k i e l i s i lta s u o m e n v i i t t o m a k i e l e n t u l k i t r y 01 2009
2 Kielisilta issn 1797-4739 Julkaisija Suomen Viittomakielen Tulkit ry Toimitus Kielisilta, Suomen Viittomakielen Tulkit ry c/o Laine, Oikokatu 4 A 9, 40700 Jyväskylä, puh. 040 584 4247, www.tulkit.net Palautusosoite Eveliina Sipilä Myllykyläntie 14 B 4 62100 Lapua Päätoimittaja Liisa Halkosaari, liisa.halkosaari@tulkit.net Toimitussihteeri Minttu Laine, minttu.laine@tulkit.net Toimittajat Emilia Norppa, emilia.norppa@tulkit.net Terja Hannola, terja.hannola@tulkit.net Kuvankäsittely Kaisa Hirvonen, kaisa.hirvonen@tulkit.net Editori Kaisa Markkula, kaisa.markkula@tulkit.net Oikoluku Sirpa Lotsari Markkinointi Toimitus, kielisilta2009@tulkit.net Taitto ja ulkoasu Kairo Graphics Oy Paino Jyväskylän Yliopistopaino, Cygnaeuksenkatu 3, 40100 Jyväskylä Paperi G-print 115 g, kansi G-print 150 g Osoitteenmuutokset Eveliina Sipilä, eveliina.sipila@tulkit.net Aineistopäivät 2/2009: 24.4.2009 3/2009: 4.9.2009 4/2009: 20.11.2009 Kielisilta ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehtitilaukset tilaus@tulkit.net sekä www.tulkit.net/kielisilta Kestotilaus 28 euroa Kappalehinta 9,50 euroa (+postituskulut) Lehdessä esiintyvien yksittäisten kirjoittajien esittämät mielipiteet eivät välttämättä vastaa SVT ry:n virallista kantaa. Viittoilijarapu talviyössä Sekatekniikka tekijä heikki halkosaari Olen 18-vuotias, yo-kirjoituksiin valmistautuva abiturientti Ilmajoen lukiosta, SVT:n puheenjohtajan pikkuveli. Olen aina pitänyt piirtämisestä, joten pyydettäessä kansikuvaa Kielisiltaan otin tehtävän melko innokkaana vastaan. Pienen aivojumpan jälkeen keksin jopa hauskan kansikuvaidean: viittoilijarapu ajankohtaan sopivasti talviyössä. Viittoilijoiksi kutsutaan Uca-suvun rapuja. Ovelana laitoin ravun viittomaan erästä viittomaa joka tosin osoittautui luultua paljon vaativammaksi piirtää. Pisteet sille joka tunnistaa sen! Kuva on ensin piirretty käsin, sitten väritetty ja muokattu tietokoneella GIMP-kuvankäsittelyohjelmalla useita tasoja käyttäen. jäsenmaksut 2009 Varsinainen jäsen 1,3 % päätoimen palkasta maksetaan Akavan Erityisaloille. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi Opiskelijajäsen 0 /vuosi. Mikäli työssäoloehto täyttyy, opiskelija maksaa tuloistaan 1,3 % Akavan Erityisaloille. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi Kannatusjäsen Henkilöjäsenet 35 /vuosi. Lasku lähetetään. Yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt 70 /vuosi. Lasku lähetetään. www.tulkit.net/svt-ry/jasenyys
Tässä lehdessä Toimitussihteeriltä 3 02 Kannen kuva: Heikki Halkosaari 03 Toimitussihteeriltä : Kiitos palautteistanne, hyvät lukijat! 04 Puheenjohtajan palsta: Tähdätään pintaa syvemmälle 05 Tapahtumat 06 Hallituksen kuulumisia: SVT:n hallitus 2009 08 Tässä iässä: Hej! 09 Syntymäpäivälahja 10 Kolumni: Lapsuus ja leikit 12 Vauvoja ja vaikeita tilanteita 14 Minisanasto: Annetaanko petidiini? 15 Domino: Kiitos elämälle! 17 Ajankohtaista: Tuleeko TES palkkapussiin? 18 Kaipaatko toisen ihmisen näkökulmaa? 20 Ihanan lapsellista 21 Ajankohtaista: Valtio hankkii reilusti 23 Tulkki-Akista Akitulkiksi 24 IISE on iisiä! 25 Mitä kelaat? Kelassa kova halu tuottaa hyviä tulkkauspalveluita 26 Mitä kuuluu marjaleena Elämä vie 27 Ammatillisesti ajateltuna: Tärkein virka on ihmisen virka 29 Luomusta ammattilaiseksi kypsyen 30 Efsli in Brief 31 Kirjeitä kentältä: Viittomakielisten perheiden asialla 32 Esittelyssä yhdyshenkilöt 34 Akavan Erityisalat: Muista hyödyntää jäsenetusi 35 Vapaalla: Tulkki ja tulkitsija 37 Opiskelijapalsta: Sopiiko että tulkki harjoittelee? 39 Mielipide & sarjakuva kuva eija jääskeläinen Kiitos palautteistanne, hyvät lukijat! Edellisvuoden Kielisiltaa kehuttiin mukavista, hyvin kirjoitetuista ja hauskoista jutuista sekä hienosta ulkoasusta. Näillä merkeillä pelaamme tänäkin vuonna. Toisaalta tulemme satsaamaan myös monipuolisuuteen juttujen näkökulman valinnassa ja kentän ammattilaisten vuoropuheluun, mihin meitä on kannustettu. Tätä vuotta kantaa eteenpäin elämänvaiheiden sarja. Vuoden kolumnistina ihmiselämää pohtii psykoterapeutti, ET-perheterapeutti Raija Pihavainio, ja ensimmäistä numeroa värittävät lapsuus ja leikit. Ammatillista ajattelua tuo esiin omalla palstallaan kutsukirjoittajien joukko, joka taatusti saa mielen hyrräämään. Sarjan aloittavat Riitta-Kaisa Korhonen ja Ulla Aaltomaa. Viime syksynä kirjoitin tälle palstalle toimittajia pakoilevasta hiippailijasta. Olemme nyt saaneet Valtiollistamisen takajalasta kiinni, ja kiinni aiomme pitää! Aiomme vertauskuvallisesti palastella sen pureskeltaviin osiin ja tarjoilla sitä sopivina annoksina pitkin vuotta. Koska kyseessä ei ole à la carte -lista, omat mausteet ovat tervetulleita keskusteluna kentällä ja mielipiteinä lehdessä! Minttu
4 p u h e e n j o h ta j a n pa l s ta Tähdätään pintaa syvemmälle Son kulukaa yks päässilimäänen pöyröö, ku ei haluaas tulukki olla mutta äsveeteen puheenjohtajakilipaan pitää lähtiä. teksti liisa halkosaari valokuvat susanna karvinen kuvitus eemeli nieminen Tutustuin taannoin erään alueen kilpailutuksen 40 prosentin painoarvon saaviin laatukriteereihin. Niistä mikään ei vastannut omaa käsitystäni siitä, mitä laatu on! Höyrysin asiasta, kunnes minulle paljastui laatu-sanan monimuotoinen merkitys. Laadulla voidaan tarkoittaa kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka tekevät tuotteesta/palvelusta sen, mitä sen tulee olla. Mitkä ominaisuudet ylipäätään tekevät toiminnasta tulkkauksen: viestin välittyminen, käytetyn kielen oikeellisuus vai aivoissa tapahtuva tulkkausprosessi? Näitä ominaisuuksia on vaikea sisällyttää tarjouspyyntöön, onhan niiden lähtökohtaisesti oltava kunnossa. Entä millaiset ominaisuudet luovat tulkkauspalvelujärjestelmän? Kun palvelun piiriin pitää saada mahdollisimman paljon asiakkaita, yksittäisen asiakkaan tarpeiden ja toiveiden huomioon ottaminen katoaa massaan. Missä kohden janaa sijaitsee optimaalinen kohta, jossa asiakkaat ovat tyytyväisiä ja palvelu toimii silloinkin, kun tulkkauksen tekee ihminen, jonka on pitänyt oppia uusi kieli neljässä vuodessa? Muun muassa näihin ristiriitoihin kyllästyneenä olin jokin aika sitten vähällä vaihtaa alaa. Päädyin kuitenkin jäämään tulkiksi. Lyhyellä analyysillä luulen syynä olleen positiivisen palautteen. Joku onnistui vahvistamaan tulkin ammattiidentiteettiäni sen verran, että vaaka kallistui jäämisen puolelle. Samat turhauttavat kysymykset vaivaavat mieltäni edelleen, mutta nyt löydän myös vastapainoa niille. Seinäjoen opintopäivillä käytiin keskustelua palautteen merkityksestä. Tapahtumastakin kerättiin palautetta: Luentojen antoisuus sai yllättäen arvosanoja kuutosesta kymppiin. Teema Palautteen antaminen koettiin arvokkaaksi, mutta Suomen Viittomakielen Tulkit ry on sinun etujärjestösi. Missä menee hyvin, mikä tökkii, mistä haluaisit tietää enemmän? Kerro se, vaikutat yhdistyksesi tulevaisuuteen parissa minuutissa mailaamalla ajatuksiasi osoitteeseen puheenjohtaja@tulkit.net. sisältö liian pinnalliseksi. Joku osallistuja harmitteli, että samaa aihetta on kierrelty ja kaarreltu monta vuotta, tuntuu ettei kukaan pääse itse asiaan, eikä kukaan uskalla kärjistää tai konkretian tasolla sitä käsitellä. Onko meillä SVT:ssä yleisesti sama ongelma? Johtuuko pinnallisuus siitä, että yhdistyksen aktiiveista iso osa vaihtuu vuosittain ja jokainen porukka aloittaa uudelleen alusta? Näkisin mielelläni opintopäivät, jossa todella syvennyttäisiin aiheeseen, oli se sitten palautteen antaminen, kielitaito tai eettisten sääntöjen pykälä viisi. Tähän meidän tulee tähdätä, jotta myös pitkään tulkkausta tehneet ja työtään analysoineet voivat kokea saavansa yhdistyksestämme tukea ammattiinsa. Tavoitteeni tälle puheenjohtajakaudelle on hallituspestien pidentäminen, ei sääntöjä muuttamalla, vaan tahtia inhimillistämällä. Antakaa palautetta, jos ei tulosta ala näkyä. Teidän, L Liisa Halkosaari Päivänkaari 13 C 11, 02210 Espoo puheenjohtaja@tulkit.net 040 730 3755 k i e l i s i lta 1 2 0 0 9
ta pa h t u m at 5 Älä kadu osallistu KäTuun! Tampereen yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitos sekä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton opettajien ja tutkijoiden jaosto järjestävät Tampereella 24. 25.4.2009 VII KäTu-symposiumin. Symposiumin teemana on transnationaalisuus, kansainvälisen ja kansallisen ylirajainen vuorovaikutus. Symposiumissa pohditaan, miten kääntäjät ja tulkit osallistuvat maailmassa tapahtuviin horisontaalisiin, tilasta toiseen ja vertikaalisiin, ajasta toiseen siirtämisprosesseihin. Symposiumin pääpuhujat ovat professori Michael Cronin Dublinin yliopistosta sekä akatemiaprofessori Pertti Alasuutari Tampereen yliopistosta. Lisätietoja www.uta.fi/laitokset/kielet/trans/katu2009 Tiedustelut: katu2009@uta.fi Tulkkiseminaari KäTusymposiumin yhteydessä Perjantaina 24.4.2009 kellonaika ilmoitetaan myöhemmin Tampereen yliopisto, Pinni B 1100, Kanslerinrinne 1 Kokouskutsu Suomen Viittomakielen Tulkit ry Sääntömääräinen kevätkokous Lauantaina 25.4. Tampereen yliopistolla Tarkempi paikka ja kellonaika ilmoitetaan myöhemmin Yhdistyksen kevätkokouksessa käsitellään seuraavat (sääntöjen 9 määräämät) asiat: 1. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja ääntenlaskijat. 2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. 3. Hyväksytään kokouksen esityslista. 4. Käsitellään hallituksen kertomus yhdistyksen toiminnasta edellisenä vuonna. 5. Käsitellään tilikertomus ja tilintarkastajien lausunto edellisen vuoden tileistä, taloudenhoidosta ja hallinnosta. 6. Päätetään toimintakertomuksen hyväksymisestä, tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille. 7. Päätetään ylijäämän käyttämisestä tai alijäämän kattamisesta. 8. Käsitellään kokoukselle tehdyt aloitteet. 9. Ajankohtaista SVTssä. 10. Muut asiat. Aloitteen yhdistyksen kokoukselle voivat tehdä yhdistyksen varsinaiset jäsenet. Jos jäsen haluaa jonkin asian käsiteltäväksi yhdistyksen kokouksessa, hänen tulee jättää kirjallinen aloite päätösehdotuksineen kevätkokoukseen neljä (4) viikkoa ennen kokousta. Valtionhallinto kilpailutti puhuttujen kielten tulkkipalvelut syksyllä 2008. Viittomakielen tulkkauspalvelujen valtiollistaminen etenee kohti uutta kilpailutusta. Seminaarissa käsitellään kilpailuttamisen suunnittelua ja toteuttamista ja sitä, mitä menneistä kilpailutuksista voidaan oppia. Tule keskustelemaan aiheesta! Aloitteilla on vaikutusta! Muistathan liittovaihdoksen toimihenkilöliitto ERTOsta Akavan Erityisaloihin? Se pohjautui aloitteesta liikkeelle lähteneeseen muutosprosessiin. Kevätkokous järjestetään Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin eli KäTun yhteydessä. Paneelikeskustelussa aiheesta keskustelevat valtion yhteishankintayhtiön Hansel Oy:n, Eteva kuntayhtymän, Kelan, Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sekä Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n edustajat. Yleisöltä toivotaan kysymyksiä ja kommentteja. Tarkemmat tiedot löydät lähempänä ajankohtaa osoitteesta www.tulkit.net. Tervetuloa joukolla mukaan! Hallitus k i e l i s i lta 1 2009
6 h a l l i t u k s e n k u u l u m i s i a SVT:n hallitus 2009 Tämän vuoden hallituksesta löytyvät muun muassa pöllö, koala, hilleri, poro ja tiikeri. Arvaatko keitä he ovat? Puheenjohtaja Liisa Halkosaari, Espoo Valmistunut tulkiksi 2002 Minut valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi 2009 2010. Vedän hallituksen kokouksia, edustan SVT:tä lähes viikoittain erilaisissa yhteistyökuvioissa, ja yritän pitää lankoja käsissäni. Tätä haastavaksi kokemaani tehtävää helpottaa hurjasti innostunut, aikaansaava ja luotettava hallitus. Tänä vuonna aikaa vievät tulevaan muutokseen liittyvät selvitystyöt sekä itse asettamamme että ulkopuolelta tulleet. Samalla kuitenkin pyörii yhdistyksen arki: jäsenlehti, edunvalvonta, tapahtumat, koulutukset, yhteistyöryhmät, lausuntopyynnöt... Älkää siis ihmetelkö, jos pyydän apuanne jossain kohtaa! Varapuheenjohtaja Ulla Niittyinperä, Raisio Valmistunut tulkiksi 1998 Olen SVT:n hallituksessa ensimmäistä kertaa varajäsenenä. Tehtäväni on tietää kaikkea vähän kaikesta sekä tsempata erinomaista puheenjohtajaamme ja hallitusta. Toimin varapuheenjohtajana vuoden 2009. Tiedottaja Eeva Pekanheimo, Turku Valmistunut tulkiksi 2003 Toimin vuoden 2009 ajan tietoa ytimekkäästi välittävänä tiedottajana. Koulutusvastaava Susanna Karvinen, Vantaa Valmistunut tulkiksi 2008 En ole ennen ollut hallitustyössä mukana, joten kaikki on uutta ja mielenkiintoista. Tämän vuoden häärään eri tapahtumien parissa jokapaikanhöylänä. Taloudenhoitaja Ada Trogen, Järvenpää Valmistunut tulkiksi 2007 Olin ainoa vapaaehtoinen taloudenhoitajan hommiin, ja siihenhän sitten jouduin, tosin hyvillä fiiliksillä aion luotsailla yhdistyksen talouspuolta hallituksen varajäsenenä. k i e l i s i lta 1 2 0 0 9
h a l l i t u k s e n k u u l u m i s i a 7 Jäsenvastaava Eveliina Sipilä, Lapua Valmistunut tulkiksi 2007 Olen yksi hallituksen monista uusista kasvoista. Hallitustyöskentely on uutta ja ihmeellistä, mutta yritän opetella sitä parhaani mukaan. Tehtävänäni on ylläpitää jäsenrekisteriä sekä hoitaa erilaisia jäsenasioita. Minä, SVT ja Akavan Erityisalat olemme kiitollisia, mikäli muistatte päivittää nimi- ja osoitteenmuutoksenne! Yhdyshenkilövastaava Kaisa-Maija Rauha, Helsinki Valmistunut tulkiksi 1997 ja 2005 Olen ensi kertaa hallituksessa, varajäsenenä. Yhdyshenkilövastaavana haluaisin ennen kaikkea olla edistämässä alueellisten tuntojen tulemista esiin. Tavoitteeni on myös viestiä SVT:n ajankohtaisista asioista selkeästi ja kattavasti alueille päin. Odotan innolla vuoropuhelua, jossa apunani on hieno joukko yhdyshenkilöitä kautta maan! Sihteeri Maria Hakkarainen, Jyväskylä Valmistunut tulkiksi 2006 Hallitustoiminnassa mukana ensimmäistä kertaa, uusia asioita opiskellen mennään eteenpäin. Sihteerinä huolehdin erilaisten juoksevien asioiden hoidosta ja pidän yhdistyksen papereita ajan tasalla. Olen mukana tapahtumien järjestämisessä. Odotan mielenkiintoista ja työntäyteistä hallitustyöskentelyä sekä yhteistyötä kollegojen kesken! Toimitussihteeri Minttu Laine, Jyväskylä Valmistunut tulkiksi 1994 ja 2008 Jatkan hallituksessa toista vuotta. Hallituksen kokoustyöskentelyn ja asioiden funtsimisen lisäksi pestiini kuuluu neljä Kielisilta-projektia. Toimitussihteerille lehden kasaaminen merkitsee muun muassa juttujen valmistelua, yhteydenpitoa ja tiedostojen hallintaa. SVT:ssä toimiessani haluaisin edistää ammatillista keskustelua itse tulkkauksesta ja sen tuottamisesta. Kansainvälisyysvastaava Martti Jenu, Helsinki Valmistunen tulkiksi 2010 Askel SVT-harjoittelijasta oikeaksi hallituksen jäseneksi tarkoitti tehtävien laajenemista. Vastuulleni kuuluvat kansainväliset yhteyksien ylläpito ja kyselyihin vastaaminen sekä efsli in briefin toimittaminen Kielisiltaan ensi kuusta alkaen. Kv-työskentely on vielä minulle uutta, mutta olen erittäin innostunut siitä. Toinen toistamme tukien hallitustyötä on aiemminkin tehty! SVT-harjoittelija Anni Kervinen, Turku Opiskelen Diakissa kolmatta vuotta. Olen tämän vuoden ajan SVT-harjoittelija. Tutustun SVT:n toimintaan, osallistun hallituksen kokouksiin ja toimin yhdyshenkilönä Turun opiskelijoiden ja hallituksen välillä. Tavoitteena on oppia mahdollisimman paljon kaikkea uutta. Oikea vastaus: pöllö = Maria, koala = Ulla, hilleri = Minttu, tiikeri = Eveliina, poro = Eeva. k i e l i s i lta 1 2009
8 tä s s ä iässä Hej! Jag heter Emmy, är döv och är 10 år gammal. Jag går på klass 4 och bor i Sibbo. Jag tycker om att skrinna på dammen som är bakom vårt hus, cykla på sommaren, spela fotboll med min bror Kalle, skida slalom, terräng skidning och träffa mina vänner. Mina bästa vänner är Lina och Lycke som bor i Vasa. De är också döva. Jag har fotboll, friidrott och 4h-klubben som hobby, och jag tycker också om att vara på datorn och chatta med mina vänner. Jag är bra på fotboll, för jag är bäst i min fotboll på att vara i anfallet. I friidrott är jag bra på att springa långa sträckor som 1000m, 600m, de är mina bästa. Jag är också bra på häck! Jag talar svenska och när jag var liten så tecknade jag bara. När jag var 5 år gammal så fick jag ett implantat och lärde mig att tala. Det är viktigt för mig att kunna teckna! Annars kunde jag inte teckna med mina bästa vänner Lina och Lycke. Det är också bra att kunna tala för jag har några vänner som inte kan teckna. Men jag har lärt dem lite ren. I skolan läser vi svenska, engelska och finska, men jag har också lärt mig lite danska, lite norska och lite isländska. För i skolan har vi talat så mycket om nordiska länderna, så vi har varit i biblioteket och lärt oss det med min lärares syster. Hemma har pappa lärt mig lite franska. Jag har träffat 6 tolkar, tror jag, och har 2 av dem i skolan. Det är bra att ha en tolk med! Det blir lättare, ibland orkar jag inte lyssna så tittar jag bara på tolken. Det känns bra att ha tolken med. En bra tolk är en som tecknar rätt och tillräckligt långsamt så jag kan förstå. Det är bra att tolken ibland säger till om läraren pratar för snabbt. Men en gång så skulle tolken teckna hatt i Harry Potter boken, så tecknade tolken det, sen så träffade det på glasögonen så de föll lite snett nedåt. Sen skrattade alla utom jag från vår klass. Jag tycker att det som är viktigt i livet är att ha vänner, en mobiltelefon, tolk, en bror, en familj och en pojkvän! Jag tycker att det bästa med livet är att jag har ett implantat så jag kan höra. Jag tycker inte om att bara vara tyst. Jag har ingen förebild. kuva klaus nyström Emmy Nyström k i e l i s i lta 1 2 0 0 9
9 Lapset liikuntaharjoituksessa opettajattaren johdolla. Syntymäpäivälahja teksti tiina naukkarinen, kuurojen museo kuva kuurojen museo Vuonna 1987 Helsingin Kuurojen ottanut lastentarhakysymyksen esille sekä Yhdistyksen naistenkerho antoi Suomen kuurojen toisessa yleisessä kokouksessa että Kööpenhaminassa järjestetyssä Kuurojen museolle mielenkiintoisen lahjoituksen: lastenvaatteita, kirjoja, leikkivälineitä ja askartelutöitä. sa. Pian toiminta siirtyi Helsingin Kuurojen ensimmäisessä pohjoismaisessa kongressis- Tämä 1900-luvun alkuun ajoittuva, runsas Yhdistyksen vastuulle. Tavoitteena oli aineisto kertoo kiintoisasta hankkeesta, Helsingissä toimineesta kuurojen lastentarhasta. varten ja parantaa heidän koulunkäyntiedel- valmistaa lapsia varsinaista kuurojenkoulua 1900-luvun alussa niin kotimaassa kuin lytyksiään. ulkomaillakin keskusteltiin vilkkaasti kuurojen lasten esiopetuksen tarpeellisuudesta. sista, laskennon opetuksesta ja voimistelu- Opetus koostui aluksi kirjoitusharjoituk- Tuolloin todettiin, että kuurojen lasten leikeistä. Myöhemmin opetukseen lisättiin opetuksen tulisi alkaa jo ennen varsinaista muun muassa ääntämisharjoituksia ja askartelua. Kun opettajaksi saatiin lastentarha- kouluikää. Monissa maissa kuuroille lapsille perustetuista lastentarhoista oli saatu hyviä opettajakoulutuksen saanut opettajatar, kokemuksia. Niissä harjoitettujen leikkien ja lastentarhassa alettiin käyttää moderneja askartelun oli todettu muun muassa kehittäneen lasten tarkkaavaisuutta ja totuttaneen Näiden vaikutuksesta oppilaiden tarkkaa- opetusmenetelmiä ja opetusmateriaaleja. heitä säännölliseen toimintaan. vaisuus, käsityskyky ja muisti kehittyivät. Suomessa kuurojen lastentarhan Lastentarhassa sovellettiin lastentarhaaatteen perustajan, saksalaisen pedagogin perustajana toimi eläkkeelle jäänyt, kuuro opettaja David Fredrik Hirn (1834 1910). Friedrich Fröbelin (1782 1852) menetelmiä, leikkejä ja askartelua. Fröbelin mukaan Hän alkoi vuonna 1900 opettaa kotonaan yksityisesti kuuroja lapsia. Juuri Hirn oli lapsen inhimillistä kasvua tuli edistää ja tässä leikkimisellä oli tärkeä rooli. Erityisesti lasten kädentaitoja pyrittiin kehittämään. Museolle lahjoitetun lastentarhan materiaalin joukossa onkin runsaasti juuri askarteluvälineitä. Aluksi lastentarhassa annettiin opetusta vain sunnuntaisin, minkä vuoksi puhuttiin sunnuntaikoulusta. Myöhemmin opetusta annettiin muutamia tunteja päivittäin. Oppilaita oli ensimmäisten vuosien aikana vai muutama, mutta määrä kasvoi myöhemmin 5 14 oppilaaseen lukukaudessa. Lasten iät vaihtelivat neljästä vuodesta yhdeksään. Alusta alkaen lastentarhan toimintaa vaikeutti riittävien määrärahojen puute. Vuonna 1911 lastentarhan yhteyteen perustettiin lastenkoti, johon toisilta paikkakunnilta tulleet lapset voitiin majoittaa. Lastentarhan ja lastenkodin tukemista varten joukko naisia perusti Syntymäpäivälahjanimisen kannatusyhdistyksen, jonka jäsenet sitoutuivat lahjoittamaan vuosittain, omana syntymäpäivänään, tietyn summan muun muassa koulutarvikkeiden hankintaan, vuokraan ja oppilaiden vaatteisiin. Tämän kannatusyhdistyksen tuoton ja muualta saatujen avustusten turvin lapset saattoivat viettää tarhassa kaksi vuotta ennen varsinaisen koulun aloittamista. Kuurojen lastentarha toimi Helsingissä aktiivisesti vuoteen 1918 saakka. Sen jälkeen toiminta vähitellen hiipui ja lopullisena päätepisteenä oli vuosi 1932, jolloin kannatusyhdistys lopetti toimintansa. Kuurojen museo Helsingissä valkeassa talossa toimiva Kuurojen museo on kuurojen ja viittomakielisten kulttuuriperintöä vaaliva erikoismuseo. http://www.kl-deaf.fi/museo k i e l i s i lta 1 2009
10 k o l u m n i Lapsuus ja leikit Nykyisyyttä ei ole ilman menneisyyttä. teksti raija pihavainio kuva http://www.flickr.com/photos/clairity/1271094821/ Kuurojen tilanteessa tapahtui murros 1970-luvulla, jolloin viittomakieltä oli lupa käyttää julkisesti. Olen työskennellyt kuurojen parissa runsaat kolmekymmentä vuotta (1975 2008). Työvuosien varrella nähdyt kertomukset ovat ajatuksissani. 1900-luvun alussa yhteiskunnassamme vallitsi terveiden aikakausi. Vammaiset ja poikkeavat lapset tuottivat häpeää perheissä. Lapset piilotettiin, kun taloon tuli vieraita: siitä kai ovat saaneet nimensä peräkammarin pojat ja tytöt. Yhteiskunta ei liioin tukenut vanhempia tällaisessa tilanteessa, kuntoutuksesta puhumattakaan. Olen nähnyt monia liikuttavia tarinoita kuurojen lapsuudesta. Kuuron lapsen vilkkaus ja uteliaisuus uusien asioiden tutkimiseen koettiin usein ilkeytenä ja tuhmuutena, josta seurasi ankaria rangaistuksia. Mielikuvissani ei ole montakaan onnellista kertomusta lapsuuden leikeistä tai virikkeistä. Ulkopuolisena oleminen ja tietämättömyys siitä, mitä perheessä tapahtui, oli yleinen muistikuva. Useimmat eivät edes tienneet mitä heidän vanhempansa tekivät ammatikseen. Kai sitä sisarusten ja naapurin lasten kanssa leikittiin ja omalla kielellä tultiin toimeen. Lapsuustarinat puhuttelevat Kuurot ovat kertoneet yhtäältä monien itkujen ja ikävän siivittämistä vuosista internaattikouluissa, minne piti mennä jo kuusivuotiaana. Oltiin pitkien matkojen päässä kotoa ja lomalle pääsi vain jouluksi, pääsiäiseksi ja kesäksi. Oralistiset kuurojenkoulut ovat monien iäkkäämpien kuurojen kauhukuva. On paljon kertomuksia siitä, miten karttakepistä sai näpeille jos käytti viittomia, sekä monia muita kokemuksia, joita ei aina voinut muistaa hyvällä. Toisaalta kouluaika loi yhteistä identiteettiä ja sosiaalisuutta lasten keskuudessa, kun alkuvaikeuksista selvittiin ja viittomakieli opittiin vanhemmilta kavereilta. Kouluaikana luotiin pysyviä suhteita samanvertaisiin kavereihin. Jopa elämänkumppani saattoi löytyä koulutovereista. Kuurojen tilanteessa tapahtui murros 1970-luvulla, jolloin viittomakieltä oli lupa käyttää julkisesti. Kuurot alkoivat saada kuntoutuspalveluita, perheet viittomakielen opetusta, ja lisäksi tuolloin perustettiin kunnallisia kuurojen kouluja ja luokkia. Myös tulkkipalvelun kehittyminen 1980-luvulla toi suuria muutoksia. Paljon on tapahtunut nykypäivään mennessä, ja tämän päivän lapsella on paremmat mahdollisuudet tulla nähdyksi ja kuulluksi. Leikki on ydintoimintaa Vanhan sanonnan mukaan leikki on lapsen työtä, joka joidenkin tutkijoiden mukaan eroaa selkeästi lapsen muusta puuhastelusta ja touhuamisesta. Leikki on lapsuuden kehitysvaiheiden ydintoimintaa. Lapsi harjaantuu leikin kautta useilla eri tasoilla, niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Leikki-ikäisenä eli 3 5-vuotiaana lapsi seuraa muiden tekemisiä ja matkii näkemäänsä, eleitä, liikkeitä, ilmeitä ja äännäh- k i e l i s i lta 1 2 0 0 9
k o l u m n i 11 dyksiä. Erityisen tärkeää kuuron lapsen oppimisen kannalta ovat ilmeet ja eleet, joita nähdessä hän tunnistaa erilaisia tunteita. Niiden avulla hän luo ja rakentaa maailmankuvaansa ja minäkuvaansa. Kuurolle leikkiikäiselle lapselle näköyhteys vanhempaansa luo turvallisuutta. Kuuron lapsen kielen kehitys voi tapahtua normaalisti, jos hänelle viitotaan aivan vauvaiästä alkaen. Lapsen ehdoilla Leikit ovat lapsen tunne-elämän kannalta välttämättömiä. Niiden avulla hän pääsee purkamaan tunteitaan ja kehittämään luovia kykyjään. Jos lapsen leikkimistä tai tekemistä rajoitetaan, voivat tunne-elämän paineet käydä ylivoimaiseksi hallita. Myös mahdolliset häiriöt tunne-elämän kehityksessä heijastuvat leikeissä. Leikeissä lapsi pääsee myös opettelemaan suhtautumista omiin tunteisiinsa, pelkoihin, masennustiloihin, rakkauteen ja erilaisiin kiinnostuksen kohteisiin. Hän saa myös kokeilla rajojaan, harjoitella sosiaalisia taitojaan, opetella yhteistyötä, totutella erilaisiin moraalisäännöksiin ja yhteiskunnan normeihin. Leikki on lapselle ainoa hyvä ja kestävä tapa oppia. Leikkien oppiminen on iloista ja elämänläheistä. Se luo myönteistä asennoitumista tiedon hankkimiseen ja tutkimiseen. Lapsen innostusta ja leikinomaista omaksumista voidaan hyödyntää, kun opetetaan hänelle arjen puuhia, tietoja, hyviä tapoja ja niin edelleen. Leikin pitää aina tapahtua lapsen ehdoilla. Aikuiset pyrkivät usein muokkaamaan ja ohjaamaan lasten leikkiä. Aito leikki on kuitenkin omaehtoista ja itseohjautuvaa. Jokainen lapsi tarvitsee pysyviä, lämpimiä ja vastavuoroisia ihmissuhteita, joissa hän voi kokea, että hänestä välitetään, häneen luotetaan ja hänet hyväksytään sellaisenaan, vaikka kaikkia hänen tekojaan ei hyväksyttäisikään. Aikaisemmin oli erityslastentarhoja, joissa oli hoidossa useampiakin kuuroja lapsia. Tällöin oli mahdollisuus palkata viittomakielinen hoitaja, jolloin lapset saivat omakielistä opastusta leikeissään. Kuurojen lasten määrän vähentyminen ja implantoinnit ovat muuttaneet kuurojen lasten päivähoidon ongelmallisemmaksi. Lapset voivat olla ainoana kuurona normaalissa päivähoidossa ja viittomakielisen ohjaajan puuttuminen on yleistä. Henkilökunnalle ja muille lapsille tulisi järjestää leikkeihin ja muihin toimintoihin liittyvää viittomakielen opetusta. Tämän päivän yhteiskunnallinen ongelma lienee kysymys, mistä rahat ja resurssit jokaiseen päivähoitopaikkaan, jossa on kuuro lapsi hoidettavana. Ydintoiminta uhattuna Leikki on uhattuna, kun lapsuus lyhenee ja leikit loppuvat liian varhain. Monilta lapsilta puuttuu mahdollisuus leikkimiseen ja heidän leikkimiskykyään rajoitetaan. Leikkimaailma on köyhtynyt eivätkä lapset osaa leikkiä. Lapset eivät jaksa keskittyä, vaan riehuvat ja käyvät ylikierroksilla. Monet leikkivät yksipuolisia, varsinkin television opettamia leikkejä tai pelaavat väkivaltaisia tietokonepelejä, jotka eivät mahdollista mielikuvituksen käyttämistä. Leikki kuuluu aikuisillekin, sillä se tuo mielihyvää ja kohentaa hyvinvointia. Tutustumis- ja parileikit keventävät illanistujaisia ja yhteinen leikkituokio piristää työpäivää. Leikki on välttämätöntä niin lapsille kuin aikuisillekin, eikä se ole vastakkaista työlle. Molemmat kuuluvat elämäämme, aivan kuten hengittäminen, syöminen ja nukkuminen. Herbert Spencer, ilmaisee osuvasti leikin tärkeyden: Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen. Vuoden kolumni Lehtiemme teemat kiertyvät tänä vuonna elämänvaiheiden ympärille. Olemassaolomme dynamiikka leikkisyys, kuohunnat ja kypsyminen pyörittää ihmissuhteita ja rikastuttaa vuorovaikutusta lähipiirissämme ja työtilanteissa. Oman taipaleensa voi nähdä vaikkapa nousevana tai laskevana kaarena, aaltoilevana käyränä, spiraalina. Joskus on hyvä pysähtyä katsomaan jo kuljettua matkaa, joskus vain elää täysillä juuri siinä, missä on. Vuoden kolumnistina kirjoittaa Raija Pihavainio, psykoterapeutti, ET-perheterapeutti ja työnohjaaja. Hän on toiminut Kuurojen Liitossa 25 vuotta kuntoutussihteerinä ja kahdeksan vuotta terapeuttina viittomakielisille. Lähteet www.tukiasema.net, www.mll.fi k i e l i s i lta 1 2009
12 Vauvoja ja vaikeita tilanteita teksti terja hannola kuva kaisa hirvonen Tulkkina tulee todistettua tilanteita ihmiselämän laidasta laitaan, ja ammatin suurimpia etuja onkin maailmankuvan avartuminen. Toisaalta tilanteiden variaatio vaatii tulkilta hyvää yleissivistystä, sillä onnistuneen tulkkauksen edellytyksenä on, että tulkki ymmärtää kuulemansa ja näkemänsä. Kaikessa moninaisuudessaan tulkin työ on paitsi rikkaus, myös suuri haaste. Työssämme kohtaamme läheltä sekä syntymän että kuoleman, ja asiakaskuntaamme kuuluvat luonnollisesti myös odottavat äidit kasvavine masuineen. Äitiysneuvola on yksi tulkin työareenoista, joka kaikessa ihanuudessaan kätkee taakseen myös pelkoa ja jännitystä. Tuleva äiti saattaa kokea huolta raskauden etenemisestä ja tiukassa paikassa saattaa hieman tulkkiakin pelottaa. Vanhemmuuden mukanaan tuoma ilo on mukava jakaa, mutta tilanteeseen liittyy myös riskitekijöitä. Entä jos kaikki ei menekään hyvin? Normaalisti sujuvan raskauden aikana odottava äiti käy neuvolassa terveydenhoitajan vastaanotolla 10-15 kertaa. Äitiysneuvolan tehtävänä on ohjata, valmentaa ja k i e l i s i lta 1 2 0 0 9
13 neuvoa odottavaa äitiä ja hänen perhettään läpi raskauden kohti synnytystä. Käynneillä seurataan äidin ja sikiön fyysistä hyvinvointia erilaisin tutkimuksin. Äidin verenpainetta tarkkaillaan ja kohdun kasvua seurataan jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä. Sikiön asentoa tarkkaillaan ultraäänilaitteen avulla ja sen sydänääniä kuunnellaan joka käynnillä 14. viikon jälkeen. Tulkkauksen näkökulmasta neuvola on melkoinen pala purtavaksi, aikamoinen annos opittavaksi! Terminologian haasteet Erityisyytensä vuoksi neuvolakäynti tuo tulkkaukseen omat haasteensa nimenomaan terminologian suhteen. Sikiön eri asennoille on useita eri nimiä, ja hoitohenkilöstön puhe vilisee lääketieteellisiä termejä. Etenkin jos tulkilla ei vielä ole omia lapsia, voi sikiösanasto ja -viittomisto aiheuttaa harmaita hiuksia. Mitä tarkoittikaan lapsivesipunktio, Rhesus-tekijä tai istukkavillusbiopsia? Muistaakseni olen opiskellut viittomakielen tulkkausta, en raskauden syvintä olemusta. Onneksi huolellisella valmistautumisella voi edesauttaa tulkkauksen sujuvuutta. Kuurojen Liitto on vastikään julkaissut terveysalan viittomiston ja vinkkejä saa myös Viittomakielikeskuksen Viittoen seksistä vauvoihin videolta. Vaikka kiinteitä viittomia ei välttämättä ole, neuvolassa tapahtuvien tutkimuksien tunteminen auttaa kummasti tulkkausstrategioiden luomisessa. Kuuro asiakas saattaa käyttää polysynteettisiä ilmaisuja, ja kun tulkki on selvillä toimenpiteiden luonteesta, on se arvokas apu suomen kielelle tulkatessa. Sosiaalisten taitojen merkitys Viittoma- ja sanavalintojen ohella tulkin tulee kiinnittää huomio hienovaraiseen kielenkäyttöön. On hyvä pohtia, millä tavoin tuottaa esimerkiksi intiimialueen viittomat pienikin epätarkkuus voi tuoda viittomaan alatyylisen, rivon tai asiakasta loukkaavan sävyn. Lisäksi tulkin ilmeillä on suuri merkitys. Ilmeet ovat tärkeitä paitsi kielellisten tyyliseikkojen myös vuorovaikutuksen kannalta. Hormonitasapainon heittelehtiessä odottava äiti on herkässä tilassa, jolloin tulkin sosiaaliset taidot nousevat merkitsevästi teknistaidollisten kykyjen rinnalle. Ilmeidensä ja eleidensä avulla tulkki viestii olevansa tilanteessa läsnä. "Mitä tarkoittikaan lapsivesipunktio, Rhesustekijä tai istukkavillusbiopsia? Muistaakseni olen opiskellut viittomakielen tulkkausta, en raskauden syvintä olemusta." Vähintään yhtä tärkeää kuin lääketieteellinen seuranta on perheen psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Neuvolakäynnillä tulevilla vanhemmilla on ainutlaatuinen mahdollisuus keskustella lapsen saamiseen liittyvistä tuntemuksista asiaan perehtyneen hoitohenkilökunnan kanssa. Usein keskusteluissa nousee esiin myös kuurouteen liittyvä perinnöllisyysriski. Siinä missä henkilökunta joskus jopa pelkää kuuroutta, saattavat vanhemmat sen sijaan haaveilla kuurosta pienokaisesta. Tulkki mukana muuutoksessa Yhdeksän kuukauden ajanjakso ei ole vanhemmille vain iloista odotusta, vaan myös suuri elämänmuutos, ja asiakkaidensa kautta tulkki on osallisena tässä murroksessa. Vanhemmat saattavat toivoa jotain tiettyä tulkkia koko raskausajan tutkimuksiin, sillä tutun tulkin kautta asiakkaiden keskinäinen luottamus kasvaa. Myös neuvolahenkilökunta peräänkuuluttaa tulkin roolin merkitystä. Jos tulkki tuntuu ulkopuoliselta, voi viittomakieliseen äitiin tai isään olla vaikea saada kontaktia. Esimerkiksi viitteet odottavan äidin masennuksesta saattavat tällöin jäädä välittymättä. Toisaalta toimiminen tulkkina asiakkaalle koko tämän raskausajan tuo esiin ammattieettiset kysymykset. Seuraamalla tiiviisti sikiön kehittymistä tulkki saattaa kiintyä lapseen tai luoda ystävyyssuhteen vanhempiin. Miten käy puolueettomuuden? Meneekö perheen tilanteessa myötäeläminen tasa-arvoisen kielen välittämisen edelle? Työt työnä inhimillisesti Raskauden edetessä odottava äiti valmistautuu synnytykseen. Hän valitsee synnytystavan, käy kenties synnytysvalmennuksessa ja tekee päätöksensä kipulääkkeiden käytöstä synnytyksen aikana. Synnytyspäivystykseen ilmoittautuneen tulkin on hyvä käydä tilanne asiakkaidensa kanssa etukäteen läpi. Millaista synnytystä odottava äiti toivoo, ja mitä se vaatii tulkkaukselta? Ymmärränkö kaikki äidin käyttämät viittomat? Entä ymmärtääkö äiti minua? Tositilanteessa Saisinko uudestaan? -pyynnöille ei ole sijaa. Tulkin on myös hyvä selvittää, ketä muita synnytystilanteessa on paikalla ja kartoittaa heidän tulkkaustarpeensa. Yhdeksän kuukauden jälkeen on H- hetken aika, johon kulminoituu pitkä odotus iloineen ja pelkoineen. Samalla tavoin kulminoituu tulkkina oleminen elämän uusiutumisen hetkellä. Minulle tämä on työtä, mutta asiakkaalle pienikin voi olla suuri. Työt työnä, mutta inhimillisyyden nimissä. Hyvä tulkki hallitsee kielellisen kompetenssin, mutta on myös henkisesti läsnä. Tulkkaus on ihmissuhdetyötä. P.S. Jos istukkavillusbiopsian merkitys ei ole hallussa, tsekkaa neuvola-aiheinen minisanasto seuraavalta sivulta. k i e l i s i lta 1 2009
14 m i n i s a n a s t o Annetaanko petidiini? AFP Alfafetoproteiini on valkuainen, jonka pitoisuus todetaan verinäytteestä. Alfafetoproteiinin pitoisuus ilmaisee, mitä kohdussa on tapahtumassa. AFP:n taso nousee, jos sikiöitä on useampia, ja vastaavasti epätavallisen alhainen AFP-taso voi viitata sikiön kehityshäiriöön. BPD-määritys Sikiön biparietaalimitan eli pään halkaisijan määritys. Raskauden keston määrittämisessä yleisimmin käytetty mittaus, jonka avulla saadaan selville oikea sikiöikä +/- seitsemän vuorokauden tarkkuudella. CRL-mittaus Crown-rump length eli sikiön pää-perä-mitta. Doppler-laite Doppler-ultraääntä käyttävillä laitteilla voi kuulla vauvan sydänäänen jo 10. raskausviikolla. Laitetta käytetään samalla tavalla kun neuvolan ultraääntä. Laite asetetaan vatsan päälle ja sitä liikutellaan kunnes sydänäänet kuuluvat. Doula Kreikan kielen sana palvelijatar. Odottavan äidin tukihenkilö, jonka kanssa voi jakaa raskauden kokemukset. Eklampsia Raskausmyrkytys. Pre-eklampsian kouristuksellinen vaihe. Epiduraali Puudutus, jonka nukutuslääkäri voi antaa synnytyksessä. Epiduraali tekee äidin kokonaan tai osittain tunnottomaksi vyötäröstä alaspäin. Episiotomia Välilihan leikkaus, joka tehdään synnytyksen aikana juuri ennen lapsen pään syntymistä synnytyksen nopeuttamiseksi tai helpottamiseksi. HCG Human Chorionic Gonadotropin eli istukkahormoni, jota erittyy raskauden alusta lähtien. Raskaustesti havaitsee hormonin virtsasta tai verestä. Lapsivesipunktio Yleensä 15. 16. raskausviikolla tehtävä tutkimus, jossa äidin vatsanpeitteiden läpi ohjataan paikallispuudutuksessa ohut neula, jolla imetään lapsivettä. LUES-testi Äidin verikokeesta tutkitaan testillä syfilis eli kuppatauti. Paraservikaalipuudutus Synnytyksessä käytetty puudutus, jossa lääkäri antaa kohdunkaulan ympärille sarjan paikallispuudutepistoksia. Petidiini Synnytyksessä käytetty kivunlievityslääke, joka annetaan yleensä kertapistoksena. Prostaglandiinihoito Synnytyksen käynnistämisessä käytettävä keino, joka edistää kohdunsuun avautumista. Pre-eklampsia Raskausmyrkytys on yleensä viimeisen raskauskolmanneksen aikana ilmaantuva sairaus, jonka oireita ovat verenpaineen nousu, valkuaisvirtsaisuus ja turvotus. Sitä esiintyy useimmin ensisynnyttäjillä sekä nuorilla ja vanhoilla synnyttäjillä. Sen pahin aste ovat kouristukset, jolloin sekä äidin että lapsen henki ovat vaarassa (ks. eklampsia). RH-tekijä Rhesus-tekijä, joka on positiivinen tai negatiivinen, tutkitaan äidin verestä alkuraskauden aikana. Noin 15 prosentilla ihmisistä punasoluista puuttuu Rhesus-tekijä, jolloin he ovat Rhesus-negatiivisia. Veriryhmä ja veren Rh-tekijä ovat tärkeitä tietää etukäteen, mikäli äidille joudutaan synnytyksen yhteydessä antamaan verta. Rh-tekijä on olennainen myös sikiön kannalta, sillä jos äiti on Rh-negatiivinen ja lapsi on perinyt isältään Rh-positiivisuuden, voi äidin immuunijärjestelmä alkaa tuottaa raskauden aikana vasta-aineita lapsen Rh-tekijää vastaan. SF-mitta Symfyysi-fundus-mitta on häpyluusta kohdun pohjaan. Kohdun kasvua seurataan mittaamalla kohdunpohjan korkeus häpyluusta. Tarjonta Vauvan asento kohdussa, joka kertoo, mikä ruumiinosa on syntymässä ensin. Toksoplasma Pieni loiseläin, joka voi vaurioittaa syntymätöntä lasta vakavasti. Toksoplasma tarttuu sitä kantavien eläinten ulosteista ja huonosti kypsennetystä siipikarjasta. Vaara on suurimmillaan ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Trisomia 21 Downin syndrooma on kromosomihäiriö, jossa solussa on 47 kromosomia normaalin 46 sijaan. Downin oireyhtymä voidaan todeta lapsivesipunktiolla. Villusbiopsia Istukkanäytetutkimus 9. 11. raskausviikolla, jonka avulla voidaan selvittää sikiön kromosomihäiriöt. Tutkimus tehdään joko äidin emättimen kautta muovikatetrilla tai ohuella neulalla vatsanpeitteiden läpi. lähteet: Sheila Kitzinger&Vicky Bailey 1996. Odotusajan 280 päivää. Suom. Ritva Kuusisto. Jyväskylä; Helsinki, Gummerus 1996. www.helistin.fi Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/ k i e l i s i lta 1 2 0 0 9
15 Kiitos elämälle! teksti mirja fransas kuva kirjoittajan kotialbumista Synnyin kolmilapsiseen maanviljelijäperheeseen vanhimpana lapsena. Tyttöjä kaikki! Lapsuus oli aika vaatimatonta nykyaikaan verrattuna, mutta kuitenkin onnellista maalla. Eihän siihen aikaan osattu kaivata mitään nykyajan mukavuuksia. Luonto ja ilma olivat vielä niin puhtaita, että vettäkin saattoi juoda suoraan järvestä, eikä mitään vatsavaivoja siitä koskaan saatu. Käydessäni Putkilahdessa alakoulua minulla oli liian pitkä koulumatka. Talvisin ja syksyisin täytyi olla maapuolella kortteerina maatalossa koulun lähistöllä. Tuvan nurkassa nukuin yöni, eväänäni vain maitoa, leipää ja voita. Maito usein jäätyi kovilla pakkasilla, mutta sillä vain oli pärjättävä. Valittaa ei pieni lapsi osannut. Kulkutauteja puhkesi runsaasti; eihän siihen aikaan ollut vielä mitään rokotuksia eikä antibiootteja. Sairaudet aiheuttivat usein paljon kuolemaa. Minäkin sairastuin yhdeksän vanhana tulirokkoon. Olin kulkutautisairaalassa viisi viikkoa hoidettavana. Kun pääsin takaisin kotiin, sairastuin parin viikon päästä heikon kuntoni takia uudestaan, nyt aivokalvontulehdukseen. Olin vuoteessa kaksi viikkoa kotona. Kun kuulo katkesi, vanhempani älysivät viedä minut sairaalaan hoidettavaksi. Liian myöhään! Kuulo ei enää palannut takaisin, ja lääkärit totesivat syyksi aivokalvontulehduksen. Hyvä, että olin jo siihen ikään mennessä oppinut puhumaan selvästi: puheen avulla elämä oli vähän helpompaa, kun ei kuullut. Sitten alkoivat ylemmät tahot vanhemmilleni selvittää, mihin kuurojen kouluun minut laitettaisiin. Saatiin määräys jostain, että Kuopioon! Niin aloitin koulunkäyntini kuurojen parissa kaupungissa. Kaikki oli uutta ja outoa minulle, olinhan käynyt jo kaksi vuotta alakoulua kuulevien kanssa kotikylässä maalla. Kuurojen koulussa kaikki oppilaat käyttivät viittomakieltä ja kommunikoivat vilkkaasti keskenään. Minäkin halusin oppia viittomaan, vaikka se oli kiellettyä, mutta minkäs sille voi, kun kuurot itse rakastivat kieltään ja myös viittoivat kielloista huolimatta! Kuopiossa koulua käydessäni asuin kuulevassa perheessä täysihoidossa. Valtio maksoi heille täysihoidon, mutta perheen emäntä, jolla oli pieniä lapsia, teetti meillä kotiapulaisen työt koulunkäyntimme lisäksi. Se ei ollut reilua. Sain siitä trauman koko iäkseni! Siivous piti tehdä aina aamulla aikaisin ennen kouluun lähtöä. Koulu alkoi kello kahdeksan. Ehdin käydä koulua Kuopiossa vajaa kaksi vuotta, kun talvisota alkoi. Elämä muuttui pelottavaksi ja epävarmaksi. Koulun kaikki oppilaat lähetettiin heti kotiin sotaa pakoon, sillä kaupungissa oli vaarallista olla pommitusten pelossa. Kuulevat lapset saivat käydä maaseudulla koulua rauhassa, sillä maaseutua ei muistaakseni DOMINO Dominossa kynä kiertää. Kirjoittaja saa itse valita aiheensa eivätkä artikkelien teemat ole välttämättä toisiinsa sidottuja. Sana on vapaa! Kirjoittaja haastaa seuraavan Dominon jo etukäteen henkilökohtaisesti. Seuraajan nimi paljastetaan artikkelin lopuksi. pommitettu. Kaupungeissa kuurojen koulut muutettiin sotasairaaloiksi. Minäkin lähdin muiden mukana junalla kohti Jyväskylää ja sieltä yksin linja-autolla Putkilahteen. Vanhempani eivät tienneet, että olin tulossa kotiin ja vielä yksin. He eivät osanneet tulla vastaan pientä tyttöään linja-autolle, joka toi minut neljän kilometrin päähän kotoa. En enää muista, kuinka pääsin lopun matkaa onnellisesti perille. Varmaan suojelusenkeli johdatti. Sotaa kesti viisi pitkää ja pelottavaa vuotta. Vuodet olivat meille lapsille hyvin raskaita, kun kotirintamalla tehtiin kaikki maataloustyöt naisten ja lasten voimin. Muistan, kun olimme usein illalla lopen uupuneita. Sodan loputtua olin jo yli 16-vuotias, ja jonkin ajan kuluttua sain viestin koulusta Kuopiosta palata takaisin koulua lopettamaan ja ripillä käymään. Niin aika Kuopi- k i e l i s i lta 1 2009
16 " Minäkin halusin oppia viittomaan, vaikka se oli kiellettyä, mutta minkäs sille voi, kun kuurot itse rakastivat kieltään ja myös viittoivat kielloista huolimatta! " ossa päättyi ja palasin kotiin maalle töitä tekemään. Kului noin kolme vuotta, ja aloin miettiä, mitä tekisin isona. Sattumalta huomasin Kuurojen lehdessä, että Turussa alkaisi kuurojen ammattikoulu syksyllä 1948. Ajattelin, että siinäpäs se! Halusin ehdottomasti hakea sinne, vaikka vanhempani olivat päätöstäni vastaan; heille oli tärkeämpää työpanokseni kotitilalla. Pidin kuitenkin kiinni päätöksestäni, ja lähetin hakupaperit ammattikouluun. Pian tuli vastaus, että minut on hyväksytty ensimmäisinä oppilaina kouluun opiskelemaan! Voi sitä riemua, kun minua onnisti! Vanhempieni oli annettava periksi, sillä eiväthän he joutuisi maksamaan mitään koulunkäynnistäni; koulu oli valtion sisäoppilaitos ja ilmainen kaikille oppilaille. Lähdin kohti Turkua. Tulevaisuus oli tuntematon, kun en vielä tiennyt, millaista siellä tulisi olemaan ja kuinka koulussa pärjäisin. Jouduimme opiskelemaan ammattiamme erilaisissa työpaikoissa kuulevien kanssa. Tulkeista emme osanneet edes uneksiakaan, sillä viittomakieli oli vieläkin kiellettyä! Kuurot olivat tottuneet ottamaan selvää kuulevien puhekielestä huuliltalukien. Sen avulla oli opittava, vaikkei se tietenkään mitään helppoa ollut. Kuurot olivat innostuneita oppimaan, sillä ensikertaa nuoret kuurot saivat ammattiopetusta omassa koulussaan. Valitsin naisten pukuompelijan ammattiin opiskelun. Minulle oli valmiiksi hommattu oppipaikka hienosta ompeluliikkeestä. Jos olisin saanut vapaasti valita, ja jos tulkkeja olisi ollut riittävästi, olisin valinnut koti- ja maatalousalan. Minullahan on ollut vahva taipumus talousalaan. Mutta tämä jäi haaveeksi. Oppilaat asuivat täysihoidossa perheissä kaupungissa ja kävivät sieltä käsin oppipaikoissaan. Iltaisin kuurojen koululla oli teoriatunteja eri aineissa noin pari tuntia. Viikonloppuisin kävimme Turun kuurojenyhdistyksellä illanvietoissa ja juhlissa. Vanhat kuurot ottivat meidät opiskelijat lämpimästi vastaan. Osallistuimme myös yhdistystoimintaan, esimerkiksi nuorten kerhoon. Olin itse perustamassa kahden vanhemman kuuron kanssa kuurojen nuorten kerhoa, joka ehti toimia monipuolisesti minun aikanani. Aika kului mukavasti nuorten kanssa opiskellessa ja harrastaessa. Meillä opiskelijoilla oli hyvät välit koko opiskeluajan. Koskaan en kuullut kenenkään riitelevän kouluaikana. Opiskeluni sujui mukavasti, kun olin oppinut ymmärtämään työtovereitani kunnolla. Sekin vei aina aikansa. Alku on aina vaikeaa. Vuodet kuluivat ja opiskeluni lähestyi loppuaan. Ammattiopiskeluni kesti kolme vuotta. Se oli mielestäni elämäni parasta aikaa. Sain olla vertaisteni kanssa ja oppia monenlaista sivistystä, jota sotien jälkeen kaivattiin, kun meidät lähetettiin maailmalle valmiina ammatti-ihmisinä työtä tekemään. Löysin koulusta myös elämäntoverini. Menimme naimisiin ja rakensimme oman talon Jyväskylään. Saimme kolme tervettä lasta. Heidän kasvatuksessaan meni sitten vuosia, sillä siihen aikaan ei paikkakunnalla ollut päivähoitopaikkoja, minkä vuoksi hoidin lapset itse kotona. Mielestäni se olikin paras vaihtoehto. Esikoiseni nimen, Ulla-Maija, määräsi äitini, vaikka olisin halunnut hänestä Anne-Maijan. Tässä piti antaa periksi. Mutta periksi en antanut nuorimmaisen lapseni, Juha-pojan kohdalla, kun äiti pyysi häntä omakseen, koska äidillä ja isällä ei ollut omaa poikaa ollenkaan. Siinä en antanut periksi ollenkaan! Enhän voinut luopua omasta lapsestani mistään hinnasta. Rakastin lapsiani, he olivat kaikkeni! Näin jälkeenpäin ajatellen tein oikean päätöksen. Aikanaan lapsetkin lähtivät maailmalle, ja me vanhemmat jäimme kahden. Teimme työtä eläkeikään asti. Nyt olen ollut eläkkeelläkin yli kaksikymmentä vuotta ja ikää on jo kertynyt yli kahdeksankymmentä vuotta! Terveys on ollut kohtuullinen, josta saan olla Luojalle kiitollinen. Kiitos elämälle. Seuraavaksi Dominon kirjoittajaksi haastan Emilia Pesosen k i e l i s i lta 1 2 0 0 9
a j a n k o h ta i s ta 17 Tuleeko TES palkkapussiin? teksti maria hakkarainen ja minttu laine kuva marjut hentunen Tätä kirjoittaessa ei vielä tiedetä, päädytäänkö TES-neuvotteluissa kompromissiin vai umpikujaan. Vaikka tietyistä periaatteista ollaan yhtä mieltä pöydän molemmin puolin, tiukkaa keskustelua on käyty muun muassa palkasta, kokemusvuosi-, ilta- ja yötyölisistä sekä tuntipalkkaisten oikeudesta sairausajan palkkaan. Viittomakielen tulkkeja koskevaa yleissitovaa työehtosopimusta on valmisteltu työnantajapuolen aloitteesta kesäkuusta 2008 alkaen. Tarkoituksena ei ole aikaansaada mitä tahansa paperia, vaan sopimus, johon voi olla tyytyväinen ja vähän enemmänkin. Neuvottelujen välillä osapuolten edustajat ovat vieneet vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia taustaryhmilleen pohdittavaksi. Ehdotukset on linjattava toteuttamiskelpoisiin ja niihin, joissa on vielä joustovaraa. Myös rajanveto mahdottomiin ratkaisuihin on tehtävä: mitkä asiat koetaan niin tärkeiksi, ettei niistä neuvotella. Kynnyksenä palkkauksen perusratkaisu Varsinaiset neuvottelut aloitettiin palkkakeskusteluilla, joissa tarkasteltiin kuukausi- ja tuntipalkkaisten etuja ja niiden yhteneväisyyttä. Eri palkkavaihtoehtojen sisällyttäminen samaan sopimukseen on haastavaa. Tällä hetkellä mietinnässä on, tehdäänkö tunti- ja kuukausipalkkaisille yhteinen sopimus vai vain kuukausipalkkaisiin sovellettava TES. Tuntityötä voidaan tehdä niin sanotulla nollasopimuksella, jossa sovitaan työsuhteesta, mutta ei työtuntien määrästä. Vaihtoehto on pienen taloudellisen riskin vuoksi yritykselle turvallinen. Palkkaa maksetaan vain, kun tuntityöntekijä on keikkansa tehnyt. Koska nollasopimus ei välttämättä sido työntekijää yhteen yritykseen, tiettyyn tuntimäärään tai muihin kuin tulkkaustehtäviin, myös osa nykyisistä tuntityöntekijöistä Osallistu! Ainoa keino vaikuttaa mahdollisesti syntymässä olevaan TESiin on hankkia tietoa neuvottelutilanteesta ja osallistua keskusteluun SVT:n tai lähimmäksi kokemasi neuvotteluosapuolen kautta. SVT tarjoaa tietoa jäsenilleen: tilaa infopaketti osoitteesta tes@tulkit.net! on vaihtoehdon kannalla. Nollasopimuksella on myös karvaampi puolensa. Se vastaa kilpailutetuilla alueilla freelancer-mallia, jossa työmäärä voi vaihdella rajusti tulkin työhaluista riippumatta kuukauden ja työvuoden aikana nollasta sallittuun maksimituntimäärään. Kilpailevan työn kiellon vuoksi tulkilla saattaa olla mahdollisuus työsopimukseen vain yhden yrityksen kanssa. Nollasopimukseen liittyvien epäkohtien takia SVT pitää tärkeänä tuntipalkkaisten etujen ajamista. SVT:n mielestä myös kuukausipalkkaisuuden on oltava työnantajille houkutteleva vaihtoehto, sillä useiden jäsentemme tulot olisivat tuolloin säännölliset ja ennakoitavissa ja toimeentulo olisi täten vahvalla pohjalla. k i e l i s i lta 1 2009
18 a j a n k o h ta i s ta Palkanmaksuperusteeksi myös osaaminen? Kokemusvuodet yksinään eivät takaa korkeaa työn laatua. SVT:n mielestä pitkällä tähtäimellä osaamisesta pitäisikin tulla palkanmaksun peruste. Tämä edellyttää jonkinlaisen arviointiasteikon muodostamista ja tulkkien sijoittamista taidon perusteella osaamistasoille. Järjestelmän luominen on erittäin vaativa ja monitahoinen työ, jonka suorittajaksi tulisi nimetä kaikkien toimijoiden luottama taho. SVT:n ajatus on jatkaa toistaiseksi Työehtosopimus Työehtosopimus on työntekijäjärjestön ja työnantajien järjestön välinen sopimus alan työehdoista. Sopimuksessa määritellään tietyn ajanjakson ajaksi ehdot työajoista, palkoista, lomista ja muista eduista. Yleissitovuudella tarkoitetaan, että sopimus on valtakunnallinen ja alan kaikkien työnantajien on noudatettava sitä. kokemusvuosipohjalta, mutta nimetä palkkaustyöryhmä suunnittelemaan osaamiseen perustuvaa ratkaisua. Työnantajapuoli ei ole innoissaan kokemusvuosista. Osa yrityksistä ei huomioi niitä lainkaan ja niiden lisääminen TES:iin nostaisi palkkakustannuksia. Palkkaustyöryhmän perustaminen sen sijaan kiinnostaa molempia osapuolia, vaikka selvää onkin, että sille osoitettu työ olisi erittäin haastava ja pitkää valmistelua vaativa urakka. TES-vene vielä vesillä TES:iin pyritään kiteyttämään ehdot myös muista työsuhde-eduista ja työntekijän velvoitteista. Kuumia kysymyksiä ovat muun muassa, milloin työnantaja tarjoaa tulkille työterveyspalveluita, mitä tapahtuu tulkin sairastuessa tai työn peruuntuessa ja mikä lasketaan matka- ja odotusajaksi. Ydinkysymyksissä palkkauksesta ja työn vaativuuden määrittelystä käytetään perusteluina nykyistä palkkatasoa ja lisäkäytäntöjä. Maksuperusteiden kirjavuuden vuoksi määrittelyssä käydään läpi useita käytössä olevia palkanmaksutapoja. Henkilötyövaltaisen alan suuret palkkamenot voivat vaarantaa yrityksen talouden. Jos palkkauksesta ei päästä yksimielisyyteen, hyppäävät neuvottelukumppanit TES-veneestä. Neuvotteluosapuolet Työnantajain edustajat Kauko Rautiainen, lakimies, Elinkeinoelämän keskusliitto Outi Huusko, toimitusjohtaja, Viittomakielialan Osuuskunta Via Tuomas Rissanen, palvelujohtaja, Tulkkipalvelut Sivupersoona TyöTEKIJÄPUolen edustajat Tuire Torvela, lakimies, Akavan Erityisalat Anitta Malmberg, puheenjohtaja (2008), SVT Liisa Halkosaari, puheenjohtaja (2009), SVT Maria Hakkarainen, luottamusmies, Viittomakielialan Osuuskunta Via Katja Turunen, vastaava tulkki, Tulkkipalvelut Sivupersoona Kaipaatko toisen ihmisen näkökulmaa? teksti tarja timgren kuvat noora koistisen kotialbumi & taina rissanen Luottamusmiestoiminta on vasta lähtenyt viriämään tulkkausalan firmoissa, ja siksi asia on melko tuntematon monelle tulkille. Tietääkö tavis-tulkki, milloin luottamusmiestä voi nykäistä hihasta? Luottamusmies toimii työntekijöiden edustajana työnantajaan nähden. Luottamusmiehen työsarkaa ovat kaikki työsuhde- ja työehtosopimuksen soveltamiseen liittyvät sekä työoloja koskevat asiat. Luottamusvaltuutettu Noora Koistinen Sign Line Oy:stä vakuuttaa, että häntä voi lähestyä missä tahansa mieltä askarruttavissa asioissa. Työntekijä voi halutessaan pyytää luottamusvaltuutetun mukaan vaikka työsopimuksen allekirjoitukseen. Koistiselle luottamusvaltuutetun tehtävä on verrattain uusi ja Ylemmät toimihenkilöt YTN ry:n järjestämä luottamusmieskoulutuskin on vielä meneillään. Koistinen on saanut kullanarvoisia vinkkejä myös firman aikaisemmilta luottamusvaltuutetuilta. Tuen hän kokee arvokkaaksi, sillä virkaiältään nuorena tulkkina ei kaikkia alan ja firman koukeroita vielä tiedä. Olen sitä mieltä, että luottamusvaltuutetun tehtävään kasvaa pikku hiljaa, Koistinen puntaroi. Sanna Kvist Viittomakielialan Osuuskunta Vian Iisalmen toimipaikasta painottaa k i e l i s i lta 1 2 0 0 9
a j a n k o h ta i s ta 19 Asioita on katsottava objektiivisesti, vaikka käsiteltävä asia saattaisikin koskea itseäni työntekijänä. luottamuksellisuutta. Voimme viedä työntekijän ajatuksia ja toiveita työnantajalle vain työntekijän luvalla. Kvist on toiminut varaluottamusmiehenä pian parin vuoden ajan. Vuonna 2000 hän valmistui tulkiksi, minkä jälkeen työkokemusta on kertynyt runsaasti laidasta laitaan, mikä on eduksi luottamustoimessa. Ammattiliitto järjestää luottamusmiestehtävään noin viikon mittaisen peruskoulutuksen, jonka toinen luottamusmies on jo käynyt. Kvistin mukaan paras kouluttaja on kuitenkin käytäntö. Asioita mietitään yhdessä ja asiantuntevaa apua on saatavilla ammattiliiton lakimieheltä. Etenkin kimuranteissa lakiasioissa kannattaa pyytää ammattilaisen neuvoa. Viassa luottamusmies ja varaluottamusmies ovat mukana neuvottelemassa muun muassa osuuskunnan omaa työehtosopimusta, ja tällä hetkellä he ovat mukana myös valtakunnallisen sopimuksen neuvotteluissa. Vuonna 2008 Viassa urakoitiin laatuprojektin parissa, jossa luottamusmiehet olivat myös valvomassa työntekijöiden oikeuksien toteutumista. Antoisaa pulmanratkaisua Luottamusmiehen työssä haastavinta on luoviminen työntekijän ja työnantajan välissä. On osattava ottaa huomioon sekä työntekijän että työnantajan näkökulmat, kuitenkin työntekijää edustaen. Asioita on katsottava objektiivisesti, vaikka käsiteltävä asia saattaisikin koskea itseäni työntekijänä, Koistinen kertoo. Tehtävä on myös Noora Koistinen palkitsevaa. Kun saamme jonkin asian selvitettyä niin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, tunnen onnistuneeni, hän jatkaa. Sanna Kvist näkee luottamustehtävän antoisana puolena, että saa olla hoitamassa työpaikan yhteisiä asioita ja siten myös rakentamassa viihtyisää ja toimivampaa työpaikkaa. Asiat eivät ole aina mukavia ja helppoja, mutta yhteistuumin ja avoimella asenteella keskustellen asiat saadaan toimimaan kaikkien parhaaksi, hän tuumii. Yhteisvoimin neuvottelukunnassa Tulkkipalvelut Sivupersoonasta ei löydy luottamusmiestä, mutta vastaavista tehtävistä huolehtii keväällä 2006 aloittanut kolmihenkinen neuvottelukunta. Sen tavoitteena on kehittää työntekijöiden työoloja ja hyvinvointia, tuoda esiin ongelmakohtia ja esittää niihin ratkaisumalleja. Neuvottelukunnassa toimivat Pirkko Markkula, Marko Sanna Kvist Ruissalo ja Ulla Röytiö pohtivat asioihin yhteisen kannanoton, jotta voivat sitten yhtenä rintamana pitää kaikkien tulkkien puolta. Työ perustuu työkokemukseen ja puhtaaseen maalaisjärkeen, neuvottelukunnan jäsenet toteavat. Neuvottelukunnan aikaansaannoksia ovat esimerkiksi liikuntaseteleiden käyttöönotto ja laajempi työterveyshuolto. Neuvottelukuntaa voi lähestyä myös nimettömänä. Uudet aloitteet ja ideat ovat erityisen tervetulleita, neuvottelukunnasta vinkataan. k i e l i s i lta 1 2009
20 k o l u m n i Ihanan lapsellista! teksti terja hannola kuva sandra aaltonen Leikkiä pidetään lapsuuden hullutuksena, mutta se kuuluu meille kaikille. Ilman leikkiä meiltä puuttuisi tärkeitä mielihyvän elämyksiä ja luovuutta ehkä kulttuurikin. (Erkki A. Kauhanen, Tiede-lehti 5/2004) Lapsella on oikeus leikkiä ja olla lapsi. Se on lapsen tapa harjoitella elämää, oppia spontaanilla tavalla uutta. Aikuisuuden myötä lapsuuden leikit muuttuvat todeksi. Tää menis nyt töihin ja nyt nää niinku riitelis, ovat yhtäkkiä jäisen ikkunan skrapaamista kimppakyytiautosta ja kuppien paiskomista kahvihuoneessa. Kaupassa pitää käydä ihan oikeasti eikä lauantainen siivouspäivä ole mitään fantasiaa. Elämästä tulee helposti rutiinia, spontaanisuus katoaa ja mieli vakavoituu. Mutta otammeko itsemme joskus jopa liian vakavasti? Vaikka barbie-leikit ovat kohdallani auttamattomasti ohi, on sentään jotain lapsuuden ajan jäännöksiä havaittavissa. Kaupungilla kuljeksiessani saatan kuvitella olevani joku muu ja tuttavaperheen lapsia hoitaessani innostun itsekin SuperMarion seikkailuista. Myös tutut lautapelit pitävät edelleen pintansa Monopoli on joka joulun suosikki ja illanvietossa kaikki elektroniset uutuudet ovat takuuvarmaa ohjelmaa. SingStar ja Guitar Hero ovatkin kuin lapsuuden leikkejä jalostetussa muodossa. Leikin laulajaa tai rokkitähteä ja irtaudun hetkeksi tylsän tavallisesta elämästäni unohtaen kotona odottavan tiskivuoren, huomisen palaverin ja paperitöiden lähestyvät deadlinet. Kyse on illuusiosta, joka saa aikaan samanlaisen vapautumisen tunteen kuin leikkiminen. Aikuiten tulisi suosia leikkimielisyyttä. Pelleksi ei kannata ryhtyä, mutta tenavien maailmalla on hämmästyttävän paljon hyödyllistä annettavaa. Leikkiminen ja pelailu on oiva tapa kehittää itseä ja luovaa ajattelua: roolileikkien kautta opimme katsomaan maailmaa muiden silmin, Twister parantaa kehon koordinaatiota ja Alias kartuttaa tulkille tärkeää synonyymivarastoa. Toisaalta, miksi kaikkeen pitäisi aina liittää oppimisen tai kehittymisen näkökulma? Joskus on hyvä päästää esiin se leikkisä ja lapsenmielinen matti tai maija ja hyppiä pitkän työpäivän jälkeen yhdellä jalalla vesilätäkköjä pitkin kotiin. Ihan vain huvin vuoksi, se piristää! Siinä sitten, eteisen lattialla sukat märkinä istuessa, voikin miettiä, kuka toimittaisi äidin virkaa. Kuka keittäisi kaakaon? k i e l i s i lta 1 2 0 0 9