Clt 120: Fonetiikan perusteet: intro, äänentuotto, artikulaatiopaikat Martti Vainio -- syksy 2005 Foneettiset symbolit 5000-8000 eri kieltä n. 300 foneettista symbolia riittää niiden kuvaamiseen puheentuotto- ja vastaanottoelimet eivät vaihtele kielittäin jotkut äänteet kaikissa kielissä ([a] ja [i]), toiset hyvinkin harvoissa IPA IPA jatkoa IPAn lähtökohtana on latinalainen aakkosto International Phonetic Alphabet: symboli jokaiselle ihmiskielessä erottelevasti (distinktiivisesti) käytetylle äänteelle Kehitetty viimeisen sadan vuoden aikana Uusia symboleja lisätään sitä mukaa kun niitä löytyy sellaisissa kielissä, joille foneettista kuvausta ei aikaisemmin ole tehty suurilla ja pienillä merkeillä ero ( case sensitive ): [g] ja [G] ovat siis eri äänteitä, samoin kuin [n] ja [N] merkkejä voidaan myös kääntää ylösalaisin: [!], ["] lisäpiirteitä voidaan esittään ns. diakriittien avulla: [t!], [n"] lisäksi on otettu mukaan merkkejä kreikkalaisesta aakkostosta: [#] joitain merkkejä on myös muunneltu: [$], [%]
Normaali ja patologinen puhe Transkription tyypit Normaalin puheen lisäksi IPAan on lisätty joukko symboleja patologisen puheen kuvaamista varten Transkriptio voi olla hyvin tarkkaa, jolloin kysymyksessä on ns. kapea tarkekirjoitus (narrow transcription), joka sisältää mahdollisimma paljon foneettisia yksityiskohtia, tai foneemista (broad transc.), jossa käytetään lähinnä kuvattavan kielen foneemeja tarkkeina Ääni ja äänentuotto Kurkunpää kaikki normaali puhe perustuu keuhkoista tulevaan kontrolloituun ilmavirtaan; näin tuotettu puhe on pulmonista ilmavirta kulkee siis keuhkoista kurkunpään (larynx) kautta nieluun (pharynx) ja ylempään ääniväylään kurkunpään yläpuolista osaa kutsutaan ääntöväyläksi (vocal tract) erotukseksi ääniväylästä, joka sisältää kaikki ilmakanavat
Fujisaki model Kurkunpää Äänihuule ja äänirako January 15, 2004 Helsinki, 15.1.2004 Slide 21 Sointi ja soinnittomuus Äänihuulten värähtely Äänihuulten mekaaninen malli Äänihuulet tuottavat äänteiden soinnin joutumalla ns. periodiseen liikkeeseen keuhkoista tulevan ilmavirran avulla. Esimerkiksi vokaalit ovat lähes aina soinnillisia Ilman tätä äänihuulten toimintaa, fonaatiota, tuotetut äänteet ovat siis soinnittomia: esim. [s] ja [f] konsonanttien sointi siis vaihtelee; joskus sointi on ainoa konsonantteja erotteleva piirre: [f] vs. [v] Värähtely säilyy äänihuulissa, koska niiden osat liikkuvat toistensa suhteen yhtenä järjestelmänä, joka voidaan mekaanisesti kuvata edellisen kuvan kaltaisesti.
Bernouillin efekti Äänihuulten toiminta fonaation aikana Kuiskattu puhe kuiskatessa äänihuulet eivät värähtele kuiskaus ei kuitenkaan ole sama asia kuin soinnittomuus! kuiskatessa tuotetaan kohinaa glottisraossa ja sillä korvataan fonaation aiheuttama pörinä niissä kohdin puhetta joissa normaalisti on sointia näin ollen kuiskatut [ava] ja [afa] ovat erilaisia S-114.770 Kieli kommunikaatiossa... Kevät 2001 p.8/49 Artikulaatiopaikka Puheentuottoelimistö Artikulaatiopaikalla viitataan siihen alueeseen, jossa tietyn äänteen tuottaminen tapahtuu Artikulaatiopaikasta puhutaan lähinnä konsonanttien yhteydessä http://www.abdn.ac.uk/langling/resources/midsagsectionbw.jpg
Ääntöväylä Artikulaatiopaikat ääniväylässä Artikulaatiopaikat: http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/ ctl103 Fonetiikan perusteet kieliteknologeille Syksy 2001 p.6/40 1. huulet (bi)labiaalinen 2. huulet + ylähampaat labiodentaalinen 3. hampaat dentaalinen 4. hampaiden takapinta post-dentaalinen 5. hammasvalli alveolaarinen 6. (kova) kitalaki palataalinen 7. kitapurje velaarinen 8. nielu faryngaalinen 9. nielu faryngaalinen 10. kurkunpää faryngaalinen 11. kielen kärki apikaalinen 12. kielen lapa koronaalinen, laminaalinen 13. kielen selkä dorsaalinen 14. kielen tyvi radikaalinen 15. kielen alapinta sublaminaalinen ctl103 Fonetiikan perusteet kieliteknologeille Syksy 2001 p.7/40 Kieli Kärki Tip Apex Lapa Etuosa Blade Front Lamina,coro na Selkä Back Dorsum Juuri Root Radix Laide/reuna Side Latera Artikulaatio Artikulaatiolla tarkoitetaan kapeuman tai sulkeuman tuottamista ääntöväylään jonkin äänteen tuottamiseksi Yleensä ns. artikulaattoreita (articulator) on kaksi: aktiivinen ja passiivinen -- aktiivinen artikulaattori liikkuu kohti passiivista Yleensä passiivisena artikulaattorina toimii ääntöväylän yläosa; hampaat ja kitalaki ja aktiivisena joko kieli tai huulet Tapoja artikuloida on useita
Paikat artikulaattorit Alveolaarinen artikulaatio Artikulaatiopaikka Aktiivinen a. Passivinen a. Bilabiaalinen ylä- ja alahuulet -- Labiodentaalinen alahuuli yläetuhampaat Dentaalinen kielen kärki ylähetuhampaat Alveolaarinen kielen kärki tai lapa hammasvalli Postalveolaarinen kielen kärki tai lapa hammasvallin takaosa Retrofleksinen kielen kärki kova kitalaki Palataalinen kielen etuosa (lapa) kova kitalaki Velaarinen kielen takaosa (selkä) kitapurje, pehmeä kitalaki Uvulaarinen kielen takaosa (selkä) uvula Faryngaalinen kielen juuri nielun takaseinämä Glottaalinen äänihuulet -- Velaarinen artikulaatio Labiodentaalinen artikulaatio
Postalveolaarinen artikulaatio Kompleksiset artikulaatiot Joitain kapeumia/sulkeumia voi äännettä kohti olla useampiakin; esim. englannin [w] on labiaalinen, mutta samalla kielen selkä on noussut kohti pehmeää kitalakea kaksoisvee -äänne on siis labiovelaarinen aproksimantti vastaavasti ranskan ['] on labiopalataalinen aproksimantti tällaisissa äänteissä on primääri ja sekundääri artikulaatio Homorgaaniset äänteet Artikulaatiopaikat maailman kielissä Äänteet, jotka tuotetaan samassa artikulaatiopaikassa ovat homorgaanisia: [t d l s & n r] Suomen [t!] ja [d] eivät ole täydellisesti homorgaanisia! Kielissä on usein homorgaanisia äännejonoja: engl. jump, hand, cold, think; suomen jumppa, pultti, penkki... käytettyjen artikulaatiopaikkojen määrä vaihtelee suuresti kielittäin; esim. useissa kielissä (klusiileilla) on vain kolme paikkaa: bilabiaalinen, alveolaarinen ja velaarinen hyvin harvoissa kielissä käytetään yli viittä artikulaatiopaikkaa klusiileilla artikulaatiopaikat voidaan laittaa yleisyytensä suhteen seuraavaan karkeaan järjestykseen: alveol./dentaalinen > velaarinen > bilab. >> palat. > uvul > retrofl. > muut