Westenergy Oy Ab Jätteen energiakäyttöhanke ympäristövaikutusten arviointiselostus
Jätteen energiakäyttöhanke ympäristövaikutusten arviointiselostus 7.4.2008 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 3 2. HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET 4 2.1 Hankkeesta vastaava 4 2.1.1 Yhteisyrityksen osapuolet 4 2.1.2 Mahdollisesti mukaan tulevat yhtiöt 5 2.1.3 Hankkeen muut osapuolet 5 2.2 Aiemmat selvitysvaiheet 5 2.3 Hankkeen tavoitteet 5 2.4 Lainsäädännön vaatimukset 5 2.5 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin 6 2.6 Hankkeen suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu 6 3. HANKKEEN KUVAUS 7 3.1 Arvioidut vaihtoehdot 7 3.2 Hankkeen sijoittuminen 7 3.3 Voimalaitoksen tekniset tiedot 8 3.4 Hyödynnettävä jäte ja jätevarasto 8 3.5 Polttotekniikan kuvaus 9 3.6 Savukaasujen puhdistus 10 3.7 Kaukolämmön ja sähkön tuotanto 10 3.8 Muodostuvat jätteet ja niiden käsittely 10 3.8.1 Tuhkien ominaisuudet 10 3.8.2 Tuhkien loppusijoitus 12 3.9 Vesien keräily ja käsittely pohjatuhkien varastoinnissa 13 3.10 Polttoaineet ja kemikaalit 13 3.11 Toiminnot laitostontin ulkopuolella 13 4. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, TIEDOTTAMINEN JA OSALLISTUMINEN 14 4.1 Arviointiohjelman nähtävilläolo 14 4.2 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet 15 4.3 Yhteysviranomaisen lausunnon huomioiminen ympäristövaikutusten arvioinnissa 15 4.4 Suunnittelu- ja sidosryhmätyöskentely 15 4.5 Tiedotus ja yleisötilaisuudet 16 5. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN RAJAUS JA ARVIOINTIMENETELMÄT 17 5.1 Arviointitehtävä 17 5.2 Vaikutusalueen rajaus 17 5.3 Arviointimenetelmät ja aineisto 17 5.3.1 Käytettävissä oleva aineisto 17 5.3.2 Päästöt ilmaan ja niiden vaikutukset 18 5.3.3 Dioksiinit, furaanit ja raskasmetallit 19 5.3.4 Melu 19 5.3.5 Vaikutukset liikennemääriin ja liikenneturvallisuuteen 19 5.3.6 Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin 20 5.3.7 Luontovaikutukset 20 5.3.8 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja maisemaan 20 5.3.9 Vaikutukset virkistyskäyttöön 20 5.3.10 Vaikutukset maa- ja kallioperään 20 5.3.11 Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen 20 5.3.12 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 21 5.3.13 Vaikutukset jätehuoltoon 21 5.3.14 Riskit ja häiriötilanteet 21 5.3.15 Haitallisten vaikutusten lieventäminen 21 5.3.16 Vaihtoehtojen vertailu 21 6. YMPÄRISTÖN NYKYTILA JA ARVIOIDUT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 22 6.1 Ilmanlaatu ja leviämismallilaskelmat 22 6.1.1 Ilmanlaadun nykytila 22 6.1.2 Leviämismallilaskelmien tulokset ja niiden arviointi 22 6.2 Dioksiinit, furaanit ja raskasmetallit 30 6.2.1 Vaikutukset Pilvilampeen 33 6.3 Melu 36 6.3.1 Melun ohjearvot sisällä ja ulkona 36 6.3.2 Melu nykytilassa 36 6.3.3 Melu rakentamisvaiheessa 36 6.3.4 Melu polttolaitoksen toiminnan aikana ja sen vaikutukset 36 6.4 Liikenne 39 6.4.1 Liikenteen nykytilanne 39 6.4.2 Hankkeen vaikutus liikenteeseen ja vaihtoehtojen vertailu 39 6.5 Kaavoitustilanne ja maankäyttö 40 6.5.1 Maankäyttö 40 6.5.2 Kaavoitustilanne 40 6.5.3 Suojelualueet ja kohteet maankäyttösuunnitelmissa 41 6.5.4 Vaikutukset kaavoitukseen 41 6.6 Maa- ja kallioperä 41 6.6.1 Nykytila 41 6.6.2 Vaikutukset maa- ja kallioperään 41 6.7 Pinta- ja pohjavedet 42 6.7.1 Kuormitus ja pintavesien nykytila 42 6.7.2 Vaikutukset pintaveteen 44 6.7.3 Pohjavedet 44 6.7.4 Vaikutukset pohjaveteen 44 6.8 Kasvillisuus ja eläimistö 45 6.8.1 Kasvillisuus 45 6.8.2 Eläimistö 46 6.8.3 Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön sekä vaihtoehtojen vertailu 46 6.9 Suojeltavat ja muut erityiset luontokohteet 48 6.7.1 Natura 2000-alueet 48 6.7.2 Lintuvesiensuojeluohjelma-alueet 48 6.9.1 Vaikutukset suojelualueisiin 48 6.9.2 Vaikutukset luontodirektiivin ja lintudirektiivin lajeihin 48 6.9.3 Vaikutukset uhanalaisiin lajeihin 48 6.9.4 Vaihtoehtojen vertailu 48 6.10 Virkistyskäyttö 49 6.11 Maisema 50 6.11.1 Nykytila 50 2008 Ramboll Finland Oy 1
6.12 Muinaisjäännökset ja kulttuuriperintö 51 6.13 Sosiaaliset vaikutukset 51 6.13.1 Esittelytilaisuudet ja kyselylomakkeet 51 6.13.3 Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin luotettavuus 52 6.14 Elinkeinoelämä ja työllisyys 53 6.14.1 Nykytilanne 53 6.14.2 Vaikutukset elinkeinoelämään ja työllisyyteen 53 6.15 Vaikutukset ihmisten terveyteen 53 6.16 Luonnonvarojen hyödyntäminen 53 6.16.1 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 53 6.17 Jätehuolto 53 6.17.1 Nykytilanne 53 6.17.2 Vaikutukset jätehuoltoon 54 6.18 Ympäristöriskit ja häiriötilanteet 54 6.19 Yhteisvaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu 55 6.19.1 Melun yhteisvaikutukset 55 6.19.2 Liikenteen yhteisvaikutukset 55 6.19.3 Yhteisvaikutukset pintavesiin 55 6.19.4 Yhteisvaikutukset pohjavesiin 55 6.19.5 Vaihtoehtojen vertailu 56 12. HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET 64 12.1 Kaavojen muuttamisen ja laatimisen tarve 64 12.2 Rakennuslupa 64 12.3 Ympäristölupa 64 12.4 Kemikaalilain mukainen ilmoitus tai lupa 64 12.5 Muut luvat ja selvitykset 64 13. OHJAUSRYHMÄ JA PROJEKTIRYHMÄ 65 14. LÄHTEITÄ 66 YHTEYSTIEDOT 67 7. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMISKEINOT 58 7.1 Rakentamisen ja sijoittumisen aikaiset vaikutukset 58 7.2 Laitokselle tuotavan jätteen käsittely 58 7.3 Savukaasujen päästöt 58 7.4 Jäte- ja jäähdytysvesien vaikutukset 58 7.5 Melu- ja hajuvaikutukset 58 7.6 Kemikaalien kuljetus, käyttö ja varastointi 58 7.7 Liikenteen vaikutukset 58 8. EPÄVARMUUSTEKIJÄT ARVIOINNISSA 59 9. HANKKEEN SUHDE YMPÄRISTÖNSUOJELUA KOSKEVIIN SÄÄDÖKSIIN, SUUNNITELMIIN JA OHJELMIIN 60 9.2 Alueellinen jätesuunnitelma 60 9.3 Jätehuoltoa koskevat vaatimukset 60 9.4 Suojeluohjelmat 60 9.5.1 Arinapolttotekniikan edut ja haitat muihin polttotekniikoihin verrattuna 61 10. HANKKEEN TOTEUTTAMISKELPOISUUS 62 10.1 Hankkeen toteuttamiskelpoisuuden arviointi 62 10.2 Tekninen toteuttamiskelpoisuus 62 10.3 Yhteiskunnallinen toteuttamiskelpoisuus 62 10.4 Ympäristöllinen toteuttamiskelpoisuus 62 10.5 Sosiaalinen toteuttamiskelpoisuus 62 10.6 Yhteenveto hankkeen toteuttamiskelpoisuudesta 62 11. EHDOTUS SEURANTAOHJELMAKSI 63 11.1 Seurannan periaatteet 63 11.2 Jätepolttoaineiden laatu 63 11.3 Savukaasupäästöjen tarkkailu 63 11.4 Tuhkien laatu 63 11.5 Pinta- ja pohjavedet 63 11.6 Raportointi 63 Liite 1 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta 2 Westenergy Oy Ab, Jätteen energiakäyttöhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
1. JOHDANTO Pohjanmaalla suunnitellaan kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden yhteistä jätteen energiahyödyntämistä. Hanketta varten on perustettu yhteisyritys, Westenergy Oy Ab. Yhteisyrityksessä ovat osakkaina Ab Stormossen Oy, Lakeuden Etappi Oy, Vestia Oy, Botniarosk Ab ja Millespakka Oy. Hankkeeseen osallistuu myös paikallisen kaukolämpöverkon omistaja Vaasan Sähkö Oy. Myöhemmin hankkeeseen mahdollisesti mukaan tulevia yhtiöitä ovat muun muassa Ab Ekorosk Oy ja Sammakkokangas Oy. Yhdyskuntajätteiden hyödyntäminen energiana on ollut Suomessa toistaiseksi vähäistä. Valtakunnallisessa jätehuoltosuunnitelmassa vuoteen 2005 oli asetettu tavoitteeksi jätteen hyödyntämisasteen nostaminen 70 prosenttiin vuoteen 2005 mennessä. Hyödyntämistavoitteesta jäätiin kauas. Yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin vuonna 2004 noin 38 prosenttia, ja energiana hyödyntämisen osuus jäi kahdeksaan prosenttiin. Jätteiden hyödyntämisasteen nostaminen asettaa vaatimuksia myös jätteiden energiakäytölle. Valtakunnallisen jätesuunnitelman vuoteen 2016 taustaraportissa esitetään, että vuonna 2016 energiana hyödynnettäisiin yhteensä noin 30 prosenttia syntyvästä yhdyskuntajätteestä. Hyödyntämisasteen nostaminen edellyttää tehokkaita toimia, jossa jätteiden tuottajien tarpeita varten kehitetään keräily- ja kuljetus- sekä käsittelyjärjestelmät, jotka mahdollistavat yhä tehokkaamman kierrätyksen ja muun hyödyntämisen mukaan lukien energiahyödyntämisen valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti. Myös ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen helmikuussa 2008 esittämien lausuntojen mukaan Suomeen voisi mahtua viidestä kymmeneen jätteenpolttolaitosta: Näin saadaan hyödynnettyä sitä polttokelpoista jätettä, jolle ei parempaa hyödyntämismuotoa ole olemassa. Hankkeella voidaankin turvata siihen osallistuvien jätehuoltoyhtiöiden alueella jätteiden hyötykäytön edistymisen jätehuollolle asetettujen vaatimusten mukaisesti. Jätteen energiahyötykäytössä hyödynnetäänkin sellaista jätettä, joka muutoin ohjautuisi alueellisten jätehuoltoyhtiöiden loppusijoitusalueille. Näin myös loppusijoitusalueiden tarve ja niiden kuormitus pienenee. Paitsi että jätehuollon energiahyötykäyttö edistyy, niin hanke monipuolistaa Vaasan Sähkön kaukolämmön ja sähkön tuotantokapasiteettia. Jätteenpoltolla tuotetulla kaukolämmöllä voidaan korvata merkittävä osa Vaasan kaukolämmön tuotannossa käytetystä öljystä ja osa kivihiilen käytöstä. Suunnitelmien mukaan jätehuoltoyhtiöiden yhteisomistama polttolaitos sijoitetaan Ab Stormossen Oy:n alueelle Mustasaaren kuntaan. Mustasaaressa sijaitsee Stormossenin jätekeskusalue, jonka olemassa oleva infrastruktuuri soveltuu hyvin myös polttolaitoksen tarpeita palvelemaan. Polttolaitos on alustavasti mitoitettu 120 000 150 000 jätetonnille vuodessa. Polttolaitos myy energiaa Vaasan Sähkö Oy:lle, joka käyttää sitä sähkön ja kaukolämmön tuotantoon. Hankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) annetun lain ja asetuksen mukaisessa laajuudessa, koska hanke luetaan YVA-asetuksen 6 :n hankeluettelon kohtaan: 11) jätehuolto... b) muiden jätteiden kuin ongelmajätteiden polttolaitokset [..], joiden mitoitus on enemmän kuin 100 tonnia jätettä vuorokaudessa. Tämä ympäristövaikutusten arviointiselostus on YVA-lain ja asetuksen mukainen asiakirja, johon on koottu tiedot hankkeen ympäristövaikutuksista, arvioinnin toteutuksesta sekä arviointimenettelyn järjestämisestä. Arviointi tehtiin YVAasetuksen mukaisen suunnitelman, ympäristövaikutusten arviointiohjelman ja siitä annettujen lausuntojen, mielipiteiden sekä yhteysviranomaisen niiden perusteella antaman lausunnon mukaisesti. Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tuoda tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista suunnitteluun ja päätöksentekoon. Arvioinnin tarkoituksena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteysviranomaisena tässä hankkeessa toimi Länsi-Suomen ympäristökeskus. Ympäristövaikutusten arvioinnin teki hankkeesta vastaavan Westenergy Oy Ab:n toimeksiannosta Ramboll Finland Oy. YVA-konsulttina toimineesta Ramboll Finland Oy:stä ympäristövaikutusten arviointityöhön ovat osallistuneet FT dos. Joonas Hokkanen, johtava asiantuntija FK Ari Hanski, suunnittelupäällikkö ins. Ari Rinkinen, FM kemisti Hanna Hookana, tutkimusins. Janne Ristolainen, FM biologi Kaisa Torri sekä tekniset avustajat Kirsi Hakala ja Kirsti Kuusela. Ilmapäästöjen leviämismallilaskelmat on tehty Ilmatieteen laitoksella, jossa mallintamisesta vastasivat Murat Buyukay, Sari Lappi ja Harri Pietarila. 2008 Ramboll Finland Oy 3
2. HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET 2.1 Hankkeesta vastaava Hankkeesta vastaava on alueellisten jäteyhtiöiden yhteisyritys Westenergy Oy Ab. Yhteisyritys on rekisteröity kaupparekisteriin 1.1.2008 ja sen Y-tunnus on 2165379-9. Yhteisyrityksessä ovat tällä hetkellä mukana Ab Stormossen Oy, Vestia Oy, Lakeuden Etappi Oy, Oy Botniarosk Ab ja Millespakka Oy. Yrityksen osakaspohja laajenee mahdollisesti tulevaisuudessa. Muita hankkeeseen mahdollisesti myöhemmin mukaan tulevia yhtiöitä ovat, Ab Ekorosk Oy ja Sammakkokangas Oy. Yhteisyrityksen toiminta-alueella sijaitsevat kunnat on esitetty kuvassa 2.1. 2.1.1 Yhteisyrityksen osapuolet Ab Stormossen Oy Ab Stormossen Oy on seitsemän kunnan omistama jätehuoltoyhtiö, jonka omistama jätekeskus sijaitsee Koivulahdessa, Mustasaaren kunnassa. Yhtiön toiminta-alueella asuu noin 100 000 ihmistä ja sen liikevaihto vuonna 2006 oli lähes 8 miljoonaa euroa. Stormossen Oy kuuluu johtaviin jätteen hyötykäyttäjiin. Stormossenilla on Koivulahdessa toimiva jätekeskus, jossa hyödynnetään jätteitä sekä materiaalina että energiana. Vuonna 2006 yhteensä 75 % yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin; kierrättämällä tai materiaalina hyödynnettiin 50 % ja energiana 25 %. Koivulahdessa toimiviin laitoksiin kuuluu MBT-laitos (mekaanis-biologinen käsittelylaitos), joka tuottaa biokaasua ja humusmultaa keittiöjätteen biologisesti hajoavasta osasta. Laitoksessa mekaanisesti eroteltu polttokelpoinen jäte toimitetaan tällä hetkellä Ewapower Oy Ab:lle pelletöitäväksi. Pelletit toimitetaan edelleen sellaiselle voimalaitokselle, jolla on lupa polttaa jätteitä. Lisäksi Koivulahdessa käsitellään pilaantuneita maita. Koivulahden uusi kaatopaikka on otettu käyttöön vuonna 2004, samana vuonna suljettiin alueen vanha kaatopaikka. Vestia Oy Vestia Oy on kuntien omistama alueellinen jätehuoltoyhtiö, joka ennen vuotta 2007 toimi nimellä Jokilaaksojen Jäte Oy. Yhtiön omistaa 20 kuntaa Siika-, Pyhä-, Kala- ja Lestinjokilaaksoista. Vestia Oy:n toimialueella asuu noin 100 000 asukasta. Yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli 4,75 miljoonaa euroa. Yhtiöllä on jätekeskus Ylivieskassa. Lakeuden Etappi Oy Lakeuden Etappi Oy on Etelä-Pohjanmaalla toimiva jätehuoltoyhtiö, jonka omistavat sen perustaneet 13 kuntaa. Yhtiön toimialueella on noin 135 000 asukasta. Yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli noin 10 miljoonaa euroa. Lakeuden Etapilla on jäteasemat jokaisessa toimialueen kunnassa, ja lisäksi yhtiöllä on kaatopaikka ja biokaasulaitos jätehuoltokeskuksessa Ilmajoella. Kuva 2.1 Polttolaitoksen toiminta-alueella sijaitsevat kunnat. 4 Westenergy Oy Ab, Jätteen energiakäyttöhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
Oy Botniarosk Ab Oy Botniarosk Ab on kahdeksan kunnan vuonna 1996 perustama jätehuoltoyhtiö jonka toiminta-alueella asuu noin 48 000 ihmistä. Botniaroskilla on jätekeskus Teuvalla. Yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli 2,4 miljoonaa euroa. Millespakka Oy Millespakka Oy on kymmenen kunnan omistama yritys, joka on perustettu vuonna 1996. Yhtiön toiminta-alueella asuu noin 31 000 henkilöä ja yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli noin miljoona euroa. 2.1.2 Mahdollisesti mukaan tulevat yhtiöt Sammakkokangas Oy Sammakkokangas on kahdeksan kunnan omistama alueellinen jätehuoltoyhtiö. Yhtiö on perustettu vuonna 2003. Yhtiön toimialueella asuu noin 34 000 asukasta ja yrityksen liikevaihto vuonna 2005 oli noin 1,7 miljoonaa euroa. Ab Ekorosk Oy Ab Ekorosk Oy on perustettu vuonna 1990. Yhtiöllä on 14 omistajakuntaa, joiden alueella asukkaita on yhteensä noin 112 000. Yhtiön liikevaihto vuonna 2006 oli 7,8 miljoonaa euroa. Storkohmoon sijoittuvan uuden jätteen loppusijoituspaikan on tarkoitus valmistua kesään 2008 mennessä. 2.1.3 Hankkeen muut osapuolet Vaasan Sähkö Oy Alueellisten jäteyhtiöiden lisäksi hankkeeseen osallistuu Vaasan Sähkö Oy. Edellä esitelty yhteisyritys on alueellisten jätehuoltoyhtiöiden yhteisomistuksessa, ja Vaasan Sähkö Oy investoi osaltaan polttolaitoksen energialaitteistoon. Vaasan Sähkö -konserni on lämpö- ja sähköenergiaa asiakkailleen toimittava energiayhtiö. Vaasan kaupunki omistaa 99,9 prosenttia yhtiön osakekannasta, yrityksen vuoden 2006 liikevaihto oli 91,9 miljoonaa euroa. Vaasan Sähkön tytäryhtiö Vaasan Sähköverkko Oy:n sähkönjakeluverkko kattaa Vaasan, Mustasaaren, Laihian, Vöyrin, Maalahden ja Korsnäsin alueet sekä pieniä alueita Närpiössä ja Jurvassa. Kaukolämpöä myydään pääasiassa Vaasan kaupungin alueelle. Vaasan Sähkön kaukolämpöyksikkö toimittaa vuodessa noin 600 GWh kaukolämpöä asiakkailleen. Pääasiallisena polttoaineena kaukolämpötuotannossa käytetään kivihiiltä, huipputehot sekä kesäkauden kaukolämpö tuotetaan öljyllä. 2.2 Aiemmat selvitysvaiheet Hankkeesta on laadittu taustaselvitys vuonna 2002 ja selvitystä on täydennetty vuonna 2007 (Förundersökning för avfall till fjärrvärme 2002 ja 2007). Selvityksissä on tarkasteltu kahta eri jätteenpolttomäärää. Tarkastelut on tehty 50 000 ja 120 000 jätetonnille vuodessa. Selvityksissä on tarkasteltu kolmea eri sijoituspaikkavaihtoehtoa, jotka olivat Stormossen, Vaskiluoto ja Pitkämäki. Hankkeen toteuttamisesta on laadittu liiketoimintasuunnitelma. Jätehuoltoyhtiöiden yhteisyrityksen ohella hankkeeseen osallistuu paikallisen kaukolämpöverkon omistaja. Jäteyhtiöt sitoutuvat toimittamaan polttolaitoksella sen edellyttämän määrän laitokselle soveltuvaa jätepolttoainetta. Muodostettava yhteisyritys tarjoaa jätehuoltoyrityksille jätteen termistä käsittelypalvelua omakustannehintaan. Perustettava yhtiö myös vastaa tuhkien toimittamisesta jatkokäsittelyyn. Jätteen energiahyötykäyttöön tulee suunnittelualueelta 120 000 150 000 tonnia vuodessa polttoon soveltuvaa jätettä. Se jakautuu suunnittelualueella toimivien jätehuoltoyhtiöiden kesken myöhemmin sovittavalla tavalla. 2.3 Hankkeen tavoitteet Hankkeen tavoitteena on löytää sekä ympäristöpoliittisesti, teknisesti että taloudellisesti hyväksyttävä ratkaisu kaatopaikoille nykyisin sijoitettavien jätteiden sisältämän energian hyötykäytölle Pohjanmaan kolmen maakunnan, Pohjois-Pohjanmaan eteläisen osan alueella ja mahdollisesti muilla läheisillä alueilla valtakunnallisten jätehuollon tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeen tavoitteena on näin saada yhdyskuntajätteen ja muun jätteen energiasisältö hyötykäyttöön kaukolämpönä ja sähkönä ympäristöä mahdollisimman vähän rasittavalla tavalla. Polttolaitoksessa hyödynnetään syntypaikkalajiteltua jätettä, josta on poistettu suurin osa orgaanisesta jätteestä. Poltettavaksi päätyvä jäte on pääosin materiaalihyödynnettäväksi ja kierrätettäväksi kelpaamatonta osaa yhdyskuntajätteestä. Hyödyntämällä yhdyskunnissa syntyvää polttokelpoista jätettä energialähteenä voidaan vastaavasti vähentää kivihiilen ja öljyn käyttöä kaukolämmön tuottamisessa. Kaatopaikoille toimitettavan jätteen määrän vähenemisen myötä myös kaatopaikoilla syntyvät kasvihuonekaasupäästöt vähenevät. Hankkeen tarkoituksena on myös saada aikaan yhteistyötä energia- ja jätehuoltosektoreiden välille. Hankkeen teknistaloudellisiin tavoitteisiin kuuluu kilpailukykyinen laitos, joka täyttää tällä hetkellä tiedossa olevat vaatimukset. Polttolaitoksella tuotetaan höyryä, jonka Vaasan Sähkö käyttää sähkön ja kaukolämmön tuottamiseen. Uudella polttolaitoksella turvataan merkittävä osa Vaasan alueen nykyisestä kaukolämpötuotannosta ja vastataan kasvaneeseen kaukolämmön kysyntään 2.4 Lainsäädännön vaatimukset Jätelain (1072/1993) mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Jätelain 3 luvun 6 :ssä määrätään että ensisijaisesti on pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti sen sisältämä energia. Vielä nykyisin valtaosa kierrätykseen kelpaamattomasta mutta energiahyödyntämiseen soveltuvasta jätteestä ohjautuu kaatopaikoille loppusijoitettavaksi. Kierrätykseen kelpaamattomasta materiaalista valmistetulla polttoaineella voitaisiin näin paitsi korvata neitseellisiä polttoaineita ja säästää luonnonvaroja myös vähentää merkittävästi loppusijoitettavaa jätemäärää sekä vähentää kaatopaikkojen kasvihuonevaikutusta lisäävien metaanipäästöjen määrää. Jätteen energiasisällön hyödyntämistä säätelee tarkoin EU:n jätteenpolttodirektiivi, joka on sovitettu Suomen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (362/2003). Jätteenpolttodirektiivi sisältää jätteenpolttoa koskevia velvoittavia vaatimuksia, joiden tavoitteena on ehkäistä jätteiden poltosta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Direktiivi mm. 2008 Ramboll Finland Oy 5
määrittelee jätteenpolttolaitoksille yksityiskohtaiset päästöraja-arvot, joita ei saa ylittää. Jätteenpolttoasetuksen määrittelemät päästöraja-arvot on esitelty edempänä taulukossa 3.3. Jätteenpolttoasetuksella ja samanaikaisesti annetulla ympäristönsuojeluasetuksen muutoksella säädettiin vaatimukset jätteenpoltolle. Vaatimukset perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan (BAT, best available techniques) ja koskevat poltettavan jätteen laadun selvittämistä, poltto-olosuhteita, päästöjä ilmaan ja veteen, päästöjen mittaamista, toimintaa häiriötilanteissa ja poltossa muodostuvan jätteen (tuhkan) käsittelemistä ja hyödyntämistä. Asetusten taustalla on EU:n jätteenpolttodirektiivin lisäksi IPPC-direktiivin (96/61/ EY) BAT/BREF vaatimukset. IPPC-direktiivi on annettu ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi. BREF:t ovat parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) vertailuasiakirjoja, joita käytetään apuna kun arvioidaan mikä on direktiivin määrittelemillä toimialoilla kulloisessakin tilanteessa ympäristön kannalta parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. BREF-asiakirjat eivät ole säädöksiä, vaan informatiivisia tausta-asiakirjoja. Vertailuasiakirjassa on kuvattu parhaat käyttökelpoiset polttotekniikat, ja arinapolttotekniikkaa on käsitelty yhtenä BAT:n mukaisista yhdyskuntajätteiden polttotekniikoista. Jätteenpolttolaitos tukee Euroopan neuvoston direktiivin 1999/31/EY (ns. kaatopaikkadirektiivi) asettamia tavoitteita. Kaatopaikkadirektiivissä edellytetään muun muassa että vuonna 2016 biohajoavaa yhdyskuntajätettä sijoitetaan kaatopaikoille enintään 35 % vuonna 1994 syntyneestä biohajoavan yhdyskuntajätteen määrästä. Jätteiden kierrätyksen tehostamisen ohella jätteiden hyödyntäminen energiantuotannossa jätteenpolttolaitoksissa on yksi keinoista toteuttaa direktiivin tavoitteita. Jätteenpolttolaitos tukee jätelain asettamia yleisiä tavoitteita vähentämällä jätteiden läjittämistä kaatopaikoille ja lisäämällä niiden hyödyntämistä energiana. Lisäksi jätteenpoltolla vähennetään hiilidioksidipäästöjä. Arvioitava hanke suunnitellaan jätteen energiakäyttöä koskevien säädösten mukaisesti ja se täyttää sekä tekniikaltaan että päästötasoiltaan näiden säädösten vaatimukset. 2.5 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin Hankkeen keskeiset liittymät muihin hankkeisiin ovat Stormossenin alueen infrastruktuurin hyödyntäminen ja Vaasan Sähkön kaukolämmön ja sähköntuotanto. Vaasan Sähkön osalta hanke korvaa kaukolämmöntuotannossa öljyä ja kivihiiltä. Polttolaitoksen sijoittuminen Stormossenin jätekeskusalueelle mahdollistaa jätekeskuksen olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisen. Polttolaitos voi hyödyntää mm. jätekeskuksen vastaanottoa, kuormien punnitusasemaa, liikennöintialueita ja mahdollista välivarastointia. Myös alueen vartiointi voidaan laajentaa palvelemaan myös polttolaitoksen tarpeita. Polttolaitos liittyy kiinteästi Stormossenin nykyiseen toimintaan, sillä jätteenpoltto toimii vaihtoehtona jätteen loppusijoittamiselle kaatopaikalle. Stormosseniin tuodaan vuosittain noin 130 000 tonnia jätettä. Uuden polttolaitoksen myötä Stormossenin yhtiökumppaneilta tulisi polttolaitokseen yhteensä noin 80 000 tonnia jätettä ja loput jäteraaka-aineesta tulisivat Stormossenin jätehuoltoyhtiön toiminta-alueelta. Polttolaitoksen myötä Stormossenin alueelle toimitettavan jätteen määrä kasvaisi nykytilanteeseen verrattuna noin 80 000-100 000 t/a. Suomessa on tällä hetkellä kaksi toimivaa yhdyskuntajätteen polttolaitosta, jotka sijaitsevat Turussa ja Riihimäellä. Kotkan Energian jätteenpolttolaitos käynnistyy vuoden 2008 aikana. Tämän lisäksi esikäsiteltyä jätettä poltetaan kymmenessä energialaitoksessa. Näiden polttolaitosten lisäksi maassamme on suunnitteilla viitisentoista laitosta (arinapoltto, leijupoltto ja kaasutus). Näistä suunnitteilla olevista laitoksista vain osa toteutuu. Myös Pohjanmaan alueella on käyty keskustelua muista polttolaitoksista. Jätteenpolttolaitossuunnitelmia on ollut esillä mm. Pietarsaaressa ja Seinäjoella. Valtakunnallinen jätesuunnitelma Ympäristöministeriö asetti vuonna 2005 ns. VALTSU-työryhmän ohjaamaan valtakunnallisen jätesuunnitelman laatimista ja jätelain uudistamisen selvittämistä. Työryhmä teki ehdotuksensa valtakunnalliseksi jätesuunnitelmaksi vuoteen 2016 (Ympäristöministeriö 2007). Ehdotuksessa on esitetty tavoitteet ja ohjauskeinot mm. seuraaville osa-alueille: materiaalitehokkuus kierrätys vaarallisten aineiden hallinta jätehuollon ilmastovaikutukset jätteiden ympäristö- ja terveyshaitat jäteosaaminen Westenergyn polttolaitos tukee toiminnoillaan valtakunnallista jätesuunnitelmaa. 2.6 Hankkeen suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu Hankkeesta on laadittu liiketoimintasuunnitelma, joka valmistui 15.8.2007. Hankkeen tarvitsemien rakennuslupien ja ympäristölupien hakeminen aloitetaan kun se suunnittelun, kaavoituksen ja ympäristövaikutusten arvioinnin suhteen on mahdollista. Rakennustyöt on tarkoitus aloittaa sen jälkeen kun laitoksen rakentamiseen on saatu tarvittavat luvat. Laitoksen käyttöönotto voi tapahtua sen jälkeen kun hankkeelle on myönnetty ympäristölupa. Hankkeen aikataulun keskeiset tekijät: Laitoksen suunnittelu on aloitettu Laitoksen YVA valmistuu keväällä 2008 Laitoksen ympäristölupahakemus jätetään lupaviranomaiselle vuoden 2008 aikana Rakentaminen alkaa vuoden 2009 aikana Koekäyttö alkaa syksyllä 2012 Sähkön ja lämmön tuotanto alkaa 1.1.2013 6 Westenergy Oy Ab, Jätteen energiakäyttöhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
3. HANKKEEN KUVAUS 3.1 Arvioidut vaihtoehdot Polttolaitoksen rakentaminen, VE1 ja VE2 VE1 Polttolaitoksen rakentaminen ja käyttö, jätteenpoltto 120 000 tonnia vuodessa VE2 Polttolaitoksen rakentaminen ja käyttö, jätteenpoltto 150 000 tonnia vuodessa Suunnittelualue Hankkeen toteuttamatta jättäminen, VE0 VE0 Polttolaitoksen toteuttamatta jättäminen. Tässä vaihtoehdossa poltettavat jätteet sijoitetaan alkuvaiheessa kaatopaikalle, mutta jonkin aikajänteen sisällä palava jae kuljetetaan jonkun muun toimijan energian tuotantolaitokseen. 3.2 Hankkeen sijoittuminen Laitos tulisi sijoittumaan Mustasaaren kuntaan Stormossenin jätehuoltokeskuksen alueelle. Alue sijaitsee Vaasan kaupungin rajan läheisyydessä valtatien 8 eteläpuolella. Suunnittelualueen omistaa jätehuoltoyhtiö ja ympäröivät alueet ovat yksityisessä omistuksessa. Alue on kaavoitettu jätehuoltotoimintoja varten ja alueen infrastruktuuri punnitus- ja valvontajärjestelmineen soveltuu hyvin palvelemaan polttolaitosta. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 3.1. Stormossenin alueella on kaksi vaihtoehtoista sijoituspaikkaa laitokselle. Sijoituspaikkavaihtoehdot on esitetty kuvassa 3.2. Kuva 3.1 Hankkeen sijainti. 1 2 SUUNNITTELUALUE 0 1000m Kuva 3.2 Polttolaitoksen vaihtoehtoiset sijoituspaikat Stormossenin alueella. (Kuvat:sijoitusvaihtoehdot) 2008 Ramboll Finland Oy 7
3.3 Voimalaitoksen tekniset tiedot Laitos on perinteinen arinakattilalaitos, jossa polttolämpötila on yli 1000 C. Jätteenpolttolaitoksen energiantuotannon kokonaishyötysuhde on korkea, noin 87-92 %. Laitos tulee ympärivuotiseen, jatkuvaan käyttöön. Taulukko 3.1 Hankkeen keskeiset tekniset tiedot. Selite Yksikkö ja lukuarvo Polttoaineteho 40 50 MW Sähköteho 10-15 MW Lämpöteho 30-35 MW Kokonaishyötysuhde 87 92 % Huipun käyttöaika keskimäärin 7 500 tuntia vuodessa Vuosittainen käyttöaika keskimäärin 8 000 tuntia Vuotuinen sähköntuotanto keskimäärin 70 90 GWh Vuotuinen lämmöntuotanto keskimäärin 220 280 GWh 3.4 Hyödynnettävä jäte ja jätevarasto Hankkeessa on tarkoitus hyödyntää energiana syntypaikkalajiteltua kotitalouksien, yritysten ja teollisuuden jätettä ja rakennusjätettä yhteensä 120 000 150 000 tonnia vuodessa. Energiakäyttöön tuleva jäte kootaan mukana olevien jätehuoltoyhtiöiden toiminta-alueelta. Polttolaitokselle tuleva jäte on kotitalouksien, palvelujen ja teollisuuden jätteiden syntypaikkalajittelun jälkeen muuhun hyödyntämiseen kelpaamatonta materiaalia. Nämä ovat jääneet jäljelle, kun jätteestä on eroteltu ongelmajätteet, materiaalina hyödynnettävät jakeet sekä laitoskäsittelyyn päätyvät jätteet. Jätteen laadun hallinta on polttolaitoksen päästöjen hallinnan kannalta keskeinen asia. Jätteen tuottajille annetaan lajittelua koskevat ohjeet ja kuormia valvotaan silmämääräisellä tarkastelulla sekä pistokokein. Polttolaitokselle toimitettavan jätteen koostumukseen voidaan vaikuttaa ohjeistuksella ja erilaisten keräysvaihtoehtojen tarjoamisella. Polttolaitokselle toimitettava jäte jakautuu suunnittelualueella toimivien jätehuoltoyhtiöiden kesken taulukon mukaisesti. Mahdollisesti mukaan tulevat muut yhtiöt voivat vaikuttaa jätemäärien jakautumiseen yhtiöiden kesken, mutta jätteen kokonaismäärä pysyy taulukossa esitetyissä rajoissa. Taulukko 3.2 Arvioitu jätemäärä t/a polttoon yhtiöittäin. Botniarosk 5000-10 000 Ekorosk 5000-15 000 Lakeuden Etappi 40 000-45 000 Millespakka 3000-5 000 Stormossen 35 000-40 000 Vestia 25 000-30 000 Sammakkokangas 5 000 10 000 Yhteensä 120 000 - n. 150 000 Jätepolttoaineen kuljetukseen käytettävät kuljetusvälineet ovat suljettuja kontteja. Jätteenpolttolaitoksella jäte puretaan suljetussa sisätilassa suoraan kuljetuskalustosta polttolaitoksen bunkkeriin. Polttolaitokselle tulevat jätekuormat punnitaan ja jäte tarkastetaan silmämääräisesti vastaanottotilassa. Jätteen vastaanottotila polttolaitoksella on mitoitettu siten, että laitokselle riittää polttoainetta noin viikon täyttä tuotantoa varten. Jätteen varastointi mahdollistaa jäte-erien sekoittamisen ja siten laadultaan tasaisemman jätteen syöttämisen polttoon. Jätteen viipymä varastossa pidetään kuitenkin mahdollisimman lyhyenä. Vastaanottotila turvaa laitoksen toiminnan pyhäpäivien tms. tuontikuljetuskatkosten aikana. Vastaanottotila on alipaineistettu ja sen lattiatilat puhdistetaan säännöllisesti. Jätevaraston poistoilma johdetaan polttolaitoksen palamisilmaksi. Tämä vähentää jätevarastosta ympäristöön pääsevien haihtuvien aineiden määrää ja hajuhaittoja. Jätemäärien mitoitus Länsi-Suomessa polttokelpoista kierrätykseen kelpaamatonta yhdyskuntajätettä syntyy noin 200-400 kg asukasta kohti vuodessa. Kierrätykseen kelpaavaa yhdyskuntajätettä syntyy 100-300 kg asukasta kohti vuodessa. Teollisuudenalan jätteitä muodostuu noin 850 000 tonnia vuodessa. Polttolaitoksen toiminta-alueella asuu yli 520 000 asukasta. Toiminta-alueella muodostuu riittävästi jätettä polttolaitoksen tarpeisiin, vaikka materiaalikierrätyksellä ja jätteen synnyn ehkäisyllä saataisiin asukasta kohti muodostuvia jätemääriä nykyistä pienemmiksi. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) suositukset EU:n direktiivi 96/61/EC (Neuvoston direktiivi ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi) edellyttää, että määrättyjen teollisuudenalojen ympäristövaikutusten hallinnan on perustuttava parhaimpiin käytettävissä oleviin tekniikoihin (BAT-tekniikka, Best Available Technique). Tiettyä tekniikkaa ei edellytetä, vaan tavoitteena on eri tekniikoita tai niiden yhdistelmiä käyttäen saavutettavissa oleva paras ympäristönsuojelun taso. Useat eri tekijät vaikuttavat siihen, miten paras saavutettavissa oleva ympäristönsuojelun taso määritellään kullekin yksittäiselle laitokselle. Paras käytettävissä oleva tekniikka määritellään EU:ssa eri teollisuudenaloille laadittavien nk. BAT-referenssidokumenttien avulla. Sekalaisen yhdyskuntajätteen osalta jätteenpolton parasta käyttökelpoista tekniikkaa on laatia laitoksen ominaisuuksien perusteella laatuvaatimukset vastaanotettaville jätteille ja suunnitella toimenpiteet joilla varmistetaan niiden noudattaminen. Vastaanotettavan jätteen laatuvaatimuksissa määritellään vastaanotettavalle jätteelle mm. eri jätetyyppien määrät ja olomuodot, kosteuden ja lämpöarvojen vaihteluvälit. Poltettavan jätteen osalta parasta käyttökelpoista käytäntöä on myös valvoa polttolaitokseen vastaanotettavan jätteen laatua visuaalisella tarkastuksella vastaanottohallissa, kuormien erillispurku ja läpikäynti pistokokein, jätteen punnitus ja radioaktiivisen materiaalin tunnistus. Radioaktiivisen materiaalin tunnistus ei kuitenkaan ole tarpeen, mikäli radioaktiivisen jätteen mukanaolon mahdollisuus jätteessä arvioidaan pieneksi. 8 Westenergy Oy Ab, Jätteen energiakäyttöhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
Polttolaitoksella jäte on varastoitava bunkkereihin, joissa on tiiviit ja kestävät pohjarakenteet. Bunkkerissa on oltava viemärijärjestelyt, joiden kautta varastoon kertyvä neste poistuu hallitusti. Bunkkerin koon on oltava tarkoituksenmukainen, sen on oltava palosuojattu ja sen poistoilma on käytettävä ensisijaisesti polttolaitoksen palamisilmana. Suunniteltu polttolaitos täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan suositukset hyödynnettävän jätteen koostumuksen seurannan osalta. Laatuvaatimuksilla määritellään myös ne jätelaadut, joita laitoksella ei oteta vastaan. Myös jätteen varastointi ja bunkkerin poistoilman käyttö polttoprosessissa toteuttavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan suositukset. 3.5 Polttotekniikan kuvaus Polttolaitos perustuu arinapolttotekniikkaan. Arinapoltto on pitkään käytössä ollut kiinteiden jätteiden polton perustekniikka. Arinapoltossa polttoaine vastaanotetaan erilliseen polttolaitoksen polttoainevarastoon, vastaanottobunkkeriin. Bunkkeriin vastaanotettu jäte murskataan tarvittaessa ennen syöttöä polttoon. Yleensä laitokselle saapuva syntypaikkalajiteltu jäte on polttokelpoista sellaisenaan. Jäte nostetaan siltanosturilla syöttösuppilon kautta poltetavaksi kattilan mekaaniselle arinalle. Arinassa polttolämpötila on yli 850 C. Tulipesässä on kostean polttoaineen palamisen alueet eli kuivumis-, palamis-, pyrolyysi- ja kaasuuntumisvyöhykeet. Lopuksi on hiiltojäännöksen palamisalue (loppuunpalamisarina). Arinan eri vyöhykkeillä muodostuvat kaasut palavat korkeassa lämpötilassa arinan yläpuolella. Karkea tuhka ja jätteen sisältämät palamattomat materiaalit poistuvat arinan alapäästä laitoksen pohjatuhkajärjestelmään. Savukaasut johdetaan savukaasujen puhdistusjärjestelmään, jota on kuvattu kappaleessa 3.6. Syntyvä höyry, noin 400 C 40 Barin paineessa, syötetään turbiiniin. Höyry pyörittää höyryturbiinia ja samalla akselilla olevaa generaattoria, joka tuottaa sähköä. Turbiinin jälkeen on kaukolämmön lämmönvaihdin, joka siirtää lämmön kaukolämpöverkkoon. Laitoksen tuottama lämpö hyödynnetään täysimääräisesti Vaasan Sähkön kaukolämpöverkossa. Arinapolton periaatekaavio on esitetty kuvassa 3.3. Arinapoltosta on runsaasti käyttökokemuksia Euroopassa. Esimerkiksi Ruotsissa lähes kaikki jätteenpolttolaitokset ovat arinakattilalaitoksia. Ruotsissa jätteen energiahyötykäyttö on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa, Ruotsissa kotitalousjätteistä poltetaan noin puolet (Avfall Sverige). Tanskassa jätteenpoltosta noin 85-90 % tapahtuu arinakattiloissa. Saksa kuuluu Euroopan johtaviin jätteenpolttomaihin jätteenpolton korkean teknisen tason, laitosten lukumäärän ja kapasiteetin perusteella. Yhdyskuntajätteestä poltetaan Saksassa yli 60% ja jätteenpolttolaitokset ovat tyypillisesti suuria arinapolttolaitoksia (Vesanto 2006). Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) suositus Parhaan käyttökelpoisen tekniikan näkökulmasta suomalainen jätteenpoltto voitaisiin jätteen synnyn ehkäisyn ja jätteiden materiaalihyötykäytön huomioon ottamisen jälkeen jakaa siten, että alempilaatuiset kierrätyspolttoaineet (kuten REF III ja RDF) voitaisiin polttaa tätä tarkoitusta varten suunnitelluissa leijukattiloissa, arinapolttolaitoksissa tai kaasuttaa puhdistetuksi polttoainekaasuksi. Jätteenpolttoasetuksessa (VNa 362/2003) ja jätteenpolttodirektiivissä (2000/EC/76) on määritelty mm. jätteelle viipymäajat poltossa sekä polton lämpötilat. Yleisesti ottaen näiden asiakirjojen mukainen poltto on parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Jätteenpolttoasetus määrittelee mm. sen, että sa- Kuva 3.3 Arinapolton periaatekaavio.(arinapoltto) 2008 Ramboll Finland Oy 9
vukaasujen lämpötilan on oltava viimeisen ilmanlisäyksen jälkeen vähintään kahden sekunnin ajan yli 850 C. Jätteen polttaminen direktiivissä määriteltyä alemmassa lämpötilassa ja lyhyemmällä viipymäajalla voi myös joissain tapauksissa olla parasta käyttökelpoista tekniikkaa, jos siten saavutetaan yhtä hyvä tai parempi palamistulos kuin direktiivin määrittelemissä olosuhteissa. Suunnitellulla polttolaitoksella jätteenpoltto täyttää voimassa olevien jätteenpolttoasetuksen ja jätteenpolttodirektiivin mukaiset poltto-olosuhteet ja polton edellytykset. Laitos täyttää siten myös parhaan käyttökelpoisen tekniikan suositukset. 3.6 Savukaasujen puhdistus Polttolaitoksella käytetään puolikuivaa tai puolimärkää savukaasujen puhdistusprosessia, joka ei tuota lainkaan jätevesiä. Teknisesti savukaasujen puhdistusprosessi voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla. Puolikuivassa puhdistusprosessissa savukaasujen happamat yhdisteet ja rikkiyhdisteet sidotaan esimerkiksi suihkupesurissa kalsiumhydroksidi-vesi-lietteeseen (ns. kalkkimaitoon). Liete kuivuu savukaasuvirrassa ja reaktiotuotteet poistuvat prosessista savukaasuvirtaan sekoittuneena pölynä. Pöly erotetaan pesurin jälkeen kangassuotimella, joka toimii prosessissa myös kemiallisesti aktiivisena puhdistimena. Savukaasu kulkee suotimessa erottuvan vielä reagoimatonta kalsiumhydroksidia sisältävän pölykerroksen läpi. Haitallisten raskasmetallien ja orgaanisten yhdisteiden (mm. dioksiiniyhdisteiden) sitomiseksi savukaasuvirtaan voidaan puhaltaa ennen suodinta esimerkiksi hienojakoista aktiivihiiltä. Aktiivihiili voidaan sekoittaa myös pesuriin ruiskutettavaan kalkkimaitoon. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) suositus Parhaan käytettävissä olevan tekniikan vertailuasiakirja ei määrittele tiettyä savukaasujen puhdistusmenetelmää, jota jätteenpolttolaitoksilla olisi käytettävä. Asiakirjassa kuitenkin luetellaan yksityiskohtia koskien puhdistuksen erityisasioita. Asiakirjassa on esitetty BAT-suosituksen mukaiset normaalin käytön aikaiset savukaasupäästöjen tasot. Jätteenpolttodirektiivin määrittelemät päästörajat on esitetty taulukossa 3.3. Taulukko 3.3 Jätteenpolttodirektiivin määrittelemät päästörajat jätteenpolttolaitoksille (mg/m 3 ). Päästökomponentti Pitoisuus savukaasussa, mg/m 3 Rikkidioksidi, SO2 50 Typenoksidit, NOx (NO2:na ilmoitettuna) 200 Hiukkaspäästöt 10 Kloorivety, HCl 10 Fluorivety, HF 1 Dioksiinit ja furaanit 0,1 10-6 Cd + Tl 0,05 Hg 0,05 Sb + As + Pb, +Cr + Co + Cu + Mn +Ni 0,5 + V Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset aineet 10 orgaanisen hiilen kokonaismääränä, TOC 3.7 Kaukolämmön ja sähkön tuotanto Polttolaitoksen sisäisen sähkönkulutuksen arvioidaan olevan noin 100 kwh poltettua jätetonnia kohti. Vaihtoehdossa 1 (120 000 tonnia jätettä) syntyy vuositasolla myytävää sähköä noin 71 000 MWh ja myytävää lämpöä noin 224 000 MWh. Vaihtoehdossa 2 (150 000 tonnia jätettä) myytävää sähköä syntyy vuodessa noin 87 000 MWh ja lämpöä 280 000 MWh. Kaukolämmön osuus polttolaitoksen tuottamasta energiasta tulisi olemaan noin 73 %. Laitos tulee toimimaan oleellisena osana Vaasan Sähkön kaukolämpötuotantoa. Jätteenpolttolaitoksen ansioista nykyisin kesäaikaan käytössä oleva öljykattila poistuu käytöstä. Hiilellä tuotetusta kaukolämmöstä noin kolmannes voidaan korvata jätteenpoltolla. Myös talven kaukolämmönkulutushuippujen aikaan käytössä oleva öljy voidaan korvata jätteenpoltolla. Vaasan Sähkön kaukolämpöverkon kulutus vuositasolla ja jätepolttokattilan osuus kulutuksesta on esitetty kuvassa 3.4. 3.8 Muodostuvat jätteet ja niiden käsittely Poltossa osa jätteiden sisältämistä haitallisista aineista kerääntyy tuhkiin. Tuhkien hyötykäytön ja sijoittamisen kannalta keskeistä on haitallisten aineiden pitoisuus ja liukoisuus. Poltossa muodostuviin tuhkiin vaikuttavat polttoaineen laatu ja puhtaus, polttotekniikka sekä tuhkan ja pölyn erotustekniikka. Arinapoltossa syntyvät tuhkat jakaantuvat pohjatuhkaksi, lentotuhkaksi ja kaasunkäsittelyjätteeksi. Arinatuhkan ja lentotuhkan lisäksi prosesseissa syntyviä jätteitä ovat kaikki ne jätteet, joita muodostuu lämmön talteenottosysteemissä tai sen jälkeen. Näitä jätteitä ovat kalkkiylimäärä, kaasunpuhdistuksen reaktiotuotteet, pesuriliuosten käsittelylietteet ja kipsi. Tuhkien ympäristövaikutukset liittyvät lähinnä niiden sisältämiin raskasmetalleihin, orgaanisiin aineisiin ja suoloihin sekä ennen kaikkea edellä mainittujen haitta-aineiden liukoisuuteen. Muita tuhkien käsittelyssä huomioon otettavia ympäristövaikutuksia ovat mm. pölyäminen ja vedyn muodostus tuhkien sisältämän alumiinin ja veden joutuessa kosketuksiin keskenään. Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa lähtökohdaksi otettiin se, että poltossa muodostuvia arinatuhkia joudutaan välivarastoimaan laitosalueella. Sen sijaan kaikki lentotuhka viedään tiiviissä, suljetuissa konteissa toisaalle hyötykäyttöön tai loppusijoitukseen. 3.8.1 Tuhkien ominaisuudet Jätteen termisestä käsittelystä syntyvien tuhkien ja kuonien haitta-ainepitoisuuksista sekä liukoisuudesta on VTT:n julkaisemia tutkimustuloksia vuodelta 2007. Hankkeessa selvitettiin laaja-alaisesti, miten Suomen kannalta potentiaalisten yhdyskuntajätteiden termisen käsittelyn tuhkien kaatopaikkasijoitus voidaan varmistaa ja miten sijoituspaikalla aiheutuvat päästöt voidaan minimoida sekä miten kuonien hyötykäyttöä maarakentamisessa voidaan tehostaa jatkokäsittelytekniikoita kehittämällä. Seuraavassa tarkastellaan poltossa muodostuvien tuhkien ja muiden jätteiden suhteellisia määriä ja ominaisuuksia niiden ympäristövaarallisuuden kannalta. 10 Westenergy Oy Ab, Jätteen energiakäyttöhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
Vaasan Sähkön kaukolämpöverkko vuositasolla ja jätepolttokattilan osuus kulutuksesta 180,0 160,0 140,0 Kaukolämpökulutus [MW] 120,0 100,0 80,0 60,0 Keskikulutus Peruskuorma 120 kt/a CHP Peruskuorma 150 kt/a CHP 40,0 20,0 0,0 1 14 27 40 53 66 79 92 105 118 131 144 157 170 183 196 209 222 235 248 261 274 287 300 313 326 339 352 365 Kuva 3.4 Vaasan Sähkön kaukolämpöverkon kulutus vuositasolla ja jätepolttokattilan osuus kulutuksesta. (kuvat:kaukolämmöntuotanto) Lentotuhka Lentotuhka on savukaasuista suotimien avulla erotettavaa tuhkaa. Tätä savukaasun puhdistusjätettä muodostuu noin 5 % vastaanotetun jätemäärän painosta. Muodostuvan lentotuhkan määrä toteutusvaihtoehdossa 1 (120 000 tonnia poltettavaa jätettä) on noin 6 000 tonnia vuodessa. Toteutusvaihtoehdossa 2 (150 000 tonnia poltettavaa jätettä) lentotuhkaa muodostuu noin 7500 tonnia vuodessa. Koostumus Tutkituissa lentotuhkanäytteiden (LT) ja lentotuhkien sekä savukaasujen puhdistusjätteiden (APC, air pollution control residue) seoksien koostumus oli keskimäärin seuraava (pitoisuudet prosentteina): Taulukko 3.4 Lentotuhkien ja savukaasujen puhdistusjätteiden keskimääräinen koostumus. LT (n=5) LT + APC (n=1) APC-jäte (n=3) arseeni <0,01 0,03 0,02 <0,01 0,08 kloridi 0,34 14 18 3,1 27 kromi 0,04 0,12 0,03 0,01 0,11 kupari 0,07 0,49 0,07 0,02 0,79 nikkeli <0,01 0,03 <0,01 <0,01 0,01 lyijy 0,03 0,27 0,33 0,05 0,55 antimoni <0,01 0,06 0,06 0,01 0,03 sinkki 0,22 1,5 1,7 0,22 1,2 Lyijyn ja sinkin osuudet olivat suurimmat lentotuhkassa, kun savukaasujen puhdistuksessa käytettiin ns. märkämenetelmää. Tulosten perusteella arseenipitoisuus vaikutti olevan korkein purkupuuta polttavan laitoksen lentotuhkassa ja APC-jätteessä sekä saattoi olla peräisin puunsuoja-aineesta. Antimonin ja sinkin pitoisuudet olivat korkeimmat puhtaasti yhdyskuntajätettä polttavien laitosten lentotuhkissa ja lentotuhkan sekä APC-jätteen seoksessa. Myös klooripitoisuudet olivat selvästi korkeimmat enemmän yhdyskuntajätettä polttavien laitosten lentotuhkissa ja APC-jätteissä. Kahden esimerkkituhkan polykloorattujen dibentsodioksiinien (PCDD) ja-furaanien (PCDF) summapitoisuudet I-TEQ toksisuusekvivalentteina ilmoitettuna olivat: 0,69 μg/kg (LT) ja 2,4 μg/kg (LT + APC). Tuhkien dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat suhteellisen pieniä verrattuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (805/2004/EY) esitettyyn raja-arvoon, 15 μg/kg I-TEQ. Liukoisuus Liukoisuustestin tulosten perusteella kloridin liukoisuus ylitti ongelmajätteen kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle annetun raja-arvon yli kolminkertaisesti viidessä näytteessä yhdeksästä. Lisäksi kahdella näytteellä ylittyi tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen raja-arvo. Pienimmät kloridin liukoisuudet havaittiin eniten puupohjaisia polttoaineita käyttävien laitosten lentotuhkissa. Lyijyn liukoisuus oli huomattavan korkea monessa näytteessä. ph-olosuhteet säätelevät lyijyn liukoisuutta huomattavasti. Lisäksi kromin liukoisuus ylitti kolmessa näytteessä tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle annetun raja-arvon. Eri käsittelytekniikoiden avulla yhdisteiden liukoisuutta voidaan merkittävästi pienentää. Käsiteltyjen tuhkien pitkäaikaiskestävyys haitta-aineiden liukoisuuden osalta on kuitenkin vielä epäselvää. 2008 Ramboll Finland Oy 11
Pohjatuhka Arinatuhka kerätään polttoprosessin ensimmäisessä vaiheessa. Arinatuhkaa eli pohjatuhkaa arvioidaan muodostuvan 18 20 % vastaanotettavanjätemäärän painosta. Toteutusvaihtoehdossa 1 (120 000 tonnia poltettavaa jätettä) arinatuhkaa muodostuu noin 24 000 tonnia vuodessa. Toteutusvaihtoehdossa 2 (150 000 tonnia poltettavaa jätettä) arinatuhkaa muodostuu noin 30 000 tonnia vuodessa. Arinakattiloiden pohjatuhkat ja -kuonat sisälsivät huomattavia pitoisuuksia mm. kromia, kuparia, lyijyä ja sinkkiä. Taulukko 3.5 Pohjakuonan sisältämiä pitoisuuksia, osuudet prosentteina. Pohjakuona (osuus prosentteina) (n=2) arseeni <0,01 kromi 0,04 kupari 0,08 0,21 lyijy 0,21 0,23 antimoni <0,01 0,005 sinkki 0,16 0,29 Ravistelutesteissä pohjakuonanäytteistä liukeni lähinnä jonkin verran kuparia, molybdeenia, antimonia, kloridia ja orgaanista hiiltä. Orgaanisen hiilen läsnäolo puolestaan lisää monien metallien liukoisuutta. Happamuudella on keskeinen vaikutus monien metallien liukoisuuteen. Kokeissa kuonafraktioiden omat ph-arvot olivat suhteellisen emäksisiä. Kuparin liukoisuus kasvaa tyypillisesti voimakkaan emäksisissä olosuhteissa. Kun ph- alueella 8-10 kuparin liukoisuus on yleensä pienimmillään, antimonin liukoisuus puolestaan näyttäisi olevan suurimmillaan ph-arvon 8 läheisyydessä. Siten kuonan ikääntyessä eri metallien liukoisuudessa on selviä eroja. Yhteenveto Yhteenvetona voidaan todeta, että keskeisiä jätteen poltosta muodostuvassa tuhkassa olevia haitta-aineita ja tuhkan ominaisuuksia ovat: Lentotuhkassa, joka erotetaan omana fraktionaan arseeni, antimoni, lyijy, kupari, sinkki, kromi, tina ja metallinen alumiini Puolikuivassa ja kuivassa savukaasujen puhdistuksessa syntyvän lentotuhkan ja APC:n seoksessa arseeni, antimoni, lyijy, kupari, sinkki, kromi, tina ja metallinen alumiini korkea lyijyn liukoisuus, jonkin verran myös kadmium ja seleeni APC-jäte antimoni, lyijy ja sinkki Arinapolton pohjakuona lyijy, sinkki, kromi, kupari ja antimoni kuparin, antimonin, molybdeenin, fluoridin ja kloridin liukoisuus tyypillistä heterogeenisuus ympäristöominaisuuksiin vaikuttaa keskeisesti: polttoaineen koostumus metalli sekä sähkö- ja elektroniikkaromun esiintyminen polttoaineessa 3.8.2 Tuhkien loppusijoitus Poltossa syntyvät pohjatuhkat pyritään ensisijaisesti hyötykäyttämään ja toissijaisesti sijoittamaan jätehuoltoyhtiöiden loppusijoitusalueille. Pohjatuhkista erotetaan ensin magneettisesti metallit jotka ohjataan hyötykäyttöön metalliteollisuudelle. Loppusijoitusalueilla pohjatuhkien hyötykäyttö on luvanvaraista toimintaa ja siitä päättää viime kädessä ympäristölupaviranomainen. Käyttökohteita läjitysalueilla voivat olla mm. tien pohjat, penkereet jne. Polton pohjatuhkia on hyödynnetty myös esim. betoniteollisuudessa ja maarakennuksessa sekä puhtaimpia jakeita maanparannusaineena. Pitkän ajan tavoitteena onkin jalostaa pohjatuhka siten, että se voidaan hyödyntää esimerkiksi maanrakennuksessa. Tuhkan hyötykäytössä voidaan hyödyntää kokemuksia erityisesti Saksasta, Alankomaista, Tanskasta ja Ruotsista. Muissa pohjoismaissa ja Euroopassa arinatuhkat hyödynnetään suurimmaksi osaksi. Jätteenpolton lentotuhka ja APC-jätteet luokitellaan Euroopassa yleensä ongelmajätteeksi. Lentotuhka ja APC-jätteet tullaan sijoittamaan toiminta- alueen asianmukaiset luvat omaaville loppusijoitusalueille. Sijoitus voi tapahtua esimerkiksi alueella toimivien jätehuoltoyhtiöiden loppusijoitusalueille tai Ekokem Oy:n alueille. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) suositus Yhdyskuntajätteen pohjatuhka sisältää yleensä aina metalleja, vaikka syntypistelajittelu olisi kuinka tehokasta tahansa. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista on erottaa yhdyskuntajätteen polton pohjatuhkasta metalleja hyötykäyttöön silloin kun se on taloudellisesti mielekästä. Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaista on käsitellä pohjatuhka niin, että se täyttää hyötykäytön tai kaatopaikkasijoituksen vaatimukset. Näitä käsittelytapoja ovat mm. pohjatuhkan vanhentaminen kostutettuna niin, että sen alkalisuus vähenee ja siinä oleva alumiini ehtii reagoida stabiilimpaan muotoon. Yksi mahdollinen käsittelytapa on myös pohjatuhkan murskaus ja seulonta, jolla erotetaan pohjatuhkasta hyötykäyttöön sopiva osa. Pohjatuhkan hyötykäyttömahdollisuuksia harkittaessa on kuitenkin huomioitava, että jätteenpolton tuhkan käyttö maanrakennusaineena edellyttää Suomessa käytön turvallisuuden ja haitattomuuden osoittamista sekä tapauskohtaista lupaa. 12 Westenergy Oy Ab, Jätteen energiakäyttöhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
Savukaasun puhdistuksen sivutuotteiden käsittelynosalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa on käsitellä sivutuotteet siten, että ne täyttävät loppusijoitukselle tai hyötykäytölle asetetut vaatimukset. Parhaan käytettävissä olevan tekniikan vertailuasiakirjassa esitetään harkittavaksi mm. seuraavia menetelmiä: stabilointi sementin avulla, sivutuotteiden sulattaminen kuonan tai lasin kaltaiseksi tiiviiksi massaksi, lentotuhkan pesu happamalla pesuliuoksella ja kuivan natriumkarbonaattimenetelmän lopputuotteen kierrätys. Pohjatuhkien käsittely ja mahdollinen hyötykäyttö toteutetaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaisesti. Myös savukaasujen puhdistuksen sivutuotteet käsitellään parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaisesti. 3.9 Vesien keräily ja käsittely pohjatuhkien varastoinnissa Pohjatuhkien välivarastoinnissa perusperiaate on, että alueella muodostuvien suotovesien keräily, käsittely ja purku on hallittua. Ulkopuolisten vesien pääsy alueelle estetään niskaojien avulla. Pohjatuhka sijoitetaan vettä läpäisemättömälle asfalttipohjaiselle alueelle. Suotovedet kerätään kuivatuskerroksen ja salaojien avulla yhteen ja johdetaan viettoviemärein tasausaltaaseen, joka myös on rakennettu vesitiiviistä asfaltista. Ennen vesien johtamista maastoon suotovedet käsitellään jätekeskuksen omassa puhdistuslaitoksessa. Arvioinnin lähtökohtana on, että 15 000 t arinakuonaa välivarastoidaan alueelle, jonka pinta-ala on noin 4 000 m 2 (10 m korkea auma, luiskat 1:2). Täytön tilavuus on noin 18 900 m 3. Edellä esitetyn perusteella suoto- ja pintavalumavesien yhteismääräksi arvioidaan enintään 720 m 3 /a. Vuotuisena sademääränä on käytetty 600 mm/a ja valumakertoimena 0,3. Seuraavassa esitetään arvio tuhkasta välivarastoinnin aikana suotautuvista yhdisteistä ja niiden määristä (varastointiaika lähes vuosi). Suotovesien koostumuksen lähtötietoina on käytetty Turun jätteenpolttolaitoksella saatuja tuloksia. Tulokset osoittavat, että metalleista suhteessa eniten tuhkasta vapautuu kuparia ja molybdeenia. Nämäkin määrät ovat vuositasolla pieniä. Vesieliöstölle haitallisimpien raskasmetallien (kadmium, lyijy) vapautuminen arvioidaan erittäin vähäiseksi. Lisäksi tuhkan suotovesissä vesienkäsittelyyn kulkeutuu tyypillisesti jonkin verran klorideja ja sulfaatteja. 3.10 Polttoaineet ja kemikaalit Savukaasujen puhdistuksessa käytetään kalsiumhydroksidia (91 %, Ca(OH)2), natriumhydroksidia (27%, NaOH) sekä aktiivihiiltä. Käytettävät kemikaalimäärät vuositasolla ovat suunnitteluvaihtoehdossa 1 kalsiumhydroksidi 920 tonnia, natriumhydroksidi 390 tonnia ja aktiivihiili 12 tonnia. Suunnitteluvaihtoehdossa 2 kalsiumhydroksidia kuluu 1150 tonnia, natriumhydroksidia noin 500 tonnia ja aktiivihiiltä 15 tonnia. Laitoksen tarvitsemat kemikaalit säilytetään tarkoitukseen suunnitelluissa varastosäiliöissä tai myyntipakkauksissaan kemikaalivarastossa. Laitoksen apu- ja tukipolttoaineena käytetään öljyä. Öljyllä polton lämpötila saadaan tarvittaessa nopeasti ja luotettavasti nostettua riittävän korkeaksi. Stormossenin laitosalueella syntyvä biokaasu (noin 3 MW) ei riitä ylläpitämään jätteenpolttoasetuksessa vaadittuja lämpötiloja laitoksen käynnistys- ja alasajotilanteissa. 3.11 Toiminnot laitostontin ulkopuolella Polttolaitos kytketään kaukolämpö- ja sähköverkkoon. Kaukolämpölinjan liityntäyhteyden ja voimajohtoyhteyden rakentamisesta vastaa Vaasan Sähkö Oy. Syntypaikalla lajiteltu jäte kuljetetaan laitokselle keräilystä ja kuljetuksesta vastaavan urakoitsijan toimesta tai erillisen siirtokuormauksen kautta. Polttolaitoksen toimintaan liittyvää liikennettä on käsitelty kappaleessa 6.4. Taulukko 3.6 Arvio pohjatuhkasta välivarastoinnin aikana suotautuvista yhdisteistä ja niiden määristä. Yhdiste kg/a arseeni 0,001 barium 0,05 kadmium 0,0005 kromi 0,006 kupari 1,2 molybdeeni 0,3 nikkeli 0,01 lyijy 0,002 antimoni 0,03 sinkki 0,05 kloridi 936 sulfaatti 117 kemiallinen hapenkulutus 84 kokonaistyppi 7 2008 Ramboll Finland Oy 13
4. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY, TIEDOTTAMINEN JA OSALLISTUMINEN Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) astui voimaan 1.9.1994. Lain tavoite on kaksijakoinen. Sen tavoitteena on paitsi edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista jo suunnitteluvaiheessa, niin myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluun. YVA-menettely itsessään ei ole lupahakemus, suunnitelma tai päätös jonkin hankeen toteuttamiseksi, vaan sen avulla tuotetaan tietoa päätöksentekoa varten. YVA-lakia sovelletaan hankkeisiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tällaiset hankkeet on lueteltu YVA-asetuksessa. Yksittäistapauksissa voidaan myös muilta hankkeilta vaatia vastaavaa arviointimenettelyä, mikäli ympäristövaikutusten oletetaan olevan merkittäviä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku ja sen aikataulu tässä hankkeessa on esitetty kuvassa 4.1. Arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomaisena toimii yleensä alueellinen ympäristökeskus. Arviointiohjelma on suunnitelma siitä, miten hankkeesta vastaava on aikonut toteuttaa varsinaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. Ohjelman saatuaan yhteysviranomainen ilmoittaa julkisesti hankkeen vireillä olosta. Tällöin niillä, joihin hanke saattaa vaikuttaa, on mahdollisuus esittää mielipiteensä arviointiohjelmassa esitetyistä asioista. Ihmisten tavoitteet ja mielipiteet ovat tärkeitä, ja arviointimenettelyssä tavoitteena on näiden mielipiteiden huomioonottaminen. Keskenään ristiriitaiset tavoitteet voidaan siten suunnittelussa nostaa esille niin, että kaikki näkemykset voidaan päätöksenteossa ottaa huomioon. Mielipiteet esitetään yhteysviranomaiselle, tässä hankkeessa Länsi-Suomen ympäristökeskukselle. 4.1 Arviointiohjelman nähtävilläolo Hankkeen arviointiohjelma valmistui marraskuussa 2007. Ohjelmasta kuulutettiin 19.11. 19.12.2007 välisenä aikana Mustasaaren kunnan ja Vaasan kaupungin ilmoitustauluilla. Arviointiohjelma oli arviointimenettelyn ajan yleisön nähtävillä Mustasaaren kunnan pääkirjastossa, Mustasaaren virastotalolla, Vaasan kaupungin ympäristökeskuksessa, Vaasan kaupungin pääkirjastossa, Stormossen Oy:n konttorilla ja internetissä osoitteessa www.stormossen.fi. lokakuu tammikuu 2008 maaliskuu kesäkuu Kuva 4.1 Ympäristövaikutusten arviointimenettely. 14 Westenergy Oy Ab, Jätteen energiakäyttöhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
4.2 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet Lehdissä julkaistun ilmoituksen lisäksi yhteysviranomainen pyysi arviointiohjelmasta lausunnot vaikutusalueen kunnilta ja muilta keskeisiltä viranomaisilta. Lausuntonsa YVA-ohjelmasta yhteysviranomaiselle toimittivat seuraavat tahot: Museovirasto Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Vaasan kaupunki / Rakennus- ja ympäristölautakunta Mustasaaren kunta / Rakennus- ja valvontalautakunta Tiehallinto / Vaasan tiepiiri Lisäksi hankkeesta on pyydetty kannanottoa Vaasan lentoasemalta lentokentän läheisyyden vuoksi. Lisäksi 10 lähialueen asukasta jätti mielipiteensä YVA -ohjelmasta käyttäen tiedotustilaisuudessa jaettua lomaketta. Länsi-Suomen ympäristökeskus antoi lausuntonsa hankkeen YVA-ohjelmasta 18.1.2008. Yhteysviranomaisen lausunto on esitetty liitteessä 1. Taulukossa 4.2 on esitetty keskeisiä asioita, joihin yhteysviranomainen on lausunnossa kehottanut kiinnittämään huomiota. Yhteysviranomaisen lausunto lähetettiin tiedoksi lausunnonantajille. Lisäksi lausunto oli nähtävillä Mustasaaren kunnan pääkirjastossa, Mustasaaren virastotalolla, Vaasan kaupungin ympäristökeskuksessa ja Vaasan kaupungin pääkirjastossa. 4.3 Yhteysviranomaisen lausunnon huomioiminen ympäristövaikutusten arvioinnissa Lausuntojen ja muistutusten perusteella yhteysviranomainen antoi arviointiohjelmasta oman lausuntonsa. Lausunnossa kerrotaan mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviota tehdessään ja miltä osin YVA-ohjelmassa esitettyä arviointisuunnitelmaa on täydennettävä. Yhteysviranomaisen lausunto on liitteenä 1. Yhteysviranomaisena toimiva Länsi-Suomen ympäristökeskus on tarkistanut arviointiohjelman. Yhteysviranomainen esitti arviointiohjelmassa esitettyihin arvioitaviin ympäristövaikutuksiin taulukossa 4.1 näkyviä huomioita ja tarkennuksia. Hankkeen ympäristövaikutukset arvioitiin ohjelmasta saadun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella. Arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. 4.4 Suunnittelu- ja sidosryhmätyöskentely Arviointityötä ohjaamaan perustettiin kaksi työryhmää. Suunnitteluryhmä on hankkeesta vastaavan ja suunnittelijan muodostama työryhmä, joka on vastannut arvioinnin käytännön toteutuksesta. Ohjausryhmä on keskeisistä intressitahoista koottu työryhmä, joka on ohjannut arviointimenettelyn kulkua sen kaikissa vaiheissa. Ryhmä on myös varmistanut, että keskeisiä intressitahoja kuullaan ja että niiden käytössä oleva aineisto tulee huomioonotetuksi. Tässä arviointimenettelyssä ohjausryhmään kuuluivat edustajat seuraavilta tahoilta: Taulukko 4.1. Yhteysviranomaisen lausunnossa esille nousseita keskeisiä huomioita ja tarkennuksia. Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Selostuksessa tulee esittää perustelut arinapolttomenetelmän valinnalle ja muiden polttotekniikoiden hylkäämiselle. Lisäksi on esitettävä ratkaisun suhde voimassa olevaan lainsäädäntöön. Arviointiselostuksessa toiminnan eri osa-alueita on selostettava seikkaperäisesti ja ymmärrettävästi Selostuksessa tulee kuvata hankkeen liittyminen Stormossenin alueen nykyiseen jätehuoltotoimintaan. Teknisten ratkaisujen ja toimintamallien suhde parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) käyttämiseen tulee selvittää. Arvioinnissa tulee kiinnittää erityistä huomioita Vaasan kaupungin raakavesilähteenä toimivaan Pilvilampeen kohdistuviin vaikutuksiin. Arvioinnissa tulee tarkastella kierrätyksen ja materiaalien talteenoton kohtaloa jätteenpolton yleistymisen rinnalla. Häiriö- ja onnettomuustilanteisiin liittyviä riskejä ja niiden ennaltaehkäisyä tulee tarkastella huolellisesti. Palautteissa ja lausunnoissa esitettyihin huolenaiheisiin on syytä paneutua huolellisesti. Miten lausunto on otettu huomioon arviointityössä Kappaleessa 9.5.1 on käsitelty arinapolttotekniikan etuja ja haittoja muihin polttotekniikoihin verrattuna. Samassa on esitetty ratkaisun suhde voimassa olevaan lainsäädäntöön. Hankekuvauksen yhteydessä kappaleessa 3 on kuvattu toiminnan osa-alueita yleistajuisesti (mm. polttoprosessi, savukaasujen puhdistus). Liikenne, melu ja ilmapäästöt on käsitelty omissa kappaleissaan hankkeen vaikutusten arvioinnin yhteydessä kappaleessa 6. Aihetta on kuvattu kappaleessa 2.5, liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin. Voimalaitoksen hankekuvauksen yhteydessä (kappale 3) on käsitelty teknisten ratkaisujen ja käytäntöjen suhde parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) käyttämisen vaatimukseen. Pilvilammen erityisluonne on huomioitu hankkeen ilmaja vesipäästöjen vaikutustarkasteluissa (luku 6.7), dioksiinien ja furaanien kulkeutumisessa (luku 6.2.1) sekä ehdotuksessa seurantaohjelmaksi (luku 11). Jätteenpolton ja materiaalikierrätyksen suhdetta on tarkasteltu kappaleessa 9.3, jätehuoltoa koskevat vaatimukset. Häiriötilanteita ja niiden ennaltaehkäisyä on käsitelty kappaleessa 6.17 Taulukossa 6.8 on esitelty kyselyissä, esittelytilaisuuksissa ja palautteissa esille nousseita vaikutuksia sekä niiden huomioon ottaminen YVA:ssa. 2008 Ramboll Finland Oy 15
Länsi-Suomen ympäristökeskus Pohjanmaan liitto Vaasan kaupunki Mustasaaren kunta Koivulahden jakokunta Vaasan Sähkö Oy Ab Stormossen Oy Vestia Oy Lakeuden Etappi Oy Ohjausryhmätyöskentelyyn osallistui myös ympäristövaikutusten arvioinnin laadinnasta vastaava konsultti Ramboll Finland Oy. Ohjausryhmä kokoontui YVA-menettelyn aikana 4 kertaa. YVA-prosessia varten perustettiin seurantaryhmä, johon kutsuttiin kaikki lähivaikutusalueen kiinteistöjen omistajat/haltijat. Seurantaryhmä käsitteli luonnosta arviointiohjelmaksi ja luonnosta arviointiselostukseksi. Seurantaryhmän kokouksissa tutustuttiin hankkeeseen ja sen suunnitelmiin ja tehtiin mm. ryhmätöitä, joilla tunnistettiin lähivaikutusalueen asukkaiden ja maanomistajille tärkeitä vaikutuksia ja niiden merkitystä. Samalla etsittiin parasta tapaa toteuttaa hanke siten, että vaikutukset lähialueelle jäisivät mahdollisimman pieniksi. 4.5 Tiedotus ja yleisötilaisuudet Ympäristövaikutusten arvioinnin eri vaiheita esiteltiin myös kaikille avoimissa yleisötilaisuuksissa. Näitä järjestettiin arviointiohjelman ja selostuksen valmistumisvaiheessa. Arviointiohjelmaa esiteltiin 27.11.2007 Botniahallissa. Esittelytilaisuudesta tiedotettiin kuulutuksessa. Myös lehdistölle pidettiin oma tiedotustilaisuus arviointiohjelmasta 27.11.2007. YVA-selostuksesta järjestettiin vastaavat tilaisuudet lähialueen asukkaille ja maanomistajille, avoin yleisötilaisuus ja tiedotustilaisuus tiedotusvälineille. Hankkeesta tiedotettiin YVA-menettelyn ajan hankkeesta vastaavan ja yhteysviranomaisen internet-sivuilla. Asiakirjojen nähtävilläolopaikat on esitetty kappaleessa 4.1. Arviointiohjelman ja -selostuksen vireilletulosta, nähtävilläolosta, kommentointimahdollisuudesta ja yleisötilaisuuksista tiedotettiin kahdesssa alueen paikallislehdessä (Pohjalainen, Vasabladet). YVA-menettelyn päättyminen Yhteysviranomainen tiedottaa YVA-selostuksen valmistumisesta kuulutuksella noudattaen samaa periaatetta kuin YVAohjelmassa. Tämä arviointiselostus kuulutetaan ja asetetaan nähtäville maaliskuussa 2008. Mielipiteen selostuksesta ja tehtyjen selvitysten riittävyydestä saavat antaa kaikki ne, joihin hanke saattaa vaikuttaa. Lausunnot pyydetään kunnilta ja keskeisiltä viranomaistahoilta kuten ohjelmavaiheessa. Viranomainen kerää mielipiteet ja lausunnot yhteen, ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa selostuksesta ja sen riittävyydestä. Kuva 4.2 Kuvia YVA-ohjelman esittelytilaisuuksista. Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arvioinnin lausunnon hankkeesta vastaavalle ja hanketta käsitteleville viranomaisille. Menettely on tarkoitus saattaa päätökseen vuoden 2008 aikana. Arvioinnin tuloksia ovat arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antama lausunto. Nämä asiakirjat liitetään mukaan hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin. Arviointiselostukseen voi tutustua internetissä sivulla www. stormossen.fi ja nähtävilläolopaikoissa niiden aukioloaikoina (kts. kohta 4.1). 16 Westenergy Oy Ab, Jätteen energiakäyttöhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
5. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN RAJAUS JA ARVIOINTIMENETELMÄT 5.1 Arviointitehtävä Tehtävänä oli arvioida Stormosseniin sijoittuvan jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta ja toiminnasta aiheutuvat ympäristövaikutukset YVA-lain ja -asetuksen edellyttämällä tavalla ja tarkkuudella. Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastelu rajattiin seuraavien toimintojen aiheuttamien vaikutusten tarkasteluun: laitoksen ja sen tarvitseman toiminta-alueen tonttiin rajautuvan infrastruktuurin rakentaminen jätepolttoaineen kuljetus ja vastaanotto laitoksella syntypaikkalajitellun jätteen poltto Polttoaineen mahdollinen esikäsittely/valmistus sekä energiantuotannossa syntyvien sivutuotteiden ja jätteiden käsittely rajattiin tämän ympäristövaikutusten arvioinnin ulkopuolelle ja niitä käsiteltiin ainoastaan liitännäishankkeina. Polttolaitoksen tuhkat tullaan käsittelemään asianmukaiset luvat omaavilla laitoksilla. Tässä hankkeessa arvioitiin erityisesti: ilmaan kohdistuvat päästöt pöly ja melu ympäristöriskit, häiriötilanteet ja turvallisuuskysymykset liikenteelliset ratkaisut ja niiden vaikutukset maisema- ja maankäyttövaikutukset sosiaaliset vaikutukset. Vaikutukset arvioitiin erikseen rakentamisen ja käytön aikana. 5.2 Vaikutusalueen rajaus Osa hankkeen vaikutuksista kohdistuu vain toiminta-alueelle ja osa vaikutuksista heijastuu laajemmalle alueelle. Vaikutusarviointi tehtiin koskien toimintoja jätekeskusalueella sekä alueen ulkopuolelle ulottuvia toimintoja kuten liikennettä. Melun osalta vaikutusalue on rajattu toiminnasta aiheutuvan arvioidun meluhaitan mukaan. Liikenteen vaikutusalueeksi on merkitty nykyiset ja tulevat liikennereitit, joilla raskaan liikenteen määrä lisääntyy. Ympäristövaikutusten arviointi perustui: arvioinnin aikana tarkentuneisiin hankesuunnitelmiin, olemassa oleviin selvityksiin sijoitusvaihtoehtojen ja niiden ympäristön nykytilasta, arvioinnin aikana tehtyihin lisäselvityksiin, toiminnassa olevien jäteasemien tarkkailutuloksiin, kirjallisuuteen, ryhmätyöskentelyn ja yleisötilaisuuksien yhteydessä ilmenneisiin asioihin, lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyihin seikkoihin, sekä näiden pohjalta eri menetelmin tehtyihin vaikutusarvioihin. 5.3 Arviointimenetelmät ja aineisto 5.3.1 Käytettävissä oleva aineisto Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hyödynnettiin olemassa oleviin selvityksiin kerättyä tietoa kohteesta, sen ympäristöstä ja hankkeen vaikutuksista. Tällaisia olivat mm.: Edellisten YVA prosessien aikana tehdyt maastotutkimukset (Stormossen jätekeskuksen YVA, Salvor Oy:n pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyn YVA). Edellisten YVA prosessien aikana tehdyt pinta- ja pohjavesiselvitykset. Edellisten YVA prosessien aikana tehdyt melumallinnukset. Kartat ja ilmakuvat. Tiedot Natura 2000 -verkostoon kuuluvista alueista ja luokitelluista pohjavesialueista. Alueella ympäristöselvitykset, luontokartoitukset ja seurantatiedot. Alueen maankäyttösuunnitelmat, seutu- ja maakuntakaava, yleiskaava ja niiden yhteydessä tehdyt selvitykset, sekä vireillä olevat kaavahankkeet. Valtatie 8:n ohitustien YVA 2007. Tiehallinnon liikennelaskennat. Olemassa olevia tietoja täydennettiin ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehtävin selvityksin. Näitä oli ilmapäästöjen mallintaminen, tarkentava luontoselvitys ja melumallinnus. Arvioitavat ympäristövaikutukset Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Maaperä, vesi, ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema, kaupunkikuva ja kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntäminen Kuva 5.1 Arvioitavat ympäristövaikutukset (lähde: laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta, 2, 1.4.1999). 2008 Ramboll Finland Oy 17
5.3.2 Päästöt ilmaan ja niiden vaikutukset Hankevaihtoehdoissa syntyvät savukaasupäästöt arvioitiin jätteenpolttoasetuksessa määritettyjen päästörajojen mukaan. Leviämismallilaskelmat tehtiin Ilmatieteen laitoksella ja niistä vastasivat Murat Buyukay, Sari Lappi ja Harri Pietarila. Leviämismallilaskelmissa tarkasteltiin rikkidioksidin (SO2), typpidioksidin (NO2), typen oksidien (NOx) ja hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuuksia. Laskelmia tehtiin kahdella laitoksessa poltettavan jätemäärän (120 000 ja 150 000 t/a) mukaisilla päästöillä ja kahdella piipunkorkeudelle (50 m ja 75 m). Päästöjen leviämislaskelmiin käytettiin Ilmatieteen laitoksella kehitettyä ilman epäpuhtauspäästöjenleviämistä kuvaavaa kaupunkimallia. Mallilaskelmat tehtiin jätteenpolttolaitoksen ympäristöön 7 km 7 km kokoiselle alueelle maanpintatasoon. Pitoisuuksien muodostumista tutkimusalueelle tarkasteltiin kolmen vuoden ajanjakson kaikissa tunneittaisissa ilmastollisissa tilanteissa. Mallilaskelmien meteorologisina tietoina käytettiin tutkimusalueen ilmastollisia olosuhteita edustavaa vuosien 2004 2006 havaintoaineistoa. Leviämismallilaskelmissa huomioitiin paikalliset päästöjen kulkeutumiseen ja sekoittumiseen vaikuttavat tekijät, joita ovat mm. topografia ja laskenta-alueen maaston sekä asutuksen aiheuttamat leviämisalustan rosoisuuserot. Typen oksidien ilmakemiallinen muutunta päästöjen kulkeutumisen aikana otettiin myös huomioon laskelmissa. Leviämislaskelmien tuloksina saatuja rikkidioksidin, typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia on työssä vertailtu ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin. Vertailuissa on tarkasteltu vain jätteenpolton aiheuttamia päästöjä, eikä muita ilmanlaatuun vaikuttavia taustapitoisuuksia ole tässä yhteydessä huomioitu. Mallissa rannikon erityisolosuhteet on huomioitu mallin lähtötietoina käyt tämässä sää datassa. Laskelmia varten muodostettiin kolmen vuoden tunneittainen meteorologisten tietojen aikasarja, joka vastaa tutkimusaluetta mahdollisimman hyvin. Meteorologisen datan muodostamiseen käytettiin havaintotietoja Vaasan ja Valassaarten sääasemilta, jolloin rannikkoalueen erityisolosuhteet tulevat huomioiduksi. Lisäksi mallissa huomioidaan leviämisalustan rosoisuus, eli esimerkiksi kaupunkialueella tai mäkisessä maastossa leviämiseen vaikuttavia esteitä on enemmän kuin meren äärellä. Kuva 5.2 Tuulen suunta ja nopeusjakauma tutkimusalueella vuosina 2004 2006. Kuva osoittaa tuulen tulosuunnat kohti tutkimusaluetta. Tuulensuuntien ja -nopeuksien suhteellinen jakautuminen tuuliaineistossa on esitetty tuuliruusuna kuvassa 5.2. Päästötiedot Leviämislaskelmia varten muodostettiin Westenergyn jätteenpolttolaitoksen normaalikäytön päästöjen tunneittaiset aikasarjat rikkidioksidille, typenoksideille ja hiukkasille. Tarkastelut tehtiin kolmen vuoden mittaiselle ajanjaksolle. Laskelmat tehtiin kahdelle eri jätemäärälle (120 000 t/a ja 150 000 t/a) ja kahdelle eri päästökorkeudelle (50 metriä ja 75 metriä). Taulukossa 5.1 on esitetty yhteenveto leviämislaskelmissa käytetyistä lähtötiedoista. Taulukko 5.1. Mallilaskelmissa käytetyt jätteenpolttolaitoksen päästötiedot ja tekniset tiedot. Meteorologiset tiedot Leviämislaskelmia varten määritettiin ilmakehän rajakerrosta kuvaavat parametrit, jotka edustavat tutkimusaluetta mahdollisimman hyvin. Tuulitietojen etäisyyspainotettu yhdistelmäaineisto muodostettiin Mustasaaren sääaseman ja Vaasan lentosääaseman vuosien 2004 2006 havainnoista. Tarvittavat auringonpaistetiedot saatiin Mustasaaren (Valassaaret) sääaseman säteilymittausaineistoista ja sekoituskorkeuden määrittämiseen käytettiin Jokioisten observatorion radioluotaushavaintoja. Leviämismalliin tarvittavat ilmakehän rajakerroksen tilaa kuvaavat muuttujat muodostettiin tunneittaiseksi aikasarjaksi vuosille 2004 2006. Aikasarjasta laskettiin tilastolliset tuulen suunta- ja nopeusjakaumat sekä sekoitusvoimakkuuden ja sekoituskorkeuden kuukausittaiset jakaumat. Jätemäärä 120 000 t/a Rikkidioksidipäästö (t/a) 43,8 54,8 Typenoksidipäästö (t/a) 175 219 Hiukkaspäästö (t/a) 8,8 11 Jätemäärä 150 000 t/a Savukaasuvirtaus (Nm³/h 74 143 92 678 Savukaasujen lämpötila (ºC) 110 110 Piipun suun sisähalkaisija (m) 1,9 2,15 Piipun korkeus (m) 50 ja 75 50 ja 75 18 Westenergy Oy Ab, Jätteen energiakäyttöhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus
Leviämislaskelmat Leviämislaskelmien tuloksina on tutkimusraportin tulostaulukoissa esitetty tutkimusalueen pitoisuuksien maksimiarvot ja kuvissa laskentapisteittäisistä keskiarvoista samanarvonviivoin muodostetut korkeimpien pitoisuuksien aluejakaumat. Korkeimpien tuntikeskiarvojen aluejakaumat eivät edusta koko tulostusalueella yhtä aikaa vallitsevaa pitoisuustilannetta, vaan ne kuvaavat eri tunteina esiintyvien, ohjearvoihin verrannollisten pitoisuuksien maksimitasoa tutkimusalueen eri osissa. 5.3.3 Dioksiinit, furaanit ja raskasmetallit Dioksiinien ja furaanien sekä raskasmetallien laskeumien vaikutuksia arvioitiin vallitsevien tuulten mukaiseen suuntaan ja lisäksi Pilvilampeen. Pilvilammen tilavuus ja vallitsevan tuulen suunnan mukainen maapinta-ala ovat seuraavat: (1) Pilvilampi (V = 2,9 milj. m 3 ) ja (2) vallitsevan tuulen suunnan maaperään (A = 14,5 km 2 ) Laskeuman vaikutusten arviointi perustuu Ilmatieteenlaitoksen tekemään hiukkasmallinnukseen, tuuliruusun mukaiseen tuulen suuntien jakautumiseen, polttolaitoksen lainsäädännön sallimiin enimmäispäästömääriin ja vastaanottavan maaperän pinta-alaan ja Pilvilammen vesitilavuuteen. Pilvilampi on valittu kohteeksi, koska yhteysviranomainen lausunnossaan arviointiohjelmasta edellytti Pilvilammen erityistarkastelua. Näillä lähtötiedoilla tehty arviointi esittää pahimman mahdollisen skenarion. Näin tehtynä yliarvioidaan päästöt ja samalla myös niiden vaikutukset. Tehdyllä tavalla tuulen suunnan mukaisesti lain salliman enimmäispäästön arvioidaan siirtyvän ainoastaan tiettyyn kohteeseen (Pilvilampi tai vallitsevan tuulen suunnan maaperä). Todellisuudessa laskeumat kantautuvat pitemmälle ja Pilvilammen osalta osa päätyy jo ennen Pilvilampea maahan. Arvioinnissa saatuja pitoisuuksia on verrattu ekotoksikologisiin viitearvoihin (Suomen ympäristö 23/2007) ja terveydellisin perustein annettuihin viitearvoihin (STM:n talousveden laatuvaatimukset ja Suomen ympäristö 23/2007). Tehty arvio on laskelmiin, viitearvovertailuun ja muualla vastaavien hankkeiden yhteydessä tehtyihin selvityksiin perustuva asiantuntija-arvio vaikutuksista. 5.3.4 Melu Laitoksen ja sitä palvelevan liikenteen vaikutus sekä olemassa olevien toimintojen yhteisvaikutus lähialueiden melutasoihin selvitettiin laskennallisesti. Meluvyöhykkeiden laskennassa käytettiin 3-ulotteista maastoaineistoa hyödyntävää SoundPlan 6.4 -melumallinnusohjelmaa, joka sisältää pohjoismaiset yleisen (teollisuus) melulaskentamallin ja liikennemelun laskentamallin. Mallissa otettiin huomioon mm. maastonmuodot, rakennusten este- ja heijastusvaikutukset sekä maaperän vaimennus. Laskennallisia melutasoja verrattiin melutason yleisiin ohjearvoihin (Vnp 993/1992). 5.3.5 Vaikutukset liikennemääriin ja liikenneturvallisuuteen Työssä laskettiin polttolaitoksen aiheuttamat muutokset liikennemäärissä sekä selvitettiin kuljetusreittien nykyiset ja tulevat liikennemäärät. Lisäksi arvioitiin reittien soveltuvuus raskaalle liikenteelle. Tietojen perusteella arvioitiin hankkeen aiheuttamat muutokset kuljetusreittien liikennemäärissä, liikenteen sujuvuudessa sekä liikenneturvallisuudessa ja esitettiin ehdotukset parannustoimenpiteiksi. Taulukko 5.2 Melulaskennassa huomioidut melulähteet. Yritys Melulähde Äänitehotaso L WA, db Toimintaaika Rudus Oy Murskauslaitos 120 6-22 Työkoneet (pyöräkuormaaja / kaivinkone) 108 6-22 3 kpl Rikotus 122 7-20 Poravaunu 123 7-20 Lemminkäinen Infra Oy Murskauslaitos 120 6-22 Työkoneet (pyöräkuormaaja / kaivinkone) 108 6-22 3 kpl Rikotus 122 7-20 Poravaunu 123 7-20 NCC Asfalttiasema 111 6-15 Stormossen Oy Biokaasulaitos 102 0-24 Työkoneet (pyöräkuormaaja / kaivinkone) 108 7-18 3 kpl Kaatopaikkajyrä 109 7-18 Jätteenpolttolaitos 108 0-24 2008 Ramboll Finland Oy 19