineen tai tuotteen nimi. Myös tässä tapauksessa sovelletaan yleissääntöä, jonka mukaan allergiaa tai intoleranssia aiheuttavien aineiden tai tuotteiden esiintymistä ei tarvitse ilmoittaa, jos elintarvikkeen nimi selvästi viittaa kyseiseen aineeseen tai tuotteeseen. Tällöin ei myöskään edellytetä allergiaa tai intoleranssia aiheuttavien aineiden tai tuotteiden nimien lihavointia tai muuta korostusta. 2.5 Allergeenimerkinnät [pakkaamattomat elintarvikkeet] (44 artikla) 2.5.1 Voiko elintarvikealan toimija tarjota tietoa allergiaa tai intoleranssia aiheuttavista aineista tai tuotteista, joita on käytetty 5

pakkaamattoman elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa, ainoastaan kuluttajan pyynnöstä? Ei. Allergeeni-/intoleranssitiedon tarjoaminen on pakollista, kun pakkaamattoman elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa käytetään liitteessä II lueteltuja ainesosia. Tietojen on oltava saatavilla ja helposti käytettävissä, jotta kuluttaja tietää, että kyseiseen pakkaamattomaan elintarvikkeeseen liittyy allergeeni- ja intoleranssinäkökohtia. Tämän vuoksi ei ole mahdollista antaa allergeeni- /intoleranssitietoja ainoastaan kuluttajan pyynnöstä. 2.5.2 Voiko elintarvikealan toimija tarjota tietoa allergiaa tai intoleranssia aiheuttavista aineista tai tuotteista, joita on käytetty pakkaamattoman elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa, muilla keinoin kuin etiketissä, kuten esimerkiksi nykytekniikan avulla tai sanallisesti? Jäsenvaltiot voivat vahvistaa kansallisia toimenpiteitä niistä keinoista, joilla allergeenitiedot tarjotaan. Periaatteessa elintarviketiedon, myös allergeeni- /intoleranssitietojen tarjonnassa kaikki viestintäkeinot ovat sallittuja, jotta kuluttaja voi tehdä tietoon perustuvan valinnan. Tällaisia viestintäkeinoja ovat etiketit, muu oheisaineisto tai kaikki muut keinot, myös nykytekniikan välineet tai suullinen viestintä (eli todennettavissa oleva suullinen tieto). Jos kansallisia toimenpiteitä ei ole vahvistettu, pakkaamattomiin elintarvikkeisiin sovelletaan elintarviketietoasetuksen säännöksiä, jotka koskevat allergiaa tai intoleranssia aiheuttavien aineiden tai tuotteiden merkintää. Näin ollen tällaisen tiedon on oltava helposti havaittavaa, luettavaa ja tarvittaessa pysyvää. Tästä seuraa, että allergeeni-/intoleranssitiedot on annettava kirjallisina, elleivät jäsenvaltiot ole hyväksyneet erityisiä kansallisia toimenpiteitä. 2.5.3 Voiko jäsenvaltio kansallisilla toimenpiteillään sallia sen, että tietoa allergiaa tai intoleranssia aiheuttavista aineista tai tuotteista, joita on käytetty pakkaamattoman elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa, tarjotaan ainoastaan kuluttajan pyynnöstä? Allergeenitiedon tarjoamista pyynnöstä ei voida pitää tiedon antamiskeinona. Käytännön lähestymistapana voi kuitenkin olla, että kansallisissa toimenpiteissä säädetään siitä, että pakkaamattoman elintarvikkeen tuotantoon tai valmistukseen liittyvät yksityiskohtaiset allergeeni-/intoleranssitiedot voidaan antaa kuluttajan pyynnöstä. Edellytyksenä tälle on, että elintarvikealan toimija ilmoittaa näkyvällä paikalla ja siten, että ilmoitus on helposti havaittava, luettava ja tarvittaessa pysyvä, että tällaiset tiedot ovat pyynnöstä saatavilla. Tällainen menettely ilmaisee kuluttajalle, että pakkaamattomaan elintarvikkeeseen liittyy allergeeni-/intoleranssikysymyksiä ja että näitä koskevaa tietoa on saatavilla ja helposti käytettävissä. 6

2.6 Etämyynti (8 ja 14 artikla) 2.6.1 Jos elintarvikkeita myydään etämyyntinä, kuka on vastuussa a) tiedon antamisesta kuluttajalle ja b) elintarviketiedon tarjonnasta ja oikeellisuudesta? Elintarviketiedosta vastuussa oleva elintarvikealan toimija on se toimija, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta pidetään kaupan. Toimijan on varmistettava, että elintarviketiedot ovat tarjolla ja että ne ovat oikeellisia. Jos elintarvikkeet myydään etämyyntinä, vastuu pakollisen elintarviketiedon antamisesta ennen kaupan tekoa kuuluu www-sivuston omistajalle. 2.6.2 Jos elintarvikkeita pidetään kaupan etämyynnin keinoin, millaista tietoa olisi elintarviketiedoista vastuussa olevan elintarvikealan toimijan tarjottava ja missä vaiheessa? Olisi erotettava toisistaan valmiiksi pakatut elintarvikkeet 1 ja pakkaamattomat elintarvikkeet, joita myydään etämyynnin keinoin. Valmiiksi pakatut elintarvikkeet: Elintarviketiedoista vastuussa olevan elintarvikealan toimijan on ennen kaupan tekoa annettava kaikki pakolliset elintarviketiedot 2 lukuun ottamatta vähimmäissäilyvyysaikaa tai viimeistä käyttöajankohtaa. Pakollisen elintarviketiedon määritelmään sisältyvät kaikki tiedot, joita EU:n lainsäädännössä yleisesti edellytetään tarjottavan loppukäyttäjälle, eivätkä ne siis rajoitu pelkästään elintarviketietoasetuksen mukaisiin tietoihin. Pakolliset elintarviketiedot on annettava joko etämyynnin tukiaineistossa tai ne tarjottava muulla soveltuvalla keinolla, jonka elintarvikealan toimija selkeästi ilmaisee, ja ilman loppukäyttäjälle koituvia lisäkustannuksia. Lisäksi elintarviketiedoista vastuussa olevan elintarvikealan toimijan on toimitushetkellä ennen kaupan tekoa annettava kaikki pakolliset tiedot, vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta mukaan luettuina. Pakkaamattomat elintarvikkeet: Elintarvikealan toimijan on annettava ainoastaan allergeenitiedot, ellei kansallisissa toimenpiteissä edellytetä kaikkien elintarviketietoasetuksen 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen tietojen tai osan niistä antamista. Allergeenitiedot tai muut tiedot, joiden antamista edellytetään kansallisessa lainsäädännössä, olisi annettava a) ennen kaupan tekoa joko ilmoittamalla tiedot etämyynnin tukiaineistossa tai muulla soveltuvalla keinolla, jonka elintarvikealan toimija selkeästi ilmaisee, ja ilman loppukäyttäjälle koituvia lisäkustannuksia sekä b) toimitushetkellä. 1 Valmiiksi pakattu elintarvike on määritelty elintarviketietoasetuksen 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa. 2 Pakolliset elintarviketiedot on määritelty elintarviketietoasetuksen 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa. 7

2.6.3 Jos valmiiksi pakattuja elintarvikkeita pidetään kaupan etämyynnin keinoin, onko elintarvikealan toimijan direktiivin 2011/91/EU mukaisesti ilmoitettava "eränumero ennen kuin kauppa tehdään? Pakollisilla elintarviketiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka unionin säännösten mukaan on annettava loppukuluttajalle. Eränumerosta säädetään elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 13. joulukuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/91/EU. Tätä tietoa ei kuitenkaan ole tarkoitettu loppukuluttajalle. Se on lähinnä työkalu, jolla varmistetaan jäljitettävyys, eikä se vaikuta kuluttajan valintoihin. Sen vuoksi tämän tiedon antamisen ei käytännössä ole pakollista ennen kaupan tekemistä. 2.7 Ainesosaluettelo (18 ja 20 artikla) 2.7.1 Olisiko valmistetut nanomateriaalit ilmoitettava ainesosaluettelossa? Onko tähän poikkeuksia? Kaikki valmistettua nanomateriaalia sisältävät ainesosat on ilmoitettava selkeästi ainesosaluettelossa. Tällaisten ainesosien nimen jälkeen on merkittävä sulkuihin sana "nano". Valmistettuja nanomateriaaleja ei tarvitse ilmoittaa ainesosaluettelossa, kun niiden muotona on jokin seuraavista elintarvikkeen osista: elintarvikelisäaineet ja elintarvike-entsyymit: o jotka ovat elintarvikkeessa yksinomaan siksi, että ne sisältyivät yhteen tai useampaan elintarvikkeen ainesosaan asetuksen (EY) N:o 1333/2008 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun siirtoperiaatteen mukaisesti, eikä niillä ole teknologista vaikutusta valmiissa tuotteessa tai o joita käytetään valmistuksen apuaineina kantaja-aineet ja aineet, jotka eivät ole elintarvikelisäaineita mutta joita käytetään samalla tavalla ja samassa tarkoituksessa kantaja-aineina pitoisuuksina, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä valmiissa tuotteessa edelleen, myös muuttuneessa muodossa, olevat aineet, jotka eivät ole elintarvikelisäaineita, mutta joita käytetään samalla tavalla ja samassa tarkoituksessa valmistuksen apuaineina. 2.8 Siirtymätoimenpiteet (54 artikla) 2.8.1 Voiko elintarvikealan toimija saattaa markkinoille ennen 13. joulukuuta 2014 tuotteita, joissa on elintarviketietoasetuksen mukaiset merkinnät? Kyllä, elintarvikealan toimija voi saattaa markkinoille ennen 13. joulukuuta 2014 tuotteita, joissa on elintarviketietoasetuksen mukaiset merkinnät, sillä edellytyksellä, 8

että ne eivät ole ristiriidassa direktiivin 2000/13/EY mukaisten merkintävaatimusten kanssa, joita sovelletaan 12. joulukuuta 2014 asti. Direktiivin 2000/13/EY mukaisesti esimerkiksi parasta ennen -päiväys on merkittävä samaan nähtävissä olevaan kenttään kuin nimi, jolla tuotetta myydään, nettomäärä (pakattujen elintarvikkeiden) ja todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina (yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävät juomat). Elintarviketietoasetuksen mukaisesti parasta ennen -päiväystä ei enää tarvitse merkitä samaan nähtävissä olevaan kenttään. Jos elintarvikealan toimijat noudattaisivat tässä tapauksessa elintarviketietoasetuksen vaatimuksia ennen sen soveltamispäivää (eli ennen 13. joulukuuta 2014), ne toimisivat direktiivin 2000/13/EY vastaisesti. 2.9 Ainesosien ilmoittaminen ja merkitseminen (liite VII) 2.9.1 Onko mahdollista laittaa seuraava ilmoitus etikettiin: osittain hydrogenoitua rapsiöljyä tai palmuöljyä, jos tuottaja vaihtaa kasviöljyn lähdettä? Ei, tällainen merkintä ei ole elintarviketietoasetuksen mukainen. Sellaisen tiedon esittäminen elintarvikkeen ominaisuuksista, joka ei ole riittävän oikeellista tai tarkkaa ja jonka seurauksena kuluttajaa voitaisiin johtaa harhaan, ei ole mahdollista. 2.9.2 Onko kasvialkuperää koskeva luettelo pakollinen kaikille kasviöljyjä tai -rasvoja sisältäville elintarvikkeille elintarvikkeessa olevan öljyn tai rasvan määrästä riippumatta? Kyllä, se on pakollinen riippumatta elintarvikkeessa olevan öljyn tai rasvan määrästä. 2.10 Pakastuspäivä tai ensimmäisen pakastuksen päivä, jos tuote on pakastettu useamman kuin yhden kerran, pakastetun lihan, pakastettujen raakalihavalmisteiden ja pakastettujen jalostamattomien kalastustuotteiden merkinnöissä (liite III) 2.10.1 Onko pakastuspäivä tai ensimmäisen pakastuksen päivä, jos tuote on pakastettu useamman kuin yhden kerran, pakollinen pakkaamattoman pakastetun lihan, pakastettujen raakalihavalmisteiden ja pakastettujen jalostamattomien kalastustuotteiden merkinnöissä? Ei. Pakastuspäivä on pakollinen ainoastaan valmiiksi pakattujen pakastetun lihan, pakastettujen raakalihavalmisteiden ja pakastettujen jalostamattomien kalastustuotteiden merkinnöissä. Jäsenvaltiot voivat päättää tämän vaatimuksen laajentamisesta koskemaan myös näitä tuotteita pakkaamattomina. 2.10.2 Miten jalostamattomat kalastustuotteet määritellään elintarviketietoasetuksessa? Kalastustuotteilla tarkoitetaan kaikkia luonnonvaraisia tai viljeltyjä meren tai makean veden eläimiä (lukuun ottamatta eläviä simpukoita, eläviä piikkinahkaisia, eläviä vaippaeläimiä ja eläviä merikotiloja ja kaikkia nisäkkäitä, matelijoita ja sammakoita) 9

sekä kaikkia niiden syötäviä muotoja, osia ja niistä saatuja tuotteita. Jalostamattomat kalastustuotteet ovat kalastustuotteita, jotka eivät ole läpikäyneet jalostamiskäsittelyä, ja niihin luetaan mukaan tuotteet, jotka on jaettu, ositettu, annosteltu, viipaloitu, leikattu luuttomiksi, jauhettu massaksi, nyljetty, murskattu, leikattu, puhdistettu, siistitty, jäähdytetty, jäädytetty, pakastettu tai sulatettu. 2.10.3 Miten pakastuspäivä ilmoitetaan? Pakastuspäivä tai ensimmäisen pakastuksen päivä on ilmoitettava seuraavasti: Sen edessä on oltava sanat "Pakastettu ". Näiden sanojen jälkeen on esitettävä itse päivämäärä tai viittaus siihen, mihin ajankohta on merkitty. Ajankohdassa on ilmoitettava selväkielisesti päivä, kuukausi ja vuosi tässä järjestyksessä, esim. Pakastettu pp/kk/vvvv. 10

2.11 Lisätyn veden ilmoittaminen elintarvikkeen nimen yhteydessä (liitteessä VI oleva 6 kohta) Tällä vaatimuksella pyritään suojelemaan kuluttajia sopimattomilta ja harhaanjohtavilta käytännöiltä, kun on kyse leikkeen, paistin, viipaleen, annoksen tai ruhon muodossa olevasta lihavalmisteesta tai palan, viipaleen, annoksen tai fileen taikka kokonaisen kalastustuotteen muodossa olevasta kalatuotteesta, johon on valmistusprosessin aikana lisätty vettä ilman teknisiin syihin pohjautuvaa perustetta. Kuluttajat eivät odota huomattavaa määrää vettä tällaisissa elintarvikkeissa. Veden lisäys voi kasvattaa liha- /kalavalmisteiden painoa. Tämän vuoksi lisätyn veden ilmoittaminen näiden elintarvikkeiden nimessä antaa kuluttajalla mahdollisuuden erottaa kyseiset elintarvikkeet ensisilmäyksellä. 2.11.1 Missä tapauksessa on elintarvikkeen nimeen sisällytettävä maininta lisätystä vedestä, jonka määrä valmiissa tuotteessa ylittää 5 painoprosenttia? Maininta lisätystä vedestä, jonka määrä valmiissa tuotteessa ylittää 5 painoprosenttia, on sisällytettävä elintarvikkeen nimeen seuraavissa tapauksissa: leikkeen, paistin, viipaleen, annoksen tai ruhon muodossa olevat lihavalmisteet ja raakalihavalmisteet; palan, viipaleen, annoksen tai fileen muodossa olevat kalastustuotteet ja kalastustuotteista saadut raakavalmisteet tai kokonaiset kalastustuotteet. Sen määrittäminen, täyttääkö elintarvikevalmiste nämä vaatimukset, on tehtävä tapauskohtaisesti ja se on ensisijaisesti elintarvikealan toimijoiden ja myöhemmin valvontatoiminnan yhteydessä jäsenvaltioiden tehtävänä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon elintarvikkeen ulkoasu. Suuntaa-antavasti voidaan sanoa, että makkaroiden (esim. mortadella, nakit), veripaltun, lihamurekkeen, liha-/kalapateiden, liha- /kalapyöryköiden kaltaisissa elintarvikkeissa ei edellytetä tällaista merkintää. 2.12 Nettomäärän ilmoittaminen (liitteessä IX olevat 4 ja 5 kohta) 2.12.1 Jos ilmoitetaan nettomäärä valmiiksi pakatuista elintarvikkeista, jotka koostuvat useista yksittäin pakatuista osista, joiden koko voi vaihdella, onko elintarvikealan toimijan ilmoitettava myös yksikköpakkausten kokonaismäärä? Voiko tämä olla lukumäärän keskiarvo? Valmiiksi pakatuissa elintarvikkeissa, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta yksikköpakkauksesta, joita ei katsota myyntiyksiköiksi ja jotka eivät sisällä samaa määrää samaa tuotetta, on koko pakkauksen nettomäärän lisäksi ilmoitettava näiden yksikköpakkausten kokonaislukumäärä. Jos hyvien valmistustapojen mukaisesti toimittaessa yksikköpakkausten tarkan kokonaismäärän ilmoittaminen ei ole mahdollista teknisten (ei kappalemäärän valvontaa) tai muiden valmistuksellisten rajoitusten vuoksi, tämä lukumäärä voi 11

poikkeuksellisesti olla keskimääräinen lukumäärä. Voidaan myös käyttää termiä noin tai muuta vastaavaa sanamuotoa tai lyhenteitä. 2.12.2 Asetuksen mukaan jos elintarvike on glaseerattu, ilmoitetaan nettopaino ilman glaseerausta. Tämä tarkoittaa, että tällaisissa tapauksissa elintarvikkeen nettopaino vastaa valutettua nettopainoa. Onko sekä nettopaino että valutettu nettopaino ilmoitettava etiketissä? Jos kiinteää elintarviketta pidetään kaupan astiassa olevassa liemessä, on nettopainon/- määrän lisäksi ilmoitettava myös elintarvikkeen valutettu nettopaino. Tämän kohdan soveltamista varten katsotaan, että jäädytetty tai pakastettu vesi on nestettä, mistä seuraa velvoite sisällyttää etiketin tietoihin nettopainon lisäksi valutettu nettopaino. Elintarviketietoasetuksessa säädetään lisäksi, että jos jäädytetty tai pakastettu elintarvike on glaseerattu, nettopainoon ei pitäisi sisällyttää glaseerausta (nettopaino ilman glaseerausta). Tästä seuraa, että glaseeratun elintarvikkeen ilmoitettava nettopaino on sama kuin sen valutettu nettopaino. Tämän mukaisesti ja kuluttajan harhaanjohtamisen välttämiseksi ovat seuraavat nettoilmoitukset mahdollisia: Kaksinkertainen ilmoitus: - nettopaino: X g ja - valutettu paino: X g Vertaileva ilmoitus: - nettopaino = valutettu paino = X g Yksi ainoa merkintä: - valutettu paino X g - nettopaino (ilman glaseerausta) X g 12

3 Ravintoarvoilmoitus 3.1 Sovelletaanko elintarviketietoasetuksessa vahvistettuja ravintoarvoilmoitusta koskevia sääntöjä kaikkiin elintarvikkeisiin? (29 artikla) Sääntöjä ei sovelleta seuraaviin elintarvikkeisiin, joihin sovelletaan ravintoarvoilmoitusta koskevia omia sääntöjä: - ravintolisät - luonnon kivennäisvesi - erityisravinnoksi tarkoitetut elintarvikkeet, paitsi tilanteet, joissa ei ole erityissääntöjä, jotka liittyvät ravintoarvoilmoituksen erityispiirteisiin (ks. myös erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista 6. toukokuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/39/EY ja mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erityisdirektiivit). 3.2 Mitä on ilmoitettava? (13, 30, 32, 34 ja 44 artikla sekä liitteet IV ja XV) Pakollisiin ravintoarvomerkintöihin on sisällytettävä kaikki seuraavat tiedot ja lisäksi kaikkien niiden ravintoaineiden tai muiden aineiden määrä, joista on esitetty ravitsemus- tai terveysväite: energiasisältö sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrä. Energiasisältö on esitettävä sekä kilojouleina (kj) että kilokaloreina (kcal). Kilojoulearvo ilmoitetaan ensin ja sen jälkeen arvo kilokaloreina. Lyhennettä kj/kcal voidaan käyttää. Tietojen esitysjärjestys on seuraava: energia rasva josta tyydyttynyttä hiilihydraatti josta sokereita proteiini 13

suola Jos tilaa on riittävästi, ilmoitus on annettava taulukkomuodossa, numeroarvot suorassa linjassa. Vaakarivimuotoa voidaan käyttää, jos tilaa ei ole riittävästi tietojen taulukkomuotoista esitystä varten. Kirjasimen vähimmäiskokoa koskevia sääntöjä sovelletaan ravintoarvoilmoitukseen, ja se on painettava kirjasinkoolla, jonka x-korkeus on vähintään 1,2 mm. Kun on kyse pakkauksista ja astioista, joissa suurimman pinnan pinta-ala on pienempi kuin 80 cm 2, x- korkeuden on oltava vähintään 0,9 mm. X-korkeus on määritelty elintarviketietoasetuksen liitteessä IV. (Huom. Sellaisiin pakkauksiin tai astioihin pakatut elintarvikkeet, joissa suurimman pinnan pinta-ala on pienempi kuin 25 cm 2, on vapautettu pakollista ravintoarvoilmoitusta koskevasta vaatimuksesta (ks. kysymys 3.5, kohta 18). Jos tuotteen energiasisältö tai siinä olevan ravintoaineen (tai ravintoaineiden) määrä on vähäinen, niitä koskevat tiedot voidaan korvata esimerkiksi maininnalla sisältää vähäisiä määriä ; tämän maininnan on oltava ravintoarvoilmoituksen välittömässä läheisyydessä (ks. kysymys 3.15 vähäisen määrän käsitteen osalta). Kun on kyse pakkaamattomista elintarvikkeista, ravintoarvoilmoituksen sisältö voidaan rajata energiasisältöön tai energiasisältöön sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, sokereiden ja suolan määrään. 3.3 Mikä on ravintoarvoilmoituksessa käytettävä viitemäärä? (32 ja 33 artikla, liite XV) Vitamiineja ja kivennäisaineita koskeva ilmoitus, ks. kysymys 3.7. Ravintoaineiden määrät ilmaistaan grammoina (g) elintarvikkeen 100 grammaa tai 100 millilitraa (ml) kohden, ja energiasisältö kilojouleina (kj) ja kilokaloreina (kcal) elintarvikkeen 100 grammaa tai 100 millilitraa (ml) kohden. Arvot voidaan lisäksi ilmoittaa elintarvikkeen annosta/kulutusyksikköä kohden. Annoksen tai kulutusyksikön on oltava helposti kuluttajan tunnistettavissa, sen koko on ilmoitettava etiketissä ravintoarvoilmoituksen välittömässä läheisyydessä ja pakkaukseen sisältyvien annosten tai yksiköiden lukumäärä on ilmoitettava etiketissä. Energiasisältö sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrä voidaan lisäksi ilmaista prosenttiosuutena saannin vertailuarvoista, jotka annetaan jäljempänä olevassa taulukossa 100 grammaa tai 100 millilitraa kohden. Tällaisen 100 millilitraa tai 100 grammaa kohden annetun ilmoituksen lisäksi tai sen sijaan voidaan ilmaista prosenttiosuus saannin vertailuarvoista annosta tai kulutusyksikköä kohden. 14

Energia tai ravintoaine Saannin vertailuarvo Energia 8 400 kj / 2 000 kcal Rasvan kokonaismäärä Tyydyttyneet rasvat Hiilihydraatti Sokerit Proteiini Suola 70 g 20 g 260 g 90 g 50 g 6 g Kun prosenttiosuus saannin vertailuarvoista ilmaistaan 100 grammaa tai 100 millilitraa kohden, ravintoarvoilmoituksen on sisällettävä seuraava maininta: Aikuisen keskivertokäyttäjän saannin vertailuarvo (8 400kJ/2 000kcal). Pakkaamattomien elintarvikkeiden ravintoarvoilmoitus voidaan antaa pelkästään annosta tai kulutusyksikköä kohden. 3.4 Voidaanko muita ilmaisumuotoja käyttää? (35 artikla) Edellä annettujen ilmaisumuotojen (100 g/ml kohden, annosta kohden, prosenttiosuus saannin vertailuarvoista) ja esitystapojen (ravintoaineen nimi, numeroarvo) lisäksi myös muut graafiseen ilmaisuun tai symboleihin perustuvat ilmaisu- tai esitystavat ovat mahdollisia sillä edellytyksellä, että - ne perustuvat luotettavaan ja tieteellisesti pätevään kuluttajatutkimukseen eivätkä ne johda kuluttajaa harhaan - niiden kehittäminen on tulosta laajasta sidosryhmien kuulemisesta - niillä pyritään helpottamaan sitä, että kuluttaja ymmärtää elintarvikkeen osuuden ja merkityksen ruokavalion energia- ja ravintoainesisällössä 15

- muiden ilmaisemistapojen osalta ne perustuvat joko liitteessä XIII säädettyihin yhdenmukaistettuihin saannin vertailuarvoihin tai niiden puuttuessa yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön energian tai ravintoaineiden saannista - ne ovat objektiivisia ja syrjimättömiä ja - ne eivät aiheuta esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle. 3.5 Mitä ovat vapautukset? (16 artiklan 4 kohta, 44 artiklan 1 kohdan b alakohta ja liite V) Seuraavat tuotteet on vapautettu pakollisista ravintoarvomerkinnöistä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa esitetään ravitsemus- tai terveysväite: 1. Jalostamattomat tuotteet, jotka koostuvat yhdestä ainoasta ainesosasta tai ainesosien ryhmästä 2. Jalostetut tuotteet, jotka on jalostettu ainoastaan kypsyttämällä ja jotka koostuvat yhdestä ainoasta ainesosasta tai ainesosien ryhmästä 3. Juomavedet, myös sellaiset, joihin ei ole lisätty muita ainesosia kuin hiilidioksidia ja/tai aromeja 4. Yrtti, mauste tai niiden sekoitukset 5. Suola ja ruokasuolavalmisteet 6. Pöytämakeuttajat 7. Kahviuutteet ja sikuriuutteet, kokonaiset tai jauhetut kahvipavut sekä kokonaiset tai jauhetut kofeiinittomat kahvipavut 8. Yrtti- ja hedelmäuutejuomat, tee, kofeiiniton tee, pikatee tai liukoinen tee tai teeuute, kofeiiniton pikatee tai liukoinen tee tai teeuute, jotka eivät sisällä muita lisättyjä ainesosia kuin aromeja, jotka eivät muuta teen ravintoarvoa 9. Käymisen avulla valmistetut etikat ja etikankorvikkeet, myös sellaiset, joihin ei ole lisätty muita ainesosia kuin aromeja 10. Aromit 11. Elintarvikelisäaineet 12. Valmistuksen apuaineet 13. Elintarvike-entsyymit 14. Liivate 15. Hillon hyytelöimiseen käytettävät aineet (muut kuin lisäaineet) 16. Hiiva 16

17. Purukumit 18. Sellaisiin pakkauksiin tai astioihin pakatut elintarvikkeet, joissa suurimman pinnan pinta-ala on pienempi kuin 25 cm 2 19. Elintarvikkeet, käsityönä valmistetut elintarvikkeet mukaan lukien, joita pieniä tuotemääriä tuottava valmistaja toimittaa suoraan loppukuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan loppukuluttajalle 20. Alkoholijuomat (jotka sisältävät yli 1,2 prosenttia alkoholia) 21. Pakkaamattomat elintarvikkeet (ellei merkintöjä edellytetä kansallisissa toimenpiteissä). Jos ravintoarvotietoja annetaan vapaaehtoisesti, niissä on noudatettava pakollisten ravintoarvomerkintöjen sääntöjä. On kuitenkin huomattava seuraavaa: - Alkoholijuomien ravintoarvoilmoitus ei ole pakollinen, ja se voidaan rajata energiasisältöön. Mitään erityistä esitysmuotoa ei edellytetä. - Kun on kyse pakkaamattomista elintarvikkeista, ravintoarvoilmoitus voidaan rajata energiasisältöön tai energiasisältöön ja rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, sokereiden ja suolan määrään. Se voidaan antaa pelkästään annosta tai kulutusyksikköä kohden sillä edellytyksellä, että annoksen tai kulutusyksikön koko on ilmaistu ja annosten tai yksiköiden lukumäärä ilmoitetaan. 3.6 Mitä muita ravintoaineita voidaan ilmoittaa? (30 artiklan 2 kohta, 32, 33 ja 34 artikla, liite XV) Pakollista ravintoarvoilmoitusta voidaan täydentää ilmoittamalla määrä yhdestä tai useammasta seuraavista: a) kertatyydyttymättömät rasvat b) monityydyttymättömät rasvat c) polyolit d) tärkkelys e) ravintokuitu f) vitamiinit ja kivennäisaineet (ks. myös 3.7 jäljempänä). Tietojen esitysjärjestys on tarvittaessa seuraava: energia rasva 17

josta tyydyttyneet rasvat kertatyydyttymättömät rasvat; monityydyttymättömät rasvat; hiilihydraatti josta sokerit, polyolit; tärkkelys; ravintokuitu proteiini suola vitamiinit kivennäisaineet ja Jos tilaa on riittävästi, ilmoitus on annettava taulukkomuodossa, numeroarvot suorassa linjassa. Vaakarivimuotoa voidaan käyttää, jos tilaa ei ole riittävästi tietojen taulukkomuotoista esitystä varten. Nämä ravintoaineet ilmoitetaan grammoina (g) 3 tuotteen 100 grammaa tai 100 millilitraa kohden voidaan lisäksi ilmoittaa tuotteen annosta tai kulutusyksikköä kohden. Pakkaamattomien elintarvikkeiden ravintoarvoilmoitus voidaan antaa pelkästään annosta tai kulutusyksikköä kohden. 3.7 Mitä vitamiineja ja kivennäisaineita voidaan ilmoittaa? Mitkä ovat tuotteessa esiintyvää vähimmäismäärää koskevat ehdot? Mitä yksikköä olisi käytettävä ilmoituksessa? (30 artiklan 3 kohta, 32 artiklan 2 ja 3 kohta ja 33 artiklan 1 kohta, liite XIII) Kaikki jäljempänä olevassa taulukossa luetellut vitamiinit ja kivennäisaineet voidaan ilmoittaa, jos niitä esiintyy merkitseviä määriä. Merkitsevä määrä lasketaan seuraavasti: 3 Ks. myös vitamiinien ja kivennäisaineiden erityiset mittayksiköt kohdassa 3.7 olevassa taulukossa. 18

muiden tuotteiden kuin juomien osalta 15 prosenttia jäljempänä olevassa taulukossa annetuista ravintoaineiden viitearvoista, jotka saadaan 100 grammasta tai 100 millilitrasta juomien osalta 7,5 prosenttia jäljempänä olevassa taulukossa annetuista ravintoaineiden viitearvoista, jotka saadaan 100 millilitrasta, tai 15 prosenttia jäljempänä olevassa taulukossa annetuista ravintoaineiden viitearvoista, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen. Vitamiinit ja kivennäisaineet ilmiotetaan käyttäen jäljempänä olevassa taulukossa täsmennettyjä yksiköitä ja prosenttiosuutena mainitussa taulukossa täsmennetyistä viitearvoista 100 grammaa tai 100 millilitraa kohden. Nämä tiedot voidaan lisäksi ilmoittaa annosta tai kulutusyksikköä kohden. Vitamiinit kivennäisaineet, voidaan ilmoittaa ja jotka Ravintoaineiden viitearvot A-vitamiini (μg) 800 D-vitamiini (μg) 5 E-vitamiini (mg) 12 K-vitamiini (μg) 75 C-vitamiini (mg) 80 Tiamiini (mg) 1,1 Riboflaviini (mg) 1,4 Niasiini (mg) 16 B6-vitamiini (mg) 1,4 Foolihappo (μg) 200 B12-vitamiini (μg) 2,5 Biotiini (μg) 50 Pantoteenihappo (mg) 6 Kalium (mg) 2 000 Kloridi (mg) 800 Kalsium (mg) 800 19

Vitamiinit kivennäisaineet, voidaan ilmoittaa ja jotka Ravintoaineiden viitearvot Fosfori (mg) 700 Magnesium (mg) 375 Rauta (mg) 14 Sinkki (mg) 10 Kupari (mg) 1 Mangaani (mg) 2 Fluoridi (mg) 3,5 Seleeni (μg) 55 Kromi (µg) 40 Molybdeeni (μg) 50 Jodi (μg) 150 3.8 Miten voidaan määrittää elintarvikkeen ravintoainesisältö? (31 artiklan 4 kohta) Ilmoitettavien arvojen on oltava keskiarvoja, jotka pohjautuvat seuraaviin: - elintarvikkeen analyysi - laskelma, joka on tehty käytettyjen ainesosien tunnettujen tai todellisten keskiarvolukujen perusteella tai - yleisesti tunnettu ja hyväksytty tieto. 3.9 Miten voidaan määrittää elintarvikkeen energiasisältö? (31 artiklan 1 kohta, liite XIV) Energiasisältö on laskettava käyttämällä seuraavia muuntokertoimia: Ravintoaine hiilihydraatti (lukuun ottamatta polyoleja) Muuntokerroin 17 kj/g 4 kcal/g 20

Ravintoaine polyolit proteiini rasva salatrimit alkoholi (etanoli) orgaaninen happo ravintokuitu erytritoli Muuntokerroin 10 kj/g 2,4 kcal/g 17 kj/g 4 kcal/g 37 kj/g 9 kcal/g 25 kj/g 6 kcal/g 29 kj/g 7 kcal/g 13 kj/g 3 kcal/g 8 kj/g 2 kcal/g 0 kj/g 0 kcal/g 3.10 Olisiko elintarvikkeen ravintoainesisältö ilmoitettava sellaisena kuin se on myytävänä vaiko nautittavaksi valmistettuna? (31 artiklan 3 kohta) Ravintoarvoilmoitus vaaditaan elintarvikkeesta sellaisena kuin se myydään, mutta soveltuvissa tapauksissa ilmoitus voi sen sijaan koskea nautittavaksi valmistettua elintarviketta, kunhan annetaan riittävän yksityiskohtaiset valmistusohjeet. On siis mahdollista ilmoittaa elintarvikkeen ravintoainesisältö ainoastaan nautittavaksi valmistettuna, esimerkiksi kuivatun keittojauheen kaltaisista elintarvikkeista. 3.11 Milloin voidaan ilmoittaa, että suolapitoisuus johtuu yksinomaan luonnollisesti esiintyvästä natriumista? (30 artiklan 1 kohta) Maininta siitä, että suolapitoisuus johtuu yksinomaan luontaisesti esiintyvästä natriumista, voidaan liittää ravintoarvoilmoituksen välittömään läheisyyteen elintarvikkeissa, joihin ei ole lisätty suolaa, kuten maito, vihannekset, liha ja kala. Jos suolaa on lisätty jalostuksen aikana tai lisäämällä suolaa sisältäviä ainesosia, kuten kinkkua, juustoa, oliiveja, anjoviksia jne., tätä mainintaa ei voida käyttää. 3.12 Voidaanko energiapitoisuus ilmoittaa ainoastaan kilokaloreina (kcal), jos ravintoarvotiedot toistetaan vapaaehtoisesti pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä? (32 artiklan 1 kohta, liite XV) Ei. Energiapitoisuus on ilmoitettava kaikkialla johdonmukaisesti sekä kilojouleina (kj) että kilokaloreina (kcal). 21

3.13 Onko mahdollista nimetä vapaaehtoisesti ilmoitettavien ravintoaineryhmien osia, esim. omega 3 rasvahapot monityydyttymättömien rasvojen osana? (30 artikla) Ei. Ravintoarvoilmoitukseen kuuluu rajattu määrä tietoja, jotka koostuvat energiasisällöstä ja ravintoaineista, eikä sitä voida täydentää millään ylimääräisellä ravintoainetiedolla (mutta ks. myös 3.14 kohta jäljempänä). 3.14 Lisäksi on ilmoitettava niiden ravintoaineiden tai muiden aineiden määrä, joista on esitetty ravitsemus- tai terveysväite. Voiko se olla osa ravintoarvoilmoitusta? (30 ja 49 artikla) Kun ravintoaine, josta on esitetty ravitsemus- tai terveysväite, sisältyy ravintoarvoilmoitukseen, mitään muuta merkintää ei vaadita. Jos ravintoaine tai muu aine, josta on esitetty ravitsemus- tai terveysväite, ei sisälly ravintoarvoilmoitukseen, kyseisen aineen määrä on ilmoitettava ravintoarvoilmoituksen välittömässä läheisyydessä (ks. myös kohta 3.13 edellä). 3.15 Jos tuotteen energiasisältö tai siinä olevien pakollista merkintää edellyttävien ravintoaineiden määrä on vähäinen, onko tarpeen sisällyttää tällaiset ravintoaineet tai energiasisältö ravintoarvotaulukkoon? (34 artiklan 5 kohta) Ei, jos energian tai ravintoaineen määrä on vähäpätöinen, kyseisiä osia koskeva ravintoarvoilmoitus voidaan korvata esimerkiksi maininnalla Sisältää vähäisiä määriä... ravintoarvoilmoituksen välittömässä läheisyydessä. Toleransseja koskevista ohjeista voi saada apua vähäpätöisen määrän määrittelyyn. 3.16 Mitkä ravintoarvotiedot voidaan toistaa pakkauksessa? (30 artiklan 3 kohta, 32 artiklan 2 kohta ja 33 artikla) Osa pakollisista ravintoarvotiedoista voidaan toistaa pakkauksen pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä (eli pakkauksen etupuolella ) käyttämällä jotakin seuraavista esitysmuodoista: - energiasisältö tai - energiasisältö sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, sokereiden ja suolan määrä. Kirjasimen vähimmäiskokoa koskevia sääntöjä sovelletaan myös tällaiseen toistettuun ilmoitukseen (13 artiklan 2 kohta, liite IV, ks. myös kohta 3.2). Toistettunakin ravintoarvoilmoitus on sisällöltään määrämuotoinen ja rajattu. Mitkään lisätiedot eivät ole sallittuja pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä annetussa ravintoarvoilmoituksessa. 22

Toistetussa ilmoituksessa voidaan antaa tiedot pelkästään annosta tai kulutusyksikköä kohden (kunhan annoksen tai yksikön koko ilmoitetaan ravintoarvoilmoituksen välittömässä läheisyydessä ja pakkaukseen sisältyvien annosten tai yksiköiden lukumäärä pakkauksen etiketissä). Energiasisältö on kuitenkin lisäksi ilmoitettava 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohden. 3.17 Kun pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä ( pakkauksen etupuolella ) toistetut ravintoarvotiedot ilmaistaan prosenttiosuutena saannin vertailuarvoista, onko näiden tietojen oltava myös pakollisessa ravintoarvoilmoituksessa ( pakkauksen takapuolella")? (30 artiklan 3 kohta, 32 artiklan 4 kohta ja 33 artikla, liite XIII) Pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä ( pakkauksen etupuolella ) vapaaehtoisesti toistettuihin ravintoarvotietoihin saavat sisältyä joko ainoastaan energiasisältö tai energiasisällön lisäksi rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, sokereiden ja suolan määrä. Nämä tiedot on annettava myös pakollisessa ravintoarvoilmoituksessa ( pakkauksen takapuolella"). Nämä pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä olevat ravintoarvotiedot voidaan ilmaista prosenttiosuutena saannin vertailuarvoista (absoluuttisten arvojen lisäksi), vaikka tätä esitysmuotoa ei käytettäisi pakollisessa ravintoarvoilmoituksessa ( pakkauksen takapuolella"). 3.18 Voidaanko lyhennettä RI käyttää? (32 ja 33 artikla) Jos käytetään lyhennettä (esim. RI, Reference Intake eli saannin vertailuarvo), se on avattava täysin jossakin kohtaa pakkausta. Mainintaa Aikuisen keskivertokäyttäjän saannin vertailuarvo (8400 kj/2000 kcal) ei saa muuttaa. 3.19 Voidaanko lyhennettä GDA käyttää? (32 ja 33 artikla) Elintarviketietoasetuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa kuluttajille annettavien ravintoarvotietojen, ja myös vapaaehtoisesti annettavien tietojen, sisältöä sekä ilmaisuja esitystapaa. Tämän tavoitteen vuoksi ei ole mahdollista käyttää ilmaisua Guideline Daily Amount (ohjeellinen päivittäinen määrä) tai sen lyhennettä GDA, kun sovelletaan asetuksen 32 ja 33 artiklaa (ks. myös kohta 3.18). Olisi myös huomattava, että saannin vertailuarvon käsite eroaa ohjeellisen päivittäisen määrän käsitteestä, sillä saannin vertailuarvosta ei voida johtaa ravitsemuksellisen neuvon ajatusta, toisin kuin termistä "ohjeellinen". Ei ole ravitsemuksellista ohjetta, jonka mukaan olisi kulutettava esimerkiksi 20 g tyydyttynyttä rasvaa päivässä, eikä kuluttajien pitäisikään saada käsitystä, joka mukaan se on terveyden kannalta tarvittava vähimmäismäärä. 23

3.20 Olisiko lisämaininta Aikuisen keskivertokäyttäjän saannin vertailuarvo (8 400kJ/2 000kcal) annettava lähellä jokaista ravintoarvoilmoitusta? (32 ja 33 artikla) Kyllä, kun tiedot ilmaistaan prosenttiosuutena saannin vertailuarvoista 100 gramman tai 100 millilitran pohjalta. Ei, jos tiedot ilmaistaan annosta kohden. 3.21 Energian ja ravintoaineiden saannin vertailuarvot on määritetty aikuisille. Voidaanko energiasisältö ja ravintoaineiden määrät ilmaista vapaaehtoisesti prosenttisosuutena lapsille määritetyistä saannin vertailuarvoista joko sen sijaan, että ilmoitetaan prosenttiosuus aikuisille määritetyistä saannin vertailuarvoista, tai niiden lisäksi? (32 artiklan 4 kohta, 36 artiklan 3 kohta ja 43 artikla, liite XIII) Ei. Saannin vertailuarvojen ilmoittaminen erityisille väestöryhmille on sallittua vain, jos unioni on antanut tätä koskevia säännöksiä tai jos jäsenvaltiot ovat antaneet kansallisia sääntöjä tilanteessa, jossa unionin sääntöjä ei ole. Energiasisältö ja ravintoaineiden määrät voidaan ilmaista ainoastaan prosenttiosuutena aikuisille määritetyistä saannin vertailuarvoista sen lisäksi, että ne ilmoitetaan absoluuttisina arvoina. Asetuksessa kuitenkin pyydetään komissiota antamaan täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat aikuisten lisäksi erityisten väestöryhmien osalta määritettyjen saannin vertailuarvojen ilmoittamista, ja tulevaisuudessa voi olla käytettävissä lapsia varten määritettyjä saannin vertailuarvoja. Ennen tällaisten unionin säännösten antamista jäsenvaltiot voivat antaa kansallisia sääntöjä, joissa asetetaan tieteellisestä pohjalta saannin vertailuarvot tällaisille väestöryhmille. Muita väestöryhmiä, kuten lapsia, koskevien saannin vertailuarvojen käyttäminen on tämän vuoksi sallittua vasta siirtymäkauden päätyttyä, eli 13. joulukuuta 2014 jälkeen, ellei unionin antamilla tai kansallisilla säännöillä määritetä tieteelliseltä pohjalta saannin vertailuarvoja tällaisille ryhmille. 3.22 Mikä on kulutusyksikkö? Voidaanko annoksen määrittelemiseen käyttää kuvia? Voidaanko merkkiä tai ~ merkityksessä likimain yhtä suuri kuin käyttää osoittamaan annosten määrää pakkauksessa? (33 artikla) Kulutusyksikön on oltava helposti kuluttajan tunnistettavissa, ja sillä tarkoitetaan yksikköä, joka voidaan kuluttaa yksittäin. Yksi kulutusyksikkö ei välttämättä merkitse yhtä annosta. Esimerkiksi suklaalevyn pala voi olla kulutusyksikkö, mutta annokseen kuuluisi useampia kuin yksi suklaapala. Symboleja tai kuvia voidaan käyttää annoksen tai kulutusyksikön määrittelyyn. Elintarviketietoasetuksessa edellytetään ainoastaan, että kulutusyksikkö tai annos on helposti tunnistettavissa ja sen koko on määritelty etiketissä. Kun käytetään symboleita 24

tai kuvia, niiden merkityksen on oltava kuluttajalle selkeä eikä se saa olla harhaanjohtava. Pieni vaihtelu tuotteen kulutusyksiköiden tai annosten määrässä voidaan ilmaista käyttämällä merkkiä tai ~ annosten tai kulutusyksiköiden määrää ilmaisevan numeron edellä. 3.23 Voidaanko sanojen sijaan käyttää kuvakkeita edustamaan ravintoaineita ja/tai energiasisältöä? (34 artikla, Liite XV) Ei. Pakollisten ja vapaaehtoisten ravintoarvotietojen on noudatettava määrämuotoa, missä edellytetään energian ja ravintoaineiden nimien käyttöä. Yleisenä periaatteena on, että pakolliset tiedot on annettava sanoin ja numeroin, ja sitä sovelletaan myös silloin, kun ravintoarvotiedot annetaan vapaaehtoisesti. Lisänä voidaan käyttää kuvia ja symboleita. 3.24 Jos tuotteet on tarkoitettu myyntiin useammassa kuin yhdessä maassa, voidaanko elintarviketietoasetuksen vaatimukset täyttävän ravintoarvoilmoituksen lisäksi käyttää Yhdysvalloissa ja Kanadassa edellytettyä ravintoarvoilmoituksen muotoa? (30 ja 34 artikla, liitteet XIV ja XV) Ei. Yhdysvalloissa ja Kanadassa edellytetty ravintoarvoilmoitus ei olisi EU:n vaatimusten mukainen, sillä sekä pakollisten että vapaaehtoisten tietojen on oltava elintarviketietoasetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisia. Tällaiset merkinnät voivat myös olla kuluttajien kannalta harhaanjohtavia, koska Yhdysvalloissa käytetään erilaisia muuntokertoimia energiasisällön ja ravintoainemäärien laskemiseen. 3.25 Pakollisessa ravintoarvotaulukossa ilmoitettava suolan määrä lasketaan kaavalla: suola = natrium x 2,5. Onko kaikista ainesoista peräisin oleva natrium (esim. natriumsakariini, natriumaskorbaatti jne.) sisällytettävä tähän laskelmaan? Kyllä, suolaekvivalenttipitoisuus on aina laskettava elintarvikkeen kokonaisnatriumpitoisuudesta käyttämällä kaavaa: suola = natrium 2,5. 3.26 Milloin aletaan soveltaa uusia ravintoarvomerkintäsääntöjä? (49, 50, 54 ja 55 artikla) Ravintoainemerkintää koskevia uusia sääntöjä sovelletaan 13. joulukuuta 2016 alkaen. Ennen tuota päivämäärää markkinoille saatettuja tai merkinnöillä varustettuja elintarvikkeita voidaan pitää kaupan, kunnes varastot on käytetty loppuun. Jos yritykset päättävät tarjota ravintoarvotietoja vapaaehtoiselta pohjalta 13. joulukuuta 2014 ja 12. joulukuuta 2016 välisenä aikana, niiden on noudatettava elintarviketietoasetuksessa vahvistettuja tietojen esittämistä ja sisältöä koskevia sääntöjä. 25

Jos esitetään ravitsemus- ja/tai terveysväite tai elintarvikkeeseen on lisätty vitamiineja ja/tai kivennäisaineita, pakollisen ravintoarvoilmoituksen on oltava elintarviketietoasetuksen mukainen 13. joulukuuta 2014 lähtien. 3.27 Voivatko toimijat mukauttaa etikettejä ravintoarvomerkintöjä koskeviin uusiin sääntöihin ennen 13. joulukuuta 2014? Olisiko mahdollista valita osittainen mukauttaminen ravintoarvomerkintöjä koskeviin uusiin sääntöihin vai edellyttääkö yhden säännöksen noudattaminen kaikkien uusien säännösten mukaista toimintaa? (54 ja 55 artikla) Kyllä, elintarvikealan toimijat voivat toimia ravintoarvomerkintöjä koskevien uusien sääntöjen mukaisesti ennen 13. joulukuuta 2014 sen sijaan, että ne noudattaisivat elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24. syyskuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/496/ETY vahvistettuja sääntöjä. Jos elintarvikealan toimija päättää noudattaa ravintoarvomerkintöjä koskevia uusia sääntöjä, sen on toimittava kaikkien uusien sääntöjen mukaisesti. Jos esimerkiksi käytetään vitamiinien ja kivennäisaineiden merkitsevien määrien määrittämistä koskevia uusia sääntöjä, on sovellettava kaikkia uusia ravintoarvomerkintäsääntöjä. 26