ULJAS PULKKIS ON THE CREST OF WAVES VERNAL BLOOM. Kari Kriikku, clarinet. Gabriel Suovanen, baritone Tampere Philharmonic Orchestra.

ULJAS PULKKIS ON THE CREST OF WAVES VERNAL BLOOM Kari Kriikku, clarinet Gabriel Suovanen, baritone Tampere Philharmonic Orchestra Hannu Lintu 1

ULJAS PULKKIS (*1975) On the Crest of Waves (2003) 17 58 Seven fantasies for symphony orchestra 1 Fantasy I: Introduction 1 52 2 Fantasy II: On the Shore 1 56 3 Fantasy III: The Wind 1 43 4 Fantasy IV: Rough Sea 1 58 5 Fantasy V: Approaching Storm 4 00 6 Fantasy VI: The Calm 5 08 7 Fantasy VII: On the Waves 2 57 Tales of Joy, Passion, and Love (2005/2010) 33 25 A clarinet concerto in three movements 8 I. Tales of Joy 11 25 9 II. Tales of Passion* 14 24 10 III. Tales of Love (Text: Thomas Moore)** 7 36 KARI KRIIKKU, clarinet **GABRIEL SUOVANEN, baritone *Jarmo Hyväkkö & Janne Pesonen, orchestral clarinet solos 11 Vernal Bloom (2008) 9 12 A tone poem Tampere Philharmonic Orchestra HANNU LINTU, conductor 3

10 She sung of Love, while o er her lyre The rosy rays of evening fell, As if to feed with their soft fire The soul within that trembling shell. The same rich light hung o er her cheek, And play d around those lips that sung And spoke, as flowers would sing and speak, If Love could lend their leaves a tongue. But soon the West no longer burn d, Each rosy ray from heaven withdrew; And, when to gaze again I turn d, The minstrel s form seem d fading too. As if her light and heaven s were one, The glory all had left that frame; And from her glimmering lips the tone, As from a parting spirit, came. Who ever loved, but had the thought That he and all he loved must part? Fill d with this fear, I flew and caught The fading image to my heart And cried, Oh Love! is this thy doom? Oh light of youth s resplendent day! Must ye then lose your golden bloom, And thus, like sunshine die away? Thomas Moore (1779 1852) 10 Hän lauloi rakkaudesta, ja hänen lyyransa ylle lankesivat illan ruusuiset säteet, ruokkien lempeillä liekeillään väräjävän kuoren kätkemää sielua. Sama rikas valo kajasti hänen poskellaan ja häivähti huulilla, jotka lauloivat ja puhuivat niin kuin kukat laulaisivat ja puhuisivat, jos rakkaus soisi niille äänen. Mutta pian hiipui lännen valo, ja ruusuiset säteet himmenivät taivaalla, ja kun käännyin taas katsomaan, niin laulajankin hahmo näytti haihtuvan. Kuin hänen valonsa ja taivaan olisivat yhtä: kaikki loisto kaikkosi hänen olemuksestaan, ja hänen kimaltavilta huuliltaan kuului väistyvän hengen huokaus. Liekö kukaan rakastanut ajattelematta joutuvansa rakastetustaan iäksi eroon? Tätä pelästyen kaappasin haihtuvan näyn rintaani vasten ja huudahdin: Oi rakkaus! tämäkö on määräsi? Oi nuoruuden kukoistuksen valo, onko kohtalosi menettää kultainen loistosi ja kuolla päivänvalon tavoin pois? (Suomennos: Jaakko Mäntyjärvi) 4

Uljas Pulkkis master of scintillating orchestral colour Vernal Bloom On the Crest of Waves Tales of Joy, Passion, and Love. Strong, evocative titles that provide an exhilarating taste of the music of Uljas Pulkkis (b. 1975). But they also reflect his artistic personality. He is, after all, still a relatively young composer in the vernal bloom of his life who is riding on the crest of waves with the success of his compositions and imbues his music with tales of joy, passion, and love. Uljas Pulkkis emerged as a composer in the late 1990s, placing well in several competitions. His Octet received 2nd prize in the first Uussävel composition competition organised by the Society of Finnish Composers in 1997; at that time, he was still studying composition privately with Tapani Länsiö and Harri Vuori and had only just entered the Sibelius Academy. In the following years, he won the Queen Elisabeth Competition in Brussels with Tears of Ludovico for piano and orchestra (1999), 3rd prize in the Gustav Mahler Competition in Klagenfurt with Duett für Eine for contralto and chamber ensemble (1999), and 1st prize at the UNESCO International Rostrum of Composers with the violin concerto Enchanted Garden (2001). He graduated from the Sibelius Academy in the following year and has been a full-time composer ever since. Many of Pulkkis s early works derive their characteristic sound from spectral harmonies, built on the overtone series and microintervals. His spectral period culminated in, and also concluded with, Enchanted Gardens. Subsequently he has explored dimensions both Romantic and Impressionist, and he has also shown an affinity with post-minimalist pulsation akin to John Adams or, closer to home, Esa-Pekka Salonen. This is not to say that he has completely abandoned spectral harmonies, but he no longer builds his harmonies on microintervals. All of his works share broad, almost hedonistic swathes of tonal colour and a careful attention to detail. There is more than a dash of the epicure in Pulkkis. Pulkkis has written in a variety of genres, but the core of his output to date is formed by orchestral works and concertos, which show his brilliant sonorities at their finest. He has never been averse to giving his works illustrative titles or programmatic content. I always think about something when I write music, not just the music. And this being the case, why not say what the works are about? A title may even help the listener appreciate the piece, he says. 5

On the Crest of Waves (2003) is a good example of a programmatically conceived piece. It is a skilful, richly orchestrated depiction of the sea reminiscent of early 20th-century masters of the orchestra such as Richard Strauss, Debussy, Ravel, and Respighi. The carefully sculpted string sound in the introduction captures the ear. I borrowed something from Strauss s Also sprach Zarathustra for the string texture: for instance, the solo lines are played without a mute, while all the other strings are muted, Pulkkis explains. On the Crest of Waves is divided into seven sections or, as Pulkkis puts it, fantasias, each with its own descriptive title. Although the sections are musically independent, they flow into each other seamlessly, and the work builds up into a single undulating arc of crescendo and diminuendo. Introduction emerges as a rich, shimmering field of string sound framing the motto of the piece. This tiny motif rides the waves through the work, says Pulkkis. In the second section, On the Shore, the sea becomes more colourful; Pulkkis says that this music derives from an experience in Iceland, the sea striking the shore with great force but calmly. The third section, The Wind, blows the music into a flurry, and the waves disintegrate into spray. Rough Sea takes the escalation further, converting translucent dazzle into richer sounds, and Approaching Storm builds up a pounding culmination which Pulkkis describes as a dance machine. The storm abates into The Calm, a sonorous pool of tranquillity, followed by On the Waves, a gently undulating conclusion that embodies the eternity of the sea: the ocean may rest, but it never dies. Written for and dedicated to Kari Kriikku, the clarinet concerto Tales of Joy, Passion, and Love (2005/2010) stems from Pulkkis s love of opera music. The clarinet soloist is like a star tenor in a drama. The concerto is cast in three movements, as the title indicates, but these are played without a break. The first two movements share material: a theme outlined by fourths and fifths (played immediately at the opening) and a second theme consisting of a triad with an added sixth. The orchestra paints the scenery and follows the action with inventive colours. The first movement, Tales of Joy, begins with restrained energy but soon picks up speed and develops into an almost minimalist pulsation above which the clarinet soars and warbles at will. The music is interrupted by a high note on the clarinet, with only echoes of the earlier pulsation interrupting the calmer music that follows. The mood is tense, as in an opera scene, until the music picks up speed again. 6

In this work, Pulkkis expanded the conventional concerto structure in many ways. When the first movement dies down and the second, Tales of Passion, begins, the clarinettists of the orchestra leave their seats and join the clarinet soloist downstage, forming a trio playing introvert, meditative music. They are later joined by a string quartet, creating a septet-within-a-concerto. Though the opening measures of the movement set a meditative tone, the music also has lively and flowing elements in it. The concluding movement, Tales of Love, is the most calm and profound. A baritone singer joins the already unconventional concerto format, singing a poem by Thomas Moore. This bit of music predates the concerto. Pulkkis explains the highly unusual decision to include it here: I had to have a singer. This movement is an aria, and it is better understood as such if there is a singer actually there. The singer does not really sing a duet with the clarinet; rather, the baritone is verbalising what the clarinet expresses. In concert, the baritone begins singing in the wings and gradually approaches the soloist; this approach is mirrored in the music, as the materials of the baritone and the clarinet begin to merge and finally end up in unison. Vernal Bloom (2008) was written to a commission from the Young Euro Classics festival. It was written for and dedicated to Vivo, a Finnish youth orchestra, and it is clearer and simpler in texture than the other two works on this disc. According to Pulkkis, the orchestration is consciously democratic, to give everyone something decent to play. There is no detailed programme here. It simply refers to the fact that it was spring and our first child had just been born, Pulkkis explains. The work combines a lush Romantic sound with a punchy rhythmic pulsation that lends the music a breathless feel. The musical material is derived above all from combinations of harmonies a minor third apart. Kimmo Korhonen Translation: Jaakko Mäntyjärvi 7

Hailed by the New York Times as A physically flamboyant player of Olympian virtuosity, Kari Kriikku has been a living inspiration behind a great number of remarkable Finnish compositions for the clarinet. On stage and through recordings, he has championed concertos and chamber works written for him by Kimmo Hakola, Jouni Kaipainen, Magnus Lindberg, Uljas Pulkkis, Kaija Saariaho, and Jukka Tiensuu. Above all, Kari Kriikku has premiered the entire output for clarinet by Magnus Lindberg. His recording of the Clarinet Concerto earned him both a Gramophone Award and a BBC Music Magazine Award in 2006. Furthermore he has championed the clarinet works of Jukka Tiensuu. Both concerto works Puro ( brook, or Bach in German) and Missa he has performed more than fifty times. Kari Kriikku has appeared internationally with the City of Birmingham Symphony Orchestra, the BBC Symphony, the New York Philharmonic, the Oslo Philharmonic, the Orchestre Philhamonique de Radio France, the Vienna Radio Symphony, the Swedish Radio Orchestra, La Scala of Milan, the German orchestras of WDR Koln and Leipzig Gewandhaus, the Rotterdam Philharmonic, the Netherlands Philharmonic, the London Sinfonietta, and the Ensemble Intercontemporain. He has worked with such conductors as Vladimir Ashkenazy, Semyon Bychkov, Alan Gilbert, Vladimir Jurowski, Susanna Mälkki, Andris Nelsons, Sakari Oramo, Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, John Storgårds, and Osmo Vänskä. Kari Kriikku has performed chamber music with the Arditti Quartet, the New Helsinki Quartet, the Avanti! Quartet, the Borodin Quartet, and the Jean Sibelius Quartet, as well as together with such musicians as Natalia Gutman, Aleksei Lyubimov, and Yuri Bashmet. His musical inventiveness and fresh attitude towards traditional performance have established for Kari Kriikku a fascinating and versatile career as a soloist and in chamber music. Since the early 1980 s, his membership in the Toimii Ensemble and (as artistic director since 1998) in the Avanti! Chamber Orchestra naturally led him to contemporary music and also to performances that break the bounds of conventional concerts. Kari Kriikku has also performed repertoire of the Classical era and has recorded concertos by Mozart, Weber, Bernhard Henrik Crusell, and Johann Melchior Molter to great international acclaim. In 2009, Kari Kriikku became the recipient of the prestigious Nordic Music Council Prize. www.karikriikku.com 8

9

Swedish-born baritone Gabriel Suovanen studied singing at the Sibelius Academy in Helsinki, and in 1998 he graduated from the University College of Opera in Stockholm. He subsequently won several prizes in distinguished competitions, including the Timo Mustakallio Singing Competition, the Mirjam Helin International Singing Competition, and the first Karita Mattila Award in 2000. During the season 1997 98, the Swedish National Radio featured Gabriel Suovanen as Soloist of the Year, with concert broadcasts and studio recordings. The Royal Swedish Opera concurrently engaged him for several productions. From 2002 to 2005, he was a member of the ensemble of the Komische Oper Berlin. In 2003, he appeared in the world premiere of Rautavaara s opera Rasputin at the Finnish National Opera in a production that was subsequently released on DVD. Gabriel Suovanen also enjoys performing Lied and concert works and appears regularly with major symphony orchestras in Sweden, Finland, and the USA. He has made several recordings for Ondine. The Tampere Philharmonic Orchestra is one of the foremost symphony orchestras in the Nordic countries. Founded in 1930, it is based at Tampere Hall, Finland s biggest concert hall, built in 1990. Maintained by the City of Tampere, the orchestra collaborates with the Tampere Opera and Tampere Ballet and regularly participates in the Tampere Biennale contemporary music festival. It has educational programmes aimed at children and adolescents, and it was the first Finnish orchestra to found a young listeners club. Hannu Lintu succeeded John Storgårds as Chief Conductor in 2009, and their predecessor Eri Klas is Conductor Laureate. The list of previous Chief Conductors and Artistic Directors also includes Tuomas Ollila-Hannikainen (1994 1998), Leonid Grin (1990 1994), Paavo Rautio (1974 1987), and Eero Kosonen (1932 1968). Jouni Kaipainen has been the orchestra s Composer-in-Residence. Since 1980, the Tampere Philharmonic Orchestra has toured Scandinavia, Estonia, Germany, the Netherlands, Spain, and the United States. Nearly 50 recordings have been released for the national and international markets, most of them on the Ondine label, featuring conductors Hannu Lintu, John Storgårds, Eri Klas, Tuomas Ollila-Hannikainen, and Leif Segerstam. A strong focus is on Finnish music with such composers as Einar Englund, Kimmo Hakola, Jouni Kaipainen, Uuno Klami, Aarre Merikanto, Erkki Melartin, Einojuhani Rautavaara, Erkki Salmenhaara, Leif Segerstam, and Jean 10

Sibelius. Many of the orchestra s recordings have received outstanding reviews and accolades, with a total of five Cannes Classical Awards, including the 2004 Disc of the Year Award for the Second Symphony of Pēteris Vasks. www.tamperefilharmonia.fi Hannu Lintu is one of Finland s most sought-after conductors and is rapidly creating an international career. He has been Artistic Director and Chief Conductor of the Tampere Philharmonic Orchestra since August 2009, and also Principal Guest Conductor of the RTÉ National Symphony Orchestra in Dublin. Before assuming the new role of Chief Conductor of the Finnish Radio Symphony Orchestra in 2013, he will become the orchestra s Chief Guest Conductor in 2012. Hannu Lintu was previously Chief Conductor of the Turku Philharmonic Orchestra (1998 2001) and Artistic Director of the Helsingborg Symphony Orchestra (2002 2005). He is a regular guest conductor with the Avanti! Chamber Orchestra in Finland and was Artistic Director of the orchestra s Summer Sounds festival in 2005. Hannu Lintu studied the cello, the piano, and subsequently conducting with Jorma Panula at the Sibelius Academy. He participated in master classes with Myung-Whun Chung at the Accademia Chigiana in Siena, Italy, and won first prize in the Nordic Conducting Competition in Bergen in 1994. Recent engagements have included appearances with the Deutsches Symphonie Orchester Berlin, Deutsche Kammerphilharmonie Bremen, Orchestre Philharmonique de Radio France, Orchestre National de Belgique, the Royal Stockholm, Malaysian and Royal Liverpool Philharmonic orchestras, Washington s National Symphony Orchestra and the City of Birmingham, Pittsburgh, Baltimore, and Sydney Symphony Orchestras. Hannu Lintu has conducted several recordings for Ondine. www.hannulintu.fi 11

Uljas Pulkkis säihkyvien orkesterivärien maalari Vernal Bloom On the Crest of Waves Tales of Joy, Passion, and Love. Vahvoja, kuvausvoimaisia otsikoita, jotka avaavat mielikuvitusta elähdyttäviä lähtökohtia Uljas Pulkkisin (s. 1975) musiikkiin. Mutta yhtä lailla ne tuntuvat kertovan hänestä itsestään taiteilijana. Kyseessä on yhä suhteellisen nuori säveltäjä, joka on keskellä oman elämänsä keväistä kukoistusta, joka on ehtinyt saavuttaa teoksillaan menestystä ja etenee urallaan kuin aaltojen harjoilla ja joka valaa musiikkiinsa ilon, intohimon ja rakkauden syviä tunteita. Kun Uljas Pulkkis nousi esiin 1990-luvulla lopulla, hänen läpimurtoaan vauhdittivat kilpailumenestykset. Hänen oktettonsa saavutti toisen sijan Suomen Säveltäjät ry:n ensimmäisessä Uussävelkilpailussa 1997, jolloin hän opiskeli sävellystä vielä yksityisesti Tapani Länsiön ja Harri Vuoren johdolla ja oli vasta aloittelemassa opintojaan Sibelius-Akatemiassa. Seuraavien vuosien menestysteoksia olivat Tears of Ludovico pianolle ja orkesterille, joka sai ensimmäisen sijan Brysselin Kuningatar Elisabeth -kilpailussa 1999, Duett für Eine altolle ja kamariyhtyeelle, joka sai samana vuonna kolmannen sijan Klagenfurtin Gustav Mahler -kilpailussa, ja vihdoin viulukonsertto Enchanted Garden, joka saavutti ensimmäisen sijan UNESCO:n säveltäjärostrumissa 2001. Seuraavana vuonna Pulkkis päätti opintonsa Sibelius-Akatemiassa ja on siitä lähtien työskennellyt päätoimisena säveltäjänä. Monet Pulkkisin varhaisista teoksista saavat ominaissointinsa spektriharmoniosta eli tehokkaasti yläsävelsarjaa hyödyntävistä ja mikrointervalleja käyttävistä sointurakenteista. Pulkkisin varsinainen spektrikausi huipentui ja samalla päättyi Enchanted Gardenissa. Sen jälkeen hänen musiikissaan on ollut vuoroin romanttisempia, vuoroin impressionistisempia äänenpainoja ja usein myös sukulaisuutta John Adamsin tai suomalaissäveltäjistä Esa-Pekka Salosen postminimalistiseen sykkeeseen. Täysin hän ei ole spektrivaikutteita hylännyt myöhemmissäkään teoksissaan, mutta hän ei enää käytä mikrointervalleja harmonioidensa rakentelussa. Yhteistä eri tyylivaiheiden teoksille ovat laveasti maalailevat, usein suorastaan nautiskelevat sointivärit ja huolellisesti hiotut yksityiskohdat. Pulkkisissa on enemmän kuin ripaus kauneudenpalvojaa. Pulkkis on kokeillut monipuolisesti eri teoslajeja, mutta tuotannon ytimenä ovat orkesteriteokset ja konsertot, joissa hänen soinnillisesti hehkeä ilmaisunsa on rikkaimmillaan. Hän ei ole vierastanut kuvauksellisesti otsikoitujen ja enemmän tai vähemmän ohjelmallisesti hahmoteltujen teosten 12

säveltämistä. Säveltäessä on aina jotain mielessä, ei varmasti kukaan ajattele säveltäessään pelkästään musiikkia. Ja kun näin on, kyllä teoksista voi kertoa, mitä ne kuvailevat. Otsikko voi jopa auttaa teoksen vastaanottamisessa, hän toteaa. On the Crest of Waves (Aaltojen harjoilla) (2003) käy hyvänä esimerkkinä ohjelmallisesti hahmotellusta teoksesta. Pulkkis maalailee musiikillisia merikuviaan taiturillisin, vuolain värein; mieleen tulevat Richard Straussin, Debussyn, Ravelin ja Respighin kaltaiset 1900-luvun alun orkesterimestarit. Jo johdantovaiheessa kiinnittää huomiota huolellisesti eritelty jousisointi. Jousitekstuurissa on Straussin Also sprach Zarathustrasta lainattuja keinoja, esimerkiksi se että solistiset melodiaäänet soivat ilman sordinoa, muut jouset sordinon kanssa, Pulkkis kertoo. On the Crest of Waves jakaantuu seitsemään alajaksoon tai Pulkkisin sanoin fantasiaan, joilla on kuvaukselliset otsikot. Vaikka eri jaksoilla on omanlaisensa musiikillinen ilme, ne seuraavat toisiaan saumatta, joustavasti toisiinsa liukuen, ja näin kokonaisuus hahmottuu yhdeksi laajaksi ja monipolviseksi crescendon ja diminuendon kaarrokseksi. Johdanto syttyy soimaan rikassointisesti himmertävänä jousikenttänä, jonka keskeltä piirtyy esiin teoksen mottoaihe. Tämä pieni aihe ratsastaa läpi teoksen aaltojen harjoilla, englanniksi On the Crest of Waves, Pulkkis kertoo. Toisessa jaksossa On the Shore (Rannalla) meren aaltoilu saa värikylläisempiä sävyjä. Pulkkis on kertonut, että osan taustalla oli Islannissa koettu meren aaltojen lyöminen rantaan suurella voimalla mutta silti rauhallisesti. Kolmas jakso The Wind (Tuuli) puhaltaa musiikin liikkeelle, ja musiikin purkauksissa aaltojen harjat hajoavat kuohuviksi pärskeiksi. Rough Sea (Raju meri) jatkaa musiikin kasvua läpikuultavasta säihkeestä kohti muhkeampia sointeja, ja lakipiste koittaa jaksossa Approaching Storm (Lähestyvä myrsky), kun musiikki pakkautuu kiihkeästi jyskyttävään sykkeeseen, tanssikoneeseen niin kuin Pulkkis kohtausta kutsuu. Myrskyn viimeiset raskaat soinnut taittuvat jakson The Calm (Tyven) värikylläisesti vellovaan rauhaan. On the Waves (Aalloilla) päättää teoksen levolliseen aaltoiluun, kuin meren ikuisuutta henkien; meri voi olla levossa mutta kuollut se ei ole koskaan. Klarinettikonserton Tales of Joy, Passion, and Love (Kertomuksia ilosta, intohimosta, rakkaudesta) (2005/10) taustalla on Pulkkisin mukaan hänen intohimonsa oopperamusiikkia kohtaan. 13

Klarinettisolisti on teoksessa kuin tähtitenori keskellä ilojen, intohimojen ja rakkauden draamaa. Konsertto jakaantuu kolmeen otsikon määrittelemään mutta yhtäjaksoisesti soitettavaan osaan. Varsinkin kahden ensimmäisen lähtökohtana on yhteistä materiaalia: yhtäältä kvinttien ja kvarttien määrittelemä teema (joka kuullaan heti avaustahdeissa) sekä toinen, sekstillä täydennetystä kolmisoinnusta rakentuva aihe. Orkesteri maalaa kulissit ja tapahtumien käänteitä ehtymättömin rikkain värein. Ensiosa Tales of Joy alkaa kuin voimiaan pidätellen mutta kiinteytyy pian eloisasti ja lähes minimalistisesti sykkiväksi kudokseksi, jossa klarinetti kaartelee milloin eloisasti kuvioiden, milloin pitkiä ääniä piirtäen. Musiikin riento katkeaa osan keskellä klarinetin korkeaan ääneen, ja aiempaa sykettä puhkeaa hetkittäin eräänlaisina kaikuina tai muistumina rauhallisemman musiikin keskelle. Tunnelma on oopperamaisen jännittynyt, kunnes musiikki saa jälleen liikkuvamman ilmeen. Pulkkis on laajentanut tavanomaista konsertoivaa asetelmaa monin tavoin. Kun ensiosa vaimenee, ja toinen osa Tales of Passion alkaa, orkesterin klarinetistit saapuvat normaaleilta paikoiltaan lavan eteen solistisen klarinetin molemmille puolille ja muodostavat sen kanssa sisäistyneesti pohdiskelevan trion. Myöhemmin osan aikana kolme klarinettia saavat seurakseen jousikvartetin, jolloin tekstuuriin syntyy kamarimusiikillinen septetti. Osan alkutahtien määrittelemän mietiskelyn rinnalla osassa on myös eloisaa liikkuvuutta. Päätösosa Tales of Love on osista rauhallisin ja syvähenkisin. Konsertoivan asetelman laajentaminen jatkuu, kun mukaan liittyy baritoni. Tekstinä on Thomas Mooren runo, jonka Pulkkis oli säveltänyt jo ennen konserttoa. Säveltäjä selittää epätavallista ratkaisua: Tarvitsin laulajan mukaan tähän. Osa on aaria, ja sen mieltää paremmin sellaiseksi, kun laulaja on mukana. Kyse ei säveltäjän mukaan ole kuitenkaan niinkään duetosta kuin siitä, että baritoni tulkitsee sanoin klarinetin osuutta. Konserttiesityksessä baritoni aloittaa laulunsa salin sivussa ja astelee vasta vähitellen lähemmäksi klarinettisolistia, ja sama lähentyminen toteutuu myös musiikissa, kun baritonin ja klarinetistin osuudet alkavat lähestyä toisiaan ja päätyvät lopulta unisonoon. Vernal Bloom (Kevään kukoistus) (2008) on syntynyt Young Euro Classics -festivaalin tilauksesta. Se on sävelletty ja omistettu suomalaiselle nuoriso-orkesteri Vivolle, ja se onkin tekstuuriltaan kahta muuta levyn teosta selkeämpi ja yksinkertaisempi. Pulkkisin mukaan teos on orkestroitu tietoisen demokraattisesti niin, että kaikilla on kunnolla soitettavaa. 14

Nimen taustalla ei ole mitään yksityiskohtaista ohjelmaa. Nimi viittaa vain siihen, että teos on sävelletty keväällä ja oma esikoinen oli juuri syntynyt, säveltäjä kertoo. Teoksessa romanttisen uhkea sointi yhdistyy tehokkaasti sykkivään rytmiikkaan, joka antaa musiikille jatkuvasti eteenpäin rientävää tuntua. Sävellystyössä Pulkkisia kiinnosti erityisesti pienen terssin päässä toisistaan olevien harmonioiden yhdistely. Kimmo Korhonen Kari Kriikku on instrumenttinsa poikkeuksellinen taituri, jonka ilmaisua leimaa joustavuus ja soittamisen ilo. Hän on muusikko sanan parhaassa merkityksessä. Näin luonnehti Pohjoismaiden neuvosto Kari Kriikkua myöntäessään hänelle neuvoston musiikkipalkinnon v. 2009. Kriikku on toiminut inspiraation lähteenä lukuisiin merkittäviin suomalaisiin klarinettisävellyksiin. Konserttilavalla ja levyillä hän on valloittanut yleisönsä esityksillään Kimmo Hakolan, Jouni Kaipaisen, Magnus Lindbergin, Uljas Pulkkisin, Kaija Saariahon ja Jukka Tiensuun konsertoista ja kamarimusiikkiteoksista. Ennen kaikkea, Kari Kriikku on ensiesittänyt Magnus Lindbergin koko klarinettituotannon. Hänen levytyksensä Lindbergin klarinettikonsertosta sai sekä Gramophone palkinnon että BBC Music Magazine palkinnon v. 2006. Lisäksi hän on saavuttanut menestystä Jukka Tiensuun klarinettiteosten tulkkina. Kriikku on esittänyt Tiensuun konserttoja Puro ja Missa yhteensä yli viisikymmentä kertaa. Kari Kriikun kansainvälinen ura on vienyt hänet mm. seuraavien orkestereiden eteen: Birminghamin sinfoniaorkesteri (CBSO), BBC:n sinfoniaorkesteri, New Yorkin ja Oslon filharmonikot, Ranskan radion filharmonikot, Wienin radion sinfoniaorkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Milanon La Scala, saksalaiset orkesterit WDR Köln ja Leipzig Gewandhaus, Rotterdamin filharmonikot, Alankomaiden filharmonikot, London Sinfonietta ja Ensemble Intercontemporain. Hän on työskennellyt seuraavien kapellimestareiden kanssa: Vladimir Ashkenazy, Semyon Bychkov, Alan Gilbert, Vladimir Jurowski, Susanna Mälkki, Andris Nelsons, Sakari Oramo, Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, John Storgårds ja Osmo Vänskä. Kari Kriikku on esittänyt kamarimusiikkia Arditti -kvartetin, Uusi Helsinki -kvartetin, Avanti! -kvartetin, Borodin -kvartetin ja Jean Sibelius -kvartetin kanssa sekä ansioituneiden muusikoiden kuten Natalia Gutmanin, Aleksei Lybimovin ja Juri Bashmetin kanssa. 15

Kriikun musiikillinen luovuus ja ennakkoluuloton asenne perinteisiin esityskäytäntöihin ovat luoneet perustan hänen hämmästyttävän monipuoliselle solisti- ja kamarimuusikkouralleen. 1980-luvun alkupuolella alkanut jäsenyys Toimii-yhtyeessä ja Avanti! -kamariorkesterissa (jonka taiteellisena johtajana hän on toiminut vuodesta 1998) ovat osaltaan johdattaneet häntä nykymusiikin keskiöön, jopa esityksiin, jotka rikkovat perinteisen konserttimuodon rajoja. Kari Kriikku on myös esittänyt klassismin ajan musiikkia ja saavuttanut kansainvälistä menestystä levytyksillään Mozartin, Weberin, Crusellin ja Johann Melchior Molterin konsertoista. www.karikriikku.com Ruotsalaissyntyinen baritoni Gabriel Suovanen opiskeli laulua Sibelius-akatemiassa ja valmistui vuonna 1998 Tukholman Oopperakorkeakoulusta. Hän on voittanut palkintoja useissa merkittävissä kilpailuissa kuten Timo Mustakallio -laulukilpailussa ja kansainvälisessä Mirjam Helin -laulukilpailussa, ja vuonna 2000 hänelle luovutettiin ensimmäinen Karita Mattila -palkinto. Kaudella 1997 1998 hän oli Ruotsin radion Vuoden solisti, esiintyen useissa konserttilähetyksissä ja taltioinneissa. Samaan aikaan hän oli kiinnitettynä useisiin produktioihin Kuninkaallisessa oopperassa Tukholmassa. Vuosina 2002 2005 Gabriel Suovanen oli vakituisena solistina Berliinin Komische Operissa. Vuonna 2003 hän esiintyi Rautavaaran Rasputinoopperan kantaesityksessä Suomen kansallisooppera; produktio julkaistiin sittemmin DVD:llä. Gabriel Suovanen laulaa mielellään myös liediä ja esiintyy säännöllisesti orkesterien solistina Ruotsissa, Suomessa ja Yhdysvalloissa. Hän on tehnyt useita levytyksiä Ondinelle. 16

Vuonna 1930 perustettu Tampere Filharmonia on Pohjoismaiden johtavia sinfoniaorkestereita. Orkesteri toimii Tampereen kaupungin tuella Tampere-talossa, vuonna 1990 rakennetussa Suomen suurimmassa konserttisalissa, ja tekee säännöllisesti yhteistyötä Tampereen Oopperan ja Tampereen Baletin kanssa ja esiintyy nykymusiikkiin keskittyvällä Tampere Biennale -festivaalilla. Tampere Filharmonia tekee yleisökasvatustyötä lasten ja nuorten parissa ja perusti ensimmäisenä suomalaisena orkesterina nuorten kuulijoiden kerhon. Hannu Lintu seurasi John Storgårdsia ylikapellimestarina v. 2009, ja heidän edeltäjänsä Eri Klas on orkesterin kunniakapellimestari. Orkesterin aiempia taiteellisia johtajia ovat olleet Tuomas Ollila-Hannikainen (1994 1998), Leonid Grin (1990 1994), Paavo Rautio (1974 1987) ja Eero Kosonen (1932 1968). Orkesterin nimikkosäveltäjä on Jouni Kaipainen. Tampere Filharmonia on ulkomaankiertueillaan vuodesta 1980 esiintynyt Pohjoismaissa, Virossa, Saksassa, Alankomaissa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Orkesteri on taltioinut lähes 50 levyä kotimaiseen ja kansainväliseen levitykseen, useimmat niistä Ondinelle. Levytyksien kapellimestareina ovat olleet Hannu Lintu, John Storgårds, Eri Klas, Tuomas Ollila-Hannikainen ja Leif Segerstam. Tampere Filharmonia keskittyy erityisesti suomalaiseen musiikkiin, ja ohjelmiston säveltäjänimiä ovat olleet Einar Englund, Kimmo Hakola, Jouni Kaipainen, Uuno Klami, Aarre Merikanto, Erkki Melartin, Einojuhani Rautavaara, Erkki Salmenhaara, Leif Segerstam ja Jean Sibelius. Monet orkesterin levytyksistä ovat saavuttaneet arvostelumenestystä ja palkintoja, mm. yhteensä viisi Cannes Classical -palkintoa, joista eräänä Vuoden Levy 2004 Pēteris Vasksin 2. sinfonian levytyksestä. www.tamperefilharmonia.fi Hannu Lintu on Suomen kysytyimpiä kapellimestareita ja on ripeästi luomassa kansainvälistä uraa. Hän on ollut Tampere Filharmonian taiteellinen johtaja ja ylikapellimestari elokuusta 2009 alkaen, ja hän on myös Dublinissa toimivan RTÉ National Symphony Orchestran päävierailija. Vuonna 2013 hänestä tulee Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari, ja sitä ennen v. 2012 hänestä tulee RSO:n päävierailija. Hannu Lintu on ollut Turun filharmonikkojen ylikapellimestari (1998 2001) ja Helsingborgin sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja (2002 2005). Hän vierailee säännöllisesti johtamassa Avanti!-kamariorkesteria ja oli Avanti!:n Suvisoiton taiteellinen johtaja v. 2005. Hannu Lintu opiskeli sellon- ja pianonsoittoa sekä myöhemmin orkesterinjohtoa Jorma Panulan johdolla Sibelius-Akatemiassa. Hän osallistui Myung-Whun Chungin mestarikursseille Accademia 17

Chigianassa Italian Sienassa ja voitti Pohjoismaisen kapellimestarikilpailun Bergenissä v. 1994. Hänen viime aikoina johtamiaan orkestereita ovat olleet Deutsches Symphonie Orchester Berlin, Deutsche Kammerphilharmonie Bremen, Orchestre Philharmonique de Radio France, Orchestra National de Belgique, Tukholman filharmonikot, Malesian filharmonikot, Royal Liverpool Philharmonic, National Symphony Orchestra Washingtonissa sekä Birminghamin, Pittsburghin, Baltimoren ja Sydneyn sinfoniaorkesterit. Hannu Lintu on tehnyt useita levytyksiä Ondinelle. www.hannulintu.fi Recordings: Tampere Hall, Finland, 1. 2.6.2010 (On the Crest of Waves; Vernal Bloom), 7.1.2011 (Tales of Joy, Passion, and Love) A 24-bit recording in DXD (Digital extreme Definition) Executive Producer: Reijo Kiilunen Recording Producer: Seppo Siirala Recording Engineer: Enno Mäemets Editroom Oy 2011 Ondine Oy, Helsinki 2011 Ondine Oy, Helsinki Booklet Editor: Jean-Christophe Hausmann Artist Photos: Saara Vuorjoki/FIMIC (Uljas Pulkkis), Marco Borggreve (Kari Kriikku), Erik Rundelius (Gabriel Suovanen), Jonas Lundqvist (Hannu Lintu) Design and Booklet Layout: Armand Alcazar This recording was produced with support from the Foundation for the Promotion of Finnish Music (LUSES) and the Finnish Performing Music Promotion Centre (ESEK). 18

KARI KRIIKKU WITH FINNISH CONTEMPORARY CONCERTOS: ODE 1166-2 Helsinki Philharmonic Orchestra John Storgårds, conductor Missa (...) certainly gives Kriikku the chance to display all his tricks, from multiphonics to multi-tonguing, and from one extreme of register to the other, with quarter tones thrown in along the way. The Guardian ODE 1063-2 Finnish RSO Sakari Oramo, conductor Superbly played and recorded works from a driving force in Finnish music. ( ) With demonstration-quality sound Gramophone ODE 1038-2 Finnish RSO Sakari Oramo, conductor 2006 Classic FM Gramophone Award + BBC Music Magazine Award ODE 778-2 Avanti! Chamber Orchestra Finnish RSO Jukka-Pekka Saraste, conductor Kari Kriikku displays ( ) dazzling virtuosity and inventiveness. Fanfare For a complete discography visit www.ondine.net 19

ODE 1176-2